Työllisyyden näkymät

Miten työllisyys kehittyy seuraavan 3 vuoden jaksolla

  • Työpaikat vähenevät n 10% tai enemmän

    Ääniä: 36 38.7%
  • Työpaikat vähenevät n 3% tai vähemmän

    Ääniä: 26 28.0%
  • Työllisyystilanne pysyy samana, kuin 2015 kesäkuussa

    Ääniä: 14 15.1%
  • Työpaikat lisääntyvät n 3% tai enemmän

    Ääniä: 22 23.7%
  • Työpaikat lisääntyvät n 10% tai enemmän

    Ääniä: 0 0.0%
  • Tulemme tarvitsemaan maahanmuuttoa työpaikkojen täyttämiseksi

    Ääniä: 2 2.2%

  • Äänestäjiä yhteensä
    93
  • Äänestys suljettu .
Mitä ihmettä, 3D-tulostus turvaa työpaikkoja – "Tekee suomalaisen tuotannon kilpailukykyisemmäksi"
Kolmiulotteisen tulostamisen avulla voidaan nopeuttaa ratkaisevasti tuotekehitystä. Se parantaa suomalaisyritysten kilpailuasetelmia.
Mihin valtioon lie maksavat veronsa lopulta nämä firmat joiden tuotanto muka tehostuu? Mitä tarkoittaa "suomalainen tuotanto" tässä asiayhteydessä? Aggressiivinen verosuunnittelu saattaa mahdollistaa sen että nämäkin voitot valuvat pääosin ulkomaille jottei vahingossakaan varat eksyisi suomalaisen rahvaan tai työväenluokan hyvinvointiin. Entä missä menee terveen ja epäterveen kyynisyyden raja?
Joka tapauksessa Puukko yllyttää suomalaisyrityksiä pohtimaan miten uutta teknologiaa voisi käyttää hyödyksi.
Puukon mukaan laitteiden ja materiaalin myynnin arvo on “vasta” 5,1 miljardia euroa, mutta suuremmat rahat piilevät uuden teknologian tuomassa lisäarvossa. Sen suuruutta ei osaa arvioida kukaan.
Tuossa lienee ne olennaisimmat - kukaan ei tiedä mitään. "Keksikää jätkät nyt jotakin tästä". Joku tulee hyötymään mutta ei osata sanoa kuka. Ei voida sanoa millään perusteella että "Tekee suomalaisen tuotannon kilpailukykyisemmäksi". Korkeintaan tämä tekee monesta alan toimijasta kilpailukykyisemmän, ml. varmasti jotkut suomalaisetkin, mutta ei todellakaan yksin suomalaiset. Ja kuten artikkelissa mainitaan, firma on osa saksalaista konsernia... Sitten puhutaan autojen ja lentokoneiden valmistuksesta, kahdesta ÄLTSIN suuresta suomalaisesta teollisuudenalasta... :rolleyes: Ehkäpä Suomi on uraauurtavalla tutkimustyöllään länsimaisen teollisuuden hyödyllinen idiootti. Vai maksetaanko meille hyvinkin löydöistämme? T... Tienataanko me tällä?
 
Helsingin Sanomien työelämän kohtuullistamista ja downshiftausta käsittelevä kolumni, mikä kieltämättä osuu kyllä oikeaan, vaikka kuinka vouhotettaisiin kaikenmaailman kikyistä ja muista heikennyksistä. Hullu paljon töitä tekee, viisas ja virkamies pääsevät vähemmällä. Näin se loppujen lopuksi on.

Uran ei tarvitse perustua paremman aseman ja palkan tavoitteluun – siirtyminen työelämässä alaspäin voi olla elämässä askel eteenpäin
Työelämän ei tarvitse kaikkien osalta perustua puhtaasti uralla etenemiseen, paremman palkan ja aseman tavoitteluun.

http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005024283.html
 
Serkullani on "pölkkyketju", kannolta tehtaaseen, ja häntä auttelen kotilomillani jaksamiseni mukaisesti. Olemme käyneet monesti läpi näitä "kortteja" ja epäilykseni on vahva korttien tarpeellisuuksien ja tarpeettomuuksien suhteen.
Esimerkiksi ammattikuljettajan pätevyyskortti. Pitää suorittaa viiden vuoden välein koulutukset joista pakollisia on EA ja Ennakoiva Ajon kurssit, ADR lupaan taitaa sitten olla joku muukin kurssi pakollisena ja loput sitten voi valita mitä vaan, mutta määrä näistä kursseista on 5 kpl. sitten nämä muut kurssit voi olla vaikka trukkikursseja, ei niistä kukaan mitään välitä.
Rahaa palaa / työntekijä 1400 Eur+ALV+ menetettyjä ajopäiviä 6 kpl. No kun sitten näitä kursseja istuttiin niin jossain vaiheessa yhtiössä jo kuskina 40 vuotta ollut kaveri kysyi kouluttajalta (n. 26 vuotias untuvikko siis koulutti), että milloinkas aletaan puhua niistä opittavista asioista täällä kurssilla, kun nämä asiat ovat jokapäiväisiä kuljettajan tehtäviä, joita täällä ollaan käyty läpi, niin oli nuori opettaja hieman heikoilla opetuksen suhteen... Noloa hommaa, täysin rahastusta koko touhu.


No kun serkkuni hommassa on 18 kpl yhdistelmäajoneuvoja, 4 kpl koneensiirtoalustoja, 6 kpl huoltoautoja ja säiliöauto 1 kpl. niin voitte arvata, millaisen määrän kuluja aiheuttaa korttikoulutukset.
ELY/Trafi henkilö sanoi eräässä tapaamisessa serkulleni ja minulle, että jos teistä tuntuu tällainen korttihomma kohtuuttomalta, niin mitä te täällä teette, pankaa pulju pussiin ja heittäkää vikiseminen pois, aikuiset miehet. Siis noilla sanoilla.
Minulla on pitkä pinna ja serkkuni on hieman pienempi, kuin minä. Onneksi sain kuitenkin kädestä kiinni serkkua, kun alkoi suonet pullistua ohimoilla ja käsi meni nyrkkiin...
Hän on tehnyt yrittäjänä hommaa 15 vuotiaasta asti, kun setäni kuoli ja jäivät äitinsä kanssa kahden firmaa pitämään pystyssä ja sitten tulee tällainen "asiantuntia" kuten tämä Trafin kaverin käyntikortissa oli tittelinä sanomaan, että "pidä tunkkis" niin voitte arvata, että motivaatio käydä korttikouluja on "kaivelussa"...

Voihan siellä korttien joukossa olla sellainenkin kortti, jota ei ole vielä pelattu ja on oppimisen kannalta "ässä hihassa" mutta en oikein usko äkkiseltään sellaista korttia olevan, jos ihminen on tehnyt sitä työtä aiemmin, jolle alalle se kortti vaaditaan...
Tämä on tietysti vain minun pieni ja kapea näkemys yhden yrittäjän korttihommasta ja oma kokemus tästä korttisopasta.

Muualla maailmalla tällaisia kortteja ei juuri ole, mutta turvakoulutuksia yms. asioita on, ilman virallisia maksuja korttien hankkimisen nimissä..

Itseäkin sylettää nuo korttihommat. Niissähän on ensimmäisellä kerralla pari uutta asiaa ehkä, silti vähintään työpäivän käyttäminen siihen on aika turhaa. Toisekseen uusiminen määräajoin on aivan järjetöntä. Niihin monivalintakysymyksiin voi typerämpikin vastailla tarpeeksi oikein monistenippua lukemalla tunnissa parissa. Normaali järkiset onnistuu kylmiltäänkin. Silti täytyy päivä istua kuuntelemassa itsestäänselvyyksiä.

Joku järjesti kaverille markkinat, veroistahan se menee. Ne ei ole muistaakseni keneltäkään pois.
 
Vartiainen on peruslähtökohdista oikeassa, mutta Hommaforumin hompanssit eivät älämölöltään jaksa/osaa lukea Vartiaisen virkettä loppuun.

Vartiaisen teesin pointti on työvoiman lisääntyminen, joka lisää kaikkea taloudellista toimeliaisuutta. Juuri siksi Helsingin, Tampereen ja Turun seudut kasvavat vauhdilla. Vaikka niissä on työttömyyttä, niin työpaikkojen määrä kasvaa sitä nopeammin ja kokonaismäärässä työllisten määrä kasvaa. Tästä syystä näiden alueiden talous kasvaa kohisten.

Vai väittääkö joku Suomen talouskasvun tapahtuvan vaikka Ilomantsissa tai Pieksämäellä? Ei tapahdu, koska nämä kituvat paikkakunnat ovat muuttotappion kierteessä. Työikäinen väki muuttaa etelän kaupunkeihin ja vie elinvoiman mennessään.

Vartiainen on jo pitkään nostanut esiin työperäisen maahanmuuton, joka kasvattaa vastaanottajan taloutta. Ja niin se todellakin tekee. Kiinalaiset insinöörit, virolaiset bussikuskit, Lappeenrantaan asettuvat venäläiset kodinkonemyyjät ja muut työtä tänne tekemään tulevat ovat ehdottomasti positiivinen asia Suomen taloudelle. Tätä hompanssit eivät ymmärrä.

Suomen maahanmuuttopolitiikasta puuttuu työperäisen maahanmuuton etusija ja se on meille todella huono asia. Nämä väkijoukot, joita meille suurin määrin on tulleet eivät ole millään mittarilla Vartiaisen tarkoittamaa maahanmuuttoa, eivätkä siten lisää talouden vauhtia.

Valtiosihteeri romuttaa kolme myyttiä työttömyydestä

"Toisen myytin mukaan työllisyys nousee isoilla kaupunkialueilla. Todellisuudessa kaupunkien työllisyys on Hetemäen mukaan laskenut 2010-luvulla. Työllisyysaste on puolestaan kohentunut Lapissa, Pohjanmaalla ja Ahvenanmaalla.
Kolmannessa myytissä työttömyys laskee kohtuulliseksi, kunhan työn kysyntä elpyy ja uusia työpaikkoja alkaa tulla tarjolle.
– Työttömyys on kasvanut nopeimmin kuitenkin Uudellamaalla, jossa myös avoimet työpaikat ovat lisääntyneet nopeimmin, Hetemäki muistuttaa.
"


Oho.
Mitä muuhun tulee, Vartiainen ei ole edelleenkään pystynyt todistamaan työperäisen maahanmuuton syy-seuraussuhteen kulkemista juuri tuohon suuntaan. Itse epäilen, että harva kiinalainen tai virolainen tai venäläinen tulee Suomeen vain katselemaan, josko täältä löytyisi insinöörin, bussikuskin tai myyjän hommia. Suomeen on toki paljonkin työperäistä maahanmuuttoa: se vain on täysin Vartiaisen teesien vastaista, eli Suomeen tuodaan ulkomailta olemassaoleviin matalan tuottavuuden työpaikkoihin työväkeä tekemään sellaisia töitä joita kantaväestö ei halua siihen hintaan tehdä. Jompi kumpi on siis väärässä - Vartiainen tai todellisuus.
 
Itseäkin sylettää nuo korttihommat. Niissähän on ensimmäisellä kerralla pari uutta asiaa ehkä, silti vähintään työpäivän käyttäminen siihen on aika turhaa. Toisekseen uusiminen määräajoin on aivan järjetöntä. Niihin monivalintakysymyksiin voi typerämpikin vastailla tarpeeksi oikein monistenippua lukemalla tunnissa parissa. Normaali järkiset onnistuu kylmiltäänkin. Silti täytyy päivä istua kuuntelemassa itsestäänselvyyksiä.

Joku järjesti kaverille markkinat, veroistahan se menee. Ne ei ole muistaakseni keneltäkään pois.

Aivan!
Ja kun hallituksen eräs fokusaluesta on digitaalisuus, niin miten ihmeessä näitä ei voida tehdä etänä? Olla paikalla ja istua päivä pakkopullana asiaa, kun sen voisi tehdä kuten apteekkialalla on pakollisia koulutuksia.
Eli kirjaudutaan sisään netin kautta järjestelmään, jossa jokaisella on käyttäjätunnus oma hetu, sitten vaan valitaan ohjelma katsotaan se läpi ja tehdään lopuksi koe. Voisi itse valita milloin sen tekee, mutta viimeinen päivä on olemasssa ja sitä jos ohittaa, luvat ei ole kunnossa....

On tehty todellinen järjestelmä jollekkin hyvälle veljelle :)
 
Korttihommista: kikyksi olisi voinut riittää ihan niiden perusteellinen perkaus. Suunnilleen samat työpäivät.
 

French workers get 'right to disconnect' from emails out of hours


France employees are getting the legal right to avoid work emails outside working hours.

The new law, which has been dubbed the "right to disconnect", comes into force on 1 January.

Companies with more than 50 workers will be obliged to draw up a charter of good conduct, setting out the hours when staff are not supposed to send or answer emails.

France has a working week of 35 hours, in place since 2000

------------------------------------------------------------------------
 
Helsingin Sanomien työelämän kohtuullistamista ja downshiftausta käsittelevä kolumni, mikä kieltämättä osuu kyllä oikeaan, vaikka kuinka vouhotettaisiin kaikenmaailman kikyistä ja muista heikennyksistä. Hullu paljon töitä tekee, viisas ja virkamies pääsevät vähemmällä. Näin se loppujen lopuksi on.

http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005024283.html

Sotilaallista naurua kolmannella!

Taloustilanne on ollut perseestä lähes vuosikymmenen. Ansiosidonnaiset loppuu yhä useammalta keskiluokkaiselta ja se 5000+ työpaikka kuuluu yhä useammalla sinne menneisyyden kultaisiin vuosiin. Peruspäivärahan painaessa päälle on sitten pakko ottaa se 2000-2500 paikka tai ryhtyä nälkäpalkkayrittäjäksi. Koska kasvot täytyy pelissä säilyttää puhutaan downgradaamisesta yms. hötöstä.

Hesari jakaa tähän kylmään taloudelliseen peliin omaa salvaansa. Puuduttava voide onkin joskus tarpeen, varsinkin kun päädyt pyllistelemään alemmalle orrelle.
 
Tämmöinen joka ei koskaan ole noussut muurahaisen tasosta korkeammalle on sitten onnekkaampi koska ei putoa korkealta kun ei ole koskaan saanut edes maistaa ylellistä elämää. :)
 
Tämmöinen joka ei koskaan ole noussut muurahaisen tasosta korkeammalle on sitten onnekkaampi koska ei putoa korkealta kun ei ole koskaan saanut edes maistaa ylellistä elämää. :)

Ainahan ylemmiltä luokilta voi oppia jotain.

Jos käy niin onnettomasti, että menätät työkykysi, perheesi ja asuntosi niin älä ala surkuttelemaan.

Neukkukuutiossa eläminen on vain downshiftausta ja ilmoitat vain kaikille, että saat rahasi nettipokerista!:rolleyes:

On nimittäin toi pokeri suosittu peli koulutettejun työtätekemättömien parissa. Nettipokerilla ja vedonlyönnillä elätetään perhekkin vaikka vaan pari vuotta aikaisemmin ei katsottu edes urheiluruutua ja korttipeleistäkin kokemus rajoittui erään kasinoa söpön vaaleanverikön kanssa rippileirillä.:D:(
 
Ihmeellistä itkemistä ja itsesäälissä rypemistä edelleen, ei ole näköjään täälläkään meno muuttunut miksikään. Toisaalta, ei kyllä ihmetytä yhtään kun tässä jo pari vuosikymmentä on joka luukusta on toitotettu kelkasta pudonneille kaunaa, katkeruutta ja vihaa sekä uhrin asemaa. Heikompi aines onkin jo saatu lietottua semmoiseen passiivis-agressiiviseen latinkiin että heitä on äärimmäisen helppoa manipuloida toimimaan omaa etuaan vastaan.

Huvittavaa tuo vollotus "korttihommista". Epäilemättä ulina olisi kahta kauhemapaa jos kaikki alalle pääsyä rajaavat tutkintovaatimukset vedettäisiin silppurista alas ja samasta leivästä pelmahtaisi kamppailemaan lauma mamuja.

Hemmetin masentavaa seurata miten aikuiset (?) ihmiset on saatu taannutettua tuommoiseen ikuiseen murkku-uhmaan jossa asetutaan aina ja kaikkialla poikkiteloin ihan vaan periaatteesta. Eikö teitä oikeasti ala jo itseännekin ärsyttämään tuommoinen jatkuva kaikki on paskaa -asenne?
 
Ehkä säälittävintä koko foorumilla on aikuinen mies (?) joka mesoaa ja itkee siitä miten muut valittavat, vailla ainoatakaan omaa järjellistä argumenttia.

Talous"viisaiden" viestihän on vuosia ollut että tästä lähtien tavallinen kansalainen joutuu tekemään koko ajan enemmän työtä koko ajan huonommalla palkalla kaikkien muiden palveluiden pikkuhiljaa huonontuessa. Jos viesti on se että joko teette näin niin kaikki huononee hitaasti, tai ette tee jolloin kaikki huononee nopeammin, niin voiko ihmisiä syyttää siitä ettei tällainen täydellinen näköalattomuus miellytä?
 
Eikä se todellakaan ole kansalaisten vika että palkankorotuksia on tehty lainarahalla vuodesta 2008 lähtien. Eikös se alamäki alkanut suunnilleen siitä kun Käteinen totesi että talouskriisi ei koske Suomea ja jatkettiin vanhaan tahtiin palkkojen korotusta kuin ennen, sen sijaan että olis alennettu palkkoja?
 
Sotilaallista naurua kolmannella!

Taloustilanne on ollut perseestä lähes vuosikymmenen. Ansiosidonnaiset loppuu yhä useammalta keskiluokkaiselta ja se 5000+ työpaikka kuuluu yhä useammalla sinne menneisyyden kultaisiin vuosiin. Peruspäivärahan painaessa päälle on sitten pakko ottaa se 2000-2500 paikka tai ryhtyä nälkäpalkkayrittäjäksi. Koska kasvot täytyy pelissä säilyttää puhutaan downgradaamisesta yms. hötöstä.

Hesari jakaa tähän kylmään taloudelliseen peliin omaa salvaansa. Puuduttava voide onkin joskus tarpeen, varsinkin kun päädyt pyllistelemään alemmalle orrelle.

Parempi opetella tykkäämään downshiftauksesta ja -greidauksesta, koska useimpien osalta ne tarkoittavat "elämän leppoistamista" pakon edessä nollatuntisopimusten ja "kilpailukykyisen palkkauksen" muodossa. Trendi on tulevaisuudessa nouseva, joten siitä kannattaa tehdä muotia. Näin kenenkään downshiftaajan ei tarvitse muodin edelläkävijänä kokea häpeää, koska elämäntapa hyväksytään sosiaalisesti.

Suomessa ainoat järkevät perinteiset työpaikat ovat tällä menolla pian enää julkisella sektorilla ja niiden puuttuessa on parempi suunnata suosiolla ulkomaille koulutetun työvoiman paremman arvostuksen, matalamman veroasteen ja suhteessa paremman ostovoiman pariin. Näin moni onkin jo tehnyt ja tulee tekemään vastaisuudessakin.
 
Huvittavaa tuo vollotus "korttihommista". Epäilemättä ulina olisi kahta kauhemapaa jos kaikki alalle pääsyä rajaavat tutkintovaatimukset vedettäisiin silppurista alas ja samasta leivästä pelmahtaisi kamppailemaan lauma mamuja.

Omat kokemuksen on sen suuntaisia, että usein juuri mamuilla on noita pätemiskortteja lompakot täynnä.

No ilmeisesti heillä on aikaa niitä suoritella ja maksajana on taikaseinä, eli se ei ole keneltäkään pois.

Yllättäen hommiin on sitten palkattu kortittomia suomalaisia, jotka ymmärtää esimerkiksi lyhyet suulliset ohjeet, kuin noita moniosaajia jotka esittelevät viiden eri alan kortteja.
 
Tuli muuten yhtäkkiä mieleen sellainen "Reality" konsepti, että aletaan 6 tyypin kanssa hakea työtä, kuka työllistyy ja minne.
Tämä pullahti päähäni, kun meille heitettiin alaisuuteen uusi jaos ja jokainen hakee uudelleen duunia, siis mitä tahansa duunia ja minä mietin, että jos ottaisin ja hakisi koko puljun paskinta/kovinta duunia. Jaksaisinko tällaisena "romuna" painaa enää sitä 14 tunnin päivää ja olla silti hymyilevä ja rehti työkaveri, joka tarjoaa aina jokaiselle kollegalle auttavan käden, jos tilanne painuu pahaksi niin vapaalla tai duunissa.

Mikä on mielipiteenne, jaksaisitteko te nuoruutensa ammatissa ja kuinka kauan?
Mikä ammatti olisi haussa ne, jos tällainen eteen tulisi?
Entä jos tilanteen edessä yhtäkkiä muuttuisi ja pitäisi löytää duuni, mitä työtä hakisitte?

Soitin kotiin ja sanoin mammalle, että mitä jos aloitan pohjalta uudelleen? Hän sanoi, että olet romu mies, etkä enää nuori, mutta pääsi on täynnä tietoa, kätesi ovat kuin terästä ja osaat tehdä mitä vaan, joten en epäile pärjäämistäsi, teet sen jos haluat... eli pallo on mulla, mitä mieltä olette, jaksaako tällainen pappa vielä aloittaa 4. Raudoittajana ja katkaisupöydän apurina. Palkka on vajaa 4000 taalaa kuussa, työpäivän pituus on 260 tuntia kuussa. Keskimääräisen päivänä kantaisi 20 tonnia harjaterästä, käsin.
Itse en jännitä kantamista, olen todella timmissä kunnossa vanhaksi mieheksi...
 
Irtisanomiset ovat muutakin kuin lukuja – lakkautettavan salolaistehtaan työntekijät kertovat
Valokuvaaja Erkki Tuominen antaa kasvot Hella Lightingin tehtaan työntekijöille, joita uhkaa työttömyys. Pyysimme neljää heistä kertomaan tarinansa.
19.1.2017 klo 19:13
13-3-9412668.png

Erkki Tuominen
Hella Lighting
  • Hella Lighting Finland Oy on johtava LED-tuotteita valmistava yritys Pohjoismaissa
  • Yritys on perustettu Talmu nimisenä vuonna 1955 ja vuodesta 1983 lähtien se on ollut Hella-konsernin omistama
  • Hella Lighting työllistää Salossa 180 työntekijää
  • Nyt Hella Lighting on siirtämässä Salon tuotannon Romaniaan
  • Tuotannon loppuminen tietää noin 165 henkilön irtisanomista
  • Tuotanto Salossa loppuu vaiheittain vuoden 2018 loppuun mennessä
Kun yritystoiminta loppuu tai muuttaa muualle ja tehtaita suljetaan, irtisanottavien ihmisten mukana katoaa vuosikausia kokemusta ja taitoa. Hella Lightingin Salon-tehtaan kohdalla tämä tarkoittaa yli tuhatta vuotta.

Valokuvaaja Erkki Tuominen halusi antaa kasvot tehtaan työntekijöille, ihmisille, jotka ovat työttömyysuhan alla. Tuominen haluaa kuvillaan näyttää, että irtisanomiset ja firmojen lopetukset ovat lukujen lisäksi myös pitkiä työuria ja ylpeyttä omasta työstä.

Pyysimme neljää Hella Lightingin työntekijää kertomaan, miltä irtisanomiset työntekijän näkökulmasta tuntuvat.

Eija Havulinna, 62 vuotta, laatuteknikko – 40 vuotta Hellalla
13-3-9412656.png

Erkki Tuominen
"Aloitin työt Hellalla toukokuussa 1977. Mieheni oli silloin Salossa töissä, ja ajattelimme, että on helpompi, jos minäkin saan töitä täältä. Olin ollut aikaisemmin töissä Turun telakalla ja Saloralla, joten tuntui mukavalta päästä pienempään yritykseen töihin. Työskentelin ensin työkaluosastolla muottisuunnittelussa ja sitten yli 20 vuotta tuotekehityksessä. Nyt olen ollut 14 vuotta laatuteknikkona.

Koko tehtaalla on vain kolme ihmistä, jotka ovat olleet täällä kauemmin kuin minä. Jossain vaiheessa mietin, että voisin vaihtaa työpaikkaa, mutta kun lapset menivät kouluun, oli helpompaa vain jäädä.

Olen viihtynyt Hellalla ja ajattelen positiivisesti kulunutta 40:tä vuotta. Muutoksia on mahtunut vuosien varrelle. Kun tehdas oli yksityisomistuksessa, saimme toimia paljon itsenäisemmin kuin nyt. Hellan myötä tuli jokaiseen asiaan oma normi, jonka mukaan mennä. En osaa kuitenkaan valittaa, itse olen tieni valinnut.

Tieto tuotannon loppumisesta oli sokki. Tehtaan ilmapiiri oli aivan nollassa muutamia viikkoja sitten. Nyt se on alkanut pikkuhiljaa parantua, kun pääsimme neuvotteluissa sopimukseen johdon kanssa. Oma tilanteeni ei ole ollenkaan paha, sillä jään tästä eläkkeelle. Loppuaika on työntäyteinen, sillä on hirveästi materiaalia, jotka pitää vielä setviä.

Omalla kohdallani pahin pelko on, että joudun jäämään Saloon.

Eija Havulinna
Tämä on huono asia koko Salolle, ei tähän kaupunkiin olisi tarvittu enää yhtään vastaavaa. Meidänkin firmassa on paljon sellaisia tapauksia, että molemmat avioparin osapuolet ovat töissä täällä. On rakennettu talo Salon seudulle ja on kauhean hankala lähteä hakemaan muualta töitä.

Omalla kohdallani pahin pelko on, että joudun jäämään Saloon, jos en esimerkiksi saa taloa myytyä. En viihdy täällä ja haluaisin palata takaisin Turkuun, josta olen kotoisin. Minua ei ole pitkään aikaan pidätellyt täällä mikään muu kuin työ.

Irtisanomisissa ja yritysten lakkauttamisissa ei ajatella ihmisiä. Luku on ainoa, mikä merkitsee – se, mitä jää viivan alle. Eikä kyse ole vain Hellasta, sama on monissa muissakin paikoissa. Se on raakaa peliä."

Pertti Suuronen, 44 vuotta, koneryhmänhoitaja – 20 vuotta Hellalla
13-3-9412658.png

Erkki Tuominen
"Olin muovihommissa muualla, mutta kun kuulin, että Hellalla tarvitaan työvoimaa, siirryin sinne. Aloitin varoituskolmiolinjalla, ja sen jälkeen pääsin koneryhmänhoitajaksi. Olen käynyt periaatteessa Salon kaikki muovikoneet läpi.

Hella on ollut hyvä työpaikka. Työtehtävät ovat sopivan haasteelliset ja palkka on asiallinen. Työyhteisö on poikkeuksellisen hyvä, enkä ole monessa muussa paikassa huomannut samanlaista. Työkaverit pysyvät usein samoissa vuoroissa ja olemme päivittäin tekemisissä. Meillä on ollut mahtavaa aikaa ja olemme pitäneet yhteyttä vapaa-ajallakin.

Kun tieto tuotannon loppumisesta tuli, mielessä kävi monenlaisia ajatuksia. Mitä nyt tapahtuu? Olin ajatellut, että pysyisin Hellalla ehkä koko työurani. Nyt edessä on taas uudet haasteet ja pitää 20 vuoden jälkeen alkaa etsiä uutta työpaikkaa.

Olemme miettineet, että pystyisikö tällaisia asioita jotenkin estämään, mutta aika vaikeaa se on.

Pertti Suuronen
Tieto latisti heti työmotivaatiota. Ei töihin ole mieluisaa mennä, kun tietää, että joku päivä voi periaatteessa olla sellainen, ettei kellokortti enää toimikaan.

Harmittaa, että näin voi käydä. Olemme miettineet, että pystyisikö tällaisia asioita jotenkin estämään, mutta aika vaikeaa se on. Ratkaisu lähtisi poliittiselta puolelta. Yritysten lopettamissääntöjä olisi syytä hiukan tarkistella. Se on Suomessa niin helppoa – ilmoitetaan vaan, että siirrämme tuotannon. Siinä ei ajatella ihmisiä, joita asia koskettaa. Vain raha vaikuttaa.

En vielä tiedä, mitä teen sen jälkeen, kun työt loppuvat. Todennäköisesti edessä on opiskelu tai alan vaihto. Nyt kuitenkin teen töitä niin kauan kuin pystyn, ja kun lappu tulee konkreettisesti käteen, on aika miettiä enemmän."

Tanja Lehtinen, 36 vuotta, vuorovastaava – 11 vuotta Hellalla
13-3-9412659.png

Erkki Tuominen
"Muistan hyvin, kun aloitin työt Hellalla. En ollut koskaan ollut näin isossa tehtaassa töissä, joten minua jännitti aivan järkyttävän paljon. Totta kai olin myös innoissani, että pääsin töihin.

Aloitin kokoonpanotehtävissä ja siirryin muutaman vuoden jälkeen vuorovastaavaksi. Työpaikka on ollut aivan ihana eikä toista vastaavaa varmaan tule koskaan olemaan. Tietysti aina työpaikalta saa uusia kavereita, mutta Hellan tehtaalla on ollut jotain ihan erityistä. Osastomme on kuin pieni perhe ja meillä on ymmärtäväinen pomo. Olen myös löytänyt itselleni miehen täältä. On niin harmillista, että kaikki tulee loppumaan.

Muistan selvästi sen päivän, kun tieto toiminnan loppumisesta tuli. Olin aamulla tekemässä hevoskauppoja ja sanoin kaupantekotilanteessa, että minun pitää käydä pikaisesti töissä. Ilmoitus kaiken loppumisesta pysäytti pahasti. Aloin miettiä omaa elämääni, ja kaikki isot tulevaisuudensuunnitelmat menivät heti jäihin.

Ajatukseni olivat koko ajan ihan muualla ja unohtelin asioita. Ensin ihmettelimme asiaa, mutta ihmettely muuttui kiukuksi ja vihaksi. Työt tehtiin tietysti niin kuin kuuluukin, mutta hammasta purren mentiin. Lakon jälkeen työmotivaatio on ollut taas parempi. Täytyy mennä kunnialla loppuun asti, ei tässä auta mikään muu.

Toivoisin, että asiat saataisiin päätökseen. Olisi helpompaa, kun tietäisi, koska työt loppuvat.

Tanja Lehtinen
Reilu vuosi sitten pääsin pomoni ja hänen pomonsa kanssa Romaniaan ja Itävaltaan Hellan tehtaille tutustumaan niiden toimintaan. Se oli hieno reissu. Kun kiertelimme Romaniassa, tuli vastaan koko ajan uusia halleja ja mietimme, mitä se tarkoittaa. Emme me kuitenkaan ajatelleet, että meidän työmme siirtyisivät Romaniaan.

Kukaan ei vielä tiedä, kuinka pitkään töitä riittää. Olettaisin, että varmaan loppuvuoteen asti, mutta voihan se olla niin, että jo elokuussa tulee lähtö. Toivoisin, että asiat saataisiin päätökseen. Olisi helpompaa, kun tietäisi, koska työt loppuvat. Odottaminen on stressaavaa.

Minulla on lapsia, hevosia, talo, auto ja vene, eikä vielä olla ihan velattomia. Vähän pelottaa, miten kaiken saa hoidettua. Toivon kuitenkin, että tekevä aina töitä löytää. Ehkä lähden vielä opiskelemaan hevosalalle. Sen lisäksi täytyy varmaankin miettiä jotain muuta, koska hevosalalla on vaikea elättää itseään ja perhettään. Olen miettinyt, haluanko enää mennä tehdastyöhön, koska tällaiseen työhön, jossa nyt olen, tuskin tulen enää pääsemään."

Marko Lindholm, 32 vuotta, muovityöntekijä – 1 vuosi Hellalla
13-3-9412657.png

Erkki Tuominen
"Avovaimoni ystävän isä oli työnjohtajana Hellalla ja hän etsi tehtaalle työntekijää. Mulla oli kokemusta vuorohommista, joten ei mennyt kauaakaan, kun tuli pyyntö laittaa CV tulemaan. Samana päivänä tuli kutsu haastatteluun ja sain paikan.

Olin ollut työttömänä kaksi vuotta, ja tuntui hienolta saada töitä. Pidin Hellaa hyvänä työnantajana ja muutamia ystäviänikin oli siellä töissä. Oli helppo päästä mukaan työporukkaan, kun tunsi ihmisiä jo valmiiksi.

Olen pitänyt työstäni. Olen tehnyt monia erilaisia hommia, nyt viime aikoina olen koonnut laivan sisävaloja. Työporukka on mukavaa.

Kerran toisesta paikasta tuli kysely, että pääsisinkö heille töihin. Pätkä olisi ollut lyhyempi kuin sen hetkinen sopimukseni Hellalla oli, mutta siitä olisi ehkä joskus voinut vakinaistua. Päätin kuitenkin pysyä Hellalla ja katsoa, jos saisin täältä vakituisen paikan. Yt-neuvottelut alkoivat, joten en saanut vakituista paikkaa.

Mietityttää, onko tehdastyö Salossa nykyään aina tällaista, että jossain vaiheessa kaikki loppuu. Onko täällä kohta enää mitään?

Marko Lindholm
Tieto tuotannon loppumisesta tuli täytenä yllätyksenä. Ajattelin, että Hella on sellainen tehdas, joka ei tule koskaan lähtemään Salosta. Se on toiminut tässä niin kauan. Fiilikset eivät olleet kovin iloiset, mutta toiset ovat ottaneet tilanteen vielä rankemmin. Itse olen tähän jo vähän tottunut. Olen ollut töissä Nokian alihankkijafirmoissa, joissa on käynyt samalla tavalla. Niissä olen tehnyt töitä loppuun asti, kunnes tehdas on laitettu kiinni.

Mietityttää, onko tehdastyö Salossa nykyään aina tällaista, että jossain vaiheessa kaikki loppuu. Kun Hella lopettaa, menee koko kaupunki taas huonompaan suuntaan. Onko täällä kohta enää mitään? Kauppakeskuksistakin lähtee liikkeitä pois ja kaikki tuntuu loppuvan.

Itse osaan jo kohdata työttömyyden, kun takana on aikaisempia työttömyyksiä. Olen oppinut, että jos tosissaan haluaa töihin, täytyy ehkä tehdä vähän huonompaakin duunia. Silti pidempi työttömyys pelottaa – en enää haluaisi joutua siihen tilanteeseen, että työttömyys jatkuu useampia vuosia. Silloin tuntuu siltä, että peli on menetetty."

Erkki Tuomisen valokuvanäyttely Tekijät ja Työ, Henkilökuvia Hella Lighting Finland -tehtaan työntekijöistä ja toimihenkilöistä on avoinna Salon Kulttuuritalo Villissä 29.1.2017 asti.

http://yle.fi/uutiset/3-9412741

 
Työelämä haluaa nopeita – Harkitseville ja hiljaisille ei ole kysyntää
Miten ne ihmiset, jotka eivät syty vauhdista ja nopeista käänteistä, saadaan voimaan töissä hyvin? Työterveysyritys ottaa käyttöön kyselyn saadakseen selville, mikä tietotyössä kuormittaa.

Kotimaa5.2. 09.51
Timo Marttila
24245900-800x_.jpg

Työterveyspsykologi Airi Hietakangas näkee työelämän muutoksen vastaanotollaan selvästi. Finla Työterveys ottaakin käyttöön kyselyn sen kartoittamiseksi, mitkä asiat tietotyössä kuormittavat ja mitkä energisoivat, ja miten keskittymistä voidaan parantaa.


Syvennyt paneutumista vaativaan työtehtävään. Puhelin soi. Kiipeät ylös mielesi huoneesta, ja vastaat.

Keskityt uudestaan, kunnes asiakas astuu ovesta ja työtoverilla on kysyttävää. Sähköpostiin on kertynyt monta viestiä. Vilkuilet niitä, palaat takaisin työtehtävän pariin, mutta puhelimesi kilauttaa tekstiviestin; vaimo toivoo sinun käyvän kaupassa. Kilkutus jatkuu, koska futisporukkasi sopii pelivuoroista WhatsApp-ryhmässä.

Kohta alkaa palaveri. Jätät työsi kesken, sillä ennen palaveria sinun pitää ehtiä hoitaa kaksi muuta työtä, ja lähettää muutama sähköposti. Projektin deadline puuskuttaa päälle. Puhelimesi soi.

Ihminen ei voi tehdä monta asiaa yhtä aikaa
Professori Liisa Keltikangas-Järvinen kertoo, että multitaskaamiseen eli monen asian tekemiseen samanaikaisesti ei kykene kukaan, koska ihmisen aivoja ei ole rakennettu siihen. Erityisen tukalaa ja kuormittavaa monitekeminen ja tehtävästä toiseen hyppiminen on niille persoonallisuuksille, jotka tarvitsevat aikaa suunnittelulle ja pohdinnalle, ja jotka haluavat tehdä työnsä pikkutarkasti ja harkiten.

– Työelämä on asettanut ihanteeksi asioita, jotka ovat aivoille mahdottomia. Ihminen ei voi tehdä monta asiaa yhtä aikaa, hän voi vain siirtyä tehtävästä toiseen. Jatkuvat keskeytykset kuormittavat työmuistia. Kuvitellaan, että ihmiset tottuvat, mutta eivät he totu. Siinä menee tuhat vuotta, että aivot muuttuvat.

Arttu Laitala / Alma Median arkisto
24245901-800x_.jpg

Professori Liisa Keltikangas-Järvinen painottaa, että persoonallisuuden piirteillä ei ole yhteyttä ihmisen ammattitaitoon. Ulospäinsuuntautunut persoona tai rauhallinen ja vetäytyvä luonne voivat kumpikin olla työssään tehokkaita ja taitavia tai saamattomia ja osaamattomia. Ekstrovertti voi olla lämmin tai täynnä itseään, ja yhtä hyvin introvertti.

Temperamentti ei ennusta taitoja
Professori paheksuu nykyajan tyyliä, jossa työn laadun sijaan arvostetaan toimintatapaa, ja jossa ulospäinsuuntautuneet ja nopeat ohittavat verkkaiset ja vetäytyvät. Työpaikoilla tarvitaan erilaisia luonteita.

– Tarvitaan sitä aktiivista ja ulospäinsuuntautunutta, kun tehdään asioita nopeasti, mutta tarvitaan myös harkitsevaa, huolestumiseen taipuvaista arvioimaan riskejä. Valitettavasti työhönottajat yleensä palkkaavat kaltaisiaan eli ekstrovertteja.

Tutkimusten mukaan ulospäinsuuntautunut ekstrovertti saa paremmat pisteet, kun pitää työskennellä nopeasti aikapaineessa. Sisäänpäin kääntynyt introvertti taas saa paremmat pisteet, kun mitataan kestävyyttä. Muutoin temperamentti ei ennusta kognitiivisia taitoja, esimerkiksi älyä, eikä persoonallisuuden piirteillä ylipäätään ole yhteyttä osaamiseen tai ammattitaitoon.

– Kuka potilas esimerkiksi välittää siitä, onko kirurgi sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut?

Keltikangas-Järvinen lohduttaa, että ihminen ei toimi temperamenttinsa varassa. Introverttikin pystyy muuttamaan toimintatapojaan.

– Jos hitaus oikeasti rajoittaa osaamista, se ei ole temperamenttikysymys, vaan kyse on kognitiivisten taitojen puutteesta.

Tarve keskittymisrauhaan on myös eri asia kuin se, että laiskuus ja töiden välttely yritetään piilottaa syytöksiin liian kireästä työtahdista.

Miten saadaan ne jaksamaan, jotka kärsivät vauhdista?
Työterveyslaitoksen vanhempi tutkija Ari Väänänen on tutkinut suomalaisen työntekijäideaalin muuttumista. Kun 1940–1950-luvulla työpaikkailmoituksissa haettiin osaavia ammattimiehiä, jotka hoitivat hommansa eivätkä kovasti ryypänneet, vaatimuksiin alkoi 1960–1970-luvuilla tulla mukaan sosiaalisia avuja.

– 2000-luvulla alkoivat korostua superlatiivit. Maininnat emotionaalisuudesta, sosiaalisesta pärjäämisestä ja toisaalta kilpailuhenkisyydestä ovat moninkertaistuneet viime vuosikymmeninä. Nyt halutaan ihmisiä, jotka pystyvät nopeasti hyppimään tehtävästä toiseen, johtamaan itseään ja sietämään stressiä. Tiettyjen temperamenttien vallitsevat ominaisuudet eivät varmaankaan sovi moniin nyt vallalla oleviin töihin, Väänänen aprikoi.

Hän näkee isoksi työhyvinvointikysymykseksi sen, miten ne ihmiset, jotka eivät syty vauhdista ja odottamattomista käänteistä, saadaan voimaan töissä hyvin.

– Työorganisaation olisi hyvä pystyä esimerkiksi luomaan toimintarakenteita ja työskentelytiloja, joissa ei tarvitse koko ajan reagoida sähköpostiin, konsultoida työtoveria tai vastata puheluihin.

Kerro esimiehelle, jos et pysy kyydissä
Tutkija Minna Toivanen Työterveyslaitokselta kytkee kovan tempon ja monitekemisen digitalisaatioon.

– Kun ennen posti tuotiin huoneeseen kerran päivässä, nyt sähköposti tulvii sitä koko ajan. Älypuhelin on aina mukana. Erilaisia pyyntöjä satelee.

Osa ihmisistä nauttii hektisestä tekemisestä ja pitkästyisi, jos heidän pitäisi puurtaa pitkään yhden asian parissa, mutta mitä tehdä heille, jotka kokevat roikkuvansa työelämän kärryissä enää yhdellä kädellä? Toivanen suosittaa ottamaan yhteyttä esimieheen.

– Ei ole kenenkään etu, jos työ tulee huonosti tehdyksi ja sen fokus on kateissa. Monesti ihmiset itsekin ajautuvat sählinkiin ja unohtavat, mikä heidän työssään olikaan keskeistä.

Työterveys ottaa käyttöön kyselyn
Finla työterveyden työterveyspsykologi Airi Hietakangas näkee työelämän muutoksen vastaanotollaan selvästi. Yhä useampi ihminen kokee työhön liittyvän liikaa vauhtia ja kuormaa.

Finla Työterveys onkin juuri ottamassa käyttöön Työterveyslaitoksen kehittämän Aivotyön ergonomia –kyselyn asiakasyritystensä työntekijöille. Sillä kartoitetaan, mitkä asiat tietotyössä energisoivat ja kuormittavat sekä etsitään keinoja helpottamaan keskittymistä.

– Tietotyössä työntekijöille ropisee tehtäviä laajasti organisaatiosta. On ikään kuin monta toimeksiantajaa, muitakin kuin esimies, ja työhön liittyy paljon näkymätöntä ponnistelua ja keskeytyksiä.

Hietakangas näkee tietyt asiantuntijatyöt riskiryhmässä – järjestelmäasiantuntijat, mainosalan, media-alan ja tekniset työt – mutta toteaa, ettei helppoja töitä enää juuri olekaan.

– Ihminen jaksaa kuormituspiikkejä, mutta ei jatkuvaa kuormitusta.

Työterveyspsykologi muistuttaa, että yritettäessä tehdä monta asiaa yhtä aikaa työ hidastuu.

– Nopeinta on tehdä työ kerralla kunnolla.

Hietakangas haluaa kuitenkin tehdä eron huolellisuuden ja liiallisen vaativuuden välillä. On ihmisiä, jotka loputtomiin viilaavat pilkkua.

– Kyllähän työn pitää myös tuottaa, ihmisen pitää olla valmis oppimaan uutta ja joustamaan vanhoista työtavoista.

Mauri Ratilainen / Aamulehden arkisto
24245902-800x_.jpg

– Lähes 40 prosenttia kuntatyöntekijöistä kokee, että työmäärä ylittää usein sietokyvyn, kertoo Työterveyslaitoksen johtava asiantuntija Tuula Oksanen.

Tulevaisuudessa pärjää se, joka osaa levätä – ei se joka tekee eniten, työterveyspsykologi ennustaa

Näinkin voi firma tehdä: ”Myyntihanat on pantu tylysti kiinni, kun taakka on käynyt liian raskaaksi”

Lähes 40 prosenttia kokee työmäärän ylittävän sietokyvyn
Työn kuormituksesta on saatavilla ristiriitaisia tietoja. Työ ja terveys Suomessa 2012 –tutkimuksen mukaan 84 prosenttia työssäkäyvistä koki, että työkyky vastaa vähintään melko hyvin työn henkisiä vaatimuksia. 28 prosenttia koki työnsä rasittavaksi.

Työolojen muutokset 1977–2013 –tutkimuksessa erityisesti vuosina 1984, 1990 ja 1997 huomiota herättävää oli, että kiirettä koskevat kysymykset tuottivat jatkuvaa kasvua. Sen jälkeen kiireen haittaavuus on vähentynyt. Vuonna 2013 tilanne oli se, että 28 prosenttia sanoi kiireen haittaavan työtään.

Sen sijaan Kunta10 -tutkimukseen viime vuonna haastatelluista yli 65 000 kuntatyöntekijästä peräti 39 prosenttia kokee, että työmäärä ylittää sietokyvyn usein tai melko usein.

Määrähän on järkyttävä?

– Olen aivan samaa mieltä, Työterveyslaitoksen johtava asiantuntija Tuula Oksanen lausahtaa.

Ihmisten väsymisestä ja nykyelämän kovasta temposta kielinee sekin ilmiö, että aina kun Aamulehti tekee jutun downshiftaamisesta, elämän hidastamisesta, kotoilusta, työssä jaksamisesta, lepäämisen taidosta ja muista vastaavista aiheista, verkkopalvelussa voi nähdä niiden keräävän valtavasti lukijoita.

Työn tahti

Sirpaloitunutta työtä
Asiantuntijatyö näyttäytyy Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan ennakoimattomana, intensiivisenä ja vaikeasti aikataulutettavana.

90 prosenttia asiantuntijatehtävissä toimivista on jatkuvasti tavoitettavissa työpäivän aikana sähköpostilla.

81 prosenttia yrittää vastata sähköposteihin välittömästi.

78 prosenttia kohtaa työssään yllätyksiä ja ennakoimattomia tehtäviä, ja yli puolet joutuu muuttamaan usein suunnitelmiaan.

62 prosenttia yrittää tehdä monta asiaa samanaikaisesti.

Asiantuntijoilla on usein jonossa tekemättömiä töitä, päällekkäisiä työtehtäviä ja tiukkoja aikatauluja. Moni työskentelee kovalla tempolla.

Asiantuntijoiksi määritellään viidennes työssä käyvistä eli runsaat 420 000 ihmistä.

Lähde: AikaJärjestys asiantuntijatyössä –hanke, Työterveyslaitos 2014–2016

http://www.aamulehti.fi/kotimaa/tyo...ville-ja-hiljaisille-ei-ole-kysyntaa-24245899
 
Tämän tarkoituksena on ilmeisesti leikata kaikkien juoppojen/narkkarien tukia.

Työryhmän esitys tarkoittaa pitkään työmarkkinatukea saaneen "työvelvoitetta" sosiaalityöntekijän ohjastamana.
Osallistava sosiaaliturva on jo aiemmin herättänyt kärkevää arvostelua. Mullistava esitys ei tältä säästyne.

Kritiikkiä kirvoittanee mm. se, että esitys jakaa työttömät kahden kerroksen väkeen työttömyyden keston perusteella. Pitkäaikaistyöttömän tulon saamisen ehtona on osallisuustoiminta. Eli jos osallistuminen ei maita, tuki putoaa "passiivitasolle". Ansiosidonnaista turvaa saavia esitys ei koskisi.

Arvosteluryöppy kumpuaa aivan varmasti myös siitä, että malli pakottaa pitkään työttömänä olevat työmarkkinatuen (aktiivitason osallistumistulon) menettämisen uhalla velvoitteisiin. Monet saattavat kokea velvoitteet orjatyöksi ja heikkojen kyykyttämiseksi.

Mallia on tutkijoiden mukaan mahdollista kritisoida myös vaikkapa siitä, että osa toiminnasta saattaa muistuttaa vapaa-ajan-aktiviteetteja. Niinpä tutkijoiden mukaan mitä tahansa puuhaa ei osallisuustulon ehdoksi tulisi kelpuuttaa. Tekemisen laatu tulisi tarkistaa.
http://yle.fi/uutiset/3-9447778



Iltalehden uutinen samaisesta aiheesta.
http://www.iltalehti.fi/politiikka/201702082200067095_pi.shtml
 
Back
Top