Turvallisuusjoukot

baikal kirjoitti:
Sudettimessa taisin samasta asiasta vängätä: britit oppivat P-Irlannissa varmaan suunnilleen kaiken opittavan harmaan vaiheen suojaamistempuista. Ja yksi mitä olen aiheesta lukenut oli se, että kunnollisessa suojaamistoimessa on aina, always ja alltid näkymätön elementti. Eli on toiminnan julkisivu ja sitten se, joka ei taatusti näy eikä kuulu. Mitä enemmän sitä miettii sitä varmempi olen, että se on oikea tapa.

Itse sanoisin ripauksella romantillista mystiikkaa:

Kohteen suojaus on kuin taikatempun tekeminen; Yleisön huomio ja mielikuvat tehtävästä asiasta kiinnitetään johonkin muuhun, kuin itse temppuun..

..sama toimii sitten sabotoinninkin kanssa.
 
Kohdetta suojaavalla komppanialla/joukkueella on AINA lähtövalmis reservi, ryhmä/partio. Lisäksi iso osa ukoista on levossa ja siten käytettävissä vastaiskuun, etsintään yms. suht nopeastikin.
 
Tupsahtipa tuolta firman lehtijakelusta uusin Kontrollin numero työpöydälle. Sisälsi muuten ihan mielenkiintoisen jutun ilmavoimien sotilaspoliisien harjoituksesta.

"Eräässä heidän harjoituksessaan yhdistettiin menestyksekkäästi kolme eri toimialaa, jopa eri puolustushaaroista: lentäjät harjoittelivat pelastautumista vihamielisellä alueella, ja pelastajina toimivat Utin Jääkärirykmentin helikopterit henkilöstöineen. Vastaosastoina toimivat ilmavoimien tukikohtaa suojaavat sotilaspoliisit, heille harjoituksen aihe oli vaarallisen henkilön jäljestäminen ja kiinniotto maastossa."

Kontrolli 5/11 s. 10

Havaintoja jutusta:

-Utin vastuulla on ilmavoimien CSAR-toiminta.

-Sotilaspoliisien varustus oli kevyt.

-Sotavarusteeksi on "hyväksytty" bundeswehrin taisteluhanskat ja brittiläinen 1x1 metrin kevytnaamioverkko.

-Taktisesti mielenkiintoinen ratkaisu oli koirapartioiden ja valvontalinjojen yhteiskäyttö.
 
Kulunvalvontaan liittyen muuten pohdittavaa:

Miten paljon tietoa annatte vartio- ja partiomiehille? Entäs jos joku onnsituukin ottamaan vangiksi kohdetta tai suojaavan turvallisuusukon? Silti ihan tietämättömiksi ympärillä pyörivästä härdellistäkään ukkoja ei voi jättää. Ainakin viereiset patiot ja kv-pisteet pitäisi mielestäni olla tiedossa. Samoin partioiden kulkuajoista ja reiteistä pitää joko olla tieto, tai selkeä tapa erottaa omat partiot.

Muistan erään harjoituksen, jossa telmusin vartiokomppanian kanssa. Jättivät minut ilman alaisia, joten härvelsin sitten siellä täällä apuna. Kävin suorittamassa vartiomiesten etumaastossa maastontiedusteluakin, kun ei ollut fiksumpaakaan tekemistä. Palatessani testasin vartiomiehetkin, mutta ilmeisesti olen kaikilta tunnettu, koska Seis!-huudon sijaan kuului perioululainen "mitää nää siellä teet?"
Raportoin löydöistäni, telakuormautojen ja ihmisten tuoreista jäljistä, sitten aikanaan meitä johtaneelle kapiukolle, joka ei oikein arvostanut asiaa. Meidän ei kuulema olisi pitänyt tietää, että sillä suunnalla on toisen joukon järjestämä etuvartio. Olisi pitänyt keskittyä kv-paikan toimintaan, eikä välittää ympäröivästä maailmasta. Kertoi se meille varusmiesjohtajille sitten vähän tarkemminkin, mutta kielsi kertomasta vartiojääkäreille. Kuulema "fokus" oli tiukasti rajattava. Ehkä hyvä niinkin, koska porukka oli koottu lähinnä vastentahtoisista taistelijoista.
 
Touhottaja kirjoitti:
Olisi pitänyt keskittyä kv-paikan toimintaan, eikä välittää ympäröivästä maailmasta. Kertoi se meille varusmiesjohtajille sitten vähän tarkemminkin, mutta kielsi kertomasta vartiojääkäreille. Kuulema "fokus" oli tiukasti rajattava. Ehkä hyvä niinkin, koska porukka oli koottu lähinnä vastentahtoisista taistelijoista.

Muistelen aikoinaan, että pohdimme varusmiehinä sitä, kuka ammattisotilaista olisi liian tyhmä, aselajiosaamaton tai hullu sodanajan oikeaksi johtajaksi.

Enemmistö selvisi testistä hyvällä keskinkertaisuudella, koska itsekin olimme pieniä keskinkertaisuuksia, mutta joidenkin aivan selvästä soveltumattomuudesta oli vahva konsensus.

Yleensä jaottelu meni niin, että osa osasi aselajiasiat niin hyvin, että saattoi luottaa, että he saisivat järjestelmän toimimaan ja osaa pidettiin selaisena johtajaluonteina, että keskinkertaisesta osaamisestaan huolimatta saisivat joukon toimimaan.

Kaikkein eniten inhoan ammattisotilaissa virkamieslaiskuutta, sitä, ettei ammattisotilas sotilasopettajana viitsi ottaa asioista selvää, vaikka on opettaja. Kun tätä jatkuu pitkään, on tuloksena arvio, että kyseessä on niin patatyhmä yksilö, että hän ei edes tiedä, mitä hän ei tiedä, eikä ota asioista sen vuoksi selvää.

"Ei vaikuta kotiutumiseen eikä päivärahaan - ei eläkekertymään eikä eläkkeelle pääsyyn."

Sotilasopetuksen ongelma on sotilaskoulutus. Koko ajan sanotaan, mitä ei saa tehdä sen sijaan, että yllytettäisiin ihmiset ajattelemaan sitä, mitä voisi vielä lisäksi tehdä.

Yksi aselajitarkastajaksi pääsevä yliluutnantti sanoi, että "tämä on sabluunaratkaisu" tarkottaen sitä, että jos löytyy parempia ratkaisuja niin niitä saa käyttää ja että ajatteleminenkin on sallittua.

Saksalaisessa perinteessä väärinajattelu on varattu vasta yleisesikuntaupseerikoulutuksessa oleville.

Prikaatin toiminta-alue on 10 km x 20 km, joten se valtiovalta, jota sotatoimiyhtymä käyttää, on maantieteellisesti pieni vastaten noin sadan pienimmän kunnan luokkaa.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_Suomen_kunnista_pinta-alan_mukaan

Tällaista aluetta voidaan kriisittömissä tilanteissa hallinnoida pikkukunnanjohtajan henkisin ja tiedollisin edellytyksin.

Jos nyt yleensä katsotte sitä, kuka saa päättää ja suunnitella aivan oikeasti asioita niin kyllä ne ensimmäiset toiminnan vapausasteet alkavat vasta everstistä ja prikaatista.

On johtajalle suunnaton etu se, että alaiset ajattelevat ja toimivat ja tietävät ilman välittävää hierarkiatasoa myös sen, miten viereiset yksiköt tekevät ja miten toimisivat.

Ei tuota johtamisoppia tarvitse ohjesäännöstä kysyä. Tiedoksi riittää se, että joukkueilla on läppäri ja että ne voisivat jakaa tilannekuvansa muillekin joukkueille sekä kranaatinheitinjoukkueelle. Tämä osoittaa, että infrastruktuuri kehittyy siihen suuntaan, että myös aseveljen kykyihin luotetaan naapurissa.

Jos oikean toiminnan mallia katsotaan niin suosittelen luettavaksi aiheesta "Hyökkäys Entebbeen".

Siinä ei haitannut pätkääkään se, että israelilaisten komentaja kaatui jo heti halussa.

Sen sijaan Turkin Pohjois-Kyproksen miehitys meni uusiksi maahanlaskun osalta, koska komentaja kaatui.

Kyllä näitä hommia aivan oikeasti tekevät keskenään harjoitelleet porukat eivätkä pomottajat yksin.
 
Mosuri kirjoitti:
Tupsahtipa tuolta firman lehtijakelusta uusin Kontrollin numero työpöydälle. Sisälsi muuten ihan mielenkiintoisen jutun ilmavoimien sotilaspoliisien harjoituksesta.

"Eräässä heidän harjoituksessaan yhdistettiin menestyksekkäästi kolme eri toimialaa, jopa eri puolustushaaroista: lentäjät harjoittelivat pelastautumista vihamielisellä alueella, ja pelastajina toimivat Utin Jääkärirykmentin helikopterit henkilöstöineen. Vastaosastoina toimivat ilmavoimien tukikohtaa suojaavat sotilaspoliisit, heille harjoituksen aihe oli vaarallisen henkilön jäljestäminen ja kiinniotto maastossa."

Kontrolli 5/11 s. 10
Samasta oli juttu Sotakoira-lehdessä.

Tuli mieleen tuosta Mosurin postauksesta, voisikko vapaaehtoisista reserviläisistä muodostaa vastaavanlaisia (paikallisia/alueellisia) erillisosastoja?

Varmasti löytyisi esim. spol-, tiedustelu- ja sissi-koulutuksen saaneita, jopa koiran ohjaajiakin, jotka olisivat valmiita sitoutumaan pidempiaikaiseenkin koulutus-/harjoitteluputkeen kunhan vaan mahdollisuus tarjottaisiin. En tarkoita mitään erillisiä spol- tai vartiojoukkueita, vaan tehtävienmukaisia erillisosastoja esim. 12henkilöä.

PV:ltä tukea ko. vapaaehtoiseen harjoitteluun, miksei myös puhtaasti vapaaehtoiselta pohjalta "aluetsto:n hyväksymänä".

Jonkin verran tuosta on jo kokemustakin, tosin osana laajempaa kokonaisuutta. Ongelmana tuossa "osana laajempaa kokonaisuutta" on se, ettei pystytä järjetämään eriytyvää koulutusta ja harjoittelua niin paljon kuin tarttis. Valtakunnalisena "koulutuskokonaisuutena" varmaan resurssitkin järjestysi, mutta tämä edellyttäisi aktiivisuutta meidän reserviläisten osalta.
 
Aliupseerit tiedon keskiössä

Maavoimien
operaatiokeskukseen on
juuri tullut virka-apupyyntö
poliisilta. Keskuksen sydämessä
on keskittynyt tunnelma.
Toimistokäytävä on autio ja
tyhjissä huoneissa vain aavistus
niiden asukeista.


"Sotilasmestari Ari Helppolainen (49)
tulee toimistoon. Hän kertoo tilanteen
olevan hallussa ja avun lähteneen
poliisille. Kyseessä on tavanomaisesta
poikkeava virka-apupyyntö. Tähänkin tilanteeseen
puolustusvoimilla on sopivaa
osaamista ja työkalut.

Helppolainen on yksi noin viidestäkymmenestä
sotilaasta, jotka työskentelevät
operaatiokeskustoimialal-
la. Heistä valtaosa on aliupseereita.
Operaatiokeskuksia on kaikissa puolustushaaroissa,
sotilaslääneissä sekä Porin
Prikaatissa. Lisäksi maavoimissa sotilasläänien
operaatiokeskukset vastaavat
myös alueittensa turvallisuusvalvonnasta.
Pitkän linjan turvallisuusalan ammattilainen
työskentelee Maavoimien valvontajohtajana.
Hän siirtyi nykyiseen tehtäväänsä
Itäisen Maanpuolustusalueen
tilannekeskuksesta vuonna 2008. Sitä ennen
hän työskenteli vartiopäällikkönä
Savon Prikaatissa ja turvallisuustehtävissä
vartiointiliikkeessä.

Tilannevalvonta-aliupseerit
tiedon keskiössä


Maavoimien operaatiokeskus vastaa
puolustushaaran operatiivisen maatilanteen,
yhteistoimintaviranomaisten
tilanteen ja maavoimien kriisinhallintajoukkojen
tilanteen seurannasta ja tarvittavista
välittömistä toimenpiteistä ympäri
vuorokauden. Tilannekuvayhteenveto
toimitetaan pääesikuntaan liitettäväksi
koko puolustusvoimien tilannekuvaan.
Tilannekuvatieto kulkee usein pitkän
matkan ennen päätymistään puolustusvoimien
ylimmän johdon eteen.

Maavoimien Operaatiokeskuksen päällikkö
everstiluutnantti Kalle Seppälä
kertoo, että tieto on kulkenut yksittäisestä
joukko-osastosta alueellisen operaatiokeskuksen
ja puolustushaaraoperaatiokeskuksen
kautta pääesikuntaan.
– Puolustusvoimien johdon on tärkeää
tietää, mitä kaikkea joukoissa tapahtuu.
Kuitenkin vain osa tapahtumista siirtyy
pääesikuntaan osaksi valtakunnallista
tilannekuvaa. Tässä työssä on tärkeää
pystyä tekemään nopeita päätöksiä siitä,
mitkä eteen tulevat asiat ovat valtakunnallisesti
olennaisia.

Seppälän mukaan sotilasläänien, puolustushaarojen
ja pääesikunnan johto käsittelee
tilannekuvayhteenvedot päivittäin.
Näin varmistetaan, että johto on
tietoinen kaikista toimintaympäristöön
olennaisesti vaikuttavista seikoista.
– Tilannevalvonta-aliupseerit seuraavat
sotilaallista tilannekuvaa sekä kansallista
ja kansainvälistä uutismediaa.
He kokoavat alueellisen maatilanteen ja
turvallisuusvalvontatilanteen ja muodostavat
operatiivisen maatilannekuvan ja
raportoivat siitä pääesikuntaan. Lisäksi
operaatiokeskus valvoo puolustusvoimien
turvallisuusvalvonnan toteuttamista.
Se pitää jatkuvasti yhteyttä puolustusvoimien
operaatiokeskuksiin sekä muihin viranomaisiin.
Maavoimien operaatiokeskus toteuttaa
tarvittaessa myös henkilöturvallisuustehtäviä.
Se toteuttaa Maavoimien
Esikunnan turvallisuusvalvontaa ja toimii
Mikkelin varuskunnan aluepartiossa
turvallisuusvalvontatehtävissä.

Kokeneen aliupseerin paikka

Aliupseerit ovat keskeinen henkilöstöryhmä
operaatiokeskuksissa. Seppälä toivoo,
että jatkossakin kokeneet aliupseerit
haluaisivat hakeutua niihin töihin. Hän
näkee, että ihanteellinen työntekijä olisi
elänyt pitempään joukko-osaston arjessa
esimerkiksi kouluttajana tai vartiopäällikkönä.
– Näin sotilaalle olisi muodostunut
suhteellisuudentajua joukkojen arjesta,
ja kaikesta siitä, mitä varusmiesten
ja henkilökunnan arjessa tapahtuu.
Myös kokemus kriisinhallintatehtävistä
on eduksi.

Tehtävien monipuolisuudesta kertoo
myös se, että operaatiokeskuksiin
voidaan rekrytoida myös esimerkiksi
Rajavartiolaitos- ja Hätäkeskuslaitostaustan
omaavia henkilöitä.
Helppolainen on samaa mieltä esimiehensä
kanssa. Hän pitää tehtävää kokeneen
aliupseerin paikkana.
– Kun henkilöllä on joukko-osastokokemusta,
mahdollisesti kriisinhallintakokemusta,
SAMOJ1 suoritettuna ja tervettä
maalaisjärkeä, hän pärjää hyvin
tehtävässä. Sotilaallisten perustaitojen
tulee olla hallussa. Lisäksi vaatimuksena
ovat hyvät käytöstavat, hyvät ihmissuhdetaidot
ja hyvä tilannetaju.
Seppälä näkee, että aliupseerien virkaurakurssit
antavat tärkeän pohjan työlle
myös operaatiokeskuksissa. Miehet
näkevät puutteena sen, että operaatiokeskusalalle
ei vielä ole suunniteltu omaa
toimialajaksoa.
– Tavoitteenamme on, että operaatiokeskusalalle
saadaan pian oma toimialajakso.
Ihannetilanteessa henkilö työskentelee
täällä jonkun aikaa ja suorittaa
sitten SAMOJ2:n ja alan toimialaopinnot,
Seppälä toteaa.

Erilaiset tietojärjestelmät ovat keskeinen
työkalu operaatiokeskuksessa.
Henkilöillä tulee Seppälän mukaan olla
kokemusta puolustusvoimien järjestelmistä
ja hänen tulee muutenkin suhtautua
avoimesti tietotekniikkaan ja tietojärjestelmiin.
Hyvä fyysinen kunto auttaa
jaksamaan
Helppolainen korostaa, että mielenkiintoinen
työ voi olla myös hyvin raskasta.
Vuorotyö, pitkät työvuorot, suljettu
työympäristö, ajoittain hyvinkin
kiihkeä rytmi ja erilaiset, joskus vakavatkin,
tapahtumat eivät välttämättä sovi
kaikille.
Huumorintaju ja hyvät sosiaaliset valmiudet
ovat perusedellytys jaksamiselle.
Tiivis yhteisö toimii ainoastaan jos sen
jäsenet puhaltavat yhteen hiileen ja arvostavat
toisiaan.
– Täällä työskentelevät ihmiset ovat
hyvin ammattitaitoisia. Tämä on kiinteä
työyhteisö ja meillä on hyvä yhteishenki.
Lähimmät työkaverit ovat usein ainoita
ihmisiä joiden kanssa työasioista puhutaan.
Hyvä fyysinen kunto lisää toimintakykyä
ja auttaa jaksamaan työssä.
Helppolainen vakuuttaa, että viikkoliikuntamahdollisuus
toimii aidosti heidän
työpisteessään ja esimies kannustaa siihen.
– Viikkoliikuntamahdollisuus toteutuu
meidän työpisteessä. Toki Virve kulkee
aina mukana. Tämä on ajoittain raskasta
työtä ja hyvä fyysinen kunto auttaa siinä.
Työajalla tapahtuvan viikkoliikunnan
lisäksi Helppolainen pyrkii lenkkeilemään
ja talvisin hiihtämään. Muutaman
metrin päästä kotiovelta lähtevät kuntoilureitit
kannustavat säännölliseen liikkumiseen."

Teksti ja kuvat: Asta Ruuskanen

Ammattisotilas 4/2011

http://www.aliupseeriliitto.fi/files/443/Ammattisotilas_4_2011.pdf
 
Suomen ilmavoimien turvallisuusjoukot

Eli näin siis varusmiehille tiedotetaan näihin tehtäviin hakeutumisesta.


"SUOJAUSJOUKKUE
Tukikohtakomppania tuottaa taistelutukikohtien, tutka-asemien ja muiden erikoiskohteiden suojaamiseen suojauskomppanioita ja erillisiäsuojausjoukkueita. Näiden joukkojen varusmieskoulutus annetaan Tukikohtakomppanian suojausjoukkueessa. Suojausjoukkueen koulutus koostuu pääosin jääkäri-, vartio-ja tiedustelukoulutuksesta -liikuntakoulutusta unohtamatta. Suojausjoukkue vastaa osaltaan lennoston päivittäisestä operatiivisesta turvallisuudesta. Suojausmiehen tulee olla fyysisesti ja henkisesti hyvässä kunnossa sekävarautunut kovaankin koulutukseen. Suojausjoukkueen johtajat tullaan kouluttamaan Porin Prikaatin jääkäri-ja tiedustelualiupseerikoulussa sekä vastaavilla linjoilla reserviupseerikoulussa Haminassa. Mikäli haluat palvelukselta haasteita, rajojen hakua ja elämyksiä, niin tämäon valintasi.

SOTILASPOLIISIJOUKKUE
Sotilaspoliisijoukkue tuottaa joukkoja lentotukikohdan ympäristöön avainkohteiden ja tärkeiden henkilöiden suojaamiseen, etsintä-ja kiinniottotehtäviin rakennetulla alueella sekäerikoisjoukkojen vastaiseen toimintaan. Tämän lisäksi sotilaspoliisijoukkue kantaa päävastuun lennoston päivittäisestä operatiivisesta turvallisuudesta yhteistoiminnassa vartioston kanssa. Sotilaspoliisijoukkueen koulutus on monipuolinen ja haastava yhdistelmäsuojaustaktiikkaa, iskuosastotoimintaa, asutuskeskustaistelua, voimankäyttö-ja vartiokoulutusta sekä eri aseilla tapahtuvaa ampumakoulutusta. Sotilaspoliisijoukkueen miehistökurssi järjestetään lennostossa ja johtajat koulutetaan ilmavoimien sotilaspoliisialiupseerikoulussa Kauhavalla ja vastaavalla linjalla Reserviupseerikoulussa Haminassa. Mikäli olet kiinnostunut saamaan erikoistaitoja edellyttävän, vaativan ja monipuolisen taistelijan koulutuksen, on sotilaspoliisijoukkue oikea valinta.


SOTILASPOLIISIJOUKKUE
Sotilaspoliisijoukkue, johtajat (aliupseerit ja upseerit) (12kk)(8 kpl, joista 1 kpl RUK)Koulutus Kauhavalla kesto 7+9 (Auk1 ja Auk2) viikkoa. Auk1 jakson jälkeen yksi valitaan reserviupseerikurssille. RUK Haminassa 14 viikkoa ja Utissa 6 viikkoa. Toimivat vartiotehtävissäja sotilaspoliisijoukkueen ryhmänjohtajina.Sotilaspoliisijoukkue, miehistö(9kk)(30 kpl)Koulutus Pirkkalassa, kesto 3 viikkoa. Koulutusta jatketaan Pirkkalassa. Vartioivat Pirkkalan ja Aitovuoren tukikohtia.VIP-kuljettaja (9kk)(1 kpl)Koulutus Pirkkalassa sotilaspoliisimiehistön mukana, jonka jälkeen toimii Tampereen Aluetoimiston kuljettajana.

SUOJAUSJOUKKUESuojausjoukkue, johtajat (aliupseerit ja upseerit) (12kk)(Jääkäri AUK 4 kpl joista 1 kpl RUK Hamina ja Tiedustelu AUK 2kpl, joista 1kpl RUK Hamina)Koulutus Porin Prikaatissa, kesto 7+9 viikkoa (Auk1 ja Auk2). Alkuun toimivat alokkaiden ryhmänjohtajina ja alokasajan jälkeen suojausjoukkueen ryhmänjohtajina. Auk1-jakson jälkeen 2 kpl lähtee reservinupseerikurssille Haminaan, joka kestää14 viikkoa.Suojausjoukkue, miehistö(6kk)(n. 30 kpl)Koulutus Pirkkalassa. Suojausmies koulutetaan toimimaan jääkäri-, tiedustelu-ja vartiotehtävissä. Tehtävä edellyttää hyvää fyysistä sekä henkistäkuntoa."


http://www.panssariprikaati.fi/wcm/bfb14e804057b035953e95a195fa7be4/Alokastiedote_2.pdf?MOD=AJPERES&CONVERT_TO=url&CACHEID=bfb14e804057b035953e95a195fa7be4
 
Mielenkiinnolla odotan ryhtyykö ilmavoimat kouluttamaan itse noita suojausjoukkojen aliupseereita?
 
Miksi ilmavoimat sotilasopettaisi jalkaväkeä merivoimien tapaan? Eivät ilmavoimat tarvitse ylimääräisiä oppilaitoksia.
 
jokiranta kirjoitti:
Miksi ilmavoimat sotilasopettaisi jalkaväkeä merivoimien tapaan?

Painotukset? Ulkomaiset esimerkit?

Basjägare, RAF Regiment ja USAF Security forces....


jokiranta kirjoitti:
Eivät ilmavoimat tarvitse ylimääräisiä oppilaitoksia.

Kouluttaahan ilmavoimat omat sotilaspoliisinsakkin (pl. RUK koulutus).
 
RE: Suomen ilmavoimien turvallisuusjoukot

Mosuri kirjoitti:
Eli näin siis varusmiehille tiedotetaan näihin tehtäviin hakeutumisesta.


"SUOJAUSJOUKKUE
Tukikohtakomppania tuottaa taistelutukikohtien, tutka-asemien ja muiden erikoiskohteiden suojaamiseen suojauskomppanioita ja erillisiäsuojausjoukkueita. Näiden joukkojen varusmieskoulutus annetaan Tukikohtakomppanian suojausjoukkueessa. Suojausjoukkueen koulutus koostuu pääosin jääkäri-, vartio-ja tiedustelukoulutuksesta -liikuntakoulutusta unohtamatta. Suojausjoukkue vastaa osaltaan lennoston päivittäisestä operatiivisesta turvallisuudesta. Suojausmiehen tulee olla fyysisesti ja henkisesti hyvässä kunnossa sekävarautunut kovaankin koulutukseen. Suojausjoukkueen johtajat tullaan kouluttamaan Porin Prikaatin jääkäri-ja tiedustelualiupseerikoulussa sekä vastaavilla linjoilla reserviupseerikoulussa Haminassa. Mikäli haluat palvelukselta haasteita, rajojen hakua ja elämyksiä, niin tämäon valintasi.

SOTILASPOLIISIJOUKKUE
Sotilaspoliisijoukkue tuottaa joukkoja lentotukikohdan ympäristöön avainkohteiden ja tärkeiden henkilöiden suojaamiseen, etsintä-ja kiinniottotehtäviin rakennetulla alueella sekäerikoisjoukkojen vastaiseen toimintaan. Tämän lisäksi sotilaspoliisijoukkue kantaa päävastuun lennoston päivittäisestä operatiivisesta turvallisuudesta yhteistoiminnassa vartioston kanssa. Sotilaspoliisijoukkueen koulutus on monipuolinen ja haastava yhdistelmäsuojaustaktiikkaa, iskuosastotoimintaa, asutuskeskustaistelua, voimankäyttö-ja vartiokoulutusta sekä eri aseilla tapahtuvaa ampumakoulutusta. Sotilaspoliisijoukkueen miehistökurssi järjestetään lennostossa ja johtajat koulutetaan ilmavoimien sotilaspoliisialiupseerikoulussa Kauhavalla ja vastaavalla linjalla Reserviupseerikoulussa Haminassa. Mikäli olet kiinnostunut saamaan erikoistaitoja edellyttävän, vaativan ja monipuolisen taistelijan koulutuksen, on sotilaspoliisijoukkue oikea valinta.


SOTILASPOLIISIJOUKKUE
Sotilaspoliisijoukkue, johtajat (aliupseerit ja upseerit) (12kk)(8 kpl, joista 1 kpl RUK)Koulutus Kauhavalla kesto 7+9 (Auk1 ja Auk2) viikkoa. Auk1 jakson jälkeen yksi valitaan reserviupseerikurssille. RUK Haminassa 14 viikkoa ja Utissa 6 viikkoa. Toimivat vartiotehtävissäja sotilaspoliisijoukkueen ryhmänjohtajina.Sotilaspoliisijoukkue, miehistö(9kk)(30 kpl)Koulutus Pirkkalassa, kesto 3 viikkoa. Koulutusta jatketaan Pirkkalassa. Vartioivat Pirkkalan ja Aitovuoren tukikohtia.VIP-kuljettaja (9kk)(1 kpl)Koulutus Pirkkalassa sotilaspoliisimiehistön mukana, jonka jälkeen toimii Tampereen Aluetoimiston kuljettajana.

SUOJAUSJOUKKUESuojausjoukkue, johtajat (aliupseerit ja upseerit) (12kk)(Jääkäri AUK 4 kpl joista 1 kpl RUK Hamina ja Tiedustelu AUK 2kpl, joista 1kpl RUK Hamina)Koulutus Porin Prikaatissa, kesto 7+9 viikkoa (Auk1 ja Auk2). Alkuun toimivat alokkaiden ryhmänjohtajina ja alokasajan jälkeen suojausjoukkueen ryhmänjohtajina. Auk1-jakson jälkeen 2 kpl lähtee reservinupseerikurssille Haminaan, joka kestää14 viikkoa.Suojausjoukkue, miehistö(6kk)(n. 30 kpl)Koulutus Pirkkalassa. Suojausmies koulutetaan toimimaan jääkäri-, tiedustelu-ja vartiotehtävissä. Tehtävä edellyttää hyvää fyysistä sekä henkistäkuntoa."


http://www.panssariprikaati.fi/wcm/bfb14e804057b035953e95a195fa7be4/Alokastiedote_2.pdf?MOD=AJPERES&CONVERT_TO=url&CACHEID=bfb14e804057b035953e95a195fa7be4

Mielestäni tämän touhun pitäisi kokonaisuudessaan olla vanhempien miesten heiniä. Varusmiespalvelusta suorittaville nuorukaisille normaali jalkaväkikoulutus. (Jonka siis pitää olla parasta mahdollista ja miesten varusteiden tulisi olla hyviä) Sijoitus ensimmäisten vuosien ajan terävän kärjen prikaateissa. Joskus kolmekympin tienoilla kertausharjoitus ja sijoitus erillisiin pataljooniin tai komppanioihin. Uudeksi tehtäväksi tällainen selustan kohteiden vahtiminen.

Kohteet ovat toki tärkeitä, mutta vahtimisen kannalta miesten nuoruus on toissijaista. Paljon tärkeämpää on riittävä miesmäärä ja miesten vastuuntunto. Kumpainenkin syy puoltaa vanhempien miesten käyttämista ja lisäksi tämä vapauttaa fyysisesti paremmassa kunnossa olevat nuoret miehet varsinaisten taistelujoukkojen riveihin.
 
RE: Suomen ilmavoimien turvallisuusjoukot

JOKO kirjoitti:
Mielestäni tämän touhun pitäisi kokonaisuudessaan olla vanhempien miesten heiniä. Varusmiespalvelusta suorittaville nuorukaisille normaali jalkaväkikoulutus. (Jonka siis pitää olla parasta mahdollista ja miesten varusteiden tulisi olla hyviä) Sijoitus ensimmäisten vuosien ajan terävän kärjen prikaateissa. Joskus kolmekympin tienoilla kertausharjoitus ja sijoitus erillisiin pataljooniin tai komppanioihin. Uudeksi tehtäväksi tällainen selustan kohteiden vahtiminen.

Kohteet ovat toki tärkeitä, mutta vahtimisen kannalta miesten nuoruus on toissijaista. Paljon tärkeämpää on riittävä miesmäärä ja miesten vastuuntunto. Kumpainenkin syy puoltaa vanhempien miesten käyttämista ja lisäksi tämä vapauttaa fyysisesti paremmassa kunnossa olevat nuoret miehet varsinaisten taistelujoukkojen riveihin.

Aikaisemminhan toimittiin juuri kuten ehdotit. Tukikohtien suojaamisesta vastasivat juurikin vartiokomppaniat. Oliko järjestely toimiva siitä en tiedä.

Olet aivan oikeassa, että vastuuntunto on tärkeää. Se miten miehistöpalvelus ja vastuuntunto sekä palveluhalukkuus "turvallisuushommiin" yli 30 vuotiaana saadaan yhdistettyä jää arvoitukseksi. Vaikea yhtälö - ei välttämättä mahdoton! Ideoita otetaan vastaan.

Käsittääkseni noihin suojausmiehen hommiin sijoitetaan niitä miehiä jotka aikaisemmin palvelijat sergei miehinä (ilmavoimien sergei koulutus on lopetettu). Onhan se hieno juttu, että keksitään vartiosotilaalle noin hieno nimike "suojausmies". Onkohan noilla joku noheva hihamerkkikin?

Noihin sotilaspoliisihommiin liittyy mielenkiintoisia ilmiöitä. Mitä olen kansainvälisillä foorumeilla pyörinyt niin kaikista länsimaista löytyy sellainen ihmisryhmä jolla suu vettyy kun on mahdollisuus saada "poliisi" merkinnällä varustettu hihanauha. Samaa ilmiötä on havaittavissa Suomessa- esim. maakuntajoukot eivät mainosta sitä sotilaspoliisi elementtiään, koska se vetää "tietynlaisia" ihmisiä puoleensa.
 
RE: Suomen ilmavoimien turvallisuusjoukot

JOKO kirjoitti:
Mosuri kirjoitti:
Suojausmies koulutetaan toimimaan jääkäri-, tiedustelu-ja vartiotehtävissä.

Mielestäni tämän touhun pitäisi kokonaisuudessaan olla vanhempien miesten heiniä. Varusmiespalvelusta suorittaville nuorukaisille normaali jalkaväkikoulutus. (Jonka siis pitää olla parasta mahdollista ja miesten varusteiden tulisi olla hyviä) Sijoitus ensimmäisten vuosien ajan terävän kärjen prikaateissa. Joskus kolmekympin tienoilla kertausharjoitus ja sijoitus erillisiin pataljooniin tai komppanioihin. Uudeksi tehtäväksi tällainen selustan kohteiden vahtiminen.

Kohteet ovat toki tärkeitä, mutta vahtimisen kannalta miesten nuoruus on toissijaista. Paljon tärkeämpää on riittävä miesmäärä ja miesten vastuuntunto. Kumpainenkin syy puoltaa vanhempien miesten käyttämista ja lisäksi tämä vapauttaa fyysisesti paremmassa kunnossa olevat nuoret miehet varsinaisten taistelujoukkojen riveihin.

Mosuri kirjoitti:
JOKO kirjoitti:
Mielestäni tämän touhun pitäisi kokonaisuudessaan olla vanhempien miesten heiniä. Varusmiespalvelusta suorittaville nuorukaisille normaali jalkaväkikoulutus. (Jonka siis pitää olla parasta mahdollista ja miesten varusteiden tulisi olla hyviä) Sijoitus ensimmäisten vuosien ajan terävän kärjen prikaateissa. Joskus kolmekympin tienoilla kertausharjoitus ja sijoitus erillisiin pataljooniin tai komppanioihin. Uudeksi tehtäväksi tällainen selustan kohteiden vahtiminen.

Kohteet ovat toki tärkeitä, mutta vahtimisen kannalta miesten nuoruus on toissijaista. Paljon tärkeämpää on riittävä miesmäärä ja miesten vastuuntunto. Kumpainenkin syy puoltaa vanhempien miesten käyttämista ja lisäksi tämä vapauttaa fyysisesti paremmassa kunnossa olevat nuoret miehet varsinaisten taistelujoukkojen riveihin.

Aikaisemminhan toimittiin juuri kuten ehdotit. Tukikohtien suojaamisesta vastasivat juurikin vartiokomppaniat. Oliko järjestely toimiva siitä en tiedä.

Olet aivan oikeassa, että vastuuntunto on tärkeää. Se miten miehistöpalvelus ja vastuuntunto sekä palveluhalukkuus "turvallisuushommiin" yli 30 vuotiaana saadaan yhdistettyä jää arvoitukseksi. Vaikea yhtälö - ei välttämättä mahdoton! Ideoita otetaan vastaan.

Käsittääkseni noihin suojausmiehen hommiin sijoitetaan niitä miehiä jotka aikaisemmin palvelijat sergei miehinä (ilmavoimien sergei koulutus on lopetettu). Onhan se hieno juttu, että keksitään vartiosotilaalle noin hieno nimike "suojausmies". Onkohan noilla joku noheva hihamerkkikin?

Noihin sotilaspoliisihommiin liittyy mielenkiintoisia ilmiöitä. Mitä olen kansainvälisillä foorumeilla pyörinyt niin kaikista länsimaista löytyy sellainen ihmisryhmä jolla suu vettyy kun on mahdollisuus saada "poliisi" merkinnällä varustettu hihanauha. Samaa ilmiötä on havaittavissa Suomessa- esim. maakuntajoukot eivät mainosta sitä sotilaspoliisi elementtiään, koska se vetää "tietynlaisia" ihmisiä puoleensa.

Mitenkäs tuossa suojausmies koulutuksessa painotetaan nuita tiedustelu- ja vartio-opintoja?. Jääkärin perustutkinto lienee sama kuin muillakin... Kertaamalla nuista saanee vaikka kelpo panzer-jägstereitä :sleepy:. Mietin vaan siis sitä, että miten helposti suojausjääkäri voisi sijoitustaan muuttaa; vai onko niin että kerran suojausmies, aina suojausmies niin kauan kuin jonkinmoista sijoitusta on...
 
RE: Suomen ilmavoimien turvallisuusjoukot

Mosuri kirjoitti:
Olet aivan oikeassa, että vastuuntunto on tärkeää. Se miten miehistöpalvelus ja vastuuntunto sekä palveluhalukkuus "turvallisuushommiin" yli 30 vuotiaana saadaan yhdistettyä jää arvoitukseksi. Vaikea yhtälö - ei välttämättä mahdoton! Ideoita otetaan vastaan.

Rauhan aikana ei millään. Sodan tai sen uhan oloissa tilanne on toinen. Ikää rapiat 30 ja muutama muksu kotona. Tavallinen suomalainen mies asuntolainalla ja kiukkusella muijalla ryyditettynä. Kertauksissa nämä miehet eivät ihmeitä tee, mutta kovassa tilanteessa hoitavat hommansa vähintäänkin hyvin, kunhan heille perustellaan tehtävän merkitys ja annetaan selvät ohjeet sekä oikeudet toteuttaa annettu tehtävä.

Erikoisjoukkojen vastaisissa operaatioissa tärkeintä on vastuuntunto ja sitkeys. Vihollinen piiloutuu juuri siihen kurjimpaan paikkaan ja piilotetut sensorit ovat siinä pahimmassa paskakasassa. Varusmiehellä on pillu mielessä ja viinaakin pitäisi saada. Siinä jää moni ikävempi homma tekemättä. Toista on keski-ikäisellä putkimiehellä. Se on kahlannut paskassa 15 vuotta. Saman viemärin tutkiminen kymmenennen kerran ei ole ongelma. Se hoidetaan työnä muiden joukossa. Sama koskee useimpia miehiä, kun ikää tulee lisää. Vanhempi mies kykenee toistamaan sitä tuskaista rutiinia, joka nuoren miehen saa turhautumaan ja laistamaan. Laistamisesta seuraa katastrofi. Se antaa viholliselle iskun tarjoavan aukon.
 
RE: Suomen ilmavoimien turvallisuusjoukot

veffeade kirjoitti:
Mitenkäs tuossa suojausmies koulutuksessa painotetaan nuita tiedustelu- ja vartio-opintoja?. Jääkärin perustutkinto lienee sama kuin muillakin...

No ei noi ole mitään jääkäreitä vaan suojausmiehiä ja osa ajasta käytetään noiden tukikohtien rauhanaikaiseen vartiointiin.

Kyseisillä joukoilla ei ole kuitenkaan vielä mitään omia aukkeja ja noiden aliupseereiden koulutus hoidetaan armeijan toimesta.

(Tarkempaa kuvausta noiden miesten tehtävistä en ole löytänyt mutta se mitä netistä olen löytänyt niin kyseessä on jonkinlainen vartiosotilaan ja kevyen jalkaväkimiehen yhdistelmä. Jalkaväkimiehenä painopiste on ehdottomasti tukikohtien suojaamisessa. Toki osa nettikirjoittajista valitteli, että metsässä ollaan liikaa- kun kutsunnoissa oltiin kuitenkin "päästy" ilmavoimiin...)
 
Tämä suojausjoukkue onko se ehkä samanlainen kun Ruotsin Flybasjägare (Lentotukijääkäri) http://sv.wikipedia.org/wiki/Flygbasj%C3%A4gare ja http://flygbasjagarna.se/flikar/index.php?tab=8

koulutus: http://flygbasjagarna.se/flikar/index.php?tab=8&sub_menu=27
 
Back
Top