Tuo kahvia tai banaaneita koskeva esimerkkisi on aika ontuva, jos sen oli tarkoitus olla elävä esimerkki tullivapaasta kaupasta. Noita tuodaan Suomeen (ja EU-alueelle) siitä huolimatta, että niistä kummastakin peritään tuontitullia (no, paahtamattomat "vihreät" kahvipavut tosin ovat tullivapaita). Pikemminkin tuo kertoo, että tuontitullit eivät ole näyttäneet erityisemmin estäneen suomalaisia nauttimasta kummastakin mainitsemastasi kaukaisten maiden elintarvikkeesta.
Jos otetaan konkreettinen esimerkki USA:n ja Meksikon välisestä tilanteesta, niin nykyisin (ainakin ennen Trumpia) amerikassa autoja myyvät valmistajat ovat suunnanneet tehdasinvestointinsa USA:n sijaan Meksikoon, koska sen tarjoama halpa työvoima (ja mahdolliset muut veroedut yms.) tekevät siitä kannattavaa. USA menettää diilissä määrän X verran investointirahaa, määrän Y verran työpaikkoja ja määrän Z verran sivuvaikutuksia (esim. alinhankintaketju yms. tuotannon ympärillään stimuloima kehitys). Vastineena USA:n kuluttajat, ainakin periaatteessa, maksavat autoistaan hieman vähemmän.
Vapaakaupan teorian mukaanhan tässä olisi nyt kyse siitä, että amerikkalaiset ovat meksikolaisia vähemmän kilpailukykyisiä valmistamaan autoja, joten heidän kannattaa suunnata sama työvoima (ja investoinnit yms.) johonkin sellaiseen, jossa he pärjäävät meksikolaisia paremmin. Tässä vain sattuu olemaan kyse siinä mielessä absoluuttisesta edusta, että oikeastaan kaikki sellainen, joka on mahdollista tehdä halvan työvoiman maassa, kannattaa vapaakaupan oloissa tehdä siellä. Joten kilpailukyvyn korottamiseksi ns. "kehittyneemmän" maan pitää joko taannuttaa oman työväestönsä palkkataso (ja sosiaaliedut yms.) halpamaiden tasolle tai tehdä jotain sellaista, mitä halpamaissa ei kyetä tekemään. Ensimmäistä ei haluta tehdä (tuskin mikään demokraattinen kansa haluaa lähteä "race to the bottom"-kilpaan), ja toinen ei varsinkaan etenevän automaation sekä tietotaidon liikkuvuuden oloissa ole realistisesti mahdollista maailman tappiin asti. Monilla aloilla edetään aika pitkältiä vähenevien voittojen tiellä eli olemassaolevien tuotteiden parantaminen vie suhteessa enemmän ja enemmän panostuksia verrattuna siihen, minkä verran kehitystyö tuottaa parannusta aiempaan.
Pitkällä tähtäimellä valmistuksen siirtyminen halpamaihin johtaa ns. kehittyneiden maiden sisäisen tietotaidon kaventumiseen, koska sen perässä myös suunnittelutyötä yms. "korkeamman" tason työtä alkaa siirtyä muualle (siitä ei varmasti ole etua vaan pikemminkin haittaa, että suunnittelu ja valmistus olisi eriytetty kauas toisistaan).
Eivät tullit yleensä kokonaan estä tuontia. Tuonti on vain kalliimpaa ja kysyntä siten alhaisempaa. Tästä syntyy hyvinvointitappio.
Ok, mutta jos on sitten yleisesti hyväksytty, että vapaakauppa ja globalisaatio ovat hyödyllisiä asioita, niin voidaan sitten keskustella tarkemmin niiden varjopuolista. Mielestäni niitä on primääristi kaksi.
1) Vähemmän arvokkaan työn siirtyminen halvemman kustannustason maihin ja siihen liittyvät nopeat muutokset. Vaikka vapaakauppa on hyväksi taloudelle, voi se jollain sektorilla tai paikallisesti tuottaa lyhyellä aikajänteellä myös ongelmia. Siksi esim. eurooppalaisen tuotannon suojaaminen tulleilla yhtäkkiseltä kiinalaiselta polkumyynniltä voi olla järkevää. Ja joka tapauksessa, jos rakennemuutosta tapahtuu, niin sitten rakennemuutoksen kohteeksi joutuneita autetaan koulutuksella ja sosiaaliturvalla ja muilla toimilla. Näinhän on esim. Suomessa menetelty metsäteollisuuden ja Nokian kuolemisten jäljiltä.
2) Globaali verokilpailu. Esim. kansainväliset yritykset voivat veroshoppailla. Jotkin maat toimivat suorastaan veroparatiiseina. Tämä on globaali ongelma, ja siihen tulisi pyrkiä myös yhteisesti vastaamaan.
Jos kuitenkin vielä mietitään kohtaa 1), johon käytännössä viittasit, niin käsitellään sitä yksinkertaisen esimerkin kautta Suomesta. Suomessa oli vielä 1980-luvulla laaja vaatetusteollisuus. Se kuitenkin siirtyi Aasiaan käytännössä kokonaan kymmenen vuoden kuluessa. Monia suomalaisia yrityksiä meni konkurssiin. Mutta, miten moni on sitä mieltä että Suomi on kärsinyt tässä? Ehkä on parempi, että T-paidat ommellaan Bangladeshissa? Suomi olisi tietysti voinut asettaa korkeat tullit ulkomailta tuoduille vaatteille ja suojata omaa tuotantoaan, mutta se olisi ollut vain vahingollista. Ja turhaakin, koska Suomen tekstiiliteollisuus eli pitkälti viennistä Neuvostoliittoon.
Jos sitten tarkastellaan casea USA, Meksiko, vapaakauppa ja tuotannon siirtyminen.
Jos katsotaan USA:n työttömyysastetta, niin siinä ei näy nousua.
Ja talous on kasvanut erittäin hyvin.
Edelleen, se ongelma jenkeissä on, että keskipalkka ei kasva, vaikka talous kasvaa.
Jos vielä tarkastelee erityisesti jenkit-meksikoa, niin on mielenkiintoista, että kaikkien muiden sektoreiden osalta yhteenlaskettuna USA vie Meksikoon enemmän kuin tuo, mutta sitten autojen ja auton osien sektori kääntää sen jenkeille alijäämäiseksi. Ei ole siis sattumaa, että nostit juuri sen esimerkiksi, ihan oikein.
Kannattaa lukea esim. tämä mainio artikkeli autoista
http://www.cnbc.com/2016/10/19/small-cars-not-us-manufacturing-jobs-are-moving-to-mexico.html
(hep myös veli
@baikal -kiinnostanee)
Ja vaikka jenkeissä onkin autoteollisuuden työntekijämäärä vähän laskenut (erityisesti 2008 Suuren Taantuman takia), ei tämä kuva nyt siltä vaikuta, että Meksiko hävittäisi USA:n autoteollisuuden kokoonpanon työpaikat. Ja korkeammman arvonlisän työpaikat ovat joka tapauksessa USA:ssa.
