Hyviä huomioita. Tässä oikeastaan on tiivistettynä se, minkä takia keskustelu näistä asioista julkisella tasolla on vaikeaa, ellei jopa mahdotonta. Ihmiset pitävät härkäpäisesti kiinni omista katsantokannoistaan, eivätkä ole valmiita edes harkitsemaan väärässä olemista miltään osin. Täysin mahdotonta viedä keskustelua eteenpäin, kun ihmiset ovat jo etukäteen päättäneet, että ovat 100 % oikeassa ja toinen puoli 100 % väärässä. Itsekritiikki tuntuu olevan usein lähellä nollaa.
Toki tämä pitää paikkansa ylipäätään keskustelukulttuurissa nykyään. Faktat tuntuvat jäävän sivurooliin niin mediassa kuin yksityisemmissäkin keskusteluissa ja asioita käsitellään enemmän tunteella. Traagisen tapauksen jälkeen tämä on toki osin ymmärrettävää, mutta median tulisi pystyä mielestäni parempaan.
Helpottanee tietysti oloa, kun uskoo vakaasti olevansa oikeassa kaikesta. Lienee siis helpompaa keksiä ympärillä tapahtuville asioille jopa absurdilta vaikuttavia selityksiä, jotka sopivat omaan maailmankuvaan kuin muuttaa omaa maailmankuvaa, koska maailmankuvan muutos aiheuttaisi ristiriitoja useiden omien mielipiteiden - kenties jopa omien tehtyjen tekojen - kanssa ja sitä kautta epämiellyttävää oloa.
Miten tämä sitten liittyy Turkuun? Siten, että jos asioista ei voida keskustella, ei niistä saada aikaan kunnollisia poliittisia päätöksiä, ja konkreettiset toimet jäävät laihoiksi. Viittaan tällä esim. mahdollisiin palautuskeskusten perustamiseen, ja laajemmalla tasolla maahantulon kontrolliin ylipäätään. Niin ikään, mikäli ei olla halukkaita selvittämään tapahtumien kulkua ja taustoja kunnolla ja mahdollisimman objektiivisesti, ei voida olettaa, että mihinkään järkevään keskusteluun edes voitaisiin päätyä.
Jääkäämme odottamaan tutkinnan tuloksia, ehkä suomalaiset yllättävät meidät analyyttisellä keskustelulla. Tällä foorumilla on hyviä alkuja sellaiselle keskustelulle.