Tulisi hyvä ihminen pois Yhdysvalloista, kun tuntuu olevan niin vaikeaa....oikein jänne jumissa...onko tämä parasta mitä media osaa?
https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005532054.htmlTrumpin ensimmäinen vuosi on ollut hysteerinen – Washingtonin some-infernossa mikään ei enää kestä 24 tuntia kauempaa
Donald Trump nousi presidentiksi vuosi sitten presidentiksi. Samalla hänestä tuli pysyvä vieras kirjeenvaihtajan kotiin, kirjoittaa HS:n Laura Saarikoski.
SE oli parasta aikaa, se oli pahinta aikaa.
Sellainen oli kirjeenvaihtajalle Donald Trumpin ensimmäinen vuosi. Hysteeristä, hillitöntä, epätodellista. Unetonta.
Yleensä toimittajat pitävät siitä, että tapahtuu paljon. Mutta rajansa kaikella.
TRUMP syöksee varhaisimmat tviittinsä Valkoisesta talosta jo ennen kuin herään. Maailman media rynnii niiden perään kuin häkistä karanneiden pikkulintujen. Piip, piip, piip.
Trumpin valinnan jälkeen sanoin kavereille, että olo on kuin törkeitä puhuva setä olisi muuttanut meidän vierashuoneeseen. Juuri kun kuvittelin, että pian hän lähtee kotiin, hän ilmoitti jäävänsä neljäksi vuodeksi.
Joka aamu hän herättää minut. En voi mennä minnekään miettimättä, mitä hän tänään saa päähänsä.
Yhdysvaltain presidentin piippauksia ei voi jättää uutisoimatta. Trumpin Washingtonissa kaikki kuitenkin inflatoituu, kaikesta tulee banaalia.
Suomalainen kirjeenvaihtaja miettii, voiko Yhdysvaltain presidentin puheita painaa suomalaiseen perhelehteen. Onko ”pussy” pillu, pimppi vai tussu? Onko persläpi ”shitholen” paras suomennos?
Kun presidentti vertailee isoa ydinasenappiaan muiden nappeihin, tehdäänkö tässä oikeasti Yhdysvaltain ulkopolitiikkaa?
WASHINGTONIN some-infernossa mikään ei enää kestä 24 tuntia kauempaa. Viikko sitten perjantaina Wall Street Journal -lehti kertoi, että Trump maksoi ennen vaaleja pornotähden hiljaiseksi seksisuhteestaan Trumpiin.
Jos asialla olisi ollut joku aikaisempi presidentti, asiasta olisi puhuttu kuukausia (asuin Yhdysvalloissa myös Bill Clintonin seksiskandaalin aikana). Nyt se unohtui kahdessa päivässä.
Kun takki on tarpeeksi likainen, uusi roiske ei erotu.
Trumpin kerrotaan opastaneen Valkoisen talon avustajia: ajatelkaa jokaista päivää kuin tositelevisiosarjan jaksoa, jonka pääosassa on Yhdysvaltain presidentti. Millä katsojat pidetään koukussa tänään? Millä heidät houkutellaan kanavalle taas huomenna?
SIKSI presidentti käyttäytyy kuin oikukas lapsi. Hänen kannattajansa pitävät sitä aitoutena ja rehellisyytenä.
Jotkut ovat yrittäneet taistella tulta vastaan tulella. Marco Rubio pilkkasi Trumpin pieniä käsiä ja hävisi. Koomikko Kathy Griffin jakoi videokuvan Trumpin irtileikatusta päästä ja menetti työpaikkansa.
He eivät ymmärtäneet, että vain Trump saa puhua törkeitä. Muiden on oltava aikuisia.
Toimittajat ovat tarrautuneet faktan tarkistukseen kuin mielenterveytensä rippeisiin. Viime laskennassa Trump oli esittänyt presidenttinä 2 001 virheellistä tai valheellista väitettä, mutta kiinnostaako ketään? Trumpin kannattajille paljon tärkeämpää on, että presidentti on heidän puolellaan ja muuta maailmaa vastaan.
TRUMPIN Washingtonissa toimittaja on usein kuin Liisa Ihmemaassa. Kaikki on periaatteessa tuttua: presidentti allekirjoittaa lakiesityksen ja nousee Air Force One -lentokoneeseen. Koko ajan on kuitenkin epätodellinen olo, että mitä tahansa voisi tapahtua: Trump voi alkaa tanssia autojen yli kuin Ryan Gosling La La Land -elokuvassa. Vai aloittaako hän ehkä ydinsodan?
Kuten Lewis Carrollin kirjojen Liisa, minäkin olen usein joutunut uskomaan kuusi mahdotonta asiaa jo ennen aamiaista. Ja koko ajan kruunupää huutaa jossain taustalla: ”Pää poikki! Pää poikki!”
Jotkut uskovat, että presidentin tviittailun takana on laskelmointi: ohjataan huomio muualle. Mutta miksi presidentti metelöi silloinkin, kun asiat menevät hyvin?
Tammikuussa Trump sai merkittävän onnistumisen, kun kongressi leikkasi veroja. Trump tuhosi sen alkamalla uhota ydinnappinsa koolla.
En usko, että hänellä on suurta suunnitelmaa, ellei sitten tämä: Yhtäkään saippuasarjaa ei ole lopetettu siksi, että päähenkilö on liian erikoinen tai törkeä. Monta on lopetettu siksi, että hän on liian tylsä.
YRITÄN pysyä järjissäni muistuttamalla itseäni kolmesta asiasta.
Ensinnäkään Trump ei ole sama asia kuin Trumpin äänestäjät. Monet Trumpia äänestäneetkin häpeävät presidentin käytöstä.
Tällä viikolla Trumpin puoluetoveri vertasi presidenttiä Josif Staliniin, koska tämä oli nimittänyt mediaa ”kansan viholliseksi”.
Kun katselen ympärilleni, huomaan demokraattien olevan täynnä tarmoa, koska melkein jokainen päivä tuo heille toivoa tulevista voitoista. Lohduttomia ovat säädylliset republikaanit.
Kyse ei siis ole jaosta oikeiston ja vasemmiston välillä. Usein kyse on jaosta Trumpin ja kaikkien muiden välillä.
TOISEKSI Trumpin käytös ei oikeuta unohtamaan hänen äänestäjiään. Moni äänesti Trumpia, koska halusi muutosta tai tarvitsi apua. Tämä ei katoa Trumpin mukana.
Parasta ja pahinta aikaa elettiin myös Charles Dickensin romaanissa Kaksi kaupunkia. Amerikkojakin on kaksi, eikä toinen niistä ole aina oikeassa ja toinen koko ajan väärässä. Sekin, että taloudella menee hyvin, suojelee Trumpia.
Siksi kirjeenvaihtajan ei kannata juosta Trumpin tviittien perässä. Paljon tärkeämpää on ymmärtää, miksi hänestä pidetään.
KOLMANNEKSI Yhdysvalloissa voimalla on aina vastavoima.
Tammikuussa menin hierojalle. Kun hän kokeili harteitani, hän löysi kipeytyneen jänteen. Mikäs se tämä täällä on, hän kysyi.
Se on Trumpin ensimmäinen vuosi, vastasin.
Oletko kokeillut vastaliikettä, hän kysyi.
Aivan. Puoli Amerikkaa – se isompi puoli – ei äänestänyt Trumpia. He elävät eri arvojen mukaan.
Trump oli vastavoima, ja aikoinaan hänelle tulee vastavoima. Punnus heilahtaa Yhdysvalloissa aina takaisin.
Sitä ennen hullulla hatuntekijällä on vielä monet teekutsut.
