Vonka
Supreme Leader
Linna oli kova tupakkamies. Yksi kiukkukohtauksista koski sitä, ettei saatu tupakkaa. Että kuka jumaliste oli nin vähäjärkinen että esti tupakansaannin, kun pojat ovat hermona ja kuolevat metsissä, mutta savuja ei sovi vetää. Ihan oikeassahan hän oli, mutta ei se palvellut romaania.
Tuolta voi katsella tutkimuksen poistoista, että ovatko nuo sitten hyvää tekstiä ollenkaan. Näitä kai uuteen mukaan tulee.
"Niinä päivinä Suomesta ei olisi löytynyt montakaan päätä, jonka harkinta olisi pysynyt todellisuuden tasalla. Armeija eteni, väsyneenä mutta menestyksen siivittämänä ja kansa riemuitsi sen voitosta. Vain leskien ja orpojen suru heitti varjonsa tähän riemuun, mutta nauha rintaan ja taputus olkapäälle. Olette antaneet kalleimman uhrin maallemme. Ja kenties löytyi niinkin luonnottomia äitejä, jotka todella tunsivat iloa poikansa haudalla. Hän oli saanut uhrinsa."
Lahtinen:
"Kunnanpösöt tarttee korkeeta viljanhintaa ja mettäherrat näitä Venäjän korpia. Isot herrat tarttee kunniaa ja rahaa ja niitten huorrat jalokiviä ja turkiksia. Sitä vasten täällä tapetaan. Kansan menestys nääs. Ja että papit saa paremmin pidettyä ihmisiä kapitalistin kurissa. Saa ammuttaa jos ei tottele[...] Luetaan lappu, että jolles puolusta mun maitani ja rahapussiani, niin saunanseinälle vaan. [...] Jos minä määräisin, panisin mielisairaalaan kaikki lapualaiset ja sotaherrat. Mutta nyt on sanomalehdissä suuret ylistyskoohotukset, ja kansa rahoista maksetaan summa palkat."(SR, 308).
Väsyneillä ja likaisilla kasvoilla [Hietasen] karehti hirtehinen hymy. Se oli yhtä vanha kuin tuo Lahtisen esittämä nälän ja riekaleiden historia. Suomen kansa todellinen sankarieepos. Kun oikein tuntuu kurjalta, niin pyrkii naurattamaan. Eivätkä sen kirvoittajat suotta olleet nuo liian mahtipontiset ja millin verran hyvästä mausta syrjään hairahtaneen päiväkäskyn sanat. (SR, 145–146).
Jos sensuurista halutaan puhua, Tuntemattomasta todella sensuroitiin - lähes poikkeuksetta ne tekstit, jotka ironisoivat, halveksivat tai pilkkasivat Neuvostoliittoa ja neuvostosysteemiä. Ei Linna sitä säästänyt, mutta kustantajan oli pakko. Tässä niitä:
"Ajatus tuntui hänestä mielenkiintoiselta joten hän kehitteli sitä eteenpäin:
– Piesisköhän tuota naapurin tyttöä koittaan. Minkälainen sillä lie se lintunen. Ne kun siellä Venäjällä ovat kaikki epäkohat korjanneet niin jokohan ne on saaneet siellä tavaran sijaansa ylemmäksi. Ne tässä
"– Oletko nähnyt Stalinia?
– [En ole. Kirovin näin poikana.
– Nyt pannaan Venäjä matalaksi.]" (SR, 160).
"Kuvaavaa kyllä, miten ihmiset saadaan uskomaan täysin mahdottomia ja järjettömiä asioita, sillä mitä mahdollisuuksia missään maassa on teloittaa jokaisen antautujan omaisia, koska niitä sentään on satojatuhansia. [...] Mutta totuus on siitä merkillinen, että siihen voi olla uskomatta, varsinkin kun sitä lapsesta saakka opetetaan." (SR, 127).
Myös saksalaisia koskeva viittaus poistui!
Hän ei tiennyt, että Rommel oli kukistunut myrkkykapseliin ja että Englanti oli jo monta sataa vuotta käyttänyt Euroopan pikkuvaltioita historiallisen shakkipelinsä moukkina, jolla se hädän tullen suoritti edullisia vaihtoja." (SR, 426).
