Turkissa vallankaappaus

"Gülenisti" on uusi kaiken pahan alkua ja juurta kuvaava nimitys. Gülenistejä on siellä täällä, ne myrkyttävät kaupungin vesivarat ja murhaavat vauvoja kesken unien.

Onhan näitä ollut - riippuen maasta voidaan löytää -sti loppuisia sanoja joiden vastustamisen varjolla voidaan oikeastaan perustella kaikki. Kommunisti, kapitalisti, revansisti, anarkisti, kansallissosialisti, rasisti, sionisti, saabisti (sehän on kuulemma sairaus). Nyt sitten gülenisti.

https://en.wikipedia.org/wiki/Emmanuel_Goldstein
 
Hauska tarina. Mutta erikoinen vertaus tässä yhteydessä. Että EU on lahko? Nyt meni Vonka pahasti alta riman.

Tottakai Eurooppa on panostanut kovasti Turkin oikeusvaltion, ihmisoikeuksien ja demokratian edistämiseen. Se on varmaan ollut positiivista?

Mutta EU-jäsenyys on ollut todella pitkässä puussa, jos vähän perehdyt asiaan. Esim Kyproksen kysymys yhtenä erittäin konkreettisena kantona kaskessa.

En sanonut EU:ta lahkoksi vaan että selityksessä on joukkoliikkeelle ominaisen vahvistususkon piirteitä. Integraatiohuuma ja yhteisvaluuttahuuma ovat aina rakastumiseen rinnastettavia ilmiöitä.

Minä olen pro-EU mutta en ole lainkaan rakastunut. Tämä on ollut puhdas järkiavioliitto, jossa on vähän krymppejä. Rakkaallahan taas ei ole virheitä.

Älä veikkonen ala askartelemaan minun kanssani empiirisillä psykologisilla kysymyksillä! Tosin tämä EU-usko on todettu sosiologisissa tutkmuksissakin: jopa kansakunnat tarvitsevat henkisen draivin.

Kirjoitat: "Jos vähän perehdyt asiaan". :)

Mitä luulet minun tehneen?
 
En sanonut EU:ta lahkoksi vaan että selityksessä on joukkoliikkeelle ominaisen vahvistususkon piirteitä. Integraatiohuuma ja yhteisvaluuttahuuma ovat aina rakastumiseen rinnastettavia ilmiöitä.

Kirjoitat: "Jos vähän perehdyt asiaan". :)

Mitä luulet minun tehneen?

Sitten varmaan osoitat, että EU:lla on ollut integraatiohuuma Turkin suhteen?

Btw. Taidan olla palstan suurin euro-kriitikko? Ainakaan meikäläinen ei huumaannu siis helposti. Mutta ärsyttää myös huuman huutelu yleisesti, jos se ei pidä paikkaansa.
 
Sitten varmaan osoitat, että EU:lla on ollut integraatiohuuma Turkin suhteen?

Btw. Taidan olla palstan suurin euro-kriitikko? Ainakaan meikäläinen ei huumaannu siis helposti. Mutta ärsyttää myös huuman huutelu yleisesti, jos se ei pidä paikkaansa.

Tässä on syvimmältään kyse siitä, että selitys ihmisoikeuksien puolesta tehdystä EU-näytelmästä ei mielestäni ole uskottava. Premisseissä kerroin erilaisia syitä siihen, miksi selityksen tarjoaminen on luonnollista ja mistä syistä ne vain vahvistavat joidenkin uskoa.

Jos olet oikea uskovainen, mikään kertomani ei vaikuta sinuun vaan teet kaikkesi vahvistaaksesi uskoasi. Jos et ole, mietit mitä sanotaan. Sama koskee kaikkia, minua sinua ja hentun liisaa.

Mutta kirjoitanpa kohta tämän sielutieteen asemasta ihan konkretiaa.
 
Olli Rehn oli siis pelle, joka ilveili vain?

Tutkija Alaranta kirjoitti kaksi vuotta sitten, että jos joku on poliittista teatteria pitänyt, se on AKP.

"Nykypäivänä tarkasteltuna vaikuttaa yhä ilmeisemmältä, että AKP:n johdolle EU-jäsenyysneuvottelut ovat olleet puhtaasti välineellisiä, toisin sanoen neuvotteluprosessin aloittaminen ja ylläpitäminen ovat palvelleet aivan muita päämääriä kuin pyrkimystä tehdä Turkista EU:n jäsen."

"Omaksumalla demokratiaa, kansalaisvapauksia ja vähemmistöjen oikeuksia painottavan EU:n vaatiman puheenparren, liberaalidemokraattisen puolueohjelman, sekä asettamalla EU:n vaatimia lakeja, AKP sai vahvan ulkoisen oikeuttajan vallalleen."

Turkki ja silloinen Euroopan talousyhteisö EEC allekirjoittivat vuonna 1963 niin sanotun Ankaran sopimuksen, assosiaatiosopimuksen, jonka lopullisena päämäärä tuli olla Turkin täysjäsenyys talousyhteisön kanssa. Kuten tiedetään, integraatio on sittemmin edennyt ja nykymuotoisen EU:n hakijamaan statuksen Turkki sai vuonna 1999, ja virallisten jäsenyysneuvottelujen käynnistämisestä päätettiin vuonna 2004. Tähän päivään tultaessa yhteensä 35 virallisesta neuvotteluluvusta vain yksi on ”suljettu” eli saatu päätökseen.

Vaikka aloittaisimme Turkin ja EU:n suhteen tarkastelun vuoden 1963 sijasta vuodesta 1999, on todettava, että kumpikin osapuoli on muuttunut melkoisesti matkan varrella. EU:n virallisiin teksteihin ensimmäisen kerran vuonna 1993 ilmestynyt käsite ”vastaanottokyky” muuttui vuoden 2004 suuren itälaajentumisen jälkeen muodollisesta käsitteestä unionin luonteesta ja tulevaisuudesta käydyn keskustelun yhdeksi avainteemaksi. Viimeistään tässä viitekehyksessä Turkin EU-jäsenyys muuntui läpeensä poliittiseksi taistelutantereeksi - -.

- - Lyhyesti ilmaistuna voikin sanoa, että sen jälkeen kun AKP oli EU:n puoltaman demokratiadiskurssin puitteissa saanut asetettua omille kannattajilleen tärkeät teemat yhteiskunnan uudeksi normiksi, puoluetta tai sen kannattajakuntaa ei ole enää kiinnostunut sen enempää EU kuin liberaalidemokratia. Toisin sanoen kun poliittiset vastustajat armeijasta ja oikeuslaitoksesta on saatu putsattua EU-reformien avulla, EU on käynyt AKP:n johdolle tarpeettomaksi – taloutta lukuun ottamatta.


http://politiikasta.fi/turkin-eurooppalainen-kohtalo-yhden-kansallisen-kertomuksen-loppusoinnut/
 
Mikäli Turkin EU-integraatio oli vain poliittinen näytelmä, voimme loputkin meistä heittää surutta kaiken luottamuksemme poliittiseen järjestelmään. Itse näen sen menneen Monnet'n hengessä - Turkki on Eurooppaa ja sillä on iso talous!

Olli Rehn: Turkey membership ‘vital’ for EU

Future enlargements are “a vital part of the solution” to problems that the EU will face in the decades to come, according to Commissioner Olli Rehn. The “progressive and well-managed” integration of Turkey into the European Union should be part of this strategy, he says in an exclusive interview with EurActiv.

Olli Rehn is the EU’s commissioner responsible for enlargement


http://www.euractiv.com/section/central-europe/interview/olli-rehn-turkey-membership-vital-for-eu/
 
Olli Rehn oli siis pelle, joka ilveili vain?

Tutkija Alaranta kirjoitti kaksi vuotta sitten, että jos joku on poliittista teatteria pitänyt, se on AKP.

"Nykypäivänä tarkasteltuna vaikuttaa yhä ilmeisemmältä, että AKP:n johdolle EU-jäsenyysneuvottelut ovat olleet puhtaasti välineellisiä, toisin sanoen neuvotteluprosessin aloittaminen ja ylläpitäminen ovat palvelleet aivan muita päämääriä kuin pyrkimystä tehdä Turkista EU:n jäsen."

"Omaksumalla demokratiaa, kansalaisvapauksia ja vähemmistöjen oikeuksia painottavan EU:n vaatiman puheenparren, liberaalidemokraattisen puolueohjelman, sekä asettamalla EU:n vaatimia lakeja, AKP sai vahvan ulkoisen oikeuttajan vallalleen."

Turkki ja silloinen Euroopan talousyhteisö EEC allekirjoittivat vuonna 1963 niin sanotun Ankaran sopimuksen, assosiaatiosopimuksen, jonka lopullisena päämäärä tuli olla Turkin täysjäsenyys talousyhteisön kanssa. Kuten tiedetään, integraatio on sittemmin edennyt ja nykymuotoisen EU:n hakijamaan statuksen Turkki sai vuonna 1999, ja virallisten jäsenyysneuvottelujen käynnistämisestä päätettiin vuonna 2004. Tähän päivään tultaessa yhteensä 35 virallisesta neuvotteluluvusta vain yksi on ”suljettu” eli saatu päätökseen.

Vaikka aloittaisimme Turkin ja EU:n suhteen tarkastelun vuoden 1963 sijasta vuodesta 1999, on todettava, että kumpikin osapuoli on muuttunut melkoisesti matkan varrella. EU:n virallisiin teksteihin ensimmäisen kerran vuonna 1993 ilmestynyt käsite ”vastaanottokyky” muuttui vuoden 2004 suuren itälaajentumisen jälkeen muodollisesta käsitteestä unionin luonteesta ja tulevaisuudesta käydyn keskustelun yhdeksi avainteemaksi. Viimeistään tässä viitekehyksessä Turkin EU-jäsenyys muuntui läpeensä poliittiseksi taistelutantereeksi - -.

- - Lyhyesti ilmaistuna voikin sanoa, että sen jälkeen kun AKP oli EU:n puoltaman demokratiadiskurssin puitteissa saanut asetettua omille kannattajilleen tärkeät teemat yhteiskunnan uudeksi normiksi, puoluetta tai sen kannattajakuntaa ei ole enää kiinnostunut sen enempää EU kuin liberaalidemokratia. Toisin sanoen kun poliittiset vastustajat armeijasta ja oikeuslaitoksesta on saatu putsattua EU-reformien avulla, EU on käynyt AKP:n johdolle tarpeettomaksi – taloutta lukuun ottamatta.


http://politiikasta.fi/turkin-eurooppalainen-kohtalo-yhden-kansallisen-kertomuksen-loppusoinnut/

Tuossa artikkelissa oli hyvin vedetty yhteen asioita.
  • Vuonna 1963 Turkki ja silloinen Euroopan talousyhteisö EEC allekirjoittivat niin sanotun Ankaran sopimuksen, assosiaatiosopimuksen, jonka lopullisena päämäärä tuli olla Turkin täysjäsenyys talousyhteisön kanssa.
  • Jo niinkin aikaisin tämän jälkeen, kuin vuonna 1999, Turkki sai nykymuotoisen EU:n hakijamaan statuksen
  • Virallisten jäsenyysneuvottelujen käynnistämisestä päätettiin vuonna 2004
  • Tähän päivään tultaessa yhteensä 35 virallisesta neuvotteluluvusta vain yksi on ”suljettu” eli saatu päätökseen.
Ainakaan minun silmiini tuossa ei näy huumaa tai uskonlahkoon verrattavia piirteitä.

Vuonna 1999 Turkki vaikutti olevan hyvällä tiellä. AKP nousi valtaan 2002 ja vielä aluksi senkin jälkeen oli optimismia. Mutta pitkään aikaan ei ole enää ollut.

Erittäin isoja konkreettisia esteitä Turkin jäsenyyden tiellä ovat joka tapauksessa olleet koko ajan Kypros ja kurdit. Puhumattakaan sitten kaikesta muusta.
 
Tähän päivään tultaessa yhteensä 35 virallisesta neuvotteluluvusta vain yksi on ”suljettu” eli saatu päätökseen

Melkoisia saavutuksia siis. Teemana on varmasti ollut: hiljaa hyvä tulee. Voin aistia kokonaisen lapatossuarmeijan sukkien suihkeen asian ympärillä.
 
Melkoisia saavutuksia siis. Teemana on varmasti ollut: hiljaa hyvä tulee. Voin aistia kokonaisen lapatossuarmeijan sukkien suihkeen asian ympärillä.

Joku varmaan tälläkin hetkellä vetää leipänsä puhtaasti ko. prosessin "eteenpäinviemiseen" Turkin kanssa liittyvistä hommista. Olen lähes varma tästä.

Siltä kaverilta ei todennäköisesti odoteta kovin suuria edistysaskelia. Saatettaisiin jopa suuttua, jos liikaa intoilee asiaa. Nostaa siis jalat pöydälle, lukee lehteä ja kirjoittelee vaikkapa MPnettiin (ja ei, en ole itse tällainen henkilö :D )
 
Melkoisia saavutuksia siis. Teemana on varmasti ollut: hiljaa hyvä tulee. Voin aistia kokonaisen lapatossuarmeijan sukkien suihkeen asian ympärillä.

Näinkin voisi ehkä asian ilmaista. :rolleyes:

David Cameron otti kantaa asiaan jo keväällä näin.

High quality global journalism requires investment. Please share this article with others using the link below, do not cut & paste the article. See our Ts&Cs and Copyright Policy for more detail. Email [email protected] to buy additional rights. http://www.ft.com/cms/s/0/de1efd42-2001-11e6-aa98-db1e01fabc0c.html#ixzz4F8KVbJHr

Last updated: May 22, 2016 3:01 pm

Turkey unlikely to join EU ‘until the year 3000’, says Cameron
George Parker, Political Editor

David Cameron has tried to switch the focus of Britain’s EU referendum debate away from Turkey, saying the country would probably not be ready to join the bloc “until the year 3000” on its current rate of progress.
 
Joku varmaan tälläkin hetkellä vetää leipänsä puhtaasti ko. prosessin "eteenpäinviemiseen" Turkin kanssa liittyvistä hommista. Olen lähes varma tästä.

Siltä kaverilta ei todennäköisesti odoteta kovin suuria edistysaskelia. Saatettaisiin jopa suuttua, jos liikaa intoilee asiaa. Nostaa siis jalat pöydälle, lukee lehteä ja kirjoittelee vaikkapa MPnettiin (ja ei, en ole itse tällainen henkilö :D )

Johannes Hahn vastaa eikä hän todellakaan aio liittää Turkkia Euroopan unioniin Erdoganin puhdistusten jälkeen. Mies pitää sitten ensin vaihtaa, siis joko Hahn tai Erdogan.
 
Ainakaan minun silmiini tuossa ei näy huumaa tai uskonlahkoon verrattavia piirteitä.

Riittääkö jo kumoamaan käsityksesi EU:n puolelta tulleesta poliittisesta teatterista? Muista nyt, mikä oli argumentti ja mitkä premissejä. Argumentille voi olla lukuisia premissejä, osa hyviä, osa heikompia. On liian helppoa tarttua yhteen premissiin ja jankuttaa siitä. EU ei pelannut teatteria. Se on argumenttini. Siksi selittely on tpodella tökeröä.

Premissi on kyseenalainen mutta merkkejä huumasta on ollut aivan kuin yrityksessä, jonka kasvuvauhti sokaisee.

Antaa ollin puhua, kun Erdogan on ollut jo pian vuosikymmenen vallassa:


Euroopan unionin vuoden 2004 laajenemisesta on kulunut viisi vuotta ja se, kuten myös Olli Rehnin alustus Euroopan komission tiloissa Berliinissä kirvoitti Handelsblattin ja Die Weltin haastattelemaan laajentumiskomissaaria sekä Financial Times Deutschlandin julkaisemaan Rehnin kirjoituksen unionin laajenemisesta ja syvenemisestä.

Talouslehti Handelsblattin artikkelissa Rehn varoitti, että lupauksia EU-jäsenyysneuvotteluista ei saa rikkoa tämänhetkiseen kriisiin vedoten. Unionin laajenemista hän pitää Euroopan vakauden ja demokratisoinnin ankkurina, ja toteaa: "Toivo on tärkeä tekijä politiikassa".

Rehn varoitti myös tekemästä uusista jäsenmaista ja -kandidaateista talouskriisin syntipukkeja, "ongelmia ei laukaissut serbialainen työväestö, vaan Wall Streetin yltiöpäisyys". Niin ikään Turkille annettujen lupausten tulee olla voimassa, EU on edelleen erittäin kiinnostunut maan lähenemisestä. Rehn näkee Turkin olevan tärkeä strategisena kumppanina Kaukasuksella ja Lähi-idässä sekä EU:n energiansaannin kannalta.

Tässä vaiheessa EU tiesi että Turkin on muututtava mutta ei se sitä toivonut Turkin ihmisten tähden.
 
Miksi Turkki ja mitä se visio tarkoitti. Otetaan ihan alusta saakka.

EU:n historian kenties tärkein julistus on vuonna 1950 syntynyt, Euroopan hiili- ja teräsyhteisön muodostamiseen johtanut, nk. Schumanin julistus. Julistuksen sisältöön ja Schumanin filosofiaan vaikuttivat oakohtaiset kokemukset niin ranskalaisesta kuin saksalaisesta kulttuurista. Hän oli elsassilainen, joka oli palvellut Saksan armeijassa mutta sai myöhemmin Ranskan kansalaisuuden, kun Elsass-Lothringen siirtyi Ranskalle Versailles`n rauhassa.

Jean Monnet oli seuraava ideologi, joka näki Euroopan mahdollisuudet vielä pitemmälle: rauha voi levitä vielä laajemmalle.

Olli Rehn törmäsi osaltaan jo Turkin suunnalla rajoihin, mihin asti voi mennä. Se raja oli Aasia. Vuonna 2014 piirrettiin uusi raja Mustallemerelle. Siinä nyt on kerrankin niitä kaivattuja rajoja, jotka pitävät. Ja ihmisiä kuolee.

"Jäseneksi haluavan valtion tulee vastata eurooppalaista arvomaailmaa, lainsäädäntöä ja normistoa. Kun valtio ryhtyy EU:n jäseneksi, siitä tulee osa suurta yhteisöä, joka vaikuttaa jäsenvaltion lakeihin ja instituutioihin. Monissa tapauksissa tämä merkitsee haastavien uudistusten tekemistä, joita kansalaisten tulee tukea. Vastaukseni EU:n laajentumisen rajoihin on seuraava: Euroopan kartta muodostuu eurooppalaisten tietoisuudessa. Maantiede asettaa sille kehykset, mutta vain tietyt perusarvot määrittelevät Euroopan rajat. Tällaisia arvoja ovat vapaus, solidaarisuus, suvaitsevaisuus, ihmisoikeudet, demokratia sekä oikeusvaltion toteutuminen."

- Olli Rehn

Tämä visio on kaunis, mutta missä talousasiat ovat kuitenkin se ykkönen, siellä reviirille tulevat saavat joskus mafiasodan aikaan.
 
Riittääkö jo kumoamaan käsityksesi EU:n puolelta tulleesta poliittisesta teatterista? Muista nyt, mikä oli argumentti ja mitkä premissejä. Argumentille voi olla lukuisia premissejä, osa hyviä, osa heikompia. On liian helppoa tarttua yhteen premissiin ja jankuttaa siitä. EU ei pelannut teatteria. Se on argumenttini. Siksi selittely on tpodella tökeröä.

Premissi on kyseenalainen mutta merkkejä huumasta on ollut aivan kuin yrityksessä, jonka kasvuvauhti sokaisee.

Antaa ollin puhua, kun Erdogan on ollut jo pian vuosikymmenen vallassa:


Euroopan unionin vuoden 2004 laajenemisesta on kulunut viisi vuotta ja se, kuten myös Olli Rehnin alustus Euroopan komission tiloissa Berliinissä kirvoitti Handelsblattin ja Die Weltin haastattelemaan laajentumiskomissaaria sekä Financial Times Deutschlandin julkaisemaan Rehnin kirjoituksen unionin laajenemisesta ja syvenemisestä.

Talouslehti Handelsblattin artikkelissa Rehn varoitti, että lupauksia EU-jäsenyysneuvotteluista ei saa rikkoa tämänhetkiseen kriisiin vedoten. Unionin laajenemista hän pitää Euroopan vakauden ja demokratisoinnin ankkurina, ja toteaa: "Toivo on tärkeä tekijä politiikassa".

Rehn varoitti myös tekemästä uusista jäsenmaista ja -kandidaateista talouskriisin syntipukkeja, "ongelmia ei laukaissut serbialainen työväestö, vaan Wall Streetin yltiöpäisyys". Niin ikään Turkille annettujen lupausten tulee olla voimassa, EU on edelleen erittäin kiinnostunut maan lähenemisestä. Rehn näkee Turkin olevan tärkeä strategisena kumppanina Kaukasuksella ja Lähi-idässä sekä EU:n energiansaannin kannalta.

Tässä vaiheessa EU tiesi että Turkin on muututtava mutta ei se sitä toivonut Turkin ihmisten tähden.

Turkki on EU:lle tärkeä strategisen sijaintinsa ja talouden takia.

Mutta, EU-jäsenyysneuvottelut ovat jo pitkään olleet jäissä. Se että niitä on pidetty siitä huolimatta yllä, siitä voi tietysti puhua poliittisena teatterina, jos haluaa. Mutta yksi pyrkimyksistä siinä on ollut houkutella Turkkia palaamaan ihmisoikeuksien, oikeusvaltion ja demokratian suuntaan, jotta EU-jäsenyys voisi ehkä sitten joskus edetä.

Näin on toimittu Balkanin maiden kanssa. Slovenia ja Kroatia ovat jo EU-jäseniä. Eikä esim. Serbian jäsenyys ole välttämättä enää mahdottoman kaukana, jos asiat etenevät positiivisesti.

Tuolta löytyy listaa ja analyysiä jäsenehdokasmaista.

http://www.eurooppatiedotus.fi/public/default.aspx?contentid=267286&contentlan=1
 
Olenko ainut kenelle tulee mieleen tästä Gülemisti jahdista Orwellin kirja eläinten vallankumous.

Erdogan = Possujen Napoleon ja Gülem on possujen Snowball.

--- Alla muutama quote kirjasta (http://msxnet.org/orwell/animal_farm.pdf) ---

-‘Comrades,’ he said quietly, ‘do you know who is responsible for this? Snowball has done this thing!
-The animals were shocked beyond measure to learn that even Snowball could be guilty of such an action
-Snowball was secretly frequenting the farm by night! Every night, it was said, he came creeping in under cover of darkness and performed all kinds of mischief.
-Whenever anything went wrong it became usual to attribute it to Snowball.
-Napoleon decreed that there should be a full investigation into Snowball’s activities.

Tuntuu kuin uutisia seuratessa lukisi kirjaa uudestaan :)

- Snowball has sold himself to Frederick of Pinchfield Farm, who is even now plotting to attack us and take our farm away from us! Snowball is to act as his guide when the attack begins.
-I will even say, comrades, he would have succeeded if it had not been for our heroic Leader, Comrade Napoleon.

Tällä hetkellä ehkä kaikista osuvin vielä tähän loppuun (lisätty..)

-For we have reason to think that some of Snowball’s secret agents are lurking among us at this moment!’
 
Viimeksi muokattu:
Mutta, EU-jäsenyysneuvottelut ovat jo pitkään olleet jäissä. Se että niitä on pidetty siitä huolimatta yllä, siitä voi tietysti puhua poliittisena teatterina, jos haluaa. Mutta yksi pyrkimyksistä siinä on ollut houkutella Turkkia palaamaan ihmisoikeuksien, oikeusvaltion ja demokratian suuntaan, jotta EU-jäsenyys voisi ehkä sitten joskus edetä.

Sitten tilanteen arvostelu on ollut hyvin heikkoa, sosiologia ja talousmaantiede on sivuutettu. Se ei ole tavatonta: kaupallinen eteenpäin katsova järki unohtaa, että näkökentässä on myös vertikaalinen ja hotisontaalinen ulottuvuus. Poikkitieteellisyys olisi hyväksi.

Teatteria se ei saa olla tämä, koska silloin koko järjestelmä on ilveily. Jätetään se muille.
 
Olenko ainut kenelle tulee mieleen tästä Gülemisti jahdista Orwellin kirja eläinten vallankumous.

Erdogan = Possujen Napoleon ja Gülem on possujen Snowball.

--- Alla muutama quote kirjasta (http://msxnet.org/orwell/animal_farm.pdf) ---

-‘Comrades,’ he said quietly, ‘do you know who is responsible for this? Snowball has done this thing!
-The animals were shocked beyond measure to learn that even Snowball could be guilty of such an action
-Snowball was secretly frequenting the farm by night! Every night, it was said, he came creeping in under cover of darkness and performed all kinds of mischief.
-Whenever anything went wrong it became usual to attribute it to Snowball.
-Napoleon decreed that there should be a full investigation into Snowball’s activities.

Tuntuu kuin uutisia seuratessa lukisi kirjaa uudestaan :)

- Snowball has sold himself to Frederick of Pinchfield Farm, who is even now plotting to attack us and take our farm away from us! Snowball is to act as his guide when the attack begins.

Sepä se, Gülem on Erdoganille sama kuin Trotski Stalinille - ja Lumipallo Napoleonille - ja Goldstein Isolle Veljelle. Kaksi jälkimmäistä onkin Stalin/Trotski -duon innoittamia. Erdoganilla taas on georgialaiset sukujuuret (edit: asia mitä en muuten ole nähnyt kuin tässä ketjussa, vaikka on kiinnostava detalji) kuten Stalinilla ja sekin tekee puhdistuksia. "Hauskoja" yksityiskohtia, vaikka koko Turkin tilanne herättää lähinnä surua.
 
Back
Top