Voi myös ajatella, että mitä tapahtuisi, jos RM-70:n raketit saisi varustettua tuollaisella sytyttimellä ja jokaiseen sytyttimeen ohjelmoitaisiin omat koordinaatit (ei ole pakko olla jokaisessa eri koordinaatit, mutta se on mahdollista).
Olisikohan mahdollista kehittää ammunnanhallinta/tulenjohtojärjestelmä, jossa siis jalkaväkisotilas/tulenjohtaja merkkaisi yksinkertaisesti kartalta kohdealueen simppelisti (siis voisi olla minkä muotoinen tahansa, senkun sormella vetää karttapohjasta tulialueen rajat) ja sitten tämä tieto lähtisi tykistölle ammunnanhallintajärjestelmään...JOKA sitten jakaisi sopiville, valmiina sillä hetkellä oleville ja kantamalla oleville tykistöyksiköille tulen JA LISÄKSI ohjelmoisi automaattisesti jokaisen lähdössä olevan kranaatin/raketin omaan, juuri sille tarkoitettuun pisteeseen tuolla maalialueella. Tämähän olisi aivan mielipuolisen tehokas järjestelmä. Tulenjohtaja voisi määrittää, onko kyseessä jalkaväkimaali vaiko panssaroitu maali vaiko jotain siltä väliltä. Sen perusteella ammunnanhallinta/tulenjohtojärjestelmä valitsisi sopivat ammukset (sirpale, äly-pst) kranaatit. Raketinheitin voisi olla sikäli tehokkain tämmöiseen, että silloin tarvitsisi "vaivata" vain yhtä ainoaa tuliyksikköä eli yhtä raketinheitintä, joka suuntaisi äkkiä rakettinsa sinne suuntaan ja laukaisisi kaikki ne hetkessä ilmaan...vrt. jos pitäisi "vaivata" vaikka 18 kappaletta 155mm vedettäviä tykkejä tms. Vain yksi ampuisi ja vain silloin tämän yhden tarvitsisi suksia kuuseenkin vastatykistön altakin!
Tykistön tuli-isku olisi tällöin 100%:sti optimoitu. Yhtään kranaattia ei ammuttaisi turhaan ja jokainen kranaatti osuisi juuri oikeaan paikkaan, jolloin peitto olisi täydellinen (ei siis liiallinenkaan) ja tuhot viholliselle aivan valtavat. Tuli-isku voisi edetä vaikkapa alueen reunoilta kohti keskustaa (jos tarpeeksi ammusta ei saada kerralla ilmaan samanaikaisen alueelle osumisen aikaansaamiseksi), jolloin karkuun ei pääsisi mitenkään vaikka kuinka koettaisi ajaa vaikka kun ensimmäiset murkulat tulevat tonttiin. Ajatelkaapa hetki tämmöisen tulen vaikutusta ja kustannustehokkuutta. Pyyhkikää sitten kuolat suunpielistänne pois, mälit näppäimistöltänne ja miettikää, miten valtavia tehokkuussäästöjä tuolla saisi oikeastaan ihan kaikkeen.
Ei tämmöisen systeemin kehittäminen pitäisi vaikeaa edes olla. Simppeliähän on jonkun tietokoneen laskea, montako iskemäpistettä/kranaattia halutun kokoiselle maalialueelle tarvitaan (esim. kranaattien etäisyydeksi toisiinsa 20m), sitten jakaa nuo lasketut iskelmäpisteet tuliyksiköille optimaalisesti ja ohjelmoida niiden ammukset omiin iskemäpisteisiinsä. Tykkimiehen ei tarvitsisi muuta kuin katsoa tykkipäätteeltä, mihin (about) ammutaan ja montako kranaattia ammutaan. Kranaatti ohjelmoituisi (NFC:llä tai induktion avulla) automaattisesti kun se laitetaan tykkiin sisälle tai kun se lähtee tykin putkesta. Sitten on ammuttu halutut määrät, voidaan pakata tykki kasaan ja vaihtaa asemaa kuten ennenkin. Todellakin, jonkun raketinheittimen kanssa ei tarvitsisi välttämättä tehdä muuta kuin katsoa ilmoitus tulikomennosta ja painaa nappia, jolloin raketinheitin suuntaisi rakettinsa kohteeseen ja ampuisi...sitten vaan nostetaan kytkintä ja mennään karkuun vastatykistöä ja hakemaan ammustäydennystä.
Miettikää. Oikeasti. Miettikää.