Turvallisuuspoliittiset selonteot ovat teatteria

Joo, aina on liian vähän, mutta onneksi ei joka sektorilla enää vielä sen lisäksi "liian myöhään", kuten joskus on ollut asia.

Ei tosiaan ole millään muotoa realistista hankkia Amraamin kaltaisia välineitä varikoille pitkää kulutussotaa silmällä pitäen. Siinä eivät riittäisi rahat eivätkä kukkarot. Nyt on kohtuullinen määrä laadukasta tavaraa joka hyökkääjän on taatusti huomioitava. Hyvin hoidettu homma. Toivottavasti ne seuraavat 400-500 ohjusta saadaan myös ajallaan sisään kun sen aika 20-luvulla tulee.
 
KV operaatioissa käyvät ressut ovat kuitenkin (nykyään) pääosin:
1) SKVJ taustaisia (koska juuri muita ei oteta)
2) AUK:n tai RUK:n käyneitä

Tämän lisäksi KV operaatioihin lähtee varmasti keskimääräistä motivoituneempaa ja kyvykkäämpää porukkaa. PV:llä kun on varaa valita halukkaista.



Mielestäni Suomalainen varusmieskoulutus on ihan laadukasta, mutta sen yltiöpäinen hehkutus KV-toiminnalla perustellen tulisi asettaa oikeisiin raameihin.

Joo, pieni propagandalisähän siihen on tullut. Mutta usko pois, olen tavannut sen tavallisen sotilaan muuallakin maailmassa. Uhhuh.
 
Eli KV-operaatioiden käyttäminen jonkinlaisena "keskimääräisen reserviläisen" mittarina on täyttä bullshittiä. Aivan.

Juuri näin. Ja sodan tullen se terävä kärki vastaavasti hoitaa vaativimmat hommat. Keskimääräinen reserviläinen jatkaa siviilityötään tai vartioi strategisesti tärkeää lietelantalaa.

Edit

Tässä näkyy puhtaimmillaan toinen nykyjärjestelmän tuottaman suuren reservin eduista. Meillä on mahdollisuus valita miehet tehtävien vaativuuden mukaan. Toisaalta vaihtomiehiä riittää mikäli tarvetta ilmenee.
 
Juuri näin. Ja sodan tullen se terävä kärki vastaavasti hoitaa vaativimmat hommat. Keskimääräinen reserviläinen jatkaa siviilityötään tai vartioi strategisesti tärkeää lietelantalaa.
Paitsi että meidän "terävimpään kärkeemme" on sijoitettuna sekaisin nuoria riviressuja, jotka eivät ole käyneet missään KV tehtävissä ja joiden motivaatio/kunto on mitä on, sekä motivoituneita rauhanturvaajahommissa käyneitä.

Käsittääkseni meillä ei ole SA sijoitettuna mitään erityisiä rauhanturvaaja-yksiköitä, joihin olisi sijoitettu vain motivoituneita, KV tehtäviin valikoituneita, osaavia henkilöitä... Paitsi SKVJ-miehistä koostuvat yksiköt, joita on SA vahvuudessa operatiivisissa joukoissa 10-20 riippuen siitä, missä vaiheessa yksiköt siirretään vähemmän vaativiin tehtäviin.
 
Niinhän se on aina tehnyt.

Aivan. Joillekin asia näyttää kuitenkin olevan epäselvä. Ikään kuin reservi olisi vain massa josta lottokoneen tms. avulla sijoitellaan ukkoja eri suuntiin.
 
Ahola uhrautui silloisessa tilanteessa. 120B AMRAAM -ohjuksiakaan tuskin on hävitetty mutta nehän korvattiin uusilla AIM-1207C-malleilla,

Laitan uudelleen linkin tähän vanhaan (typistettyyn) uutiseen Aholan lausumista.

http://w3.verkkouutiset.fi/arkisto/politiikka/118736.html

On hyvä jos vanhaa kalustoa päästiin korvaamaan uusilla, mutta onko riittävästi vai ainoastaan paria lähtöä varten? Aholalla oli toki monta muutakin huolen aihetta, jotka yhä ovat ajankohtaisia. Mikä lienee Leopardien tilanne, onko riittävästi ammuksia, entä raskaat raketinheittimet, onko vieläkään saatu raketteja/ohjuksia, entä riittävästi. Koko järjestelmä on kohta päivityksineenkin vanhentunut. Entä räjähteiden varastointi, viimeksi kuin luin mediasta oli yli puolet "lainvastaisissa" varasosuojissa. Lista on pitkä ja pitenee, ellei niitä miljardeja ala tippua.
 
Aivan. Joillekin asia näyttää kuitenkin olevan epäselvä. Ikään kuin reservi olisi vain massa josta lottokoneen tms. avulla sijoitellaan ukkoja eri suuntiin.
Myönnän, että KV tehtävissä käyneet pitävät todennäköisesti sijoituksensa pidempään, kuin sellainen jääkäri, joka on ehkä käynyt kertaamassa kerran tai kaksi. KV tehtävissä olleita ei kuitenkaan voitane sijoittaa omiin erityisiin yksiköihinsä, sillä suuri osa SKVJ ulkopuolisista KV tehtävissä käyneistä ressuista on omien SA-yksiköidensä päällystöä tai alipäällystöä. SA tilanteessa tuskin tullaan näkemään komppaniaa, joka koostuu muutamasta hassusta jääkäristä ja järkyttävästä määrästä alikersantteja ja vänrikkejä. SKVJ yksiköiden lisäksi siis.

KV tehtävissä käynyttä alipäällystö ja päällystöä myös tarvitaan omiin SA yksiköihinsä, olivat ne sitten minne tahansa sijoitettuja, tuomaan edes jonkinlaista taistelukokemusta yksikköön.
 
Paitsi että meidän "terävimpään kärkeemme" on sijoitettuna sekaisin nuoria riviressuja, jotka eivät ole käyneet missään KV tehtävissä ja joiden motivaatio/kunto on mitä on, sekä motivoituneita rauhanturvaajahommissa käyneitä.

Käsittääkseni meillä ei ole SA sijoitettuna mitään erityisiä rauhanturvaaja-yksiköitä, joihin olisi sijoitettu vain motivoituneita, KV tehtäviin valikoituneita, osaavia henkilöitä... Paitsi SKVJ-miehistä koostuvat yksiköt, joita on SA vahvuudessa operatiivisissa joukoissa 10-20 riippuen siitä, missä vaiheessa yksiköt siirretään vähemmän vaativiin tehtäviin.

Sa-kokoonpanot on tietysti muodostettu ihan toisella periaatteella kuin rauhanturvapumppu. Ovathan porukoiden vaatimuksetkin aivan eri planeetoilta. Tarinan opetus voikin mielestäni olla ainoastaan se että riittävä määrä osaavaa porukkaa on olemassa ja Pv:lla on hyvä kyky kammata tekijämiehet massasta esiin. Siltä osin kuin joukkoja on pystytty kertauttamaan en ole lainkaan huolissani niiden toimintakyvystä. Jos koulutusta ei ole niin sitten tilanne voikin olla heikompi.
 
Suomen puolustus- ja turvallisuuspolitiikka on johdettu jo Kekkosen ajoista, siis reilut 30 vuotta sosialistisen ideologian voimalla. Josta likimain koko 2000-luvun alku äärivasemmistoa edustavien presidentin ja ja ulkoministerin (halonen-tuomioja) ohjauksessa. Sitä edelsi sodanjälkeinen YYA-kausi Neuvostoliiton ystävänä. Kaikki tämä on jättänyt jälkensä koko yhteiskunnan hallinnolliseen organisaatioon ja kestänee ainakin pari vuosikymmentä jotta päästään ajatuksissa samoille aaltopituuksille länsimaisten näkemyksien kanssa. Suomalainen yhteiskunta on vasta matkalla vapaaksi ja itsenäisesti omia etujaan puolustavaksi länsimaaksi. Parhaiten Suomen tilanteen näkevät ja käsittävät he jotka ovat asuneet pidempään ulkomailla ja palanneet tänne takaisin.

Erityisesti Suomen poliittinen (viher)vasemmisto on integroitunut Neuvostoliittoon ja sen jälkeiseen Venäjään niin vahvasti etteivät sosialistit vieläkään käsitä minkälainen poliittinen suunnanmuutos idässä on tapahtunut. Mutta aika tekee varmasti tehtävänsä. Meiltäkin sosialismi on katoamassa poliittisena aatteena. Muualta maailmasta se hävisi paljon nopeammin. Edellä mainituista taustoista johtuen muutokset vaativat meillä hieman enemmän aikaa. Todennäköisesti vasta tulevat sukupolvet pääsevät elämään ja rakentamaan yhteiskuntaamme ilman nykyisten poliittisten johtajien YYA-aikoihin pohjautuvaa keinotekoista/valheellista ystävyyttä Venäjään.
 
Sa-kokoonpanot on tietysti muodostettu ihan toisella periaatteella kuin rauhanturvapumppu. Ovathan porukoiden vaatimuksetkin aivan eri planeetoilta. Tarinan opetus voikin mielestäni olla ainoastaan se että riittävä määrä osaavaa porukkaa on olemassa ja Pv:lla on hyvä kyky kammata tekijämiehet massasta esiin. Siltä osin kuin joukkoja on pystytty kertauttamaan en ole lainkaan huolissani niiden toimintakyvystä. Jos koulutusta ei ole niin sitten tilanne voikin olla heikompi.
Näinhän asia varmasti on ja uskon itsekin siihen, että SA-joukkojen toimintakyky on hyvä, kunhan sieltä saadaan kammattua pahiten rapistuneet pois seasta.

Lähinnä halusin ilmaista tyytymätömyyteni uutisointiin Suomalaisten reserviläisten yliluonnollisista kyvyistä.

Olisi hyvä joskus nähdä, miten täysin riviressuista kerätty jääkärikomppania pärjäisi KV harjoituksessa. Oma uskoni on, että verrattain kelvollisesti, mutta tuskin yhtä loistavasti kuin rauhanturvaajaseulan läpäissyt yksikkö.
 
Viimeksi muokattu:
Suomen puolustus- ja turvallisuuspolitiikka on johdettu jo Kekkosen ajoista, siis reilut 30 vuotta sosialistisen ideologian voimalla. Josta likimain koko 2000-luvun alku äärivasemmistoa edustavien presidentin ja ja ulkoministerin (halonen-tuomioja) ohjauksessa. Sitä edelsi sodanjälkeinen YYA-kausi Neuvostoliiton ystävänä. Kaikki tämä on jättänyt jälkensä koko yhteiskunnan hallinnolliseen organisaatioon ja kestänee ainakin pari vuosikymmentä jotta päästään ajatuksissa samoille aaltopituuksille länsimaisten näkemyksien kanssa. Suomalainen yhteiskunta on vasta matkalla vapaaksi ja itsenäisesti omia etujaan puolustavaksi länsimaaksi. Parhaiten Suomen tilanteen näkevät ja käsittävät he jotka ovat asuneet pidempään ulkomailla ja palanneet tänne takaisin.

Erityisesti Suomen poliittinen (viher)vasemmisto on integroitunut Neuvostoliittoon ja sen jälkeiseen Venäjään niin vahvasti etteivät sosialistit vieläkään käsitä minkälainen poliittinen suunnanmuutos idässä on tapahtunut. Mutta aika tekee varmasti tehtävänsä. Meiltäkin sosialismi on katoamassa poliittisena aatteena. Muualta maailmasta se hävisi paljon nopeammin. Edellä mainituista taustoista johtuen muutokset vaativat meillä hieman enemmän aikaa. Todennäköisesti vasta tulevat sukupolvet pääsevät elämään ja rakentamaan yhteiskuntaamme ilman nykyisten poliittisten johtajien YYA-aikoihin pohjautuvaa keinotekoista/valheellista ystävyyttä Venäjään.

Brittien työväenpuolue valitsi eilen uudeksi puheenjohtajakseen selkeän sosialistin. Ei ne aatteet niin vaan mihinkään häviä. Siirtyvät vain välillä taka-alalle.
 
Näinhän asia varmasti on ja uskon itsekin siihen, että SA-joukkojen toimintakyky on hyvä, kunhan sieltä saadaan kammattua pahiten rapistuneet pois seasta.

Lähinnä halusin ilmaista tyytymätömyyteni uutisointiin Suomalaisten reserviläisten yliluonnollisista kyvyistä.

Olisi hyvä joskus nähdä, miten täysin riviressuista kerätty jääkärikomppania pärjäisi KV harjoituksessa. Oma uskoni on, että verrattain kohtalaisesti, mutta tuskin yhtä loistavasti kuin rauhanturvaajaseulan läpäissyt yksikkö.

Jos porukka on saanut asianmukaisesti koulutusta niin varmaankin se toimii kohtalaisesti. Ihan varmasti sekä osaamisessa että varustuksessa on aina puutteita mutta se mitä yritin julistaa oli että ei ole syytä ylettömään pessimismiin. Supermiehiä suomalaiset eivät varmasti ole mutta meillä on kuitenkin tekemisen meininki kunniassa silloin kun sitä tarvitaan. Meillä on miehet ja järjestelmä joka kyllä pystyy tuottamaan kohtuullista suorituskykyä mikäli se vain saa siihen mahdollisuuden. Nythän kertausharjoitusten määrää nähtävästi ollaan taas leikkaamassa jo 2016 joten tuon mahdollisuuden osalta ei näytä hyvältä.
 
Sa-kokoonpanot on tietysti muodostettu ihan toisella periaatteella kuin rauhanturvapumppu. Ovathan porukoiden vaatimuksetkin aivan eri planeetoilta. Tarinan opetus voikin mielestäni olla ainoastaan se että riittävä määrä osaavaa porukkaa on olemassa ja Pv:lla on hyvä kyky kammata tekijämiehet massasta esiin. Siltä osin kuin joukkoja on pystytty kertauttamaan en ole lainkaan huolissani niiden toimintakyvystä. Jos koulutusta ei ole niin sitten tilanne voikin olla heikompi.


Toverivärillä vahvennettu.

Riippuu paljon siitäkin millaiseen saumaan tuo kertauskouluttamaton joukko joutuu? Joutuuko? Suomella on edelleen paljon joukkoja, joista nuorin kaarti on ns. tuoreen koulutuksen saaneita. Näiden joukkokohtainen taistelukyky on varustuksen yms. osalta hyvä. Joukkokohtainen suorituskyky on paljon myös johtajien vastuulla, asia, josta varsin harvoin esitetään pohdintaa. Ja maailmalla asia on aivan avoimesti tunnistettu ja tunnustettu. Johtajan tosiolevaa kykyä ei nosta lainkaan se, että hän väheksyy joukkoaan.

Jos vertaatte tätä yritystoimintaan ja - elämään hetken. Ei yhdenkään vastuullisesti johdetun yksikön tai ketjun yksikään johtaja saa armoa vetoamalla "johdettavan joukon suorituskykyyn". Yksikään yksikkö tai sen johtaja ei voi vedota siihen, että työntekijät ovat lihavia tai muuten vain lössäkkeitä, ei, yksikön johtajalta vaaditaan, että homma kulkee niillä palikoilla, jotka ovat käytössä. Käsi sydämelle, eikö näin ole.

Suomen reserviläisiä väheksytään oikein urakalla ja usein väheksyjien kärki löytyy niistä, joiden "pitäisi" kyetä johtamaan näitä yksilöitä. Onko ohjelmallinen väheksyntä jotain käänteispsykologiaa, jolla kuvitellaan vaikutettavan AIKUISIIN MIEHIIN näiden suorituskykyä kohentavalla tavalla? Voi toimia finnikärsien kanssa, mutta aikuisten miesten kanssa SE VAAN EI TOIMI. Vapaaehtoistoimijat eivät ole se mittari, jolla asioita punnitaan. Vapaaehtoisia on muutama tuhat ja ne eivät kesää tee koko kenttäarmeijan mittarilla. Ja jos useimman kouluttajan ja upseerin ainoa kontaktipinta on vapaaehtoisten kanssa toiminnassa, niin se on kyllä iso voi voi ja oivoi. Jos kokemuspiiri on suurelta osin finnikärsien johtamista ja vapaaehtoistoimijoiden paimentamista, niin edelleen: oi voi ja voivoi. Koska finnikärsien ja vapaaehtoisten väliin jää käytännössä se koko halvatun kenttäarmeija. Piste.
 
Näinhän se on. PVn toimintamenojen leikkaus on muuten anteeksiantamatonta tässä turpo ilmapiirissä. Ikävä kyllä hallituksen ainoa vaihtoehto lakkauttaisi mielellään koko lafkan.
 
Turvallisuusselontekoa, puolustuskeskustelua ja liittoutumiskeskustelua haittaa sama päättäjiemme sielu kalvava kaalimato, kuin äskeistä Fennovoimaratkaisua. Fortumilla ei ollut kanttia ottaa miljardeja takkiin, eikä päättäjillä poliittisia seurauksia, mutta miksi silloin itkeä yteistyön perään, miksi tehdä kauppaa näin epäluotettavan naapurin kanssa? Profiitin mielekkyys häviää jos se tuo mukanaan alistumisen.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015091220337088_uu.shtml

Meillä on vallalla ajatussuunta, jonka mukaan Venäjän pelko on viisauden alku, mutta samalla unohdetaan, että se on myös uskottavan puolustuksen loppu.
 
Toverivärillä vahvennettu.

Riippuu paljon siitäkin millaiseen saumaan tuo kertauskouluttamaton joukko joutuu? Joutuuko? Suomella on edelleen paljon joukkoja, joista nuorin kaarti on ns. tuoreen koulutuksen saaneita. Näiden joukkokohtainen taistelukyky on varustuksen yms. osalta hyvä. Joukkokohtainen suorituskyky on paljon myös johtajien vastuulla, asia, josta varsin harvoin esitetään pohdintaa. Ja maailmalla asia on aivan avoimesti tunnistettu ja tunnustettu. Johtajan tosiolevaa kykyä ei nosta lainkaan se, että hän väheksyy joukkoaan.

Jos vertaatte tätä yritystoimintaan ja - elämään hetken. Ei yhdenkään vastuullisesti johdetun yksikön tai ketjun yksikään johtaja saa armoa vetoamalla "johdettavan joukon suorituskykyyn". Yksikään yksikkö tai sen johtaja ei voi vedota siihen, että työntekijät ovat lihavia tai muuten vain lössäkkeitä, ei, yksikön johtajalta vaaditaan, että homma kulkee niillä palikoilla, jotka ovat käytössä. Käsi sydämelle, eikö näin ole.

Suomen reserviläisiä väheksytään oikein urakalla ja usein väheksyjien kärki löytyy niistä, joiden "pitäisi" kyetä johtamaan näitä yksilöitä. Onko ohjelmallinen väheksyntä jotain käänteispsykologiaa, jolla kuvitellaan vaikutettavan AIKUISIIN MIEHIIN näiden suorituskykyä kohentavalla tavalla? Voi toimia finnikärsien kanssa, mutta aikuisten miesten kanssa SE VAAN EI TOIMI. Vapaaehtoistoimijat eivät ole se mittari, jolla asioita punnitaan. Vapaaehtoisia on muutama tuhat ja ne eivät kesää tee koko kenttäarmeijan mittarilla. Ja jos useimman kouluttajan ja upseerin ainoa kontaktipinta on vapaaehtoisten kanssa toiminnassa, niin se on kyllä iso voi voi ja oivoi. Jos kokemuspiiri on suurelta osin finnikärsien johtamista ja vapaaehtoistoimijoiden paimentamista, niin edelleen: oi voi ja voivoi. Koska finnikärsien ja vapaaehtoisten väliin jää käytännössä se koko halvatun kenttäarmeija. Piste.

Isompia joukkoja toisaalta tuotaan murusina ja kokonaisuus valmistuu vasta kun mylly on pyörähtänyt useamman saapumiserän ajan. Jos osakokonaisuudet eivät ole koskaan edes nähneet toisiaan niin homma ei varmasti lähde laulaen käyntiin päivästä yksi lukien. Sinällään olet varmasti oikeilla jäljillä eli kotiuttamisesta tai edellisestä harjoituksesta kulunut aika on olennainen muuttuja.
 
Back
Top