Ehkä uusi versio on paikallaan. Laineen elokuvassa on paljon 50-luvun rillumarein ja sotilasfarssien henkeä. Mollbergin elokuvaa en ole kokonaan nähnyt, mutta siinä oli muutamia hyviä ideoita mm. käsivarakuvaus ja musiikin puuttuminen. Mollbergilla oli paremmat voimavarat tehdä elokuvaa ja toisaalta asiantuntemustakin oli ainakin Ahti Vuorensolan verran tukena. Varmaan Mollberginkin elokuvassa on oman aikansa henkeä.
Tuntematon sotilas filmataan taas.
- Viestiketjun aloittaja jak
- Aloitus PVM
Ehkä uusi versio on paikallaan. Laineen elokuvassa on paljon 50-luvun rillumarein ja sotilasfarssien henkeä. Mollbergin elokuvaa en ole kokonaan nähnyt, mutta siinä oli muutamia hyviä ideoita mm. käsivarakuvaus ja musiikin puuttuminen. Mollbergilla oli paremmat voimavarat tehdä elokuvaa ja toisaalta asiantuntemustakin oli ainakin Ahti Vuorensolan verran tukena. Varmaan Mollberginkin elokuvassa on oman aikansa henkeä.
tulikomento
Supreme Leader
Jeps. Tämmönen on jäänyt myös mieleen, että elokuvan lopussa kun kuvataan kesän 44 perääntymisvaihetta ja torjuntataisteluita U-asemassa, niin mm. Rokan haavoittumiskohtauksessa sataa räntää ! Vaikka ajankohdan pitäisi olla kesä-heinäkuu 1944. Muutenkin puissa oli muistaakseni jo ruska ja kelit ja maisemat syksyisiä.
Vonka
Supreme Leader
Ja minä peijakas vielä menin sinne teatteriin. No, olihan minulla ihan viihtyisää. Ja Linnan pasifismi ainakin tuli esiin.
Vonka
Supreme Leader
Niin totta. Se ylitaiteellisuus hönkii sitten, kun katsoo koko elokuvan kaikkine viipyilyineen.
Pitäisikö avata oma treadi, jossa suunnitellaan maanpuolustus.netin leffaa. Siinä olisi vaikka tyyppi joka kirjoittaa nettiin ja elää virtuaalielämää. Sitten, kun se yrittäisi saada naisia niin ne olisi ihan, että hyi helevetti, ja sitten se palaisi koneen ääreen naputtelemaan juttujaan. Jutuissaan se antaisi elämästään ihan eri kuvan kuin mitä se on oikeasti. Jutuissaan se olisi menevä ja sporttinen ja bisnesmies. Välillä seikkailisi pornosivuilla ja sitten taas maanpuolustus.nettiin saatuaan inspiraation. Ruokana sillä olisi kahvi ja alkoholi ja ulkonäkö sen mukainen. Hygieniasta ja asuntonsa siivoamisesta se ei juuri piittaisi. Luonnollisesti se eläisi yksin ja naapurit pihalla olisi, että ai sinäkin asut täällä, koska sinä tänne muutit ja se vastaa, että vuonna 2007 keväällä, naapurit olisi, että aha oho, aika hyvin olet ollut piilossa kaikki nämä vuodet.
Viimeksi muokattu:
Slammer
Kenraali
Auttoivat sen verran, että Pz IV saatiin elokuvaan. Tapahtumien kulusta on niin monta versiota, että on vaikea sanoa mikä on oikea. Yhden version mukaan Pz IV:n saaminen oli Kekkosen ansiota ja Raja oli auttanut oma-aloitteisesti.
Joka tapauksessa toivotan uuden version tervetulleeksi. Alkuperäinen versio on kaikesta teatraalisuudestaan ja vanhuudestaan huolimatta edelleen viihdyttävä, mutta varsinaisena sotaelokuvana sen arvo on rajallinen. Suurin merkitys lienee sillä, että lennokas ylinäytteleminen on iskostanut hyvin ihmisten mieliin muutamia avainlauseita.
Mollbergin versiota en taas ole ikinä sietänyt. Mikäli 3,5 tuntisen käsivaralta kuvatun ja piinaavan hitaasti etenevän järkäleen tarkoitus on kuvata sodan kauhuja, niin jonkinlaista kärsimystä sen katsominen on. Elokuvateknisesti se on tietenkin paljon modernimpi, mutta siitä vaan puuttuu tunne ja samaistuttavat hahmot. Ilmeisesti teatterilavoilta lähtöisin olevaa ylinäyttelemistä on ylikorjattu ja päädytty kaiken puolin latteaan ja luonnottomaan lopputulokseen, joka on valitettavan yleinen tuon ajan kotimaisissa elokuvissa. Oikeamman ikäiset näyttelijät (mikä tuntuu olevan monille tärkeää) eivät minua lohduta kun Rokasta on tehty vanha äijänkäppänä, joka ei vaan vaikuta tuliselta taistelijalta.
Paras suomalainen sotaelokuva tähän mennessä on Talvisota ja haluaisin nähdä sille haastajan. Siinä elokuvalliset ansiot ja tuotantoarvot (kalusto mukaan luettuna) ovat aika hyvin kohdallaan. Hahmojen perusluonteen ja suurelta osin myös käsikirjoituksen voisi ottaa Laineen versiosta ja päivittää nykyaikaisen elokuvakerronnan tasolle.
Talvisotaelokuvassa oli liian vähän lunta ja siinä ei välittynyt pakkanen ja hyytävä kylmyys ja tolkuton ryssiminen. Suomalaisen sotaelokuvan, jossa taistellaan ryssiä vastaan pitäisi olla ryssän hajuinen ja siitä pitäisi välittyä se ryssien henki, millä he taistelevat aivan toisenlaisella mentaliteetilla kuin luterilaiset suomalaiset. Ylipäänsä sotaelokuvissa vihollisen kuvaaminen on se missä oikaistaan. Vihollinen on aina sellainen tyhmä zombi, joka vain juoksee konekivääreihin, kun sankarit niitä niittää kumoon. Jenkkileffat on tässä suhteessa ihan totaalityhmiä. Talvisotaelokuvassa ei tuotu yhtään esiin sitä, että suomalaiset niitti pyöveleinä valko-venäläisiä ja ukrainalaisia joiden hävittäminen suomalaisilla oli Stalinin tavoite. Hävittämisen varmistamiseksi ne laitettiin kesävaatteissa pakkaseen. Jos minä olisin ohjannut talvisotaelokuvan olisin kuvannut vihollisen sellaisena hirveänä simputtavalla kiireellä teuraalle, ettei ne ehdi siinä hötäkässä miettiä mitään. Niitä ajettaisiin kuin karjaa ränniin. Ja sitten niitä niitettäisiin ja suomalaiset sotilaat ei tietäisi, mutta katsojat tietäisi ja ne kohtaukset olisi tosi surullisia, että kerrankin katsoja itkee kun vihollisia kuolee.
Tuntematon sotilas kertoo jatko-sodasta. Väinö Linnan kirjassa ja elokuvassakin vihollinen jäi aika vähäiselle osalle. Välillä tuntui, ettei vihollista ole ollenkaan, että jermut vaan rehjustaa purnaten jossakin. En kyllä ole ikinä ollutkaan oikeassa sodassa, mutta olettaisin, että vihollinen aiheuttaisi sen poikien suurimman päänvaivan ja pelon. Semmoinen vitsailu olisi jatkuvasti läsnä, kun jermut yrittää hallita paineita ja unohtaa missä ovat. Poikien kehittymistä pelokkaista normaaleista ihmisistä tunteettomiksi psykopaateiksi voisi senkin kuvata varmaan jonkin psykologin avulla. Psykologi voisi auttaa poikia kehittämään sadistin ja psykopaatin piirteitä reaktiona sodassa kokemiin kärsimyksiin. He siis epäkorrektisti nauttisivat kärsimysten tuottamisesta ja rääkkäämisestä ja alistamisesta, jonka sodan stressi tekisi niille, että ne rentoutuisi nauttien sadistisilla huveilla mitä ne viholliselle tekee irvokkaasti naureskellen, josta ei varmaan sitten puhuta sitten kenellekään. Nuorista pojista tulisi leffan edetessä vanhoja miehiä jotka eivät arvosta itseään eikä ketään ja ovat tietyllä tavalla ulkopuolisia ryhmässään kukin itse erikseen jota näkee taisteluissa olleissa sotilaissa. Nehän tappaa ihmisiä ja niille ihmisarvo on nolla, oma ja muiden. Ei ne käyttäydy enään inhimillisesti vaan jollain tavalla välinpitämättömästi, ettei mikään enään hetkauta. Kovia ne ei ole vaan ne on autisteja. Sodassa kai ihmisestä kehittyy jonkinlainen autisti, kun se kaikki menee jollain tavalla yli. Ihminen muuttuu loppuun ajetuksi ja konemaiseksi. Alussa ne näyttelijät voisi olla voimakkaasti läsnä, sitten leffan edetessä niille tulisi vähän sellaista, että silmien katseesta näkee, ettei siellä ole ketään kotona ja olemus muuttuisi jollain tavalla halvan raatomaiseksi. Se olisi kuin henkisesti kuollut. Leffan loppuun voisi laittaa jonkin pysäyttävän kuvan ihmisestä jolle sota ja sen kauhut ovat aiheuttaneet henkisen lobotomian ja se palaa kotiin kuin zombi. Se ei ole enään se vaan se on joku vieras ihminen. Sodassa kehittynyt kone on ottanut täyden hallinnan. Sitten se laitettaisiin laitokseen ja tähän kohtaan ladattaisiin ihan tolkuton kaurismäkeläinen laitostunut ahdistus, josta katsoja näkisi, että se elää koko ikänsä laitoksessa pelkkänä numerona. Sodan jäänne, josta ei puhuta ja joka piilotetaan laitokseen loppuelämäkseen.
Tuntematon sotilas kertoo jatko-sodasta. Väinö Linnan kirjassa ja elokuvassakin vihollinen jäi aika vähäiselle osalle. Välillä tuntui, ettei vihollista ole ollenkaan, että jermut vaan rehjustaa purnaten jossakin. En kyllä ole ikinä ollutkaan oikeassa sodassa, mutta olettaisin, että vihollinen aiheuttaisi sen poikien suurimman päänvaivan ja pelon. Semmoinen vitsailu olisi jatkuvasti läsnä, kun jermut yrittää hallita paineita ja unohtaa missä ovat. Poikien kehittymistä pelokkaista normaaleista ihmisistä tunteettomiksi psykopaateiksi voisi senkin kuvata varmaan jonkin psykologin avulla. Psykologi voisi auttaa poikia kehittämään sadistin ja psykopaatin piirteitä reaktiona sodassa kokemiin kärsimyksiin. He siis epäkorrektisti nauttisivat kärsimysten tuottamisesta ja rääkkäämisestä ja alistamisesta, jonka sodan stressi tekisi niille, että ne rentoutuisi nauttien sadistisilla huveilla mitä ne viholliselle tekee irvokkaasti naureskellen, josta ei varmaan sitten puhuta sitten kenellekään. Nuorista pojista tulisi leffan edetessä vanhoja miehiä jotka eivät arvosta itseään eikä ketään ja ovat tietyllä tavalla ulkopuolisia ryhmässään kukin itse erikseen jota näkee taisteluissa olleissa sotilaissa. Nehän tappaa ihmisiä ja niille ihmisarvo on nolla, oma ja muiden. Ei ne käyttäydy enään inhimillisesti vaan jollain tavalla välinpitämättömästi, ettei mikään enään hetkauta. Kovia ne ei ole vaan ne on autisteja. Sodassa kai ihmisestä kehittyy jonkinlainen autisti, kun se kaikki menee jollain tavalla yli. Ihminen muuttuu loppuun ajetuksi ja konemaiseksi. Alussa ne näyttelijät voisi olla voimakkaasti läsnä, sitten leffan edetessä niille tulisi vähän sellaista, että silmien katseesta näkee, ettei siellä ole ketään kotona ja olemus muuttuisi jollain tavalla halvan raatomaiseksi. Se olisi kuin henkisesti kuollut. Leffan loppuun voisi laittaa jonkin pysäyttävän kuvan ihmisestä jolle sota ja sen kauhut ovat aiheuttaneet henkisen lobotomian ja se palaa kotiin kuin zombi. Se ei ole enään se vaan se on joku vieras ihminen. Sodassa kehittynyt kone on ottanut täyden hallinnan. Sitten se laitettaisiin laitokseen ja tähän kohtaan ladattaisiin ihan tolkuton kaurismäkeläinen laitostunut ahdistus, josta katsoja näkisi, että se elää koko ikänsä laitoksessa pelkkänä numerona. Sodan jäänne, josta ei puhuta ja joka piilotetaan laitokseen loppuelämäkseen.
Viimeksi muokattu:
Ei, luin että molempien perusteella. Molemmat lukeneena pidän tosin Tuntematonta parempana. Sotaromaani on raaka-aine jossa Laineen ylikiukku tulee esiin. Toimitettuna Tuntematon Sotilas on parempi, olematta komiteateos.
Laineen on kiva katsoa. Mollen ei. Mutta Mollen versio lienee lähempänä IRL.
Lisäksi, kun vertaa Mollen filmiä saman vuoden Neuvostoliittolaiseen Idi Smotri (Tule ja näe) filmiin, näkee maailmojen eron. Neukkufilmi vääntää samaa neukkutarinaa jota Putinin klikki vääntää tänä päivänä, kun taas Mollen filmi ei ole mikään regiimin ylistystarina, vaan sen ajan kriittinen tarina. Voimme itse arvioida tarinan viestin.
Honcho
SMLNKO M/83
Olihan siinä myös jonkin verran härskimpiä juttuja sekä aikanaan liian neuvostovastaisen kuuloisia kohtia. Osa poistoista olisi nykypäivänä varmaan jäänyt kustannustoimittajankin punakynän jälkeen, mutta nuo pitkät avautumiset tuntuivat tosi irrallisilta.
Kannatti se kerran lukea.
Vonka
Supreme Leader
Väinö Leskinen oli sisäministerinä Rajavartiolaitoksen esimies. Muiden muassa teltat, kypärät, puserot, kiväärit, konepistoolit ja kiväärit - kaikki varustus tuli Rajavartiolaitoksesta, ei Kansallisteatterin pukuvarastosta. Puolustusvoimat kieltäytyi antamasta elokuvan tekijöille apua pukujen, taisteluvälineistön ja muun rekvisiitan osalta. Puolustusvoimain tuolloinen komentaja Heiskanen oli suuttunut SF:n sotilasfarssista Majuri maantieltä, eikä hän lämmennyt Linnan romaanillekaan. Panssarista oli tulla ylivoimainen este, mutta ylipäällikkö Kekkonen tosiaan junaili Parolan mukaan.
Tiedot elokuvan taustavaikeuksista on antanut ohjaaja itse, Edvin Laine.
Vonka
Supreme Leader
Tuntematon sotilas oli Suomen elokuvahistorian siihen mennessä kallein elokuva. Tuotto oli lopulta yli 200 miljoonaa markkaa. Elokuvaa kuvattiin huhtikuusta marraskuuhun vuonna 1955. Ulkokuvauspaikkoja olivat muun muassa Sipoon Box ja Hangelby, Imatran Immola, Nurmijärven Palojoen maasto, Tuusula, Hanko, Luumäki ja Rovaniemi. Panssarikohtaus kuvattiin Parolassa.
Särkkä oli ovela ja laski tuottoja. Hän teki tuntemattoman tekemisestä kansallisen asian. Lehdissä kysyttiin, keitä rooleihin pitäisi ottaa. Matti Raninin mukaan koekuvauksissa kävi moni, esimerkiksi Spede Pasanen ja Lasse Pöysti. Mietittiin, pitikö Tuntemattoman sotilaan kasvoissa olla jonkun tuntemattoman, niin että katsoja ei ajattelisi vain, että tuossa tuo näyttelijä näyttelee tuota hahmoa. Todettiin, että se oli hyvä idea. Viipurilaisen osakunnan näyttelijät ja lopulta muutkin osakuntalaiset oli värvätty mukaan. Matti Raninin äiti veti osakunnan näytelmäkerhoa. Hän suositti Reino Tolvasta, joka oli monipuolinen, lupsakka ja puhui hyvää karjalaa. Tolvanen pyydettiin koekuvaukseen ja hän sai Rokan roolin. Muuten elokuvassa oli 18 ammattinäyttelijää, jotka kyllä tunsivat arvonsa.
http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-1288624534055.html
Särkkä oli ovela ja laski tuottoja. Hän teki tuntemattoman tekemisestä kansallisen asian. Lehdissä kysyttiin, keitä rooleihin pitäisi ottaa. Matti Raninin mukaan koekuvauksissa kävi moni, esimerkiksi Spede Pasanen ja Lasse Pöysti. Mietittiin, pitikö Tuntemattoman sotilaan kasvoissa olla jonkun tuntemattoman, niin että katsoja ei ajattelisi vain, että tuossa tuo näyttelijä näyttelee tuota hahmoa. Todettiin, että se oli hyvä idea. Viipurilaisen osakunnan näyttelijät ja lopulta muutkin osakuntalaiset oli värvätty mukaan. Matti Raninin äiti veti osakunnan näytelmäkerhoa. Hän suositti Reino Tolvasta, joka oli monipuolinen, lupsakka ja puhui hyvää karjalaa. Tolvanen pyydettiin koekuvaukseen ja hän sai Rokan roolin. Muuten elokuvassa oli 18 ammattinäyttelijää, jotka kyllä tunsivat arvonsa.
http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-1288624534055.html
Kieltämättä joku sellainen leffa joka saadaan tarpeeksi erilleen tosielämästä olisi kiva, mutta kotomaahan ja nykypäivään sitä ei voisi käytännössä sijoittaa. Ellei yritetä jälleen Luxembergia vastaan...
Minä taas näin "herravastaisuuden".
En halua Linnaa vähätellä, mutta kaiken hienon seassa, oli roskaa. Tuntemattomassa (kirja) suurin osa roskasta oli karsittu. Sotaromaanissa se oli jäljellä- sehän olikin käsikirjoitus.
Jännää että kirjallisuudessa ollaan tietämättömiä editoreista/toimittajista.
Vonka
Supreme Leader
Parikan Talvisota pohjautuu Antti Tuurin romaaniin, joka taas sävyltään pohjautuu lääkintämiehenä olleen Jussin pöytälaatikkomuistelmiin. Se kertoo Laurilan rykmentin yhdestä komppaniasta, joka ei koskaan nähnyt Suomussalmen hankia eikä näin ollen myöskään pohjoisen korvessa kesäpuvuissa hortoilevaa divisioonaa, joka Puolan lämpimästä syksystä siirtyi Raatteen tielle. Laurilan rykmentti näki venäläisiä panssariyhtymiä ja massiivisen tykistön ja lentoaseen.
Kuvausaikaan oli leuto talvi. Pakkasen puute päiväkohtauksissa näkyy, mutta lunta on jopa liikaa. Elokuvahan sijoittuu valtaosin Taipaleen lohkolle. Taipale oli joulukuun alussa 1939 ohuessa lumihärmässä, pelloilla näkyi vielä mustia kynnöksiä, mutta valtavien keskitysten jälkeen linjoilla oli pelkkää mustaa multaa ja säleiksi menneitä puita. Jos elokuvaa jostain täytyy moittia, niin siitä, ettei siinä ole pystytty luomaan sellaista kuunmaisemaa, mitä Taipale lopulta oli. Tosin Laurilan porukkahan siirtyy lopuksi Vuosalmelle, missä muuten loppuviikoilla oli aika pimeää sielläkin.
Talvisota on minun silmääni paras näistä kotimaisista sotaelokuvista, mitä on olemassa.
Raveni
Greatest Leader
Noista Remeksen romaaneista saisi monestakin tehtyä aika mielenkiintoisen elokuva version. Mutta siis joku täysin fiktiivinen juttu... Ruotsalaisethan on tehneet oliskos ollut Hamilton? leffan... Toisaalta se tali/ihantala 1944 leffa oli hyvä... Olis kattonut pidempäänkin... vaikka koostuikin useammasta tarinasta niin tuollaisesta kun irroittaisi sen yhden tarinan... Olishan meillä ritareita joista useammankin leffan vääntäisi jos sen täytyisi jatkosotaa käsitellä...
Honcho
SMLNKO M/83
Kyllä, näin on. SitäKIN siellä oli (tulee osin läpi myös Tuntemattomaan), myös sellaista irrationaalista kiukkua kaikenlaista kohtaan. Minä näen tietyt piirteet ylireaktiona johonkin mikä Linnaa muissa sotakuvauksissa ärsytti. Munahaukka-Kotilaisen nosto Lottien edustajaksi on selvä ylilyönti johtuen siitä että "sankarilottahehkutus" on selvästi harmittanut kovasti Linnaa...liekö saanut rintamalla pakit joltakulta lottatytöltä, ehkä tämä on kääntynyt sitten siksi ettei lottatyttö halua maata kuin upseerien kanssa, eikä alikessu-Väinön?
Samoin tuohon aikaan valtaosa sotakirjoista oli ammattiupseerien kirjoittamia, ja niissä (uskoakseni) saatettiin vähätellä tapahtuneita omia tai kavereiden mokia ja joidenkin asioiden kaoottisuutta ainakin miesten näkökulmasta. Linnan kirjassa asia sitten kääntyy liikaakin siihen, että rintamamies kyllä tietää miten asia on ja 'herrat' ovat pääosin kujalla. Tästähän kuuluisa HS:n Toini Havun Tuntemattoman haukkuva kritiikki otsikolla "purnaajan sota" aikanaan kumpusi.
En ole tähän päivään mennessä päättänyt 100% mitä "mieltä" olen Linnasta ja hänen tuotannostaan, tavallaan ovat hirveän epätasaisia, osin epätasapuolisia ja kritiikkiäkin ansaitsevia teoksia (joltakin osin myös Pohjantähden alla joka mielestäni on parempi kirja kuin Tuntematon). Silti jotenkin lopputuloksena aina tuntuu, että kyllä niillä on tietty kiistämätön arvo, etenkin Pohjantähden alla on mahtava siinä miten se nostaa kaikkien näkökulmaa esille, paljastaa inhimillisiä ja samaistuttavia piirteitä myös niistä jotka ovat varmaan kauimpana Linnan omista, vasemmistohenkisistä tendensseistä. Toisaalta myös naurettavuuksia niiden luonteista jotka ovat periaatteessa hyvin ihannoitavia ja rohkeita hahmoja. Tuntemattomassa on selkeämmin ja mustavalkoisemmin näkyvillä "hyvät" ja "pahat" (Koskela/Lammio jne jne).
Honcho
SMLNKO M/83
Tein Baikalit ja vahvensin. Samaa mieltä. Tähän lopputulokseen tulin uusintakatselun jälkeen, edellinen katselu ehkä 20 vuotta aiemmin!
Siinä missä Tuntematon on teemoiltaan rönsyilevämpi ja esittelee ison kaartin hahmoja, niin Talvisota on hyvin subjektiivinen elämys ja välittää ajan rajut tuntemukset katsojalle upeasti.
Kirjana Talvisota on mielestäni hieman valju, siitä on paljon toki luettavissa rivien välistä mutta jotenkin hieman "luettelomainen" opus mitä ei ole halunnut lukea toiseen kertaan. Toisaalta elokuva nousee siltä pohjalta ihan toisenlaisiin sfääreihin. Harmittaa hitosti että en ole löytänyt mistään DVD:llä 5-tuntista tv-sarjaversiota missä Talvisota olisi parhaimmillaan kuulemma. Joutuu tyytymään 3,5 -tuntiseen pitkään leffaversioon, mutta sekin on loistava.