Tuntematon sotilas filmataan taas.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja jak
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Äänislinnan paraati pidettiin 12.10.1941 joten kun laittaa sa-kuva.fi sivustolle hakusanaksi "äänislinna" ja aikaväliksi 19411011 ja 19411013, saanee kaikki kuvat tai ainakin 104 ihmeteltävää;) Vähän oli kaupunki karummassa kunnossa (SA 55457) kuin Suomenlinna tänään, mutta sehän on vain järjestelykysymys:)


Ja sekin tulee selväksi, että noista nykyajan miehistä ei saa muutaman kuukauden läpi korpien kävelleiden ja taistelleiden miesten näköistä millään konstilla, ei edes perinteisellä "hiukan kuraa naamaan"-konstilla (SA 55451):


Tytöt olivat kauniita tuolloinkin:) (SA 55435):
 
Last edited by a moderator:
Eivät näköjään kuvat tartu, no tuossa on numerot, niillä löytää.
 
John Hilly kirjoitti:
Tuo toisen hunnin asento on II MS:n asento, paitsi ryhti.

Kai paraatia oli seuraamassa esim. saksalaisen 163. Divisioonan edustus?
Klikkaa laajentaaksesi...

Oletettavasti korkeampaa upseeristoa, mutta että rivimiehiä teräskypärät päässä ? No joo, tuossa lehtikuvassa suikkapää taitaa olla upseeri, leutnant tai oberleutnant tai jotain vastaavaa.

Mollen version paraati oli ihan komeasti toteutettu. Uudenmaan Rakuunapataljoonan varusmiehiä käytettiin ekstroina. T-28 ja T-26 -vaunuja siinä oikeassa valtausparaatissa oli. Klimit menee vähän överiksi, mutta en valita.


EDIT: Suomen Sotilaan isohko juttu Suomenlinnan kuvauksista.

http://www.suomensotilas.fi/tuntemattoman-kuvaukset-suomenlinnassa-aanislinnan-paraati-filmille/
 
Viimeksi muokattu:
John Hilly kirjoitti:
Tuo toisen hunnin asento on II MS:n asento, paitsi ryhti.

Kai paraatia oli seuraamassa esim. saksalaisen 163. Divisioonan edustus?
Klikkaa laajentaaksesi...

Miksi avustajien pitäisi poseerata iltapululle asennossa tai miksi paraatia katselevan sivullisen pitäisi olla asennossa? Luulenpa, että Suokkiin on mediaa varten viety kaikenlaista malliksi.

Kyllä Äänislinnassa varmaan silti oli saksalaisia. Mitä ryhtiin tulee, niin siinähän oli juurikin maa, joka todellakin kaivoi kaikki laarin pohjat. Ne viivasuorat rivit jäivät Nürnbergin aukiolle 1930-luvulle. Vantaalla on saksalainen sotilashautausmaa (suomalaiset toivat jonkin verran myös heidän kaatuneitaan) ja Rovaniemellä toinen. Ikähaarukka on 17 vuodesta reilusti yli neljäänkymmeneen, viiteenkymmeneenkin vuoteen. Perustaistelija etenkin Engelbrechtin divisioonassa oli vaikkapa berliiniläinen kokki. Ja sellaistahan se niiden touhu olikin täällä vielä vuonna 1941.
 
Viimeksi muokattu:
Olen saanut etukäteistietoa niiltä, jotka ovat järjestäneet koulutusta näyttelijöille ja toimineet itse myös taistelukohtauksissa avustajina, että elokuvasta tulee niiltä osin todella hyvä.

Kuvauksissa on ollut ainakin vanhanmallinen toimintakuntoinen T-34, joita muuten (sitä ekaa mallia) oli juuri tuolla suunnalla. Sen voi nykytekniikalla vaikka monistaa. Releistä ja puvuista on pyritty olemaan tarkkoja ja käytetty sotahistoriallisia tukihenkilöitä jatkuvasti apuna. Joitakin kompromisseja on ollut pakko tehdä yksinkertaisesti siksi, että tavaraa ei ole missään riittävästi kaikille. Yleisradio on kuulemma antanut paljon kaikenlaista. Ovat onneksi säilytttäneet perinnesyistä.

Louhimies nimenomaan pyrkii realismiin monella tavalla. Käsikirjoituksessa tuntuu enemmän Sotaromaanin vaikutus, eli sillä tavoin se maustuu uudeksi taideteokseksi.

Itse olen ymmärtänyt, että elokuva katsotaan taideteoksena. Laineen elokuvan sotasukupolvi opetti, että raskaissakin tilanteissa mukana on huumori, ilman sitä ei jaksa. Mollberg käytti nuoria miehiä.

Realismiin liittyvät puutteet? Molemmissa on toki vakavia puutteita, jos oikein nihilistin silmin katsoo. Laineen elokuvassa jopa yksi aivan helkkarin iso moka, jonka minä huomasin jo pikkupoikana. Katsokaapa tarkkaan, kun Lehdon kuolemasta mennään ilmoittamaan Koskelalle, joka on ihan muualla kiikaroimassa maastoa (eikä siis ei voi elokuvassa mitenkään tietää, kuten ei ilmoittajakaan, miten Lehto kuoli). Kirjassa joukkue taas päivänvalossa edetessään tulee paikalle, jossa Lehto makaa ja siinä Koskela sanoo nuo sanansa: "Oli hyvä, että se sattui Lehdolle. Hän oli paras meistä kestämään tuon kuoleman." Elokuvassa ja kirjassa Rahikaiset sun muut ryntäävät pois luullen Lehdon kuolleen eikä kukaan voi tietää loppua. Elokuvassa heti kun he löytävät Koskelan, Koskelalla onkin siis tuo tieto - ennen kuin Lehtoa ja Riitaojaa on löydetty!

Laineen realismin puute oli ajoittaista ja liittyy muutamaan kansallisteatterin näyttelijään. Kariluoto oli jatkuvasti liikaa rinta kaarella hyökkäämässä... Toisaalta mukaan ympätty arkistofilmi kompensoi nimenomaan realistiseen suuntaan. Arkistofilmiltä näkee, miten tunnustelija pitää asetta ja miten liikkuu uran yli loivaan rinteeseen. Perä kainalossa, piippu on kuin betonia, ase ei heilu eikä huoju - ja liike on kova, asento tiukka, hiukan kyyrymäinen, nuppi hartioissa.

Mollbergin taistelukohtaukset oli tehty hyvin. Elokuva oli tendenssielokuva. Realismin puute liittyy sävyihin. Jos oli Linnan mainio romaani sekin tendenssiromaani (ei siis kaikin osin realistinen), nyt mentiin vielä kurjistavampaan suuntaan. Lähtöä varten odotettiin harmaita, pilvisiä päiviä, koska Mollen mukaan sodassa ei sitten aurinko paista. Silloinhan oli oikeasti alkuun komeita poutapäiviä ainakin romaanin mukaan.

Epäilen, että Louhimiehen Tuntematon sotilas naulaa tämän homman määrätynlaiseen realismiin ja käsikirjoituksen aihiona on siis myös Sotaromaani, mikä pitää huolen siitä, että purnaamista riittää enemmän kuin todellisuudessa oli. Totuus on nimittäin harmaampi, ei näin erinomaisia tyyppejä yhteen joukkueen kokoiseen porukkaan näin montaa osu.

Väinö Linnan omin sanoin: "Satatuhatta kaatunutta puolen miljoonan miehen armeijasta ansaitsee tällaisen valehtelun."
 
Viimeksi muokattu:
Vonka kirjoitti:
Olen saanut etukäteistietoa niiltä, jotka ovat järjestäneet koulutusta näyttelijöille ja toimineet itse myös taistelukohtauksissa avustajina, että elokuvasta tulee niiltä osin todella hyvä.

Kuvauksissa on ollut ainakin vanhanmallinen toimintakuntoinen T-34, joita muuten (sitä ekaa mallia) oli juuri tuolla suunnalla. Sen voi nykytekniikalla vaikka monistaa. Releistä ja puvuista on pyritty olemaan tarkkoja ja käytetty sotahistoriallisia tukihenkilöitä jatkuvasti apuna. Joitakin kompromisseja on ollut pakko tehdä yksinkertaisesti siksi, että tavaraa ei ole missään riittävästi kaikille. Yleisradio on kuulemma antanut paljon kaikenlaista. Ovat onneksi säilytttäneet perinnesyistä.

Louhimies nimenomaan pyrkii realismiin monella tavalla. Käsikirjoituksessa tuntuu enemmän Sotaromaanin vaikutus, eli sillä tavoin se maustuu uudeksi taideteokseksi.

Itse olen ymmärtänyt, että elokuva katsotaan taideteoksena. Laineen elokuvan sotasukupolvi opetti, että raskaissakin tilanteissa mukana on huumori, ilman sitä ei jaksa. Mollberg käytti nuoria miehiä.

Realismiin liittyvät puutteet? Molemmissa on toki vakavia puutteita, jos oikein nihilistin silmin katsoo. Laineen elokuvassa jopa yksi aivan helkkarin iso moka, jonka minä huomasin jo pikkupoikana. Katsokaapa tarkkaan, kun Lehdon kuolemasta mennään ilmoittamaan Koskelalle, joka on ihan muualla kiikaroimassa maastoa (eikä siis ei voi elokuvassa mitenkään tietää, kuten ei ilmoittajakaan, miten Lehto kuoli). Kirjassa joukkue taas päivänvalossa edetessään tulee paikalle, jossa Lehto makaa ja siinä Koskela sanoo nuo sanansa: "Oli hyvä, että se sattui Lehdolle. Hän oli paras meistä kestämään tuon kuoleman." Elokuvassa ja kirjassa Rahikaiset sun muut ryntäävät pois luullen Lehdon kuolleen eikä kukaan voi tietää loppua. Elokuvassa heti kun he löytävät Koskelan, Koskelalla onkin siis tuo tieto - ennen kuin Lehtoa ja Riitaojaa on löydetty!

Laineen realismin puute oli ajoittaista ja liittyy muutamaan kansallisteatterin näyttelijään. Kariluoto oli jatkuvasti liikaa rinta kaarella hyökkäämässä... Toisaalta mukaan ympätty arkistofilmi kompensoi nimenomaan realistiseen suuntaan. Arkistofilmiltä näkee, miten tunnustelija pitää asetta ja miten liikkuu uran yli loivaan rinteeseen. Perä kainalossa, piippu on kuin betonia, ase ei heilu eikä huoju - ja liike on kova, asento tiukka, hiukan kyyrymäinen, nuppi hartioissa.

Mollbergin taistelukohtaukset oli tehty hyvin. Elokuva oli tendenssielokuva. Realismin puute liittyy sävyihin. Jos oli Linnan mainio romaani sekin tendenssiromaani (ei siis kaikin osin realistinen), nyt mentiin vielä kurjistavampaan suuntaan. Lähtöä varten odotettiin harmaita, pilvisiä päiviä, koska Mollen mukaan sodassa ei sitten aurinko paista. Silloinhan oli oikeasti alkuun komeita poutapäiviä ainakin romaanin mukaan.

Epäilen, että Louhimiehen Tuntematon sotilas naulaa tämän homman määrätynlaiseen realismiin ja käsikirjoituksen aihiona on siis myös Sotaromaani, mikä pitää huolen siitä, että purnaamista riittää enemmän kuin todellisuudessa oli. Totuus on nimittäin harmaampi, ei näin erinomaisia tyyppejä yhteen joukkueen kokoiseen porukkaan näin montaa osu.

Väinö Linnan omin sanoin: "Satatuhatta kaatunutta puolen miljoonan miehen armeijasta ansaitsee tällaisen valehtelun."
Klikkaa laajentaaksesi...

Hyviä pointteja. Louhimies on tosiaan itse moneen otteeseen todennut, että lähtökohtana on Sotaromaani. Ei siis pyri kopioimaan Laineen ja Mollen elokuvia. Suurin taiteellinen vapaus taitaa olla siinä, että kotirintamaakin on mukana kun kerran Vesalan Paulakin on mukana Rokan Antin rouvan roolissa.

Tuosta paraatista vielä sen verran nillitystä, että jos kirjaversiota oikein muistan, niin konekiväärikomppania ei osallistunut siihen laisinkaan.
 
tulikomento kirjoitti:
.
Tuosta paraatista vielä sen verran nillitystä, että jos kirjaversiota oikein muistan, niin konekiväärikomppania ei osallistunut siihen laisinkaan.
Klikkaa laajentaaksesi...

Elokuvassa komea kohtaus, kirjassa ei mitään lisäarvoa. Kirjassa oli se öinen ryyppyriehuminen kyllä.

Ollaanko me vähän friikkejä? Tiukalla silmällä katsotaan, ovatko aseet oikein. Venäläisiä PPSLK-konepistooleita jos näkyy ennen aikojaan (eli 1941), ottaa haatana ohraleipä! :) Näinhän Rukajärven tie -elokuvassa oli, mutta siinä leffassa olikin kaikki (liikkumista myöten) päin honkia, siis aivan kaikki. Mutta hyvä taidefilmi.
 
Vonka kirjoitti:
Elokuvassa komea kohtaus, kirjassa ei mitään lisäarvoa. Kirjassa oli se öinen ryyppyriehuminen kyllä.

Ollaanko me vähän friikkejä? Tiukalla silmällä katsotaan, ovatko aseet oikein. Venäläisiä PPSLK-konepistooleita jos näkyy ennen aikojaan (eli 1941), ottaa haatana ohraleipä! :) Näinhän Rukajärven tie -elokuvassa oli, mutta siinä leffassa olikin kaikki (liikkumista myöten) päin honkia, siis aivan kaikki. Mutta hyvä taidefilmi.
Klikkaa laajentaaksesi...

Friikkejähän me :) Laineen 50-luvun versiosta oli häveliäästi siivottu pois kirjassa olleet kuvaukset Petroskoin valtauksen varjopuolista. Molle sitten puolestaan mässäili oikein kunnolla. Oli känninen kapteeni Lautsalo urhoollisine miehineen joilla oli puoli ämpäriä pirtua. Jahdattiin naisia ja lotta Kotilainen kylvetti tissit paljaana upseereita.
 
tulikomento kirjoitti:
Hyviä pointteja. Louhimies on tosiaan itse moneen otteeseen todennut, että lähtökohtana on Sotaromaani. Ei siis pyri kopioimaan Laineen ja Mollen elokuvia. Suurin taiteellinen vapaus taitaa olla siinä, että kotirintamaakin on mukana kun kerran Vesalan Paulakin on mukana Rokan Antin rouvan roolissa.

Tuosta paraatista vielä sen verran nillitystä, että jos kirjaversiota oikein muistan, niin konekiväärikomppania ei osallistunut siihen laisinkaan.
Klikkaa laajentaaksesi...

" – Tämä ei millään tavalla pohjaudu kahteen edelliseen elokuvaan, vaan näihin Sotaromaaniin ja Tuntematon sotilas -romaaniin. Ne ovat olleet meidän lähteinä tässä. Käytännössä tarina on sama, painottaa elokuvan käsikirjoittaja Jari-Olavi Rantala."

http://yle.fi/uutiset/3-9233007
 
Omasta mielestäni Mollen versiossa ehdottomasti parasta oli räjähdys-ja pyrotekniikka, sekä Viirilän ja erityisesti Karjulan hahmojen nostaminen esiin. Samoin se märkä päiväuni jossa ryssän partio otetaan yllätyksenä vastaan kallion päältä ja ojan pohjatkin kynnetään. :D

Pohjanoteerauksena ehkä se masentava Cessna ja Piper ilma hyökkäys.

Sitä myös mietin jo nöösi "friikkinä" että eikö tosiaan Laineen aikaan ollut saatavilla yhtään toimivaa neuvosto-panssaria kuvauksiin. Vai olisiko se ollut poliittisesti liian arkaa. Kaluston saamisessa kuvauksiin kun taisi olla jos jonkin näköistä kitkaa. No nyt 3.0 versiossa ei kait tätä ongelmaa pitäisi esiintyä joten ihan mielenkiinnolla odottelen lopputulosta.

Harmitta vaan kun tämä uusi tuntematon on kuitenkin se 100 vuotis pää -kulttuuri tuotos ja vapaus-sota jää jälleen kerran ilman elokuvaa. Olisiko kellään ehdottaa että mihin kirjaan perustuen voisi yrittää tehdä vapaussotaa käsittelevän elokuvan? Ehdotuksia.

Elokuva kronikka jonka runko rakentuisi vaihteeksi upseeritasolle saattaisi olla virkistävä. Esim. Laurilan "Lapuan lumiaura" perheen tarina kokonaisuudessaan alkaen jääkäriajasta aina 1980-luvulle. Siinä ei henkilö draamaa puuttuisi ja Matti Laurilan vastapelureista Hannuksela & Lilius saataisiin vielä sivujuonne mainioon Nikke Pärmiinkin ja miksi ei päämajaankin sekä lopulta näihin presidentteihimmekin. Ihan hyviä kirjoja näistä on kirjoitettu joten siitä saisi kässäriinkin jo jotain.
 
Miksi 100 v pääkulttuurituotos pitäisi olla sotaelokuva? Voitaisiin alkaa jo unohtaa ne sodat ja keskittyä viettämään itsenäisyyttä rauhallisimmissa merkeissä.
 
chigeen'a kirjoitti:
Pohjanoteerauksena ehkä se masentava Cessna ja Piper ilma hyökkäys
Klikkaa laajentaaksesi...

Tämä Lentotekniikan Killan 80-luvun alussa lentokuntoon restauroima Gloster Gauntlet esitti elokuvan lopussa rynnäköivää neuvostokonetta punatähtitunnuksin varustettuna. Oli ainakin siinä kohtauksessa, jossa Korpela pääsi hengestään.

1.webp

Vaunukalustosta sen verran, että Laineen kuvassa Hietanen tosiaan tuhoaa miinalla Panzer IV:n. Mollbergin Klimit olivat ymmärtääkseni T-54 / T-55 -alustalle kasattuja. Olisiko Klimin torni tehty esim. lasikuidusta ? Olivat minusta kyllä ihan toimivan näköisiä.
 
chigeen'a kirjoitti:
Sitä myös mietin jo nöösi "friikkinä" että eikö tosiaan Laineen aikaan ollut saatavilla yhtään toimivaa neuvosto-panssaria kuvauksiin. Vai olisiko se ollut poliittisesti liian arkaa. Kaluston saamisessa kuvauksiin kun taisi olla jos jonkin näköistä kitkaa. No nyt 3.0 versiossa ei kait tätä ongelmaa pitäisi esiintyä joten ihan mielenkiinnolla odottelen lopputulosta.
Klikkaa laajentaaksesi...

Laineen Tuntematonta kuvatessa PV:n upseerit olivat närkästyneet siihen, miten elokuvassa kantahenkilökuntaa kuvattiin ja tästä syystä PV kieltäytyi suuremmasta yhteistyöstä. Harmi, tuohon aikaan olisi varmasti ollut kaikenlaista relevanttia varustetta ja kalustoa.
 
Sardaukar kirjoitti:
olivat närkästyneet siihen, miten elokuvassa kantahenkilökuntaa kuvattiin
Klikkaa laajentaaksesi...
Mahtoiko olla se että elokuvassa upseerit olivat kovasti saksalaismielisiä kun juhlivat marskin synttäreitä ja lauloivat saksalaisen laulun?

Muuten minusta upseeristoa oli laidasta laitaan siinä elokuvassa, oli löysempää kaveria ja oli ohjensääntöön tiukasti nojaavaa. Ihan kuten varmasti oikeassakin elämässä, upseeristo tuskin on yhdestä puusta veistetty.
 
Jonkun version mukaan Suomi-Filmin typerä sotilasfarssi "Majuri maantiellä" sai PV:n komentaja kenraali Kaarlo Heiskasen suuttumaan siinä määrin, että tämä veti kaiken materiaalituen pois Tuntemattoman kuvauksista.

Pääosassa Masa "Pätkä" Niemi

0408151.webp
 
tulikomento kirjoitti:
Vaunukalustosta sen verran, että Laineen kuvassa Hietanen tosiaan tuhoaa miinalla Panzer IV:n. Mollbergin Klimit olivat ymmärtääkseni T-54 / T-55 -alustalle kasattuja. Olisiko Klimin torni tehty esim. lasikuidusta ? Olivat minusta kyllä ihan toimivan näköisiä.
Klikkaa laajentaaksesi...

Olin tuolloin yläasteella kun Lappeenrannan Linnoituksessa kuvattiin Mollbergin Tuntematonta - siitä koulun ohitse panssarikalusto ajoi kuvausten jälkeen. Muistilokeroista pöyhittyäni, voinen melkoisella varmuudella sanoa, että Klimit oli kasattu T-54/55 alustoille. Itse asiassa tuolloin Lappeenrannassa nyk. Maasotakoulun tiloihin oli sijoitettuna panssarikalustoa mallia T-54/55 - melkoisella todennäköisyydellä juuri kyseisiä vaunuja hyödynnettiin "Äänislinna-kuvauksissa". 70-luvulla penskana käytiin katsomassa kyseisiä vaunuja ja BTR-60 kalustoa naapurin kapiaisen opastuksella - se taisi olla ensikosketukseni panssarikalustoon. (Olin jotain seitsemän vuotias). Muistelen, että BTR-60 kylkiin oli teipattu "Ankka-hahmoja" - Aku Ankka, Roose-setä ja olisiko ollut Hannu Hanhi kolmantena.

vlad
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top