Pihkakoski
Ylipäällikkö
Ehkä yksi tapa suhteellistaa lainsäädännön muutoksien suhdetta (nyt) kiellettyihin aineisiin, olisi tutustuminen muualla Eurooppaa tehtyihin paradigmamuutoksiin?
Itse olen jälkikasvulleni tähdentänyt riippuvuuksien mukanaan tuoman (potentiaalisen) taakan merkitystä. Myös alkon suhteen. Saatikka sitten nopeammin ja totaalisemmin riippuvuutta aiheuttavien substanssien suhteen. Henkilökohtaisesti suhtaudun erittäin kielteisesti ns. koviin huumeisiin. En ole myöskään puolestapuhujana vaikkapa kannabiksen käyttöön.
Ihmisolennolla on todennäköisesti siinä määrin sisäsyntyinen tarve manipuloida aivotoimintaansa, että tästä pois lainsäädännöllisin keinoin pääseminen vaikuttaisi olevan utooppista?
Monessa suhteessa, arvailua toimenpiteiden tehosta/tehottomuudesta, ei ole tarvetta harrastaa. Yksi näistä kokolailla vastaansanomattomista kokonaisuuksista liittyy elimellisesti USA:n hallintoon ja Nixonin aikaan liittyvään julistettuun sotaan huumeita vastaan. Jatkuen tähän päivään, tuottaen käsittämättömän määrän vankeustuomioita, näihin liittyvine kerrannaisvaikutuksineen. Tilastoja voi jokainen halutessaan selata. Tilastot eivät tue ajatusta huumeidenvastaisen sodan onnistumisesta.
Kukaan ei toki voi tietää, mikä olisi tämänhetkinen tilanne, erilaisella lainsäädännöllä, mutta harvempi nykytilaa luonnehtisi hallituksi kokonaisuudeksi.
Kyllä tässä olisi pohdinnan paikka lainsäädännön uudistamiseen.
Huumeiden supermarketin aika on ohi – Portugalin sosiaalinen huumepolitiikka onnistui
Portugali teki 15 vuotta sitten huumepolitiikassaan kohutun käännöksen, jonka tuloksia kiitetään nyt laajalti. Synkkä ongelma saatiin hallintaan hoitoonohjauksella ja rangaistuskäytäntöä lieventämällä.
yle.fi
Huumeiden dekriminalisointi – Wikipedia
fi.wikipedia.org
Portugalin päihdetyön malli: Hoitoa, ei rangaistuksia
Portugalissa havahduttiin 1990-luvun alussa vakavaan ongelmaan: vaikka maassa käytettiin vähän huumeita verrattuna muihin Euroopan maihin, heroiinia käytettiin paljon – ja jatkuvasti enemmän.
www.talentia-lehti.fi
Huumeiden käytön rangaistavuudesta tulisi luopua
Toimintatapoja tulee arvioida aika ajoin uudelleen. Tämä koskee myös huumepolitiikkaa. Huumausaineiden käytön rangaistavuuden tarpeellisuudesta tulisi käydä laaja yhteiskunnallinen keskustelu.
blogi.thl.fi
Itse olen jälkikasvulleni tähdentänyt riippuvuuksien mukanaan tuoman (potentiaalisen) taakan merkitystä. Myös alkon suhteen. Saatikka sitten nopeammin ja totaalisemmin riippuvuutta aiheuttavien substanssien suhteen. Henkilökohtaisesti suhtaudun erittäin kielteisesti ns. koviin huumeisiin. En ole myöskään puolestapuhujana vaikkapa kannabiksen käyttöön.
Ihmisolennolla on todennäköisesti siinä määrin sisäsyntyinen tarve manipuloida aivotoimintaansa, että tästä pois lainsäädännöllisin keinoin pääseminen vaikuttaisi olevan utooppista?
Monessa suhteessa, arvailua toimenpiteiden tehosta/tehottomuudesta, ei ole tarvetta harrastaa. Yksi näistä kokolailla vastaansanomattomista kokonaisuuksista liittyy elimellisesti USA:n hallintoon ja Nixonin aikaan liittyvään julistettuun sotaan huumeita vastaan. Jatkuen tähän päivään, tuottaen käsittämättömän määrän vankeustuomioita, näihin liittyvine kerrannaisvaikutuksineen. Tilastoja voi jokainen halutessaan selata. Tilastot eivät tue ajatusta huumeidenvastaisen sodan onnistumisesta.
Kukaan ei toki voi tietää, mikä olisi tämänhetkinen tilanne, erilaisella lainsäädännöllä, mutta harvempi nykytilaa luonnehtisi hallituksi kokonaisuudeksi.
Kyllä tässä olisi pohdinnan paikka lainsäädännön uudistamiseen.