Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature may not be available in some browsers.
Hauska tarina. Mutta erikoinen vertaus tässä yhteydessä. Että EU on lahko? Nyt meni Vonka pahasti alta riman.
Tottakai Eurooppa on panostanut kovasti Turkin oikeusvaltion, ihmisoikeuksien ja demokratian edistämiseen. Se on varmaan ollut positiivista?
Mutta EU-jäsenyys on ollut todella pitkässä puussa, jos vähän perehdyt asiaan. Esim Kyproksen kysymys yhtenä erittäin konkreettisena kantona kaskessa.
En sanonut EU:ta lahkoksi vaan että selityksessä on joukkoliikkeelle ominaisen vahvistususkon piirteitä. Integraatiohuuma ja yhteisvaluuttahuuma ovat aina rakastumiseen rinnastettavia ilmiöitä.
Kirjoitat: "Jos vähän perehdyt asiaan".
Mitä luulet minun tehneen?
Sitten varmaan osoitat, että EU:lla on ollut integraatiohuuma Turkin suhteen?
Btw. Taidan olla palstan suurin euro-kriitikko? Ainakaan meikäläinen ei huumaannu siis helposti. Mutta ärsyttää myös huuman huutelu yleisesti, jos se ei pidä paikkaansa.
Olli Rehn oli siis pelle, joka ilveili vain?
Tutkija Alaranta kirjoitti kaksi vuotta sitten, että jos joku on poliittista teatteria pitänyt, se on AKP.
"Nykypäivänä tarkasteltuna vaikuttaa yhä ilmeisemmältä, että AKP:n johdolle EU-jäsenyysneuvottelut ovat olleet puhtaasti välineellisiä, toisin sanoen neuvotteluprosessin aloittaminen ja ylläpitäminen ovat palvelleet aivan muita päämääriä kuin pyrkimystä tehdä Turkista EU:n jäsen."
"Omaksumalla demokratiaa, kansalaisvapauksia ja vähemmistöjen oikeuksia painottavan EU:n vaatiman puheenparren, liberaalidemokraattisen puolueohjelman, sekä asettamalla EU:n vaatimia lakeja, AKP sai vahvan ulkoisen oikeuttajan vallalleen."
Turkki ja silloinen Euroopan talousyhteisö EEC allekirjoittivat vuonna 1963 niin sanotun Ankaran sopimuksen, assosiaatiosopimuksen, jonka lopullisena päämäärä tuli olla Turkin täysjäsenyys talousyhteisön kanssa. Kuten tiedetään, integraatio on sittemmin edennyt ja nykymuotoisen EU:n hakijamaan statuksen Turkki sai vuonna 1999, ja virallisten jäsenyysneuvottelujen käynnistämisestä päätettiin vuonna 2004. Tähän päivään tultaessa yhteensä 35 virallisesta neuvotteluluvusta vain yksi on ”suljettu” eli saatu päätökseen.
Vaikka aloittaisimme Turkin ja EU:n suhteen tarkastelun vuoden 1963 sijasta vuodesta 1999, on todettava, että kumpikin osapuoli on muuttunut melkoisesti matkan varrella. EU:n virallisiin teksteihin ensimmäisen kerran vuonna 1993 ilmestynyt käsite ”vastaanottokyky” muuttui vuoden 2004 suuren itälaajentumisen jälkeen muodollisesta käsitteestä unionin luonteesta ja tulevaisuudesta käydyn keskustelun yhdeksi avainteemaksi. Viimeistään tässä viitekehyksessä Turkin EU-jäsenyys muuntui läpeensä poliittiseksi taistelutantereeksi - -.
- - Lyhyesti ilmaistuna voikin sanoa, että sen jälkeen kun AKP oli EU:n puoltaman demokratiadiskurssin puitteissa saanut asetettua omille kannattajilleen tärkeät teemat yhteiskunnan uudeksi normiksi, puoluetta tai sen kannattajakuntaa ei ole enää kiinnostunut sen enempää EU kuin liberaalidemokratia. Toisin sanoen kun poliittiset vastustajat armeijasta ja oikeuslaitoksesta on saatu putsattua EU-reformien avulla, EU on käynyt AKP:n johdolle tarpeettomaksi – taloutta lukuun ottamatta.
http://politiikasta.fi/turkin-eurooppalainen-kohtalo-yhden-kansallisen-kertomuksen-loppusoinnut/
Tähän päivään tultaessa yhteensä 35 virallisesta neuvotteluluvusta vain yksi on ”suljettu” eli saatu päätökseen
Melkoisia saavutuksia siis. Teemana on varmasti ollut: hiljaa hyvä tulee. Voin aistia kokonaisen lapatossuarmeijan sukkien suihkeen asian ympärillä.
Melkoisia saavutuksia siis. Teemana on varmasti ollut: hiljaa hyvä tulee. Voin aistia kokonaisen lapatossuarmeijan sukkien suihkeen asian ympärillä.
Joku varmaan tälläkin hetkellä vetää leipänsä puhtaasti ko. prosessin "eteenpäinviemiseen" Turkin kanssa liittyvistä hommista. Olen lähes varma tästä.
Siltä kaverilta ei todennäköisesti odoteta kovin suuria edistysaskelia. Saatettaisiin jopa suuttua, jos liikaa intoilee asiaa. Nostaa siis jalat pöydälle, lukee lehteä ja kirjoittelee vaikkapa MPnettiin (ja ei, en ole itse tällainen henkilö )
Ainakaan minun silmiini tuossa ei näy huumaa tai uskonlahkoon verrattavia piirteitä.
Riittääkö jo kumoamaan käsityksesi EU:n puolelta tulleesta poliittisesta teatterista? Muista nyt, mikä oli argumentti ja mitkä premissejä. Argumentille voi olla lukuisia premissejä, osa hyviä, osa heikompia. On liian helppoa tarttua yhteen premissiin ja jankuttaa siitä. EU ei pelannut teatteria. Se on argumenttini. Siksi selittely on tpodella tökeröä.
Premissi on kyseenalainen mutta merkkejä huumasta on ollut aivan kuin yrityksessä, jonka kasvuvauhti sokaisee.
Antaa ollin puhua, kun Erdogan on ollut jo pian vuosikymmenen vallassa:
Euroopan unionin vuoden 2004 laajenemisesta on kulunut viisi vuotta ja se, kuten myös Olli Rehnin alustus Euroopan komission tiloissa Berliinissä kirvoitti Handelsblattin ja Die Weltin haastattelemaan laajentumiskomissaaria sekä Financial Times Deutschlandin julkaisemaan Rehnin kirjoituksen unionin laajenemisesta ja syvenemisestä.
Talouslehti Handelsblattin artikkelissa Rehn varoitti, että lupauksia EU-jäsenyysneuvotteluista ei saa rikkoa tämänhetkiseen kriisiin vedoten. Unionin laajenemista hän pitää Euroopan vakauden ja demokratisoinnin ankkurina, ja toteaa: "Toivo on tärkeä tekijä politiikassa".
Rehn varoitti myös tekemästä uusista jäsenmaista ja -kandidaateista talouskriisin syntipukkeja, "ongelmia ei laukaissut serbialainen työväestö, vaan Wall Streetin yltiöpäisyys". Niin ikään Turkille annettujen lupausten tulee olla voimassa, EU on edelleen erittäin kiinnostunut maan lähenemisestä. Rehn näkee Turkin olevan tärkeä strategisena kumppanina Kaukasuksella ja Lähi-idässä sekä EU:n energiansaannin kannalta.
Tässä vaiheessa EU tiesi että Turkin on muututtava mutta ei se sitä toivonut Turkin ihmisten tähden.
Mutta, EU-jäsenyysneuvottelut ovat jo pitkään olleet jäissä. Se että niitä on pidetty siitä huolimatta yllä, siitä voi tietysti puhua poliittisena teatterina, jos haluaa. Mutta yksi pyrkimyksistä siinä on ollut houkutella Turkkia palaamaan ihmisoikeuksien, oikeusvaltion ja demokratian suuntaan, jotta EU-jäsenyys voisi ehkä sitten joskus edetä.
Olenko ainut kenelle tulee mieleen tästä Gülemisti jahdista Orwellin kirja eläinten vallankumous.
Erdogan = Possujen Napoleon ja Gülem on possujen Snowball.
--- Alla muutama quote kirjasta (http://msxnet.org/orwell/animal_farm.pdf) ---
-‘Comrades,’ he said quietly, ‘do you know who is responsible for this? Snowball has done this thing!
-The animals were shocked beyond measure to learn that even Snowball could be guilty of such an action
-Snowball was secretly frequenting the farm by night! Every night, it was said, he came creeping in under cover of darkness and performed all kinds of mischief.
-Whenever anything went wrong it became usual to attribute it to Snowball.
-Napoleon decreed that there should be a full investigation into Snowball’s activities.
Tuntuu kuin uutisia seuratessa lukisi kirjaa uudestaan
- Snowball has sold himself to Frederick of Pinchfield Farm, who is even now plotting to attack us and take our farm away from us! Snowball is to act as his guide when the attack begins.
"Toivo on tärkeä tekijä politiikassa"
lmiantomenettely on kätevä. Sillä pääsee äkkiä vittumaisesta naapurista, kilpailijasta, vihamiehestä jne.