Turvallisuuspoliittinen ympäristö elää

Cyberhyökkäykset myös listalla.

Samanaikaisesti Genevessä Putinin ja Bidenin tapaamisessa USA piirsi punaiset viivat kyberhyökkäyksille, ja luvattiiin tiukkoja vastatoimia. Ei olisi huono sateenvarjo tuokaan Suomen yllä.
 

Tää vissiiin kuulu tänne.
En olisi uskonut ennen tätä Hornet- ja Leopard2/3-luolien olemassaoloon mutta nyt se on vahvistettu. Toivottavasti nyt ei aleta kyhäämään mitään "ketterää" ilmakuljetteista kriisinhallintaprikaatia tankkauskoneilla ynnä muilla höystettynä.
 
Paras tapa auttaa Ruotsia ja Baltiaa on tehdä yhteishankintoja ja estää Venäjän läpikulku. Suomesta ei ole mitään järkeä lähettää sotilaita Gotlannin takaisinvaltaukseen koska meillä ei ole yhtään ylimääräistä sotavoimaa siinä tilanteessa.
 
Paras tapa auttaa Ruotsia ja Baltiaa on tehdä yhteishankintoja ja estää Venäjän läpikulku. Suomesta ei ole mitään järkeä lähettää sotilaita Gotlannin takaisinvaltaukseen koska meillä ei ole yhtään ylimääräistä sotavoimaa siinä tilanteessa.
Juurikin näin. Mutta jos liityttäisiin natoon. Olisi mahdollista tukea sotilaallisesti ruotsia esim. Kun sotatilanteessa tänne tulee Jenkkien hyvin koulutettuja Jalkaväkeä&Jääkäreitä.
 
Samanaikaisesti Genevessä Putinin ja Bidenin tapaamisessa USA piirsi punaiset viivat kyberhyökkäyksille, ja luvattiiin tiukkoja vastatoimia. Ei olisi huono sateenvarjo tuokaan Suomen yllä.
Ai vuotava varjo.
Juurihan äskenhän Puolalaiset syytti Venäjää kyberhyökkäyksestä. Nytkö sitten NATO reagoi:rolleyes:

Polish intelligence agencies link cyberattack to Russia​

June 22, 2021

https://apnews.com/article/europe-r...and-politics-261df587ec9f93e781be8203a083eea1



Pitääkin vissiin ruveta päivittelemään tämän NATO varjon pitävyyttä.
Tuskin edes kuukautta menee että jossain taas kyberhyökkäys tapahtunut.


100% varma, että meno jatkuu samanlaisena ja

Screenshot_20210628-222403.jpg
 
Tietääkseni sellaista globaalia puolustusliittoa ei ole, joka on keskittynyt pelkästään Suomen puolustamiseen. Liittyminen NATO:oon tarkoittaa liittoutumista länsimaiden kanssa. Jääminen NATO:n ulkopuolelle tarkoittaa, että ei haluta liittoutua länsimaiden kanssa. Jostain syystä jälkimmäinen ajatus on selvästi Suomessa voitolla.

Ei tosin puolustusvoimissa työskentelevien tai miesten osalta, jotka puolustuksen vastuun kantavat.

tuo ”jostain syystä” on vuosikymmeniä jatkuneen KGB/FSB:n psykologisen operaation tulos. Suomalaiset aivopestiin niin totaalisesti, että yhä edelleen suurin osa vastustaa Natoa, vaikka siitä olisi oikeasti pelkkää hyötyä Suomelle.
 
Tietääkseni sellaista globaalia puolustusliittoa ei ole, joka on keskittynyt pelkästään Suomen puolustamiseen. Liittyminen NATO:oon tarkoittaa liittoutumista länsimaiden kanssa. Jääminen NATO:n ulkopuolelle tarkoittaa, että ei haluta liittoutua länsimaiden kanssa. Jostain syystä jälkimmäinen ajatus on selvästi Suomessa voitolla.

Ei tosin puolustusvoimissa työskentelevien tai miesten osalta, jotka puolustuksen vastuun kantavat.
Ei nyt ehkä kategorisesti aivan noinkaan. Suomi ei ole nykyisellään liittoutumaton, ei myöskään sitä kautta "puolueeton". Jos tuota nyt kriteerinä halutaan pitää.

Kyse on ehkä enemmänkin historiallisessa - ja hieman utooppisessa mielessä - liittoumien ulkopuolella ja puolueettomana olemisesta. Kumpikaan ei tätä nykyä käytännössä (täysin) täyty, mikäli sitovien sopimusten alueellista koskemattomuutta katsoen, määritellään olevan se sopimuksen pihvi. Suomi on kuitenkin olemassaolevilla sopimuksillaan ehdottomasti sitoutunut länteen ja hyvä näin. Tästä ei ole minkäänlaista epäselvyyttä. Ei, vaikka sopimusten syvyyden mitta ei olisi kutakin tyydyttävällä tasolla.

Tälle "puoluettomuuden" ajatukselle toki vahva reaalikaikupohja myös löytyy historiasta NL:n kautta. Sotien jälkeinen aika oli veitsenterällä toimimista, itsenäisyyden kannalta. YYA:n, vastaavien NL:n kannalta etupiiriajattelua edustavien, myös Suomen sisäpolitiikkaan vaikuttavien toimien johdosta, tuo aika ei tosin sekään ollut "puolueetonta", vaan ainakin jossakin määrin Ison Karhun ohjaamaa tasapainottelua. Onneksemme lopputulos on ollut suosiollinen Itsenäiselle Suomelle.

Verrokkina - vaikkakin osin eri asemista lähtien - voidaan vaikkapa katsoa ex-itäblokin maiden kohtaloja.
 







Tuossa joitakin näkemyksiä Suomen asemasta mahdolliseen viholliskuvaan sekä asemaan maailmanpolitiikassa liittyen. Vaikkakin osin peitellen ilmaistuina.

Uskoisin että kohtuullinen konsesus vallitsee siitä, että Suomi ei ole liittoutumaton valtio (koska näin ei ristiriidattomasti ole). Se, kuinka puolueettomuus halutaan määritellä, toki taas tuon määritelmän sisäisen logiikan mukaan tämän sisällään oletusarvoisesti saattaa pitää. Jos näin halutaan. Määrittely tähän ei aivan yksioikoista ole.

Tosiasiallisesti Suomi ei ole puolueeton eikä varsinkaan liittoutumaton valtio. Sopimustensa mukaisesti. Näin tämän näen. Se, että osa sopimuksista ei ole syvyydessään tiettyä tasoa (lähinnä Nato-sopimus) ei mielestäni tätä perusolemusta muiden valtioiden suhteen muuta. Sopimukset itsessään suunnasta kertovat. Ja tuo suunta on länsi.
 
On aivan perusteltua väittää, ettei Suomi ole koskaan ollut puolueeton maa. Sodan hävinneenä ja yya-sopimuksen tehneenä tilannetta ikäänkuin siistittiin puolueettomuusmantralla mutta todellisuudessahan näin ei ollut. Ja vaikka tahtoa sotilaalliseen yhteistyöhön Neuvostoliiton kanssa kansan riveissä oli hyvin vähän kasvatti ajanjakso Halosen, Sorsan ja Tuomiojan kaltaisia Venäjän myötäilijöitä joiden silmissä epäkohdat ja kritiikin kohde olivat lännessä.
 
En ole mikään erityinen Rysky-fani, mutta tämä oli hyvä kirjoitus:


Erityisesti:

Kaiken tämän valossa tulkitsen kahden viimeisimmän hallituksen,linjauksissa mukana olleen lauseen(siirryt toiseen palveluun) “Suomi ei salli alueensa käyttämistä vihamielisiin tarkoituksiin muita valtioita vastaan“ kaikkea muuta kuin YYA-henkiseksi. Se lause luo perustan jo sovitulle ja harjoitellulle Suomen läntiselle sotilasyhteistyölle, jos Venäjä ryhtyy sotatoimiin lähialueilla.
Täytyy myöntää, että itse olen lukenut tuon "Suomi ei salli..." lausekkeen nimenomaan sellaisena viimeisenä rähmällään olon linnakkeena, ja olen jopa varma että sellaisena Puna-Erkki kumppaneineen sen suunnittelikin.

Mutta totta, sen voi kääntää myös toisinpäin: "Suomi ei salli Venäjän perseilyä" ja viitaten tuohon lausekkeeseen muiden mukana voidaan sitten hakea niitä "kriisin myötä syntyviä liittoumia" joista TP Niinistö aina puhuu.

Totta myös se, että alamme olla melkoinen Pohjoisen Israel kyllä sotilaallisen kyvyykkyyden osalta, HX- (ja miksei LV2020-) erillishankkeet vielä puolustusbudjetin ulkopuolelta siihen päälle. Jos Jäämerellä tai Baltiassa kuohuu, niin Suomi on taatusti haluttu kumppani vaikka sen rooli nimenomaan olisi pitää oma maa puhtaana keltaisesta tunkeutujasta.
 
Hyvää jatkolukemista edelliseen liittyen.


Klikinsäästäjä:

1. "Venäläinen maailma" nähtiin Ukrainassa epäilyttävänä jo ennen 2014 tapahtumia. Pidettiin imperialismina, ei yhteisenä kielenä ja kansana.
2. Ukraina on 1991 itsenäistymisestään lähtien ottanut askelia, vaikka haparoiviakin, kohti demokratiaa, jossa vaalit ovat vapaat ja vallankäyttäjiä saa kritisoida. Päinvastoin kuin Venäjän suunta.
3. Ukrainan sota. Ei liene yllätys. Jo kokonainen sukupolvi näkee Venäjän ainoastaan aggressiivisena naapurina, neukkumuistoja ei ole mitä kullata.
4. Uskonto. Venäjän ortodoksinen kirkko menetti otetta jo ennen Ukrainan ortodoksisen kirkon itsenäistymistä, saati sen jälkeen.
5. Historiantulkinta. Ukraina ei ole sitä mieltä, että "Krimi on aina ollut venäläinen", saati muutenkaan osta Kyiv Rus ajatusta. Russification (venäläistäminen varmaankin suomeksi) samoin alkoi jo tsaarin aikana, jatkui koko Neuvostoliiton ajan. Ei enää.
 
Back
Top