Koska kukaan ei ole tarttunut haasteeseen, puren luotia ja kokeilen sitten itse.
Haaste on varsin iso. Väkeä on vähän ja vastustaja on voimakas, sotakokemusta omaava ja lukumäärältään isompi.
Lähtisin siitä, että perustana on pataljoona, josta tehdään pitkälti venäläisen mallin mukaan vahvistettu pataljoonan taisteluosasto.
Tällä saadaan suhteellisen joustava mutta kokoonsa nähden tulivoimainen yksikkö. Lisäksi yksikkökoko pysyy tarpeeksi pienenä, jotta sitä voidaan kontrolloida vähemmän koulutetulla väellä.
Vastustajan tuliylivoima vaatii kovin hajautettua taistelua ja pitkälti liki sissisotamaista lähestymistapaa. Nykytermein siis asymmetriaa.
Pataljoonan ydin on pitkälti kevyt jalkaväki. Hyvinkin tuttua kauraa.
Karjalan tasavallan varastoissa ei ole kovinkaan vahvaa mekanisoiduin sodankäynnin välineistöä. Suurin osa vaunuista on Ukrainan sodan aikana henkiinherätettyä T-55/-62 -kalustoa, minimaalisin päivityksin. Samoin rynnäkkö- ja miehistönkuljetusvaunuissa mennään pitkälti BMP-1 ja BTR-60/-50 -linjalla.
Ukrainassa monet yksiköt halusivat pitää omaa panssarijoukkuetta tai -komppaniaa torjumaan paikallisia läpimurtoja - oli tämä kuinka järkevää operatiiviselta tai strategiselta tasolta katsottuna.
Tässä tapauksessa lähtisin koostamaan noista löyhää panssaripataljoonaa. Löyhää siksi, että sen alaiset panssarikomppaniat toimivat lähes erillisten vaunukomppanioiden tavoin. Tähän pakottaa raskaiden aseiden ja kokeneiden käyttäjien puute linjapataljoonien taholla.
Linjapataljoonien lisäksi perustetaan paikallistorjuntapataljoonia. Näiden toiminta perustuu kolmen hengen partioihin vanhan kunnon Tšetšenian muistoina. Käytännössä iske ja juokse -taktiikkaa. Pataljoona on lähinnä huollon ja manageerauksen takia, näiden toiminta on hyvin paikallista ja itsenäistä.
Dronet ovatkin sitten oma mielenkiintoinen seikkansa. Karjalan tasavalta kärsii samasta ongelmasta kuin Ukraina aikoinaan, raskaiden aseiden, käyttäjien sekä ammusten puutteesta. Dronet eivät ole yhtä tehokkaita kuin krh, tykistö, pst-ohjukset tai it, mutta niillä voidaan korvata noita kaikkia enemmän tai vähemmän - ja paljon pienemmällä tuotannollisten resurssien tarpeella.
Droneprikaati on hieno sana, mutta sen käyttötarkoitus on sama kuin Ukrainassa: toimia kokemusten kerryttäjänä, sekä huolehtia kootusti kouluttamisesta, valmistuksesta, huollosta yms seikoista.
Ottaen huomioon haasteet, näen että jokaiselle linjapataljoonan komppanialle on voitava antaa yksi dronejoukkue, joka voi pitkälti korvata krh- sekä pst-tarpeet tarvittaessa. Tämä on paljon pidemmälle menevmpää kuin mitä olisin valmis tekemään (ja jolle ei olisi tarvettakaan) suomalaisessa kontekstissa. Suorituskykyvaatimus (vai pitäisikö sanoa asevaikutusvaatimus) on olemassa, se vain pitää tuottaa eri asejärjestelmällä erilaisin keinoin.
