Tuntematon sotilas filmataan taas.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja jak
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Vonka kirjoitti:
Edvin Laineella oli riittävästi silmää ja vaistoa riisua pahimmat tendnssit pois. Hän jätti erinomaiset ja värikkäät tyypit ja pisti vähän Finlandiaa soimaan.
Klikkaa laajentaaksesi...

Edvin Laine ei itse ollut rintamalla ja hänen tavoitteenaan oli tehdä elokuvasta jollakin tasolla ylentävä kokemus pienen kansan taistelusta olemassaolostaan.

Linnan näkemys, mikä ehkä enemmin Mollen leffasta läpi lyö, on nimenomaan riisua itse sodalta kaikki glooria pois vaikkei mollata kaikkia sen osanottajia.

Kyllähän näistä lähtökohdista väkisin tulee sävyeroja. Toisaalta - häivähdyksiä toisenlaisista sävyistä on molemmissa tulkinnoissa eikä Linnakaan väitä että puolustustaistelussa ei olisi ihailtavia sävyjä, kun "vihollinen huomaa taas lyövänsä päätään verille seinään". Linnan oma sotakokemus liittyy hyökkäysvaiheeseen mikä myös sävyttää kokonaisuutta.
 
Honcho kirjoitti:
Hyvin muotoiltu. Tuollaisina olen niitä aina lukenut ja siksi en ota kärjistyksiä ym. niin vakavasti.

Sinänsä vielä hieman huvittaa, miten nimenomaan tuo yhden lotan hahmo herättää niin paljon tunteita.
....
Ehkä tämä on osin sukupolvikysymyskin.
Klikkaa laajentaaksesi...
On sukupolvikysymys ja paljon muutakin.

Kun sinua huvittaa entisten Lottien käyttäytyminen elokuvissa veteraani rintamaupseeri aviomiestensä rinnalla ja heidän kyvyttömyyttän ymmärtää tätä Mollen tehostamaa, Linnan fiktiivistä rauhaa edistävää Lotta hahmoa, jota tuunattuna edusti yksi Kotilainen, mainittakoon että; Lotta Svärd oli jatkosodan aikaan maailman suurin vapaaehtoinen naisten maanpuolustusjärjestö, siihen kuului enimmillään 232 000 jäsentä. Oma käsitykseni on, että monet näistä paikalla olleista veteraaneista ovat olleet lopen kyllästyneitä kulttuuriväen toimiin tuona maailmanaikana. On voinut olla hiukan vaikea tulla kutsuttuna katsomaan eturiviin elokuvaa, jonka alkuperäis kirjakin jo ilmoittaa tavoitteekseen heidän kunnian aka gloorian riisumisen pasifismin nimissä. Kun tämä "jalo" tavoite oli Linnan ajoista muuntunut muotoon pasifismi aka Neuvostomyönteisyys oli varmasti ennakkoluulot kohdillaan. Ja ne lunastettiin. Huvittavia tyyppejä tosiaan kun eivät ymmärrä taiteilijan vapautta. C'mon, tsillaa hei. Täähän on vaa leffa. :cool:

Tässä hiukan taustaa tuolle Lottien ja heidän veteraanimiesten huvittavalle huonolle käytökselle.


Sodan jälkeen vapaaehtoisen puolustustyön historia politisoitui. Vasemmisto arvosteli lakkautettuja suojeluskuntajärjestöä ja Lotta Svärdiä, leimaten ne fasistisiksi ja epäisänmaallisiksi. Vuosina 1945–1948 Punainen Valpo vainosi opettajina toimivia lottia, vaatien heitä erotettaviksi taantumuksellisuuden vuoksi. Monet lotat polttivat lottapukunsa ja lottatoimintaan liittyvät paperinsa.

Suomessa suhtauduttiin Lotta Svärd -järjestöön kielteisesti vuosikymmeniä, mikä näkyi esimerkiksi kirjallisuudessa, kuten Väinö Linnan vuonna 1954 julkaistussa Tuntematon sotilas -romaanissa ja Paavo Rintalan 1963 julkaistussa Sissiluutnantti-kirjassa, jotka esittivät lotat kielteisessä valossa. Lotta Svärdin jäsenet olivat sitoutuneet puolustamaan kristillis-siveellisiä arvoja, ja lottien esittäminen lottaihanteensa pettäneinä seksuaalisina naisina loukkasi heitä syvästi.

1960–1970-luvuilla vasemmistolaisessa kulttuurielämässä arvosteltiin sotaveteraaneja ja lottia kovin sanoin. Sotaveteraanit nähtiin hyökkääjinä ja lotat fasisteina. Vuonna 1969 Eino S. Revon johtaman Yleisradion ohjelmaneuvosto hylkäsi Kirsti Penttisen tekemän Lotta Svärdiä myönteisessä hengessä käsittelevän radio-ohjelman.

Ohjelmaneuvoston puheenjohtaja, SKDL:n edustaja Toivo Pohjonen sanoi Lotta-Svärdiä erittäin taantumukselliseksi ja neuvostovastaiseksi järjestöksi ja hän piti ohjelman esittämistä tarpeettomana. Sdp:n edustaja tutkimussihteeri Paavo Lipponen piti Lotta-Svärd järjestöä puolifasistisena järjestönä, mutta oli valmis hyväksymään ohjelman, mikäli se esitettäisiin tarpeeksi kriittisellä tavalla.

Kuvanveistäjä Nina Sailon valmistama Lotta-patsas paljastettiin Lappeenrannassa 7.9.1985, patsaaseen oli kaiverrettu teksti ”Suomen lotille 1939–1944. Aseveljet” ja teksti ”Muista menneitten sukupolvien työ”. Äärivasemmisto hyökkäsi voimakkaasti patsasta vastaan, perustellen patsaan symboloivan 1920–1930-lukujen ”vastenmielisen tunkkaista ilmapiiriä” ja fasistista perintöä, joka nähtiin uhkana Suomen ja Neuvostoliiton välisille rauhanomaisille suhteille, sekä loukkaavan maiden välisen välirauhansopimuksen henkeä. Vastustuksen perusteluna käytettiin myös Lotta Svärdin vastuuta ”valkoisesta terrorista” ja Lotta Svärdin taistelua Venäjää vastaan, Saksan rinnalla. Patsashankkeesta tiedotettiin neuvostoliittolaisille ja asiaan ottivat kantaa Leningradin puoluejohdon edustaja sekä suurlähetystö.
 
fulcrum kirjoitti:
Horst Wesselin hoilaaminen kännissä ei ehkä ole niin kaukaa haettua kuin voisi kuvitella. Laulukulttuuri oli ennen walkie-talkieiden ja mp3:sten aikaa vähän erilainen ja myös ulkomaisia sotilaslauluja opeteltiin. Sivumennen sanoen, kuuleehan tuota saunailloissa vieläkin...
Klikkaa laajentaaksesi...
Humorismin piikkiin menee. Tosiaan tätä ja kaikkea muuta rivoa kuulee ylioppilaiden sitseissä kautta maan.
 
chigeen'a kirjoitti:
Kun sinua huvittaa entisten Lottien käyttäytyminen elokuvissa veteraani rintamaupseeri aviomiestensä rinnalla ja heidän kyvyttömyyttän ymmärtää tätä Mollen tehostamaa, Linnan fiktiivistä rauhaa edistävää Lotta hahmoa
Klikkaa laajentaaksesi...

Ei se minua "huvita" tuossa tapauksessa, lähinnä ihmettelen miksi paikalle on ylipäänsä tultu kun Linnan sävy lienee tuttu. Tietysti osoittaa helvetin huonoa makua kutsua väkeä joka varmasti loukkaantuu vaikka tarkoitus on varmaan (ehkä?) kutsujalla ollut hyvä. Olen kyllä perillä taustoista, ja kulttuuriväen sekä erityisesti "kulttuuriväen" asenteista ko. aikaan (osin edelleen niiden keskuudessa jotka käyttävät itsestään sanaa "älymystö"), mitä en millään muotoa hyväksy enkä edes ymmärrä. Toisaalta 80-luvulla alkoi kaikista rajuimmat ylilyönnit jo laantua ja esim. suhtautuminen sotilaalliseen maanpuolustukseen parani roimasti.

Se mikä minua huvitti on se, miksi täydellä vittuiluasenteella liikkeellä suurin piirtein kaikkea paitsi tavallista rivimiestä (ei naista) olleen Linnan romaanista hermostutaan kaikista eniten nimenomaan yhden Lotan kuvauksesta, kun tämä on käytökseltään siveetön. Siellä on kuitenkin hiton paljon rankempia syytöksiä esim. sodanjohtoa ja upseereita kohtaan, joihin verrattuna jokusen miehen paneskelu sodan aikana YHDEN lotan toimesta tuntuu hyvin pieneltä, jopa olemattomalta. Mutta kuten sanottu niin Linna päätti tarkoituksella nostaa tämän yhden fiktiivisen tapauksen edustamaan lottia saadakseen oman pointtinsa esille.

En edes oikein hyväksy Linnan asennetta, silti olen nauttinut sekä hänen teoksistaan että niistö tehdyistä leffoista. Niitä vain ei voi katsoa kuin historiallisia teoksia taikka Jumalan sanaa (sama koskee useimpia, ei kaikkia sotapätkiä ja -kirjoja).
 
Luin kiinnostuksesta yhden toisen palstan keskustelun myötä tuon lotta Kotilaisen kohtauksen (en löytänyt valitettavasti Sotaromaanin versiota) ja olihan se mielenkiintoinen pitkästä aikaa, eli oheisen kommentin kirjoitin:

Kävin muuten kirjastossa lukaisemassa sen julkaistun Kotilais-kohdan (Sotaromaania siellä ei harmittavasti ollut). Ja onhan se tietyssä yksiulotteisuudessaan aika kiehtova kuvaus: teksti ei olennaisesti erota itseään miehistön (varmasti realistisesti) kuvatuista asenteista - lotta Kotilainen oli kulutettu loppuun, "kevyt kenttäpatja" oli tullut tiensä päähän, ei tullut miestä, mutta miehiä oli tullut, ja lopulta oli sorruttu jopa vaivaiseen pst-mieheen. Eli likainen lutka, jonka avoin julkinen halveksiminen ja pilkkaaminen oli täysin ymmärrettävää ja realistista. En väitä, että Linna olisi näin ajatellut, mutta hän ei myöskään merkittävästi problematisoi miehistön asenteita.

Olisi todella kiinnostava nähdä nykyohjaaja, joka tekisi tuon kohtauksen täsmälleen alkuperäistä (tai Sotaromaanin vielä voimakkaampaa) kuvausta noudatellen, ilman mitään kummempaa myötätuntoa kohdettaan, "likaista", "langennutta" naista kohtaan... Veikkaanpa ettei onnistu, koska emme enää ole siinä ajatusmaailmassa, eikä se välity meille enää.

Sama ongelmahan on sodan kokemuksen suhteen: voidaan kuvata suht. moderneja ihmisiä siinä mielettömässä maailmassa - mutta todelliset aikalaisethan eivät olleet kovin moderneja vaan monessa suhteessa hyvin arkaaisen kulttuurisen ympäristön leimaamia. Joku Linna edusti vasta ensimmäisiä askeleita modernimman näkökulman ottamisessa. Anyway, me emme siis tuossa maailmassa taistelleet, eivätkä myöskään 80-lukulaiset sodanvastustajat. Tässä suhteessa Talvisota-elokuvan ja -sarjan kuvausta on ehkä vähän aliarvostettu - minusta se on melko älykkään ja mielenkiintoisen, aikakaudelle yllättävän uskollisen näkökulman valinnut teos.
 
Honcho kirjoitti:
Ei se minua "huvita" tuossa tapauksessa, lähinnä ihmettelen miksi paikalle on ylipäänsä tultu kun Linnan sävy lienee tuttu.
Klikkaa laajentaaksesi...

Huoh" :(..Kuten itse sanoit. Olet eri sukupolven edustaja. Kyllä nämä ihmiset ovat menneet kutsuttuna paljon epämiellyttävämpiinkin tilaisuuksiin. Joskus jopa vapaaehtoisesti.
 
chigeen'a kirjoitti:
Huoh" :(..Kuten itse sanoit. Olet eri sukupolven edustaja. Kyllä nämä ihmiset ovat menneet kutsuttuna paljon epämiellyttävämpiinkin tilaisuuksiin. Joskus jopa vapaaehtoisesti.
Klikkaa laajentaaksesi...

Jaahas. Olisit nyt edes yrittänyt ymmärtää kirjoittamani.

Edit: Tällainen yhden kohdan irrottaminen viestistä, kirjoittajan "leimaaminen" sen väärinymmärtämisen ja toissijaisten seikkojen kuten ikäryhmän perusteella ja koko muun tekstin ohittaminen on omissa kirjoissani huonoa keskustelua. Ymmärtääkseni sinäkään et ole veteraanisukupolvea (?). Alkuperäinen asia, mihin tarinassasi puutuin, oli se kun tunnuit laittavan koko lottien (tai lotan, sen ainoan nimeltä esitellyn) mollaamisen Mollbergin niskoille, vaikka oikeastaan Linnan teksti Kotilaiseen liittyen on niin perinpohjin ilkeää ettei mikään muutamien sekuntien sauna-nakuilu missä ei oikeastaan ole edes mitään muuta kuin se alastomuus vedä vertoja läheskään. Onko Linna muka jotenkin arvostelun yläpuolella, sen takia että hänen kirjastaan tehty mutta kulmia hionut leffa on jotenkin päässyt siihen asemaan että se esitetään joka itsenäisyyspäivä? Tuntemattoman ilkeilyt, elokuviinkin päätyneet, ovat ihan ehtaa Linnaa. Väinö Linna ei kiukkuista kirjaansa tehdessään olisi varmaan ikinä uskonut millainen instituutio siitä vielä tulee, kaikkine vikoineenkin.
 
Viimeksi muokattu:
hwyl kirjoitti:
Luin kiinnostuksesta yhden toisen palstan keskustelun myötä tuon lotta Kotilaisen kohtauksen (en löytänyt valitettavasti Sotaromaanin versiota) ja olihan se mielenkiintoinen pitkästä aikaa, eli oheisen kommentin kirjoitin:

Kävin muuten kirjastossa lukaisemassa sen julkaistun Kotilais-kohdan (Sotaromaania siellä ei harmittavasti ollut). Ja onhan se tietyssä yksiulotteisuudessaan aika kiehtova kuvaus: teksti ei olennaisesti erota itseään miehistön (varmasti realistisesti) kuvatuista asenteista - lotta Kotilainen oli kulutettu loppuun, "kevyt kenttäpatja" oli tullut tiensä päähän, ei tullut miestä, mutta miehiä oli tullut, ja lopulta oli sorruttu jopa vaivaiseen pst-mieheen. Eli likainen lutka, jonka avoin julkinen halveksiminen ja pilkkaaminen oli täysin ymmärrettävää ja realistista. En väitä, että Linna olisi näin ajatellut, mutta hän ei myöskään merkittävästi problematisoi miehistön asenteita.

Olisi todella kiinnostava nähdä nykyohjaaja, joka tekisi tuon kohtauksen täsmälleen alkuperäistä (tai Sotaromaanin vielä voimakkaampaa) kuvausta noudatellen, ilman mitään kummempaa myötätuntoa kohdettaan, "likaista", "langennutta" naista kohtaan... Veikkaanpa ettei onnistu, koska emme enää ole siinä ajatusmaailmassa, eikä se välity meille enää.

Sama ongelmahan on sodan kokemuksen suhteen: voidaan kuvata suht. moderneja ihmisiä siinä mielettömässä maailmassa - mutta todelliset aikalaisethan eivät olleet kovin moderneja vaan monessa suhteessa hyvin arkaaisen kulttuurisen ympäristön leimaamia. Joku Linna edusti vasta ensimmäisiä askeleita modernimman näkökulman ottamisessa. Anyway, me emme siis tuossa maailmassa taistelleet, eivätkä myöskään 80-lukulaiset sodanvastustajat. Tässä suhteessa Talvisota-elokuvan ja -sarjan kuvausta on ehkä vähän aliarvostettu - minusta se on melko älykkään ja mielenkiintoisen, aikakaudelle yllättävän uskollisen näkökulman valinnut teos.
Klikkaa laajentaaksesi...

Kiinnostava lähestymistapa. Yhteiskunta on ollut patriarkaalinen, ja Linna paljastaa sen. Rahikainen on vain velikulta, jonka voi viedä Turun kulmille sonniksi, mutta seksuaalisesti aktiivinen Kotilainen vietävä lutka.

Ehkä Louhimies voisi päivittää jotain tästä.
 
Vonka kirjoitti:
Kiinnostava lähestymistapa. Yhteiskunta on ollut patriarkaalinen, ja Linna paljastaa sen. Rahikainen on vain velikulta, jonka voi viedä Turun kulmille sonniksi, mutta seksuaalisesti aktiivinen Kotilainen vietävä lutka.

Ehkä Louhimies voisi päivittää jotain tästä.
Klikkaa laajentaaksesi...

Niin, noinhan se vähän menee. Toki Linna itsessään on varmaan vähän osittainen kuvaaja - varmasti rintamalottiin suhtauduttiin myös sillä aikakauden toisella mahdollisella roolilla: idealisoitu, "puhdas sisar" hoitamassa ja palvelemassa isänmaan puolustajia. Mutta hyvin kaksinaismoralistista aika oli ja naisen rooli ahdas, ja sen ylittäminen tai edes ylittämiseltä näyttäminen vaarallista ympäristön arvostuksen kannalta.

Sissiluutnanttihan aiheutti myös katkeran kirjasodan 1963, mitä varmaan vielä lietsoi se, ettei Rintala ollut itse edes sodassa ollut. (Muistan hyvin kuin muuten rauhallinen ja lauhkea ala-asteen opettajani raivosi teosta vastaan vielä joskun v. -80 tienoilla.) Siinäkin lottien kuvaus on sangen yksiulotteista, ehkä kuitenkin vähän vivahteikkaampaa kuin Linnalla, mutta ei ehkä aikakauden silmissä hyvällä vaan vielä "porttomaisemmalla" tavalla. En tiedä Rintalan teoksen todellisesta realismista, mutta hyvin vetävää kuvausta se on, jopa siinä määrin, että ohjelmallinen sodan- (ja naisten löyhän moraalin) vastaisuus vähän hälvenee tapahtumien jännityksessä. Se olisi ideaalinen lähtökohta Rukajärven tie -tyyppiselle sliipatulle ja myyvälle kotimaiselle sotaelokuvalle - tai toki syvällisemmällekin tutkielmalle sodan luonteesta.
 
Vonka kirjoitti:
Rahikainen on vain velikulta, jonka voi viedä Turun kulmille sonniksi, mutta seksuaalisesti aktiivinen Kotilainen vietävä lutka.
Klikkaa laajentaaksesi...

Jep, ja yhden Kotilaisen seksihommat ovat ilmeisesti kovempi loukkaus kuin se, että syytetään sodanjohtoa ja upseerikuntaa melko avoimesti miesten turhasta tapattamisesta varsin heppoisin perustein (ilmenee vielä vahvemmin Sotaromaanissa, kun aiheestakin leikatussa kohdassa viitataan "sinisuoniseen käteen" joka on näyttänyt kartalta jotain kohtaa joka on "painopiste", vaikka kyllähän Linna varmasti tietää ettei painopistettä määritä mikään sinisuoninen aateliskenraali vaan sotatilanne). Tokihan tuokin aikanaan herätti kohua mutta nimenomaan tuo Kotilais-asia tuntuu olevan aina SE juttu kun puhutaan Tuntemattoman lapsuksista. Ja se on tosiaan pitkälti OK että Rahikainen lähtee panemaan patja kainalossa - miehellehän on vain kunniaksi saada vähän "kaatoja". Minähän kuulostan jo melkein feministiltä ;)
 
Tuntematonta sotilasta arvostellessa kannattaa muistaa, että se oli ilmestyessään 1950-luvulla erittäin kapinallinen teos jossa kutakuinkin ensimmäistä kertaa annettiin paino rivisotilaan subjektiiviselle kokemukselle. Nykyään toki tiedämme, että ylipolitisoituneilla 60- ja 70-luvuilla oli muodikasta vastustaa viime sotia ja jopa niissä taistelleita veteraaneja. Tähän suuntaukseen Tuntematon sotilas ei kuitenkaan kuulu.

Ennen Linnaa sotakirjallisuus oli pitkälti runebergilaista sankaritarinaa ja minusta Tuntemattoman sotilaan suurin ansio on näiden kuvien kaatamisessa. Lotta Kotilainen kuvastaa nykypäivän vinkkelistä menneen maailman kulttuuria ja moraalikäsitystä. Louhimiehen tuotannon tuntien saattaa Mollbergin saunakohtaus olla kilttiä kamaa ;)
 
hwyl kirjoitti:
Kävin muuten kirjastossa lukaisemassa sen julkaistun Kotilais-kohdan (Sotaromaania siellä ei harmittavasti ollut). Ja onhan se tietyssä yksiulotteisuudessaan aika kiehtova kuvaus: teksti eiolennaisesti erota itseään miehistön (varmasti realistisesti) kuvatuista asenteista - lotta Kotilainen oli kulutettu loppuun, "kevyt kenttäpatja" oli tullut tiensä päähän, ei tullut miestä, mutta miehiä oli tullut, ja lopulta oli sorruttu jopa vaivaiseen pst-mieheen. Eli likainen lutka, jonka avoin julkinen halveksiminen ja pilkkaaminen oli täysin ymmärrettävää ja realistista. En väitä, että Linna olisi näin ajatellut, mutta hän ei myöskään merkittävästi problematisoi miehistön asenteita.
Klikkaa laajentaaksesi...

En sanoisi että "seksuaalisesti aktiivista naista" on aikalaistensa silmissä välttämättä tituleerattu lutkaksi. Kalle Päätalon kirjat etenkin sota-ajalta, kertovat varsin seksuaalisesti aktiivisesta sukupolvesta, ja tietääkseni tuo sota-aika on muutenkin nähty varsin kiihkeänä aikana seksuaalisesti, josta se sitten taas näivettyi uomiinsa kun välittömät uhkakuvat hävisi niskasta rauhan aikaan.

Toki varmasti monella (=enemmistöllä?) on ollut vaikeuksia sopeutua vähän avoimempaan seksuaalisen kanssakäymisen kulttuuriin, samalla tavalla lottia naiskentelivia upseereita on karsastettu jos on koettu että naisiin on vedottu juuri arvoasemalla, ja mikäs muu niitä pöksyjä liottaa kuin upseerin univormu? Minullakin alkoi heti seisomaan.

Se mikä tuossa Kotilaisessa ehkä eniten hiertää Linnaa ja ehkäpä lukijaakin, on että hän on ollut hakeamassa miestä itselleen ja ilmeisesti juuri upseeriportaasta mielellään, kuten tekstissä sanottiin 'laskenut tasoaan'. Kyvytön nainen joka on tukeutunut elämässään korkea arvoisiin miehiin ja jota miehet ovat käyttäneet hyväksi. Ilmeisesti siis typerä ja naiivi nainen, jonka ainoa tapa päästä elämässä eteenpäin on ollut jalkojen välissä olleella kololla ja Kotilainen on vielä tehnyt tämän hävyttömän julkisesti.

En tiedä onko syynä feminismi vai mikä, mutta aika automaatio on ajatella että seksiä harrastanut nainen (kuten Kotilainen) on karsastettu seksualisuutensa vuoksi, minusta Kotilainen ja moni muu seksuaalisesti aktiivinen nainen on tuomittu siksi että seksin harjoittaminen on ollut heidän ainoa tapansa luovia eteenpäin elämässä. Seksuaalisesti aktiiviset mutta vahvat naiset jotka ovat edenneet elämässään muilla lahjoilla, kuten älyllä, ovat ansainneet huomattavasti enemmän arvostusta.

Toki en väitä että sukupuolet olisivat silti tässä suhteessa olleet tasa-arvoisia. Kyllähän naisia ja heidän seksualisuuttaan on kontrolloitu juuri kuten sanot ja toki niin on miestenkin, mutta etenkin tämä kotilaisen kohtaus tuo minulle tämmöisiä ajatuksia mieleen.
 
second3 kirjoitti:
En sanoisi että "seksuaalisesti aktiivista naista" on aikalaistensa silmissä välttämättä tituleerattu lutkaksi. Kalle Päätalon kirjat etenkin sota-ajalta, kertovat varsin seksuaalisesti aktiivisesta sukupolvesta, ja tietääkseni tuo sota-aika on muutenkin nähty varsin kiihkeänä aikana seksuaalisesti, josta se sitten taas näivettyi uomiinsa kun välittömät uhkakuvat hävisi niskasta rauhan aikaan.
Klikkaa laajentaaksesi...

Onkohan tämä teema ollut Linnalle jonkinlainen pakkomielle? Täällä pohjantähden alla -trilogiassa oli Leppäsen Aune, joka kanssa kuvattiin halvaksi naiseksi.
 
chigeen'a kirjoitti:
Linnan kirjassa ei ole mitään mainintaa upseerien ja lottien yhteisestä saunomisesta Äänislinassa. Kohtaus jossa Lotta Kotilainen tissit paljaana palvelee herroja ei jätä arvailuja mitä siinä halutaan kuvata. Se on täysin Mollen oma lisä. Siinä hän ilmeisesti halusi tähdentää että miehistön irvailut upseerien kenttä huorista ei ollut vailla perustaa.

Vuonna 1985 kulttuuriväen suhtautuminen sotiemme veteraaneihin oli saavuttanut sen pisteen, että veteraanit verenhimoisina tappajina oli niitattu maanrakoon. "Mitäs menitte" mentaliteetti oli huipussaan. Vielä täytyi tehdä Lotista huoria. Tämän viestin Molle halusi omasta päästään lisätä. Yllättikö tämä?

Tämä saattoi hyvinkin olla monelle yleisön joukossa olleille ensimmäinen ja viimeinen sotaelokuva. En tunne montakaan veteraania/Lottaa joka sotaelokuvia olisi mielikseen katsellut.
Klikkaa laajentaaksesi...
Onkohan tapahtunut joskus maailmanhistoriassa että elokuva ei seuraa orjallisesti elokuvan pohjana olevaa romaania? Voi juku! /s

Mollbergin elokuvassa oli vahvuutena aikaa edellä oleva realistisuus ja käsivarakuvaus, josta tosin sain päänsärkyä katsoessani leffateatterissa sen aikoinaan ollessa uusi.

Negatiivinen puoli oli että käsikirjoittajan/ohjaajan vahvat stalinismia myötäilevät ajatusmaailmat olivat osa elokuvaa.
 
Viimeksi muokattu:
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top