Traumaperäinen stressihäiriö

[Pihatonttu]

...tu

 

[Geronimo]

Tässä kuvia Israelista, kun kahvila poksahti itsemurhapommittajan toimesta 90-luvulla. Oltiin kaverin kanssa juuri menossa ohi (otti nuo kuvat, työskenteli Magen David Adomissa eli Punaisen ristin vastineessa) ja olin mukana kanniskelemassa loukkaantuneita. Jotkin asiat vaan jää mieleen, muistan aina tuon tummatukkaisen naisen lattialla jälkimmäisessä kuvassa. Päällisin puolin OK...ja sitten näkee, että sillä on naula päässä....

Ei tuollaista asiaa unohda kovin helposti.

Hieman outo juttu kun nuo yksityiskohdat ei täsmää ja vuosiluvutkin on ihan muuta todellisessa tapahtumassa ?

https://en.wikipedia.org/wiki/Café_Moment_bombing

https://www.google.fi/search?q=cafe...3ovYAhWGC5oKHUGaBCsQ_AUICigB&biw=1600&bih=807

 

[Nojatuolistrategi]

Sipoon murha osui sen verran lähelle, että asia kiinnostaa. https://yle.fi/uutiset/3-10336669

Samoin sanoin aloitti moni kommentoija ”murha.infossa” ja näki vaivaa rekistöityä vaikka vain yhden postauksen takia: “Tämä osui itsellekin sen verran lähelle, että oli laskettava lusikka soppaan.”

Surman syyksi arvelevat post-traumaattista stressiä mm. nimimerkit Bou, Zipe ja Turhimo.

Spoiler

[Bou (9.8.2018): “Kovin kummeksun useiden mielipiteiden ilmaisijoiden näkemystä siitä, että pyritään kaikin keinoin vähättelemään uhrin omaa aikaansaannosta tähän murhenäytelmään. Jo iäkkäänä ihmisenä voin todeta kaikenlaisia pettymyksiä niin työelämässä kuin ihmissuhteissakin kokeneeni ja niistä olen päässyt yli millon helposti milloin enemmällä ajalla. Kukapa meistä nyt haavoitta tässä selviäisi.

Kaikkein tuhoisin on kuitenkin ollut työpaikkakiusaaja jolla oli oman esinaisensa sokea tuki toimiinsa. Itselläni oli sama tilanne, kiusaaja saapui aiemman, pätevän ja hyvän esimiehen tilalle täysin osaamattomana ns lipomalla edeten. Äkkiä oli suosikkijärjestelmä ja pelon ilmapiiri. Talosta kävi vilkkaasti useiden osaajien tie ulos. Niiden pätevien, jotka poju koki uhkaksi. Pahin virheeni oli yrittää puolustaa kollegaa, joka sai vielä itseäni sairaampaa kohtelua vielä silloin kun luulin olevani tekemisissä normaalin ihmisen kanssa. No en ollut. Kollegani lähdön jälkeen minä olin seuraava kohde. Joka päivä siihen taloon meneminen oli tuskaa kahden vuoden ajan. Koskaan ei voinut tietää mitä pimeää oli rääkkäämisekseni keksitty. Muutamassa kuukaudessa oli ammattiylpeyteni, ruokahaluni ja yöuneni tuhottu. Siinä on ihan mahdotonta ryhtyä reippaana etsimään uutta työpaikkaa kun olet kuukausikaupalla nukkunut pari tuntia yössä. Ja kuinka ollakaan, jo alkaa kiusaajallakin olla uutta pontta ihmetellä, että onkohan nyt kiusatulla työkyky ihan kohdillaan...ei helvetissä varmasti enää ole. Mutta kuka sen sai aikaan???

Irtisanoutuminen voi olla mahdollisuus henkilölle, jolla ei ole paljon vastuita ja muita henkilöitä, joiden tarpeiden eteen työpaikka on elintärkeä. Jos itselläni ei näin olisi ollut olisin myös lähtenyt ja ennen lähtöäni käynyt ihan henkilökohtaisesti kertomassa toimitusjohtajalle mitä talossa tapahtuu. Ja juu. Siinä talossa se olisi ollut mahdollista kävellä tämä kertomaan. Ihan yhtä mahdollista kuin tälle johtajanaiselle oli ollut mahdollista viilata toimaria linssiin oman kultapojan suojelemiseksi. Ja sanotaanko vaikka näin, että en olisi yhtään surrut, jos joku olisi tälle kultapojalle laittanut kuulan kalloon. Enkä surisi vieläkään vaikka aikaa on jo kulunut.

Ei kannata väheksyä huonoa käytöstä työpaikalla. Sitä valkopestään ja salataan ihan liikaa siihen nähden mitä tuhoa se saa aikaan. En ihmettele aikajanaa lainkaan.”]

https://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?f=2&t=25820&start=780

Spoiler

[Zipe (12.8.2018): Työpaikkakiusaaminen, siis on noin y l e i s e s t i , on muuten todella tehokas väkivallan muoto. Sen avulla voi tuhota ihmisen terveyden, maineen, ammatillisen tulevaisuuden ja taloudellisen toimeentulon. Kerrannaisvaikutuksena myös uhrin läheiset joutuvat kärsimään. Tuhon täydellisyys riippuu uhrin persoonallisuudesta sekä tietysti kiusaajan taidoista ja vaikutusvaltaisuudesta. Tekoon ei tarvita välineitä, vaan homma järjestyy juttelemalla ja kohdistamalla uhriin suoraa sekä epäsuoraa vaikuttamista. Työpaikkakiusaaja voi suunnitella ja tehdä tekojaan levollisin mielin. On näet ainakin 95%:n varmaa, ettei hänelle koidu käytännössä merkittäviä seuraamuksia, rangaistuksista puhumattakaan.]

Spoiler

[Turhimo (13.8.2018): Oma spekulointini aiheesta:
Steffan oli narsisti. Monet vakuuttelevat hänen olevan pidettävä henkilö. Narsisteille on erittäin tärkeää kontrolloida muiden ihmisten käsitystä itsestään. Useimmille ihmisille he voivat vaikuttaa mielyttäviltä. Monet pyrkivät esittämään yhteiskunnan tukipilaria. Heitä voi löytyä mm. hyväntekeväisyysjärjestöistä ja kirkollisista asemista. Myös esimiesasemat ovat heille suosittuja, koska ne antavat heille statusta ja valtaa kontrolloida ihmisiä.]

https://www.terve.fi/artikkelit/post-traumaattinen-stressi-miten-sen-tunnistaa

https://fi.wikipedia.org/wiki/Traumaper%C3%A4inen_stressih%C3%A4iri%C3%B6

 

[Baltriber]

mullakin on ollut toi. Lapsen kuoleman seurauksena. Tytön kuolema oli kaaottinen, elvytin itse alkuun, meni kolme päivää lastenklinikalla vuoristoradassa ja lopulta lääkärin päätöksellä koneet suljettiin ja jäätiin odottamaan pois nukkumista. Ilmeisesti tuo tilanteen pitkittyminen, monen päivän valvominen ja kaikki se kaaos pahensi sitä jälkitilaa. Lapsen kuolema kun itsessään on jo sellainen mitä ihmispää vähän heikosti kestää.

Sain lastenklinikan kriisipsykiatrilta tukun reseptejä, tiukan käskyn syödä niitä kaikkia ja hankkiutua oman kunnan psykille. Lähetteessä tuli joku virhe enkä päässyt psykille enkä jaksanut alkaa vänkäämään.

Olin ihan kuutamolla niistä napeista. Siinä oli psyykelääkkeitä (ei sovi mulle), unilääkkeitä ja pameja. Sain jotenkin hautajaisetkin järjestettyä.

En muista oikeen mitään. Reilu kuukausi hautajaisten jälkeen soittivat sieltä psykiltä ja käskivät paikalle. Selvisi siinä että mulla oli tosi vaikeita muistiongelmia. Mikään asia ei tahtonut pysyä mielessä. Muistin korjaantumiseen meni kaikkinensa toista vuotta. Vielä nykyäänkin se näkyy, kun stressaa liikaa niin muisti sakkaa. Tämän kanssa pystyy kyllä elämään kun muistaa ettei ala puristaa mailaa.

Toinen ilmeisesti jäädäkseen tullut riesa on unihäiriöt. Unissakävely yllättäen se isoin ongelma.

 

[Herman30]

Irtisanoutuminen voi olla mahdollisuus henkilölle, jolla ei ole paljon vastuita ja muita henkilöitä, joiden tarpeiden eteen työpaikka on elintärkeä.

Itselleni potkujen saaminen YT;ssä 2013 oli loppujen lopuksi hyväksi. Ilman potkuja olisi suhteeni nykyiseen naiseen loppunut luultavasti, YT;n ansiosta jatkuu toistaiseksi tähän päivään saakka.
Useamman vuoden olin jo saanut erikoskohtelun saaden sääästää vapaapäiviä ja ottamalla niitä könttänä 4-5 päivää putkeen suunnilleen joka toinen kuukausi jotta pääsisin naisen luo Tallinnaan. YT;n jälkeen ei olisi tämä tilanne luultavasti enää jatkunut jos olisin saanut jatkaa töissä. Ja etäsuhde ei olisi enää toiminut liian vähäisten vapaapäivien takia.

 

[Nojatuolistrategi]

Paraskin puhuja.

Jokaisen on otettava suurempi vastuu omasta jaksamisestaan, sanoo Ilmarisen työkykyjohtaja Kristiina Halonen Talouselämän haastattelussa

Eläkeyhtiö Ilmarisen työkykyjohtajalla Kristiina Halosella on hyviä uutisia. Suomalaisen työelämän laatu paranee koko ajan. Työkyvyttömyyseläkkeiden määrä on laskenut jo pitkään. Viime vuonna alkoi vajaat 19 000 uutta työkyvyttömyyseläkettä, kun vielä kymmenen vuotta sitten niitä alkoi 7 000 enemmän. Työterveyshuollossa ja työpaikoilla on tehty hyvää ennaltaehkäisevää työtä.

”Ammatillinen kuntoutus on lisääntynyt ja esimiehet ovat saaneet koulutusta varhaiseen tukemiseen”, hän sanoo Talouselämän haastattelussa.

Silti parannettavaakin löytyy. Suomessa jää joka päivä yhdeksän ihmistä työkyvyttömyyseläkkeelle masennuksen vuoksi. Viime vuonna erityisesti mielenterveyden häiriöihin perustuvat sairauspoissaolot lisääntyivät.

”Jo lukiolaiset ja opiskelijat ovat hirveän kuormittuneita. Olen miettinyt, että miten voisimme yhteiskuntana helpottaa heidän siirtymistään työelämään. Kaikkea ei tarvitse heti suorittaa sataprosenttisesti.”

Ilmarinen on ollut uutisissa Sipoossa tapahtuneen henkirikoksen vuoksi. Uhri ja epäilty tekijä ovat aiemmin työskennelleet yhtiössä. ”Tapahtuma on ollut traaginen ja järkyttävä, joten se koskettaa ja pohdituttaa luonnollisesti myös entisiä työkavereita Ilmarisessa. Johto ja työterveyshuolto toimivat henkilöstömme tukena tilanteen ja siihen liittyvien tunteiden käsittelyssä.”

Spoiler

Halosen mielestä työkyky

Spoiler

nähdään Suomessa liian mustavalkoisesti. Osatyökykyisissä on valtavasti hyödyntämätöntä potentiaalia. Monilla olisi mahdollisuus palata töihin ainakin osittain, jos heidän vanhoja töitään muokattaisiin tai niiden tilalle etsittäisiin uusia työtehtäviä.

”Ei pitäisi puhua työkyvyttömyydestä, vaan aina hakea sitä kapasiteettia ja työkykyä, joka ihmisessä vielä on jäljellä.”

Esimerkiksi mielenterveyskuntoutujille olisi tärkeää pitää yllä yhteyttä työelämään ja työyhteisöön.

”Termi osatyökykyinen on vähän negatiivinen, sille pitäisi saada positiivisempi kaiku. Työelämässä tarvitaan kaikkia”, Halonen pohtii.

Asia on tärkeä Suomen työllisyysasteen ja huoltosuhteen kannalta. Siksi se on myös eläkeyhtiöiden agendalla. Halonen muistuttaa, että työ ja työyhteisö ovat valtava voimavara. Ne voivat kannatella sellaisina aikoina, kun muussa elämässä on vastoinkäymisiä. Moni valveutunut työnantaja tarjoaa työntekijöilleen laajan työterveyshuollon lisäksi esimerkiksi henkilöstöliikuntaa, kulttuuria ja valmennusta uneen ja painonhallintaan. Halonen uskoo, että tulevaisuudessa jokaisen on kuitenkin otettava entistä isompi vastuu omasta jaksamisestaan. Liikkuminen ja terveelliset elämäntavat ovat työntekijän oman edun mukaista toimintaa.

”Jos ei liiku, nukkuu huonosti, tupakoi ja syö epäterveellisesti, voiko silloin ajatella, että työnantajalla on vastuu työkyvystä?” Halonen kysyy.

Tutkimusten mukaan esimerkiksi työnantajan tarjoamaa liikuntaa harrastavat eniten ne, jotka ovat muutenkin liikunnallisia. Työnantajia kiinnostaa, miten mukaan saataisiin myös ne, jotka ovat eniten elämäntaparemontin tarpeessa. Esimiehillä on erittäin merkittävä rooli alaisten työhyvinvoinnissa. Siksi Halonen toivoo, että esimiehillä olisi aikaa keskittyä työkyvyn johtamiseen.

”Esimiehellä pitäisi olla aikaa kuunnella ja olla läsnä. Alaiset tarvitsevat paikan tuulettaa tunteitaan ja pohtia omaa jaksamistaan.”

Kaikki johtaminen lähtee itsensä johtamisesta. Halonen sanoo, että esimiehen täytyy tunnistaa omat vahvuutensa, heikkoutensa ja kehittymiskohteensa. Vasta sitten voi johtaa muita.

Lue koko haastattelu Talouselämästä.

https://www.kauppalehti.fi/uutiset/ilmarisen-tyokykyjohtaja-jos-ei-liiku--nukkuu-huonosti--tupakoi-ja-syo-epaterveellisesti--onko-vastuu-tyokyvysta-tyonantajalla/mivGCNnp

 

[Nojatuolistrategi]

Itselleni potkujen saaminen YT;ssä 2013 oli loppujen lopuksi hyväksi. Ilman potkuja olisi suhteeni nykyiseen naiseen loppunut luultavasti, YT;n ansiosta jatkuu toistaiseksi tähän päivään saakka.
Useamman vuoden olin jo saanut erikoskohtelun saaden sääästää vapaapäiviä ja ottamalla niitä könttänä 4-5 päivää putkeen suunnilleen joka toinen kuukausi jotta pääsisin naisen luo Tallinnaan. YT;n jälkeen ei olisi tämä tilanne luultavasti enää jatkunut jos olisin saanut jatkaa töissä. Ja etäsuhde ei olisi enää toiminut liian vähäisten vapaapäivien takia.

Niin. Yt-neuvotteluja, irtisanoutumisia, potkuja yms. on tullut tuhansille. Joskus potkut voi olla oikea onnenpotku. Yleensä kuitenkin varsin vakava takaisku. Mutta hyvin harvoin irtisanominen johtaa murhaan parin vuoden kuluttua tapahtumasta.

Iltalehdissä spekuloidaan nyt, että murhamies olisi ollut tyytymätön palkkaansa tai sen suuruuteen/pienuuteen verrattuna muihin alfa-miehiin. Tässäkin ollaan mielestäni hakoteillä. Salkunhoitajilla ansiot määräytyvät usein tuloksen mukaan: kiinteä kuukausipalkka plus vuosibonus. Sillä ei ole väliä, tekeekö kovasti työtä tai painaako pitkää päivää. Tulos ratkaisee. Nouseeko salkun arvo vai ei? Ja se riippuu tuurista ja taidoista.

Nimimerkki Topsy (murha.info) on mielestäni paremmin jyvällä.

Spoiler

[Topsy (16.8.2018): Ajatuksia, ei faktaa:

Tekijä ollut aina menestynyt suorittaja, saanut ihailua ja arvostusta siitä kuinka etevä hän on. Pettymyksiä ei ole ollut lapsena, koulut ja armeijat menneet särmästi nappiin. Laajasta matikasta täydet pisteet kirjoituksissa. Sitten oli siirryttävä työelämään ja alkoi hieman erilainen elämä. Täysin uudenlainen kuvio, jossa rahoituksen besserwisserit kilpailevat menestyksestä. Tiimiin tulee uusi esimies uudella filosofialla, tekee tekijän mielestä päätöksiä vääryydellä. Tekijä yrittää ottaa asian puheeksi ja analysoiden perustella ja muuttaa vääriä toimintatapoja oikeiksi. Palkitseminen ei toteudu oikeudenmukaisesti (bonusten laskentakaava ei olekaan kaikille sama). Tekijää ei kuunnella, ehkä naureskellaan ylimielisesti. Työelämän raadollisuus paljastuu, hänet jyrätään. Tekijän on lopulta pakko nöyrtyä jyrän edessä ja lähteä firmasta. Tämä on ensimmäinen todellinen pettymys tekijän elämässä. Pettymyksen käsittelyyn ei ole työkaluja, apua ahdistukseen ei haeta, asiasta ei puhuta. Yhtälö päässä alkaa rakentumaan pala palalta ja sen ratkaisu on murha.]

Elämän ensimmäiset vuosikymmenet ovat sujuneet poikkeuksellisen mallikkaasti ja menestyksekkäästi. Sitten tulee ensimmäinen vakityöpaikka, joka sekin on rahalla tai statuksella mitaten “unelmatyö”. Mutta nyt jokin menee vikaan. Pelataankin eri peliä eri säännöillä. Tulee potkut ensimmäisestä työpaikasta. Miten tässä näin kävi? Miksi ei uutta työtä löydy samalta alalta? Miksi tie nousee aina pystyyn? Kuka blokkaa? Kuka vetää maton jalkojen alta? Ura, toimeentulo ja elämä on pilattu. Tämä oli tässä. Viimeinen kuula omaan kalloon…

 

[Herman30]

Nii-in, tässä näkee se että kun on tottunut menestykseen ja rikkauksiin niin voi tuntua maailmanlopulta kun ei niitä enää olekaan tai tulot tippuu dramaattisesti.
Meikäläisellä kun ei koskaan ole ollut paljon rahaa (eikä tule olemaan) eikä mitään menestystäkään missään niin ei voi tippua kovin korkealta. Ei tule semmoista epätoivoa että pitäisi tappaa itsensä tai jotakuta muuta. Kyllä tässä aina jotenkuten pärjää kun ei tarvitse elättää ketään muuta kuin itseään..

 

[Nojatuolistrategi]

Nii-in, tässä näkee se että kun on tottunut menestykseen ja rikkauksiin niin voi tuntua maailmanlopulta kun ei niitä enää olekaan tai tulot tippuu dramaattisesti.
Meikäläisellä kun ei koskaan ole ollut paljon rahaa (eikä tule olemaan) eikä mitään menestystäkään missään niin ei voi tippua kovin korkealta. Ei tule semmoista epätoivoa että pitäisi tappaa itsensä tai jotakuta muuta. Kyllä tässä aina jotenkuten pärjää kun ei tarvitse elättää ketään muuta kuin itseään..

Niin. Tuo on omakin tulkintani. Toiveiden ja todellisuuden kontrasti iski pahasti vasten kasvoja. Odotukset omasta urakehityksestä ja toteutunut todellisuus (työttömän arki) mursivat miehen mielen parissa vuodessa. Kun tarpeeksi korkealta putoaa, siitä on vaikea ehjänä nousta. Muistuu mieleen moniakin kohtaloita 1990-luvulta: yrittäjiä, pankinjohtajia, opiskelijoita. Menetetty sukupolvi.

 

[Baltriber]

Noissa porukoissa tuppaa monesti olemaan sellanen raha ratkaisee-meininki kautta linjan. Tärkeintä on ura, raha ja menestys, koko paletin sisältö on toi. Jos koko kaveripiiri on muodostunut saman henkisistä ihmisistä, ei olla köyhiä eikä kipeitä, jos luiskahtaa pois siitä tietystä elintasosta, putoat pois koko porukasta.

Kun kaikki ovat ns. Menestyjiä, omilla tai isin rahoilla, pidetään äkkiä luuserina kun joku ei pystykään asumaan eirassa kattohuoneistossa, mersuakaan ei saa uusittua joka vuosi ja porukan viikonloppu ja lomareissut pitkin poikin maailmaa jää väliin.

Siinä äkkiä romahtaa koko kulissi. Yhteisö hylkää ja maailma potkasee lujaa ohimoon. Jos siihen asti kurjimmat elämänkokemukset on luokkaa opiskeluaikainen deitti imaisi allasbileissä vahingossa jonkun muun kikkeliä.. Voi helposti kuvitella mikä on lopputulos kuin noin kokonaisvaltainen domino kupsahtaa.

 

[baikal]

Siitä vaan miettimään, jos joku talouskriisi polttaa ns. keskiluokan edellytykset jatkaa hyvää elämää. Aika harva kykenee loppujen lopuksi siirtymään ilman tuskaa lihapadoilta vellikaukalolle, niin se vaan on.

Baltriber tuossa kuvasi hyvin sitä monesti varsin pintaa pitkin ujeltavaa elämää, jonka käytevoimana on mani, oma, lainattu, peritty, ansaittu tms.

Oman lapsen menettäminen on todennäköisesti asia, johon ei voi lohduttaja sanoa: mä tiijän miltä susta tuntuu...ei sitä voi tietää ja toivottavasti ei tarvitsekaan tulla tietämään. Kyllähän siinä lähtee varmasti pala sielusta.

 

[Nojatuolistrategi]

Staban tapauksen spekulointi jatkuu. Tutut ja tuntemattomat kommentoivat.

https://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?f=2&t=25820&sid=d81ba4ee58e8c32350b199166ad41e8a&start=930

 

[EK]

Nii-in, tässä näkee se että kun on tottunut menestykseen ja rikkauksiin niin voi tuntua maailmanlopulta kun ei niitä enää olekaan tai tulot tippuu dramaattisesti.
Meikäläisellä kun ei koskaan ole ollut paljon rahaa (eikä tule olemaan) eikä mitään menestystäkään missään niin ei voi tippua kovin korkealta. Ei tule semmoista epätoivoa että pitäisi tappaa itsensä tai jotakuta muuta. Kyllä tässä aina jotenkuten pärjää kun ei tarvitse elättää ketään muuta kuin itseään..

Meikäläisen opiskelukaveri oli "fiksuin" tyyppi, jonka olen koskaan tavannut. Pää kuin partaveitsi. Ymmärsi heti olennaisen ja pystyi tekemään johtopäätökset nopeasti ja oikein. Ensimmäisen kerran ihmettelin kolmannen vuoden jouluna, kun tyyppi panikoi tentistä saamaansa 2½ arvosanaa (asteikko 0-3). Lohduttelin siinä, että kyseessä on vain yksi tentti, eikä hätää ole, mutta asia tuntui edelleen vaivaavan.

Toisella kertaa sitten tajusin, että on tosi kyseessä, kun teimme yhdessä tutkimuspraktikumia kasvatustieteeseen. Kyseessä on siis n. 20-sivuinen haistapaska tutkielma, jolla ei ole mitään merkitystä kenellekään, mitenkään. Minä analysoin tekemämme haastattelumateriaalin ja kaveri veti tulokset teoria-apparaatin läpi. Kun sitten puhtaaksikirjoitettiin tutkielmaa, yhtään sivua ei olisi saatu valmiiksi, jos se toisesta olisi ollut kiinni. Lopulta piti hermostua ja sitten käytiin kahdestaan sivu läpi, korjattiin virheet/kirjoitettiin uusiksi ja sitten seuraavan sivun kimppuun. Valmiisiin sivuihin ei saanut koskea, väkivallan uhalla. Ainoa tiedosto oli minun kotikoneellani, enkä kopiota lähettänyt (lukuisista pyynnöistä huolimatta), ennen kuin opettaja oli ilmoittanut ryhtyneensä tarkastamaan työtä.

Surullista kyllä kaveri ei sitten koskaan valmistunut. Yritti kaksoistutkintoa julkisoikeudesta ja historiasta ja kuulemani mukaan kaksi keskeneräistä gradua lienee edelleenkin viilattavana.

Liika kunnianhimo ei ole hyvästä, vaan joskus pitää osata tyytyä riittävän hyvään suoritukseen, että saa jotain valmiiksi.

 

[Nojatuolistrategi]

Vainoharhainen vainoaja?

IL paljastaa: Sipoon epäilty murhaaja seurasi uhrinsa lisäksi myös muita henkilöitä - ”Varmuudella yhtä, mahdollisesti useampaa”

Poliisi on kertonut, että tutkinnassa esiin tulleesta on pääteltävissä, että murhaaja oli liikkeellä nimenomaan surmaamistarkoituksessa. On mahdollista, että mikäli tekijää ei olisi tavoitettu, sama kohtalo olisi odottanut myös muita seurattuja henkilöitä. Rikoskomisario Minkkisen mukaan esitutkinta valmistuu, kun kaikki lausunnot valmistuvat. Hän arvelee, että siinä kestää kaksi, kolme kuukautta.

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/201809062201184325_u0.shtml

 

[Hallinkorva]

Vainoharhainen vainoaja?

Sekopäältä vaikuttaa. Tyytymättömältä sekopäältä.

Tutkinnassa on paljastunut, että mies oli tyytymätön 100 000 euron vuosipalkkaansa.

Mitenkähän tämän tämän murhasta epäillyn ja muita kohteita suunnitelleen jutut ovat tulleet sinänsä (ainakin alkupuolelta viestejä) asialliseen ja tietoa antavaan ketjuun. Ei tämän luonnevikaisen murhaajan toimissa ole mielestäni tarpeeksi PTSD:hen viittaavaa. Enemmänkin narsismia tms. Joku hänet on saanut järkkymään ja jotenkin se järkkyminen ajoittuu Ilmariseen mutta silti tässä on todennäköisesti jostain muusta heilumisesta kysymys.

 

[baikal]

Ilmariseen mutta silti tässä on todennäköisesti jostain muusta heilumisesta kysymys.

Jep.

 

[Deleted member 2762]

Sekopäältä vaikuttaa. Tyytymättömältä sekopäältä.

Tutkinnassa on paljastunut, että mies oli tyytymätön 100 000 euron vuosipalkkaansa.

Mitenkähän tämän tämän murhasta epäillyn ja muita kohteita suunnitelleen jutut ovat tulleet sinänsä (ainakin alkupuolelta viestejä) asialliseen ja tietoa antavaan ketjuun. Ei tämän luonnevikaisen murhaajan toimissa ole mielestäni tarpeeksi PTSD:hen viittaavaa. Enemmänkin narsismia tms. Joku hänet on saanut järkkymään ja jotenkin se järkkyminen ajoittuu Ilmariseen mutta silti tässä on todennäköisesti jostain muusta heilumisesta kysymys.

Samaa mieltä. Tästä murhaajasta ei kuulu keskustella tässä lirpakkseessa-

 

[Nojatuolistrategi]

Sekopäältä vaikuttaa. Tyytymättömältä sekopäältä.

Tutkinnassa on paljastunut, että mies oli tyytymätön 100 000 euron vuosipalkkaansa.

Mitenkähän tämän tämän murhasta epäillyn ja muita kohteita suunnitelleen jutut ovat tulleet sinänsä (ainakin alkupuolelta viestejä) asialliseen ja tietoa antavaan ketjuun. Ei tämän luonnevikaisen murhaajan toimissa ole mielestäni tarpeeksi PTSD:hen viittaavaa. Enemmänkin narsismia tms. Joku hänet on saanut järkkymään ja jotenkin se järkkyminen ajoittuu Ilmariseen mutta silti tässä on todennäköisesti jostain muusta heilumisesta kysymys.

Kun aikaisemmin “särmä” ja “joviaali” reservinupseeri, DI, salkunhoitaja jne. sekoaa kolmikymppisenä näin pahasti, syy mielenhäiröön ja motiivi teolle olisi syytä selvittää.

Traumaattisen kokemuksen aihettama pitkittynyt stressihäiriö ja sen särkemä mieli vie yhden miehen sotaan kuviteltuja vihollisia tai syyllisiä vastaan?

Aikaisemmat julkisuuteen tuodut spekulaatiot, selitykset ja motiivit eivät kuulosta kovin uskottavilta:

• Asehullu aktiivinen reserviläinen. (Laillisia aseita omistavia reserviläisiä on satoja tuhansia, eivätkä nämä syyllisty vastaaviin tekoihin. Tiettyjen toimittajien oma asevastainen agenda kyseessä.)
• Tyytymättömyys yli 100 tuhannen euron vuosipalkkaan, koska se oli mahdollisesti hieman pienempi kuin muilla vastaavissa tehtävissä toimineilla. (Jos raha on noin tärkeää, miksi erota omasta aloitteesta ilman varmuutta uudesta työpaikasta, kun eropaketti puolittaa tulot ja ansiosidonnaisen jälkeen tulotaso romahtaa. Poliisikin vähätteli tuota motiivia, johon sähköpostiviesti viittasi.)
• Intohimorikos. (Uhri oli eronnut vaimostaan ja epäilty tyttöystävästään. Tuskinpa oli kyse homoparin riidasta.)
• Kupru eläkevarojen hallinnassa.
• Jne.

Epäilty ei varmaankaan ole nähnyt tai kokenut kuolemanvaaraa tms. fyysistä traumaa, ennen kuin moottorisahamies oli oven takana. Uhrin löytäneellä (aikuisella?) lapsella tilanne oli toki toinen. Mutta jokin traumaattinen kokemus mielen on järkyttänyt.

Teon motiivi ja mielenhäiriön syyt saattavat hyvinkin jäädä pimentoon, koska uhri ja epäilty ovat kuolleet. Poliisi kuitenkin epäilemättä jatkaa esitutkintaa ja puhuttaa niitä ihmisiä, joita epäilty oli myös varjostanut asentamiensa seurantalaitteiden avulla.

Tapausta ei ole suljettu, mutta ehkä esitutkinnan tuloksia on parempi seurata muilla foorumeilla tai muissa säikeissä.

 

[Hallinkorva]

Traumaattisen kokemuksen aihettama pitkittynyt stressihäiriö ja sen särkemä mieli vie yhden miehen sotaan kuviteltuja vihollisia tai syyllisiä vastaan?

Paha lehtijuttujen pohjalta on diagnosoida, mutta se, että on valmis murhaamaan kun ei saa palkkatoivettaan (100 000) tai muuta ideaansa läpi, viittaa enemmän narsistiseen persoonallisuushäiriöön. Sellaiset henkilöt voivat toki olla hyvinkin särmiä ja miellyttäviä, päällepäin ja jonkin aikaa.

Ehkä olen jäävi arvioimaan, koska tunnen parikin kunnon veikkoa, jotka ovat kärsineet PTSD:stä ja tapahtumien ja taustojen rankkuus on ollut jotain sellaista, ettei sitä halua kenenkään kohdalle.

Staffan Sevonista en ole myöskään löytänyt pahaa sanaa. Rauha hänen sielulleen.

Katsotaan, mitä Duodecim sanoo:

Traumaperäinen stressireaktio kehittyy henkilön jouduttua kohtaamaan tapahtuman, johon liittyy joko kuolema tai vakava loukkaantuminen tai niiden uhka taikka oman tai toisen fyysisen koskemattomuuden vaarantuminen. Traumaattinen tilanne aiheutti henkilössä voimakasta pelkoa, kauhua tai avuttomuutta. Lapsilla reaktiona voi ilmetä vain levottomuus tai hajanainen käytös. Tapahtuman yhteydessä ja heti sen jälkeen ilmenevä autonomisen hermoston aktivoituminen (sydämentykytys, verenpaineen kohoaminen, hikoilu) lisää traumaperäisen stressihäiriön kehittymisen riskiä. Traumaperäisen stressihäiriön diagnoosi (ICD-10-diagnoosikoodi F43.1) edellyttää, että sille tyypilliset oireet kestävät vähintään kuukauden ajan. Jos traumaattiseen kokemukseen liittyvät oireet kestävät alle kuukauden, kyse on akuutista stressihäiriöstä.

Tällaisia traumaattisia kokemuksia ovat mm. vakava auto-onnettomuus, tieto omaa henkeä uhkaavasta sairaudesta, joutuminen väkivallan kohteeksi (ryöstö, raiskaus, pahoinpitely), luonnonkatastrofi, panttivankeus, kidutus, haavoittuminen sodassa jne. Traumaperäisen stressireaktion kehittyminen ei välttämättä edellytä kokemusta omasta hengenvaarasta, vaan myös toiseen ihmiseen kohdistuvan traumaattisen kokemuksen näkeminen tai tieto läheisen tai tuttavan henkeä uhkaavasta äkillisestä onnettomuudesta voi olla traumaperäisen stressireaktion taustalla.

Entä käyttäytyminen?

On kolme oireiden pääryhmää. Ahdistus, muistojen välttäminen ja varuillaanolo. Nämä tunnistan heti.

Toistuvaa ahdistusta voi aiheutua traumaattinen tapahtuman kokemisesta uudelleen toistuvina muisti- ja mielikuvina, tuntemuksina tai unina traumaattisesta tapahtumasta. Traumaattisesta tapahtumasta tavalla tai toisella muistuttavat tapahtumat, asiat tai mielikuvat herättävät häiriöstä kärsivällä voimakasta ahdistusta, ja tästä vuorostaan autonomisen hermoston aktivoitumisesta aiheutuvia ruumiillisia oireita.

Henkilö pyrkii usein välttämään traumaattisesta tapahtumasta muistuttavia asioita, keskusteluita, toimintoja, paikkoja, jne. ja torjuu tapahtumaan liittyvät muistot tietoisuudestaan. Tämän tuloksena henkilö voi eristäytyä sosiaalisesti, hänen kykynsä kokea ja ilmaista tunteitaan ja tulevaisuudennäkymänsä voivat kaventua.

Traumaattiset muistot ja mielikuvat voivat aiheuttaa jatkuvan varuillaanolon, joka ilmenee nukahtamisvaikeutena, yöllisinä heräilyinä, ärtyneisyytenä, keskittymisvaikeuksina ja säikähtelynä pienistäkin asioista. Oirekuva ja oireiden voimakkuus vaihtelevat suuresti. Oireet voivat joskus olla niin voimakkaita ja pitkäaikaisia, että ne johtavat työkyvyttömyyteen tai esimerkiksi poliiseilla tai palomiehillä kouluttautumiseen uuteen ammattiin.

 

[AJJV]

Nyt v***u.
Mä en todellakaan ymmärrä mitä tekemistä murhaajalla, kyllä, on tässä ketjussa.

Hivenen lipsahtaa jopa herne nenään ja koen hieman loukkaavana murhan käsittelyn langassa, johon ihan oikeissa tilanteissa oleet ovat kertoneet ongelmistaan.

Toivoisin jopa että moderaattorit siivoisivat ketjusta chaissen pois.