TO&E

[Hanski]

(Nirkoisuudesta on paljon mukavampi tehdä pohdintapähkinöitä, se pakottaa priorisoimaan ja tuo selvemmin esille kunkin pohtijan painopisteet ja ajattelumaailman )

Adjutantti nyökyttelee ja laittaa alustavan suunnitelman eteenpäin muiden intressiryhmien saataville. Pian tulee vastapalloja:

• Materiaalilaitoksen harmaantunut eversti (Ruteniassa ei turhaan natsoja jaella) pyytää antamaan kalleimmista hankinnoista mahdolliset valmistajat sekä mallit, jotta tarjouspyyntöjä sekä kilpailutusta voidaan alkaa sorvata kokoon
• Jalkaväen tarkastaja pyytää saada tietää, kuuluuko operatiivisten joukkojen jalkaväkiaseistus ja vaatetus listoille. Jalkaväkiaseistus on kirjavaa sekä kulunutta, kaliipereja on kierrossa useita Elbonian aikaisia (7,62x39, 7,62x54R, 5,45x39), vaatetus henkii paluuta ensimmäiseen Tsetsenian sotaan. Lisäksi hän tiedustelee, missä määrin optiikkaa on hankittavissa
• Logistiikkalaitoksen everstiluutnantti huomauttaa, että suunnitelma edellyttää osin uusia kalustohankintoja, osa elbonialaisista ajoneuvoista (henkilömaastoautot, henkilö- ja maastopakettiautot, osa maastokuorma-autoista) on kuluneita ja monessa mallissa varaosahuolto maailmantilanne huomioiden alkaa olla ongelma. Hän pyytää esitystä valmistajista ja malleista kilpailutusta varten. Lisäksi hän huomauttaa, että suurin osa huollosta on vielä pakkauslavatonta (unpalletized)
• Teollisuusministerin muodollisesti pätevä sihteeri vastaa, että ministerin tahtotila on tuottaa omassa maassa mahdollisimman paljon suoraan tai lisenssivalmisteena. Rutenian aikoinaan mittavat asetehtaat ovat muuttuneet yleisiksi konepajoiksi ja trendaaviksi brutaaliutta henkiviksi lasitoimistoiksi start-upeille. Korjaukset suoritetaan lähinnä varikkotöinä. Vaate- sekä kenkäteollisuutta on jonkin verran, alihankintana ulkomaisille valmistajille
• Puolustusministeri haluaa kuulla kantanne mahdollisiin asevelvollisuuslain muutoksiin sekä mahdollisiin koulutuksellisiin seikkoihin. Asevelvollisuusaika on yhden vuoden, yksi saapumiserä per vuosi. Elbonian perintönä upseereita on enemmän kuin aliupseereita, ja aliupseeriston laatu sekä palkkaus on huono
• Panssarimestari lähettää ylistysviestin siitä, ettei hänen tarvitse enää ylläpitää vanhoja elbonialaisia, päivittämättömiä romuja. Elboanian aikaiset varastot on lähinnä romutettu tai käytetty jäljellä olevien vaunujen ylläpitoon. Rutenian panssariaselaji koostaa lähinnä yhdestä pataljoonasta vaunuja sekakalustolla T-72 (1. PSK) ja T-55 (2. & 3. PSK) sekä yhdestä MEKP BMP-1-kalustolla. BTR-60-kalustoa on myös 2 pataljoonan verran, tosin käyttökunnossa on lähinnä yksi komppania

Pääesikunnan esikuntapäällikkö kiittää saamastaan palautteesta ja huomaa, että iltalukemiseksi luettu Heinz Guderianin Achtung Panzer! on saanut ajatukset liiankin lennokkaiksi. Ruteniankin maavoimien tulevaisuus on mekanisoinnissa, mutta lähtötaso on kuitenkin vielä sen verran matala, ettei joukkojen pääosaa voida aivan vielä nostaa teloille. Samalla jalkaväen tarkastajan ja logistiikkalaitoksen everstiluutnantin puheenvuorot auttoivat muistuttamaan varustuksessa edelleen olevat elbonialaisen joukkohaudan kokoiset aukot, jotka tulee täyttää ennen kunnollista mekanisointia. Teollisuusministerin muodollisesti pätevä sihteeri nosti esikuntapäällikössä palavan halun keskustella sihteerin kanssa kynttiläillallisella (teollisen) yhteistyön syventämismahdollisuuksista. Yllättävän ja monipuolisesti antoisan illan ja yön aikana rutenialaisen (teollisuus)yhteistyön kova runko kovettui.

Hankintasuunnitelmaa täsmennetään niin, että toisesta mekanisoidusta prikaatista luovutaan tässä vaiheessa ja prikaatin varustaminen otetaan käsittelyyn seuraavilla viisivuotiskausilla. Tämä vapauttaa 2900 M€ muihin kiireellisiin hankintoihin. Esikuntapäällikkö käskee tämän käyttösuunnitelmaksi seuraavat kohteet:

• Taistelijoiden henkilökohtaiseen varustukseen käytetään 200 M€. Tavoitteena on hyödyntää paikallisia vaate- ja kenkätehtaita mahdollisimman kattavasti ja maan kohtalaisen alhaisen palkkatason ansiosta rahoituksen arvioidaan riittävän 40000 sotilaan varustamiseen uudella varustuksella. Mallina käytetään Rutenian taideteollisen korkeakoulun vaatesuunnittelulinjalla lopputyönsä tehneiden lahjakkaiden opiskelijoiden ehdottamia varustuskokonaisuuksia, joiden prototyyppejä on myös kenttätestattu Rutenian varuskunnissa.
• Jalkaväen käsiaseistusta uusitaan 300 M€ edestä. Tällä summalla tärkeimmille jalkaväkijoukoille hankitaan 15000 uutta rynnäkkökivääriä 5,56 mm NATO -kaliiberissa ja 150 miljoonaa rynnäkkökiväärinpatruunaa. Teollisuusministerin sihteerin kanssa pidetyn kiihkeän yöllisen keskustelun pohjalta valmistus voisi tapahtua kotimaassa jonkin NATO-maan nykyaikaisen rynnäkkökiväärin lisenssivalmistuksena. Rutenian Skandinaviaan sijoitettu sotilasasiamies muistuttaa, että alueella on parhaillaan kahdella maalla käynnissä rynnäkkökiväärien uusinta, joissa toimittajana toimii josssain kaukana pohjoisessa toimiva Sako-niminen yritys. Aseita on kehuttu laadukkaiksi, mutta kuitenkin kustannuksiltaan kohtuullisiksi. Esikuntapäällikkö käskee sotilasasiamiehen selvittämään tarkemmin näiden aseiden ominaisuuksia ja valmistajaa.
• Tarkka-ampujien aseistusta uusitaan 30 M€ edestä. Tällä summalla hankitaan 1800 tarkka-ammuntakivääriä tarvittavilla optiikoilla sekä patruunoilla. Yötaisteluvarustus kohdennetaan näihin aseisiin pimeätaistelun momentilta. Muita optiikkahankintoja ei tehdä tässä vaiheessa, toimintamäärärahoilla peruskunnostetaan sinällään käyttökelpoinen ja kohtuullisen laadukas vanha elbonialainen optiikka. Esikuntapäällikkö muistelee, että jossain Nato-harjoituksessa, jossa hän vieraili, paikallisella tarkka-ampujalla olisi ollut laadukkaan oloinen Sako-merkkinen kivääri. Voiko olla, että sama tehdas, joka valmistaa laadukkaita rynnäkkökivääreitä, valmistaisi myös hyviä tarkkuuskivääreitä? Esikuntapäällikkö käskee sotilasasiamiehen selvittämään myös tarkkuuskivääreiden valmistustilanteen Skandinaviassa ja Sakolla.
• Logistiikkaa kehitetään 645 M€ edestä. Logistiikkalaitoksen upseerit ovat aivan oikeassa, että nyt on korkea aika kehittää tätä aluetta kokonaisvaltaisesti. Mieleen muistuu myös nuorena kadettina oppitunnilla kuultu latteus, että amatöörit miettivät sotatekniikkaa ja ammattilaiset logistiikkaa. Esikuntapäällikkö tietää hyvin, että Nato-maissa logistiikka perustuu kontteihin, kuormalavoihin ja hyvin koneellistettuun käsittelyyn. Aivan tälle tasolle ei Ruteniassa vielä päästä, mutta nyt on aika ottaa ensimmäiset askeleet! Pienen suunnittelun ja logistiikkalaitoksen asiantuntijoiden kanssa käytyjen keskustelujen pohjalta rahoituksen käyttökohteiksi täsmentyvät seuraavat kohteet:
  • konttirekat 150 kpl (arviokustannus 75 M€). Konttirekat voivat olla siviilityyppisiä valmiita kaupallisia malleja, mahdollisimman edullisia, mutta kuitenkin Rutenian sotilaalliset vaatimukset täyttäviä.
  • maastokuorma-autot 500 kpl (arviokustannus 150 M€). Maastokuorma-autot tulee olla jotain yleistä sarjatuotantona valmistettua mallia, jonka yksikköhinta olisi mahdollisimman alhainen. Mieliin muistuu myös teollisuusministerin sihteerin suusta yöllä kolmannen kerran kuultu kiihkeä kiljahdus paikallisen valmistuksen mahdollisuudesta. Ehkä paikallinen VZRKBTSZ Mashintehnologitsij Zavod "Dunai imeni Plekszy-Gladzin" voisi valmistaa nämä lisenssillä?
  • 20' kontit varustettuna mm. a-tarvikkeiden, polttoaineiden, elintarvikkeiden ja muun kuorman kuljetukseen 1000 kpl (arviokustannus 50 M€). Kontteja käytetään erityisesti Rutenian valmiusyksiköiden logistiikassa, muiden yksiköiden osalta voidaan tukeutua siviiliyhteiskunnan käyttämiin kontteihin.
  • maastokelpoiset 8*8 konttikuorma-autot 300 kpl (arviokustannus 150 M€). Nämä tulee olla jotain yleistä sarjatuotantona valmistettua kaupallista mallia, jonka yksikköhinta olisi mahdollisimman alhainen. Mallit varustetaan soveltuvalla tavalla sotilaskäyttöön sopiviksi.
  • jalkaväkijoukkojen kuljetukseen ja kevyeen logistiikkaan hankitaan kevyitä 4*4 maastokuorma-autoja eri versioina. Esikuntapäällikkö muistaa lukeneensa upseerikerholla viimeisimmästä Militarnijtehnikistä, että useissa Nato-maissa vastaavaan käyttöön on hankittu Ivecon Military Utility Vehicles 4*4 -sarjan ajoneuvoja. Ehkä tämä voisi olla ratkaisu myös Rutenian kevyempään logistiikkaan? Ruotsin hankinnan perusteella pitäisi olla mahdollista hankkia 350 ajoneuvoa noin 70 M€:lla. Ruotsi oli hankkinut vastaavia ajoneuvoa 12 eri alatyypissä, se antaa suuntaa myös Rutenian tarpeisiin.
  • varikoilla ja kenttähuoltojoukoissa tapahtuvan kuormankäsittelyn koneellistamiseen hankitaan maastotrukkeja, maastokelpoisia konttinostureita ja kurottajia 100 M€ edestä, tällä summalla pitäisi olla mahdollista hankkia noin 100-150 työkonetta. Markkinajohtaja maastokelpoisissa konttinostureissa on Caterpillar ja heidän työkoneensa ovat muutenkin laadukkaita. Esikuntapäällikkö ohjeistaa logistiikkalaitosta ainakin aloittamaan keskustelut OAA Caterpillar Rutenian kanssa.
  • Kevyimpään joukkojen logistiikkaan ja samalla korvaamaan erittäin vanhoja Elbonian perua olevia UAZ- ja GAZ-malleja hankitaan kevyitä noin 1 tonnin kantavuudella olevia jatketulla ohjaamolla varustettuja avolava-autoja. Esikuntapäällikö vanhana Ford Mustang -harrastajana näkisi mielellään hankittavaksi Ford Ranger -avolavoja, mutta Toyota Hilux tai Volkswagen Amarok ovat myös mahdollisia. Autoista järjestetään vielä tänä talvena kenttätestit Rutenian haastavalla vuoristoalueella ja hankittava ajoneuvotyyppi päätetään testien jälkeen. Hankintaan varataan 50 M€, jolla pitäisi saada 500 ajoneuvoa.
• Varsin monet Nato-maat ovat varustamassa kevyttä jalkaväkeään uusilla panssariajoneuvoilla. Militarnijtehnikin mukaan markkinajohtajaksi on nousemassa Patria XA300 6*6 -ajoneuvo. Ehkä tämä sopisi myös Rutenian armeijalle? Tärkeintä olisi varustaa kolmen jalkaväkiprikaatin valmiuspataljoonat. Tämä tarkoittaisi 180 ajoneuvon eli noin 270 M€ hankintaa.
• Edellisessä maavoimien harjoituksessa osoittautui käsin kosketeltavan selvästi, että jalkaväkiprikaatien panssarintorjunta-aseistus on kauttaaltaan vanhentunut ja tämä kieltämättä vaatii uusimista! Kolmelle jalkaväkiprikaatille hankitaan n. 5 km kantamalla olevia ohjuslavetteja kullekin 12 kappaletta ja prikaatien yhdeksälle pataljoonalle n. 2,5-3 km kantamalla olevia ohjuslavetteja 4 kullekin. Panssarintorjunta-ohjuksia hankitaan kullekin lavetille 20 kappaletta. Lisäksi tarvitaan kevyitä ajoneuvoja, pimeätoimintavälineitä ja yksiköiden radiokalustoa. Tähän hankintaan varataan 300 M€. Komppania- ja joukkuetasalla panssarintorjunta perustuu edelleen vanhaan elbonialaiseen kalustoon, tämän uusinta on ajankohtaista seuraavalla hankintakierroksella.
• Maavoimien johtamisjärjestelmät ovat antiikkiset ja tällä hankintakierroksella käynnistetään kolmen jalkaväkiprikaatin kaluston uusiminen. Hankintaan varataan 400 M€, jolla hankitaan kolmelle prikaatille linkki- ja kenttävalokaapelipohjainen runkoverkkokalusto (á 100 M€) sekä uusia ohjelmistoradioita 100 M€ edestä (hankintasummalla pitäisi saada noin 4000 radiota). Hankinta vaatii tarkemman suunnittelun ja kilpailuttamisen, mutta selvää on, että kalusto hankitaan jostain Nato-maasta, Etelä-Koreasta, Israelista tai Japanista. Kuulemma jälleen kerran Skandinaviassa jossain todella pohjoisessa on yritys, joka ilmeisesti valmistaa todella huippuluokan ohjelmistoradioita sotilaskäyttöön. Pitääkin kysäistä sotilasasiamieheltä!
• Jalkaväkiprikaatien tykistö on elbonialaista perua, sinällään toimivaa, mutta vanhaa. Tässä yhteydessä kolmen jalkaväkiprikaatin toinen patteristo uusitaan ajoneuvoasenteisella 152 mm haupitsilla ja hankintaan varataan 600 M€. Olisi tietysti hyödyllistä siirtyä 155 mm kalustoon, mutta tässä vaiheessa ei ole mahdollista rahoittaa uutta a-tarvikehankintaa ja vanhaa käyttökelpoista 152 mm tykistökranaattia on käytetävissä riittävästi.
• Jalkaväkiprikaateille luodaan tässä vaiheessa lennokkikyky ja hankintaan varataan 155 M€. Hankittavien mallien osalta konsultaatiota tehdään naapurivaltion kanssa, joka on kehittänyt sotaoloissa merkittävän lennokkituotannon erikokoisten lennokkien osalta. Painopisteenä on tiedustelu- ja maalinosoituskyvyn kehittäminen prikaatien vastuualueella ja toissijaisesti vaikutuskyky.

 

[Hanski]

Päivitetyn hankintaohjelman jälkeen Rutenian maavoimien SA-kokoonpano olisi tällainen:

• MAAVE, EK ja esikunnan suojausjoukot (VARK)
• VP (E+EK, VALVJ, 4*VK, HK) Pataljoona rakentaa ja ylläpitää yhteydet MAAVE:sta prikaateihin ja varikoille perustuen kiinteisiin valokaapeliyhteyksiin ja varmentaviin pitkän kantaman radiolinkkeihin. Verkonvalvontajoukkue vastaa verkonhallinnasta.
• 1 * MEKPR (E+EK, TIEDP ml. LENNK, 3 * MEKP, PSHPSTO, ITPSTO, PIONP, HP). Prikaati on Rutenian maavoimien parhaiten varustettu yksikkö ja tärkein reserviyksikkö
• ILVAIKR (E, EK, LENNP, ELSOP, HK)
• 3 * JVPR (E, EVP, TIEDP ml. LENNK, 1 * MTJVP (XA-300), 2 * JVP, 2 * KTPSTO (toinen varustettuna ajoneuvoalustaisilla haupitseilla, toinen 18 * D-30), ITPSTO (elbonialainen kalusto), PIONP, HP
• 5 * SPOLK (KNTOJ, 3 * SPOLJ, HJ), nykyaikaisella käsiaseistuksella, uusi taistelijan varustus, pimeätoimintavarustuksella ja Iveco-ajoneuvoilla
• 5 * ALJVP (E+EK, 4 * ALJVK, TUKIK (82 mm KRH), HK), kevyttä jalkaväkeä varustettuna Elbonialta periytyvällä kalustolla
• 1 * ERIKJP (E+EK, 3 * ERIKJK, HK), nykyaikainen käsiaseistus, uusi taistelijan varustus, pimeätoimintavarustus
• 4 * RSRAKHPTRI
• 2 * KVRAKHPTRI (hyödynnetään elbonialaiset Gradit!)
• 2 * KTPSTO E+EK, MITT-ja-VALMPTRI, 3 * TULIPTRI, HPTRI), á 18 * D-30 -kalusto
• 2 * ITPSTOE
• 3 * ITOPTRI (IRIS-T)
• 4 * AJONITPTRI
• 4 * ITPTRI (KNTOJ, VJ, 3 * ITJ, HJ), á 9 * 23ITK
• 2 * ITOPTRI (KNTOJ, VJ, 3 * ITJ, HJ), á 10 * Igla
• 1 * PIONP (E+EK, MEKPIONK, PIONK, PNTK, SLUK, HK)
• 1 * HR

 

[otwa]

Pääesikunnan esikuntapäällikkö kiittää saamastaan palautteesta ja huomaa, että iltalukemiseksi luettu Heinz Guderianin Achtung Panzer! on saanut ajatukset liiankin lennokkaiksi. Ruteniankin maavoimien tulevaisuus on mekanisoinnissa, mutta lähtötaso on kuitenkin vielä sen verran matala, ettei joukkojen pääosaa voida aivan vielä nostaa teloille. Samalla jalkaväen tarkastajan ja logistiikkalaitoksen everstiluutnantin puheenvuorot auttoivat muistuttamaan varustuksessa edelleen olevat elbonialaisen joukkohaudan kokoiset aukot, jotka tulee täyttää ennen kunnollista mekanisointia. Teollisuusministerin muodollisesti pätevä sihteeri nosti esikuntapäällikössä palavan halun keskustella sihteerin kanssa kynttiläillallisella (teollisen) yhteistyön syventämismahdollisuuksista. Yllättävän ja monipuolisesti antoisan illan ja yön aikana rutenialaisen (teollisuus)yhteistyön kova runko kovettui.

Hankintasuunnitelmaa täsmennetään niin, että toisesta mekanisoidusta prikaatista luovutaan tässä vaiheessa ja prikaatin varustaminen otetaan käsittelyyn seuraavilla viisivuotiskausilla. Tämä vapauttaa 2900 M€ muihin kiireellisiin hankintoihin. Esikuntapäällikkö käskee tämän käyttösuunnitelmaksi seuraavat kohteet:

• Taistelijoiden henkilökohtaiseen varustukseen käytetään 200 M€. Tavoitteena on hyödyntää paikallisia vaate- ja kenkätehtaita mahdollisimman kattavasti ja maan kohtalaisen alhaisen palkkatason ansiosta rahoituksen arvioidaan riittävän 40000 sotilaan varustamiseen uudella varustuksella. Mallina käytetään Rutenian taideteollisen korkeakoulun vaatesuunnittelulinjalla lopputyönsä tehneiden lahjakkaiden opiskelijoiden ehdottamia varustuskokonaisuuksia, joiden prototyyppejä on myös kenttätestattu Rutenian varuskunnissa.
• Jalkaväen käsiaseistusta uusitaan 300 M€ edestä. Tällä summalla tärkeimmille jalkaväkijoukoille hankitaan 15000 uutta rynnäkkökivääriä 5,56 mm NATO -kaliiberissa ja 150 miljoonaa rynnäkkökiväärinpatruunaa. Teollisuusministerin sihteerin kanssa pidetyn kiihkeän yöllisen keskustelun pohjalta valmistus voisi tapahtua kotimaassa jonkin NATO-maan nykyaikaisen rynnäkkökiväärin lisenssivalmistuksena. Rutenian Skandinaviaan sijoitettu sotilasasiamies muistuttaa, että alueella on parhaillaan kahdella maalla käynnissä rynnäkkökiväärien uusinta, joissa toimittajana toimii josssain kaukana pohjoisessa toimiva Sako-niminen yritys. Aseita on kehuttu laadukkaiksi, mutta kuitenkin kustannuksiltaan kohtuullisiksi. Esikuntapäällikkö käskee sotilasasiamiehen selvittämään tarkemmin näiden aseiden ominaisuuksia ja valmistajaa.
• Tarkka-ampujien aseistusta uusitaan 30 M€ edestä. Tällä summalla hankitaan 1800 tarkka-ammuntakivääriä tarvittavilla optiikoilla sekä patruunoilla. Yötaisteluvarustus kohdennetaan näihin aseisiin pimeätaistelun momentilta. Muita optiikkahankintoja ei tehdä tässä vaiheessa, toimintamäärärahoilla peruskunnostetaan sinällään käyttökelpoinen ja kohtuullisen laadukas vanha elbonialainen optiikka. Esikuntapäällikkö muistelee, että jossain Nato-harjoituksessa, jossa hän vieraili, paikallisella tarkka-ampujalla olisi ollut laadukkaan oloinen Sako-merkkinen kivääri. Voiko olla, että sama tehdas, joka valmistaa laadukkaita rynnäkkökivääreitä, valmistaisi myös hyviä tarkkuuskivääreitä? Esikuntapäällikkö käskee sotilasasiamiehen selvittämään myös tarkkuuskivääreiden valmistustilanteen Skandinaviassa ja Sakolla.
• Logistiikkaa kehitetään 645 M€ edestä. Logistiikkalaitoksen upseerit ovat aivan oikeassa, että nyt on korkea aika kehittää tätä aluetta kokonaisvaltaisesti. Mieleen muistuu myös nuorena kadettina oppitunnilla kuultu latteus, että amatöörit miettivät sotatekniikkaa ja ammattilaiset logistiikkaa. Esikuntapäällikkö tietää hyvin, että Nato-maissa logistiikka perustuu kontteihin, kuormalavoihin ja hyvin koneellistettuun käsittelyyn. Aivan tälle tasolle ei Ruteniassa vielä päästä, mutta nyt on aika ottaa ensimmäiset askeleet! Pienen suunnittelun ja logistiikkalaitoksen asiantuntijoiden kanssa käytyjen keskustelujen pohjalta rahoituksen käyttökohteiksi täsmentyvät seuraavat kohteet:
  • konttirekat 150 kpl (arviokustannus 75 M€). Konttirekat voivat olla siviilityyppisiä valmiita kaupallisia malleja, mahdollisimman edullisia, mutta kuitenkin Rutenian sotilaalliset vaatimukset täyttäviä.
  • maastokuorma-autot 500 kpl (arviokustannus 150 M€). Maastokuorma-autot tulee olla jotain yleistä sarjatuotantona valmistettua mallia, jonka yksikköhinta olisi mahdollisimman alhainen. Mieliin muistuu myös teollisuusministerin sihteerin suusta yöllä kolmannen kerran kuultu kiihkeä kiljahdus paikallisen valmistuksen mahdollisuudesta. Ehkä paikallinen VZRKBTSZ Mashintehnologitsij Zavod "Dunai imeni Plekszy-Gladzin" voisi valmistaa nämä lisenssillä?
  • 20' kontit varustettuna mm. a-tarvikkeiden, polttoaineiden, elintarvikkeiden ja muun kuorman kuljetukseen 1000 kpl (arviokustannus 50 M€). Kontteja käytetään erityisesti Rutenian valmiusyksiköiden logistiikassa, muiden yksiköiden osalta voidaan tukeutua siviiliyhteiskunnan käyttämiin kontteihin.
  • maastokelpoiset 8*8 konttikuorma-autot 300 kpl (arviokustannus 150 M€). Nämä tulee olla jotain yleistä sarjatuotantona valmistettua kaupallista mallia, jonka yksikköhinta olisi mahdollisimman alhainen. Mallit varustetaan soveltuvalla tavalla sotilaskäyttöön sopiviksi.
  • jalkaväkijoukkojen kuljetukseen ja kevyeen logistiikkaan hankitaan kevyitä 4*4 maastokuorma-autoja eri versioina. Esikuntapäällikkö muistaa lukeneensa upseerikerholla viimeisimmästä Militarnijtehnikistä, että useissa Nato-maissa vastaavaan käyttöön on hankittu Ivecon Military Utility Vehicles 4*4 -sarjan ajoneuvoja. Ehkä tämä voisi olla ratkaisu myös Rutenian kevyempään logistiikkaan? Ruotsin hankinnan perusteella pitäisi olla mahdollista hankkia 350 ajoneuvoa noin 70 M€:lla. Ruotsi oli hankkinut vastaavia ajoneuvoa 12 eri alatyypissä, se antaa suuntaa myös Rutenian tarpeisiin.
  • varikoilla ja kenttähuoltojoukoissa tapahtuvan kuormankäsittelyn koneellistamiseen hankitaan maastotrukkeja, maastokelpoisia konttinostureita ja kurottajia 100 M€ edestä, tällä summalla pitäisi olla mahdollista hankkia noin 100-150 työkonetta. Markkinajohtaja maastokelpoisissa konttinostureissa on Caterpillar ja heidän työkoneensa ovat muutenkin laadukkaita. Esikuntapäällikkö ohjeistaa logistiikkalaitosta ainakin aloittamaan keskustelut OAA Caterpillar Rutenian kanssa.
  • Kevyimpään joukkojen logistiikkaan ja samalla korvaamaan erittäin vanhoja Elbonian perua olevia UAZ- ja GAZ-malleja hankitaan kevyitä noin 1 tonnin kantavuudella olevia jatketulla ohjaamolla varustettuja avolava-autoja. Esikuntapäällikö vanhana Ford Mustang -harrastajana näkisi mielellään hankittavaksi Ford Ranger -avolavoja, mutta Toyota Hilux tai Volkswagen Amarok ovat myös mahdollisia. Autoista järjestetään vielä tänä talvena kenttätestit Rutenian haastavalla vuoristoalueella ja hankittava ajoneuvotyyppi päätetään testien jälkeen. Hankintaan varataan 50 M€, jolla pitäisi saada 500 ajoneuvoa.
• Varsin monet Nato-maat ovat varustamassa kevyttä jalkaväkeään uusilla panssariajoneuvoilla. Militarnijtehnikin mukaan markkinajohtajaksi on nousemassa Patria XA300 6*6 -ajoneuvo. Ehkä tämä sopisi myös Rutenian armeijalle? Tärkeintä olisi varustaa kolmen jalkaväkiprikaatin valmiuspataljoonat. Tämä tarkoittaisi 180 ajoneuvon eli noin 270 M€ hankintaa.
• Edellisessä maavoimien harjoituksessa osoittautui käsin kosketeltavan selvästi, että jalkaväkiprikaatien panssarintorjunta-aseistus on kauttaaltaan vanhentunut ja tämä kieltämättä vaatii uusimista! Kolmelle jalkaväkiprikaatille hankitaan n. 5 km kantamalla olevia ohjuslavetteja kullekin 12 kappaletta ja prikaatien yhdeksälle pataljoonalle n. 2,5-3 km kantamalla olevia ohjuslavetteja 4 kullekin. Panssarintorjunta-ohjuksia hankitaan kullekin lavetille 20 kappaletta. Lisäksi tarvitaan kevyitä ajoneuvoja, pimeätoimintavälineitä ja yksiköiden radiokalustoa. Tähän hankintaan varataan 300 M€. Komppania- ja joukkuetasalla panssarintorjunta perustuu edelleen vanhaan elbonialaiseen kalustoon, tämän uusinta on ajankohtaista seuraavalla hankintakierroksella.
• Maavoimien johtamisjärjestelmät ovat antiikkiset ja tällä hankintakierroksella käynnistetään kolmen jalkaväkiprikaatin kaluston uusiminen. Hankintaan varataan 400 M€, jolla hankitaan kolmelle prikaatille linkki- ja kenttävalokaapelipohjainen runkoverkkokalusto (á 100 M€) sekä uusia ohjelmistoradioita 100 M€ edestä (hankintasummalla pitäisi saada noin 4000 radiota). Hankinta vaatii tarkemman suunnittelun ja kilpailuttamisen, mutta selvää on, että kalusto hankitaan jostain Nato-maasta, Etelä-Koreasta, Israelista tai Japanista. Kuulemma jälleen kerran Skandinaviassa jossain todella pohjoisessa on yritys, joka ilmeisesti valmistaa todella huippuluokan ohjelmistoradioita sotilaskäyttöön. Pitääkin kysäistä sotilasasiamieheltä!
• Jalkaväkiprikaatien tykistö on elbonialaista perua, sinällään toimivaa, mutta vanhaa. Tässä yhteydessä kolmen jalkaväkiprikaatin toinen patteristo uusitaan ajoneuvoasenteisella 152 mm haupitsilla ja hankintaan varataan 600 M€. Olisi tietysti hyödyllistä siirtyä 155 mm kalustoon, mutta tässä vaiheessa ei ole mahdollista rahoittaa uutta a-tarvikehankintaa ja vanhaa käyttökelpoista 152 mm tykistökranaattia on käytetävissä riittävästi.
• Jalkaväkiprikaateille luodaan tässä vaiheessa lennokkikyky ja hankintaan varataan 155 M€. Hankittavien mallien osalta konsultaatiota tehdään naapurivaltion kanssa, joka on kehittänyt sotaoloissa merkittävän lennokkituotannon erikokoisten lennokkien osalta. Painopisteenä on tiedustelu- ja maalinosoituskyvyn kehittäminen prikaatien vastuualueella ja toissijaisesti vaikutuskyky.

Päivitetyn hankintaohjelman jälkeen Rutenian maavoimien SA-kokoonpano olisi tällainen:

• MAAVE, EK ja esikunnan suojausjoukot (VARK)
• VP (E+EK, VALVJ, 4*VK, HK) Pataljoona rakentaa ja ylläpitää yhteydet MAAVE:sta prikaateihin ja varikoille perustuen kiinteisiin valokaapeliyhteyksiin ja varmentaviin pitkän kantaman radiolinkkeihin. Verkonvalvontajoukkue vastaa verkonhallinnasta.
• 1 * MEKPR (E+EK, TIEDP ml. LENNK, 3 * MEKP, PSHPSTO, ITPSTO, PIONP, HP). Prikaati on Rutenian maavoimien parhaiten varustettu yksikkö ja tärkein reserviyksikkö
• ILVAIKR (E, EK, LENNP, ELSOP, HK)
• 3 * JVPR (E, EVP, TIEDP ml. LENNK, 1 * MTJVP (XA-300), 2 * JVP, 2 * KTPSTO (toinen varustettuna ajoneuvoalustaisilla haupitseilla, toinen 18 * D-30), ITPSTO (elbonialainen kalusto), PIONP, HP
• 5 * SPOLK (KNTOJ, 3 * SPOLJ, HJ), nykyaikaisella käsiaseistuksella, uusi taistelijan varustus, pimeätoimintavarustuksella ja Iveco-ajoneuvoilla
• 5 * ALJVP (E+EK, 4 * ALJVK, TUKIK (82 mm KRH), HK), kevyttä jalkaväkeä varustettuna Elbonialta periytyvällä kalustolla
• 1 * ERIKJP (E+EK, 3 * ERIKJK, HK), nykyaikainen käsiaseistus, uusi taistelijan varustus, pimeätoimintavarustus
• 4 * RSRAKHPTRI
• 2 * KVRAKHPTRI (hyödynnetään elbonialaiset Gradit!)
• 2 * KTPSTO E+EK, MITT-ja-VALMPTRI, 3 * TULIPTRI, HPTRI), á 18 * D-30 -kalusto
• 2 * ITPSTOE
• 3 * ITOPTRI (IRIS-T)
• 4 * AJONITPTRI
• 4 * ITPTRI (KNTOJ, VJ, 3 * ITJ, HJ), á 9 * 23ITK
• 2 * ITOPTRI (KNTOJ, VJ, 3 * ITJ, HJ), á 10 * Igla
• 1 * PIONP (E+EK, MEKPIONK, PIONK, PNTK, SLUK, HK)
• 1 * HR

(Alkuun allekirjoittaneen hatunnosto, että @Hanski viitsii heittäytyä täysillä mukaan, näitä on ilo lukea! Pari naurahdustakin saattoi päästä )

Adjutantti lähettää nämä eteenpäin. Puolustusministeri vastaa henkilökohtaisesti:

• Minkä kokoiselle RA- ja SA-joukolle kyseinen suunnitelma on karkeasti tehty?
• Entä amerikkalainen .270 Fury? (Puolustusministeri on innokas ammunnanharrastaja, jolla ehkä menee penkkiammunnan ja sotilasaseen vaatimukset sekaisin)
• Kansallisen toiminnan kultivoittamiseksi naapurimaan Kiväärimiesten Unionin kaltainen vapaaehtoisjärjestö lienee paikallaan (Skandinavian sotilasattasea on höpissyt jostain samanlaisesta järjestöstä pohjolassa, mutta sen käännetty nimi on liian pitkä ja vaikeaselkoinen)

 

[otwa]

Adjutantti on tehnyt omia muistiinpanojaan (jokaisen korpraalin repussa on marsalkan sauva), ja päätynyt seuraaviin omiin ehdotuksiinsa:

Poliittiset muutokset:

• Yliopisto-opiskelijoiden ja vanhempien vapautus lopetetaan. YO-opiskelijat osallistuvat ROTC-kaltaisen koulutukseen, jossa parhaimmista tulee upseereita ja muista aliupseereita. Harjoituksia 10 viikkoa per opintovuosi (aloittaneita opiskelijoita on noin 50 000 per vuosi, näistä puolet on asevelvollisia ja arvioidaan 70% olevan palveluskelpoisia) (35 milj per vuosi)
• Osa nuoremmista upseereista siirretään aliupseerin palvelusarvoon, ja au-koulutusta kehitetään keskittämällä ammattialiupseerikoulutus Sotilasinstituutin uuteen osastoon, samalla tasolla upseerien kanssa (25 milj per vuosi)
• Ylenemisrajoitukset poistetaan reservissä, eli miehistöstä voi yletä upseeriksi näytön perusteella
• Sodanajan joukon kooksi asetetaan 300 000 sotilasta
• RA-vahvuus 1x MEKPR (2000), 1x VJR (1000), 2x MOTPR (a 3000), 1xITR (1000), 1xKTR (1000), 1x PIONR (1500), 1x HR (1500) + tukevat osat = 20 000

Kalusto:

• Rutenian maastopuku M25 (1000 e) otetaan käyttöön, lisäksi valjastetsari M25 (250 e) sekä plate carrier M25 (1000 e). Maastopukua aletaan tuottaa 20t vuositahtia, valjastetsaria 18t vuositahtia ja PC:tä 2000 kpl vuositahtia. Tähän varataan 30 milj per vuosi
• 5,56 NATO -kiväärien hankinta, 20t per vuosi, mukana 5,56 NATO SAW-aseistus (4t per vuosi), 5,56 NATO DMR (2t per vuosi) sekä 7,62 GPMG (4t per vuosi), varataan 45 milj per vuosi. Mahdollisen lisenssivalmistuksen tapauksessa allokointi 55 milj sallittu
  • Tarjouspyynnöt kivääreistä

Sako M25​

HK416​

SIG MPX​

Beretta ARX160​

MKE MPT-55​

CZ 805​

FB MSBS​

LWRC M6​

LMT MARS-L​

• Tarjouspyynnöt konekivääreistä

FN M249​

FN M240​

IMI Negev​

H&K MG4 & MG5​

M27 IAR​

Colt IAR6940​

​

• Ivecolta, Toyotalta ja VW:lta pakettiratkaisu sisältäen:

kevyt maastohenkilöauto​

maastopakettiauto​

4x4 2,5 t maastokuorma-auto (vaihtolava)​

6x6 5t maastokuorma-auto (vaihtolava)​

8x8 maastokuorma-auto (vaihtolava)​

8x4 lavetti​

8x4 säiliö​

• Lisäksi on tutkittava elbonialaisen raskaamman kaluston muokkaus vaihtolavalle, ulkomainen suunnittelija ja kotimainen valmistus
• Maastotrukkien jne valmistus selvitettävä
• Elbonialaisen tykistön moottorointi selvitettävä
• Panssaroitujen miehistönkuljetusajoneuvoista tarjouspyynnöt

Praktika Kozak 2​

Roshel Senator​

Arquus Fortress Mk2​

Patria 6x6​

Otokar Arma​

Ejder Yalcin​

Patria FAMOUS​

FFG G5​

• Rynnäkköpanssarivaunuista tarjouspyynnöt

CV9035​

KF31 Lynx​

Borsuk​

K21​

• Taistelupanssarivaunuista tarjouspyynnöt

M1 Abrams RUT​

Leopard 2A7RUT​

K2 RUT​

KF51​

• PST-aseistuksesta tarjouspyynnöt

Spike LR NLOS​

NLAW​

Stugna-P​

 

[otwa]

Elbonialainen organisaatio perustuu kolmella jakoon: kolme ryhmää, kolme joukkuetta, kolme komppaniaa, kolme pataljoonaa jne.

Adjutantin päässä on muhinut ajatus muuttaa edellä mainittua jakoa, varsinkin keskusteltuaan kerran intensiivisesti erään Yhdysvaltain lähetystöä vartioineen merijalkaväkinaisluutnantin kanssa yön yli erilaisista organisaatioista.

Kevyt jalkaväkiryhmä (KVJVR)
1+1+1+3x4 (RJ, VRJ, lähetti, 3x partiota, jokaisella partionjohtaja)

Kevyt jalkaväkijoukkue (KVJVJ)
1x KR, 3xKVJVR

Kevyt jalkaväkikomppania (KVJVK)
1x KJ, 3xKVJVJ, 1xKVKRHJ, 1x HJ

Moottoroitu jalkaväkiryhmä (MOTJVR)
1+3x3 (1xRJ, 3x partiota, jokaisella partionjohtaja)

Moottoroitu jalkaväkijoukkue (MOTJVJ)
1x KR, 4x MOTJVR

Moottoroitu jalkaväkikomppania (MOTJVK)
1x K&HJ, 3x MOTJVJ, 1x KVKRHJ

Mekanisoitu jalkaväkiryhmä (MEKJVR)
1+2x3 (RJ + 2x partiota, partionjohtajat)

Mekanisoitu jalkaväkijoukkue (MEKJVJ)
1x KR, 4x MEKJVR

Mekanisoitu jalkaväkikomppania
1x K&HJ, 3x MEKJVR, 1x PSKVKRH

 

[otwa]

Elbonialainen organisaatio perustuu kolmella jakoon: kolme ryhmää, kolme joukkuetta, kolme komppaniaa, kolme pataljoonaa jne.

Adjutantin päässä on muhinut ajatus muuttaa edellä mainittua jakoa, varsinkin keskusteltuaan kerran intensiivisesti erään Yhdysvaltain lähetystöä vartioineen merijalkaväkinaisluutnantin kanssa yön yli erilaisista organisaatioista.

Kevyt jalkaväkiryhmä (KVJVR)
1+1+1+3x4 (RJ, VRJ, lähetti, 3x partiota, jokaisella partionjohtaja)

Kevyt jalkaväkijoukkue (KVJVJ)
1x KR, 3xKVJVR

Kevyt jalkaväkikomppania (KVJVK)
1x KJ, 3xKVJVJ, 1xKVKRHJ, 1x HJ

Moottoroitu jalkaväkiryhmä (MOTJVR)
1+3x3 (1xRJ, 3x partiota, jokaisella partionjohtaja)

Moottoroitu jalkaväkijoukkue (MOTJVJ)
1x KR, 4x MOTJVR

Moottoroitu jalkaväkikomppania (MOTJVK)
1x K&HJ, 3x MOTJVJ, 1x KVKRHJ

Mekanisoitu jalkaväkiryhmä (MEKJVR)
1+2x3 (RJ + 2x partiota, partionjohtajat)

Mekanisoitu jalkaväkijoukkue (MEKJVJ)
1x KR, 4x MEKJVR

Mekanisoitu jalkaväkikomppania
1x K&HJ, 3x MEKJVR, 1x PSKVKRH

15 hengen kevyt jv-ryhmä voi vaikuttaa varsin isolta, mutta tälle on perustelunsa.

Pullonkaulana on Rutenian huoltokaluston puute, jolloin on helpompaa huoltaa enemmän porukkaa yksikössä kuin jakaa sama kalusto useampaan yksikköön. Eli: jos meillä on 4 kuorma-autoa, niillä voi varustaa 4 komppaniaa. Mutta jos komppanioita on 6, niin ei riitä. Mutta jos 4:lle komppanialle jakaa 1,5 kertaa (6/4) enemmän porukkaa, niin sen huoltaminen onnistuu vielä. Sama ongelma mitä käänteisesti italialaiset kokivat binaaridivisiooniensa kanssa, tukevia osia ei riittänyt kun yksiköiden määrä kasvoi. (Ilmeisesti USMC:lla on vähän sama syy, huolto).

Toinen peruste on se, että koska kevyt jalkaväki tullaan varustamaan vanhalla elbonialaisella kalustolla, niin kaluston huonoutta täytyy yrittää korvata määrällä. Moottoroitu ja mekanisoitu jalkaväki ovat perinteisempää jaottelua.

 

[otwa]

Herääkö @Hanski jotain kommentoitavaa?

 

[Hanski]

Herääkö @Hanski jotain kommentoitavaa?

Hyvä ajoitus, juuri ajattelin laittaa kommentteja Rutenian varustamisesta. Tämän kommenttikierroksen jälkeen Rutenia jäänee minulla taka-alalle, työt haittaavat harrastuksia...

 

[Hanski]

15 hengen kevyt jv-ryhmä voi vaikuttaa varsin isolta, mutta tälle on perustelunsa.

Pullonkaulana on Rutenian huoltokaluston puute, jolloin on helpompaa huoltaa enemmän porukkaa yksikössä kuin jakaa sama kalusto useampaan yksikköön. Eli: jos meillä on 4 kuorma-autoa, niillä voi varustaa 4 komppaniaa. Mutta jos komppanioita on 6, niin ei riitä. Mutta jos 4:lle komppanialle jakaa 1,5 kertaa (6/4) enemmän porukkaa, niin sen huoltaminen onnistuu vielä. Sama ongelma mitä käänteisesti italialaiset kokivat binaaridivisiooniensa kanssa, tukevia osia ei riittänyt kun yksiköiden määrä kasvoi. (Ilmeisesti USMC:lla on vähän sama syy, huolto).

Toinen peruste on se, että koska kevyt jalkaväki tullaan varustamaan vanhalla elbonialaisella kalustolla, niin kaluston huonoutta täytyy yrittää korvata määrällä. Moottoroitu ja mekanisoitu jalkaväki ovat perinteisempää jaottelua.

Vanhana jalkaväkitaistelijana en lähtisi kasvattamaan partioiden henkilömäärää, sen sijaan ostan hyvin ajatuksen siitä, että jalkaväkiryhmän koko Ruteniassa ja miksei Suomessakin voisi olla 10 taistelijaa (RJOHT + 3 * PTIO á 3 taistelijaa). Tässä perusteita asialle:

• Organisaation muodostamisen peruste tulee olla sen tehokkuus suunnitellussa tehtävässä, ei esimerkiksi kuljetusvälineiden määrä. Oma henkilökohtainen mielipiteeni on, että ryhmän optimikoko voisi olla 10 taistelijaa. Tämä toisi aidosti kolmijakoisen organisaation myös ryhmätasolle ja vapauttaisi ryhmänjohtajan johtamaan ryhmää kokonaisuutena, ei kahta partiota ja kahta erillistä taistelijaa.
• Nelihenkiseen partioon taistelutekniikka täytyisi keksiä aika pitkälle itse. Maailma on täynnä malleja, joilla organisoidaan ja suunnitellaan taistelu kolmihenkisille partioille tai nelihenkisille puoliryhmille, mutta suoraan ei taida olla mallia kolmelle nelihenkiselle partiolle. Toisaalta ryhmätasolla neljä kolmehenkistä partiota olisi liian monimutkaista ja tarpeetonta ryhmätasolla.
• Nelihenkisten partioiden tarkempi kokoonpano ja eri miesten tehtävät tulisi olla listattuna, jotta voisi miettiä tarkemmin ratkaisun järkevyyttä.
• Ryhmätasolla ei tarvita vielä lähettiä. Johtaminen tapahtuu joko huutamalla, radiolla tai hiljaisessa vaiheessa ryhmänjohtajan ja partionjohtajan keskustelulla. Jos taistelutilanteesa tarvitaan lähettiä joukkueenjohtajalle vietävälle ilmoitukselle, nakittaisin tämän OTO-tehtävänä jollekin taistelijoista. Päämenetelmänä taistelutilanteessa johtamisessa ja yhteydenpidossa joukkueeseen tulee nykyaikaisessa armeijassa olla radio. Joukkuetasolla näkisin hyödylliseksi esimerkiksi enduromopoilla tai mönkijöillä varustetut lähetit. Varsinaisen lähettitehtävän lisäksi / ennen kaikkea nämä voisivat toimia joukkueen tiedusteluvoimana.
• 15-henkinen ryhmä alkaa muuttaa organisaatiota varsin muhkuksi. Joukkueen kokoonpano olisi jo yli 50 taistelijaa (KNTO-osat, esimerkiksi JJOHT, JVARAJOHT, vähintään yksi RADM, LÄÄKM yhteensä 4 taistelijaa; TJ ja TJptio 3-4 taistelijaa; PST-partio minimissään 3 taistelijaa => joukkueen vahvuus 55-57 ukkoa). Komppania kasvaisi nykyisestä karvan alle 200 taistelijasta pienen pataljoonan kokoiseksi. Jokainen lisäukko kuormittaa huoltoa, tekee organisaatiosta kankeamman, vaatiii enemmän johtamiselta ja suuressa kuvassa muodostuu ongelmaksi ukkojen kokonaisriittävyys suunniteltuihin sodan ajan joukkoihin. Tämä ongelma on yhteinen niin Ruteniassa kuin kaikissa muissakin armeijoissa ml. Suomi.

Lähtisin kehittämään jalkaväkitaistelua tehokkaiden perustaistelumenetelmien kautta. Taistelun ja johtamisen tulee ryhmä-joukkuetasolla olla erittäin suoraviivaista ja nopeaa. Perustaistelumenetelmät auttavat ratkaisemaan valtaosan eteen tulevista tilanteista ja niiden koulutus on (periaatteessa) varsin suoraviivaista: toistoa, toistoa, toistoa.

 

[Hanski]

(Alkuun allekirjoittaneen hatunnosto, että @Hanski viitsii heittäytyä täysillä mukaan, näitä on ilo lukea! Pari naurahdustakin saattoi päästä )

Adjutantti lähettää nämä eteenpäin. Puolustusministeri vastaa henkilökohtaisesti:

• Minkä kokoiselle RA- ja SA-joukolle kyseinen suunnitelma on karkeasti tehty?
• Entä amerikkalainen .270 Fury? (Puolustusministeri on innokas ammunnanharrastaja, jolla ehkä menee penkkiammunnan ja sotilasaseen vaatimukset sekaisin)
• Kansallisen toiminnan kultivoittamiseksi naapurimaan Kiväärimiesten Unionin kaltainen vapaaehtoisjärjestö lienee paikallaan (Skandinavian sotilasattasea on höpissyt jostain samanlaisesta järjestöstä pohjolassa, mutta sen käännetty nimi on liian pitkä ja vaikeaselkoinen)

Kiitoksia! Nämä ovat ihan hauskoja ajatusleikkejä!

Tässä vielä pari pohdintaa Rutenian muun puolustusbudjetin käytöstä. Tämän jälkeen Rutenian puolustusvoimien kehittäminen jäänee ainakin minun osalta vähäisemmäksi.

Ensimmäisenä huomio, että Rutenia on todella köyhä valtio, näin köyhää en muistanut Euroopassa olevankaan! BKT per asukas on ainoastaan 12500 € ja maa vertautuu hyvinvoinnissa esimerkiksi Namibiaan. Perinteisesti köyhäksi mielletyssä Moldovassa BKT per henkilö on 50% suurempi, noin 18000 €/asukas. Viiden miljardin vuosittainen panostus maanpuolustukseen osoittaa kansan halua puolustaa vapauttaan!

Viiden miljardin vuosittaisesta budjetista 40% arvioitiin käytettävän materiaalihankintoihin. Tämä jättää 60% vielä muihin kohteisiin ja suunnitteluperusteena voisi olla 30% toimintamenoihin ja 30% palkkoihin. Tällöin toimintamenojen osuus vuosittain olisi 1500 M€ ja samoin palkkojen 1500 M€. Hyvässä valmiudessa olevien ilmavoimien voidaan arvioidaan viedä toimintamenoista 500 M€ eli maavoimille ja yhteisille joukoille jäisi vielä 1000 M€. Ei huono summa ollenkaan!

Tämän käyttöä voisi miettiä seuraavasti

• sotaharjoituksiin 100 M€. Tällä järjestäisi läntisellä hintatasolla 10 prikaatitason harjoitusta vuodessa. Ruteniassa summalla voisi kuvitella järjestettävän 12-15 suurempaa harjoitusta vuodessa eli joukkoja voidaan harjoituttaa hyvinkin merkittävästi!
• reserviläispalkkoihin 100 M€. Jos keskimääräinen palkkataso sivukuluineen olisi Ruteniassa esimerkiksi 1500 €/kk, summalla voisi hankkia reserviläisten työpanosta 67000 henkilötyökuukautta! Laskennallisesti 15 prikaatikoon kahden viikon harjoitusta á 6000 taistelijaa vaatii 45000 henkilötyökuukautta. Loput 22000 henkilötyökuukautta voisi käyttää reservinupseereiden palkkaamiseen kouluttaja-avuksi ja/tai reservinupseereiden jatkokoulutukseen. Jos summalla palkattaisiin reserviläisiä apukouluttajiksi, vuoden läpi voisi olla 1830 apukouluttajaa. Tämä olisi mittava apu koulutuksen tehostamiseen! Aluksi reservinupseerit ja muut apukouluttajat pitäsii kouluttaa uuteen taistelutekniikkaan, mutta varsin pian apukouluttajista saisi tehokkaan nyrkin varusmiesten koulutuksessa.
• kaluston kunnossapitoon ja paikalliseen modernisointiin 500 M€. Tällä summalla kunnostaisi jo mittavan määrän vanhaa elbonialaista rautaa ja sitä olisi myös mahdollista modernisoida sopivin osin. Hankittava läntinen kalusto pystyttäisiin pitämään hyvässä kunnossa.
• koulutuksen kehittämiseen 100 M€. Tämä summa mahdollistaisi mittavat simulaattorihankinnat, koulutuksen ja taktiikan kehitysharjoitukset ja tarvittaessa ulkomaisten asiantuntijoiden palkkaamisen avainalueiden koulutuksen kehittämiseen.
• joukko-osastojen toimintaan 200 M€ sisältäen kaiken joukko-osastojen tarvitsemasta kaalisopasta varuskunta-ajoneuvojen hankintaan.

Palkkakulujen osalta voisi arvioida 500 M€ kuluvan ilmavoimien henkilöstön palkkauksiin eli yhteisille laitoksille ja maavoimille jäisi 1000 M€ palkkaosuus. Jos laskennallinen keskipalkka sivukuluineen olisi 1500 €/kk, summalla kattaisi Ruteniassa peräti 56000 htv:n palkkakulut! Summa olisi todella merkittävä ja mahdollistaisi armeijan palkkojen saattamisen kilpailukykyisiksi kaikissa tehtävissä. Tärkeä kehityskohde olisi ammattitaitoinen aliupseeristo, jonka päätehtäviä olisi rauhanaikana varusmiesten koulutus ja sodan aikana toimiminen joukkueen johtajana sekä komppanian vääpelinä, varapäällikkönä ja päällikkönä. Riittävällä palkalla tehtäviin saataisiin palkattua motivoitunutta ja kyvykästä henkilöstöä, joka varsin pain alkaisi nostaa koko armeijan suorituskykyä.

 

[otwa]

Vanhana jalkaväkitaistelijana en lähtisi kasvattamaan partioiden henkilömäärää, sen sijaan ostan hyvin ajatuksen siitä, että jalkaväkiryhmän koko Ruteniassa ja miksei Suomessakin voisi olla 10 taistelijaa (RJOHT + 3 * PTIO á 3 taistelijaa). Tässä perusteita asialle:

• Organisaation muodostamisen peruste tulee olla sen tehokkuus suunnitellussa tehtävässä, ei esimerkiksi kuljetusvälineiden määrä. Oma henkilökohtainen mielipiteeni on, että ryhmän optimikoko voisi olla 10 taistelijaa. Tämä toisi aidosti kolmijakoisen organisaation myös ryhmätasolle ja vapauttaisi ryhmänjohtajan johtamaan ryhmää kokonaisuutena, ei kahta partiota ja kahta erillistä taistelijaa.
• Nelihenkiseen partioon taistelutekniikka täytyisi keksiä aika pitkälle itse. Maailma on täynnä malleja, joilla organisoidaan ja suunnitellaan taistelu kolmihenkisille partioille tai nelihenkisille puoliryhmille, mutta suoraan ei taida olla mallia kolmelle nelihenkiselle partiolle. Toisaalta ryhmätasolla neljä kolmehenkistä partiota olisi liian monimutkaista ja tarpeetonta ryhmätasolla.
• Nelihenkisten partioiden tarkempi kokoonpano ja eri miesten tehtävät tulisi olla listattuna, jotta voisi miettiä tarkemmin ratkaisun järkevyyttä.
• Ryhmätasolla ei tarvita vielä lähettiä. Johtaminen tapahtuu joko huutamalla, radiolla tai hiljaisessa vaiheessa ryhmänjohtajan ja partionjohtajan keskustelulla. Jos taistelutilanteesa tarvitaan lähettiä joukkueenjohtajalle vietävälle ilmoitukselle, nakittaisin tämän OTO-tehtävänä jollekin taistelijoista. Päämenetelmänä taistelutilanteessa johtamisessa ja yhteydenpidossa joukkueeseen tulee nykyaikaisessa armeijassa olla radio. Joukkuetasolla näkisin hyödylliseksi esimerkiksi enduromopoilla tai mönkijöillä varustetut lähetit. Varsinaisen lähettitehtävän lisäksi / ennen kaikkea nämä voisivat toimia joukkueen tiedusteluvoimana.
• 15-henkinen ryhmä alkaa muuttaa organisaatiota varsin muhkuksi. Joukkueen kokoonpano olisi jo yli 50 taistelijaa (KNTO-osat, esimerkiksi JJOHT, JVARAJOHT, vähintään yksi RADM, LÄÄKM yhteensä 4 taistelijaa; TJ ja TJptio 3-4 taistelijaa; PST-partio minimissään 3 taistelijaa => joukkueen vahvuus 55-57 ukkoa). Komppania kasvaisi nykyisestä karvan alle 200 taistelijasta pienen pataljoonan kokoiseksi. Jokainen lisäukko kuormittaa huoltoa, tekee organisaatiosta kankeamman, vaatiii enemmän johtamiselta ja suuressa kuvassa muodostuu ongelmaksi ukkojen kokonaisriittävyys suunniteltuihin sodan ajan joukkoihin. Tämä ongelma on yhteinen niin Ruteniassa kuin kaikissa muissakin armeijoissa ml. Suomi.

Lähtisin kehittämään jalkaväkitaistelua tehokkaiden perustaistelumenetelmien kautta. Taistelun ja johtamisen tulee ryhmä-joukkuetasolla olla erittäin suoraviivaista ja nopeaa. Perustaistelumenetelmät auttavat ratkaisemaan valtaosan eteen tulevista tilanteista ja niiden koulutus (periaatteessa) varsin suoraviivaista: toistoa, toistoa, toistoa.

Perustin ajatukseni suoraan USMC:n ajatukseen jv-ryhmästä. Squad Systems Operatorin vaihdoin lähetiksi, koska Rutenian elbonialaisaikaisessa kalustossa ei kauheasti hi-tech -vehkeitä ole!

Muutoin olen samaa mieltä.

U.S. Marine Rifle Platoon (2020s)

The planned layout of the USMC Rifle Platoon for the 2020s.

www.battleorder.org

 

[otwa]

Japanilaisten organisaatioita

Nippon Rikukaigun - Imperial Japanese Army and Navy research... not just by Eugen Pinak

Nippon Rikukaigun - Imperial Japanese Army and Navy research... not just by Eugen Pinak

rikukaigun.org

 

[otwa]

(Flag of the Ruthenian National Guard, Wikimedia Commons)

Rutenian saaga jatkuu!

Pitkien neuvottelujen ja eri osastojen kädenväännön jälkeen Rutenia on valinnut uudeksi kiväärikseen LMT MARS-H:n ja konekiväärikseen FN MAG:in.

Yllättävä muutos tarjouskilpailussa johtui logistiikkalaitoksen ja jalkaväen tutkimusosaston tiukista vaatimuksista. Logistiikkalaitos linjasi, että tulevan kaliiperin on sovelluttava mahdollisimman moneen aseeseen. Koska samalla uusittaisiin (=länsimaalaistettaisiin) myös ajoneuvojen aseistus, ei muu kuin 7,62 NATO tulisi kysymykseen. Jalkaväen tutkimusosaston puolisko taas painotti konekiväärin merkitystä: Rutenian aakeilla peltoaukioilla ja toisaalta vuoristoisilla alueilla ryhmän konekiväärin on voitava ampua tehokkaasti pitkälle. Jalkaväen tarkastaja lisäksi muistutti, että lähialueilla käytävissä sodissa on osoitettu yksittäisen jalkaväkitaistelijan tulen tuovan vain 1-5% tappioista. Konekivääreillä taas aiheutetaan 10-15% tappiot. Näin olleen konekiväärin merkitys on paljon suurempi kuin ryhmän kiväärimiesten.

Jalkaväen tutkimusosaston toinen puolisko samoin kuin erikoisjoukkojen edustajat olisivat valinneet mieluummin 5,56 NATO -variantin, muistuttaen, että sitä voi kantaa tuplaten samalla painolla, millä on merkitystä toimittaessa esimerkiksi vihollisen linjojen takana. Myöskään pienemmän kaliiperin helpompi ammuttavuus asevelvollisilla ei olisi vähäinen seikka. Samoin ammunnanharjoittelun kustannukset olisivat noin 1/3 suuremman patruunan kuluista.

Pitkän kädenväännön jälkeen ja logistiikkalaitoksen kokonaiskustannusarvioiden näyttäessä, että yksi kaliiperi läpi armeijan olisi kustannustehokkaampi, esikuntapäällikkö lopulta huokaisi ja antoi periksi. Aamupäivällä nautittu viineri oli jo kulunut ja pian olisi jatkoneuvottelut teollisuusministerin sihteerin kanssa...

Kivääri tulisi palvelukseen mallinimellä GP-25 ja konekivääri PP-25.

Ajoneuvojen osalta logistiikkalaitos päätyi tiukasti Ivecon kannalle: tarjous oli paitsi kattavampi eri ajoneuvoluokissa, kuin myös halvin. Tosin kahvipöydissä tuhahtelut italialaisten oliiviöljyllä käyvistä moottoreista ei ottanut loppuakseen.

Viimeinen niitti oli Ivecon tarjous perustaa kokoonpanotehdas maan köyhimmälle alueelle. Teollisuusministeri hymyili tämän kuultuaan pari viikkoa kuin heikkopäinen.

Miehistönkuljetusajoneuvon valinnassa huomattiin pian, että tarpeissa olisi itse asiassa kaksi eri tyyppistä ajoneuvoa: yksi kevyemmin panssaroitu (ja halvempi) jolla voitaisiin varustaa toisen linjan ja tukiorganisaation joukot, sekä toinen, kyvykkäämpi ja paksummin panssaroitu malli.

Koska maassa olisi Ivecon tehdas, ja Praktika Kozak 2 perustui käytännössä Ivecoon, sen valinta oli varsin luontevaa. Ja olihan kyseessä taistelussa testattu malli.

Kyvykkäämmän ajoneuvon valinta taas puuroutui. Logistiikkalaitos esitti, että saman ajoneuvon eri versioilla voitaisiin täyttää molemmat vaatimukset: kevyemmin aseistettuna ja panssaroituna miehistönkuljetus, ja paremmin suojattuna ja aseistettuna rynnäkköpanssarivaunun tehtävät.

Panssariaselajin tarkastaja käytti kokouksessa sellaista kieltä, jossa vilahteli kurwaa enemmän kuin puolalaisen sotilasmestarin suussa vänrikin ajettua Bemarin lokarin lyttyyn.

Uudeksi ongelmaksi nousi se, ettei alkuperäisessä tarjouspyynnössä ollut juurikaan ajoneuvoja, jotka voisivat toimia kummassakin roolissa. Lähinnä Otokar Arma, Patria 6x6 sekä CV90. Patria ei suostunut vastaamaan, olisiko Famouksesta saatavilla aseistettua mallia. Uusi tarjouspyyntö päätettiin lähettää myös Patria AMV:stä, naapurimaa Puola oli ollut ilmeisen tyytyväinen lisenssi-Rosomakeihinsa.

Taistelupanssarivaunujen testit veisivät pari vuotta, eikä niistä ollut enempää tingattavaa kellään osapuolella.

PST-aseistuksessa päätettiin valita Spike LR NLOS, koska sen kyvykkyys todettiin parhaimmaksi.