Tuntematon sotilas filmataan taas.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja jak
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Raveni kirjoitti:
Olis ihan mukava nähdä tähän päivään perustuva suomalainen, kuvitteellinen sotaleffa... Tuo tuntematon alkaa olla aika läpi koluttu, vaikka hyviä leffoja ovatkin....
Klikkaa laajentaaksesi...

http://www.ksml.fi/uutiset/viihde/kirjat/jere-laine-sota-2016-nordbooks-2014-444-s/1837335 <-Tuo Jere Laineen Sota 2016 voisi modernina suomalaisena sotakirjana olla kaikessa sotilaallisuudessaan ainakin tämän foorumin lukijoiden mieleen filmatisointina, ainakin itse olisin kovin halukas moisen katsomaan. Vaikka kirjassa paljon "puutteita ja vajavaisuuksia (esim Merivoimien osuus mielestäni jäi uupumaan näin rannikkojoukkojen kasvatin mielestä kokonaan kun tapahtuu itäisellä Suomenlahdella)" niin omasta mielestäni ehdottoman lukemisen arvoinen teos. Puutteet ja vajavaisuudet edellä lainausmerkeissä sillä mitä tahansa teosta kun tarpeeksi kriittisesti lukee niin jotain löytää, ainakin itse nautin joka sivusta vaikka joissain kohdissa tuli mieleen "no ei ***tu noin menis". :)
 
Vonka kirjoitti:
Parikan Talvisota pohjautuu Antti Tuurin romaaniin, joka taas sävyltään pohjautuu lääkintämiehenä olleen Jussin pöytälaatikkomuistelmiin. Se kertoo Laurilan rykmentin yhdestä komppaniasta, joka ei koskaan nähnyt Suomussalmen hankia eikä näin ollen myöskään pohjoisen korvessa kesäpuvuissa hortoilevaa divisioonaa, joka Puolan lämpimästä syksystä siirtyi Raatteen tielle. Laurilan rykmentti näki venäläisiä panssariyhtymiä ja massiivisen tykistön ja lentoaseen.

Kuvausaikaan oli leuto talvi. Pakkasen puute päiväkohtauksissa näkyy, mutta lunta on jopa liikaa. Elokuvahan sijoittuu valtaosin Taipaleen lohkolle. Taipale oli joulukuun alussa 1939 ohuessa lumihärmässä, pelloilla näkyi vielä mustia kynnöksiä, mutta valtavien keskitysten jälkeen linjoilla oli pelkkää mustaa multaa ja säleiksi menneitä puita. Jos elokuvaa jostain täytyy moittia, niin siitä, ettei siinä ole pystytty luomaan sellaista kuunmaisemaa, mitä Taipale lopulta oli. Tosin Laurilan porukkahan siirtyy lopuksi Vuosalmelle, missä muuten loppuviikoilla oli aika pimeää sielläkin.

Talvisota on minun silmääni paras näistä kotimaisista sotaelokuvista, mitä on olemassa.
Klikkaa laajentaaksesi...

Allekirjoitan ajatuksen siitä, että Parikan Talvisota on kotimaisista sotaelokuvista paras - tv-sarjahan taisi olla kestoltaan jonkin verran pidempi eikä sekään ole huono, itse asiassa ennemminkin tuo syvyyttä lisää Talvisota-elokuvaan. Talvisota kestää mielestäni vertailun useisiin ulkomaisiinkin sotaleffoihin - jopa olennaisesti suurempiin produktioihin. Talvisota on monella tapaa inhimillinen katselukokemus kuitenkaan inhimillistämättä sotaa millään muotoa, eikä siihen ole ympätty mukaan mitään "heroistisia" osuuksia mikä on helmasynti monelle hollywood-leffalle, ymmärrettävä asia mutta minua se tietty heroistisuus ärsyttää, enkä kaipaa sitä raadollisiin ja inhimilliseltä kantilta uskottavanoloisiin sotaleffoihin.

Jos taasen vertaillaan Laineen ja Mollbergin Tuntematonta sotilasta toisiinsa niin minä taidan kuulua siihen vähemmistöön, joka pitää Mollbergin versiosta enemmän vaikka siinäkin oman puutteensa ja tietyissä kohdin liiallinen pasifismi puskee päälle (mutta ajan henkeen ja ohjaajan mielenliikkeisiin yhdistettynä tämä hetkittäin voimakas - jopa paatoksellinen - pasifismi on ymmärrettävää).

Laineen versio on noussut ymmärrettävistä syistä johtuen institutionaaliseen asemaan, mutta minua on - ehkäpä lapsuutta ja teini-ikää - lukuunottamatta aina ärsyttänyt tietyt piirteet ja maneerit kyseisessä elokuvassa. Se ei oikein tunnu uskottavalta katselukokemukselta vaan hetkittäin on tunne, että katsoo jotain kesäteatteria, jossa pojat vetää kiljua ja pistää "rillumareiksi"! Ei Laineen versiokaan huono ole, puutteistaan huolimatta vähintäänkin tyydyttävä mutta siitä puuttuu liian paljon jotta sitä voisi sanoa hyväksi - puhumattakaan loistavaksi - sotaelokuvaksi.

vlad.
 
fulcrum kirjoitti:
Tuo kohtaus on kirjasta melkein suoraan sellaisenaan. Joitain tuontyyppisiä surmia/pikateloituksia tapahtui, mutta jossain määrin epäuskottavaa että kohteena olisi ollut yksi pataljoonan parhaista sotilaista. Linna ei ollut muistaakseni enää perääntymisvaiheessa mukana, joten se ei enää perustu hänen henk.koht kokemaansa. Onkohan Viirilän hahmolla muuten ketään esikuvaa?
Klikkaa laajentaaksesi...
Minulla on nyt sellainen muistikuva( muistaisin lukeneeni) että hyökkäysvaiheessa linnan rykmentissä jonkun kp-miehen menneen juomaan lammesta ilman lupaa ja esimies olisi tällöin ampunut. Kyseessähän saattoi olla pelkkä huhu ja tämä on jäänyt Linnan mieleen.
 
Tiesittekö että ensimmäinen tuntematon olisi esitetty Neuvostoliitossa mutta Venäläisten ampulanssin tulittaminen olisi sensuroitu. Linna ei tähän suostunut ja esittäminen jäi.
 
Raveni kirjoitti:
Noista Remeksen romaaneista saisi monestakin tehtyä aika mielenkiintoisen elokuva version. Mutta siis joku täysin fiktiivinen juttu... Ruotsalaisethan on tehneet oliskos ollut Hamilton? leffan... Toisaalta se tali/ihantala 1944 leffa oli hyvä... Olis kattonut pidempäänkin... vaikka koostuikin useammasta tarinasta niin tuollaisesta kun irroittaisi sen yhden tarinan... Olishan meillä ritareita joista useammankin leffan vääntäisi jos sen täytyisi jatkosotaa käsitellä...
Klikkaa laajentaaksesi...

Pakko todeta että juuri noita ruotsalaisia Hamiltoneja katson paljon mielummin kuin Hollywood vastineita. Vaikka ovatkin ruotsalaisia, niissä on sitä pohjoisen jäyhyyttä ja säröä sankareissakin eikä vain rasvattu kiiltokuvapoika joka pätkii kaikki pahikset ja kaataa kauneimmat naiset. Tuoreimmassa näkemässäni (tuotantovuosi taisi olla 2013) päähahmo ja "hyvis" mm vahingossa vetää viattomalta naisystävältään kurkun auki refleksinä joten ihan "virheettömiä" nuo henkilöhahmot ei tosiaankaan ole
 
MeriTJ kirjoitti:
Pakko todeta että juuri noita ruotsalaisia Hamiltoneja katson paljon mielummin kuin Hollywood vastineita. Vaikka ovatkin ruotsalaisia, niissä on sitä pohjoisen jäyhyyttä ja säröä sankareissakin eikä vain rasvattu kiiltokuvapoika joka pätkii kaikki pahikset ja kaataa kauneimmat naiset. Tuoreimmassa näkemässäni (tuotantovuosi taisi olla 2013) päähahmo ja "hyvis" mm vahingossa vetää viattomalta naisystävältään kurkun auki refleksinä joten ihan "virheettömiä" nuo henkilöhahmot ei tosiaankaan ole
Klikkaa laajentaaksesi...

Lukaisin viime vuosituhannella siihen mennessä suomennetut Hamiltonit läpi. Ironista on tavallaan sekin, että pidin kirjoista, mutta Jan Guillou on olemuksensa, tempaustensa ja mielipiteidensä vuoksi minusta aika vastenmielinen henkilö.
 
VUps kirjoitti:
Lukaisin viime vuosituhannella siihen mennessä suomennetut Hamiltonit läpi. Ironista on tavallaan sekin, että pidin kirjoista, mutta Jan Guillou on olemuksensa, tempaustensa ja mielipiteidensä vuoksi minusta aika vastenmielinen henkilö.
Klikkaa laajentaaksesi...

Itse olen katsonut nuo leffat Hamilton (1998) ja Hamilton - Kansakunnan puolesta (2012). Nyt kun muistutit aiheesta niin ajattelin että tuo kyseenalainen tausta on saattanut olla kovasti avuksi hommassa että lopputulokset olleet niinkin onnistuneita. Pitääpä tutustua noihin kirjoihinkin sopivassa kohtaa. Sorry OT!
 
chigeen'a kirjoitti:
Ai niin yksi juttu vielä tosta kolmenkymmenen vuoden takaisesta elokuvaillasta.

Näytöksen jälkeen jututin muutamaa veteraania ja heille stm Viirilän ampuminen muiden konepistoolimiesten vain äimistellessä oli aivan absurdi mahdottomuus. Karjulan elinikä ennuste vastaavassa tilanteessa olisi laskettu sekunneissa. Totesivat käsikirjoittajan ammentaneensa kokemuksen jonkun toisen kuin Suomen armeijan toiminnasta. Sanonko minkä armeijan. No sen, jota nämä elokuvantekijät tuohon aikaan kovasti odottivat meitä vapauttamaan.
Klikkaa laajentaaksesi...
Kohtaus perustuu ainakin jonkin verran todellisuuteen. Tunsin veteraanin joka oli ollut paikalla.
 
Minua oksettaa suomalaiset elokuvat ja näyttelijät.

Ainoat hyvät (Muut ovat täyttä paskaa) ovat vain ja ainoastaan Kummelit, Ketonen ja Myllyrine, Uuno Turhapuro...no siinä tärkeimmät mitä tulee mieleeni tällä hetkellä jotka tulevat mieleeni....
 
vlad kirjoitti:
Entäpä kenialainen? Telley Savalas Otienolla on jo kokemusta marsalkan roolista, joten kaipa sillä ammattitaidolla vetää kevyesti majuri Sarastien roolin.

Olkaapa hyvä:

Katso liite: 5722

vlad.
Klikkaa laajentaaksesi...
Porvoolaisen makeistehtaan piilomainontaa: Marsalkan suukko.

Vanhassa Tuntemattomassa häiritsee juonen epäloogisuus ja tapahtumien "väärä" järjestys. Tietenkin vain kirjaan verrattuna mutta elokuvan vapauden olisi voinut hoitaa taitavamminkin.

Etulinjan edessä oli jollakin tapaa pettymys minulle, ehkä sotaelokuvaksi liian siisti. En usko sen noin hygieenistä hommaa olleen.
 
Bushmaster kirjoitti:
Minua oksettaa suomalaiset elokuvat ja näyttelijät.

Ainoat hyvät (Muut ovat täyttä paskaa) ovat vain ja ainoastaan Kummelit, Ketonen ja Myllyrine, Uuno Turhapuro...no siinä tärkeimmät mitä tulee mieleeni tällä hetkellä jotka tulevat mieleeni....
Klikkaa laajentaaksesi...

Haha! Tanaan on pikku-lauantai... have another drink Sir!! Mutta tietaako kukaan teista tallaista virolaista elokuva-projektia?

https://www.facebook.com/pages/1944/541095429323638

Tulossa kuulemma Suomeenkin teatterilevitykseen syyskuussa -15, ei aavistustakaan millainen leffa toi on, paitsi etta lopun tietaa kaikki ilman spoilereita. Toivottavasti on hyva, itse menen ainakin katsomaan samassa hengessa.

Võit :D
 
Minä kävin katsomassa tuon Tallinnassa kun oli ensi-ilta keväällä, satuin olemaan siellä juuri sopivasti. Ei tullut tunne että oli hukattua aikaa, minulle ainakaan.
 
chigeen'a kirjoitti:
Aiemmin siis kertasin sitä mitä mieltä veteraani sukupolvi oli Tuntemattomasta. Ei siitä kannata kauheasti alkaa tuhisemaan meidän vaikka kuinka Mestarista tykkäisi. Karjulan tempun seuraaminen vain tyynesti sivusta, sai tuomion useammankin herran toimesta. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä että he olisivat kieltäneet pikateloituksia tapahtuneen, mutta että noin. Ryssän touhua. Tämä oli se viesti.


Linnan näkemys on jo monelta kantilta todettu hänen oman maailmankuvansa mukaiseksi. Melko haitalliseksi monessakin mielessä kun se historian totuutena mielletään. Ja siinä se. Tämä koskee niin tuntematonta kuin pohjantähteäkin.

Saahan sitä kirjoittaa. Mutta en nyt kauheasti lähtisi tuomitsemaan rintamalla olleita miehiä ja naisia jotka eivät näe, nähneet, asioita samalla lailla kuin Linna. Huoran roolia on todellakin sovitettu tuohon aikaan, 60-80 luvuilla Lottien päälle vähän yhdessä jos toisessakin kulttuuri tuotoksessa. Edellä mainittujen elokuvien lisäksi mm. Manillaköysi jossa Lotta on jo ihan pro.

Vaikka tällaisella leimaamisella on varmaan hivelty sotien jälkeisten sukupolvien mielikuvitusta, en voi välttää ajatusta että tässä on ollut myös tarkoitushakuisuutta mukana. Vapaussodan tuotos, Lottajärjestö täytyi menettää glooriansa. Siinä tehtiin hyvää työtä ja ei kait ole suuri ihmetyksen aihe jos joku vähän loukkaantui. Joukkoon mahtui myös ihan tavallisia naisia ja tyttöjä joille tuo huoraaminen ei lähtenyt ihan luonnostaan käyntiin vaikka kuinka oli poikkeukselliset olot.

Siitä olen samaa mieltä että "Lupaus" oli heikko esitys. "Talvisota" taasen on kelpo pläjäys ja vaikka siinä on joitain Lottiakin en muista niiden panohommista mitään. Tai no se yksi talon emäntä antoi pesää, mutta olikos se Lotta. En muista.

Kun nyt tässä on kyse juhlavuoden projektista niin olisin mielelläni vihdoinkin nähnyt tasapuolisen elokuvan vapaussodasta. Näitä sodan aloittaneen puolen eepoksia on jo melko liuta. Samaten itsenäisyyteemme olennaisesti vaikuttanut jääkärien tarina voisi olla ansainnut päivitetyn version, pannasta päästetyn "Jääkärin morsian" hömpän lisäksi. Voi olla että ootellaan vielä toinen sata vuotta.
Klikkaa laajentaaksesi...

Otit hyvin tärkeän asian esille. Tuntematon sotilas ja Täällä Pohjantähden alla -sarja ovat molemmat tendenssiromaaneja. Todella hienosti kirjoitettuja mutta tendenssiromaaneja. Vahvat ja syvennetyt henkilöhahmot tekevät niihin lukemiseen houkuttelevaa imua ja voimaa, mutta historiakäsitys on aivan takapuolesta kummassakin. Ne ovat fiktiota mutta valitettavasti ovat jäsentäneet kansan käsitystä historiallisista tapahtumista.

Linna itse selvitti jo 1950-luvulla tarkoitusperiään entisille aseveljilleen. Eräässä kirjeessään, joka on hallussani, hän kertoo joutuneensa uhraamaan lotat ja sotilaspapit, koska sotaan ei saanut jäädä mitään hyvää. Upseerit hän laittoi laulamaan Horst Wesseliä. Suomalaiset upseerit rintamakorsussa... hui hai. Ainoastaan punakomentajan poika, kansanmies Koskela, ei tietenkään moiseen ryhtyisi... Ovathan nämä niin selviä tarkoitushakuisia kärjistyksiä.

Papista hän tekee suorastaan naurettavan. Sitä Linna kirjeessään hovioikeuden auskultantti Matilaiselle selittää jonkinlaisella taidesymboliikalla. Pappi kuvastaa hänen mielestään Kristuksen avuttomuutta mekaanisen sodan keskellä. Sota on pahan aikaa.

Henkiöhahmoista osa on ylikärjistettyjä, niin sotilaspappi kuin Raili Kotilainenkin. Samoin luutnantti - myöhempi kapteeni - Lammio, josta Linna itse sanoo samassa kirjeessä, "ettei sellaista häntä vastaan koskaan tullut". Sen sijaan Koskelalla on alter ego, kuten Rokallakin. Miesten puheiden aitouden hän sai kirjoittelemalla kommentteja ja sutkauksia vihkoonsa sodan aikana.

Monesti on väitetty, että Linna olisi teurastanut upseerit. Näin ei ole. Sarastie, Kaarna, Koskela, Autio ja Jalovaara, Kariluotokin pitemmän päälle, ovat aivan erinomaisia upseereita. Mutta Lammio kärjistyksenä tietysti loistaa, koska hänen kauttaan Linna pilkkaa sitä tärkeilyä ja psykologisen säilän puutetta, joka sopii rauhanajan kasarmile enemmän. Toisaalta Lammio on rohkea upseeri, eikä hänen teknisessä johtamistaidossaan ole moitittavaa. Päinvastoin, Koskelaa voisi enemmän moittia, koska hän ei oikeastaan johda: porukka ajelehtii jonkin ryhmäomantunnon mukaan, "demokraattisesti". Koko plutoona pysyy kasassa etupäässä alijohtajien ja esitaistelijoiden (Lehto, Hietanen, Lahtinen, Rokka) panoksella.

Muuntaa hän totuutta toiseenkin suuntaan. Miehistä hän tekee elävämpiä tyyppejä kuin missään armeijassa on, ainakaan Suomen armeijassa. Totuus on paljon harmaampi. Linna itse sanoi, että "satatuhatta kaatunutta puolen miljoonan miehen armeijassa salii sellaisen valehtelun". Samasta syystä teoksessa on enemmän hyviä upseereita kuin huonoja - vai onko huonoa ollenkaan, ainakaan sotilaana.

Tavallaan tässä on pakko päätyä myös siihen johtopäätökseen, että Edvin Laineella oli riittävästi silmää ja vaistoa riisua pahimmat tendnssit pois. Hän jätti erinomaiset ja värikkäät tyypit ja pisti vähän Finlandiaa soimaan. Kokonaisuudesta tuli kestävä. Samalla hänen sotaelokuvansa oli moderni. Sen yleisöesitys Cannesin festivaaleilla kiellettiin, koska elokuvaa pidettiin liian raakana. Se näyttettiin tuomaristolle suljetujen ovien takana. Uskomatonta, mutta vuonna 1955 oli tavatonta, että joku kiroilee kuin beelsebub, oksentaa verta ja ampuu itseään päähän. Leffa ei ollut mikään Hopalong Cassidy.

Eli pitääkö tämän kaiken vastaanottotarkastelun jälkeen päätyä analyysissa tulokseen, että Tuntematon sotilas vuodelta 1955 saattaa olla vaikea ylittää ja että kokonaisuutena ajatellen Mollberg ei onnistunut lainkaan samalla tavoin? Ehkäpä.
 
Horst Wesselin hoilaaminen kännissä ei ehkä ole niin kaukaa haettua kuin voisi kuvitella. Laulukulttuuri oli ennen walkie-talkieiden ja mp3:sten aikaa vähän erilainen ja myös ulkomaisia sotilaslauluja opeteltiin. Sivumennen sanoen, kuuleehan tuota saunailloissa vieläkin...

Lammio on kärjistetty hahmo, muttei karikatyrisoitu: Linnahan kuvaa häntä kaiken kyykyttämisen seassa kuitenkin älykkääksi ja rohkeaksi. Joku Linnan asetoveri kyllä väitti että Lammiollakin oli esikuvansa. Hänenkaltaisiaan kaaderiupseereita oli kyllä armeija pullollaan joten hirveästi ei ole tarvinnut edes keksiä. Upseerikuvaus on tosiaan jopa yllättävänkin positiivinen, mutta komppanian vääpelin kuvaus ei ole mairitteleva.

Veteraanien suuttuminen sotakuvauksiin ei ole tietenkään vain suomalainen ilmiö. Briteissä "Piece of Cake" sai aikoinaan RAF-veteraanit näkemään punaista.
 
Vonka kirjoitti:
Otit hyvin tärkeän asian esille. Tuntematon sotilas ja Täällä Pohjantähden alla -sarja ovat molemmat tendenssiromaaneja. Todella hienosti kirjoitettuja mutta tendenssiromaaneja. Vahvat ja syvennetyt henkilöhahmot tekevät niihin lukemiseen houkuttelevaa imua ja voimaa, mutta historiakäsitys on aivan takapuolesta kummassakin. Ne ovat fiktiota mutta valitettavasti ovat jäsentäneet kansan käsitystä historiallisista tapahtumista.
Klikkaa laajentaaksesi...

Hyvin muotoiltu. Tuollaisina olen niitä aina lukenut ja siksi en ota kärjistyksiä ym. niin vakavasti.

Sinänsä vielä hieman huvittaa, miten nimenomaan tuo yhden lotan hahmo herättää niin paljon tunteita. Tilastollisesti voitaneen todeta, että varmasti joukossa oli pitkälti miesten huomion perässäkin noihin hommiin lähteneitä jokin vähemmistö. Enemmistöä motivoi varmaan sekä isänmaallisuus että seikkailunhalu, samat syyt miksi pojat lähtevät vapaaehtoisina sotiin. Toisaalta, mitä erityisen "pahaa" tuo Kotilainen kirjassa tekee, makaa monien miesten kanssa mutta itse en jaksa olla niin seksuaalikielteinen että pitäisin sitä ihan hirveänä asiana samalla kun "päänkuorta aukeaa" ympärillä. Ennemmin näen tuon eräänlaisena hyvänä asiana suuren pahuuden keskellä. Totta kai sitä suhtautuisi tosielämässä tuollaiseen ihmiseen jotenkin, muttei se eroaisi siitä juurikaan mitä ajattelisi miehestä joka käyttää hyväkseen kaikki tilaisuudet uittaa meisseliään mitä eteen tulee. Ehkä tämä on osin sukupolvikysymyskin.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top