Työllisyyden näkymät

[JR49]

Suomi nousuun ja työllisyysaste korkealle...luomalla erilaisia koulutusorganisaatioita kaiken maailman korttien ympärille
Erityisesti tämä:
"Yleensä pätevyyskortit eivät perustu mihinkään lakiin, on vain eri toimijoiden vaatimuksia. Suomessa ammattipätevyyksiä säädellään eurooppalaisittain vähän.."
Lampun mielestä eri toimijoiden itsesäätely erilaisten lupakorttien avulla on alkanut rapauttaa ammatinharjoittamisen vapautta.
http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/politiikka/työntekijöiden-korttiviidakkoa-yritetään-karsia-eri-toimijoiden-itsesäätely-rapauttaa-ammatinharjoittamisen-vapautta-1.183369

Ja sitten samasta aiheesta:
Toimitusjohtajalla on hallussaan 11 erilaista pätevyyttä. "Meillä on yrityksessä kuorma-auto, joten kaikilla, jotka ajavat sitä, pitää olla ammattipätevyyskortti eli viisi erillistä pätevyyttä suoritettuna."
Kuorma-autojen kuljettajien pitää päivittää viiden vuoden välein osaamistaan viidellä koulutuspäivällä.
"Työturvakortti käy yhdestä päivästä. Minulla ne muut neljät ovat ennakoivan ajon kurssi, trukkikurssi, ajoaika- ja piirturikurssi."
http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/politiikka/putkiyrittäjä-kivisaaren-lompakossa-on-11-pätevyyskorttia-kesätyötekijän-varustamisesta-yli-tuhannen-euron-kulut-1.183293

 

[CarriE66]

Eivät tule pysymään mukana, koska *poliitikot*.

Enkä ikävä kyllä usko, että edes palkkajoustot, työajan pidennykset tai muutkaan leikkaukset tulevat kantamaan pitkälle. Työntekijän on useasti lähes mahdoton kilpailla automaatiota vastaan.

Kansalaispalkan tapainen tähän tarvitaan ensi hätään. Sitten pitää ehkä alkaa miettimään, että pitääkö nykyinen ammatillinen koulutus harjata tyystin uuteen kuntoon? Riittääkö peruskoulun jälkeiset kolme vuotta tulevaisuudessa yhtään mihinkään? Tarvitaanko esimerkiksi amiksen ja AMK:n väliin uusi koulutustaso?

Palkkajoustot ja muut kiky-kikkailut eivät tosiaan ole pitkän tähtäimen pelastuksia. Lähinnä ensiapua vientiteollisuuden ja julkisen sektorin palkkakuluihin joilla ei tiettyjä työpaikkoja ja ammatteja automaatiolta pelasteta.

Olen samaa mieltä että nykyistä koulutusjärjestelmää tulee miettiä uudestaan ja uskaltaa tehdä aika rajujakin ratkaisuja. Yleissivistävä peruskoulu on varmasti arvossaan myös tulevaisuudessa mutta sen jälkeiset koulutuspolut tulisi miettiä uudestaan. Tuntuu jo lähtökohtaisesti älyttömältä että jossain kabinetissa päätetään että nyt koulu X pumppaa valmiita Y tutkinnon omaavia henkilöitä ulos Z määrän vuodessa. Mielestäni ei ole paras mahdollinen ratkaisu pumpata sellaista määrää valmistuneita kouluista joka on joko liian paljon tai liian vähän, sellaisia ihmisiä jotka osaavat vähän kaikkea alaan liittyvää mutteivät mitään tarpeeksi hyvin. Varsinkin jos oppilaitos saa rahaa valmistuneiden lukumäärän mukaan.

Mulla on onneksi hieman vertailukohtaa eri koulutusmallien kesken. Opintoja korkeakoulussa ja työnantajan järjestämässä ab initio -koulutuksessa. Ero on kuin yöllä ja päivällä kun verrataan koulutusta jossa oppilaitos saa rahaa valmistuneesta oppilaasta ja oppilaitosta jonka oppilaat työnantaja käsin valikoi ja kustantaa opintojen kulut.

Itse lähtisin korjaamaan asiaa sitomalla oppilaitosten rahavirrat opiskelijoiden työllistymiseen ja tuomalla työnantajia paljon vahvemmin mukaan koulutukseen. Jos koulutus on markkinaehtoista niin ei tarvitse niin murehtia koulutetaanko oikeanlaisella koulutusohjelmalla oikea määrä henkilöitä.

 

[fulcrum]

Jossakin kohtaa siinä ketjussa on varmasti jatkossakin ihminen. Ensin ihminen teki käsin, sitten koneella, sitten monella koneella, sitten valvoi konetta joka teki, sitten valvoi konetta joka valvoi/teki muilla koneilla jne jne. Vähän perspektiiviä antaa kun lukee aihetta käsitteleviä artikkeleita ja julkaisuja 1800 -luvulta tähän päivään. Jatkuvasti on pelätty että kehitys vie työpaikat, niinhän se on monilta yksilöiltä vienytkin, mutta jotenkin se yhteiskunnan kokonaistyöllisyys on kyennyt siihen sopeutumaan. En näe syytä olettaa että asia olisi nyt jotenkin toisin.

Selvähän se että uusiakin työpaikkoja muodostuu. Kun kudontakone korvaa kutojat niin näiltä menee työ mutta samalla aukeaa kutojakoneiden suunnittelijoiden ja huoltajien työpaikkoja. Lisäksi konekudotut vaatteet ovat halvempia jolloin ihmisillä jää rahaa käytettäväksi johonkin muuhun, vaikka rantalomaan ja näin saadaan rantalomatyöpaikkoja.
Mutta tuhannen taalan kysymys on, onko jossain kohtaa silti saturaatiopiste jonka jälkeen uusia työpaikkoja ei enää synnykään samaa tahtia. Aikaisemmin tuotanto- ja jalostussektoreilta siirtyi ihmisiä palvelusektorille, mutta nykyään sielläkin alkaa automaatio jylläämään. Nyt ollaan avaamassa jo kauppoja joissa ei ole ihmismyyjiä.

 

[elso]

https://www.yrittajat.fi/uutiset/55...ankayntiin-forssassa-aloittaa-myyjaton-kauppa

 

[tiedotusosasto]

Mutta hyvääkin tapahtuu:

Tamperelaiset it-firmat palkkaavat tuhat uutta työntekijää – "Mansesta Euroopan Piilaakso"
http://www.tivi.fi/Kaikki_uutiset/t...ontekijaa-mansesta-euroopan-piilaakso-6637137

"Osaaminen, yhteistyö ja rohkeus" – nämä suomalaisen teollisuuden piirteet tunnustetaan ympäri maailman
http://yle.fi/uutiset/3-9527991

Nokialle jälleen iso tilaus Intiassa - "Yksi maailman suurimmista laajakaistaverkoista"
http://m.kauppalehti.fi/uutiset/nok...man-suurimmista-laajakaistaverkoista/H8FBLnEH

Varsinais-Suomessa talous kasvaa sellaista kyytiä, että hallituksen tavoittelema 72 prosentin työllisyysaste toteutuu arviolta jo ensi vuonna.
http://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005146652.html

Litiumia, kultaa tai kuparia Hämeestä?
http://www.tekniikkatalous.fi/tekni...ivat-kaivosselvityksen-kanta-hameesta-6637130

Kiinalaiset kiinnostuivat KaiCellistä
http://m.kauppalehti.fi/uutiset/kiinalaiset-kiinnostuivat-kaicellista/XgWj3xwZ


Suomi kiipeää takaisin puuhun
http://ylojarvenuutiset.fi/2017/03/29/suomi-kiipeaa-takaisin-puuhun/

 

[Lunni]

Kuorma-autojen kuljettajien pitää päivittää viiden vuoden välein osaamistaan viidellä koulutuspäivällä

Ja jotta hommaan saataisiin oikein paljon järkeä, noita päiviä ja kursseja ei muuten valvota kuin että ne ovat suoritettu. 4x ensiapu ja 1x ennakoiva-ajo on kuulemma kovin suosittu yhdistelmä.

 

[Ingsoc]

Suomessa on ollut pulaa koulutetuista ihmisistä. Pula alkoi 1200-luvulla, kun Suomi astui rautakautisesta esihistoriasta historialliseen aikaan. Tietyntyyppinen koulutusvaje jatkui aina 1980-luvulle asti. Vielä vuonna 1990 suurin osa suomalaisista ei ymmärtänyt lyhyitä englanniksi lausuttuja mainoslauseita.

Viimeisen 30 vuoden aikana tilanne on muuttunut rajusti. Nykyisin suomessa ei ole minkäänlaista pulaa koulutetuista ihmisistä ja työvoimapulakin on enemmän sellaista ei niin markkinataloushenkistä puhinaa. Tekijöitä löytyy hommaan kuin hommaan, jos vain maksat vähän sen taulukkopalkan päälle.

Kaikki kehitys ei ole kuitenkaan ollut hyvästä. Nelivuotiseksi venyvä lukio ei ole kenenkään etu ja todistamatta on myös se hyöty mikä mukamas syntyi, kun kaksivuotisesta ammattikoulusta tehtiin kolme vuotta kestävä.

Automatisointi yhdistettynä hurjaan laskentatehoon ja yhä kehittyviin algoritmeihin on alkanut syödä myös palvelualan työpaikkoja. Itsepalvelukassat ovat tässä kehityksessä vain alkua. Toki syntyyhän sitä uusiakin työpaikkoja. Ehkä jo nähtävissä olevassa tulevaisuudessa rekka osaa ajaa Tornion tehtaalta Helsinkiin. Joku sitä korjaa ja softakin tarvitsee päivitystä. Rekan huolto ei tule koskaan työllistämään yhtä paljon kuin sillä ajeminen. Kuljettaja on kuitenkin yksi suomalaisten miesten yleisimmistä ammateista. Toinen kysymys on myös se, että riittääkö entisen kuskin taidot robottirekan korjaamiseen tai sen tietotekniseen ylläpitoon? Ei varmasti ja on hyvin mahdollista, että edes useamman vuoden koulutuksen jälkeen ei saada kuskista sellaista miestä jolle voitaisiin uskoa robottirekan laserskannereiden yms. laitteiden huolto, bitin taivuttamisesta puhumattakaan. Muutama tunti viikottaista huoltoa ei myöskään työllistä yhtä paljon kuin 40 tuntia ajoa.

Yhä suuremmaksi ongelmaksi muodostuu juuri ihmisten kognitiiviset kyvyt. 1950-luvun yhteiskunnassa lievästi kehitysvammainen saattoi pärjätä hyvin peltotöissä, tehtaalla ja kaupan varastossa. Siitä lähtien vaatimukset ovat vain kasvaneet sekä henkisten kykyjen että sosiaalisen osaamisen kanssa. Nykyään on paljon porukkaa jotka eivät ole saaneet vähälahjaisen diagnoosia, mutta joilla on yhä suurempia vaikeuksia pärjätä yhteiskunnassa. Pitää puhua englantia, pitää pystyä itsenäiseen työskentelyyn, pitää käyttää tietokonetta, pitää osata asiakaspalvelu ja pitää pystyä toimimaan osana moniammatillista tiimiä. Siinä on tekemistä jo keskivertoyksilölle ja vähän paremmilla lahjoilla taaplaaville. Perus sille ja sille on yhä vähemmän duunia.

Yleensä teknisen kehityksen merkitys yliarvioidaan lyhyellä tähtäimellä, mutta se aliarvioidaan pitkällä tähtäimellä. Joskus vuonna 1905 suunnilteen kaikki ihmiset maailmassa olivat sitä mieltä, että ihmisten yhteinen taival hevosen kanssa jota oli kestänyt ehkä 6000 vuotta tulisi jatkumaan. Kaikkihan hevosia tarvitsivat ja automobiili tai edes polkupyötä eivät voi millään niitä kaikkia korvata! Lyhyellä tähtäimellä ennuste oli oikea ja vielä 40-vuotta myöhemmin hevoset näyttelivät suurta roolia toisessa maailmansodassa. Kuinka moni hevonen on nykyisin vaikka Suomessa hyötykäytössä oleva ajoneuvo, joka tienaa elantonsa?

Omista kokemuksista tehdastyöstä on kulunut jo yli 20 vuotta. Mutta jo silloin oli nähtävissä etenevä robotisointi, digitalisointi ja yleensäkkin automatisointi. Jo nykyisin tehtaiden varastossa ajavat robottitrukit ja joissakin tapauksissa jopa varaston happipitoisuutta on laskettu tulipalovaaran poistamiseksi. Viimeiset vuosikymmenet trendi on ollut selvä, tehtaista on poistunut väkeä ja uusia työpaikkoja on syntynyt lähinnä palvelualoille. Ei niin kaukaisessa tulevaisuudessa sen ihanan frappe machiaton tekee ehkä starbucksin robotti, lattian pesee robotti ja kaupassa hyllyt täyttää robotti ja automaattikassoja valvoo vain yksi vartija, jota avustaa kehittyneet kameravalvontalgoritmit, jotka profiloivat niitä asiakkaita jotka käyttäytyvät epäilyttävästi.

 

[Teräsmies]

Rakennusliitto pillastui ely-keskukselle - suunnitelmissa "tuoda rakentajia Afrikasta ja Kiinasta"

Liitolla oli maanantaina työ- ja elinkeinoministeriössä tapaaminen, joka liiton mukaan oli kutsuttu koolle työministeri Jari Lindströmin (ps) aloitteesta.

Rakennusliiton mukaan tapaamisessa oli selvinnyt, että ely-keskus aikoisi luopua rakennusalan työvoiman tarveharkinnasta Uudenmaan osalta.

-  Näin avataan huikeat bisnekset ennen muuta työlupakauppiaille, jotka perivät kynnysrahoja turvattomilta maahan siirrettäviltä rakentajilta, sanoo Rakennusliiton puheenjohtaja Matti Harjuniemi tiedotteessa.

Harjuniemen mukaan samalla käännetään selkä vähintään 10 000 rakennusalan työttömälle ja tuhansille opintonsa päättäville nuorille, joiden on vaikea saada työtä rakennuksilta.

Ammattiliitto uskoo, että päätös vaikeuttaisi myös kotimaisten rakennusalan yritysten toimintaa. Se sanoo, ettei rakennusala ole vaatinut työvoiman tuontia Euroopan ulkopuolelta vaan "kyseessä on puhtaasti ely-keskuksen virkamiesviritys".

http://www.iltalehti.fi/uutiset/201703272200092558_uu.shtml



Toisaalla.
Leipäjonoihin on ilmestynyt työssä käyviä – EU:n ruokalähetystä odotetaan kuin kuuta nousevaa
http://yle.fi/uutiset/3-9536773

 

[Lunni]

kun kaksivuotisesta ammattikoulusta tehtiin kolme vuotta kestävä.

Ei kai siitä muuta hyötyä ollut kuin oikeus hakea korkeamman asteen koulutukseen.

Muistaakseni pari vuotta sitten oli esillä joku tilasto, jossa jopa melkein 1,5% yliopisto-opiskelijoista tuli amis pohjalta...

 

[Umkhonto]

Muuttaako laki karun reissutyön? "Tuo on heikko jätkä, kun tuli burnout-oireita"

Pekka Lähteenmäki 31.3. 07:50

Lauri Olander

Vielä pari vuotta sitten IBM:n Leena Vainio otti iltaisin usein esiin tietokoneen ja ryhtyi töihin.

”Työt tulivat uniin ja ratkoin öisin ongelmia. Aamuisin ei ollut levännyt olo”, IBM:n Portfolio Marketing Leaderinä työskentelevä Vainio sanoo.

Hän päätti tehdä töitä vaikka vähän pidempään ja pitää koneen kiinni iltaisin. Viime vuonna hän kokeili Suomen Ekonomien Aikani-mobiilisovellusta ja yllättyi.

”Käytin iltaisin tunnin tai jopa puolitoista tuntia sähköpostin lukemiseen ja niihin vastaamiseen kännykällä”, Vainio sanoo.

Tätä ilmiötä asiantuntijat kutsuvat työn läikkymiseksi.

"Joku voi hyvin lentokoneessakin nukkua"
Mitä asialle pitäisi tehdä ja mitä sille voi tehdä? Sitä pohtii parhaillaan työnantaja- ja työntekijäliittojen työryhmä, jonka pitäisi päivittää työaikalaki nykypäivään.

Työryhmän ehdotuksen pitäisi tulla kesäkuussa, mutta sopu pelisäännöistä ei näytä helpolta.

Hyvä esimerkki on työn edellyttämä matkustaminen, jonka Akava haluaisi työajaksi myös ylemmillä toimihenkilöillä. Tämä tarkoittaa esimerkiksi ulkomaanmatkoja, ei päivittäistä työmatkaa.

EK:lle asia on punainen vaate.

”Jos kaksi henkilöä lähtee työmatkalle ja toinen ajaa ja toinen nukkuu, niin se on erilaista se matkustaminen. Joku voi hyvin lentokoneessakin nukkua, toinen ei”, EK:n asiantuntija Mika Kärkkäinen sanoo.

EK:n mielestä matka-aika on lepoaikaa, kuten laki sanoo nykyään. Joissain työehtosopimuksissa on lisäksi matkustamisesta säädetty korvaus. Kärkkäisen mielestään työajan säätelyyn ja seurantaan riittäisi työsuojelulaki, joka määrää huolehtimaan työn turvallisuudesta ja rasittavuudesta.

”En usko, että mikään työnantaja edellyttää sitä, että jos työmatkalta tulee neljän viiden aikaan, pitää kahdeksalta olla työpaikalla”, Kärkkäinen sanoo.

Hänen mielestään järkevä työnantaja huolehtii levosta. Kaikki eivät kuitenkaan toimi järkevästi.

Neljältä sänkyyn, yhdeksältä pomo soittaa
”Kun on tullut kahdelta yöllä Helsinkiin ja pitäisi olla konttorilla yhdeksältä, niin jokainen voi laskea, että se lepoaika jää tosi lyhyeksi”, sanoo myynti- ja projektijohtajana pitkään työskennellyt viisikymppinen mies.

Hänen uniaan lyhensi vielä pahasti se, että entinen työpaikka, keskisuuri vientiyhtiö sijaitsi parin tunnin ajon päässä Helsingistä. Hän pääsi neljän jälkeen sänkyyn, mutta yhdeksäksi piti päästä konttoriin.

”Annettiin ymmärtää, että voi tulla aamulla myöhemmin, mutta matkan jälkeen pomo saattoi soittaa aamulla yhdeksältä ja kysyä missä olet”, nimettömästi puhuva johtajamies kertoo.

Kuva: Lauri Olander
Juhlapuheissa kaikki yritykset pitävät henkilöstön jaksamista arvossa. Vientifirmoissa arvostetaan sen sijaan myyntimiestä, joka matkustaa viikonloput eikä pidä vapaata.

”Heidät nostettiin jalustalle, mutta missä kulkee raja? Joku tuli selkeästi sairaaksi ja joku sai kohtauksen. Todettiin, että tuo on heikko jätkä, kun jollekin tuli burnout-oireita. Tähän ei kaikista ole. Ja se on totta: ei olekaan”, johtaja sanoo.

"Siitä täytyy jonkinlainen kompensaatio saada lepona"
Johtajamiehen mukaansa moni tuttu ylempi toimihenkilö kokee ”matkustusmyllytyksen” epäoikeudenmukaiseksi.

”Olen ikäni tehnyt tätä hommaa ilman korvauksia ja tottunut siihen. Kollegoiden kanssa olemme kuitenkin puhuneet, että siitä täytyy jonkinlainen kompensaatio saada lepona. Matka-aikaa pitää pystyä jotenkin rinnastamaan työaikaan”, johtajamies sanoo.

Ylemmät toimihenkilöt ovat matkatyössä edullisempia. Nimettömästi puhuvan miehen mukaan edellinen työnantaja käytti sitä ”härskisti” hyväksi.

”Tehtiin toimihenkilöstä ylempi toimihenkilö, jotta hän siirtyi pois työaikaseurannasta ja ylitöiden maksusta. Väitän, että tämä voi olla yleisempää”, hän sanoo.

Nyt hänellä on uusi työpaikka, jossa matkatyötä on vähemmän.

EK haluaisi asiantuntjat lain ulkopuolelle
Vanhassa työaikalaissa esimerkiksi työaika on määritelty ajaksi, jolloin työntekijä on työpaikalla työnantajan käytettävissä. Etätyötä 1990-luvulla tehty laki ei tunne.

Asiantuntijoiden työ on irronnut ajasta ja paikasta. Ylemmät toimihenkilöt puhuvat harmaista ylitöistä ja keino niiden karsimiseen olisi työajan seuranta.

”Yhä edelleen on liikaa niitä työpaikkoja, joissa ei ole työajan seurantaa”, sanoo Akavan työelämäasioiden johtaja Maria Löfgren.

EK:lla on täysin päinvastainen tavoite: pullauttaa asiantuntijat lain ulkopuolelle.

”Itsenäistä ja vastuullista työtä tekevät asiantuntijat voisivat entistä useammin jäädä työaikalain ulkopuolelle. Asiantuntijatöissä ratkaisevaa ei ole työhön käytetty aika, vaan tulos”, EK:n asiantuntija Mika Kärkkäinen sanoo.

 

[fulcrum]

EK:n puheenjohtaja Mattilan mukaan suomalaisten palkkojen pitäisi laskea 10-15%. Mattilan omaa palkkaa asia ei tietenkään koske.
Meanwhile, in Sweden

 

[Sakararäjähdepanos]

Tässä hiljattain pitkin medioita ja internetiä velloi mielenkiintoinen keskustelu työttömien ja työpaikkojen määrästä sekä työn perässä siirtymisestä. Otin joutessani linkkejä talteen, joten tästäpä pohjiksi:

Töitä olisi, mutta kaukana kotoa – Miten työttömät saadaan muuttamaan? (Talsa 31.3.2017) Liikkuvuusaihe synnytti 426 lukijakommenttia, joukossa aika monenlaista materiaalia, osa ihan informatiivistakin.

Lisää liikkuvuudesta, Saloa ja Uuttakaupunkia esimerkkinä käyttäen:
Salossa on tuhansia työttömiä, 140 kilometrin päässä Uudessakaupungissa työvoimapula – HS otti selvää, miksi työ ei löydä tekijäänsä (HS 1.4.2017)

Samaan aikaan kansanedustaja Harri Jaskari (kok.) esitteli lukua, joka herätti melkoista kuhinaa:

Satatuhatta vapaata työpaikkaa etsii tekijää (US-blogi 31.3.2017)

Viittauksia ja jatkoja syntyi heti:

Yli 100 000 vapaata työpaikkaa, yli 300 000 työtöntä - Kansanedustaja: ”Eihän asia näin voi olla!” (Kauppalehti 1.4.2017)

100 000 työtä etsii tekijäänsä – hallitukselta uusia muuttoavustuksia ja korotuksia matkakorvauksiin? (Yle 2.4.2017)

Pian mediat alkoivat myös perata lukuja. Oliko näitä 100 000 työpaikkaa oikeasti olemassa? Kuka laski väärin? Onko asiassa vaihtoehtoisia totuuksia?

Kommentti: Yli 100000 avointa työpaikkaa? Työttömiä syyllistetään väärillä luvuilla (Talsa 3.4.2017) Teemu Muhonen tarkastelee lukuja varsin ansiokkaasti verrattuna keskimääräiseen nettimeuhkaamiseen.

Elinkeinoministeri väittää, että avoimia työpaikkoja on 100 000 – totuus on paljon monimutkaisempi (HS 8.4.2017)

Ja vielä irtosi eilen yksi artikkeli Valmetin rekrykiertueesta Uudenkaupungin autotehtaalle, josta on muodostunut eräänlainen avoimien työpaikkojen ja muuttamisen haasteiden symboli:

Yli 3 000 hakenut töihin Uudenkaupungin autotehtaalle – ”Ei yksinkertaisesti rahaa muuttaa” (Talsa 13.4.2017)

155 kommenttia näkyy tähänkin tulleen kirjoitushetkeen mennessä.


Paljon jutun juurta. Mistä aloitetaan? Ensinnäkin, sekä avoimien työpaikkojen että työnhakijoiden määrään liittyy paljon tulkinnanvaraisuutta. Tilanne ei koskaan ole sellainen, että työpaikoilla olisi tasan X kappaletta työntekijän muotoisia reikiä ja jossain kotisohvilla vain odottaisi Y työntekijän muotoista palikkaa sijoittamistaan näihin paikkoihin, ja että molemmat luvut voisi yksinkertaisesti käydä katsomassa työkkärin sivuilta. Oikeasti työsuhteet alkavat usein "saatetaanhan tuota ottaa" -tyylisestä pohdiskelusta tai hyvään tyyppiin törmäämisestä niin ettei mitään paikkaa pidetä julkisesti auki. Monet paikat, etenkin erityisasiantuntijatehtävät, eivät koskaan päädy työkkärin listoille. Näihin haetaan väkeä ensisijaisesti ammattilaisten omista piireistä. Väki siirtyy kaiken aikaa työpaikasta toiseen, kun näytöt kasvavat tai muuten vain paikanvaihdos sopii tilanteeseen. Toisaalta taas työkkärin listalla on myös silkkaa soopaa. Näin hiukan kärjistäen esimerkiksi puhtaan provikkapalkkaisia puhelinmyyjän "työpaikkoja" voi pitää huoletta auki melkein niin paljon kuin vain peltihalliin pöytiä mahtuu ja liittymiä kaupasta saa. Samoin nollatuntisopparilaisia voi ottaa joukoittain reserviin, jos penniäkään perusliksaa ei tarvitse maksaa. Osa ilmoituksista on esillä vain "huvin vuoksi" kirjavista syistä. Hakea voi, mutta todennäköisesti ketään ei oteta. Yksityisyrittäjän paikkoja on tietenkin periaatteessa auki kaiken aikaa ääretön määrä. Käytäntö on vähän kivisempi, mutta tätäkään reittiä ei missään nimessä saisi unohtaa.

Lyhyesti: maassa on oikeasti paljon enemmän työtilaisuuksia kuin työkkärin tilasto kertoo, ja sitten taas kaikki työkkärin ilmoitukset eivät ole sellaisia "oikeita työpaikkoja", joihin voisi tuosta vain mennä ja hoitaa sillä tavoin heti seuraavasta maanantaista lähtien koko elantonsa siistillä kokopäiväduunilla.

Myöskään "300 000 työnhakijaa" (tai mitä lukua nyt haluaakin käyttää) ei tarkoita, että samat 300 000 tyyppiä olisivat jatkuvasti sohvaa kuluttamassa. Pitkäaikaistyöttömiä on, mutta isomman osan keskuudessa käy jatkuva kuhina. Väki on työttömänä viikon, kuukauden tai neljännesvuoden. Osa tulee opiskelemasta, osa menee opiskelemaan, osa jää eläkkeelle ja niin edespäin. Monet etsivät ja löytävät ihan itse omia kanaviaan pitkin. Vain osa tarvitsee aktiivista osoittamista tai on juuri TE-palvelujen paikkatarjonnan varassa. Sitten on tietenkin segmentti, jonka työkyvyssä, halussa tai osaamisessa on niin suuria aukkoja, että markkinaehtoinen työllistyminen jää enemmän toiveajattelun puolelle. Kummia pitää tapahtua, että kaikki 300 000 todella saataisiin jonnekin suhaamaan työpaikalle aamuisin ja illaksi kotiin.


Sitten on rakenteellinen ja paikallinen työttömyys. Jos Jyväskylässä on työttömänä tuore medianomi tai vanha kukkakauppias ja Uuteenkaupunkiin tarvitaan autonkokoajaa, asia ei hoidu ihan vain laittamalla palikka reikään. Koulutuksesta, liikkumisen ongelmista ja molemminpuolisesta joustosta voisi varmasti kirjoittaa paljonkin, mutta taidan jättää sen toiseen kertaan. Nyt nimittäin alkaa olla tekstikiintiö täynnä ja päivällinen lähellä valmista. Kommentoikaa te sillä välin.

 

[jak]

Vuokrafirmat hakevat väkeä listoilleen siltä varalta että jos satutaan tarvitsemaan. Muija teki aikoja sitten sopimuksen erään sellaisen varsin tunnetun yrityksen kanssa. Tuntiakaan sieltä ei töitä tarjottu. Useamman kerran kuitenkin soitettiin ja varmisteltiin ettei vain ole mennyt sopimaan toisen vuokrafirman kanssa mitään.
Oma lukunsa ovat sitten nämä joilla paikkoja on auki vuosikymmenestä toiseen. Paikkakuntalaiset eivät hae kun tietävät maineen ja jos jonkun kauempaa saa niin äkkiä sekin hankkiutuu jonnekin muualle kun mielenterveys alkaa vaarantua.
Perheettömän kannattaa ja pitäisikin lähteä kauemmas jos on jotain tarjolla, mutta huono sellaisen on lähteä jonka puolisolla sattuu jo olemaan vakituinen työ.

 

[Umkhonto]

Vuokrafirmat hakevat väkeä listoilleen siltä varalta että jos satutaan tarvitsemaan. Muija teki aikoja sitten sopimuksen erään sellaisen varsin tunnetun yrityksen kanssa. Tuntiakaan sieltä ei töitä tarjottu. Useamman kerran kuitenkin soitettiin ja varmisteltiin ettei vain ole mennyt sopimaan toisen vuokrafirman kanssa mitään.
Oma lukunsa ovat sitten nämä joilla paikkoja on auki vuosikymmenestä toiseen. Paikkakuntalaiset eivät hae kun tietävät maineen ja jos jonkun kauempaa saa niin äkkiä sekin hankkiutuu jonnekin muualle kun mielenterveys alkaa vaarantua.
Perheettömän kannattaa ja pitäisikin lähteä kauemmas jos on jotain tarjolla, mutta huono sellaisen on lähteä jonka puolisolla sattuu jo olemaan vakituinen työ.

Jep, nämä ovat kyllä oma lukunsa. Kaikki riski on ulkoistettu työntekijälle ja vuokrafirma vaan noukkii rusinat pullasta. Minullakin on tuttavapiirin kautta kokemuksia vuokrafirmoista useamman vuoden ja useamman vuokrafirman osalta. Kokemukset ovat olleet mm. seuraavanlaisia:

- Listoille otetaan kyllä auliisti ja jos suoraan jotain paikkaa hakee niin kutsutaan (ryhmä)haastatteluun. Vaikka edellisestä haastattelusta olisi vain puoli vuotta. Tästä saa varmaan rekrytoija jonkun bonuksen tms.
- Ensimmäistä paikkaa tarjotaan hyvin nopeasti, sen jälkeen hiljenee. Samoin hiljenee jos ei ota jotain tarjottua keikkaa vastaan.
- Ensimmäinen työtarjous voi olla myös aivan vääränlainen. Hennolle naiselle raskasta fyysistä työtä jossain kylmävarastolla tai vaaditaan joku pätevyys, jota hakijalla ei ole, vaikkapa C-kortti tai tulityökortti. Tai sitten tarjotaan vuoroyötä vaikka olisi ilmoittanut että vain normaali päivätyö sopii.
- Palkka voi olla ihan mitä tahansa. Vaikka työkokemusta olisi vastaavista hommista, noudatettava työehtosopimus määrää palkan. Ja jos ko. tessin osalta ei ole kokemusta niin tuntipalkka voikin pudota esim. 13 eurosta 9,5 euroon. Joku 56 € käteen raskaasta fyysisestä työstä urakkatahdilla on ihan arkipäivää.
- Vuolrafirmojen kautta teetetään erityisesti ne kaikkein ikävimmät "paskahommat". Kukaan normaali ihminen ei sellaista hommaa tee viikkoa pitempään mutta ei haittaa, listoilla on "tykinruokaa" riittämiin.

Toinen lukunsa on sitten TE-palvelut, kyykyttäminen ja kannustinloukut:
- TE-palveluisa ei tunnuta vielä ymmärtävän, että tällaiset "epätyösuhteet" ovat arkipäivää yhä suuremmalle joukolle suomalaisia. Vuokrafirman listoilla olo ja sitä kautta työskentely ei ole TE-keskuksen mukaan työtä, sillä sitä tietoa ei näy henkilötiedoissa jos on ilmoittautunut TE-keskukseen työnhakijaksi.
- TE-keskuksen tuntemat vaihtoehdot ovat töissä, osa-aikainen tai työtön. Mikä näistä sopii vuokratyöntekijään, joka haluaisi tehdä töitä normaalisti kahdeksan tuntia päivässä viitenä päivänä viikossa mutta jolle välillä tulee työttömyyspäiviä tai viikkoja? Tai jolle ilmoitetaan työn kestoksi "ainakin kuukauden loppuun"?
- TE-keskus vaatii hakemaan töitä, jotka alkavat ennen kuin edellinen vuokratyöjakso on vielä loppunut. Tai töitä, joita ei itse ole kykenevä syystä tai toisesta tekemään. Ja jos ei tee niin aina voi mätkäistä karenssit päälle.
- Voidaan myös vaatia hakemaan työpaikkaa vuokrafirmasta, jonka listoilla jo on. Luulisi äkkiä että jos on jo listoilla ja tehtävään soveltuva henkilö, niin sitä työtä tarjotaan suoraan tekijälle ilman että TE-keskusta tarvitaan välikätenä.
- Kannustinloukut ovat sellaisia, että tekemällä 40 tuntia viikossa jää kuukaudessa 200 € enemmän kuin jos olisi kotona ansiosidonnaisella. Ja tästä vielä työmatkakulut pois.
- Tekemällä 300 €/kk ylittävän määrän keikkatöitä "sitä oikeaa työpaikkaa etsiessä" joutuu sovitellun ansiopäivärähan piiriin. Tarkoittaa käytännössä sitä, että kun rahaa pitäisi tulla tilille vaikkapa kuukauden viimeisenä päivänä niin maksupäivä siirtyykin asian uudelleenkäsittelyn ja laskennan vuoksi kahdella viikolla tai jopa kuukaudella eteenpäin. Toivottavasti on säästössä puskurirahaa.
- Jne., jne.

 

[EK]

Vuokrafirmat hakevat väkeä listoilleen siltä varalta että jos satutaan tarvitsemaan. Muija teki aikoja sitten sopimuksen erään sellaisen varsin tunnetun yrityksen kanssa. Tuntiakaan sieltä ei töitä tarjottu. Useamman kerran kuitenkin soitettiin ja varmisteltiin ettei vain ole mennyt sopimaan toisen vuokrafirman kanssa mitään.
Oma lukunsa ovat sitten nämä joilla paikkoja on auki vuosikymmenestä toiseen. Paikkakuntalaiset eivät hae kun tietävät maineen ja jos jonkun kauempaa saa niin äkkiä sekin hankkiutuu jonnekin muualle kun mielenterveys alkaa vaarantua.
Perheettömän kannattaa ja pitäisikin lähteä kauemmas jos on jotain tarjolla, mutta huono sellaisen on lähteä jonka puolisolla sattuu jo olemaan vakituinen työ.

Olin kokkikoulun jälkeen tukityöllistettynä paikassa, josta työkkärintäti sanoi, että "Voit keskeyttää milloin vain ja karenssia ei tule. Selityksiä ei tarvitse antaa." Olin sen 2-kk sopimuksen loppuun, mutta ymmärsin aika hyvin, miksi kaikki eivät olleet.
Koko Kainuun alueen työkkäreillä oli sama käytäntö, eli ao. paikasta lähteville ei tullut karenssia.

 

[baikal]

Olin kokkikoulun jälkeen tukityöllistettynä paikassa, josta työkkärintäti sanoi, että "Voit keskeyttää milloin vain ja karenssia ei tule. Selityksiä ei tarvitse antaa." Olin sen 2-kk sopimuksen loppuun, mutta ymmärsin aika hyvin, miksi kaikki eivät olleet.
Koko Kainuun alueen työkkäreillä oli sama käytäntö, eli ao. paikasta lähteville ei tullut karenssia.

Niin, on täällä Suomessa viljalti mestoja, joihin ei ole tunkua, eikä tule. Aika harvoin metia ryhtyy näitä penkomaan....Pyhä aihe, joka ei sovi valittuun genreen.

 

[Sakararäjähdepanos]

Olisikohan vappu hyvä aika palata hetkeksi työllisyydestä puhumiseen?

Perheettömän kannattaa ja pitäisikin lähteä kauemmas jos on jotain tarjolla, mutta huono sellaisen on lähteä jonka puolisolla sattuu jo olemaan vakituinen työ.

Näinhän se kupletin juoni usein menee. Jos paikkakunnalla A toinen pariskunnasta on työtön ja toinen töissä, ja paikkakunnalla B tilanne olisi päinvastoin, "sen kun vain muutat, miksei työ kelpaa" ei ole ihan niin täydellinen patenttiratkaisu kuin voisi kuvitella. Jos vielä talouden kokonaistulo jäisi samoihin lukemiin, tällaisessa muutossa palaa vain aikaa, tupakkia ja tankillinen polttoainetta. Toisin sanoen kokonaisuutena mennään miinukselle sekä henkilökohtaisen että valtion talouden kannalta. Myös perheettömällä on olemassa puhtaan taloudellinen muuttokynnys. Muutto itsessään maksaa. Asunnon vaihdossa voi tulla takkiin. Jos toisessa päässä on tarjolla vain epämääräisten lupausten varassa leijuvaa pätkää, ei siinä ihan innosta hihkuen muuttolaatikoita pakata.

Ja sitten taas...toisilta löytyy tahtoa ja määrätietoisuutta, toisilta mukavuudenhalua ja apatiaa. Elävä elämä tuntee esimerkkejä, joissa purraan hammasta ja reissataan koeajan verran satoja kilometrejä, olipa perhettä tai ei. Erään koulukaverini äiti taisi ajella 400 kilometrin keikkamatkoja, kunnes asiat saatiin vakiintumaan. Jostain kumman syystä onni työmarkkinoilla tahtoo suosia tilaisuuteen tarttujia. Myös edellisessä "toinen töissä" -esimerkissä sietäisi miettiä, kummasta päästä löytyy helpommin molemmille töitä esimerkiksi puolen vuoden aikajänteellä. Taantuvilla paikkakunnilla ennuste on huono. Jos seudun kantava teollinen työnantaja on pistänyt oven säppiin, tuskin se siitä lähitulevaisuudessa aukeaa. Jos asunnon käypä arvo on tänään matala, parin vuoden päästä se voi olla vielä puolta matalampi. Tosiasioiden tunnustaminen on äärimmäisen keskeinen ensiaskel rationaalisten päätösten teossa, vaikka kipeää tekisi.

Tahdosta puheen ollen, erään uutisen kommenteissa käytiin seuraava tiivis dialogi:

"Maksaako työnantaja muuttokuorman?? Täältä on matkaa noin 600 km, ei taida ihan tonni riittää siihen."
"Itse esitin tuon kysymyksen työnantajalle. Maksoi. Muutin ja rupesin töihin. Jos kyselee hölmöjä täällä foorumilla niin saa kysellä maailman tappiin."

Kaikki eivät ehkä pääse yhtä onnelliseen neuvotteluasemaan, mutta mielestäni tämä kuvaa aika hyvin, miten jotkut keskittyvät keksimään ongelmia, toiset ratkaisuja. Jos pystyy osoittamaan olevansa juuri oikea tyyppi tehtävään, työnantajalta voi kyllä löytyä paljonkin joustoa. Tonni muuttokuluihin on pikkuraha verrattuna siihen, että jokin keskeinen homma jää tekemättä tai pyörii puoliteholla pari kuukautta. Jos taas työnhaku edustaa tyyliä "työkkäri pakotti", saa luultavasti unohtaa tällaiset myönnytykset - ja oikeastaan koko työpaikan.

Samoilla kommenttipalstoilla esiintyi aika monta kannanottoa, joiden ydinsanomana oli "ei nyt huvita muuttaa kun koulut ja harrastukset ovat täällä". En sinänsä epäile yhtään, mutta joudun kysymään, kenen tehtävä on rahoittaa tällainen mukavuus. Minusta nähden jokainen saa asua vaikka missä erämaassa huuliharppua soitellen, jos hankkii ruokansa perunaa kasvattaen, säästöillä, perinnöllä tai muuten omaan laskuunsa. Jos taas downshiftaus tapahtuu yhteiskunnan varoilla, nettoveronmaksajalla alkavat kulmakarvat ihan oikeutetusti kohota. Joka ainoa päivä kuitenkin joku irrottautuu mukavuusalueeltaan, pakkaa kamat, pistää uudessa duunissa herätyskellon soimaan ja rakentaa sosiaaliset ympyränsä uudelleen. Kiinnostaisi tietää, olisiko näillä mukavuudenhaluisilla kanttia sanoa oikealle ihmiselle päin naamaa, että muuta sinä, pistä kello soimaan ja maksa avustusrahat tälle tilille, kun minulla on täällä niin lokoisat oltavat. Tismalleen tästä nimittäin on pohjimmiltaan kyse, vaikka välissä on kasvoton "valtio", joka maksaa maagisesti kaiken. Itse ainakin pakkasin kamat ja vaihdoin paikkaa, vieläpä ihan omaan laskuuni, vaikka lopullinen nettotulon muutos saattoi jäädä nollan paikkeille ja kustannukset menivät tappiosarakkeeseen. Joskus vain pitää pistää kivi vierimään, ettei se sammaloidu.

Ei ehkä liene kohtuullista vaatia talon myyntiä ja entisen elämän jättämistä esimerkiksi kuukauden työttömyyden jälkeen tai yksittäisen määräaikaisen pätkän vuoksi, mutta olisiko esimerkiksi puolen vuoden tai vuoden jälkeen aika katsoa totuutta silmiin? Usein saa odottaa aika pitkään, että vuori tulisi profeetan luokse.

Eräs kommentoija julisti, ettei autotehtaan palkalla maksa kuin ruoan ja asumisen. Niin. Eikö tämä ole koko maailmanhistorian ajan ollut aika perustavanlaatuinen syy mennä töihin? Taas sopisi kysyä, kenen nämä sitten kuuluisi maksaa ja miten. "Valtio" ei minusta ole hyväksyttävä vastaus, koska se ei itsessään tuota juuri mitään jaettavaa. Jotain voi olla pielessä, jos tulonsiirrot katsotaan täysin käypäiseksi vaihtoehdoksi peruselannon hankkimiselle omalla työnteolla. Taaskin joku muu pistää kellon soimaan ja maksaa samalla kertaa kaksi asuntoa ja ruokakassia.

Valtiolle vielä sen verran vapputerveisiä, että kun nyt muuttoavustuksia sun muuta viritellään, mitä jos normitalkoiden nimissä jätettäisiin yksi ylimääräinen tukihimmeli rakentamatta ja sen sijaan poistettaisiin varainsiirtovero rankaisemasta työn perässä (usein jo valmiiksi tappiolla) muuttavia? Tai jos ihmisten muutto on ihan oikeasti kiinni parin tonnin hintaisesta autokuormasta tai vuokravakuudesta, voisiko tähän kuvitella esimerkiksi valtion takaamaa luottoa? Muutenkin olisi hyvä jalkautua kysymään, mistä liikkumattomuus oikeasti on kiinni, eikä vain arvuutella asiaa työryhmien kahvipöydissä. Isompaa keppiä voi ryhtyä veistelemään, jos syynä todellakin on vain haluttomuus ja liian hyvät tuet joutenolosta. Ainakaan Uudessakaupungissa ei suoranaisesti ollut merkkejä haluttomuudesta, jos kolmessa viikossa kertyi yli 3000 hakemusta eli selvästi enemmän kuin avoimia paikkoja oli tarjolla.

Hauskaa vappua ja siedettävän kivutonta tiistaiherätystä vain kaikille.

 

[TBman]

http://yle.fi/uutiset/3-9590456
Tämä velkojen poistomenetelmä voi vaikuttaa yrittäjyyteen. Voi tosin käydä myös niin, että starttiraha yms. Jutut vaikeutuu pahasti.

 

[Raveni]

Suo siellä ja vetelä täällä... Totuus on kuitenkin että 9 yritystä 10:stä kaatuu. Jollekin jää velat niskaan. Ameerikoissa tuollainen henkilökohtainen konkurssi mahdollisuus on ja koskee ilmeisesti myös luottovelkoja ihan tavan tallaajalla. Steve Jobs on hyvä esimerkki yritys ja erehdys yrittäjästä. Kaveri taisi saada kaksikin mahdollisuutta kunnes kolmannella syntyi pieni yritys nimeltä Apple. Suomessa monella yrittäjällä, yrittäminen jää siihen yhteen ellei tarkoitus sitten ole tehtailla talousrikoksia. Rehellinen yrittäjä luovuttaneen siinä vaiheessa kun on mennyt talo, perhe, auto ja muu omaisuus. Päälle on sitten jäänyt hyvässä tapauksessa muutama sataa tuhatta velkaa... Ulosotto vie kaiken ja mitään ei kannata edes yrittää tehdä. Jos se perhe jäikin ekassa vaiheessa vielä epäonnistuneen yrittäjän kanssa niin tokassa vaiheessa se sitten lähteekin... Näin siis huonoissa tapauksissa.

 

[kimmo.j]

Suo siellä ja vetelä täällä... Totuus on kuitenkin että 9 yritystä 10:stä kaatuu. Jollekin jää velat niskaan. Ameerikoissa tuollainen henkilökohtainen konkurssi mahdollisuus on ja koskee ilmeisesti myös luottovelkoja ihan tavan tallaajalla. Steve Jobs on hyvä esimerkki yritys ja erehdys yrittäjästä. Kaveri taisi saada kaksikin mahdollisuutta kunnes kolmannella syntyi pieni yritys nimeltä Apple. Suomessa monella yrittäjällä, yrittäminen jää siihen yhteen ellei tarkoitus sitten ole tehtailla talousrikoksia. Rehellinen yrittäjä luovuttaneen siinä vaiheessa kun on mennyt talo, perhe, auto ja muu omaisuus. Päälle on sitten jäänyt hyvässä tapauksessa muutama sataa tuhatta velkaa... Ulosotto vie kaiken ja mitään ei kannata edes yrittää tehdä. Jos se perhe jäikin ekassa vaiheessa vielä epäonnistuneen yrittäjän kanssa niin tokassa vaiheessa se sitten lähteekin... Näin siis huonoissa tapauksissa.

Kun sitten yllämainitsemasi ei edes ole harvinainen tapahtuma, ei tarvitse ihmetellä miksi nuorissa ei löydy halukkaita yrittäjiä ja miksi yrittäjyyttä niin kavahdetaan.