Turvallisuusjoukot

[pstsika]

Onko tuo todella vielä "tätä päivää"?

On, mutta kaiketi yksittäistapauksina.
Olen itsekin ollut tilanteessa, jossa kouluttaja ei osannut opettaa aiheeseen kuuluvia perussuorituksia, vaan tarvitsi siihen kurssilaisen apua.

Suurin osa MPK:n kouluttajista on osaavia ja taitavia kouluttajia, mutta aina on yksittäisiä poikkeuksiakin.

 

[noska]

Monesti sen mielenkiinnon tappaa "pätevät" kouluttajat,jotka juuri ennen koulutettavien tuloa itse opettelevat aiheen,josta pitäis kouluttaa.
Se on sitä ammattitaitoa parhaimmillaan. :a-cry:

Olen täörmännyt vastaavaan ja tilanteisiin joissa asia jopa koulutetaan täysin väärin koska kouluttaja on sen itse väärin ymmärtänyt.

Tuon ilmavoimien ICCS koulutuksen kohdalta on kyllä todettava heille positiiviseksi asiaksi, että jokaiselle rastille oli käsittääkseni järjestetty kokeneet kouluttajat. Ilmapuolustuspiiri järjestää koulututtajille aina koulutus- ja valmisteluviikonlopun hyvissä ajoin ennen kurssia ja useat kouluttajista on toiminut kouluttajaryhmässä jo vuosia. ICCS:ää oli vielä erikseen koulutettu kaksi erillistä kokonaista kurssia puolustusvoimien kouluttajien toimesta näille reserviläiskouluttajille. Kun vielä alkusammutusta koulutti kokeneet vpk:laiset, ea-taitoja ammattihoitajat tai lanssikuskit jne uskoisin tuolla kurssilla olleen koulutuksen kohdallaan. Onpa näköjään kurssin tiedotuksesta laitettu vastaamaan entinen Poliisi-tv:n jountaja ja Suomen ISAF-osaston tiedottaja eli taattu media-alan ammattilainen. Seurattuani sivusta nyt jonkin aikaa tuota ilmailijoiden touhua pitää nostaa hattua siitä että siellä on todellista yritystä ja tekemisen meininkiä. Tosin niinhän se pitäisi ollakin noin rajallisessa porukassa ja toimialueessa. Niin se on maavoimienkin puolella määrätyissä pienemmissä rajatuissa piireissä.

 

[noska]

Noita perustaitoja on niin perhanasti, että vaikka kävisi 50 viikonloppukurssia niin liikaa ei olisi vieläkään. Ihmettelen kuinka aliarvostettuja ovat sotilaan perustaidot. Vai onko nykyään koulutetut ressut niin aatanan hyvin koulutettu, että perusjutut ovat ihan joutavaa. Immelmannia ja köysiroikuntaa seinillä, tikastelua ja iimailua, jo löytyy osallistujia.

Sehän se vapaaehtoisuuden ongelma on että vapaaehtoisena halutaan tehdä vaan kivoja juttuja ja kokea elämyksiä. Kysy keltä tahansa soitonopettajalta, jolla on aloittelevia oppilaita, niin niitä perusjuttuja ei haluttaisi opetella niin millään vaan heti pitäis päästä luukuttamaan täysillä päivän isoimpia hittejä. SAma tilanne toistuu joka asiassa. Perustaidot ovat tylsiä, rutiininomaisia ja pitkäveteisiä harjoitella ja vaativat valtavasti toistoja. Hathat-touhut ovat paljon jännempiä, seksikkäämpiä, extremehenkisempiä ja elämyksellisempiä. Sitä paitsi on baaritiskillä paljon rehvakkaampaa kehua laskeutuneensa seinällä köyttä pitkin kuin harjoitelleensa painesidettä tai alkusammutusta tai muuta perustaitoa.

 

[baikal]

Monesti sen mielenkiinnon tappaa "pätevät" kouluttajat,jotka juuri ennen koulutettavien tuloa itse opettelevat aiheen,josta pitäis kouluttaa.
Se on sitä ammattitaitoa parhaimmillaan. :a-cry:

Olen täörmännyt vastaavaan ja tilanteisiin joissa asia jopa koulutetaan täysin väärin koska kouluttaja on sen itse väärin ymmärtänyt.

Tuon ilmavoimien ICCS koulutuksen kohdalta on kyllä todettava heille positiiviseksi asiaksi, että jokaiselle rastille oli käsittääkseni järjestetty kokeneet kouluttajat. Ilmapuolustuspiiri järjestää koulututtajille aina koulutus- ja valmisteluviikonlopun hyvissä ajoin ennen kurssia ja useat kouluttajista on toiminut kouluttajaryhmässä jo vuosia. ICCS:ää oli vielä erikseen koulutettu kaksi erillistä kokonaista kurssia puolustusvoimien kouluttajien toimesta näille reserviläiskouluttajille. Kun vielä alkusammutusta koulutti kokeneet vpk:laiset, ea-taitoja ammattihoitajat tai lanssikuskit jne uskoisin tuolla kurssilla olleen koulutuksen kohdallaan. Onpa näköjään kurssin tiedotuksesta laitettu vastaamaan entinen Poliisi-tv:n jountaja ja Suomen ISAF-osaston tiedottaja eli taattu media-alan ammattilainen. Seurattuani sivusta nyt jonkin aikaa tuota ilmailijoiden touhua pitää nostaa hattua siitä että siellä on todellista yritystä ja tekemisen meininkiä. Tosin niinhän se pitäisi ollakin noin rajallisessa porukassa ja toimialueessa. Niin se on maavoimienkin puolella määrätyissä pienemmissä rajatuissa piireissä.

No vertaapppa tätä mallia "joukkotuotettuun toimintamalliin", jossa parhaimmillaankin on tuotettu kategorisesti joukko, joka PARHAIMMILLAANKIN kerrataan sanotaan neljän vuoden kuluttua 5 päivää!!!!!

Loputtomiin ei mielestäni voida selitellä, miksi asevelvollisten osalta ei päästä jatkumoon, Ilmavoimat ja Merivoimat käsittääkseni tekevät aivan oivallista duunia koko ajan. Onko syy se, että Maavoimissa nyt vaan pitää olla niin paljon ukkoja tms. vai olisiko syy joku muu?

Olen viime aikoina ollut ymmärtävinäni lopultakin mitä tarkoittaa laatu korvaa määrän. Laadusta armeija puhuu silloin, kun se hoksaa, että gamoon, halukkaita ei ole tulossa paljon, joten tulijat sitten edustavatkin laatua. Jos tulijoita olisi pilvin pimein, puhuttaisiinko laadusta vai oikein joukoista? Ymmärtänette pointtini?

 

[koponen]

Ilmavoimissa ovat fiksuimmat.

Merivoimissa ovat komeimmat.

Maavoimissa ovat useimmat...

noska kirjoitteli asiaa Joukkotuotanto-ketjussa resurssien ja niiden hyödyntämisen pohdinnasta. Pv on sen verran iso laitos, että sen sisään mahtuisi useampikin toimintatapa, joita voitaisiin mitata. Siis virallisestikin eroavat toimintatavat. Tähän ei tunnu suomalainen päätöksenteko julkisella puolella taipuvan.

 

[baikal]

Ahaa, meitsi on siis hybridi eri puolustushaaroista.........

Noskalla on pointti tuossa kohtaa, kuten koponen kirjoitti.

Mikään ei estä Maavoimia liukumasta samaan suuntaan kuin MV ja IV. Ihan samalla tavoin maavoimien yksikkö voi olla "tehtävässä" kuin Ilmavoimien tukikohtakin. Selkeä tehtävä, selkeät tavoitteet osaamiselle jne.jne. Mikä siinä on niin vaikeaa?

 

[noska]

Kun se on niin julmetun salaista mikä sen kyseisen maavoimien joukon tehtävä on, ettei sitä voida mitenkään etukäteen kertoa, niin pitää valmistatutua kaikkeen mahdolliseen. Ja kun massat on niin suuret ja kaikkien oltava niin tasa-arvoisia ja kaikilla samanlaiset varusteet ja systeemit ja järjestelmät eikä kohdennettua koulutusta ja varustusta saa olla kuin erikoisemmilla pojilla. Muilla oltava samanlaiset kalsarit, puututtava sama rukkanen ja kannettava henkilökohtaista kalleintaan samassa lahkeessa.
Ja kun herroille riittää että saadaan lomakkeet ja tilastot täyteen ja näyttämään siltä, että joukot on saatu kasaan ja suorituskyky riittää ...kunnes ne testataaan tositilanteessa.

 

[Mosuri]

Sotavankileirien perustaminen ja hallinnointi nykyisessä kansainvälisessä oikeudessa

Haapiainen, Mika (2012-04)

Esiupseerikurssin tutkielma
Johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitos
2012-04
Avainsanat: kansainvälinen humanitaarinen oikeus, kansainvälinen oikeus, valtiosopimukset, laki, sotavangit, vankileirit, sodan oikeussäännöt

Tiivistelmä:
Tutkimuksen tavoitteena on muodostaa kokonaiskuva sotavankileirien perustamisesta ja hallinnoinnista kansainvälisessä humanitaarisen oikeuden sääntelyssä.

Tutkimuksen pääkysymys on: Miten kansainvälinen humanitaarinen oikeus vaikuttaa Suomen sotavankileirien perustamiseen ja hallinnointiin?

Tutkimuksen lähestymistavat ovat kansainvälisen humanitaarisen oikeuden osalta kansainvälisen oikeuden eurooppalainen oikeuspositivistinen lähestymistapa ja kansallisen lainsäädännön
osalta lainoppi. Tutkimusmenetelmänä on käytetty aineistotutkimusta.

Sotavankileirien perustamisessa ja hallinnoinnissa tulevat sovellettaviksi oikeussäännöt kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja erityisesti sen tapaoikeuden sekä kansallisen
oikeuden eri osa-alueet. Keskeisimmät näistä oikeussäännöistä liittyvät Suomen ratifioimiin valtiosopimuksiin, mutta kansallisen lainsäädännön osalta asiaan vaikuttavat lukuisat muut lait.

Suomella on velvollisuus huolehtia sodan aikana sotavangeiksi jääneistä taistelijoista. Sotavankileirien
perustaminen ja hallinnointi on mahdollista toteuttaa kansainvälisen humanitaarisen
oikeuden periaatteiden mukaisesti, mutta toisaalta kansallista lainsäädäntöä ja puolustusvoimien
sisäisiä ohjeita tulisi ajantasaistaa tämän päivän vaatimusten mukaisiksi.
Sotavankien tarvitsema sairaalatasoinen hoito tulee pystyä järjestämään laadukkaasti ja
kustannustehokkaasti, kuitenkin siten, että kokonaisvastuu säilyy puolustusvoimilla. Ehdottomaan
vankeuteen tuomittujen sotavankien rangaistusten käytännön toteuttaminen
edellyttää lainsäädännön tarkentamista. Sotavankien erityisasemaa ei vankeuslaissa ole
huomioitu selkeästi.

Sotavankileiri tulisi perustaa strategisen iskun ennaltaehkäisyn vaiheessa, koska sotavangin
asemaan oikeutettuja taistelijoita saattaa joutua pidätetyksi ennen varsinaisten sotatoimien
alkamista. Sotavankileiri tulisi olla modulipohjainen, jotta se voitaisiin perustaa joustavasti.
Esikuntia tulisi olla vain yksi ja sen alaisuuteen perustettaisiin muita yksiköitä tarpeen
mukaan. Sotavankileirin tulisi olla joukko-osastotason organisaatio. Sotavankisairaala,
vankila ja vartiokomppania voisivat olla joko joukkoyksikkö- tai perusyksikkötason joukkoja.
Sotavankisairaalan ja vankilan perustamisessa tulisi tehdä yhteistyötä vastaavien siviiliorganisaatioiden
kanssa. Sotavankiasioita käsittelevät valtiosopimukset, lait ja asetukset tulisi kirjoittaa selkokielisesti ohjesääntöön, jotta joukkojen kouluttaminen voitaisiin
toteuttaa onnistuneesti kaikilla organisaatiotasoilla.

Sotavankileirien perustaminen ja hallinnointi edellyttää rauhan aikana aloitettua johdonmukaista
valmistautumista ja erityisesti oikeudellinen osaaminen korostuu merkittävästi. Oikeudellinen osaaminen on kokonaisjärjestelyjen kannalta onnistumisen edellytys. Sotavankien oikeudenmukainen kohtelu on perusedellytys osaavan oikeusvaltion maineenhallinnassa.

http://www.doria.fi/handle/10024/77252

Kyseisen työn saa kokonaisuudessaan ladattua linkistä.

 

[Mosuri]

Sotilaspoliisikoulun toiminnan käynnistäminen ja koulutuksen kehittäminen 1963-1979

Ahokas, Jukka (2012-04)

Esiupseerikurssin tutkielma
Sotahistorian laitos
2012-04
Avainsanat: sotilaspoliisi, sotilaskoulutus, sotilasopetuslaitokset

Tiivistelmä:
Sotapoliisijoukkojen perustaminen aloitettiin talvisodan kynnyksellä ja hyvin pian huomattiin että koulutuksessa oltiin auttamatta myöhässä. Henkilöstövalinoissa pääsi tapahtumaan virheitä jotka jatkosodassa pyrittiin korjaamaan siten että sotapoliisiin sijoitettiin noin kolmannes siviilipoliisin ammattitaitoisesta henkilöstöstä. Sotien päätytyä sotapoliisitoimi lakkautettiin. Sodanjälkeisen käsityksen mukaan sotapoliisia ei tarvittaisi kun sodan aikana. Niinpä päätettiinkin että sotapoliisijoukot perustetaan vasta muiden joukkojen mukana liikekannallepanon alkaessa. Sodan päätyttyä kesti n. 20 - vuotta kunnes puolustusvoimissa aloitettiin varusmiesten rauhanajan sotilaspoliisikoulutus. Vuonna 1963 perustetiin Autopataljoonaan pääesikunnan oikeustoimiston johtovastuulla oleva sotapoliisikoulu. Koulun perustamiseen johtavia syitä olivat: vallitseva epävakaa maailmantilanne, oikeustoimiston päällikön henkilökohtainen vahva tahto, hyviksi havaitutu kokemukset ulkomailta, puolustusvoimien ylimmän johdon myötämielinen suhtautuminen koulutuksen uudistamiseen ja Suomalaisten YK joukkojen organisaatioon ilmestyneet sotapoliisijoukkueet sekä ajatus mahdollisesta poliisireservistä.

Sotilaspoliisikoulun koulutuksen muodostumisessa siviilipolisiin rooli oli merkittävä. Kouluun otettiin vain tiukat vaatimukset täyttäviä vapaaehtoisia. Sotilaspoliisikoulussa koulutettiin myös kaikki kantahenkilökunnan sotilaspoliisihenkilöstö. Koulutus oli monipuolista ja laadukasta mikä takasi sen että halukkaita sotilaspoliisikursseille riitti. Koulussa opiskeli myös siviilipuolen lakiopinnot omaavia erikoisupseerikokelaita. Merkittäviä henkilöitä sotilaspoliisikoulun perustamisen kannalta olivat pääesikunnan oikeustoimiston asessori Olavi Korte ja koulun ensimmäinen johtaja yliluutnantti Tuomo Tuominen, joka kävi opissa niin Ruotsissa kuin poliisikoulussakin. Tämä tutkimus on toteutettu asiakirjatutkimuksena jota on täydennetty koulun perustamisen ja koulutuksen muodostumisen kannalta merkittävien henkilöiden haastatteluilla.

http://www.doria.fi/handle/10024/77251

Työ on ladattavissa linkin kautta.

 

[hessukessu]

Mikäli sota syttyy jenkkejä vastaan, voimme vain lyödä jokaisen päälle leiman "terroristi" ja lähettää Ahvenanmaalle perustettavaan keskitysleiriin ilman oikeudenkäyntiä määräämättömäksi ajaksi. Siinä sivussa voi sitten kiduttaa ja tehdä ihan mitä huvittaa. Mikäli sota syttyy ryssiä vastaan, lienee aivan samantekevää, mitä tehdään, koska vastapuoli ei tule sodankäynnin sääntöjä noudattamaan ja kuitenkin jauhaa propagandallaan maailman tietoisuuteen suomalaisten sotilaiden julmuudet heidän sotilaitaan kohtaan tms. Eli oikeasti tämmöiset keskustelut liittyvät vain johonkin Suomi - Ruotsi maaotteluun tms. epätodennäköiseen hapatukseen.

 

[setämies]

Sodan jälkeen tulee aina rauha. Eli mielummin uhrataan muutama kaveri pitämään vangit aitojen sisällä kuin lähdetään sille kuuluisalle lopullisten ratkaisujen tielle.

 

[baikal]

Eikös sotavankeudesta ja loikkaamisesta pidäkin tehdä hyvin houkuttelevia asioita? Piruako sitä pelottelee potentiaalia vihollisjoukkoa, ottaa avosylin vastaan ja pistää MIL-Konnunsuolle hoitamaan lehmiä. Samoin loikkareille voi tarjota käytetyn auton ja menolipun Mombasaan, antaa vielä tonnin starttirahaa, halvempi vaihtoehtohan se on kuin ampua kalliita kranaatteja pitkin suonlaitoja. Suomessa on näköjään jobbareille kertynyt helvetisti huonoja autoja, joutaa ne pakkolunastaa muutamalla satasella kpl Hyvään Tarkoitukseen.

 

[SJ]

Eikös sotavankeudesta ja loikkaamisesta pidäkin tehdä hyvin houkuttelevia asioita? Piruako sitä pelottelee potentiaalia vihollisjoukkoa, ottaa avosylin vastaan ja pistää MIL-Konnunsuolle hoitamaan lehmiä. Samoin loikkareille voi tarjota käytetyn auton ja menolipun Mombasaan, antaa vielä tonnin starttirahaa, halvempi vaihtoehtohan se on kuin ampua kalliita kranaatteja pitkin suonlaitoja. Suomessa on näköjään jobbareille kertynyt helvetisti huonoja autoja, joutaa ne pakkolunastaa muutamalla satasella kpl Hyvään Tarkoitukseen.

Ei ole mitään syytä kannustaa vihollista taistelemaan kuolemaan asti, pikemminkin luvataan, että hyvin käyttäytyville annetaan mahdollisuus soittaa kotiin vaikka kerran viikossa. Ja loikkaajilla vielä luvataan, että järkätään perhe rajan yli (näinä päivinä ei liene vaikea järjestää, järkätään jonkun maan lähetystöstä ukko odottamaan rajalle papereiden kanssa niitä jotka ylittävät rajan Venäjältä). Periaatteessa vangeille voisi vaikka järjestää tapaamisia perheen tms. kanssa, jos sellaisen järjestämiseen vain olisi tilaisuus. Ja jos ryssät koettaisivat sellaista estää, niin taitaisivat tehdä itselleen vahinkoa.

 

[EK]

Eikös sotavankeudesta ja loikkaamisesta pidäkin tehdä hyvin houkuttelevia asioita? Piruako sitä pelottelee potentiaalia vihollisjoukkoa, ottaa avosylin vastaan ja pistää MIL-Konnunsuolle hoitamaan lehmiä. Samoin loikkareille voi tarjota käytetyn auton ja menolipun Mombasaan, antaa vielä tonnin starttirahaa, halvempi vaihtoehtohan se on kuin ampua kalliita kranaatteja pitkin suonlaitoja. Suomessa on näköjään jobbareille kertynyt helvetisti huonoja autoja, joutaa ne pakkolunastaa muutamalla satasella kpl Hyvään Tarkoitukseen.

Totta.

Niall Ferguson käsittelee hyvin tilannetta ensimmäisessä maailmansodassa. Kaikkien taistelevien armeijoiden sotilailla oli sodan eri vaiheissa suuriakin haluja taistelemisen lopettamiseen. Ongelma vain oli siinä, että tiedettiin sangen hyvin, että antautumiseen liittyi hyvin suuria riskejä. Kaikkien armeijoiden kaikki sotilaat olivat erittäin valmiita listimään antautujat. Tämä tiedettiin (sekä oman toiminnan takia että havaittujen tapausten vuoksi), joten kynnys antautumiseen oli melkoisen korkea.

Jos loikkaamisesta ja antautumisesta tehdään oikeasti kannattava vaihtoehto, loikkareita voi tulla paljonkin. Jos taas tietona on, että kaikille antautuneille hakataan saappaankannalla 7.62-hylsy otsalohkoon vastarinnan tasosta riippumatta, antautujia ei ole ja vastarinta on hurjaa.

"TOVERI!
Maasi hallitus on kusettanut sinua hyvin pitkään! Suotta sinä kuolet tänne hallaiselle suolle, kun emme voi edes viljaa täällä viljellä, joka elantonsa mätänevästä ruumistasi saisi. Siispä loikkaa ja pääset nauttimaan kaikista länsimaisen järjestelmän eduista!
1) Pakolais-statuksella pääset automaattisesti osalliseksi suomalaisen yhteiskunnan edusta, joita ovat raha, asunto ja mielialalääkkeet.
2) Schengen-sopimus takaa vapaan liikkuvuuden EU:n alueella. Piruako tänne korpeen jäät, mene tuhlaamaan suomalaisen sosiaalihuollon rahoja vaikka Saksaan tai Ranskaan.
3) Autonkin saat (länsiauto, vähän ajettu, perävalotakuu), jos varmasti lähdet.
4) Jos tuot kampetta mukanasi, saat vielä bonuksia: miljoona panssarivaunusta, kaksi lentokoneesta, rynkystä satanen. Kaverien värväämisestä lisäbonus.
HUOM! Säilytä lappu, sillä siihen arvotulla numerolla osallistut ensi viikon Euro-lottoon, jonka pääpalkinto on 24 miljoonaa €."

Näitä kun kylvetään MLRS:n ja ATACMS:n voimin koko Luoteis-Venäjän alueelle, niin voimasuhteet kääntyvät äkkiä nurinniskoin.

 

[Mosuri]

En kyllä rehellisesti sanottuna käsitä mistä helvetin kivenkoloista näitä niskalaukaus ja kidutus miehiä oikein tulee?

VITTU IHAN OIKEESTI VALOT PÄÄLLE - KANNATTAA TUTKITUTTAA SE PÄÄKOPPA JOS TUOLLAISIA AJATUKSIA ON!!!:a-angry:

 

[SJ]

En kyllä rehellisesti sanottuna käsitä mistä helvetin kivenkoloista näitä niskalaukaus ja kidutus miehiä oikein tulee?

VITTU IHAN OIKEESTI VALOT PÄÄLLE - KANNATTAA TUTKITUTTAA SE PÄÄKOPPA JOS TUOLLAISIA AJATUKSIA ON!!!:a-angry:

Kai sille jokin psykologinen selitys on ja se ei välttämättä tarkoita henkilön olevan jotenkin sairas. Kostonhimo on tietenkin yksi asia ja sitä voisi koettaa suunnata enemmän sinne vihollisen hallinnon suuntaan, eikä yksittäisiin taistelijoihin. Turhautuneisuus ja jonkinlainen pätemisen halu voi myöskin olla syynä.

 

[SJ]

Eikös sotavankeudesta ja loikkaamisesta pidäkin tehdä hyvin houkuttelevia asioita? Piruako sitä pelottelee potentiaalia vihollisjoukkoa, ottaa avosylin vastaan ja pistää MIL-Konnunsuolle hoitamaan lehmiä. Samoin loikkareille voi tarjota käytetyn auton ja menolipun Mombasaan, antaa vielä tonnin starttirahaa, halvempi vaihtoehtohan se on kuin ampua kalliita kranaatteja pitkin suonlaitoja. Suomessa on näköjään jobbareille kertynyt helvetisti huonoja autoja, joutaa ne pakkolunastaa muutamalla satasella kpl Hyvään Tarkoitukseen.

Totta.

Niall Ferguson käsittelee hyvin tilannetta ensimmäisessä maailmansodassa. Kaikkien taistelevien armeijoiden sotilailla oli sodan eri vaiheissa suuriakin haluja taistelemisen lopettamiseen. Ongelma vain oli siinä, että tiedettiin sangen hyvin, että antautumiseen liittyi hyvin suuria riskejä. Kaikkien armeijoiden kaikki sotilaat olivat erittäin valmiita listimään antautujat. Tämä tiedettiin (sekä oman toiminnan takia että havaittujen tapausten vuoksi), joten kynnys antautumiseen oli melkoisen korkea.

Jos loikkaamisesta ja antautumisesta tehdään oikeasti kannattava vaihtoehto, loikkareita voi tulla paljonkin. Jos taas tietona on, että kaikille antautuneille hakataan saappaankannalla 7.62-hylsy otsalohkoon vastarinnan tasosta riippumatta, antautujia ei ole ja vastarinta on hurjaa.

"TOVERI!
Maasi hallitus on kusettanut sinua hyvin pitkään! Suotta sinä kuolet tänne hallaiselle suolle, kun emme voi edes viljaa täällä viljellä, joka elantonsa mätänevästä ruumistasi saisi. Siispä loikkaa ja pääset nauttimaan kaikista länsimaisen järjestelmän eduista!
1) Pakolais-statuksella pääset automaattisesti osalliseksi suomalaisen yhteiskunnan edusta, joita ovat raha, asunto ja mielialalääkkeet.
2) Schengen-sopimus takaa vapaan liikkuvuuden EU:n alueella. Piruako tänne korpeen jäät, mene tuhlaamaan suomalaisen sosiaalihuollon rahoja vaikka Saksaan tai Ranskaan.
3) Autonkin saat (länsiauto, vähän ajettu, perävalotakuu), jos varmasti lähdet.
4) Jos tuot kampetta mukanasi, saat vielä bonuksia: miljoona panssarivaunusta, kaksi lentokoneesta, rynkystä satanen. Kaverien värväämisestä lisäbonus.
HUOM! Säilytä lappu, sillä siihen arvotulla numerolla osallistut ensi viikon Euro-lottoon, jonka pääpalkinto on 24 miljoonaa €."

Näitä kun kylvetään MLRS:n ja ATACMS:n voimin koko Luoteis-Venäjän alueelle, niin voimasuhteet kääntyvät äkkiä nurinniskoin.

Tuossa mukaillen lainaat muistaakseni talvisodan aikaista lentolehtistä, muistaako kukaan, että miten "vetävä" tuo lappunen oli?

 

[EK]

Hatusta repäisin, mutta samantyylisiä olivat tietysti oikeatkin loikkauskehoitukset. Olikohan juuri suomalaisissa lentolehtisissä, joissa tarjottiin palkkiota lentokoneista.

Erityisen tehokkaita eivät talvisodan laput olleet. Pelottelu suomalaisten taholta odotettavissa olevalla huonolla kohtelulla, kova kuri ja suomalaisten(kin) herkkyys antautuvien surmaamiseen pitivät loikkarien määrän sangen pienenä. Vähemmistökansallisuuksiin olisi ehkä enemmän pitänyt keskittyä, mutta se olisi vaatinut parempaa tiedustelua ja propagandan laatimista esim. divisioonissa, alempana joka tapauksessa.

Erona talvisotaan olisikin tänä päivänä se, että niitä loikkareita näkyisi ihan oikeasti esim. BBC:n ja CNN:n uutisissa heilumassa räkä poskella suomalaisten piikkiin Saksan yökerhoissa. Tai edes suomalaisen kaupunkilähiön yksiössä iloisessa pilleri&kesuripöhnässä. Ivan kertoo: "Tsuhna rahaa antoi. Antoi asunnonkin. Kaupassa kaljaa, makkaraa ja pirtissä lämmin ja sähköt jatkuvasti. Ylen on hyvä." Yksi tai kaksi YLE:n verkkosivuilla olevaa pätkää kuittautuu länsimaisena valhepropagandana, mutta riittävän monesta (ulkomaisesta) tiedotusvälineestä tulevat uutiset antavat asialle eri tavalla uskottavuutta. Vaikka venäläistä mediaa valtion vahtikoirana pidetäänkin, kiertää se sana sielläkin, paremminkin kuin meillä, kun vanhan vallan aikana oli pakko saada muutakin kuin virallista tietoa.

Ja tässä nyt on sitten muistettava, että niitä vankeja ei sitten auta kiduttaa tai ampua. SIITÄ sana leviää varmasti ja pelotevaikutus takaa, että taisteluhalu kasvaa.

 

[Tvälups]

Sotavangin kriittiset vaiheet selviytymisen kannalta ovat
1) vangiksi joutuminen ts. onko vihollisen tehtävänä vain tuhota ja riittääkö sillä vanginvartijaa kaitsemiseen, etenkin haavoittuneen osalta tämä on kynnyskysymys
2) vangin kohtelu vihollisen käsissä ts. vangitsijat kohtelevat "hyvin", mutta joku takalinjan remf tekee silppua omaa mahtavuuttaan korostaakseen
3) siirrot ts. vaihtomiehistöjen asenne vankeja kohtaan; odotus kulkuneuvojen suhteen tai heikko marssikunto on tie montun pohjalle
4) sotavankisairaala/vankileiri ja sen olosuhteet.

Nämä em. seikat ovat olleet ne kriittiset pisteet 1900-luvun sodissa, mm. Jatkosodassa, Indokiinassa kuin Irakissakin.

 

[SJ]

Sotavangin kriittiset vaiheet selviytymisen kannalta ovat
1) vangiksi joutuminen ts. onko vihollisen tehtävänä vain tuhota ja riittääkö sillä vanginvartijaa kaitsemiseen, etenkin haavoittuneen osalta tämä on kynnyskysymys
2) vangin kohtelu vihollisen käsissä ts. vangitsijat kohtelevat "hyvin", mutta joku takalinjan remf tekee silppua omaa mahtavuuttaan korostaakseen
3) siirrot ts. vaihtomiehistöjen asenne vankeja kohtaan; odotus kulkuneuvojen suhteen tai heikko marssikunto on tie montun pohjalle
4) sotavankisairaala/vankileiri ja sen olosuhteet.

Nämä em. seikat ovat olleet ne kriittiset pisteet 1900-luvun sodissa, mm. Jatkosodassa, Indokiinassa kuin Irakissakin.

Koskapa tämä asia olisi melkoisen tärkeää, etenkin ei-sotilaallisista syistä, niin ajattelin heittää muutamia tälläisiä ideoita joilla yllä olevia asioita voisi avittaa:

1) Haavoittuneita voi vaihtaa vihollisen käsiin jääneisiin haavoittuneisiin, eli näille vangeille pitää antaa konkreettinen arvo ja iskostaa se omien kalloon. Tämän jälkeen, jos vaikka sotilaallinen kuri ei riitä, niin luulisi edes peri-Suomalaisen ryhmäkurin tepsivän.
2) Noihin en oikein tiedä, että miten noihin voisi vaikuttaa, mutta olisiko se, että ylempää lähetettäisiin viestiä siitä, että vankeja halutaan ja niitä halutaan mahdollisimman monta, mieluiten ehjänä. Ja tietenkin rikkomuksista pitää rankaista, jos ei muuten, niin sitten siksi, että rauhanneuvotteluissa saadaan sanoa, että rikollisia tullaan rankaisemaan.
3) Ehkä tätä asiaa voisi kehittää nykyisestä, joskaan minulla ei ole juurikaan tietoa siitä, että miten homma nykyään menee. Lienee kuitenkin niin, että tuohon ei aleta varusmiehiä kouluttamaan, vaan homma menisi vanhemmille joukoille ja niitä on vaikea kouluttaa uudelleen. Mutta viitaten 1. kohtaan, vankien arvoa pitää korostaa (tai ainakin arvostaa) ja niiden vahingoittamisesta pitää seurata rangaistus.
4) Voisin kuvitella, että olosuhteet eivät olisi ongelma siinä määrin kuin ne olivat edellisien sotien aikana. Mitä pitää vaan huolehtia, että sotavangit saavat hoidon siinä missä omatkin ja kenelläkään ei ole mitään mahdollisuutta valittaa. Ja jälleen muistuttaisin kohdasta 1. eli vankeja kun vaihtaa, niin tuossa poistetaan osa ongelmasta, joskaan haavoittuneiden määrä ei välttämättä vähene.

Ehkä kuitenkin olisi tärkeintä, että kun upseeri huutaa ukoille, että "TAPPAKAA NE KAIKKI", niin tämä ei heti perään keveästi letkauta, että "Paitsi ne antautuvat tietenkin." Vaan tuo jälkimmäinen osa olisi sanottava samalla äänenpainolla kuin ensimmäinen osa.

Tai sanokaapa olisiko käsky "MINÄ HALUAN VANKEJA!" "Useampi olisi parempi!" määrätietoisemman tuntuinen, kuin tuo aikaisempi!