Nikolai Maksimovits Pavlenko syntyi Kiovan lähistöllä 1912 kulakin pojaksi. Teini-iässä Nikolai lähti Minskiin tienrakentajaksi ja 30-luvun puolivälissä nousi tienrakennusporukan päälliköksi. Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon Pavlenkosta leivottiin upseeri ja hänen tehtäväkseen tuli teiden, lentokenttien yms. rakentaminen.
Vuoden 1942 alussa Pavlenko sai siirron mutta ei koskaan saapunut uuteen tehtäväänsä. Pavlenko oli päättänyt perustaa oman sotilasyksikön. Pavlenko hankki väärentäjän avulla paperit ja leimasimet Sotilasrakennushallinto Nro. 1:lle johon hän värväsi tuttujaan ja onnistui lahjonnan avulla pääsemään Kalinin sotilaspiiriin kirjoille. Yksikkö aloitti lentokenttien rakentamisen ja sai sotilaspiiriltä uusia alokkaita.
Pavlenkon yksikkö liikkui Puna-Armeijan mukana Saksaan saakka ja matkalla keräsi sotasaalista 30 junanvaunun verran. Pavlenko ylensi itsensä lopulta majuriksi ja sai Punaisen tähden kunniamerkin. Sodan lopulla tässä epävirallisessa yksikössä palveli n. 300 miestä joista useimmat eivät tienneet Pavlenkon touhuista.
Sodan jälkeen Pavlenko kotiutui Kalininiin josta osti talon ja toimi rakennusosuuskunnan päällikkönä. Vuonna 1948 osuuskunnan talousasioista kävi ilmi epäselvyyksiä ja Pavlenko häipyi Lvoviin jossa päätti aloittaa sotilasrakennusbisneksensä uudestaan.
Sodan jälkeen Neuvostoliitossa oli valtava tarve rakentamiselle ja Pavlenko onnistui käyttämällä sota-ajan väärennettyjä asiakirjojaan saamaan tienrakennusurakan Lvovin hiilikombinaatilta. Pavlenkon sotilasrakennusyksikkö toimi vuosina 1948-1952 ja sai 64 rakennusurakkaa, yhteensä 38 miljoonan ruplan edestä Ukrainasta, Virosta, Moldovasta ja Venäjältä. Yksikkö esiintyi osana armeijaa ja sillä oli aseistettu 35 miehen turvallisuusosasto. Neuvostoliiton omalaatuinen talousjärjestelmä ja olematon valvonta mahdollisti Pavlenkon kaltaisen yrittäjän hyödyntää tehotonta järjestelmää jossa oli jatkuva pula resursseista.
Pavlenkon tuuri loppui 1952 kun työntekijä valitti Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puhemiehistön puheenjohtalle Kliment Vorosiloville riidasta palkanmaksussaan. Vorosilovin aloittama tutkimus paljasti että työntekijän työnantaja oli sotilasyksikkö jota ei ollut olemassa. Itsensä everstiksi ylentänyt Pavlenko pidätettiin ja tuomittiin vuonna 1955 kuolemaan vastavallankumouksellisesta toiminnasta. Kuusitoista muuta tuomittiin eripituisiin vankeusrangaistuksiin. Oikeudenkäynti oli salainen sillä juttuun liittyi valtava määrä korruptiota eri tasoilla.
Lyhyt artikkeli herrasta Neuvostotalouden näkökulmasta katsottuna
www.is.fi
www.iltalehti.fi
