Osa Trumpin raja-aidasta sortui tulvassa ja huuhtoutui Meksikon puolelle
Maailman kallein raja-aita on paikoin korjauskelvoton. Monsuunisateiden aiheuttamat tulvat osoittautuivat teräspalkeista tehtyä aitaa voimakkaammiksi.
Ympäristönsuojelujärjestö Cuenca los Ojosin toiminnanjohtaja
Jeremiah H. Leibowitz osasi odottaa katastrofia.
– Tämä ei ollut yllätys kenellekään, joka asuu tai työskentelee tällä alueella ja ymmärtää valuma-alueiden dynamiikan, toteaa Leibowitz rikkoutuneen aidan vieressä Ylelle.
Yksi entisen presidentin Donald Trumpin vaalilupauksista oli rakentaa maan etelärajalle edullisesti ”suuri ja kaunis” aita, jonka Meksiko maksaisi.
Noustuaan presidentiksi vuonna 2017 Trump julisti kansallisen hätätilan. Sen nojalla hän sai katettua aidan kustannukset siirtämällä rahaa muista liittovaltion projekteista.
727 kilometrin pituinen pätkä uutta aitaa tuli maksamaan 13 miljardia euroa eli 56 miljoonaa euroa kilometriltä. Se on maailman kallein raja-aita. Meksiko ei maksanut siitä senttiäkään.
Listasimme viisi syytä sille, miksi aita ei kuitenkaan kestänyt tulvia.
1. Ympäristölakien kiertäminen
Aidan rakentamisessa kierrettiin monia sääntöjä ja määräyksiä, joiden tarkoituksena on suojella uhanalaisia lajeja, vesistöjä, ilmaa ja historiallisesti arvokkaita kohteita, kertoo Jeremiah Leibowitz.
Lakeja noudattamalla varmistetaan myös, että miljardeja maksavan hankkeen kanssa on järkevää edetä, ja että aita ei romahda vain muutamia vuosia rakentamisen jälkeen.
– Suurin ja välittömin vaikutus aidalla oli alueen luontoon. Aiemmin eläimet pääsivät liikkumaan vapaasti erämaassa etsiessään ruokaa, vettä ja kumppaneita, sanoo Leibowitz.
Cuenca los Ojos -järjestön työntekijät joutuivat kaivamaan kaivoja Meksikon puolella olevalle suojelualueelle, koska monet villieläimet, kuten jaguaarit, antiloopit, puumat, oselotit ja ilvekset, tulevat veden perässä Arizonaan.
2. Kiire ja huolimattomuus
Rakentamisvaiheen aikana paikalla oli valtava määrä työmiehiä ja kalustoa, jotta aita saataisiin valmiiksi mahdollisimman nopeasti, muistelee Leibowitz.
Hänen mukaansa rakennustyöt irrottivat hauraan aavikon maa-ainesta, kiviä ja kasvillisuutta. Ne lähtivät nopeasti liikkeelle monsuunisateen mukana ja patosivat aidan.
Alueen kunnostusta ollaan vasta aloittamassa, mutta aita jää ainakin toistaiseksi paikoilleen.
– Meidän on opeteltava elämään aidan kanssa ja alettava käsittelemään ympäristöön ja turvallisuuteen liittyviä kysymyksiä, Leibowitz huokaa.
3. Työn ulkoistaminen
Aidan rakennustöitä valvoivat armeijan insinöörit, mutta suuri osa työstä ulkoistettiin yksityisille yrityksille.
Southwest Valley Constructors vastasi rakentamisesta Arizonassa 2,3 miljardin euron sopimuksen turvin. Yritys kuitenkin suoristi mutkia ja rikkoi lakeja, eikä tehnyt työtä kunnolla.
Viranomaisten mukaan yritys vaaransi ja saastutti alueen vesivaroja pumppaamalla kymmeniä tuhansia litroja vettä sementin tekemiseen. Yksityiset maanomistajat väittävät, että heidän pihoilleen lensi suuria kivilohkareita räjäytysten takia.
He ovat haastaneet yrityksen oikeuteen, ja sitä vastaan on nostettu syytteitä myös työsuojelulakien rikkomisesta.
4. Tosiasioiden unohtaminen
Alueella oli jo aiemmin kameravartiointi, liiketunnistimia ja partioivia rajavartijoita. Olosuhteet kaukana asutuksesta sijaitsevan rajan osalla eivät suosi maahantuloa. Lämpötila kohoaa kesäisin 40–48 asteeseen ja talvella aluetta ympäröivät vuoret peittyvät lumeen.
– Ennen aidan rakentamista tällä erämaa-alueella ei ollut suurta ongelmaa laittomien rajanylitysten suhteen, joten aita on tarpeeton, toteaa Leibowitz.
Teiden rakentamisen jälkeen alueella on helpompi liikkua. Leibowitz kertoo kuulleensa, että urakan aikana jotkut siirtolaiset olivat tekeytyneet rakennustyöntekijöiksi ja kulkeneet uutta tietä pitkin kaupunkiin.
Aita on lähinnä hidaste, sillä sen voi myös
helposti ylittää tikapuilla. Huumeiden salakuljettajat ovat
sahanneet aitaan aukkoja rautakaupasta saatavilla työkaluilla.
5. Luonnonvoimien aliarviointi
Teräsaidat ovat 5,5 metriä korkeita. Ne on upotettu kolme metriä maan alle valettuun sementtikerrokseen, jottei tunneleita pystyisi kaivamaan aidan ali. Aidan tolpat ovat 15 sentin levyisiä ja täytetty sementillä. Tolpat ovat 10 sentin päässä toisistaan.
Rakennelma oli kuin tulitikkutalo tulvaveden myllerryksessä. Silver Creek -joen veden arvellaan nousseen 6,7 metriä myrskyn aikana. Vettä virtasi joen äyräiden yli 425 000 litraa minuutissa.
Tulvaportteja tuhoutui myös muualla Arizonassa. Teksasissa tulvapatojen tasoittaminen aidan tieltä jätti satoja tuhansia Rio Grande -joen varrella asuvia ihmisiä
alttiiksi tulville(siirryt toiseen palveluun).
Ilmastokriisin takia voimistuneet monsuunisateet ovat osoittaneet, että ne voivat viedä mukanaan kaiken eteen tulevan. Odotettavissa on lisää tuhoja.
www.ts.fi
