19.1.2017 klo 19:13
Erkki Tuominen
Hella Lighting
- Hella Lighting Finland Oy on johtava LED-tuotteita valmistava yritys Pohjoismaissa
- Yritys on perustettu Talmu nimisenä vuonna 1955 ja vuodesta 1983 lähtien se on ollut Hella-konsernin omistama
- Hella Lighting työllistää Salossa 180 työntekijää
- Nyt Hella Lighting on siirtämässä Salon tuotannon Romaniaan
- Tuotannon loppuminen tietää noin 165 henkilön irtisanomista
- Tuotanto Salossa loppuu vaiheittain vuoden 2018 loppuun mennessä
Kun yritystoiminta loppuu tai muuttaa muualle ja tehtaita suljetaan, irtisanottavien ihmisten mukana katoaa vuosikausia kokemusta ja taitoa. Hella Lightingin Salon-tehtaan kohdalla tämä tarkoittaa yli tuhatta vuotta.
Valokuvaaja Erkki Tuominen halusi antaa kasvot tehtaan työntekijöille, ihmisille, jotka ovat työttömyysuhan alla. Tuominen haluaa kuvillaan näyttää, että irtisanomiset ja firmojen lopetukset ovat lukujen lisäksi myös pitkiä työuria ja ylpeyttä omasta työstä.
Pyysimme neljää Hella Lightingin työntekijää kertomaan, miltä irtisanomiset työntekijän näkökulmasta tuntuvat.
Eija Havulinna, 62 vuotta, laatuteknikko – 40 vuotta Hellalla
Erkki Tuominen
"Aloitin työt Hellalla toukokuussa 1977. Mieheni oli silloin Salossa töissä, ja ajattelimme, että on helpompi, jos minäkin saan töitä täältä. Olin ollut aikaisemmin töissä Turun telakalla ja Saloralla, joten tuntui mukavalta päästä pienempään yritykseen töihin. Työskentelin ensin työkaluosastolla muottisuunnittelussa ja sitten yli 20 vuotta tuotekehityksessä. Nyt olen ollut 14 vuotta laatuteknikkona.
Koko tehtaalla on vain kolme ihmistä, jotka ovat olleet täällä kauemmin kuin minä. Jossain vaiheessa mietin, että voisin vaihtaa työpaikkaa, mutta kun lapset menivät kouluun, oli helpompaa vain jäädä.
Olen viihtynyt Hellalla ja ajattelen positiivisesti kulunutta 40:tä vuotta. Muutoksia on mahtunut vuosien varrelle. Kun tehdas oli yksityisomistuksessa, saimme toimia paljon itsenäisemmin kuin nyt. Hellan myötä tuli jokaiseen asiaan oma normi, jonka mukaan mennä. En osaa kuitenkaan valittaa, itse olen tieni valinnut.
Tieto tuotannon loppumisesta oli sokki. Tehtaan ilmapiiri oli aivan nollassa muutamia viikkoja sitten. Nyt se on alkanut pikkuhiljaa parantua, kun pääsimme neuvotteluissa sopimukseen johdon kanssa. Oma tilanteeni ei ole ollenkaan paha, sillä jään tästä eläkkeelle. Loppuaika on työntäyteinen, sillä on hirveästi materiaalia, jotka pitää vielä setviä.
Omalla kohdallani pahin pelko on, että joudun jäämään Saloon.
Eija Havulinna
Tämä on huono asia koko Salolle, ei tähän kaupunkiin olisi tarvittu enää yhtään vastaavaa. Meidänkin firmassa on paljon sellaisia tapauksia, että molemmat avioparin osapuolet ovat töissä täällä. On rakennettu talo Salon seudulle ja on kauhean hankala lähteä hakemaan muualta töitä.
Omalla kohdallani pahin pelko on, että joudun jäämään Saloon, jos en esimerkiksi saa taloa myytyä. En viihdy täällä ja haluaisin palata takaisin Turkuun, josta olen kotoisin. Minua ei ole pitkään aikaan pidätellyt täällä mikään muu kuin työ.
Irtisanomisissa ja yritysten lakkauttamisissa ei ajatella ihmisiä. Luku on ainoa, mikä merkitsee – se, mitä jää viivan alle. Eikä kyse ole vain Hellasta, sama on monissa muissakin paikoissa. Se on raakaa peliä."
Pertti Suuronen, 44 vuotta, koneryhmänhoitaja – 20 vuotta Hellalla
Erkki Tuominen
"Olin muovihommissa muualla, mutta kun kuulin, että Hellalla tarvitaan työvoimaa, siirryin sinne. Aloitin varoituskolmiolinjalla, ja sen jälkeen pääsin koneryhmänhoitajaksi. Olen käynyt periaatteessa Salon kaikki muovikoneet läpi.
Hella on ollut hyvä työpaikka. Työtehtävät ovat sopivan haasteelliset ja palkka on asiallinen. Työyhteisö on poikkeuksellisen hyvä, enkä ole monessa muussa paikassa huomannut samanlaista. Työkaverit pysyvät usein samoissa vuoroissa ja olemme päivittäin tekemisissä. Meillä on ollut mahtavaa aikaa ja olemme pitäneet yhteyttä vapaa-ajallakin.
Kun tieto tuotannon loppumisesta tuli, mielessä kävi monenlaisia ajatuksia. Mitä nyt tapahtuu? Olin ajatellut, että pysyisin Hellalla ehkä koko työurani. Nyt edessä on taas uudet haasteet ja pitää 20 vuoden jälkeen alkaa etsiä uutta työpaikkaa.
Olemme miettineet, että pystyisikö tällaisia asioita jotenkin estämään, mutta aika vaikeaa se on.
Pertti Suuronen
Tieto latisti heti työmotivaatiota. Ei töihin ole mieluisaa mennä, kun tietää, että joku päivä voi periaatteessa olla sellainen, ettei kellokortti enää toimikaan.
Harmittaa, että näin voi käydä. Olemme miettineet, että pystyisikö tällaisia asioita jotenkin estämään, mutta aika vaikeaa se on. Ratkaisu lähtisi poliittiselta puolelta. Yritysten lopettamissääntöjä olisi syytä hiukan tarkistella. Se on Suomessa niin helppoa – ilmoitetaan vaan, että siirrämme tuotannon. Siinä ei ajatella ihmisiä, joita asia koskettaa. Vain raha vaikuttaa.
En vielä tiedä, mitä teen sen jälkeen, kun työt loppuvat. Todennäköisesti edessä on opiskelu tai alan vaihto. Nyt kuitenkin teen töitä niin kauan kuin pystyn, ja kun lappu tulee konkreettisesti käteen, on aika miettiä enemmän."
Tanja Lehtinen, 36 vuotta, vuorovastaava – 11 vuotta Hellalla
Erkki Tuominen
"Muistan hyvin, kun aloitin työt Hellalla. En ollut koskaan ollut näin isossa tehtaassa töissä, joten minua jännitti aivan järkyttävän paljon. Totta kai olin myös innoissani, että pääsin töihin.
Aloitin kokoonpanotehtävissä ja siirryin muutaman vuoden jälkeen vuorovastaavaksi. Työpaikka on ollut aivan ihana eikä toista vastaavaa varmaan tule koskaan olemaan. Tietysti aina työpaikalta saa uusia kavereita, mutta Hellan tehtaalla on ollut jotain ihan erityistä. Osastomme on kuin pieni perhe ja meillä on ymmärtäväinen pomo. Olen myös löytänyt itselleni miehen täältä. On niin harmillista, että kaikki tulee loppumaan.
Muistan selvästi sen päivän, kun tieto toiminnan loppumisesta tuli. Olin aamulla tekemässä hevoskauppoja ja sanoin kaupantekotilanteessa, että minun pitää käydä pikaisesti töissä. Ilmoitus kaiken loppumisesta pysäytti pahasti. Aloin miettiä omaa elämääni, ja kaikki isot tulevaisuudensuunnitelmat menivät heti jäihin.
Ajatukseni olivat koko ajan ihan muualla ja unohtelin asioita. Ensin ihmettelimme asiaa, mutta ihmettely muuttui kiukuksi ja vihaksi. Työt tehtiin tietysti niin kuin kuuluukin, mutta hammasta purren mentiin. Lakon jälkeen työmotivaatio on ollut taas parempi. Täytyy mennä kunnialla loppuun asti, ei tässä auta mikään muu.
Toivoisin, että asiat saataisiin päätökseen. Olisi helpompaa, kun tietäisi, koska työt loppuvat.
Tanja Lehtinen
Reilu vuosi sitten pääsin pomoni ja hänen pomonsa kanssa Romaniaan ja Itävaltaan Hellan tehtaille tutustumaan niiden toimintaan. Se oli hieno reissu. Kun kiertelimme Romaniassa, tuli vastaan koko ajan uusia halleja ja mietimme, mitä se tarkoittaa. Emme me kuitenkaan ajatelleet, että meidän työmme siirtyisivät Romaniaan.
Kukaan ei vielä tiedä, kuinka pitkään töitä riittää. Olettaisin, että varmaan loppuvuoteen asti, mutta voihan se olla niin, että jo elokuussa tulee lähtö. Toivoisin, että asiat saataisiin päätökseen. Olisi helpompaa, kun tietäisi, koska työt loppuvat. Odottaminen on stressaavaa.
Minulla on lapsia, hevosia, talo, auto ja vene, eikä vielä olla ihan velattomia. Vähän pelottaa, miten kaiken saa hoidettua. Toivon kuitenkin, että tekevä aina töitä löytää. Ehkä lähden vielä opiskelemaan hevosalalle. Sen lisäksi täytyy varmaankin miettiä jotain muuta, koska hevosalalla on vaikea elättää itseään ja perhettään. Olen miettinyt, haluanko enää mennä tehdastyöhön, koska tällaiseen työhön, jossa nyt olen, tuskin tulen enää pääsemään."
Marko Lindholm, 32 vuotta, muovityöntekijä – 1 vuosi Hellalla
Erkki Tuominen
"Avovaimoni ystävän isä oli työnjohtajana Hellalla ja hän etsi tehtaalle työntekijää. Mulla oli kokemusta vuorohommista, joten ei mennyt kauaakaan, kun tuli pyyntö laittaa CV tulemaan. Samana päivänä tuli kutsu haastatteluun ja sain paikan.
Olin ollut työttömänä kaksi vuotta, ja tuntui hienolta saada töitä. Pidin Hellaa hyvänä työnantajana ja muutamia ystäviänikin oli siellä töissä. Oli helppo päästä mukaan työporukkaan, kun tunsi ihmisiä jo valmiiksi.
Olen pitänyt työstäni. Olen tehnyt monia erilaisia hommia, nyt viime aikoina olen koonnut laivan sisävaloja. Työporukka on mukavaa.
Kerran toisesta paikasta tuli kysely, että pääsisinkö heille töihin. Pätkä olisi ollut lyhyempi kuin sen hetkinen sopimukseni Hellalla oli, mutta siitä olisi ehkä joskus voinut vakinaistua. Päätin kuitenkin pysyä Hellalla ja katsoa, jos saisin täältä vakituisen paikan. Yt-neuvottelut alkoivat, joten en saanut vakituista paikkaa.
Mietityttää, onko tehdastyö Salossa nykyään aina tällaista, että jossain vaiheessa kaikki loppuu. Onko täällä kohta enää mitään?
Marko Lindholm
Tieto tuotannon loppumisesta tuli täytenä yllätyksenä. Ajattelin, että Hella on sellainen tehdas, joka ei tule koskaan lähtemään Salosta. Se on toiminut tässä niin kauan. Fiilikset eivät olleet kovin iloiset, mutta toiset ovat ottaneet tilanteen vielä rankemmin. Itse olen tähän jo vähän tottunut. Olen ollut töissä Nokian alihankkijafirmoissa, joissa on käynyt samalla tavalla. Niissä olen tehnyt töitä loppuun asti, kunnes tehdas on laitettu kiinni.
Mietityttää, onko tehdastyö Salossa nykyään aina tällaista, että jossain vaiheessa kaikki loppuu. Kun Hella lopettaa, menee koko kaupunki taas huonompaan suuntaan. Onko täällä kohta enää mitään? Kauppakeskuksistakin lähtee liikkeitä pois ja kaikki tuntuu loppuvan.
Itse osaan jo kohdata työttömyyden, kun takana on aikaisempia työttömyyksiä. Olen oppinut, että jos tosissaan haluaa töihin, täytyy ehkä tehdä vähän huonompaakin duunia. Silti pidempi työttömyys pelottaa – en enää haluaisi joutua siihen tilanteeseen, että työttömyys jatkuu useampia vuosia. Silloin tuntuu siltä, että peli on menetetty."
Erkki Tuomisen valokuvanäyttely Tekijät ja Työ, Henkilökuvia Hella Lighting Finland -tehtaan työntekijöistä ja toimihenkilöistä on avoinna Salon Kulttuuritalo Villissä 29.1.2017 asti.
http://yle.fi/uutiset/3-9412741
Ehkäpä Suomi on uraauurtavalla tutkimustyöllään länsimaisen teollisuuden hyödyllinen idiootti. Vai maksetaanko meille hyvinkin löydöistämme? T... Tienataanko me tällä?
