No kai tämäkin kuuluu tähän ketjuun, kun sitä mainitaan:
KGB:n kaavan mukaan
Mihail Mokrousov: Minulla oli mahdollisuus olla 1990-luvun tapahtumien keskiössä.
08.–09.2025
"Jokainen kuvittelee olevansa strategisti, tarkkaillen taistelua sivusta..."
Näin kirjoitti Shota Rustaveli 8,5 vuosisataa sitten. Mutta mikään ei ole muuttunut siitä lähtien. Totuus hukkuu koulutetun nuorison sujuvaan puheeseen, jonka päätavoitteena on yleensä parantaa itsetuntoaan ja vahvistaa asemaansa tässä maailmassa. Ilman henkilökohtaista elämänkokemusta nuoriso on pakotettu toistamaan samoja narratiiveja, joita kuulevat toisiltaan. Tämä ei ole hyvä tai paha asia – sellainen on elämä. Siksi idässä on aina ollut olemassa vanhimpien neuvosto (elders’ council), jolla ei ollut päätöksentekovaltaa, mutta joka pystyi vaikuttamaan päätöksiin.
Nyt kun olen elänyt melkein kolme neljäsosaa vuosisadasta, voin vasta nyt ymmärtää, kuinka vähän ymmärsin nuorempana. Tästä huolimatta minulta usein otettiin haastatteluja, minut kutsuttiin televisioon ja jopa tehtiin elokuva itsestäni. Nyt nuoret poliitikot eivät ole enää kiinnostuneita minun tietämyksestäni ja kokemuksestani (en tarkoita vain itseäni). Se on harmillista! Ihmiset ovat taipuvaisia toistamaan samoja virheitä.
Minulla oli mahdollisuus olla 1990-luvun tapahtumien keskiössä. Muuten, 1990-luvun historia on jo kirjoitettu uudelleen useasti – ja uudelleenkirjoitus on ollut täysin tarkoituksellista. Näemme tulokset tänään, vaikka ne olivat täysin ennakoitavissa.
Vuoden 1991 vallankumouksen jälkeen KGB käynnisti "suunnitelma B:n", joka sisälsi: järjestäjien maineen mustaamisen ja heidän myöhemmän eliminoimisensa, riippumattomien medioiden sulkemisen, rikollisjärjestöjen (Orekho-Peshnyye Gruppirovki, OPG) perustamisen tilanteen epävakauttamiseksi sekä orastavan bisneskentän haltuunoton. Tehdasjohtajille (ns. "punaiset johtajat") annettiin kielto maksaa palkkoja jne.
Vuoteen 2000 mennessä väestö oli valmis äänestämään "vahvan" johtajan puolesta. Putinin valinnan jälkeen maaliskuussa 2000 reketöinti poistettiin (keskushallinnon määräyksestä) kuukauden sisällä. Tehtailla ja kouluissa palkkoja alettiin maksaa taas normaalisti. Elämä parani huomattavasti nopeasti. Kukaan ei kuitenkaan ajatellut, että tämä oli "suunnitelma B", joka toteutettiin yhdeksän vuoden aikana. Välittömästi käynnistettiin seuraava suunnitelma – tähtäimenä demokratiavaltioiden epävakauttaminen jo testatussa kaavassa.
Muistan keskustelun erään Pietarin huomattavan virkamiehen kanssa maaliskuun alussa vuonna 2000. Hän kysyi minulta: "Toivottavasti aiot äänestää Putinia?" Vastaukseni oli, etten missään tapauksessa tekisi niin. Siihen hän totesi: "Te yrittäjät vain seisotte tiellämme. Meillä on niin paljon öljyä ja kaasua, että voimme ostaa koko maailman."
Ja itse asiassa Venäjä alkoi todella "ostaa maailmaa", ja vieläpä melko menestyksekkäästi. Hyödynnettiin sitä, että vuoden 1991 jälkeen kaikki Venäjän rajat olivat avoimia, eikä maastamuuttoa estetty. Demokratiamaihin lähetettiin runsas joukko KGB-upseereita. Myös rekrytointia tehtiin aktiivisesti entisen Neuvostoliiton alueelta muuttamaan halukkaiden keskuudessa.
Koska vuodesta 2001 lähtien en itse ole asunut Venäjällä, olen selvästi havainnut, että demokratioiden epävakauttaminen etenee samoilla kaavoilla kuin Venäjällä vuosina 1992–2000. Tietenkin jokaisessa maassa on kuitenkin omat erityispiirteensä.
Ensimmäiseksi korruptoidaan eliitti, minkä jälkeen tapahtuu virkamiesten rekrytointia ja herkille alueille heidän asemiensa hankintaa. Käytetään erilaisia tunnettuja menetelmiä luotaessa tyytymättömyyttä hallitusta kohtaan (tämä on tehokkain suuntaus; siihen osallistuu lukuisia, erityisesti tätä tarkoitusta varten luotuja ryhmiä sosiaalisessa mediassa). Epäpätevän hallinnon ja parlamenttien säätämien huonojen lakien seurauksena talous väistämättä heikkenee, mikä johtaa kansalaisten perusteltuun tyytymättömyyteen. Byrokratia rikastuu, kansa köyhtyy. Näin saavutetaan hybridisodan tavoite. Tavoitteena on Orbánien, Ficoin ja jopa Trumpien kaltaisten pääsy valtaan.
Mihail Mokrousov
www.ksml.fi
... Rauhan presidentin sotaministeriö.
