Turvallisuuspoliittiset selonteot ovat teatteria

Taitolaji

Ylipäällikkö
BAN
Luettuani vuosien mittaan useita selontekoja, olen taipuvainen olemaan samaa mieltä Tarkan kanssa. Seuraavan selonteon valmistuessa kommentoimme sitä taas näilläkin sivuilla ja ihmettelemme sen mitäänsanomattomuutta, fraasien toistamista ja tosiasioiden kiertelemistä. Itse arvuutan, kuinka monta kertaa saamme lukea fraasin "uskottava itsenäinen puolustus, koko maata on puolustettava".


http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/81...vallisuuspoliittiset+selonteot+ovat+teatteria
Jukka Tarkka: Turvallisuuspoliittiset selonteot ovat teatteria
Kotimaa|Turun Sanomat10:14|0
Tohtori Jukka Tarkka arvostelee kovin sanoin Suomessa vuosien varrella tehtyjä turvallisuus- ja puolustuspoliittisia selontekoja. Selonteot käsittelee eduskunta, mutta kansanedustajat ovat myös mukana valmistelussa.

– Eduskunta siis arvioi suurelta osin itse tuottamaansa tekstiä, mikä on teatteria, pelleilyä, sanoo Tarkka.

Tällainen selonteko ei tuota 1990-luvulla kansanedustajana olleen Tarkan mukaan mitään uutta. Parin vuosikymmenen selontekojen sisällön Tarkka tiivistää kirjassaan näin:

– Liittoutuminen on mahdollisuus, mutta kun sitä ei valmistella, se on mahdottomuus.

Toisin olisi, jos selonteon sisältö syntyisi asiantuntijoiden ja virkamiesten yhteistyönä, josta eduskunta sitten tekisi arvionsa ja johtopäätöksensä.

– Silloin se olisi dialogia, nyt se on kuorolaulua.

Tarkan mukaan näyttää pahasti siltä, että pääministeri Juha Sipilän (kesk) hallituksen turvallisuus- ja puolustuspoliittisia selontekoja tehdään vanhalla tutulla kaavalla.

TS–STT


Ohessa pieni muistutus:
Upseeriliitto: Rahat eivät riitä itsenäiseen ja uskottavaan puolustukseen
Kotimaa 14.1.2014 21:20
 
Ohessa pieni muistutus:
Upseeriliitto: Rahat eivät riitä itsenäiseen ja uskottavaan puolustukseen
Kotimaa 14.1.2014 21:20

Paperiliiton mukaan paperinvalmistus Suomessa oli erittäin kannattavaa ja liiton mielestä Suomessa tehtiin maailman parasta paperia. Saman tyyppisiä sloganeita löytyy myös AKT:ltä ja Metalliliitolta.

AY-politiikka on AY-politiikkaa.
 
Tarkka on kohdannut selvästi iän asettamat rajat. Miten niin liittoutumista ei valmistella? Suomi on kenttiä ja satamia myöten Nato-yhteensopiva, komentojärjestelmät käsimerkkejä myöten puhuvat samaa slangia, kalusto on käytännössä yhteensopivaa, yhteistoimintaa on harjoitettu jo sen 20 vuotta varsin tiiviisti. Kansaa on valmisteltu asiaan jo kotvasen ja suurimmat puolueet ovat hyvin kartalla siitä, mistä tuuli puhaltaa ja yhteinen näkemys on varsin selvä. Listaa voidaan jatkaa.

Selonteot ovat osin sitä huttendaalia, jota syötetään medialle ja yleisölle, ehkä niissä on viestejä myös ns. lähiympäristöllekin.

Mutta Tarkka paljastaa vääjäämättä itsensä. Homma pitäisi tehdä asiantuntijoiden ja virkamiesten kesken ja sitten se tsadaa! esitellään kansanedustajille, jotka leimaavat sen lappusen ja siirtyvät muihin aiheisiin. Vitun ikävä länsimainen demokratia nyt vaan on tässä kantona kaskessa. Sitäpaitsi luottamukseni erilaisiin asiantuntijatuotteisiin on varsin heiveröisellä pohjalla, kun siihen yhdistetään virkamiesten osuus, niin luottamus lähenee sammakkoperspektiiviä. EUn taloutta ja asioita on vatvottu ja suunniteltu erilaisin asiantuntija- ja virkamiesvoimin....ja hyvin menee.

Korvaamaton ikämies toivoo vissiin itselleen asiantuntijaroolia tuossa elimessä. Alkaa tässä olla framilla näitä viriilejä ikämiehiä jo useampia ällisteltävänä. Luopumisen tuskaa pukkaa ja myötäitkijöitä riittää. Mutta älkää hyvät miehet surkutelko tyyppiä, jolla on oma golfturnauskin. Hukkaan kyyneleet menevät ja myötäitkettävä nauraa itsekseen tälle myötätunnolle.
 
Tarkka on kohdannut selvästi iän asettamat rajat. Miten niin liittoutumista ei valmistella? Suomi on kenttiä ja satamia myöten Nato-yhteensopiva, komentojärjestelmät käsimerkkejä myöten puhuvat samaa slangia, kalusto on käytännössä yhteensopivaa, yhteistoimintaa on harjoitettu jo sen 20 vuotta varsin tiiviisti. Kansaa on valmisteltu asiaan jo kotvasen ja suurimmat puolueet ovat hyvin kartalla siitä, mistä tuuli puhaltaa ja yhteinen näkemys on varsin selvä. Listaa voidaan jatkaa.

Selonteot ovat osin sitä huttendaalia, jota syötetään medialle ja yleisölle, ehkä niissä on viestejä myös ns. lähiympäristöllekin.

Mutta Tarkka paljastaa vääjäämättä itsensä. Homma pitäisi tehdä asiantuntijoiden ja virkamiesten kesken ja sitten se tsadaa! esitellään kansanedustajille, jotka leimaavat sen lappusen ja siirtyvät muihin aiheisiin. Vitun ikävä länsimainen demokratia nyt vaan on tässä kantona kaskessa. Sitäpaitsi luottamukseni erilaisiin asiantuntijatuotteisiin on varsin heiveröisellä pohjalla, kun siihen yhdistetään virkamiesten osuus, niin luottamus lähenee sammakkoperspektiiviä. EUn taloutta ja asioita on vatvottu ja suunniteltu erilaisin asiantuntija- ja virkamiesvoimin....ja hyvin menee.

Korvaamaton ikämies toivoo vissiin itselleen asiantuntijaroolia tuossa elimessä. Alkaa tässä olla framilla näitä viriilejä ikämiehiä jo useampia ällisteltävänä. Luopumisen tuskaa pukkaa ja myötäitkijöitä riittää. Mutta älkää hyvät miehet surkutelko tyyppiä, jolla on oma golfturnauskin. Hukkaan kyyneleet menevät ja myötäitkettävä nauraa itsekseen tälle myötätunnolle.

Joo, juuri näin. Mutta Tarkka saa tällä saman asian ja "Suomi on Aku Ankka" -linjan jaarittelulla hyvin kaupaksi kirjaansa. Fiksu mieshän on kyseessä mutta onko näissä "uusissa" jutuissa yhtään mitään eroa siihen mistä Iloniemi, Rusi ja Tarkka itse ovat kirjoittaneet ja x kpl täysin vastaavia mielipiteitä ja kirjoja. Kunnon Päätaloja... :)
 
Kunnon turvallisuuspoliittinen selonteko merkittäisiin punaleimalla.
 
....

Selonteot ovat osin sitä huttendaalia, jota syötetään medialle ja yleisölle, ehkä niissä on viestejä myös ns. lähiympäristöllekin.

Mutta Tarkka paljastaa vääjäämättä itsensä. Homma pitäisi tehdä asiantuntijoiden ja virkamiesten kesken ja sitten se tsadaa! esitellään kansanedustajille, jotka leimaavat sen lappusen ja siirtyvät muihin aiheisiin. Vitun ikävä länsimainen demokratia nyt vaan on tässä kantona kaskessa. Sitäpaitsi luottamukseni erilaisiin asiantuntijatuotteisiin on varsin heiveröisellä pohjalla, kun siihen yhdistetään virkamiesten osuus, niin luottamus lähenee sammakkoperspektiiviä. EUn taloutta ja asioita on vatvottu ja suunniteltu erilaisin asiantuntija- ja virkamiesvoimin....ja hyvin menee.

Korvaamaton ikämies toivoo vissiin itselleen asiantuntijaroolia tuossa elimessä. Alkaa tässä olla framilla näitä viriilejä ikämiehiä jo useampia ällisteltävänä. Luopumisen tuskaa pukkaa ja myötäitkijöitä riittää. Mutta älkää hyvät miehet surkutelko tyyppiä, jolla on oma golfturnauskin. Hukkaan kyyneleet menevät ja myötäitkettävä nauraa itsekseen tälle myötätunnolle.

En kyllä haluaisi joutua 'Baikal'in vihan kohteeksi oikeassa elämässä. Tulee niin kevyesti ja rumasti vastapalloon tässäkin yhdelle ja toiselle taholle. Enkä voisi väittää vastaankaan.
 
Tarkka on kohdannut selvästi iän asettamat rajat. Miten niin liittoutumista ei valmistella? Suomi on kenttiä ja satamia myöten Nato-yhteensopiva, komentojärjestelmät käsimerkkejä myöten puhuvat samaa slangia, kalusto on käytännössä yhteensopivaa, yhteistoimintaa on harjoitettu jo sen 20 vuotta varsin tiiviisti. Kansaa on valmisteltu asiaan jo kotvasen ja suurimmat puolueet ovat hyvin kartalla siitä, mistä tuuli puhaltaa ja yhteinen näkemys on varsin selvä. Listaa voidaan jatkaa.

Selonteot ovat osin sitä huttendaalia, jota syötetään medialle ja yleisölle, ehkä niissä on viestejä myös ns. lähiympäristöllekin.

Mutta Tarkka paljastaa vääjäämättä itsensä. Homma pitäisi tehdä asiantuntijoiden ja virkamiesten kesken ja sitten se tsadaa! esitellään kansanedustajille, jotka leimaavat sen lappusen ja siirtyvät muihin aiheisiin. Vitun ikävä länsimainen demokratia nyt vaan on tässä kantona kaskessa. Sitäpaitsi luottamukseni erilaisiin asiantuntijatuotteisiin on varsin heiveröisellä pohjalla, kun siihen yhdistetään virkamiesten osuus, niin luottamus lähenee sammakkoperspektiiviä. EUn taloutta ja asioita on vatvottu ja suunniteltu erilaisin asiantuntija- ja virkamiesvoimin....ja hyvin menee.

Korvaamaton ikämies toivoo vissiin itselleen asiantuntijaroolia tuossa elimessä. Alkaa tässä olla framilla näitä viriilejä ikämiehiä jo useampia ällisteltävänä. Luopumisen tuskaa pukkaa ja myötäitkijöitä riittää. Mutta älkää hyvät miehet surkutelko tyyppiä, jolla on oma golfturnauskin. Hukkaan kyyneleet menevät ja myötäitkettävä nauraa itsekseen tälle myötätunnolle.
En ole katkera, mutta kuitenkin... ;)
 
En kyllä haluaisi joutua 'Baikal'in vihan kohteeksi oikeassa elämässä. Tulee niin kevyesti ja rumasti vastapalloon tässäkin yhdelle ja toiselle taholle. Enkä voisi väittää vastaankaan.

...ja vielä Kekkosen naamaa katsellen :D
 
Lukemisen arvoinen juttu Artolta! Odottammen jatkoa: Järjettomiä lausuntoja, osa II

Niin paljon ja niin usein ei puolustusmäärärahojamme voi leikata, etteikö poliitikoilla olisi kanttia todeta puolustuksemme olevan uskottavan, kunhan ei enää leikata. Ja sitten taas ......!


http://arnokotro.puheenvuoro.uusisuomi.fi/202245-jarjettomia-lausuntoja-osa-i
Järjettömiä lausuntoja, osa I
11.9.2015 12:57 Arno Kotro

Olen toistuvasti kuullut, että meidän rivipulliaisten pitäisi pysytellä hiljaa turvallisuuspolitiikasta – tuttavallisemmin turposta – kas kun emme siitä mitään ymmärrä. Keskustelu on kuulemma syytä jättää asiantuntijoille.

Noinkohan on. Poliittisen johdon ja turpoammattilaisten joukosta nimittäin sinkoaa sen sortin sammakoita, että ihmetellä pitää.

Mistähän edes aloittaisi. Puolustusmäärärahoista?

Kymmenkunta vuotta sitten silloinen puolustusministeri Seppo Kääriäinen (kesk) totesi asejärjestelmien kallistuvan niin nopeasti, että puolustusbudjettia pitää nostaa. Puhuttiin parin prosentin vuosittaisista korotuksista indeksin päälle. Jos niitä ei tehdä, Suomella ei enää lähitulevaisuudessa ole uskottavaa maanpuolustusta, ja silloin ainoa vaihtoehto on sotilaallinen liittoutuminen, sanoi Kääriäinen.

Nyt tiedämme, että korotuksia ei tullut. Päinvastoin iski kova leikkuri, ja nimenomaan niihin rahoihin, joilla piti ostaa puolustusmateriaalia. Nyt sovitut korotukset paikkaavat leikkauksista vain osan, ja samaan aikaan karsitaan toimintamenoja.

Tästä huolimatta puolustus on kuulemma yhä uskottava. Näin on vakuutellut muun muassa puolustusvoimien komentaja Jarmo Lindberg. Määrärahojen kommentointi on koomista: tilanne on aina se, että puolustus on vielä kunnossa, mutta juuri nyt mennään alarajalla. Jos yhtään enää nipistetään, sitten se pettää.

Uskokoon ken tahtoo. Pitää sitä paitsi muistaa logiikan perussääntö, ristiriidattomuuden laki. Kaksi keskenään ristiriitaista näkemystä eivät molemmat voi pitää paikkaansa. Jompikumpi, Kääriäinen tai Lindberg, on puhunut puppua.

Eikä se ole Kääriäinen. Tosiasia nimittäin on, että Suomella ei enää ole uskottavaa puolustusta. Kenraalit tietysti joutuvat virkansa puolesta vakuuttelemaan muuta, mutta juuri siksi tarvitaan meitä rivimiehiä sanomaan ääneen, kuinka asia on: näin pienen kansantalouden rahkeet eivät enää riitä uskottavaan itsenäiseen puolustukseen, piste.

Erityisen pahalta näyttää tulevaisuus. Meillä ei yksinkertaisesti ole varaa esimerkiksi seuraavaan hävittäjien uusimiskierrrokseen, kun samaan aikaa pitäisi päivittää maa- ja merivoimienkin kalustoa. Vaikka jostain onnistuttaisiinkin kaivamaan ne lähemmäs kymmenen miljardia euroa, jonka uudet monitoimihävittäjät maksavat, raha ei riitä niiden ylläpitoon. Norjan puolustusministeriö on laskenut, että esimerkiksi F 35 -hävittäjien elinkaarikustannukset ovat kolme kertaa suuremmat kuin niiden hankintahinta. 52 hävittäjän käyttö ja ylläpito nielevät vuodessa noin 700 miljoonaa. Sellaista ei puolustusbudjetti kestä.



Miehet menneisyydestä



Tilanne on saanut museo-osaston liikkeelle. Kun riittävään ja ajanmukaiseen aseistukseen ei ole varaa, lasketaan itsepetoksellisen innokkaasti teoreettisen reservin määrää ja uhotaan Suomella olevan yksi Euroopan suurimmista armeijoista. Huutosakin johtajina ovat kunnostautuneet varsinkin puolustusvoimien entinen komentaja Gustav Hägglund ja toinen perinneosaston kaveri, puolustusministeri Jussi Niinistö (ps). Molemmat suhtautuvat nihkeästi sotilaalliseen liittoutumiseen ja tarrautuvat onttoon hokemaan omasta itsenäisestä puolustuksesta, jonka selkärankana on iso reserviläismassa.

Valtaosalle reserviläisistä ei tosin ole pystytty järjestämään kertausharjoituksia eikä heille riitä nykyaikaista aseistusta. Sodankuva on ylisummaan ammatillistunut ja teknistynyt niin, että kehnosti koulutetulle ja heikosti varustetulle resupekkareserville jää lähinnä tykinruuan epäkiitollinen osa. Mutta mitäpä siitä. Paperilla näyttää ihan hyvältä. Siksipä Niinistö haluaisi kasvattaa reserviä entisestään.

Ja näitä viime sotien vankeja riittää. Yksi heistä on entinen puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Juha Korkeaoja (kesk). Hänkin on korostanut suuren reserviarmeijan tärkeyttä ja toistellut, että jos reservin koko olisi 337 000 sotilasta, silloinkin näin isossa maassa riittäisi vain yksi ukko neliökilometrille.

Näin alkeellista strategista ajattelua ei odottaisi noin korkealta taholta. Jos Suomi joutuisi sotilaallisen aggression kohteeksi, se tapahtuisi huipputekniikkaa hyödyntävin strategisin iskuin avainkohteisiin, eikä niitä torjuta pitkin metsiä pakin ja kiväärin kanssa laiduntavilla reserviläislaumoilla.



Ruotsi ja muu Eurooppa luopuneet puolustuksesta?



Samalla kun vastuuttoman itsepetoksen vallassa hehkutetaan Suomen puolustusratkaisua, pelin henkeen kuuluu virnuilla vahingoniloisesti ruotsalaisille, jotka kuulemma ovat ajaneet oman puolustuksensa alas. Komentaja Jan von Weissenberg tuumi A-studiossa 29.4.2015, että Ruotsi on sotilaallinen tyhjiö. von Weissenberg toimii Maanpuolustuskorkeakoulussa sotataidon laitoksella, joten luulisi hänen jotain ymmärtävän. Vaan kun ei.

Valtiotieteiden tohtori ja ulkoasianneuvos Alpo Rusi (kesk) puolestaan on todennut, että Ruotsissa on luovuttu materiaalisesta puolustusvalmiudesta. Paremmaksi pistää aina pettämätön sammakkomies Hägglund, jonka mukaan koko muu Eurooppa Suomea lukuun ottamatta on jättänyt puolustuksensa hoitamatta.

Rusin, von Weissenbergin ja Hägglundin näkemykset ovat tietysti järjettömiä. Ruotsi käyttää puolustukseensa lähes kaksi kertaa niin paljon rahaa kuin Suomi, ja Ruotsilla on erittäin vahvat ja moderniin sodankäyntiin soveltuvat ilmavoimat ja laivasto. Maavoimien aseistus on nykyaikaista, ja jalkaväkeä on sen verran kuin oikeasti pystytään varustamaan ja kouluttamaan. Ruotsi varautuu nykyaikaisiin konflikteihin toisin kuin viime sotien taisteluhautoihin juuttunut Suomi.

Samaa pätee muuhun Eurooppaan. Useimmat Euroopan maat ovat ensinnäkin puolustusliitto Naton jäseniä ja sen turvatakuiden piirissä, ja toiseksi ne ovat korvanneet määrää laadulla ajan vaatimusten mukaisesti. Kun Global Firepower -sivusto teki vertailun eri maiden puolustuskyvystä, ei ollut mikään yllätys, että Ruotsi löytyy sijalta 24, mutta Suomen sijoitus on vasta 48.

Entäpä ne Hägglundin irvailemat muut Euroopan maat, jotka ovat romuttaneet puolustuksensa? Saksa löytyy sijalta 8, Englanti 23, Norja 33, Tanska 39 niin edelleen. Tutkimuksen metodeista ja mittareista voi toki keskustella ja tarkat luvut ovat aina ongelmallisia, mutta perusviesti on selvä: miesmääräisesti isojen mutta kehnosti koulutettujen ja aseistettujen massa-armeijoiden aika on ainakin näillä leveysasteilla ohi.



Kustannustehokkuus” on tosiasiassa tuhlausta



Onttoja asiantuntijamantroja riittää ilman katteetonta höpinää omasta uskottavasta puolustuksestakin. Yksi kummallisuus on hokema siitä, että yleinen asevelvollisuus olisi ”kustannustehokas” ratkaisu. Kustannustehokkuuden nimiin ovat vannoneet jokseenkin kaikki asiantuntijat puolustusvoimien komentajista ja muusta kenraalikunnasta alkaen. Asevelvollisuuden kustannustehokkuus vilisee puolueiden ohjelmanjulistuksissa ja ministereiden puheissa.

Mutta mietitäänpä hetki. Joka vuosi palvelukseen halutaan koko miesikäluokka. Nykyaikaista aseistusta riittäisi kriisin tullen kuitenkin vain murto-osalle koulutetuista, ja kertausharjoituksiä järjestetään niin vähän, että vain hyvin pientä osaa on voitu kouluttaa riittävästi. Suurimmalle osalle reserviläisistä ei ole edes sijoitusta sodan ajan joukoissa. Kyseessä on siis valtava reserviläisten ylituotanto.

Laivasto on ilmeisin esimerkki nykysysteemin ongelmista. Vuosittain noin 700 nuorta suorittaa palveluksensa laivaston aluksilla, ja ajan mittaan tästä on kumuloitunut tuhansien miesten ja naisten reservi. Kriisin tullen kuitenkin vain harvoja heistä tarvittaisiin niissä tehtävissä, joihin heidät on koulutettu.

Kaiken kaikkiaan joka ikäluokasta tuhannet nuoret käyvät varusmiespalveluksen turhaan. Palvelus vieläpä viivästyttää opintojen alkua helposti kaksikin vuotta. Tämä lyhentää työuria ja tulee kansantaloudelle kalliiksi. Kustannustehokkuudesta ei siis ole kyse, vaan päinvastoin tuhlauksesta. Koko miesikäluokkaa koskevan asevelvollisuuden välilliset kustannukset ovat Suomessa niin suuret, että puolustus kuormittaa kansantaloutta meillä enemmän kuin vaikkapa Ruotsissa ja Tanskassa – jotka siis saavat pienemmällä rahalla paremman puolustuksen.



Ja silmät sill' on siniset...



Oma synkeä lukunsa on se hämmentävä sinisilmäisyys, joka paistaa monista asiantuntijakommenteista. Vielä vuoden 2011 eduskuntavaaleissa puolueilla oli nokituskilpailu siitä, kenellä on pokkaa leikata eniten jo ennestään liian pientä puolustusbudjettia. Puoluejohtajien puheenvuoroista henki sellainen naiivius, että tuollaisille ”asiantuntijoille” en ihan mieluusti antaisi turvallisuuspoliittista päätösvaltaa.

Perussuomalaisten Timo Soini tosin ainoana ei ollut valmis leikkaamaan puolustusrahoja, mutta toisaalta puolueen muut turpolinjaukset – takertuminen museaaliseen asevelvollisuuteen ja Nato-jäsenyyden vastustaminen – ovat sen verran vastuuttomia, että korkeita pisteitä ei senkään toiminnalle voi antaa.

Absurdi hetki koettiin myös presidentinvaalien 2012 alla. MTV3:n vaalitentissä kaikilta presidenttiehdokkailta kysyttiin – vuosia Georgian sodan jälkeen siis – voiko Venäjä joskus tulevaisuudessa olla Suomelle sotilaallinen uhka. Kaikki vastasivat, että ei voi – myös nykyinen puolustusvoimien ylipäällikkö. Vastaus on tietysti älytön. Tämän tosin taisivat tietää ehdokkaat itsekin, koska kukaan heistä ei ole missään vaiheessa vaatinut armeijan lakkauttamista. Ja jos Suomi ei ylläpidä puolustusta Venäjää silmälläpitäen, niin mitä sitten – Ruotsia, Viroa vai Norjaa?

Ennätyksen taitaa kuitenkin lyödä tauluun Arto Nokkala. Tämä ahkerasti puolustuskysymyksiä kommentoiva evp-everstiluutnantti ja turpodosentti kirjoittaa Kyky ja tahto -kirjassaan, että Suomen pitäisi lisätä sotilaallista yhteistyötä Venäjän kanssa lähialueilla. Pienen synninpäästön saisi, jos kirja olisi kirjoitettu Jeltsinin kaudella, mutta esipuhe on päivätty 11. helmikuuta 2014, Georgian sodan jälkeen ja Ukrainan kriisin ollessa jo vauhdissa. Ehdotus on aivan tolkuton – Suomen pitäisi lisätä Venäjän kanssa sotilaallista yhteistyötä?

On erikoista, että kaltaiseni perusmaisterikin osasi jo ennen Georgian kriisiä kirjoittaa, että tulevaisuudesta ei tiedä mitään, Venäjä on arvaamaton ja sotilaalliseenkin uhkaan pitää varautua. Kun kerran 1900-luvun historiasta ei löydy ainuttakaan vuosikymmentä, jolloin maailmanpolitiikka ei olisi tarjonnut yllättäviä ja arvaamattomia sokkeja, kuinka ihmeessä juuri 2000-luvun alussa olisi tultu ikuisen rauhan tilaan, jossa tulevaisuus tiedetään ennalta?



Ihmeellisiä Nato-kommentteja



Nato-kysymyskin saa sammakot liikkeelle. Suomen Nato-jäsenyyttä voi vastustaa järjellisinkin argumentein, mutta ammattilaispiireistä kirpoaa päättömiä kannanottoja. Sellainen oli esimerkiksi Euroopan sotilastiedustelun päällikön (nimestään huolimatta suomalaisen) Georgij Alafuzoffin taannoinen lausunto, jonka mukaan Nato-jäsenyys heikentäisi Suomen tiedustelua. Peruste oli se, että Nato-tuottaa värittynyttä tietoa, ja ilman sitä käsityksemme maailmasta on objektiivisempi.

Logiikka lyö ällikällä. Naton jäsenenä saisimme tietenkin paljon enemmän tiedustelutietoa kuin sen ulkopuolella, ja osaamme kyllä tarvittaessa ottaa lähteen huomioon. Samainen asiantuntija oli muuten vielä huhtikuun lopulla 2014 sitä mieltä, että Venäjän asevoimat eivät ole sekaantuneet Ukrainan kriisin.

Turpohölmöilyllä on toki pitkät perinteet. Mauno Koivisto – Suomen yliarvostetuin presidentti heti Tarja Halosen jälkeen – vastusti Suomen Nato-jäsenyyttä aikana, jolloin liittyminen olisi ollut mutkatonta, ja kysyi Natosta sarkastisesti: ”Mitä me siellä teemme, ja mitä me sieltä saamme?” Vastaus on helppo näin amatööripohjaltakin: osallistumme yhteiseen päätöksentekoon ja saamme turvatakuut.

Yksi hupaisa asiantuntija-argumentti Natoa vastaan on sekin, että tärkeintä on pitää oma puolustus kunnossa. Tätä jankuttavat esimerkiksi Gustav Hägglund, Jussi Niinistö, Seppo Kääriäinen ja pitkä rivi muita. Tietenkin on, kuka sen kiistää? Mutta en ymmärrä, miten kummassa jäsenyys yleiseurooppalaisessa puolustusliitossa ja vahva oma puolustus olisivat ristiriidassa. Päinvastoin pienen maan oma puolustushan voi olla uskottava vain Naton jäsenenä, ihan jo huoltovarmuudenkin vuoksi. Paljon pauhattu maanpuolustustahtokin säilyy vain, jos kansalaisilla on usko siihen, että puolustus on kunnossa emmekä jäisi kriisin tullen yksin. Tahdolla ilman kykyä ei tee mitään.



Summa summarum: metsään on menty ja raskaasti. Oma puolustuskyky on romahtanut, koska kalusto vanhenee käsiin eivätkä rahat riitä uuteen. Asevelvollisuus on vanhentunut ja piilokallis puolustusratkaisu mutta siitä on tehty pyhä lehmä, joka ei saa voimaansa argumenteista vaan perinteestä. Asevelvollisuutta ei saa kyseenalaistaa ja asenneilmasto on se, että isänmaallisuus on yhtä kuin asevelvollisuuden kannattaminen. Samaan aikaan poliittinen ilmapiiri ja suomettuneisuuden perintö estävät sotilaallisen liittoutumisen.

Vanha kunnon ajopuuteoriakin saa uutta sisältöä. Sillä välin kun turvallisuuspolitiikka on ollut hakusessa olemme ajautuneet pahaan saumaan: Venäjän silmissä olemme osa länttä, lännen silmissä harmaahkoa vyöhykettä. Jaamme lännen uhat ilman lännen turvatakuita.

Ja kaiken aikaa julkisessa sanassa pyörii näitä asiantuntijoita, jotka sulkevat silmänsä todellisuudelta ja vannovat liittoutumattomuuden ja asevelvollisuuden nimiin ja suoltavat liturgiaa omasta itsenäisestä ja uskottavasta puolustuksesta.

Mistä näitä tolvanoita riittää? En tiedä, mutta ainakin heitä on niin paljon, että tarinaa pitää jatkaa seuraavassa numerossa.
 
Järkeä Arno Kotron järjettömyyden ihmettelyyn
11.9.2015 16:13 Tommi Kangasmaa

http://tommikangasmaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/202268-jarkea-arno-kotron-jarjettomyyden-ihmettelyyn

Palaan uudelleen keskustelemaan maanpuolustuksesta Arno Kotron kanssa. Hyviin kysymyksiin pitää vastata. Blogissaan http://arnokotro.puheenvuoro.uusisuomi.fi/202245-jarjettomia-lausuntoja-osa-i Kotro ihmettelee tukkua puolustuspoliittisia ja maanpuolustuksellisia ratkaisuja viime vuosilta. Metsään on Kotron mukaan menty kriittisissä päätöksissä ja elämme menneitä sotia heikosti varustautuneena. Kotron ajatuksena on se, että asiantuntijat eivät ymmärrä alastaan paljoakaan, joten on aika perusjärjellä varustetun ihmisen kertoa, mikä on pielessä.

Puolustusmäärärahojen osalta hän on hyvinkin oikeilla jäljillä. Ei siinä, että hän syyttää puolustusvoimain komentajaa valehtelusta vaan siksi, että tulevaisuudessa tarvitaan merkittäviä investointeja materiaaliin ja samalla toiminnan tason ylläpitämistä tai kasvattamista. Asiantuntija ymmärtää, että juuri tällä hetkellä esimerkiksi ilmavoimien iskukyky on parhaimmillaan. Se laskee vuoteen 2030 mennessä tilanteeseen, jossa sitä ei enää ole. Hävittäjähankinta kestää vuosikymmenen, joten lähitulevaisuudessa on kaivettava rahat hävittäjähankintoihin tai itsenäinen puolustuskyky romahtaa viidentoista vuoden päästä. Sama koskee merivoimia ja maavoimia hieman aikaisemmin, jos resurssit ja toiminnan taso romahtavat. Komentaja ei valehtele vaan kertoo totuuden. Tällä hetkellä olemme varsin uskottavia puolustuskykymme suhteen.

Asiantuntijat eivät myöskään luota eivätkä laske museokaluston varaan. Puolustus mitoitetaan tuhansien ja taas tuhansien suunnittelutuntien tuloksena sellaiseksi, että se vastaa realistisia, sotilaallisia uhkakuvia. Sotilailla ei ole tarvetta valehdella omille kansalaisille. Puolustus on edelleen uskottava myös sotilaiden mielestä, joskin upseerikunta on jo tullut esiin huolellaan siitä, että se ei ole sitä kymmenen vuoden päästä, jos mitään ei tehdä.

Kotro kritisoi edelleen asevelvollisuusjärjestelmää. Mutta onko hän käynyt toteamassa sen laadun kansainvälisissä operaatioissa, NATO-evaluoinneissa tai kansainvälisissä harjoituksissa, joissa laatua mitataan suurennuslasin kanssa? Mistä ihmeestä sitten kumpuaa se ihmettely suomalaisen reserviläisen taidosta ulkomaiden asiantuntijoiden joukossa? Onko meillä joku salainen näyttelyreserviläisosasto, joka aina menee paikalle, kun tarvitaan niitä ”hyviä ressuja”?

Kotro on täysin oikeassa, että reserviläisiä tuotetaan yli tämän hetkisen tarpeen. Asiantuntija tietää joukkotuotannon perustuvan myös kierrättämiseen. Kun valmiusyhtymään tuotetaan komppania, tuoreet reserviläiset siirtävät yli kolmeviitoset myöhemmin käytettävään reserviin tai muihin tehtäviin. Järjestelmä korvaa siten joukot nuorilla ja hyväkuntoisilla, juuri palveluksesta kotiutuneilla osaajilla. Sama tapahtuu aluksilla. Entä mistä otamme sen uuden komppanian kun yksi kärsii merkittäviä tappioita? Tarvitsemme rivissä oleville joukoille myös reserviä.

Asiantuntija ei suunnittele ukkoja per neliökilometri, kuten Kotro esittää. Höpsis. Joukkojen käyttö perustuu ihan johonkin muuhun kuin jokaisen kulman ja kylän miehittämiseen konepistoolimiehillä. Asiantuntija tosin tietää, että puolustusvoimien tehtäviin kuuluu puolustaa koko maata. Suuren maan puolustaminen vaatii riittävän määrän joukkoja. Rikkonaisessa maastossa ja ilmauhan alla ei pelkällä liikkuvuudella kyetä hoitamaan koko puolustusta.

Asiantuntija tietää myös, että tuli-isku kohdistuu kyllä strategisiin kohteisiin mutta ei millään tapaa ole sodan loppu. Se on alku josta alkaa toipuminen ja seuraavat sotatoimet. Meinaammeko heittää pyyhkeen kehään kun ensimmäinen ohjus tipahtaa? Annammeko heti tassua ja luovumme hyvinvointiyhteiskunnasta ja demokratiasta? Annammeko taas suvereenin hallitsijan sanella mitä täällä tehdään ilman että laitamme kampoihin? Ohjuksilla ei ole yhtään maata vallattu.

Asiantuntija virnuilee ruotsalaisille (hyväntahtoisesti) syystä. Vielä vuoteen 2013 suurimmat ongelmat pohjolassa olivat ympäristön muutos ja kansainvälisten kriisien patoaminen ulkomailla. Ruotsalaiset osoittivat harvinaisen nopeaa diskuteeraamista ja luopuivat maavoimien suorituskyvyistä. Tykkimiehiä kun ei tarvittu kansainvälisissä operaatioissa eikä panssarivaunuja haluttu maalata YK:n sinisiksi. Ukraina pisti kaiken uusiksi, mikä näkyy myös voimakkaasti oman eduskuntamme keskusteluissa 2014.

Ruotsalaiset upseerit vastustivat muutosta. Ruotsalainen laadukas asevelvollisuus ja vahvat maavoimat romutettiin kuin tilauksesta ennen Ukrainaa. Nyt alkaa Ruotsi kallistua NATO:n puolelle, kun pitäisi kaikki rakentaa uudelleen, mutta sepä ei olekaan enää helppoa. Asevelvollisuus on helppo romuttaa, vaikea pystyttää. Ruotsalaiset upseerit haikailevat menetettyä asevelvollisuutta.

Kotro on täysin oikeassa, että NATO tuo välittömästi merkittävää lisäarvoa turvallisuudelle. Olisi loogisesti mahdotonta edes kumota tuo ajatus. Siitä huolimatta NATO ei ole mikään hyväntekeväisyysjärjestö, joka hoitaa Suomen puolustuksen meidän puolestamme. Puolustusministerit, niin entinen, kuin nykyinen ovat todenneet jo monesti, että NATO-jäsenyydestä huolimatta meillä olisi nykyisenkaltaiset puolustusvoimat. Ne on mitoitettu todella tarkkaan siihen toimintaympäristöön, jossa olemme ja elämme.

Kotron lempilapsia ovat myös asevelvollisuuden kustannukset ja vaikutukset koulutukseen pääsyyn. Asevelvollisuus maksaa. Ei kukaan väitä sen olevan ilmaista. Myös ammattilaisuus maksaa. Ja pirusti maksaakin. Ruotsin Maanpuolustuskorkeakoulun arviot vaihtelevat 5-8 kertaisten kustannusten kieppeillä. Eikä se mikään ihme ole. Meillä asevelvollinen osallistuu yhteiskunnan talkoisiin ja kustannukset todellakin revitään heidän selkänahastaan. Mutta myös hyödyt kasautuvat sinne. Viime aikoina on käyty loputtomasti keskustelua, miten näitä haittoja ja hyötyjä mitataan. Aina voi väitellä, mutta totuus on se, että asevelvollisuudella on hinta ja hyöty.

Mitä tulee opiskelun viivästymiseen kahdella vuodella, niin voin kyllä todeta, että mihinkähän matematiikkaan tämä perustuu? Viisi ja puoli kuukautta intissä ja kaksi vuotta viivettä? Pääsykokeisiin pääsee aina palveluksesta. Ne jotka todella haluavat sisään kouluihin lukevat pääsykokeisiin joka tapauksessa. Jos kerran valitetaan, että intissä on liikaa vapaa-aikaa, niin sehän suorastaan tarkoittaa ylen määrin aikaa lukea pääsykokeisiin. Jos palvelet 11,5 kuukautta, niin sitä enemmän.

Palveluksessa olevat asiantuntijat eivät myöskään ole liittoutumisen puolella tai sitä vastaan. Se on poliittinen päätös. Asiantuntijoiden tehtävänä on kertoa, mitä liittoutuminen tuo tullessaan sotilaallisen suorituskyvyn kannalta. Jos poliitikko sanoo, että Suomi on liittoutumaton maa, kysyy sotilas, miten varmistatte tehtäviämme vastaavat resurssit? Jos ette kykene siihen, miten tehtäviä muutetaan? Asiantuntijat eivät lähde politikoimaan, eivätkä siksi kaiva maata niiden instituutioiden alta, jotka vastaavat Suomen ulkopoliittisesta linjasta.

Kotro kysyy, mistä näitä tolvanoita kumpuaa? Asiantuntija tietää, että näitä tolvanoita riittää Helsingissä, Mikkelissä, Tampereella, Turussa ja Tikkakoskella satoja. Heidän idiotisminsa syntyy kuuden vuoden koulutuksella, työkokemuksella ja tuhansilla tunneilla, jotka käytetään puolustuksen suunnitteluun kaikella käytettävissä olevalla tiedolla omasta ja potentiaalisen vastustajan suorituskyvystä. Asiantuntijat seuraavat asevelvollisuusarmeijan laatua ja kykyä suoriutua tehtävistään. Asiantuntijuus on sitä, että opinnot, työ ja kiinnostuksen kohteet ovat suuntautuneet omaan alaan. Juuri samasta syystä meillä ei ole maallikkokirurgeja. Puolustuksen järjestelyihin ja suorituskykyyn näyttäisi silti kaikilla muillakin olevan varma ja ainoa oikea mielipide.
 
Järkeä Arno Kotron järjettömyyden ihmettelyyn
11.9.2015 16:13 Tommi Kangasmaa

http://tommikangasmaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/202268-jarkea-arno-kotron-jarjettomyyden-ihmettelyyn

Palaan uudelleen keskustelemaan maanpuolustuksesta Arno Kotron kanssa. Hyviin kysymyksiin pitää vastata. Blogissaan http://arnokotro.puheenvuoro.uusisuomi.fi/202245-jarjettomia-lausuntoja-osa-i Kotro ihmettelee tukkua puolustuspoliittisia ja maanpuolustuksellisia ratkaisuja viime vuosilta. Metsään on Kotron mukaan menty kriittisissä päätöksissä ja elämme menneitä sotia heikosti varustautuneena. Kotron ajatuksena on se, että asiantuntijat eivät ymmärrä alastaan paljoakaan, joten on aika perusjärjellä varustetun ihmisen kertoa, mikä on pielessä.

Puolustusmäärärahojen osalta hän on hyvinkin oikeilla jäljillä. Ei siinä, että hän syyttää puolustusvoimain komentajaa valehtelusta vaan siksi, että tulevaisuudessa tarvitaan merkittäviä investointeja materiaaliin ja samalla toiminnan tason ylläpitämistä tai kasvattamista. Asiantuntija ymmärtää, että juuri tällä hetkellä esimerkiksi ilmavoimien iskukyky on parhaimmillaan. Se laskee vuoteen 2030 mennessä tilanteeseen, jossa sitä ei enää ole. Hävittäjähankinta kestää vuosikymmenen, joten lähitulevaisuudessa on kaivettava rahat hävittäjähankintoihin tai itsenäinen puolustuskyky romahtaa viidentoista vuoden päästä. Sama koskee merivoimia ja maavoimia hieman aikaisemmin, jos resurssit ja toiminnan taso romahtavat. Komentaja ei valehtele vaan kertoo totuuden. Tällä hetkellä olemme varsin uskottavia puolustuskykymme suhteen.

Asiantuntijat eivät myöskään luota eivätkä laske museokaluston varaan. Puolustus mitoitetaan tuhansien ja taas tuhansien suunnittelutuntien tuloksena sellaiseksi, että se vastaa realistisia, sotilaallisia uhkakuvia. Sotilailla ei ole tarvetta valehdella omille kansalaisille. Puolustus on edelleen uskottava myös sotilaiden mielestä, joskin upseerikunta on jo tullut esiin huolellaan siitä, että se ei ole sitä kymmenen vuoden päästä, jos mitään ei tehdä.

Kotro kritisoi edelleen asevelvollisuusjärjestelmää. Mutta onko hän käynyt toteamassa sen laadun kansainvälisissä operaatioissa, NATO-evaluoinneissa tai kansainvälisissä harjoituksissa, joissa laatua mitataan suurennuslasin kanssa? Mistä ihmeestä sitten kumpuaa se ihmettely suomalaisen reserviläisen taidosta ulkomaiden asiantuntijoiden joukossa? Onko meillä joku salainen näyttelyreserviläisosasto, joka aina menee paikalle, kun tarvitaan niitä ”hyviä ressuja”?

Kotro on täysin oikeassa, että reserviläisiä tuotetaan yli tämän hetkisen tarpeen. Asiantuntija tietää joukkotuotannon perustuvan myös kierrättämiseen. Kun valmiusyhtymään tuotetaan komppania, tuoreet reserviläiset siirtävät yli kolmeviitoset myöhemmin käytettävään reserviin tai muihin tehtäviin. Järjestelmä korvaa siten joukot nuorilla ja hyväkuntoisilla, juuri palveluksesta kotiutuneilla osaajilla. Sama tapahtuu aluksilla. Entä mistä otamme sen uuden komppanian kun yksi kärsii merkittäviä tappioita? Tarvitsemme rivissä oleville joukoille myös reserviä.

Asiantuntija ei suunnittele ukkoja per neliökilometri, kuten Kotro esittää. Höpsis. Joukkojen käyttö perustuu ihan johonkin muuhun kuin jokaisen kulman ja kylän miehittämiseen konepistoolimiehillä. Asiantuntija tosin tietää, että puolustusvoimien tehtäviin kuuluu puolustaa koko maata. Suuren maan puolustaminen vaatii riittävän määrän joukkoja. Rikkonaisessa maastossa ja ilmauhan alla ei pelkällä liikkuvuudella kyetä hoitamaan koko puolustusta.

Asiantuntija tietää myös, että tuli-isku kohdistuu kyllä strategisiin kohteisiin mutta ei millään tapaa ole sodan loppu. Se on alku josta alkaa toipuminen ja seuraavat sotatoimet. Meinaammeko heittää pyyhkeen kehään kun ensimmäinen ohjus tipahtaa? Annammeko heti tassua ja luovumme hyvinvointiyhteiskunnasta ja demokratiasta? Annammeko taas suvereenin hallitsijan sanella mitä täällä tehdään ilman että laitamme kampoihin? Ohjuksilla ei ole yhtään maata vallattu.

Asiantuntija virnuilee ruotsalaisille (hyväntahtoisesti) syystä. Vielä vuoteen 2013 suurimmat ongelmat pohjolassa olivat ympäristön muutos ja kansainvälisten kriisien patoaminen ulkomailla. Ruotsalaiset osoittivat harvinaisen nopeaa diskuteeraamista ja luopuivat maavoimien suorituskyvyistä. Tykkimiehiä kun ei tarvittu kansainvälisissä operaatioissa eikä panssarivaunuja haluttu maalata YK:n sinisiksi. Ukraina pisti kaiken uusiksi, mikä näkyy myös voimakkaasti oman eduskuntamme keskusteluissa 2014.

Ruotsalaiset upseerit vastustivat muutosta. Ruotsalainen laadukas asevelvollisuus ja vahvat maavoimat romutettiin kuin tilauksesta ennen Ukrainaa. Nyt alkaa Ruotsi kallistua NATO:n puolelle, kun pitäisi kaikki rakentaa uudelleen, mutta sepä ei olekaan enää helppoa. Asevelvollisuus on helppo romuttaa, vaikea pystyttää. Ruotsalaiset upseerit haikailevat menetettyä asevelvollisuutta.

Kotro on täysin oikeassa, että NATO tuo välittömästi merkittävää lisäarvoa turvallisuudelle. Olisi loogisesti mahdotonta edes kumota tuo ajatus. Siitä huolimatta NATO ei ole mikään hyväntekeväisyysjärjestö, joka hoitaa Suomen puolustuksen meidän puolestamme. Puolustusministerit, niin entinen, kuin nykyinen ovat todenneet jo monesti, että NATO-jäsenyydestä huolimatta meillä olisi nykyisenkaltaiset puolustusvoimat. Ne on mitoitettu todella tarkkaan siihen toimintaympäristöön, jossa olemme ja elämme.

Kotron lempilapsia ovat myös asevelvollisuuden kustannukset ja vaikutukset koulutukseen pääsyyn. Asevelvollisuus maksaa. Ei kukaan väitä sen olevan ilmaista. Myös ammattilaisuus maksaa. Ja pirusti maksaakin. Ruotsin Maanpuolustuskorkeakoulun arviot vaihtelevat 5-8 kertaisten kustannusten kieppeillä. Eikä se mikään ihme ole. Meillä asevelvollinen osallistuu yhteiskunnan talkoisiin ja kustannukset todellakin revitään heidän selkänahastaan. Mutta myös hyödyt kasautuvat sinne. Viime aikoina on käyty loputtomasti keskustelua, miten näitä haittoja ja hyötyjä mitataan. Aina voi väitellä, mutta totuus on se, että asevelvollisuudella on hinta ja hyöty.

Mitä tulee opiskelun viivästymiseen kahdella vuodella, niin voin kyllä todeta, että mihinkähän matematiikkaan tämä perustuu? Viisi ja puoli kuukautta intissä ja kaksi vuotta viivettä? Pääsykokeisiin pääsee aina palveluksesta. Ne jotka todella haluavat sisään kouluihin lukevat pääsykokeisiin joka tapauksessa. Jos kerran valitetaan, että intissä on liikaa vapaa-aikaa, niin sehän suorastaan tarkoittaa ylen määrin aikaa lukea pääsykokeisiin. Jos palvelet 11,5 kuukautta, niin sitä enemmän.

Palveluksessa olevat asiantuntijat eivät myöskään ole liittoutumisen puolella tai sitä vastaan. Se on poliittinen päätös. Asiantuntijoiden tehtävänä on kertoa, mitä liittoutuminen tuo tullessaan sotilaallisen suorituskyvyn kannalta. Jos poliitikko sanoo, että Suomi on liittoutumaton maa, kysyy sotilas, miten varmistatte tehtäviämme vastaavat resurssit? Jos ette kykene siihen, miten tehtäviä muutetaan? Asiantuntijat eivät lähde politikoimaan, eivätkä siksi kaiva maata niiden instituutioiden alta, jotka vastaavat Suomen ulkopoliittisesta linjasta.

Kotro kysyy, mistä näitä tolvanoita kumpuaa? Asiantuntija tietää, että näitä tolvanoita riittää Helsingissä, Mikkelissä, Tampereella, Turussa ja Tikkakoskella satoja. Heidän idiotisminsa syntyy kuuden vuoden koulutuksella, työkokemuksella ja tuhansilla tunneilla, jotka käytetään puolustuksen suunnitteluun kaikella käytettävissä olevalla tiedolla omasta ja potentiaalisen vastustajan suorituskyvystä. Asiantuntijat seuraavat asevelvollisuusarmeijan laatua ja kykyä suoriutua tehtävistään. Asiantuntijuus on sitä, että opinnot, työ ja kiinnostuksen kohteet ovat suuntautuneet omaan alaan. Juuri samasta syystä meillä ei ole maallikkokirurgeja. Puolustuksen järjestelyihin ja suorituskykyyn näyttäisi silti kaikilla muillakin olevan varma ja ainoa oikea mielipide.

Hyvä vastine Tommi Kangasmaalta! Pari kommenntia kuitenkin. Tommi toteaa ilmavoimien iskukyvyn juuri nyt olevan parhaimmillaan. Onko sen suhteen sitten 2007 tapahtunut jotain ratkaisevan hyvää kehitystä. Puolustusvoimien entinen kansliapäällikkö, pääesikunnnan operaatiopäällikkö ja ilmavoimien komentaja kenraaliluutnantti Matti Ahola murehti ilmavoimien puutteita Alma Medialle. Ensimmäisten lähtöjen jälkeen ohjukset olisi loppu ja peli seis ja olihan siinä jutussa muutakin. Eli, mikä on muuttunut, ainakin kenraali sai likasangollisen päälleen ja on sen jälkeen ollut kohtuuttoman hiljaa.

http://w3.verkkouutiset.fi/arkisto/politiikka/118736.html


Kiinnitin huomiota myös väitteeseen, että varusmiesaikana voi hyvin valmistautua esimerkiksi korkeakoulujen sisäänpääsykokeisiin. Hmm, jos en itse olisi aikoinani salaa opiskelut metsäretkillä ja kasarmilla sekä onnistunut säästämään 18 vuorokautta kuntoisuuslomia, jotka pidin yhteen putkeen, olisin menettänyt lisävuoden. Intistä pyrkiminen ei todellakaan ole helppoa!

Miksi ei palkata lisää värvättyjä, joille annetaan samalla mahdollisuus opiskella ja pätevöityä siviiliammattiin? Näinhän tehdään jenkkilässä, kyllä tulijoita riittäisi!

Edit: Tuli vahingossa väärä linkki, korjattu!
 
Viimeksi muokattu:
Tommi Kangasmaa unohtaa myös sen, että meillä on näyttelyosasto reserviläisiä kansainvälisissä harjoituksissa. Kaikki KV harjoituksissa käyvät varusmiehet/reserviläiset ovat käyneet vuoden mittaisen varusmiespalveluksen, joko SKVJ:ssä tai rannikkojääkärihommissa.
 
Hyvä vastine Tommi Kangasmaalta! Pari kommenntia kuitenkin. Tommi toteaa ilmavoimien iskukyvyn juuri nyt olevan parhaimmillaan. Onko sen suhteen sitten 2007 tapahtunut jotain ratkaisevan hyvää kehitystä. Puolustusvoimien entinen kansliapäällikkö, pääesikunnnan operaatiopäällikkö ja ilmavoimien komentaja kenraaliluutnantti Matti Ahola murehti ilmavoimien puutteita Alma Medialle. Ensimmäisten lähtöjen jälkeen ohjukset olisi loppu ja peli seis ja olihan siinä jutussa muutakin. Eli, mikä on muuttunut, ainakin kenraali sai likasangollisen päälleen ja on sen jälkeen ollut kohtuuttoman hiljaa.
!

Ahola uhrautui silloisessa tilanteessa. 120B AMRAAM -ohjuksiakaan tuskin on hävitetty mutta nehän korvattiin uusilla AIM-1207C-malleilla,
 
Tommi Kangasmaa unohtaa myös sen, että meillä on näyttelyosasto reserviläisiä kansainvälisissä harjoituksissa. Kaikki KV harjoituksissa käyvät varusmiehet/reserviläiset ovat käyneet vuoden mittaisen varusmiespalveluksen, joko SKVJ:ssä tai rannikkojääkärihommissa.

Hän puhuu myös kansainvälisistä operaatioista, ei vain harjoituksista. 50 000 ressua on palvellut kriisialueilla komppanian tai pataljoonan keralla ja maininnat ovat kiittäviä. Monissa paikoissa esim. britit ovat sanoneet haluavansa muutaman pataljoonan samanlaisia.
 
Hän puhuu myös kansainvälisistä operaatioista, ei vain harjoituksista. 50 000 ressua on palvellut kriisialueilla komppanian tai pataljoonan keralla ja maininnat ovat kiittäviä. Monissa paikoissa esim. britit ovat sanoneet haluavansa muutaman pataljoonan samanlaisia.

KV operaatioissa käyvät ressut ovat kuitenkin (nykyään) pääosin:
1) SKVJ taustaisia (koska juuri muita ei oteta)
2) AUK:n tai RUK:n käyneitä

Tämän lisäksi KV operaatioihin lähtee varmasti keskimääräistä motivoituneempaa ja kyvykkäämpää porukkaa. PV:llä kun on varaa valita halukkaista.



Mielestäni Suomalainen varusmieskoulutus on ihan laadukasta, mutta sen yltiöpäinen hehkutus KV-toiminnalla perustellen tulisi asettaa oikeisiin raameihin.
 
Ahola uhrautui silloisessa tilanteessa. 120B AMRAAM -ohjuksiakaan tuskin on hävitetty mutta nehän korvattiin uusilla AIM-1207C-malleilla,

Toisaalta siitä samasta laarista pitää jatkossa ruokkia myös ITO12-patterit jotka hörppäävät kertatäytöllä n. 150 puikkoa. Ilmavoimien ohjustilanne on määrällisesti näin enintään C7-hankintaa edeltävällä tasolla, Eihän n. 700 kpl Amraameja huono määrä ole. Ei ollenkaan mutta ei se toisaalta paljoakaan ole. Onneksi jatkohankinta joka tapauksessa paransi laadullista tilannetta.
 
Toisaalta siitä samasta laarista pitää jatkossa ruokkia myös ITO12-patterit jotka hörppäävät kertatäytöllä n. 150 puikkoa. Ilmavoimien ohjustilanne on määrällisesti näin enintään C7-hankintaa edeltävällä tasolla, Eihän n. 700 kpl Amraameja huono määrä ole. Ei ollenkaan mutta ei se toisaalta paljoakaan ole. Onneksi jatkohankinta joka tapauksessa paransi laadullista tilannetta.

Joo, aina on liian vähän, mutta onneksi ei joka sektorilla enää vielä sen lisäksi "liian myöhään", kuten joskus on ollut asia.
 
KV operaatioissa käyvät ressut ovat kuitenkin (nykyään) pääosin:
1) SKVJ taustaisia (koska juuri muita ei oteta)
2) AUK:n tai RUK:n käyneitä

Tämän lisäksi KV operaatioihin lähtee varmasti keskimääräistä motivoituneempaa ja kyvykkäämpää porukkaa. PV:llä kun on varaa valita halukkaista.



Mielestäni Suomalainen varusmieskoulutus on ihan laadukasta, mutta sen yltiöpäinen hehkutus KV-toiminnalla perustellen tulisi asettaa oikeisiin raameihin.

Eiköhän sen jokainen ymmärrä että sinne on hakeutunut ja valittu reservin laadukkaampaa osaa.
 
Back
Top