Kuva: Yle Uutisgrafiikka
Tässä jutussa Yle uutisten lukijat kertovat: Jos toista työtä on pakko tehdä elääkseen, yötä päivää töiden paiskiminen uuvuttaa, perhe kärsii ja elämänilo katoaa. Joillekin onnekkaille kakkostyö on sen sijaan ilo ja tuo kivasti ylimääräistä tienestiä.
Monen työn tekeminen on lisääntynyt: kun vuonna 2005 heitä
Eurostatin tilastojen mukaan oli Suomessa noin 95 000, niin kymmenen vuotta myöhemmin määrä on puolitoistakertainen eli noin 150 000.
Toinen syy kahden tai usemman työn tekemiseen voi Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professorin, Heikki Hiilamon mukaan olla se, että Suomessa on paljon osa-aikaista ja matalapalkkaista työtä tarjolla: Voi olla, että työstä maksettava palkka on liian pieni tai vuokra liian korkea, minkä takia työntekijä joutuu tekemään päivätyön lisäksi osa-aikatyötä tai useaa osa-aikatyötä, jotta palkka riittäisi elämiseen.
Toisaalta: osa ihmisistä tekee mielellään monenlaisia töitä ja yhteiskunnan muuttuminen teollisuusyhteiskunnasta tieto- ja taitoyhteiskunnaksi on muuttanut myös työn tekemisen kulttuuria: moni tekee monenlaisia töitä, koska heillä on monlaista osaamista ja pätkä- ja osa-aikatyöt sopivat heille.
Yle uutiset kysyi kokemuksia siitä, miltä tuntuu tehdä useaa työtä yhtä aikaa. Ylen nettisivujen kautta tarinansa kertoi 83 ihmistä.
Moni vastaajista tekee päivätyön lisäksi keikkaa öisin tai viikonloppuisin, esimerkisi päivätyö voi olla kaupan kassalla ja viikonloppuna ja öisin ravintolassa. Joskus toisen tai kolmannen työn tekeminen liittyy harrastuksiin, vaikkapa laulun opettamiseen.
Kuva: Yle Uutisgrafiikka
Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamon luki tarinat.
Hänen mukaansa vastauksista välittyy uupumus. Varsinkin, jos toista työtä joutuu tekemään siksi, että yhden työn palkka ei riitä elämiseen ja lisätyötä joutuu tekemään täyden työviikon päälle.
Moni vastaajista kokoaa täyden työviikon monesta eri palapelin osasta: osalla vastaajista on yksi tai useampi niin sanottu nollatuntisopimus, jonka mukaan työtä voi olla esimerkiksi 0–37,5 tuntia viikossa. Koska työtilanne on epävarma, moni nollatuntisopimuslainen tekee lisäksi keikkatyötä.
Tässä esimerkkejä vastauksista kysymykseen: "Miltä monen työn rytmittämä arki tuntuu?"
Raskaalta.
Orjuudelta.
Raskasta, omaa vapaa-aikaa ei käytännössä ole ollenkaan.
Kärsin univajeesta ja uniongelmista, kun työt tulevat uniin ja asiat pyörivät päässä öisin. Olen väsynyt ja puhki.
Raskainta monen työn tekemisessä on kalenterin kanssa kikkailu.
Rahallisesti en voi sanoa juhlineeni tehdessäni kahta työtä päällekkäin; tienasin noin 2 000 e/kk bruttona.
Vittumaiselta.
Väsyttää, tuntuu, että ei jaksais toista työtä. Onneksi ei ole lapsia enää huollettavana kotona.
Väsyttä aina.
Sekavalta. Koko ajan on stressi niistä töistä, mitä ei pysty tekemään kun tekee muuta työtä. Lastenkin kanssa olisi mukava olla enemmän.
Aina töissä, ei ollenkaan vapaa-aikaa. Unetkin jäävät todella vähiin.
Välillä raskaalta, kun työpäivä on aamukahdeksasta iltayhdeksään.
Hankalaa ja tehotonta. Aikaa kuluu hukkaan työpaikalta toiseen hyppelyyn.
Kiireiseltä ja kuluttavalta.
Kaksi nollatuntista työsopimusta, joten joskus on töitä ja joskus ei. Toinen työ on viikonloppuisin.
Kamalalta. Päivätyön lisäksi teen kahta keikkatyötä, ja välillä työpäivät venyvät 12-tuntisiksi, ja viikossa on tyypillisesti vain yksi täysi vapaapäivä.
Perheen perustamisesta en enää edes haaveile, siihen ei ole varaa enkä halua stressaantua enää yhtään enempää, on parempi olla yksin.
Olen jatkuvasti niin väsynyt ja vihainen, että kotona ollessani lähinnä itken.
Perjantaina jatkan töiden jälkeen töihin yöksi. Lauantaina nukun/lepään päivän kunnes lähden yöksi taas töihin.
Aamulla menen aamiasenhoitajaksi, illalla vuokrafirman kautta muualle esimerkiksi kauppaan tai ravintolaan. Tuntityöntekijä ei muuten pärjää ja keskellä päivää on vapaata.
Vaikeata välillä, ei paljon harrasteta mitään tai kavereita /tuttuja nähdä. En ole tyytävinen, sillä en omasta halusta ole osa-aikanen työntekijä, mutta näin yli 50-vuotiaana saa olla onnellinen että kelpaa työpaikoille.
Anna Ruokamo on tehnyt kolmea työtä samanaikaisesti. Nyt tämä teologian maisteri on kokopäivätyössään sijaisena sisustusliikkeessä. Kuva: Antti Kolppo / Yle
Kun elämä on pelkkää selviytymistä ja velvollisuuksia, se alkaa pikku hiljaa nakertaa elämäniloa
Tapaamme kaupungilla yhden Ylen kyselyyn vastanneen nuoren naisen. Anna Ruokamo on ollut työelämässä kymmenen vuotta, vaikka hän on vasta 26-vuotias.
Ruokamo on paiskinut töitä kaupan kassalla, asiakaspalvelutehtävissä, kääntäjänä, tutkimusapaulaisena ja viestinätehtävissä – tosin tämän teologian maisteriksi valmistuneen nuoren naisen työtehtäviin kuului viestintätehtävien ohella myös kahvin keittäminen.
Viimeksi, kun hän teki kolmea työtä samanaikaisesti, työtunteja kertyi noin viisikymmentä viikossa ja palkkaa bruttona noin 2000 euroa.
– Eihän se kovin kohtuullinen korvaus ole tehtyyn työmäärään nähden, Ruokamo naurahtaa.
Rahan lisäksi Ruokamo on tehnyt useaa työtä päällekkäin, koska välillä työpaikan saadakseen on ollut pakko ottaa vastaan heti, vaikka toinen työsopimus olisi vielä ollut voimassa.
Miten Ruokamo on selvinnyt elämästään ja töistään silloin, kun töitä on ollut monta samaan aikaan? Onko kalenteri ollut kädessä jatkuvasti kaupungilla kulkiessa ja yöllä tyynyllä pään vieressä?
– Suurin piirtein näin, hän vastaa.
– Kyllähän se mielettömiä omanajanhallintaa ja oman ajankäytön taitoja vaatii.
Ruokamo harrastanut luistelua maajoukkuetasolla ja hänen onkin tottunut organisoituun ja kurinalaiseen elämään. Mutta rajansa kaikella: myös hän väsyi monen työn taakan alla.
50-tuntisten työviikkojen aikana ei ehdi ja jaksa tehdä juuri muuta kuin käydä töissä, nukkua ja syödä. Kun elämä on pelkkiä velvollisuuksia ja selviytymistä, se alkaa pikku hiljaa nakertaa elämäniloa.
Lisäksi parisuhde ja muut ihmissuhteet ovat koetuksella tällaisten jaksojen aikana. Tällaisessa elämäntilanteessa en tosin edes harkinnut lasten hankkimista.
Kun palautumiselle ei jää tarpeeksi aikaa, työn teho alkaa myös laskea. Yksinkertaisenkin tehtävän suorittaminen vie paljon aikaa, ja sitä alkaa unohdella asioita. Onneksi oma tilanteeni on muuttunut, sillä pidemmän päälle tällainen elämäntyyli olisi todennäköisesti johtanut työuupumukseen."
Ruokamo on nyt ensimmäistä kertaa elämässään kokopäiväisessä työssä sisustusliikeessä, tosin määräaikaisena, eikä koulutustaan vastaavassa työssä. Niinpä hän tekee töitä – ja opiskelee samalla toista yliopistotutkintoa ja haaveilee joskus pääsevänsä koulutustaan vastaaviin asiantuntijatehtäviin.
Kuva: Yle Uutisgrafiikka
Tämä tuntuu hyvältä, koska luokittelen kakkostyöni harrastukseksi, vaikka saan siitä palkkaa
Pienempi osa Ylen kyselyyn vastanneista pitää monen työn tekemistä rikkautena: varsinkin jos se on vapaaehtoista, vastaaja on perheetön ja työtehtävät mukavia ja niistä saa kivasti lisäansioita. Plussaa on, jos työt ovat vaihtelevia tai liittyvvät esimerkiksi harrastuksiin, vaikkapa laulamiseen.
Tässä esimerkkejä vastauksista kysymykseen: "Miltä monen työn rytmittämä arki tuntuu?"
Paljon aikatauluttamista, mutta myös paljon nautintoa.
Omalla kohdalla tämä tuntuu hyvältä, koska luokittelen kakkostyöni harrastukseksi, vaikka saan siitä palkkaa.
Haastavalta sekä välillä uuvuttavalta, mutta ennen kaikkea palkitsevalta.
Raskasta, mutta monipuolista.
Vapaa-ajan vähyys kuormittaa, vaikka toisaalta kakkostyö onkin tavallaan virkistävää vaihtelua päätyölle.
Kun ei ole lapsia, niin helppoa! Tyytyväinen? Kyllä, mutta tyytyväisempi olisin kun yhdestä kohtuullisen säännöllisestä työstä saisi riittävän palkan!
Arki on tosi mielekästä. Organisointikykyä kyllä tarvitaan, kun työjuttuja on useampia.
Kuva: Yle Uutisgrafiikka
"Yhteiskunta tarvitsee moniosaajia, mutta myös matalapalkka-aloja"
Heikki Hiilamo toteaa, että yhteiskunnan monimutkaistuminen lisää jatkossakin erilaisia osa-aikaisia töitä ja pätkätöitä, erityisesti asiantuntijatöissä. Teolllisuusyhteiskunnassa yhden ammatin taitaminen ja koko elämän ajan jatkuva kokopäivätyö lienee historiaa.
Hänen mukaansa tietotaitoyhteyskunnassa tarvitaan kuitenkin myös matalapalkka-aloja, eli töitä, joiden tekemiseen ei tarvitse opiskella pitkiä aikoja ja joiden työntekijät ovat helposti korvattavissa ja joissa palkka on pieni. Tällaisia töitä on esimerkiksi myyjän, siivojan ja varastomiehen työt.
Hiilamon mukaan matalapalkkatyöt pitäisi jättää vähän koulutettujen työllistämiseksi ja ongelma on tällä hetkellä se, että näitä töitä tekevät opiskelijat, jotka tekevät mielellään osa-aikatöitä ja ovat hyvin joustavia.
– Meillä on jo matalapalkka-aloja ja toisaalta niitä tarvitaan. Silloinhan se homma toimii, jos nämä matalapalkka-alat ovat työmarkkinaportaiden alimpia rappusia, joita pitkin pitäisi päästä ylöspäin.
Hiilamo huomauttaa, että tällä hetkellä ongelma on se, että matalapalkkatöissä on paljon opiskelijoita eikä esimerkiksi vähän koulutettuja, jotka ovat työttöminä.
– Ne, joilla on pelkästään perusasteen tutkinto, heistä alle puolet on työelämässä eli suurempi osa on työttömänä tai työmarkkinoiden ulkopuolella. Se on todella iso osuus ja se on koko ajan kasvanut.
Hiilamo muistuttaa, että Suomessa matalapalkka-aloilla liksa on kuitenkin paljon suurempi kuin työttömyysraha tai toimeentulotuki, mikäli työ on kokoaikaista. Harva kokopäivätyössä tai useaa osa-aikatyötä tekevä elää köyhyysrajan alapuolella.
Tosin myös työttömän on nykyään mahdollista tienata 300 euroa kuussa ilman, että korvaus pienenee. Hiilamon mukaan onkin positiivista, että nyt jo noin 20 prosenttia perusturvan varassa olevista hankkii lisätuloja tekemällä töitä.
Ei ne pienet tulot, mutta ne suuret asumismenot
Asiantuntija muistuttaa, että ainakin pääkaupunkiseudulla toimeentulo-ongelmat eivät aina johdu liian pienestä palkasta, vaan korkeista asumiskustannuksista.
– Tulot ovat yhdestä työstä niin pienet tai että nollatuntisopimuksella työskentelevä saa niin vähän työtunteja, että hän tarvitsee useampia eri duuneja, jotta saa jollakin tavalla vuokra-rahat kasaan. Useimmiten kyse on juuri vuokrasta: se on usein ihmisten isoin menoerä.
Hiilamon mukaan asumiskustannukset pitäisi siis saada kuriin, jotta työnteko kannattaisi, eikä ihmisten tarvitsisi painaa montaa työtä tullakseen toimeen.
http://yle.fi/uutiset/kun_yhdella_tyolla_ei_ela__olen_vasynyt_ja_puhki/9145006
