Tuntematon sotilas filmataan taas.

Onkohan Honkajoelle jotain esikuvia todellisuudessa, tuntuu kaaripyssyineen jotenkin kahjolta hahmolta jopa tuossa viitekehyksessä. Viirilät ym. sentään taistelee normaaleilla aseilla ja "sloboja" tippuu...
 
Honcho kirjoitti:
Edvin Laine ei itse ollut rintamalla ja hänen tavoitteenaan oli tehdä elokuvasta jollakin tasolla ylentävä kokemus pienen kansan taistelusta olemassaolostaan.

Linnan näkemys, mikä ehkä enemmin Mollen leffasta läpi lyö, on nimenomaan riisua itse sodalta kaikki glooria pois vaikkei mollata kaikkia sen osanottajia.

Kyllähän näistä lähtökohdista väkisin tulee sävyeroja. Toisaalta - häivähdyksiä toisenlaisista sävyistä on molemmissa tulkinnoissa eikä Linnakaan väitä että puolustustaistelussa ei olisi ihailtavia sävyjä, kun "vihollinen huomaa taas lyövänsä päätään verille seinään". Linnan oma sotakokemus liittyy hyökkäysvaiheeseen mikä myös sävyttää kokonaisuutta.
Klikkaa laajentaaksesi...
Niin taidat samoa että Linna ei tuossa loppuvaiheressa enää ollut rintamalla. Hyökkäysvaiheessa ja asemasodassahan hän oli.
 
Elokuvat ovat "vain" elokuvia, kuitenkin. Liikoja en odota Aksun tekeleestäkään. Talkoonäyttelijöillä ja kuluneilla naamoilla tehdä pämistetään isolla rahalla täräys, joka myynee, koska Tuntematon.
 
Honcho kirjoitti:
Onkohan Honkajoelle jotain esikuvia todellisuudessa, tuntuu kaaripyssyineen jotenkin kahjolta hahmolta jopa tuossa viitekehyksessä. Viirilät ym. sentään taistelee normaaleilla aseilla ja "sloboja" tippuu...
Klikkaa laajentaaksesi...

Mietihän omaa inttiäsi. Eikö jokaisessa saapumiserässä olekin joku Honkajokityyppi?
 
Tuntemattoman sotilaan ympärille on vuosikymmenien mittaan muodostunut niin voimakas rinnakkaistodellisuus että se on muokannut ja muokkaa edelleen todellisuutta ympärillään. Ajan virratessa tuntemattoman kertomus on taivuttanut jopa veteraanien muisteluja Linnan maailmankuvan mukaiseksi, puolifiktiivisen kertomuksen elementit, kirjan kansiin ja mustavalkoiselle filmille muuttumattomaksi kiinnittyneen tarinan painotukset ja tulkinnat ovat syrjäyttäneet ajan mittaan haalistuneet omakohtaiset kokemukset ja kirja joka kuvaa ja tulkitsee historiallisia tapahtumia poteron pohjalta sotaa katselevan rivivitosen jälkiviisain silmin muuttuu vuosi vuodelta kaikkine kärjistyksineen ja karikatyyreineen aina vaan "todemmaksi".

En ole koskaan pitänyt tuntemattomasta sotilaasta sen jälkiviisaan asenteen ja herravihan lietsonnan vuoksi. Linnan teos sekä Laineen elokuvaversio osuivat aikanaan oikeaan paikkaan, niillä oli sosiaalinen tilaus ja auttoivat varmaan käsittelemään sodan traumoja tuomalla pintaan sitä rumaa ja vastenmielistä joka sotaan liittyi mutta aikain kuluessa juuri nuo piirteet jotka linna toi korostetusti esille ovat muuttuneet ikäänkuin ainoaksi oikeaksi kuvaksi jatkosodasta.
 
baikal kirjoitti:
Mietihän omaa inttiäsi. Eikö jokaisessa saapumiserässä olekin joku Honkajokityyppi?
Klikkaa laajentaaksesi...
Totta, mutta me oltiin joukkueenjohtajia ja kun oikein hulluksi meni, komppanianpäälliköitä ;-)
 
Tavallaan on mielenkiintoista huomata, että edelleen vuonna 2015 Tuntematon sotilas (olipa kyse leffaversioista tai kirjasta) herättää hyvinkin voimakkaita tunteita suomalaisissa - eikä tämä päde yksin maanpuolustusaiheisella foorumilla vaan kyse on hyvin yleispätevästä huomiosta ainakin oman ikäluokkani ja sitä vanhempien henkilöiden kohdalla. Missä määrin tähän sitten vaikuttaa talvisota ja jatkosota (jota Linnan romaani kuvaa) ja missä määrin mukana on omaa yya-aikakauden nostattamaa tuntua?

Luin itse Tuntemattoman sotilaan ensimmäisen kerran suhteellisen myöhään eli vasta 80-luvulla (olin jo myöhäisessä teini-iässä tuolloin), joten minulle tuntematon oli tullut tutuksi ensimmäisen kerran leffana - Laineen versiona, ja sikäli mielenkiintoista, että Mollbergin version taisin nähdä sanoja aikoja jolloin luin kirjan ensimmäisen kerran eli näiltä osin kirjan lukeminen kertautuu mielessäni ehkäpä voimakkaammin juuri Mollbergin näkemykseen elokuvasta, ei niinkään Laineen, joka taas yhdistyy mielessäni enemmän sinne lapsuuden ja varhais teini-iän puolelle - Laineen version olen nähnyt ensimmäisen kerran 70-luvun lopulla (ja tietojen mukaan se on esitetty televisiossa muun muassa 1979 eli tuolloin olen nähnyt sen ensimmäistä kertaa 9-vuotiaana pojannassikkana).

Minulle henkilöhahmot ovat aina olleet eräänlainen poikkileikkaus suomalaisista ja hiukan kärjistettyjä, jotta niihin tulisi särmää enemmän. Kun en ole itse sotaa kokenut, eikä oma isänikään tai äitini, heidän vanhempansa sen ovat kokeneet ja äitini menetti isänsä Kannaksella syksyllä 1943, äiti ei koskaan ehtinyt nähdä isäänsä, niin ehkäpä samanlaista kokemusta ja tunnetta ei synny hahmoihin, ihmisryhmään - eikä lotta Kotilaisen käsittely esim. Mollen versiossa ole nostattanut minussa sen suurempia tunteita, kyse oli yksilöstä eikä täten mielestäni leimannut kaikkia lottia, joskin ymmärrän toisenkin näkemyksen ja tunteen, koska välittyvä leimaava tunne on varsin voimakas. Minulle hän oli kuitenkin yksilö, samalla tapaa kuin oli (ja on) Antti Rokka tai kuka tahansa leffan/kirjan henkilögalleriasta. Todellisia, kärjistettyjä, ruodittuja - mitä tahansa, mutta silti yksilöitä sodan lihamyllyn jaloissa.

Sotaromaanin luin sitten hetimmiten sen ilmestyttyä (hyllyssäni olevan teoksen mukaan painettu v. 2000). Tietty editoitu versio Tuntematon sotilas on kirjallisena teoksena ehyempi ja tasapainoisempi, eikä niin kiihkeä ja ehkäpä joidenkin mielestä provosoiva - jopa ruokoton, kirjallisesti siis parempi, mutta minusta kirjallisuushistorian kannalta (ja kokonaisuudessa kulttuurihistorian kannalta) Sotaromaani on kiinnostavampi ja kiehtovampi, eikä minua kirjan tyyli häiritse tai tunnu ongelmalliselta - ehkäpä johtuen siitä, että tarkastelen sitä kulttuurihistorialliselta kantilta (ja osin yleisesti ottaen yhteiskuntahistoriaan liittyvältä kantilta) ja tällöin kirja avaa minulle aivan omanlaisensa maailman ja maiseman ja se on samalla enemmän tai vähemmän sukellus myös Väinö Linnan mietteisiin ja henkilökohtaisempaan kokemusmaailmaan, jota ei ole ulkoisen toimijan taholta suodatettu millään muotoa. Minä pidin Sotaromaanista - mutta arviointikanta oli olennaisesti toinen, enemmän juuri historialliseen kontekstiin liittyvä ja henkilöön liittyvä näkökulma ei niinkään tarkastella kirjaa kaunokirjallisena teoksena, joka pohjautuu kokemuksiin sodasta.

vlad.
 
Minuteman kirjoitti:
En ole koskaan pitänyt tuntemattomasta sotilaasta sen jälkiviisaan asenteen ja herravihan lietsonnan vuoksi. Linnan teos sekä Laineen elokuvaversio osuivat aikanaan oikeaan paikkaan, niillä oli sosiaalinen tilaus ja auttoivat varmaan käsittelemään sodan traumoja tuomalla pintaan sitä rumaa ja vastenmielistä joka sotaan liittyi mutta aikain kuluessa juuri nuo piirteet jotka linna toi korostetusti esille ovat muuttuneet ikäänkuin ainoaksi oikeaksi kuvaksi jatkosodasta.
Klikkaa laajentaaksesi...
Tämä on mielenkiintoinen kanta. Onko jollain tietoa, mikä oli suhtautuminen sotaan ne ensimmäiset 10 vuotta, jotka edelsivät Tuntemattoman sotilaan julkaisua?

Ja mitä jälkiviisauteen tulee, niin onko jollain tietoa, miten paljon silloin 1941 oli sotilaiden keskuudessa oikeasti sitä asennetta, että tässä voi käydä huonostikin, vaikka nyt menee hyvin (mikä Tuntemattomassa tulee ehkä selviten näkyviin Lahtisen kommenteissa)?
 
VUps kirjoitti:
Onkohan tämä teema ollut Linnalle jonkinlainen pakkomielle? Täällä pohjantähden alla -trilogiassa oli Leppäsen Aune, joka kanssa kuvattiin halvaksi naiseksi.
Klikkaa laajentaaksesi...

Neljässä kirjassa (yhteensä joku 2500-3000 sivua?) on ollut kaksi huonossa valossa esitettyä naista, Aune oli muistaakseni alkoholisti. Sääntö vai poikkeus? Aunen seksuaalikäyttäytymisestä en muista muuta kuin että Koskela pani yhden kerran humaluspäissään. Huono maine Aunella siis joka tapauksessa oli kyläläisten keskuudessa, mutta johtuiko kuitenkin alkoholismista ja ylipäätään syrjäytymisestä?

Joka kylästähän on omat syrjäytyneet naiset löytyneet siinä kuin syrjäytyeitä miehiäkin. Olisi jopa epärealistista kuvata aikaa siten että tämmöisiä ihmisiä ei siellä olisi ollut.
 
s91 kirjoitti:
Tämä on mielenkiintoinen kanta. Onko jollain tietoa, mikä oli suhtautuminen sotaan ne ensimmäiset 10 vuotta, jotka edelsivät Tuntemattoman sotilaan julkaisua?

Ja mitä jälkiviisauteen tulee, niin onko jollain tietoa, miten paljon silloin 1941 oli sotilaiden keskuudessa oikeasti sitä asennetta, että tässä voi käydä huonostikin, vaikka nyt menee hyvin (mikä Tuntemattomassa tulee ehkä selviten näkyviin Lahtisen kommenteissa)?
Klikkaa laajentaaksesi...

Suosittua lukemistoa oli mm. Palolammen Kollaa kestää ja muut talvisotakuvaukset. Uuden aallon harjalla ratsastajat jäivät muutamiin yrittäjiin. Olavi Paavolaisen Synkkä yksinpuhelu (1946) herätti paljon tunteita ja sen autenttisuus asetettiin kyseenalaiseksi, koska päiväkirjamerkinnöissä epäiltiin olevan uuden tilanteen tuomaa jälkiviisautta.

Sodan jälkeen vasemmistoradikaalit kirjoittivat vankilamuistelmiaan ja tilityksiään. Lyriikassa oli voimakas sodanvastainen aalto. Proosan kannalta Pentti Haanpään Yhdeksän miehen saappaat (1945) oli kriittinen mutta suhteellisuudentajuinen.

Tuntematon sotilas avasi sotakirjallisuuden vyöryn, joka jatkuu vieläkin. Mutta eivät Lehväslaihot ja Joppe Karhuset Linnaa apinoineet, vaan kirjoittivat oman näkemyksensä.

Toinenkin kysymys on mielenkiintoinen.

Sodan alussa kirjoitetut tekstit (Erkki Palolampi, Matti Kurjensaari, Olavi Paavolainen, Armas J. Pulla, Yrjö Jylhä, Viljo Kajava, Olavi Siippainen ja Martti Haavio)
myötäilivät yleistä mielipidettä, jonka mukaan jatkosota oli talvisodan suora seuraus. Sota nähtiin nopeaksi omien alueiden valtaukseksi. "Heinänkorjuuaikaan töihin." Mutta jo vuonna 1942 teksteissä on sotaväsymystä; jopa Ryhmyssä ja Romppaisessa tämän huomaa.

Onhan noita tosielämän Lahtisia ollut siellä täällä. Yksi kirja vuodelta 1941 hyökkäyksen ensi kuukausista on Onttoni Miihkalin Raatteen tieltä Vuonniseen. Miihkali oli talvisodan veteraani ja epäilee maan olevan vielä kovin väsynyt. Unto Kupiaisen rintamalla kirjoittama Kuolemaan vihityt ei saanut sodan aikana julkaisulupaa lainkaan. Hän julkaisi aineistoa sitten vuonna 1955 eri nimellä.
 
  • Tykkää
Reactions: s91
s91 kirjoitti:
Tämä on mielenkiintoinen kanta. Onko jollain tietoa, mikä oli suhtautuminen sotaan ne ensimmäiset 10 vuotta, jotka edelsivät Tuntemattoman sotilaan julkaisua?

Ja mitä jälkiviisauteen tulee, niin onko jollain tietoa, miten paljon silloin 1941 oli sotilaiden keskuudessa oikeasti sitä asennetta, että tässä voi käydä huonostikin, vaikka nyt menee hyvin (mikä Tuntemattomassa tulee ehkä selviten näkyviin Lahtisen kommenteissa)?
Klikkaa laajentaaksesi...

Äijät olivat niin kyrpiintyneitä sotaan, että sitä ei voi uskoa. Vielä -80-luvun haastattelukierroksilla nöösipoikana tämän haistoi ja kuuli selvästi. Sitten, kun nämä oikeasti sodassa olleet miehet alkoivat siirtyä enemmän horsmankasvatuspuolelle ja täyshoitoon, esiin marssi uusi sukupolvi erilaisia veteraanien lapsia ja edusmiehentekeleitä ja näiden hurraa-isämmmaallisuus näkyy -90-luvun vohinoissa selvästi. On elävästi mielessä viimeisin reserviläistöttöröö, jossa olin mukana. Vietiin kukkapuketti ja marmelaatia yli -90-vuotiaalle veteraanille. Hän lateli sellaista tekstiä, että oikein salanauratti, kun hurraa-joukon konseptit menivät tyystin sekaisin.

Linna osui oikeaan eräässä seikassa, terävästi ja armotta: hurraaisämmmaallisuus on suurinta siellä, missä ei haise paska, ruuti eikä veri.

Ottakaapas selvää, miten vaikeaa oli armeijaan rekrytointi sodan jälkeen. Minkähän ihmeen takia, mitäpä lottootte? Monivuotinen sota ei ollut mitään hurraameininkiä suurimman osan kansaa osalta, se oli puutetta, puutetta, pelkoa, puutetta, tylsyyttä ja vitutusta. Se oli sitä armeijassa ja siviilissä. Repii siitä sitten Runebergiläistä kouhka-kökköä.....mutta kukin valjastaa maailmankuvansa miten tykkää ja ne poterot ovat kyllä syvät.
 
scip10 kirjoitti:
Minusta Tuntemattoman kolmas filmatisointi on varman päälle pelattua bisnestä ja sellaisena tylsää laskelmointia. Suomen historiassa on mielenkiintoisia aiheita joita ei ole juuri lainkaan käsitelty. Ison budjetin suurtuotantoja tehdään meillä kuitenkin todella harvoin.

Aku Louhimiehen (inho)realistisella tyylillä saattaisi saada hyvää draamaa 1800-luvun nälkävuosista tai 1900-luvun alun tapahtumista ml itsenäistyminen ja sisällissota. Jääkäriliikkeen vaiheista saisi hienon elokuvan.

Erittäin kunnianhimoista olisi tehdä elokuva Ruotsin vallan ajalta, mutta laadukkaaseen pukudraamaan ei varmaan riitä meillä resurssit eikä taito.

Jos on pakko kuvata toista maailmansotaa, niin miksei haeta uusia lähestymiskulmia. Kaukopartiotoiminta ja Petrovski Jam olisi kiisteltynä tapahtumana hieno aihe, kuten myös Lapin sota ja aseveli aseveljeä vastaan. Clint Eastwoodin Isiemme liput - Kirjeitä Iwo Jimasta -henkinen kaksoiselokuva Raatteen tien taistelusta olisi komea, mutta tuskin toteutettavissa. Mottitaisteluista saisi kyllä helpommallakin hienoa realistista elokuvaa.

Mannerheimin elämässä on oikeasti aiheita elokuvaan, vaikka mieluummin ei Renny Harlinin ohjaamana.

Kirjallisia lähteitä käsikirjoituksen pohjaksi löytyy kyllä. Antti Tuurin Talvisota on kirjana hyvin yksioikoinen, mutta elokuvana erinomainen.
Klikkaa laajentaaksesi...

Tuurin tyyli nyt vaan on sellainen, hyvin niukka. Toiset tykkää ja toiset ei.
Samaa mieltä että Tuntematon on vähän kulahtanut aihe ja ennemmin näkisi jonkun muun. Nykyään tekniikka kuitenkin mahdollistaisi esimerkiksi ilmasota-elokuvat meilläkin. Sellaista ei vielä Suomesta ole. Toisaalta, jos ei muita sotaleffoja kankaalle saada niin sitten nyt vaikka se Tunteeton.
 
fulcrum kirjoitti:
Samaa mieltä että Tuntematon on vähän kulahtanut aihe ja ennemmin näkisi jonkun muun. Nykyään tekniikka kuitenkin mahdollistaisi esimerkiksi ilmasota-elokuvat meilläkin. Sellaista ei vielä Suomesta ole.
Klikkaa laajentaaksesi...

Tätä minä ihmettelen kovasti kanssa. Miksi jauhaa samoja tuttuja hahmoja uudestaan ja uudestaan, kun neitseellistäkin maaperää olisi kyntöön. Jo Tali-Ihantalan panssarisotakuvaus korvasi minulle monta leffan muuta lapsusta niin että lopputuntuma jäi positiiviseksi.

Edit: Etenkin kun ilmavoimamme olivat tehokkuudeltaan (efficiency, ei välttämättä aina effect) aivan maailman kovinta kärkeä. B-239:ää käytettiin uskomattoman tehokkaasti ja jopa hieman enemmän kuvottavista vehkeistä kuten MS-406:sta saatiin piiskattua vähintään semi-tehokas sotakone epäonnisimmille hävittäjälentäjille. Kun kalustoa oli vähän ja kirjavaa niin todellakin otettiin vahvuuksista kaikki irti ja minimoitiin heikkoudet.
 
Honcho kirjoitti:
Onkohan Honkajoelle jotain esikuvia todellisuudessa, tuntuu kaaripyssyineen jotenkin kahjolta hahmolta jopa tuossa viitekehyksessä. Viirilät ym. sentään taistelee normaaleilla aseilla ja "sloboja" tippuu...
Klikkaa laajentaaksesi...

wiki-wiki-wiki-wiki-wikipeeedia:

Honkajoen hahmoon antoi vaikutteita eräs Väinö Linnan sota-aikana tapaama, hänen naapuritukikohdassaan Jalkaväkirykmentti 8:ssa palvellut kookas itäsuomalainen mies, joka huvitti itseään omalaatuisilla tempuillaan; hän muun muassa teki kaaripyssyn, johon tarkastuskäynnille tullut divisioonan aseupseeri suhtautui ainoastaan huvittuneesti. Miehellä oli usein yllään siviilimallinen nahkapusero ja jostakin hän oli saanut hankituksi myös venäläisen lakin. Toisin kuin Honkajoki, mies ei ollut luonut itselleen roolihahmoa, vaan hän teki ainoastaan silloin tällöin jonkin tempun, jota valmistellessaan hän oli saattanut nähdä paljonkin vaivaa. Kerran hän tekeytyi venäläiseksi sotavangiksi kulkien kädet pystyssä ja häntä seurasi kivääri kainalossa muuan hänen toverinsa, jonka hän oli pyytänyt juoneen mukaan. "Vanki" vastaili hänelle esitettyihin kysymyksiin tekovenäjäksi, jossa oli joitakin tunnistettavia sanoja. Normaalitilanteissa hän oli järkevän asiallinen ja reilu mies. Honkajoessa romaanin kertoja on luonut kokonaisen uuden ihmishahmon ja näyttää hänen kohdallaan miltei äärimmäisyyteen saakka sen suomalaisesta kansanelämästä tutun ilmiön, että humoristi ja hullun roolin ottanut saavat oikeuksia enemmän kuin muut
Klikkaa laajentaaksesi...
 
Vahvasti Kotimaisen kirjallisuuden kaanonissa olevaan Tuntemattomaan saa rahaa helpommin kuin moniin muihin sinänsä kiinnostaviin projekteihin. Rahoittajat laskevat saavansa euronsa pois ja vielä korkojen kera. Suomi 100 vuotta, ensi-ilta jonnekin itsepäisyyspäivän tienoille ja a vot.
 
Vonka kirjoitti:
Vahvasti Kotimaisen kirjallisuuden kaanonissa olevaan Tuntemattomaan saa rahaa helpommin kuin moniin muihin sinänsä kiinnostaviin projekteihin. Rahoittajat laskevat saavansa euronsa pois ja vielä korkojen kera. Suomi 100 vuotta, ensi-ilta jonnekin itsepäisyyspäivän tienoille ja a vot.
Klikkaa laajentaaksesi...

Odottakaas vaan pojat...tästä kuviosta kun Honcho-poika rikastuu, niin johan lähtee miljoonaa sinne ja miljardia tuonne kaikkiin elokuvahankkeisiin. Vaikka tekisitte elokuvan suomlalaisista sukellusveneistä taikka Saarenpään linnoitus vs. Marat -matsista Talvigeimeissä.

http://www.maanpuolustus.net/threads/kännitopiikki.4041/page-5#post-255431

PS Jos joku saa leffaansa Kaisa Mäkäräisen nakuilemaan niin lupaan 10mrd rahoituksen heti.
 
Olisivat voineet tehda elokuvan Lentolaivue 34:sta... siella oli helvetisti persoonallisuuksia, oli politiikkaa, oli voittoja ja tragediaakin. Jatkosodassa LL 34 saavutti Mersuilla 345 ilmavoittoa, vs. 13 tappiota ilmataistelussa.
Tuota olisin itsekin valmis myymaan Hollywoodiin, lisaksi tarina on tosi! Ja siina on koira nimelta Peggy Brown! What could possibly fail?



Kylla koira pitaa olla ilmasotaelokuvassa, siita ei paase mihinkaan!

Tama siis kunnes saudi-arabit tuottavat 5 sekunnin opetusvideon "Famous Jihadi Pilot Aces of... ever". Siina ei ole koiraa. Ja se on muutenkin paskaa. #Spoiler


 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top