Tutkija: Venäjä ei ole Suomelle uhka

[juhapar]

Mitenkään ketään morkkaamatta: on se kumma, kun varttuneempi henkilö joko pelkää ryssää tai jos ei pelkää, niin on yya-suomettunut. Mitä tästä pitäisi ajatella?

 

[Tacitus]

Ajatellen Irakin ja Libyan edesmennyttä johtoa, sekä Syyrian menossa olevaa johtoa, tulee väistämättä mieleen esimerkiksi Mannerheimin ja Paasikiven edustamat suurvaltapoliittiset viisaudet. Tällä maailmankolkalla ryssän pelko on viisauden alku.

Saattaa tulla sinulle uutena tietona, mutta Paasikivi ja Mannerheim olivat ennen talvisodan alkua alueluovutusten kannalla. Heidän mielestään Moskovan neuvotteluissa olisi pitänyt joustaa mahdollisimman paljon. Nykyisin ollaan aika pitkälti yhtä mieltä siitä, että mitä alueluovutusten jälkeen olisi tapahtunut: Suomen Sosialistinen Tasavalta.

Eli olen erittäin tyytyväinen siitä, että nämä kaksi wanhemman sukupolven herraa eivät olleet päättävissä asemissa syksyllä 1939.

Mutta siinä mielessä JOKOn kommentti osuu kyllä aiheeseen. Valitettavasti vain juuri päinvastaisessa mielessä kuin hän itse tarkoitti. Tai sitten hänen mielestään Suomen olisi ollut parempi päätyä neuvostotasavallaksi.

 

[commando]

Kimmo: Putingatessa on myös kyse siitä että poliisilla on järjestelmä johon voidaan lisätä kenen tahansa nimi ja tietoja aivan olemattomista syistä vaikkapa ihan sen takia että lähisukulaisesi tai kaverisi on rikollinen tai tykkäät vain moottoripyöristä. Liekö poliisin tiedustelurekisteri niin kattava että Putinin lisäksi sieltä löytyy mm. sotarikoksista epäiltynä George W. Bushin nimi? Muaahhhhhh! Kuten aiemminkin tiedämme poliisissa tirkistellään oikeudetta paljon ja liekö mitään päätetty vieläkään case Mika Myllylän kuolinsyyn tirkistelystä? Vai odotellaanko että asia unohtuisi? Jos rekisterissä on Putin yhteyksistä venäläiseen moottoripyöräkerhoon niin mitä luulette siellä olevan normaaleista kansalaisista, riittääkö silloin syyksi että viranomaisen naapurilla on epäilyttävän kallis auto?

 

[KorpiSISSI]

Ei tältä foorumilta, vaan ihan elävästä elämästä peräisin olevien kokemusteni mukaan sanoisin tuon (anteeksi seuraava epäkorrekti ilmaisu) "ryssänpelon" olevan ikäpolvikysymys. Ennen vuotta 1975 syntyneisiin henkilöihin on jo jossakin äidinmaidossa istutettu sellainen ikiaikainen pelko itänaapuria kohtaan, että sitä ei saa pesemälläkään pois. Vuonna 1976, ja siitä eteenpäin, syntyneillä ei vastaavaa "paskahousu"-mentaliteettia ole. Voi myös olla, että koska nuorempi sukupolvi on elänyt suuremman osan elämästään Venäjän eikä Neuvostoliiton kaudella, niin sellaista selkäytimeen asti iskostunutta pelkoa ei ole ennättänyt syntymään.

Kuten eräs nuoremman sukupolven lehtitoimittaja tätä Putingatea kommentoi, että hän ei voinut ymmärtää, miksi Suomen päättäjät olivat naama valkoisena heti pyytämässä anteeksi. Hänen mukaansa kyse on jostakin vanhempien sukupolvien pinttyneestä suomettumisesta. En voi väittää, etteikö tuossa kommentissa olisi perää.

Itse edustan sitä todella vanhaa katsantokantaa enkä allekirjoita tuota "pelkoväitettä" ollenkaan. Ikärasismin ja nuorten ymmärtämättömyyden historiaan pohjautuvan asenneilmaston vielä käsitän. Dementia ei ole edennyt niin pitkälle, vaikka ikää on mistä muillekin jakaa.

:a-grin:

Tacitukselta on jäänyt havainnoimatta "ryssäviha", joka on huomattavasti syvemmissä mielenkerroksissa ja pohjaa muinaisuuden tapahtumiin. Sitä esiintynee vain tietyillä maantieteellisilä alueilla, enempi itärajan tuntumassa pohjoisessa Suomessa ja tietyissä geeniperimälinjoissa?

Tautiin ei vielä ole keksitty hoitokeinoa. Osasyynä tähän on se että historialla on taipumus toistaa itseään, vuosisadasta toiseen.

Itse tunnustaudun tämän perinnöllisen ja kokemushistoriaan pohjaavan taudin kantajaksi. Taudin pääasiallisena taudinkuvana ja oireiluna on epäluuloisuus kaikkeen naapurin tekemään ja sanomaan; ymmärretään aina negatiivisena ja huonona asiana meille suomalaisille.

Tuo IKI:N 1939 pitämättä jäänyt Itsenäisyyspäivän puhe kuvastaa sitä tuntoa hyvin: PUHE

"..miekkaa jos tarvis, tartutaan vaan.."

Voi olla että "pelko" ruokkii "vihaa" --- Provosointia/provosoitumista tulee välttää, kuten vihan lietsontaakin mutta parhaiten kuitenkin pärjää se joka varautuu aina pahimman varalle. Maantiedettä emme voi muuttaa emmekä geopoliittista asemaamme. Yritämme siis selvitä niissä olosuhteissa mitä meille on suotu kun maantiedettä on luotu.

 

[Tacitus]

Tacitus on itse itä-Suomesta kotoisin, joten tämä korpisissin kuvaus on hyvin tuttu asia. Suomalaisen nuorison historiatuntemukseen en ota kantaa, mutta itse olen saanut tutkijakoulutuksen historiaan, erityisalana nimenomaan Suomen sotahistoria (tässä välissä baikal voi kävellä kirjahyllynsä luo, ja katsoa Facta-tietosanakirjasta, että mitä se tutkijakoulutus tarkoittaa). Jokunen teistä lienee lukenutkin julkaisemiani tekstejä. Ja fiksuimmat ovat varmaan jo tuosta nimimerkistä "Tacitus" keksineet, että jotenkin se historiaan liittyy...

Mutta sanoisin kyllä, että meillä itäsuomalaisilla on toisaalta aika sellainen arkisen realistinen suhtautuminen venäläisiin. Aika monet tuttavat kun käyvät siellä viikoittain bensanhakureissuilla yms, niin pääsevät näkemään sitä arkitodellisuutta rajan toisella puolella. Ja harvempi Venäjällä säännöllisesti käyvä kaveri nyt tulee kehumaan, että siellä erityinen suurvaltameininki olisi. Kyllä se perus-Venäjä joitakin Moskovan ja Pietarin turistikortteleita lukuunottamatta on aika karua. Ei siinä oikein tule sellainen olo, että täältä joku ylivertainen sotilaskoneisto nousee.

 

[juhapar]

Ajatellen Irakin ja Libyan edesmennyttä johtoa, sekä Syyrian menossa olevaa johtoa, tulee väistämättä mieleen esimerkiksi Mannerheimin ja Paasikiven edustamat suurvaltapoliittiset viisaudet. Tällä maailmankolkalla ryssän pelko on viisauden alku.

Saattaa tulla sinulle uutena tietona, mutta Paasikivi ja Mannerheim olivat ennen talvisodan alkua alueluovutusten kannalla. Heidän mielestään Moskovan neuvotteluissa olisi pitänyt joustaa mahdollisimman paljon. Nykyisin ollaan aika pitkälti yhtä mieltä siitä, että mitä alueluovutusten jälkeen olisi tapahtunut: Suomen Sosialistinen Tasavalta.

Eli olen erittäin tyytyväinen siitä, että nämä kaksi wanhemman sukupolven herraa eivät olleet päättävissä asemissa syksyllä 1939.

Mutta siinä mielessä JOKOn kommentti osuu kyllä aiheeseen. Valitettavasti vain juuri päinvastaisessa mielessä kuin hän itse tarkoitti. Tai sitten hänen mielestään Suomen olisi ollut parempi päätyä neuvostotasavallaksi.

Talvisodan alla taisi Stalinilla olla sellainen käsitys Suomesta, että Suomella ei ole riittävästi kalustoa ja tahtoa puolueettomuutensa tueksi?

 

[KorpiSISSI]

Tacitus on itse itä-Suomesta kotoisin, joten tämä korpisissin kuvaus on hyvin tuttu asia. Suomalaisen nuorison historiatuntemukseen en ota kantaa, mutta itse olen saanut tutkijakoulutuksen historiaan, erityisalana nimenomaan Suomen sotahistoria (tässä välissä baikal voi kävellä kirjahyllynsä luo, ja katsoa Facta-tietosanakirjasta, että mitä se tutkijakoulutus tarkoittaa). Jokunen teistä lienee lukenutkin julkaisemiani tekstejä. Ja fiksuimmat ovat varmaan jo tuosta nimimerkistä "Tacitus" keksineet, että jotenkin se historiaan liittyy...
..

Otsikon ja ehkäpä myös koko Maanpuolustus.net:n ulkopuolelta..

Itse olen jonkin verran harrastemielessä perehtynyt sotahistorian muutamiin tapahtumiin, lähinnä Suomussalmen-Kuhmon tapahtumiin -39/40 ja isä-vainaan sotapolkua seuraten.. Talvisota: Tolvajärven-Ägläjärven ja Ilomantsin taisteluihin (ErP112) Jatkosota: Uhtua (LinP14..II/JR53)1941-44 ja Kuuterselkä 1944 (II/JR53) Lapinsota: Röyttä/Alavojakkala 1944 (II/JR53)

Viimeaikoina mielenkiintoa on enempi ollut alueelliseen historiaan/esihistoriaan (Ruotsin ja Suomen Pohjanmaa/Kainuu/VienanKarjala: Pohja/muinais-Kainu), erityisesti kiinnostaisi varhaisimmat merkinnät (1000-1500?) kyseiseltä vesistöreittialueelta ..ennen Ruotsin ja Moskovan vallan laajentumista pohjoiseen ja rajojen "vakiintumista".

 

[Tvälups]

yle uutiset Talous 17.4.2013 klo 10:09
Suomen vienti Venäjälle kasvoi: +7 prosenttia

Suomen vienti Venäjälle nousi 5,7 miljardiin euroon, mikä on 10 prosenttia koko viennistä.

Suomen vienti Venäjälle kasvoi viime vuonna seitsemän prosenttia vuotta aiemmasta, kertoo Suomalais-venäläisen kauppakamarin barometri.

Suomen vienti Venäjälle nousi 5,7 miljardiin euroon, mikä on 10 prosenttia koko viennistä.

Tuonti Venäjältä Suomeen sen sijaan väheni viime vuonna. Tuonti laski seitsemän prosenttia. Tuonnin arvo pysyi kuitenkin huomattavasti viennin arvoa korkeammalla eli 10,6 miljardissa eurossa.

Venäjä oli viime vuonna Suomen toiseksi tärkein vientimaa. Suomen suuremmista vientimaista Venäjä oli Yhdysvaltojen lisäksi ainoa, jonne vienti kasvoi.

Suomalaisyritysten odotukset tulevan vuoden viennistä ja liiketoiminnan kasvusta Venäjän-kaupassa ovat myönteiset.

 

[Tacitus]

Kyllä se noissa tutkimushommissa - olipa kyse harrastuksesta tai ammatista - oma henkilökohtainen kiinnostus ja side tutkittavaan asiaan on melkein pakko olla. Ei sitä muuten jaksa. Siksi olen itsekin keskittynyt enemmän Laatokan Karjalan kuin Kannaksen taisteluihin, pl. Siiranmäki, Äyräpää ja Vuosalmi, koska siellä päin oli omia sukulaisia taistelemassa.

Talvisodasta Tolvajärvi on kyllä oikeastaan se kaikkein mielenkiintoisin taistelu. Siinä yhdistyy suora rintamahyökkäys klassiseen kaksipuoleiseen saarrostukseen. Kaikki kunnia Raatteen tien ja Suomussalmen taisteluille, mutta niissä ratkaisevinta oli kuitenkin vihollisen tyhmä taktiikka. Tolvajärvi oli oikeastaan koko talvisodan ainut onnistunut suomalaisten tekemä hyökkäyssotatoimi*. Ja kunnia siitä kuuluu tietysti erityisesti Talvelalle ja Pajarille.

*IV AK:n vastahyökkäys oli tietysti myös onnistunut, mutta siinä lopullinen tulos jäi raskaan aseistuksen puuttuessa vajaaksi. Motti-taktiikkahan ei suinkaan ollut itsetarkoitus. Suomalaisilla ei vaan ollut voimavaroja niiden mottien tyhjentämiseen.

 

[Susitaival]

Tacitus on itse itä-Suomesta kotoisin, joten tämä korpisissin kuvaus on hyvin tuttu asia. Suomalaisen nuorison historiatuntemukseen en ota kantaa, mutta itse olen saanut tutkijakoulutuksen historiaan, erityisalana nimenomaan Suomen sotahistoria (tässä välissä baikal voi kävellä kirjahyllynsä luo, ja katsoa Facta-tietosanakirjasta, että mitä se tutkijakoulutus tarkoittaa). Jokunen teistä lienee lukenutkin julkaisemiani tekstejä. Ja fiksuimmat ovat varmaan jo tuosta nimimerkistä "Tacitus" keksineet, että jotenkin se historiaan liittyy...

Mutta sanoisin kyllä, että meillä itäsuomalaisilla on toisaalta aika sellainen arkisen realistinen suhtautuminen venäläisiin. Aika monet tuttavat kun käyvät siellä viikoittain bensanhakureissuilla yms, niin pääsevät näkemään sitä arkitodellisuutta rajan toisella puolella. Ja harvempi Venäjällä säännöllisesti käyvä kaveri nyt tulee kehumaan, että siellä erityinen suurvaltameininki olisi. Kyllä se perus-Venäjä joitakin Moskovan ja Pietarin turistikortteleita lukuunottamatta on aika karua. Ei siinä oikein tule sellainen olo, että täältä joku ylivertainen sotilaskoneisto nousee.

Hyvin harvoin (jos koskaan) sodat syttyvät siitä, että rajan kahta puolta asuvat ihmiset vihaisivat toisiaan äärettömästi ja 'pakottaisivat' päättäjät pääkaupungeissa ryhtymään sotaan. Venäjä on minun katsannossani keskusjohtoinen maa ja ne päätökset tehdään Moskovassa. Esim. Karjalan tasavallan väestö- ja teollisuuspohjalla tuskin luodaankaan mitään valloitusarmeijaa mutta sehän on venäläisten sanoin 'perspektiivitön rajooni' ja sen vaan annetaan olla rempallaan koska tärkeämpiäkin asioita on. Tämä ei minusta poista sitä tosiseikkaa, että Venäjä on käyttänyt asevoimaa ja nimenomaan maavoimia ratkomaan sisä- ja ulkopolitiikan kipukohtia (Georgia, Tshetsenia) ja sen naapurissa eläessä täytyy ottaa tuo sotilaspoliittinen ulottuvuus huomioon.

Vaikka Suomi sinänsä ei olisi minkään valloitussodan kohde Venäjälle, niin lähialueella niitä jännitteitä piisaa. Itämeren merkitys Venäjälle näyttää kasvavan, Kaliningradin ekslaavi on 'maantieteellinen ongelma' vähän kuten Karjalan kannaksen rajaviiva 1939 ja Baltian tasavalloissa on iso venäläisvähemmistö joka ei integroidu kantaväestöön. Jos Venäjä ratkaisee nuo ongelmat asein, niin kohdistuuko Suomeen sotilaallista painostusta jolla taataan 'puolueettoman maan säilyminen puolueettomana' kuten sotaharjoituksissa on harjoiteltu? (niissähän siirrettiin joukkoja Vladivostokista asti Laatokalle eli sillä ei oikeasti ole mitään väliä mitä rauhan aikana heti rajan takaa löytyy). Venäjä ei tietenkään palaa Neuvostoliiton 1980-luvun alun joukkorakenteeseen ja Suomen väkilukua vastaaviin asevoimiin, mutta riittääkö mahdollisen puolustusuudistuksen jälkeinen ammattilaisista ja sopimussotilaista koostuva 20 - 50 000 miehen sodan ajan vahvuus (kaikki puolustushaarat mukaanlukien) vastaamaan Venäjän sotapontentiaaliin vai tarvitaanko laaja asevelvollisuus vielä 2020-luvulla?

Ei Venäjää tarvitse sen enempää vihata kuin pelätäkään, mutta on se silti otettava todesta. Ei ole samantekevää mitä siellä Suomesta ajatellaan ja minkälaisena Suomen valinnat sieltä käsin näyttäytyvät.

 

[KorpiSISSI]

Kyllä se noissa tutkimushommissa - olipa kyse harrastuksesta tai ammatista - oma henkilökohtainen kiinnostus ja side tutkittavaan asiaan on melkein pakko olla. Ei sitä muuten jaksa. Siksi olen itsekin keskittynyt enemmän Laatokan Karjalan kuin Kannaksen taisteluihin, pl. Siiranmäki, Äyräpää ja Vuosalmi, koska siellä päin oli omia sukulaisia taistelemassa.

Talvisodasta Tolvajärvi on kyllä oikeastaan se kaikkein mielenkiintoisin taistelu. Siinä yhdistyy suora rintamahyökkäys klassiseen kaksipuoleiseen saarrostukseen. Kaikki kunnia Raatteen tien ja Suomussalmen taisteluille, mutta niissä ratkaisevinta oli kuitenkin vihollisen tyhmä taktiikka. Tolvajärvi oli oikeastaan koko talvisodan ainut onnistunut suomalaisten tekemä hyökkäyssotatoimi*. Ja kunnia siitä kuuluu tietysti erityisesti Talvelalle ja Pajarille.

*IV AK:n vastahyökkäys oli tietysti myös onnistunut, mutta siinä lopullinen tulos jäi raskaan aseistuksen puuttuessa vajaaksi. Motti-taktiikkahan ei suinkaan ollut itsetarkoitus. Suomalaisilla ei vaan ollut voimavaroja niiden mottien tyhjentämiseen.

Tuosta Talvisodan Tolvajärvi-Ägläjärvi-Aittojoki-Ilomantsi taistelukokonaisuudesta voisi tehdä oman haaransa menneet sodat -osioon. Sotapäiväkirjojakin on ihan mukavasti sodan kaikissa vaiheissa.

Talvela tiedi mitä teki kun otti Pajarin johtoon. Pajarin nostaisin merkittävimmäksi Talvisodan aikaiseksi johtajaksi. Hän nimenomaan otti tilanteen haltuunsa Tolvajärvellä ja tekemällään erittäin onnistuneella sissi-iskulla vihollisen syvyyteen, omalla esimerkillään näytti miehilleen että "kyllä täällä pärjätäkkin voidaan". Siinä syntyi miehille motivaatio ja luottamus varsinaiseen vastaiskuun ja tilanteen haltuunottoon.

Muut mm. Suomussalmella seurasivat Pajarin esimerkkiä.

Suomussalmen osalta Susitaipaleen osuus Pohjois-Suomussalmella Piispajärvi-Juntusranta -alueella on jäänyt Siilasvuon touhuilun varjoon (=> Marttinen ja muut teki työn). Oman näkemykseni mukaan aktiivisella oma-aloitteellisuudellaan Susitaival, Marttinen ja Fagernäsin aloittivat tilanteen ratkaisun suomalaisten eduksi.

 

[juhapar]

yle uutiset Talous 17.4.2013 klo 10:09
Suomen vienti Venäjälle kasvoi: +7 prosenttia

Suomen vienti Venäjälle nousi 5,7 miljardiin euroon, mikä on 10 prosenttia koko viennistä.

Suomen vienti Venäjälle kasvoi viime vuonna seitsemän prosenttia vuotta aiemmasta, kertoo Suomalais-venäläisen kauppakamarin barometri.

Suomen vienti Venäjälle nousi 5,7 miljardiin euroon, mikä on 10 prosenttia koko viennistä.

Tuonti Venäjältä Suomeen sen sijaan väheni viime vuonna. Tuonti laski seitsemän prosenttia. Tuonnin arvo pysyi kuitenkin huomattavasti viennin arvoa korkeammalla eli 10,6 miljardissa eurossa.

Venäjä oli viime vuonna Suomen toiseksi tärkein vientimaa. Suomen suuremmista vientimaista Venäjä oli Yhdysvaltojen lisäksi ainoa, jonne vienti kasvoi.

Suomalaisyritysten odotukset tulevan vuoden viennistä ja liiketoiminnan kasvusta Venäjän-kaupassa ovat myönteiset.

Väärin viety! Kohta alkaa taas puheet yy-yy-aasta ja suomettumisesta... :lanssi:

 

[AKE-ukki]

Samaan aikaan ulkoministeriöllä on kerrottavaa:

Lainaus:
Suomen ja Venäjän välinen kauppa

Venäjä on Suomen suurin kauppakumppani. Venäjän merkitys Suomelle on viime vuosina kasvanut, kun muiden Euroopan maiden tuontikysyntä on heikentynyt. Vuonna 2012 Venäjä oli tuontimaista suurin ja vientimaista toiseksi suurin heti Ruotsin jälkeen. Suomen ja Venäjän välinen kauppavaihto oli viime vuonna noin 16 miljardia euroa. Tästä viennin arvo oli alustavien arvioiden mukaan 5,7 miljardia ja tuonnin arvo 10,3 miljardia euroa.

Suomen vienti Venäjälle kasvoi vuonna 2012 keskimäärin kahdeksan prosenttia edellisvuodesta. Kasvu hidastui edelliseen vuoteen verrattuna, joskin vienti Venäjälle kasvoi edelleen voimakkaammin kuin vienti EU-maihin. Vuonna 2012 Suomen vienti EU-alueelle supistui nelisen prosenttia. Vienti EU-maiden ulkopuolelle kasvoi keskimäärin neljä prosenttia.

Tuonti Venäjältä väheni viime vuonna noin yhdeksän prosenttia, mutta kauppa pysyi Suomelle alijäämäisenä. Taustalla on kaupan rakenne. Suomi tuo Venäjältä ensisijaisesti raaka-aineita, joiden hinnat ovat nousseet nopeasti. Energiatuotteiden osuus tuonnin arvosta ylittää jo 80 prosenttia. Viennissä suurimmat tuoteryhmät ovat koneet ja laitteet, kemialliset aineet ja elintarvikkeet

http://formin.finland.fi/public/default.aspx?nodeid=18156&contentlan=1&culture=fi-FI

 

[JOKO]

Ajatellen Irakin ja Libyan edesmennyttä johtoa, sekä Syyrian menossa olevaa johtoa, tulee väistämättä mieleen esimerkiksi Mannerheimin ja Paasikiven edustamat suurvaltapoliittiset viisaudet. Tällä maailmankolkalla ryssän pelko on viisauden alku.

Saattaa tulla sinulle uutena tietona, mutta Paasikivi ja Mannerheim olivat ennen talvisodan alkua alueluovutusten kannalla. Heidän mielestään Moskovan neuvotteluissa olisi pitänyt joustaa mahdollisimman paljon. Nykyisin ollaan aika pitkälti yhtä mieltä siitä, että mitä alueluovutusten jälkeen olisi tapahtunut: Suomen Sosialistinen Tasavalta.

Eli olen erittäin tyytyväinen siitä, että nämä kaksi wanhemman sukupolven herraa eivät olleet päättävissä asemissa syksyllä 1939.

Mutta siinä mielessä JOKOn kommentti osuu kyllä aiheeseen. Valitettavasti vain juuri päinvastaisessa mielessä kuin hän itse tarkoitti. Tai sitten hänen mielestään Suomen olisi ollut parempi päätyä neuvostotasavallaksi.

Olen Mannerheimin ja Paasikiven ajatuksista tietoinen. Mielestäni he olivat oikeassa vaatiessaan suurempaa joustavuutta iivanan suuntaan. 1939 syksyllä oltiin tietysti jo umpikujassa, joten silloin oli vaihtoehdot käytännössä loppu. Valtioviisautta olisi pitänyt löytyä muutamaa vuotta aiemmin, kun Neuvostoliitto aloitti tunnustelut turvallisuusyhteistyöhön liittyen. Meidän ei olisi tarvinnut taipua Neuvostoliiton osavaltioksi tai edes sateliitiksi. Oman puolustuksen vahvistaminen ja sotilaallinen yhteistyö Suomenlahdella neukkujen kanssa olisivat olleet luultavasti riittäviä toimia.

Stalinilla oli toki tavoitteensa Suomen suhteen, mutta ne hän olisi luultavasti lykännyt odotettavissa olevan suurvaltasodan jälkeiseen aikaan, kunhan olisi saanut Suomen suunnan muutoin varmistettua.

 

[juhapar]

Ajatellen Irakin ja Libyan edesmennyttä johtoa, sekä Syyrian menossa olevaa johtoa, tulee väistämättä mieleen esimerkiksi Mannerheimin ja Paasikiven edustamat suurvaltapoliittiset viisaudet. Tällä maailmankolkalla ryssän pelko on viisauden alku.

Saattaa tulla sinulle uutena tietona, mutta Paasikivi ja Mannerheim olivat ennen talvisodan alkua alueluovutusten kannalla. Heidän mielestään Moskovan neuvotteluissa olisi pitänyt joustaa mahdollisimman paljon. Nykyisin ollaan aika pitkälti yhtä mieltä siitä, että mitä alueluovutusten jälkeen olisi tapahtunut: Suomen Sosialistinen Tasavalta.

Eli olen erittäin tyytyväinen siitä, että nämä kaksi wanhemman sukupolven herraa eivät olleet päättävissä asemissa syksyllä 1939.

Mutta siinä mielessä JOKOn kommentti osuu kyllä aiheeseen. Valitettavasti vain juuri päinvastaisessa mielessä kuin hän itse tarkoitti. Tai sitten hänen mielestään Suomen olisi ollut parempi päätyä neuvostotasavallaksi.

Olen Mannerheimin ja Paasikiven ajatuksista tietoinen. Mielestäni he olivat oikeassa vaatiessaan suurempaa joustavuutta iivanan suuntaan. 1939 syksyllä oltiin tietysti jo umpikujassa, joten silloin oli vaihtoehdot käytännössä loppu. Valtioviisautta olisi pitänyt löytyä muutamaa vuotta aiemmin, kun Neuvostoliitto aloitti tunnustelut turvallisuusyhteistyöhön liittyen. Meidän ei olisi tarvinnut taipua Neuvostoliiton osavaltioksi tai edes sateliitiksi. Oman puolustuksen vahvistaminen ja sotilaallinen yhteistyö Suomenlahdella neukkujen kanssa olisivat olleet luultavasti riittäviä toimia.

Stalinilla oli toki tavoitteensa Suomen suhteen, mutta ne hän olisi luultavasti lykännyt odotettavissa olevan suurvaltasodan jälkeiseen aikaan, kunhan olisi saanut Suomen suunnan muutoin varmistettua.

Hmmm, mitähän Stalin olisi sanonut, jos Suomen neuvottelijat talvisodan alla olisivat pyytäneet Neuvostoliitolta 100 ensilinjan hävittäjäkonetta, viisikymmentä pommaria, moottoritorpedoveneitä, panssarivaunuja jne puolueettomuuden takeeksi?

 

[Creidiki]

Samaan aikaan ulkoministeriöllä on kerrottavaa:

Lainaus:
Suomen ja Venäjän välinen kauppa

Venäjä on Suomen suurin kauppakumppani. Venäjän merkitys Suomelle on viime vuosina kasvanut, kun muiden Euroopan maiden tuontikysyntä on heikentynyt.

Niinpä, YYA-suomessa vuorineuvokset nostivat samppanjalaseja ja vannoivat kansojemme ikuisen ystävyyden ja rauhanomaisen rinnakkaiselon nimeen. Eivät he piilokommunisteja olleet, olivat vain hyvin tietoisia siitä miltä puolelta liepuska oli voideltu.

Jos Venäjän taloudellinen vaikutusvalta tulee edelleen Suomessa kasvamaan kaupan lisääntymisen myötä, energiataloudellisesti me olemme jo totaalisesti liekanarussa, niin Suomen ulkopolitiikan suunta muuttuu. Nato-yhteensopivuus, EU ja Pohjoismainen puolustusyhteistyö ei sitä pelasta.

kuten olen sanonut ennenkin: деньги говорит и говно идет

 

[baikal]

Samaan aikaan ulkoministeriöllä on kerrottavaa:

Lainaus:
Suomen ja Venäjän välinen kauppa

Venäjä on Suomen suurin kauppakumppani. Venäjän merkitys Suomelle on viime vuosina kasvanut, kun muiden Euroopan maiden tuontikysyntä on heikentynyt.

Niinpä, YYA-suomessa vuorineuvokset nostivat samppanjalaseja ja vannoivat kansojemme ikuisen ystävyyden ja rauhanomaisen rinnakkaiselon nimeen. Eivät he piilokommunisteja olleet, olivat vain hyvin tietoisia siitä miltä puolelta liepuska oli voideltu.

Jos Venäjän taloudellinen vaikutusvalta tulee edelleen Suomessa kasvamaan kaupan lisääntymisen myötä, energiataloudellisesti me olemme jo totaalisesti liekanarussa, niin Suomen ulkopolitiikan suunta muuttuu. Nato-yhteensopivuus, EU ja Pohjoismainen puolustusyhteistyö ei sitä pelasta.

kuten olen sanonut ennenkin: деньги говорит и говно идет

Tätä olen juuri koettanut huonolla menestyksellä toitottaa. Vuoristoneuvokset ja kauppiasruhtinaat tekevät ratkaisuja ja poliitikot raivaavat esteitä. Tämä on se roolijako. Siihen puunjalostusteollisuuden fakiirit päälle. Ei siihen kysytä kansalaismielipidettä....edes -75 jälkeen syntyneiltä, käsittääkseni? Elinkeinoelämä se on joka valtakuntia pyörittää, ei suomettuneet poiiitikot tai kansalaismielipide.

 

[Tacitus]

Vaikka olen Niinistön Makarovista esittämää kommenttia jo pariin kertaan tituleerannut virhearvioksi (kun Putin myöhemmin vahvisti sen olevan Venäjän virallinen kanta), niin yksi hyvä puoli siinä kuitenkin oli. Koska muulloin on Suomen presidentti vuoden 1944 jälkeen uskaltanut todeta Venäjän asevoimien komentajan lausunnon paskapuheeksi? Koska muulloin on meidän ministeri uskaltanut näin radikaalisti puuttua Venäjän ihmisoikeustilanteeseen? Koska muulloin on meidän puolustusministeri uskaltanut sanoa, että turvallisuuspolitiikan suurin haaste on Venäjä?

Miettikäähän nyt, ennen kuin esitätte taas näitä salaliittoteorioita. Suomen asema suhteessa Venäjään on nyt vahvempi kuin koskaan 1920-luvun jälkeen. Asevoimiemme vahvuus suhteessa Venäjän vahvuuteen on nyt parempi kuin koskaan ennen, lukuunottamatta vuosia 1917 - 1930.

 

[setämies]

Vaikka olen Niinistön Makarovista esittämää kommenttia jo pariin kertaan tituleerannut virhearvioksi (kun Putin myöhemmin vahvisti sen olevan Venäjän virallinen kanta), niin yksi hyvä puoli siinä kuitenkin oli. Koska muulloin on Suomen presidentti vuoden 1944 jälkeen uskaltanut todeta Venäjän asevoimien komentajan lausunnon paskapuheeksi? Koska muulloin on meidän ministeri uskaltanut näin radikaalisti puuttua Venäjän ihmisoikeustilanteeseen? Koska muulloin on meidän puolustusministeri uskaltanut sanoa, että turvallisuuspolitiikan suurin haaste on Venäjä?

Miettikäähän nyt, ennen kuin esitätte taas näitä salaliittoteorioita. Suomen asema suhteessa Venäjään on nyt vahvempi kuin koskaan 1920-luvun jälkeen. Asevoimiemme vahvuus suhteessa Venäjän vahvuuteen on nyt parempi kuin koskaan ennen, lukuunottamatta vuosia 1917 - 1930.

Mitä salaliittoteorioita?

 

[SJ]

Ajatellen Irakin ja Libyan edesmennyttä johtoa, sekä Syyrian menossa olevaa johtoa, tulee väistämättä mieleen esimerkiksi Mannerheimin ja Paasikiven edustamat suurvaltapoliittiset viisaudet. Tällä maailmankolkalla ryssän pelko on viisauden alku.

Saattaa tulla sinulle uutena tietona, mutta Paasikivi ja Mannerheim olivat ennen talvisodan alkua alueluovutusten kannalla. Heidän mielestään Moskovan neuvotteluissa olisi pitänyt joustaa mahdollisimman paljon. Nykyisin ollaan aika pitkälti yhtä mieltä siitä, että mitä alueluovutusten jälkeen olisi tapahtunut: Suomen Sosialistinen Tasavalta.

Eli olen erittäin tyytyväinen siitä, että nämä kaksi wanhemman sukupolven herraa eivät olleet päättävissä asemissa syksyllä 1939.

Mutta siinä mielessä JOKOn kommentti osuu kyllä aiheeseen. Valitettavasti vain juuri päinvastaisessa mielessä kuin hän itse tarkoitti. Tai sitten hänen mielestään Suomen olisi ollut parempi päätyä neuvostotasavallaksi.

Olen Mannerheimin ja Paasikiven ajatuksista tietoinen. Mielestäni he olivat oikeassa vaatiessaan suurempaa joustavuutta iivanan suuntaan. 1939 syksyllä oltiin tietysti jo umpikujassa, joten silloin oli vaihtoehdot käytännössä loppu. Valtioviisautta olisi pitänyt löytyä muutamaa vuotta aiemmin, kun Neuvostoliitto aloitti tunnustelut turvallisuusyhteistyöhön liittyen. Meidän ei olisi tarvinnut taipua Neuvostoliiton osavaltioksi tai edes sateliitiksi. Oman puolustuksen vahvistaminen ja sotilaallinen yhteistyö Suomenlahdella neukkujen kanssa olisivat olleet luultavasti riittäviä toimia.

Stalinilla oli toki tavoitteensa Suomen suhteen, mutta ne hän olisi luultavasti lykännyt odotettavissa olevan suurvaltasodan jälkeiseen aikaan, kunhan olisi saanut Suomen suunnan muutoin varmistettua.

Hmmm, mitähän Stalin olisi sanonut, jos Suomen neuvottelijat talvisodan alla olisivat pyytäneet Neuvostoliitolta 100 ensilinjan hävittäjäkonetta, viisikymmentä pommaria, moottoritorpedoveneitä, panssarivaunuja jne puolueettomuuden takeeksi?

Ehkä jättäen pommikoneet pois listalta ja vaihtaen panssarivaunut PST -tykkeihin ja muuhun tykistöön, kun kyseessä on kuitenkin puolustustarvikkeet. Mutta ei liene väliä, jos vaikka olisi pyydettykin, kun ongelmana käsittääkseni oli luottamuksen puute, enkä erityisesti ihmettele, koska Stalin oli paranoidi.