Tykistö

[Raveni]

British developments
In June 2008, the United Kingdom revealed that its forces had used thermobaric munitions in Afghanistan. These weapons were delivered with the Hellfire missile from Apache attack helicopters. American forces have also apparently been employing the weapons in Afghanistan from Apache helicopters, and also from unmanned drones. The British Minister of Defence stated that the weapon will also be configured to be delivered from the Royal Air Forces own MQ-9 Reaper drones.[31]

 

[SJ]

Toki voi olla että jos PV valitsee AT4:sen seuraavaksi "keveäksi" singoksi niin sitä ostetaan thermobaarisella tst-kärjellä ladattuna myöskin.

Toivottavasti ei valitse ainakaan laajasti käytettäväksi. M72 eri kehitysversioina tarjoaa riittävän suorituskyvyn ja on todella paljon helpompi kuskata mukana kuin numeroa suurempi AT4.

Kun yksi ase ei tälläkään kertaa sovi joka hommaan, niin ehkä akettajien pitäisi saada oma ja juuri heidän käyttötarkoituksiinsa soveltuva ase.

Kieltämättä tuo thermobaarinen a-tarvike olisi hyvä olla, mutta silti väittäisin, että M72:lla on lähes kaikki muut seikat puolellaan. Mutta mikäpä estää hankkimasta AT4 raketteja FAE kärjellä niiden lisäksi, jos budjetti alunalkaenkaan riittää erikoisammuksiin? Eipähän mene ammustyypit sekaisin vahingossa.


M72:sta puheenollen, niin vaikka olenkin tuon hankinnan puolella ja AT4:ää vastaan, niin toivoisin silti, että ne muuttaisivat kessin laukaisuputkea hieman kätevämmäksi, minä vihaan sitä liipaisinviritystä.

 

[setämies]

Toki voi olla että jos PV valitsee AT4:sen seuraavaksi "keveäksi" singoksi niin sitä ostetaan thermobaarisella tst-kärjellä ladattuna myöskin.

Toivottavasti ei valitse ainakaan laajasti käytettäväksi. M72 eri kehitysversioina tarjoaa riittävän suorituskyvyn ja on todella paljon helpompi kuskata mukana kuin numeroa suurempi AT4.

Kun yksi ase ei tälläkään kertaa sovi joka hommaan, niin ehkä akettajien pitäisi saada oma ja juuri heidän käyttötarkoituksiinsa soveltuva ase.

Kieltämättä tuo thermobaarinen a-tarvike olisi hyvä olla, mutta silti väittäisin, että M72:lla on lähes kaikki muut seikat puolellaan. Mutta mikäpä estää hankkimasta AT4 raketteja FAE kärjellä niiden lisäksi, jos budjetti alunalkaenkaan riittää erikoisammuksiin? Eipähän mene ammustyypit sekaisin vahingossa.


M72:sta puheenollen, niin vaikka olenkin tuon hankinnan puolella ja AT4:ää vastaan, niin toivoisin silti, että ne muuttaisivat kessin laukaisuputkea hieman kätevämmäksi, minä vihaan sitä liipaisinviritystä.

Njoo... tykistön keskustelussa puhutaan panssarintorjunnasta. En juurikaan yllättynyt tietäen perinnefoorumin rönsyilyn. ;-)

Itse ottaisin mielelläni AT-4 kessin tilalle. Jos lähdetään pysäyttämään panssareita toivoisin, että arsenaalissa olisi riittävästi potkua sisältävä töötti. Kessin kanssa joudutaan tilanteeseen jossa hyöty keveydestä menee siihen, että kohde IHAN OIKEASTI vaatii enemmän kuin yhden laakin pysähtyäkseen lopullisesti. Se hyöty uudempien mallien paremmasta läpäisystä häviää jonnekkin kuljetusvaunun tyhjään tilaan.

 

[SJ]

Itse ottaisin mielelläni AT-4 kessin tilalle. Jos lähdetään pysäyttämään panssareita toivoisin, että arsenaalissa olisi riittävästi potkua sisältävä töötti. Kessin kanssa joudutaan tilanteeseen jossa hyöty keveydestä menee siihen, että kohde IHAN OIKEASTI vaatii enemmän kuin yhden laakin pysähtyäkseen lopullisesti. Se hyöty uudempien mallien paremmasta läpäisystä häviää jonnekkin kuljetusvaunun tyhjään tilaan.

Jotenkin veikkaan, että kuljetusvaunut tarttee sen osuman arkaan kohtaan kuitenkin, ellei siellä ole luukut kiinni ja jotenkin veikkaan, että luukkuja ei pidetä kokonaan kiinni juuri milloinkaan.

 

[setämies]

Itse ottaisin mielelläni AT-4 kessin tilalle. Jos lähdetään pysäyttämään panssareita toivoisin, että arsenaalissa olisi riittävästi potkua sisältävä töötti. Kessin kanssa joudutaan tilanteeseen jossa hyöty keveydestä menee siihen, että kohde IHAN OIKEASTI vaatii enemmän kuin yhden laakin pysähtyäkseen lopullisesti. Se hyöty uudempien mallien paremmasta läpäisystä häviää jonnekkin kuljetusvaunun tyhjään tilaan.

Jotenkin veikkaan, että kuljetusvaunut tarttee sen osuman arkaan kohtaan kuitenkin, ellei siellä ole luukut kiinni ja jotenkin veikkaan, että luukkuja ei pidetä kokonaan kiinni juuri milloinkaan.

Oho.. olinpa epätarkka sanoissani. Tarkoitin tietysti IFV- eli ryntövaunuja.

Olet oikeassa siitä että "ontto" vaunu tarvitsee osuman herkkaan kohtaan, jotta se olisi lopullisesti poissa pelistä. Ajatusmallini onkin, että mitä isommalla laukauksella täräytän, sen varmemmin jotain kriittistä hajoaa. Todennäköisimmin sieltä hajoaa silloin joku / useampi käyttäjistä (myös silloin kun luukkuja on auki).

 

[SJ]

Itse ottaisin mielelläni AT-4 kessin tilalle. Jos lähdetään pysäyttämään panssareita toivoisin, että arsenaalissa olisi riittävästi potkua sisältävä töötti. Kessin kanssa joudutaan tilanteeseen jossa hyöty keveydestä menee siihen, että kohde IHAN OIKEASTI vaatii enemmän kuin yhden laakin pysähtyäkseen lopullisesti. Se hyöty uudempien mallien paremmasta läpäisystä häviää jonnekkin kuljetusvaunun tyhjään tilaan.

Jotenkin veikkaan, että kuljetusvaunut tarttee sen osuman arkaan kohtaan kuitenkin, ellei siellä ole luukut kiinni ja jotenkin veikkaan, että luukkuja ei pidetä kokonaan kiinni juuri milloinkaan.

Oho.. olinpa epätarkka sanoissani. Tarkoitin tietysti IFV- eli ryntövaunuja.

Olet oikeassa siitä että "ontto" vaunu tarvitsee osuman herkkaan kohtaan, jotta se olisi lopullisesti poissa pelistä. Ajatusmallini onkin, että mitä isommalla laukauksella täräytän, sen varmemmin jotain kriittistä hajoaa. Todennäköisimmin sieltä hajoaa silloin joku / useampi käyttäjistä (myös silloin kun luukkuja on auki).

Ymmärsin kyllä mitä tarkoitit, mutta minä epäilen, että olisiko noiden kahden aseen välillä mitään käytännön eroa. Siis sellaista minkä takia kannattaisi hankkia huomattavasti raskaampi ase? Sikäli kun muistan, niin kummastakin aseesta on muuten versioita, jotka on optimoitu tekemään kamalia vaunun sisällä, ja tämän takia läpäisevät vähemmän.

 

[Second]

Itse ottaisin mielelläni AT-4 kessin tilalle. Jos lähdetään pysäyttämään panssareita toivoisin, että arsenaalissa olisi riittävästi potkua sisältävä töötti. Kessin kanssa joudutaan tilanteeseen jossa hyöty keveydestä menee siihen, että kohde IHAN OIKEASTI vaatii enemmän kuin yhden laakin pysähtyäkseen lopullisesti. Se hyöty uudempien mallien paremmasta läpäisystä häviää jonnekkin kuljetusvaunun tyhjään tilaan.

Jotenkin veikkaan, että kuljetusvaunut tarttee sen osuman arkaan kohtaan kuitenkin, ellei siellä ole luukut kiinni ja jotenkin veikkaan, että luukkuja ei pidetä kokonaan kiinni juuri milloinkaan.

Oho.. olinpa epätarkka sanoissani. Tarkoitin tietysti IFV- eli ryntövaunuja.

Olet oikeassa siitä että "ontto" vaunu tarvitsee osuman herkkaan kohtaan, jotta se olisi lopullisesti poissa pelistä. Ajatusmallini onkin, että mitä isommalla laukauksella täräytän, sen varmemmin jotain kriittistä hajoaa. Todennäköisimmin sieltä hajoaa silloin joku / useampi käyttäjistä (myös silloin kun luukkuja on auki).

Aikanaan susi1:ssä Ohjus-Tiedustelija taisi mainita että BMP vaunua ampuivat T-72:lla. Ontelon suihku meni läpi vaunusta että hulina kävi mutta vaunu oli ihan tst-kuntoinen edelleen, eli ei osunut mihinkään kriittiseen kohtaan. Sitten lasauttivat 125mm sirpaleen kylkeen. BMP meni romuraudaksi.

No mitä tällä jornilla sitten on hyötyä AT4 vs M72 keskustelussa? Eipä varmaan mitään. Tai no ehkä sen että antaisivat mulle tykin tai tst-vaunun :a-smiley: En tiedä kuinka lähellä thermobaariset lataukset pääsee sirpaleen tehoa, ja ovatko siten sitten käytännössä tehokkaampia IFV:itä vastaan kuin ontelokärjet. Eli ne ruhjoo vaunua aika rumasti kun ontelo tekee vain pienen reiän ja polttaa ehkä kuljetustilan istuimien päällystystä pikkuisen.

Sen on totta että AT-4:ssä on tehoa enemmän. Läpäisy ei ole kaliberiin verrattuna mairitteleva, mutta iso osa tehosta onkin käsitääkseni valjastettu läpäisyn jälkeisen tuhon aiheuttamiseen.

Toisaalta mielestäni se ampuu itseään jalkaan sen painon vuoksi. AT-4 onkin oikeastaan jo enemmän raskas kuin keveä sinko. M72:sta kantoi Apilaksen rinnalla ihan jees, AT-4:sen kohdalla voi tulla pieni logistinen ongelma kun sinkojen kokonaispaino nousee jo melkein 20 kiloon.

Toki AT-4:lla voidaan kuormata ryhmästä 4 miestä niin päästään yhtä useaan sinkoon kuin M72:lla päästään kahdella miehellä (toki 4 miestä kantaisi 8 M72:sta), eli jääkäriryhmissä on kyllä kapasiteettia kantaa useampia sinkoja. Joukkueen PST-partiolle tämä voi olla ylitsepääsemätön ongelma, ellei joukkuuesta sitten anneta heille "kantojuhtia", eli niitä joilta tappamisen työ ei ehkä sillä tavalla hyvin onnistukaan.

Yksi iso juttu on ohilaukaukset. Ja vaikka näitä rauhan aikana tulee todella vähän niin sodan aikana voidaan tarvita se yksi tai kaksi "kohdistuslaukausta" ennenkuin tst-kärki kutittelee vaunun panssaria. Tässä taas määrät on herkkua laadun kustannuksella. Toki AT-4 on varmaan tarkempi kuin M72, eli lähdöt on lujemmat, lentorata suorempi, ja tuulelle vähemmän herkkä.

 

[JOKO]

British developments
In June 2008, the United Kingdom revealed that its forces had used thermobaric munitions in Afghanistan. These weapons were delivered with the Hellfire missile from Apache attack helicopters. American forces have also apparently been employing the weapons in Afghanistan from Apache helicopters, and also from unmanned drones. The British Minister of Defence stated that the weapon will also be configured to be delivered from the Royal Air Forces own MQ-9 Reaper drones.[31]

Elikkä niitä siis on. Onko mitään tietoa maaleista? Luoliin ammuttaessa nuo olisivat parhaimmillaan. Kivikkoisessa maastossa kuvittelisi ilmaräjähteisen sirpalekärjen olevan paras vaihtoehto.

 

[JOKO]

Itse ottaisin mielelläni AT-4 kessin tilalle. Jos lähdetään pysäyttämään panssareita toivoisin, että arsenaalissa olisi riittävästi potkua sisältävä töötti. Kessin kanssa joudutaan tilanteeseen jossa hyöty keveydestä menee siihen, että kohde IHAN OIKEASTI vaatii enemmän kuin yhden laakin pysähtyäkseen lopullisesti. Se hyöty uudempien mallien paremmasta läpäisystä häviää jonnekkin kuljetusvaunun tyhjään tilaan.

Jotenkin veikkaan, että kuljetusvaunut tarttee sen osuman arkaan kohtaan kuitenkin, ellei siellä ole luukut kiinni ja jotenkin veikkaan, että luukkuja ei pidetä kokonaan kiinni juuri milloinkaan.

Oho.. olinpa epätarkka sanoissani. Tarkoitin tietysti IFV- eli ryntövaunuja.

Olet oikeassa siitä että "ontto" vaunu tarvitsee osuman herkkaan kohtaan, jotta se olisi lopullisesti poissa pelistä. Ajatusmallini onkin, että mitä isommalla laukauksella täräytän, sen varmemmin jotain kriittistä hajoaa. Todennäköisimmin sieltä hajoaa silloin joku / useampi käyttäjistä (myös silloin kun luukkuja on auki).

Aikanaan susi1:ssä Ohjus-Tiedustelija taisi mainita että BMP vaunua ampuivat T-72:lla. Ontelon suihku meni läpi vaunusta että hulina kävi mutta vaunu oli ihan tst-kuntoinen edelleen, eli ei osunut mihinkään kriittiseen kohtaan. Sitten lasauttivat 125mm sirpaleen kylkeen. BMP meni romuraudaksi.

No mitä tällä jornilla sitten on hyötyä AT4 vs M72 keskustelussa? Eipä varmaan mitään. Tai no ehkä sen että antaisivat mulle tykin tai tst-vaunun :a-smiley: En tiedä kuinka lähellä thermobaariset lataukset pääsee sirpaleen tehoa, ja ovatko siten sitten käytännössä tehokkaampia IFV:itä vastaan kuin ontelokärjet. Eli ne ruhjoo vaunua aika rumasti kun ontelo tekee vain pienen reiän ja polttaa ehkä kuljetustilan istuimien päällystystä pikkuisen.

Sen on totta että AT-4:ssä on tehoa enemmän. Läpäisy ei ole kaliberiin verrattuna mairitteleva, mutta iso osa tehosta onkin käsitääkseni valjastettu läpäisyn jälkeisen tuhon aiheuttamiseen.

Toisaalta mielestäni se ampuu itseään jalkaan sen painon vuoksi. AT-4 onkin oikeastaan jo enemmän raskas kuin keveä sinko. M72:sta kantoi Apilaksen rinnalla ihan jees, AT-4:sen kohdalla voi tulla pieni logistinen ongelma kun sinkojen kokonaispaino nousee jo melkein 20 kiloon.

Toki AT-4:lla voidaan kuormata ryhmästä 4 miestä niin päästään yhtä useaan sinkoon kuin M72:lla päästään kahdella miehellä (toki 4 miestä kantaisi 8 M72:sta), eli jääkäriryhmissä on kyllä kapasiteettia kantaa useampia sinkoja. Joukkueen PST-partiolle tämä voi olla ylitsepääsemätön ongelma, ellei joukkuuesta sitten anneta heille "kantojuhtia", eli niitä joilta tappamisen työ ei ehkä sillä tavalla hyvin onnistukaan.

Yksi iso juttu on ohilaukaukset. Ja vaikka näitä rauhan aikana tulee todella vähän niin sodan aikana voidaan tarvita se yksi tai kaksi "kohdistuslaukausta" ennenkuin tst-kärki kutittelee vaunun panssaria. Tässä taas määrät on herkkua laadun kustannuksella. Toki AT-4 on varmaan tarkempi kuin M72, eli lähdöt on lujemmat, lentorata suorempi, ja tuulelle vähemmän herkkä.

Olen kuvitellut sirpalekranaatin tuhovoiman perustuvan lähinnä sirpaleisiin, eikä niinkään räjähdyksen voimaan. Eli samankokoinen räjähdyspanos ajoneuvon kyljellä ei välttämättä aiheuttaisi hirveästi vaurioita ilman sirpaloituvaa kuorta. Luonnollisesti riittävän iso räjähdys tekee vaunusta selvän.

Epäilen thermobaarisen olevan tehoton rautakalustoa vastaan. Räjähdys ei ole riittävän äkäinen. HESH olisi parempi onteloton vaihtoehto.

 

[Raveni]

Tässä muualta lainattua:

Fuel-Air is the same thing as Thermbaric.

Here's an article.

A 'Crushing' Victory: Fuel-Air Explosives and Grozny 2000
by Mr. Lester W. Grau
and Timothy Smith
Illustrated by John Richards and Ivan Pavlov
Foreign Military Studies Office, Fort Leavenworth, KS.

This article first appeared in August 2000 issue of Marine Corps Gazette.

Following a deliberate advance across the northern Chechen plains in October through December 1999, the Russian Army closed on the Chechen capital city of Grozny and the foothills of the imposing Caucasus mountains. There, the advance stopped. The Russians began the new century with a renewed assault on Grozny. The Russians continued their deliberate urban advance and, after forty days of fighting, the smoking ruins of Grozny were theirs. Unlike the first battle for Grozny (in late 1994-early 1995) or the recapture of the city by the Chechens (in 1996), the Russians now used quantities of fuel-air weapons, along with iron bombs, surface-to-surface missiles with high-explosive warheads, massed artillery and tank fire. These flattened large sections of the city and crushed the opposing force.
What is fuel-air?

Fuel-air weapons work by initially detonating a scattering charge within a bomb, rocket or grenade warhead. The warhead contents, which are composed of either volatile gases, liquids or finely powdered explosives, form an aerosol cloud. This cloud is then ignited and the subsequent fireball sears the surrounding area while consuming the oxygen in this area. The lack of oxygen creates an enormous overpressure. This overpressure, or blast wave, is the primary casualty-producing force. In several dozen microseconds, the pressure at the center of the explosion can reach 30 kilograms per square centimeter (427 pounds per square inch) – normal atmospheric pressure at sea level is 14.7 pounds per square inch with a temperature between 2,500-3,000 degrees Centigrade [4,532-5,432 degrees Fahrenheit]. This is 1.5 to 2 times greater than the overpressure caused by conventional explosives. Personnel under the cloud are literally crushed to death. Outside the cloud area, the blast wave travels at some 3,000 meters per second [9843 feet per second]1. The resultant vacuum pulls in loose objects to fill the void.

As a result, a fuel-air explosive can have the effect of a tactical nuclear weapon without residual radiation.2 Since a fuel-air mixture flows easily into any cavities, neither natural terrain features nor non-hermetically sealed field fortifications (emplacements, covered slit trenches, bunkers) protect against the effects of fuel-air explosives. If a fuel-air charge is fired inside a building or bunker, the cloud is contained and this amplifies the destruction of the load-bearing components of the structure. Fuel-air can be an effective weapon against exposed enemy personnel, combat equipment, fortified areas and individual fighting positions. It can be used to clear minefields and to clear and prepare landing zones for assault forces and helicopters. It can be used to destroy communication centers and urban strong points. It can be used to defend against anti-ship missile attacks and against surface and submarine naval attacks. Fuel-air explosions can also be used as a herbicide, destroying crops and vegetation. 3

Several countries, including the United States, China, India and Russia, have a variety of thermobaric weapons in their arsenals. Thermobaric is another term for fuel-air. 4 They were initially developed in the late 1960s. Russian thermobaric weapons are now third-generation.5 Apparently, Soviet designers originally designed their thermobaric weapons for clearing mine-fields. When it became apparent that Soviet artillery, massed for break-through fires in Europe, was at risk, the Soviets designed thermobaric weapons designed to substitute for the thousands of rounds of artillery fire needed to force a gap in NATO's forward defensive positions. Later the Soviets applied the thermobaric principle to smaller tactical weapons to be used against point targets, such as bunkers and strong points. After the Soviets invaded Afghanistan, they combat-tested several of their thermobaric systems there.

At the 1993 Nizhny Novgorod arms show, the Russians spotlighted several weapons systems which are equipped with thermobaric warheads and are for sale. These included at leaset eight different weapons types6 ranging from 500 kilogram bombs to rounds for the venerable RPG-7 launcher.7 In addition to the thermobaric weapons for sale, there are more than half a dozen other Russian thermobaric weapons and warheads available.8

Russia used thermobaric weapons sparingly during the 1994-1996 war in Chechnya. These were employed outside the city of Grozny against villages and mountain positions. Only the RPO-A flame thrower, which has a thermobaric round, was used in fighting in Grozny itself. When the fighting rekindled in the fall of 1999, Russian forces bombed some villages in Dagestan with thermobaric bombs, but initially limited their use. When the Russian Army was committed, it slowly advanced across Chechnya's plains, preceded by conventional artillery fire. The advance, however, stalled when it finally reached Grozny and the mountains. Conventional artillery could not force out the Chechens and the Russian Army looked for other ways to move them. Two methods were apparently proposed -chemical weapons and thermobaric weapons. The Russian political leadership apparently vetoed the use of chemical weapons, but allowed the use of ground-delivered thermobaric weapons. Air-delivered thermobaric systems were only used outside the city.
Enter the Buratino9

The "Buratino" was the main thermobaric delivery system that the Russians used against Grozny. It was first combat-tested in Afghanistan's Panjshir valley in the early 1980s during the Soviet- Afghan War. Built by the Omsk Transmash design bureau, Buratino is a 30-barrel 220mm multiple rocket launcher system mounted on a T-72 tank chassis. (See Figure 1a & 1b). It is found in the chemical troops' separate flame thrower battalions. It is an observed-fire system with a maximum effective range of 3.5 kilometers (other sources say it has a maximum range of five kilometers). The minimum range is 400 meters. The rocket mounts an incendiary or a thermobaric warhead. The zone of ensured destruction from a Buratino salvo is 200 x 400 meters.10 The official designation of the Buratino is the TOS-1.11 The thermobaric warhead is filled with a combustible liquid. The liquid is most likely filled with powdered tetranite.12 When the warhead explodes, the liquid is vaporized creating an aerosol cloud. When the cloud mixes with oxygen, it detonates, first creating a high temperature cloud of flame followed by a crushing overpressure.

 

[SJ]

Olen kuvitellut sirpalekranaatin tuhovoiman perustuvan lähinnä sirpaleisiin, eikä niinkään räjähdyksen voimaan. Eli samankokoinen räjähdyspanos ajoneuvon kyljellä ei välttämättä aiheuttaisi hirveästi vaurioita ilman sirpaloituvaa kuorta. Luonnollisesti riittävän iso räjähdys tekee vaunusta selvän.

Epäilen thermobaarisen olevan tehoton rautakalustoa vastaan. Räjähdys ei ole riittävän äkäinen. HESH olisi parempi onteloton vaihtoehto.

Tuon sirpalekranaatin tapauksessa on lähes varmasti ollut kyseessä kranaatti jossa on ollut sytytin viiveelle asetettuna tai ehkä vain jäykäksi. Itseasiassa tuo sirpalekranaatti tekisi melkoista jälkeä jo silloin (verrattuna onteloon), jos se ammuttaisiin kokonaan ilman sytytintä.

Mitä taas tulee noihin HESH ammuksiin, niin ne taitaa vaatia hieman enemmän nopeutta toimiakseen kuin singoissa on tarjota, tai näin päättelisin, kun niitä ei tunnuta käytettävän niissä. Tavalla tai toisella HESH ei toimi oikeastaan ollenkaan jos vaunussa on kerrospanssarointi.

 

[hessukessu]

Kevyet kertasingot pitäisi nimenomaan varustaa ja käyttää keveinä kertasinkoina: Vähähkösti läpäisyä, mutta suuri läpäisyn jälkeinen vaikutus (ja ehkä ennen läpäisyäkin vaikutusta, esim. sirpalevaikutus). Tällöin teho riittää läpäisemään rynnäkköpanssarivaunut mistä suunnasta tahansa ja tuhoamaan ne myöskin, samoin kevyemmät ja panssaroimattomatkin kohteet. Myös takaa voi tuolla tst-vaununkin tuhota, sivusta ehkä vahingoittaa ilkeästi tms.

Sitten se "suuri läpäisy" pitäisi varata vain raskaille kertasingoille tai muille pst-aseille. Sen pitäisi sitten riittää tst-vaunuihin jokaisesta suunnasta.

Tämän kahtiajaottelun bonus on paitsi järkevä hinta, niin myöskin se, että ei tarvitse kantaa valtavan painavia systeemeitä mukana (eli raskaita sinkoja koko ajan).

Kun noista kahdesta tehdään kompromissi, ei saavuteta mitään hyvää. Tulee tarpeettoman hyvä läpäisy ryntövaunuihin ja liian pieni läpäisy tst-vaunuihin, ynnä hinta ja paino on korkea.

 

[Raveni]

Aivan ja näihin tulipesäkkeisiin täytyisi myös pystyä vaikuttamaan muullakin kuin epäsuoralla. Itsekin olisin sen kannalla enemmän että raskaat singot (NLAW?) tst vaunuihin elli läpäisyä paljon ja kevyisiin sinkoihin läpäisyä vähemmän mutta tehoa heikosti panssaroituihin riittävästi. paljonko rynnäkkö tai kuljetusvaunun puhkomiseen oikeasti tarvitaan läpäisyä? Ei kovin paljoa ja itsekin olen kuullut samasta ongelmasta eli jos on liian hyvä läpäisy niin tuho vaunun sisällä jää pieneksi esim kuljetus vaunun ollessa kysymyksessä saattaa porkkana mennä kyljestä sisään ja toisesta ulos ja vahinko on 1cm reikä kyljessä ja pari kuollutta äijää jotka epä onnekseen istuivat väärässä kohdassa. Esim. HE tai Thermobarisella ts-kärjellä varustettu singon ammus menee siitä kuljetus- tai rynnäkkö vaununkyljestä yhtälailla läpi mutta sen jälkeen voisi sanoa että vaunu on tuhottu eikä se varmana liiku enään.

 

[SJ]

Aivan ja näihin tulipesäkkeisiin täytyisi myös pystyä vaikuttamaan muullakin kuin epäsuoralla. Itsekin olisin sen kannalla enemmän että raskaat singot (NLAW?) tst vaunuihin elli läpäisyä paljon ja kevyisiin sinkoihin läpäisyä vähemmän mutta tehoa heikosti panssaroituihin riittävästi. paljonko rynnäkkö tai kuljetusvaunun puhkomiseen oikeasti tarvitaan läpäisyä? Ei kovin paljoa ja itsekin olen kuullut samasta ongelmasta eli jos on liian hyvä läpäisy niin tuho vaunun sisällä jää pieneksi esim kuljetus vaunun ollessa kysymyksessä saattaa porkkana mennä kyljestä sisään ja toisesta ulos ja vahinko on 1cm reikä kyljessä ja pari kuollutta äijää jotka epä onnekseen istuivat väärässä kohdassa. Esim. HE tai Thermobarisella ts-kärjellä varustettu singon ammus menee siitä kuljetus- tai rynnäkkö vaununkyljestä yhtälailla läpi mutta sen jälkeen voisi sanoa että vaunu on tuhottu eikä se varmana liiku enään.

Kuljetusvaunut lähtisi varmaan sivulta ITKK:llakin, ellei niihin ole laitettu lisäpanssarointia, mikä taas saattaisi tehdä jopa tuollaisen "liikaa" läpäisevän kessin ammuksen hyödyttömäksi. Tietenkään en usko, että tuollaiset lisäpanssaroinnit ovat yleisiä (hinta), ellei se sellainen ritiläpanssari toimi kessiinkin.

Ritiläpanssarista tuleekin sellainen juttu mieleen, että sehän vähentää ontelopanoksen tehoa vaikka se ei estäisikään sen sytyttimen toimintaa. Tämä tapahtuu siten, että ontelopanos räjähtää irti varsinaisesta panssarista ja siksi räjähdys ei irrota niin paljon metallia (sirpaleita) panssarista ja siten ontelovaikutus on pienempi, painevaikutus on varmasti myöskin heikompi. Mutta ellen ole aivan väärässä, niin tälläiseen panssariin tehoaisi juuri ne samat ammukset, mitä markkinoidaan suuremmalla panssarintakaisella vaikutuksella (sikäli kun olen kaavakuvia niistä nähnyt, niin nämä perustuvat EFP taistelukärkeen tai ainakin ontelopanokseen, jonka se kupari tötterö ei ole niin terävässä kulmassa).

Mitä taas tulee noihin HE ja FAE kärkiin, niin niiden pitäisi pystyä läpäisemään se vaunun kylki ja saada se HE tai FAE kärki sinne sisälle. Jotenkin epäilen, jotta saako tuohon tarvittavia lähtönopeuksia aikaan singolla. HE ammus toki saattaisi vaikuttaa hieman jos se räjähtää panssaria vasten, mutta taaskin panssarin takainen vaikutus jäisi epävarmaksi. FAE taas tuskin vaikuttaisi, kun sen räjähdysvaikutus on huomattavasti hitaampi ja se ei tehoa panssariin niin hyvin (mutta ehkä se kykenisi kääntämään vaunun kyljelleen?).

 

[Second]

Huvät herrät

PST ei ole TYKISTÖ keskustelu

Ajatuksen tulvan jos siirrätte tuonne. Kiitos :a-smiley::a-kiss::a-tongue:

http://maanpuolustus.net/showthread.php?tid=475

 

[SJ]

Huvät herrät

PST ei ole TYKISTÖ keskustelu

 

[TomTom]

Laitelkaa vaan mielellään omat asiat omiin ketjuihin niin pysyy paketti paremmin luettavana.

P.S Second:a ei varmaan haitta jos muokkaan tuota "PST ei ole tyksitö keskustelu" -ketjun nimeä.

 

[madmax]

Miten herroilla on tietoa 81mm kranaatin tehoista ja ammuksista nykypäivänä. Tuli kyseisellä laitteella on osaavissa käsissä tarkkaa, mutta kannattaako kovempiin/puolikoviin kohteisiin edes yrittää? Tehoaako vaunuihin? Vieläkö fosforiammus on käytössä?

Ainakin suorasuuntauksella sai ammuttua muinoin 600 metriin suoranosuman maalipussiin, joten silloin ainakin tarkkuus sai luottamaan aseeseen ja aseen käyttöpotentiaaliin pehmeitä maaleja vastaan.

 

[Einomies1]

Osaako joku sanoa miten venäläisten TOS-1 toimii ja kuinka sitä on ajateltu käytettävän, informaatiota tuntuu olevan niukalti kyseisestä vehkeestä. Raketithan ovat ilmeisesti ainoastaan thermobaarisia ja pääasiassa ammutaan epäsuoraa tulta. Maksimi kantama on kuitenkin vain 3500m, joten aika korkeilla yläkulmilla ammutaan tai sitten raketissa on oltava vähän polttoainetta.

Armeijan aikaisen koulutukseni kutsumuksellani, hekumoiden tuumailen mitä jälkeä tuollaisen, täydessä tuliannoksessa olevan TOS-1:en posauttaminen tuhoamispanoksella, pst-ohjuksella, kranaatilla tms. saisi aikaan.
Komean ilotulituksen todellakin...höh höh höö!

Tommonen aerosoliräjähdelasti on melkonen "pommi" myös omille ja kun se pitää viedä hyvin lähelle kohdetta. Ajattelisin että tommoisen käyttäminen on turvallisinta silloin kun ei ole ilma-, vastatykistö- tai muuta pitkänkantaman aseuhkaa vastapuolella=asymmetrinen sota.

Vaikka en haluaisi toisaalta olla vastaanottavassa päässä, en myöskään kuskina...

 

[Second]

P.S Second:a ei varmaan haitta jos muokkaan tuota "PST ei ole tyksitö keskustelu" -ketjun nimeä.

Joo muokkaa vain! Erittäin klassista että keskustelun otsikosta löytyy kirjoitushäirö. :maija: