Tuntematon sotilas filmataan taas.

Tuli katsotuksi Areenasta.
Vatanen Koskelana ja Aho Rokkana, suvereeni suoritus.
Jurkan suoritusta Lammiona on vaikea, jopa mahdoton ylittää, mutta ihan ok Vauramo haastavasta tehtävästä selvisi.
Osoitti pehmenemistä lopussa tarjoamalla Rokalla tupakkaa. Rokka otti kaksi ja veti posket lommolla.( Elokuvassa aikaisemmin Rokka totesi tupakkaa tarjottaessa: Mie en polta.)

Hirviniemi onnistui Hietasena kohtuudella.

Savolaisena kiinnitin huomiota Rahikaista näytelleen suorituksen:
Rahikaista näytteli feikkisavolainen, satunnaista väkisin väännettyä savon murretta.. ee oekeen irronna. Välillä väänsi, toisen kerran ei.
Vatanen ei näytellyt savolaista, mutta vaikka Vatanen puhuisi virheetöntä Texasin murretta, savolainen tunnistaisi: Kah, heemovelj:)
Savolaisuus ei ole ''viäntämisestä'' kiinni vaan olemuksesta.
Jussi Vatanenhan on syntyisin Ylä-Savosta, kuten tietänette.

Rokan ruishalme oli hehtaareiden kokoinen. Siitä olisi riittänyt koko kylälle. Ei ollut yhden talon ruispelto tuon kokoinen 40-luvulla.
Kaurapellossa näkyi ruiskutusurat. Taatusti ei näkynyt 40-luvulla. Ja kun Rokan vaimo lähti lapsinensa toisen kerran evakkoon, kaura oli keltatuleentumisvaiheessa. On tässä kehitysvaiheessa syyskuussa, ei kesäkuussa.

Pieniä detaljeja muuten erinomaisessa elokuvassa. Paras Tuntematon.
 
Tuli katsotuksi Areenasta.
Vatanen Koskelana ja Aho Rokkana, suvereeni suoritus.
Jurkan suoritusta Lammiona on vaikea, jopa mahdoton ylittää, mutta ihan ok Vauramo haastavasta tehtävästä selvisi.
Osoitti pehmenemistä lopussa tarjoamalla Rokalla tupakkaa. Rokka otti kaksi ja veti posket lommolla.( Elokuvassa aikaisemmin Rokka totesi tupakkaa tarjottaessa: Mie en polta.)

Hirviniemi onnistui Hietasena kohtuudella.

Savolaisena kiinnitin huomiota Rahikaista näytelleen suorituksen:
Rahikaista näytteli feikkisavolainen, satunnaista väkisin väännettyä savon murretta.. ee oekeen irronna. Välillä väänsi, toisen kerran ei.
Vatanen ei näytellyt savolaista, mutta vaikka Vatanen puhuisi virheetöntä Texasin murretta, savolainen tunnistaisi: Kah, heemovelj:)
Savolaisuus ei ole ''viäntämisestä'' kiinni vaan olemuksesta.
Jussi Vatanenhan on syntyisin Ylä-Savosta, kuten tietänette.

Rokan ruishalme oli hehtaareiden kokoinen. Siitä olisi riittänyt koko kylälle. Ei ollut yhden talon ruispelto tuon kokoinen 40-luvulla.
Kaurapellossa näkyi ruiskutusurat. Taatusti ei näkynyt 40-luvulla. Ja kun Rokan vaimo lähti lapsinensa toisen kerran evakkoon, kaura oli keltatuleentumisvaiheessa. On tässä kehitysvaiheessa syyskuussa, ei kesäkuussa.

Pieniä detaljeja muuten erinomaisessa elokuvassa. Paras Tuntematon.
Se ruispelto jäi kanssa mieleen kun oli niin valtava lohko, ajouria en muista saattoi ollakin. Ja salaojissa oli pelto, ei silloin ollut.. Mutta muuten samaa mieltä, erinomainen elokuva!
 
Tuli katsotuksi Areenasta.
Vatanen Koskelana ja Aho Rokkana, suvereeni suoritus.
Jurkan suoritusta Lammiona on vaikea, jopa mahdoton ylittää, mutta ihan ok Vauramo haastavasta tehtävästä selvisi.
Osoitti pehmenemistä lopussa tarjoamalla Rokalla tupakkaa. Rokka otti kaksi ja veti posket lommolla.( Elokuvassa aikaisemmin Rokka totesi tupakkaa tarjottaessa: Mie en polta.)

Hirviniemi onnistui Hietasena kohtuudella.

Savolaisena kiinnitin huomiota Rahikaista näytelleen suorituksen:
Rahikaista näytteli feikkisavolainen, satunnaista väkisin väännettyä savon murretta.. ee oekeen irronna. Välillä väänsi, toisen kerran ei.
Vatanen ei näytellyt savolaista, mutta vaikka Vatanen puhuisi virheetöntä Texasin murretta, savolainen tunnistaisi: Kah, heemovelj:)
Savolaisuus ei ole ''viäntämisestä'' kiinni vaan olemuksesta.
Jussi Vatanenhan on syntyisin Ylä-Savosta, kuten tietänette.

Rokan ruishalme oli hehtaareiden kokoinen. Siitä olisi riittänyt koko kylälle. Ei ollut yhden talon ruispelto tuon kokoinen 40-luvulla.
Kaurapellossa näkyi ruiskutusurat. Taatusti ei näkynyt 40-luvulla. Ja kun Rokan vaimo lähti lapsinensa toisen kerran evakkoon, kaura oli keltatuleentumisvaiheessa. On tässä kehitysvaiheessa syyskuussa, ei kesäkuussa.

Pieniä detaljeja muuten erinomaisessa elokuvassa. Paras Tuntematon.

Kommentoin karjalaisena että Eero Aho vetää Rokkana helkkarin hyvää ja hyvin karjalan murretta. Nimenomaan sitä Karjalan kannaksella puhuttua. Eroaa pikkasen siitä miten nykyisessä Etelä-Karjalassa puhutaan. Jossain haastattelussa kertoi että joutui ihan kylmiltään opettelemaan murteen roolia varten. Useamman kuukauden puhui rouvalleen pelkkää karjalan murretta ja vaimolta meinasi jo hermot mennä. Mutta samaa mieltä. Paras versio tämä on.
 
Tämän takia Kariluoto tapatti itsensä Purolinjan epätoivoisessa taistelussa. Ei toiminut vastoin Karjulan järjettömiä käskyjä, vaikka Koskela neuvoi ja kehotti irtautumaan ja kiertämään Lampikannasten kautta.

Tämä Purolinjan taistelu jäi hiukan askarruttamaan itseäni kun tv-sarjan nyt tulin katsoneeksi. Piti ihan kirjastakin kerrata miten se meni, mutta ei oikein selvinnyt. Alussa siis pataljoona pystyy hädintuskin pitämään linjan, mutta reservien puuttuesssa vihollinen koukkaa komentopaikalle ja Sarastielle (kuten myös huono-onniselle Hietaselle) käy huonosti. Sitten linjasta irrotetaan väkeä valtaamaan selusta takaisin, Koskelan porukka valtaa komentopaikan takaisin, mutta Kariluodon puolella käy huonommin. Ilmeisesti vihollisen vahvuus selustassa on edelleen vähintään samaa tasoa kuin sumppuun jääneiden suomalaisten.

Sitten Koskela lähtee koukkaamaan soiden kautta omien linjoille ja ehtii kuitenkin korpivaellukseltaan jutustelemaan Karjulan kanssa ja kaivautumaan asemiin ennen kohtalokasta tankin tuhoamistaan. Takalinjoilla ei ilmeisesti ollut kummoista reserviä pidättelemässä panssareiden vahvistamaa vihollista, joten miten soiden kautta koukkaavatkin ehtivät uudelleen asemiin vihollisen eteen? Missasinko jotakin ja onko joku jossakin analysoinut tarkemmin miten asiat etenivät? Ja tietääkö joku perustuuko tuo taistelu johonkin todelliseen tilanteeseen?
 
Tämä Purolinjan taistelu jäi hiukan askarruttamaan itseäni kun tv-sarjan nyt tulin katsoneeksi. Piti ihan kirjastakin kerrata miten se meni, mutta ei oikein selvinnyt. Alussa siis pataljoona pystyy hädintuskin pitämään linjan, mutta reservien puuttuesssa vihollinen koukkaa komentopaikalle ja Sarastielle (kuten myös huono-onniselle Hietaselle) käy huonosti. Sitten linjasta irrotetaan väkeä valtaamaan selusta takaisin, Koskelan porukka valtaa komentopaikan takaisin, mutta Kariluodon puolella käy huonommin. Ilmeisesti vihollisen vahvuus selustassa on edelleen vähintään samaa tasoa kuin sumppuun jääneiden suomalaisten.

Sitten Koskela lähtee koukkaamaan soiden kautta omien linjoille ja ehtii kuitenkin korpivaellukseltaan jutustelemaan Karjulan kanssa ja kaivautumaan asemiin ennen kohtalokasta tankin tuhoamistaan. Takalinjoilla ei ilmeisesti ollut kummoista reserviä pidättelemässä panssareiden vahvistamaa vihollista, joten miten soiden kautta koukkaavatkin ehtivät uudelleen asemiin vihollisen eteen? Missasinko jotakin ja onko joku jossakin analysoinut tarkemmin miten asiat etenivät? Ja tietääkö joku perustuuko tuo taistelu johonkin todelliseen tilanteeseen?

Selitetty hyvin tässä:

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000001050209.html

Koko JR8:n sotatie verrattuna kirjaan.

Esim:

JR 8 Heinäkuun alussa I pataljoona kuuluu taisteluosastoon, joka puolustaa Vieljärvestä Laatokkaan laskevaa purolinjaa. Pataljoona tekee vastahyökkäyksen, suuret tappiot.

JR 8 Motitusvaaran takia kalustoa on pakko jättää ennen vetäytymismarssia. Tulemajoella on uusi kriisi, rykmentin uusi komentaja ei hallitse tilannetta. Kalustoa jää metsiin. Pylkäs väittelee joukkueenjohtajan kanssa, joudutaanko joen yli uimaan.
 
Tämä Purolinjan taistelu jäi hiukan askarruttamaan itseäni kun tv-sarjan nyt tulin katsoneeksi. Piti ihan kirjastakin kerrata miten se meni, mutta ei oikein selvinnyt. Alussa siis pataljoona pystyy hädintuskin pitämään linjan, mutta reservien puuttuesssa vihollinen koukkaa komentopaikalle ja Sarastielle (kuten myös huono-onniselle Hietaselle) käy huonosti. Sitten linjasta irrotetaan väkeä valtaamaan selusta takaisin, Koskelan porukka valtaa komentopaikan takaisin, mutta Kariluodon puolella käy huonommin. Ilmeisesti vihollisen vahvuus selustassa on edelleen vähintään samaa tasoa kuin sumppuun jääneiden suomalaisten.

Sitten Koskela lähtee koukkaamaan soiden kautta omien linjoille ja ehtii kuitenkin korpivaellukseltaan jutustelemaan Karjulan kanssa ja kaivautumaan asemiin ennen kohtalokasta tankin tuhoamistaan. Takalinjoilla ei ilmeisesti ollut kummoista reserviä pidättelemässä panssareiden vahvistamaa vihollista, joten miten soiden kautta koukkaavatkin ehtivät uudelleen asemiin vihollisen eteen? Missasinko jotakin ja onko joku jossakin analysoinut tarkemmin miten asiat etenivät? Ja tietääkö joku perustuuko tuo taistelu johonkin todelliseen tilanteeseen?

Hyvä kysymys. Minä olen ymmärtänyt niin että kyse oli koko ajan viivyttämisestä. Ei Sarastien pataljoonalla ollut mahdollisuuksia pysäyttää tietenkään venäläisten etenemistä. Taisteluosasto Karjulahan oli juuri sellainen äkkiä tekaistu ad hoc -osasto joka sai tehtävän pitää Purolinja. Aikaahan siinä piti voittaa. Tulee ilmi siinä kun Karjula selittää että Lammion hommana on järjestää sillä aikaa huollon perääntyminen.

Koskelahan siinä briiffasi Kariluodon ennen taistelua että pataljoonan molemmat sivut ovat auki ja että jos heidän kohdalla kestää, niin jossain muualla repeää. Minusta sarjassa aivan kuten kirjassakin tulee hyvin esille se mitenkä 1944 mennessä venäläisetkin olivat jo oppineet koukkaamaan. Sehän tuli Sarastiellekin yllätyksenä. Varmasti osittain taistelut Aunuksessa Laatokan Karjalassa kesällä 1944 olivat juuri tuollaisia.
 
Tämä Purolinjan taistelu jäi hiukan askarruttamaan itseäni kun tv-sarjan nyt tulin katsoneeksi. Piti ihan kirjastakin kerrata miten se meni, mutta ei oikein selvinnyt. Alussa siis pataljoona pystyy hädintuskin pitämään linjan, mutta reservien puuttuesssa vihollinen koukkaa komentopaikalle ja Sarastielle (kuten myös huono-onniselle Hietaselle) käy huonosti. Sitten linjasta irrotetaan väkeä valtaamaan selusta takaisin, Koskelan porukka valtaa komentopaikan takaisin, mutta Kariluodon puolella käy huonommin. Ilmeisesti vihollisen vahvuus selustassa on edelleen vähintään samaa tasoa kuin sumppuun jääneiden suomalaisten.

Sitten Koskela lähtee koukkaamaan soiden kautta omien linjoille ja ehtii kuitenkin korpivaellukseltaan jutustelemaan Karjulan kanssa ja kaivautumaan asemiin ennen kohtalokasta tankin tuhoamistaan. Takalinjoilla ei ilmeisesti ollut kummoista reserviä pidättelemässä panssareiden vahvistamaa vihollista, joten miten soiden kautta koukkaavatkin ehtivät uudelleen asemiin vihollisen eteen? Missasinko jotakin ja onko joku jossakin analysoinut tarkemmin miten asiat etenivät? Ja tietääkö joku perustuuko tuo taistelu johonkin todelliseen tilanteeseen?
Pari huomiota:
- Samalla uralla saattaa olla useita eri joukkoja. Klassisessa kolmijaossahan vetäytyessä aina yksi osa taistelee, toinen vetäytyy ja kolmas linnoittaa seuraavaa puolustusasemaa ja valmistautuu taisteluun. Kun sitten tilanteessa improvisoidaan, voi käydä myös että sama porukka joutuu esim. taistelun ja vetäytymisen jälkeen heti uudelleen tuleen, tai sitten linnoittaa, mutta määrätään vetäytymään ennen taistelukosketusta.
- Tankit ja jalkaväki eivät etene 24/7, vaan hyökätään tiettyyn tavoitteeseen, varmistetaan ja huolletaan ennen seuraavaa etappia. Metsäisellä uralla tankkien etenemisnopeutta säätää suojaavan jalkaväen nopeus, ja se suojaava jalkaväki ei etene siinä tiellä...

Suosittelen vetäytymisvaiheen sotapäiväkirjojen lukemista, niistä saa usein hyvän kuvan meiningistä, joskin laatu vaihtelee kirjoittajan ja kiireen mukaan. Komppaniatasolla usein kiinnostavimmat yksityskohdat.
 
Ehdin vihdoin katsomaan kolme ekaa TV-jaksoa. Leffaversioista pidin enemmän siitä lyhyemmästä kv-versiosta, joka oli tunnin Suomen leffaversiota lyhyempi. Oli jotenkin napakampi, ja toisaalta se kolmen tunnin + vartin leffaversio tuntui sekin jotenkin kiireiseltä. TV-sarjalla on kyllä ehdottomasti oma tilansa ja tilauksensa, toimii kyllä tosi hyvin nyt kun aikaa ja tilaa on enemmän.

Ne alkuperäiset dokumenttipätkät aina silloin tällöin toimivat mielestäni myös hyvin tuomaan senaikaista tunnelmaa mukaan.

Pitää huomenna katsoa ne loput kaksi jaksoa :uzi:
 
Huomasin muuten (jo teatterissa) tästä uudesta, että noihin aikoihin joukkue jakautui neljään ryhmään. Alussa väki komennetaan kuormurien lavoille:
- Ensimmäinen ja kolmas tähän, toinen ja neljäs menee seuraavaan.
No, näin jaettuna "puolijoukkue" menee kahdeksi ryhmäksi.
 
Ehdin vihdoin katsomaan kolme ekaa TV-jaksoa. Leffaversioista pidin enemmän siitä lyhyemmästä kv-versiosta, joka oli tunnin Suomen leffaversiota lyhyempi. Oli jotenkin napakampi, ja toisaalta se kolmen tunnin + vartin leffaversio tuntui sekin jotenkin kiireiseltä. TV-sarjalla on kyllä ehdottomasti oma tilansa ja tilauksensa, toimii kyllä tosi hyvin nyt kun aikaa ja tilaa on enemmän.

Ne alkuperäiset dokumenttipätkät aina silloin tällöin toimivat mielestäni myös hyvin tuomaan senaikaista tunnelmaa mukaan.

Pitää huomenna katsoa ne loput kaksi jaksoa :uzi:
Siinä 2-tuntisessa kv-leikkauksessa kaikki vaan tapahtuu, mutta millekään ei anneta syytä tai seurausta. Tämä pitkä tv-versio taas antaa tilaa jo pelkän ihmisen sanattoman katseen puhua.
 
Siinä 2-tuntisessa kv-leikkauksessa kaikki vaan tapahtuu, mutta millekään ei anneta syytä tai seurausta. Tämä pitkä tv-versio taas antaa tilaa jo pelkän ihmisen sanattoman katseen puhua.

Juuri näin. Itse olen jokaisella katselukerralla löytänyt uusia juttuja mihin kiinnittää huomiota. Juuri niin kun Ikarus tuossa mainitsi, tarjoaa Lammio lopussa Rokalle tupakan ja Tikkakosken mannekiini nyökkää kiitoksena. Sanoja ei tarvita. Vaikka ovat kuin kissa ja koira ja jatkuvasti keskenään riidoissa, ymmärtävät molemmat että nyt on tosi paikka edessä. Helkkarin upea tv-sarja. Tykkään kuin hullu puurosta ! :uzi:
 
Siinä 2-tuntisessa kv-leikkauksessa kaikki vaan tapahtuu, mutta millekään ei anneta syytä tai seurausta. Tämä pitkä tv-versio taas antaa tilaa jo pelkän ihmisen sanattoman katseen puhua.
Kv. versio on ikäänkuin leikattu elokuvaksi Rokan sodasta, ja siinä se mielestäni onnistuu hyvin. Yleisö, joka ei tiedä romaanista mitään (saati että se olisi osa kansallista kokemusta), samaistuu tuntemattomaan sotilaaseen tarinana Rokan sotapolusta. Leikkaus olisi voinut olla ehkäpä vieläkin tiukemmin siihen suuntaan, yksityiskohtana särähti hieman Kariluodon kuoleman pitkitys sinitaivaineen kaikkineen. Miksi, jos kenenkään muunkaan kuolemaa ei esitetä erityisenä kokemuksena. Silti, itsenäisenä elokuvana ja katselukokemuksena mielestäni onnistunut.

TV-versio viiden tunnin jaksoineen (kaksi viimeistä edelleen vielä katsomatta) on sitten onnistunut Tuntematon Sotilas. Hahmoille jää tilaa kasvaa ja kehittyä, eikä Rokka ole niin keskeisessä roolissa. Lehdon hahmo sai tilaa, Lammio ei ole karikatyyri (mitä se Laineen versiossa oli), Rahikaiset, Hietaset, Vanhalat, kaikilla on tilaa. Niin ja Koskela tietysti.

Suomen teatteriversio sitten ikään kuin kompromissi näiden välissä.

Toivottavasti TV-sarja saadaan muihinkin Pohjoismaihin, tuskinpa niin meidän historiaa ovat miettineet.
 
miten soiden kautta koukkaavatkin ehtivät uudelleen asemiin vihollisen eteen? Missasinko jotakin ja onko joku jossakin analysoinut tarkemmin miten asiat etenivät? Ja tietääkö joku perustuuko tuo taistelu johonkin todelliseen tilanteeseen?

Onhan siellä ollut joku joukko vielä Pataljoona 8n lisäksi, joka on viivyttänyt. Todennäköisesti se oli osa rajajääkäripataljoonasta, joka oli varmistuksessa koko ajan. Matkahan ei ollut mikään hirmuinen, soiden kautta liikkuminen väsyneillä ja alavireisillä joukoilla ei vaan ole helppoa.
 
Hiljaa,saadaan jänis. Mutta kertokaas tyhmälle mikä kotelo toi Lehdon selässä oleva on?
 
Joo, Laineen oma Lammio ei ole edes uskottava varsinkaan elokuvassa. Kirjassahan hänet haukutaan monella tavalla, mutta todetaan sentään, että rohkea mies silti.
Niinpä. Pitääkin taas lukea Tuntematon uudestaan jossain raossa, edellisestä kerrasta onkin aikaa. Lammiota taidettiin tosiaan inhota myös siksi, kun se piru ei edes pelännyt.

Perääntymisvaihe on ehkä elokuvan ja TV-sarjankin juonen kehittymisen kannalta heikointa osaa. Muistan kirjastakin Kariluodon shokin, kun palasi vihkilomalta keskelle hurlumheimeininkiä. Elokuvassa ja sarjassa tämä puoli on tuotu esille, mutta samalla Koskela esitetään jo lähes loppuun palaneena, kädet vapisevat tupakkia poltellessa. Edellinen kuva Koskelasta oli Syväriltä lähtiessä, vielä ihan omana itsenään. Jotain siinä välissä olisi voinut näyttää. Mutta en tosiaan muista kirjan vaiheita tuolta ajalta.

Samoin Linnan poissaolo tekee ehkä tästä ajanjaksosta kaikkein sekavimman. JR 8 oli voimakkaasti mukana U-aseman suurtaisteluissa muistaakseni. Samoin yksityiskohtana Laatokon Karjalan perääntymistaistoissa ei enää oltu aseettomia vihollisen sotkien edessä, vaan nyrkkejä ja kauhuja oli käytössä. Tässä sen sijaan vaan vaelletaan ikään kuin nujakasta toiseen kunnes rauha tulee. Mutta ainahan sotahistorian harrastajat erityisesti löytävät mutinan aihetta asiasta kun asiasta :camo:

Mutta oli kova suoritus Louhimäeltä ja kumppaneilta! Pitää ostaa sarja bluraynä kun tulee aikanaan myyntiin. :salut:
 
Joo, Laineen oma Lammio ei ole edes uskottava varsinkaan elokuvassa. Kirjassahan hänet haukutaan monella tavalla, mutta todetaan sentään, että rohkea mies silti.

Taisi mennä jossain, olisiko ollut Sotaromaanissa, jossa meni tähän tapaan:

Miehet vihasivat Lammiota, mutta kunnioittivat myös yhtenä pataljoonan rohkeimmista upseereista Aution, Koskelan ja Kariluodon kanssa.
 
Back
Top