Tuossa olisi tilaisuus.
Tuossa olisi tilaisuus.
Deeiii
Eversti
Just näin.
Lähinnä alunperäisellä kommentillani tavoittelin sitä, kun aikaisemmissa postauksissa taas on vilahdelleet nämä ideat venäläisten ydinvoimaloiden tai muiden siviilikohteiden maalittamisesta.
Huonoja ideoita semmoiset.
Tasan varmasti en itsekään antaisi tasoitusta mano a mano tilanteessa, mutta isommissa kuvioissa pitää ottaa politiikkakin huomioon. Esimerkki: oletetaan että saamme raatteentienomaisesti nalkkiin jonkun kohtalaisen ison venäläisen sotilasosaston. Oletetaan nyt yksinkertaisuuden vuoksi että ei ole välitöntä vaaraa siitä, että se vapautettaisiin tai kykenisi ulosmurtautumaan. Tuhoammeko sen heti kun putket saadaan käännettyä oikeaan asentoon, vai kysymmekö edes venäläisiltä ensiksi että mitäs jos lopetettaisiin rähinä ennen kuin kippaamme näiden niskaan tonnikaupalla terästä?
Kalkyylit ei välttis ole samanlaisia kuin 75 vuotta sitten, edes venäläisillä.
Sota on politiikan jatkamista ja tarkoituksena on luoda edellytykset kannattavalle rauhansopimukselle.
Itse en kyllä armahtaisi motitettua vihollista. Menestyksekkään puolustussodan resepti on onnistua lyömään vastustajaa käkeen niin että tuntuu. Parhaiten hyökkäyshalut loppuvat kun hinta alkaa tulla liian kalliiksi. Ei ehkä Kymenlaakson Kurskia, vaan Dien Bien Phu.
Voisihan sellaista mahdollisesti kysyäkin viholliselta, siis että haluaako nämä antautua, mutta mitä tuossa kuvaat ei tule tapahtumaan ihan tuolla tavalla. Ellei vihollisosasto sitten satu olemaan hyvin pieni ja mahdu hyvin pienelle alueelle. Siellä ei tule sellaista tilannetta, että vihollinen tajuaa olevansa totaalisesti ansassa ja että meikäläiset ovat kykeneviä tuhoamaan heidät vaivatta JA että samalla taistelu ei ole käynnissä, jolloin voisi mennä esittämään ultimaattumeita. Kyllä siinä joutuisi tuhoamaan suuren osan siitä vihollisosastosta, että viholliselle menee jakeluun, että he eivät ole pääsemässä pois tai kukaan pääsemässä apuun. Lisäksi pitää vakuuttaa viholliselle, että ME olemme kykeneviä ja halukkaita saattamaan se tuho loppuun käytettävissä olevilla resursseilla ennen kuin vihollinen kykenee ryhmittymään uudelleen tai saamaan apua (tai sitten meiltä siirretään joukkoja muualle).
Pääasiassa sinun pitää saada murrettua vihollisen moraali (etenkin näiden johtajan) ja se sotilaallisen koulutuksen tuoma ehdollistaminen ja saada tämä vaipumaan toivottomuuteen. Mahdollisesti vakuutettua vihollisen ylijohto tilanteen mahdottomuudesta ja siitä, kuinka paljon nolompi täysituho olisi verrattuna joukon antautumiseen (i don't think so! Eivät välitä joukoistaan niin paljoa.).
Tuo voisi onnistua siten, että mikäli vihollisosasto saadaan eristettyä "makkaroiksi", niin samalla kuin yhtä tai kahta vihollisosastoa viimeistellään, niin kolmannelle lähetetään yksi henkiinjäänyt kertomaan mitä tapahtui eräässä aikaisemmin murretussa motissa. Venäläiset ovat tunnettuja siitä, että he kuolevat viimeiseen mieheen puolustuksessa, joten parhaassakin tapauksessa ansassa olevasta pataljoonasta pitäisi varmastikin tuhota yksi komppania ihan vain esimerkiksi toisille.
Tähän liittyen ja mitä jäi edellisessä viestissä sanomatta: Mottitaisteluissa meni vihollisen saarrostamiseen liikaa miehiä, kun ei ollut voimaa murtaa niitä motteja, ja niiden murtamisessa paras tapa lienee nopeus että vihollinen ei kerkeä kehittää suurempia puolustuksia. Yksi motti kerrallaan ja yleensä pienimmästä aloittaen, joskin isommat ja vahvemmat voivat vaatia pehmittämistä, joten niitä pitäisi voida valmistella siinä sivussa.
Jospa kerrankin tilattaisiin tuote, joka on jo oikeasti olemassa, eikä yritettäisi sitä pahemmin tuunata, että olisi edes mahdollisuus siihen onnistumiseen.
Mun mielestä on aika huolestuttavaa, että jollain Kroatialla alkaa pikkuhiljaa olla monessa mielessä enemmän kehittyneempää aseistusta kuin meillä.
Jos kehitys jatkuu tällaisena, he menevät parinkymmenen vuoden päästä asevoimiensa suorituskyvyssä ohi PV:stä.
Mitä on katsonut kuvia ja videoita viimeisen vuoden ajalta eri NATO-harjoituksista, niin kyllähän jopa monissa Itä-Euroopan maissa esimerkiksi jalkaväkitaistelijan henkilökohtainen varustus alkaa olla paremmalla tasolla kuin meillä keskimäärin.
Nyt kun NATO on taas todenteolla alkanut myös järjestämään näitä yhteisiä sotaharjoituksia, niin varaana on myös, että ero reserviläisarmeijamme ja NATO-maiden ammattiarmeijoiden suorituskyvyssä alkaa kasvamaan, jos emme pääse riittävän kokoisilla osastoilla myös reserviläisiä osallistumaan näihin. Se ei vielä paljoa suorituskykyämme lisää jos näissä harjoituksissa on vain muutama ammattiupseeri tarkkailijoina...
Viimeksi muokattu:
Huhta
Greatest Leader
Aika ymmärrettävää, kun ottaa huomioon, että moni Itä-Euroopan Nato-maa aikoo varustaa pienen ammattiarmeijan. Suomi sitten koettaa väkertää 230 000 ukkoa liikkeelle, niin rahaa per mies on tietysti käytettävissä vähemmän.
Miksi ihmeessä pitäisi lähettää reserviläisiä ties mihin Nato-johteisiin sotaharjoituksiin? Mitä sieltä kuvittelet tarttuvan mukaan? En oikein ymmärrä...
Rauhanturvaajat ja erikoisjoukot voivat harjoituksista hyötyäkin, koska he saattavat joutua kansainvälisissä tehtävissä toimimaan läheisessä yhteistyössä toisten maiden joukkojen kanssa. Upseeritkin voivat hyötyä kansainvälisistä harjoituksista, koska sieltä voi oppia jotakin joukkojen johtamisesta.
Sen sijaan tavallinen suomalainen reserviläinen ei joudu käytännössä koskaan toimimaan yhdessä ulkomaalaisten joukkojen kanssa. Hänen ainoa tehtävänsä on puolustaa Suomea, ja kun Suomi ei ole Natossa, niin on hyvin epätodennäköistä joutua yhteisiin tehtäviin vaikkapa amerikkalaisten tai norjalaisten joukkojen kanssa. Jos suomalaisreserviläinen nyt harjoituksessa näkeekin yksittäisen taktisen lippaanvaihdon tai pääsee kuuntelemaan amerikkalaissotilaan kokemuksia Irakista, niin eipä sillä ole juuri lisäarvoa reserviläisen osaamisen kannalta.
Jos Suomi liittyykin jonakin päivänä Natoon, niin tavalliset suomalaisreserviläiset ovat aika vähän tekemisissä ulkomaisten joukkojen kanssa. Ei homma mene niin, että norjalais-suomalainen jalkaväkikomppania pistää yhdessä hanttiin venäläisille. Pikemminkin jossakin päin Suomea operoi norjalainen pataljoona suomalaisjoukkojen rinnalla, ja yhteistoiminta tapahtuu pääasiallisesti upseeri-tasolla.
Ulkomailla harjoittelu nyt vain on kalliimpaa kuin kotimaassa, eivätkä harjoitusolosuhteet ole ulkomailla juuri sen paremmat kuin kotimaassakaan. Itse asiassa harjoitusolosuhteet voivat olla jopa huonommat, sillä suomalainen maasto on aika uniikkia verrattuna Puolan viljavainioihin tai Kroatian vuoristoon. Lähinnä erilaisia taktiikoita käyttävä vastustaja voi tuoda jotakin lisäarvoa harjoitukseen, mutta sekin näkyy vasta korkeammalla tasolla. Ei ole mitään syytä lähettää massoittain tavallisia reserviläisiä Nato-johteisiin harjoituksiin satojen tai tuhansien kilometrien päähän.
On tottakai, mutta kiistätkö väitteeni, että olemme jäämässä yleisessä materiaalisessa suorituskyvyssä pitkällä aikavälillä jälkeen?
Huhta
Greatest Leader
Voiko pitkää aikaväliä tarkastella viiden vuoden aikajänteellä? Onko meillä jäänyt viime aikoina, tai onko meille jäämässä, isoja kalustopuutteita? Materiaalinen suorituskyky on ehkä jäänyt polkemaan paikalleen viime vuosina, mutta tilanne on vielä ihan tyydyttävä.
Näinhän se on helppo ajatella, voi joskus kostautua omaan nilkkaan...
En vaan valitettavasti usko, että olemme jokaikisessä asiassa maailman parhaita eikä meillä ole mitään opittavaa muilta.
Enkä nyt tarkoittanut mitään massiivisia tuhansien miesten osastoja, mutta olihan se hyvä, että joskus päästäisiin mittauttamaan myös suomalaisten reserviläisten todellista tasoa muiden maiden armeijoihin verrattuna. Sitä paitsi voivathan ne harjoitukset tapahtua Suomessakin, kutsutaan myös tänne ulkomaisia joukkoja mukaan harjoittelemaan.
Tässä kaikessa on myös turvallisuuspoliittinen aspekti, kun tavalliset suomalaiset varusmiehet ja reserviläiset harjoittelevat säännöllinen NATO-maiden joukkojen kanssa, niin ehkä vähitellen Suomessakin tajutaan, etteivät esimerkiksi ne USA:n merijalkaväen sotilaat olekaan todellisuudessa mitään verenhimoisia ramboja, kuten mediassa ajoittain maalaillaan...
Onhan se toistaiseksi, mutta jos ottaa huomioon kuinka suuri osa kalustostamme koostuu edelleen kylmän sodan aikana hankitusta materiaalista, niin on päivänselvää ettei nykyisillä määrärahoilla ole riittävästi pystytty korvaamaan vanhentuvaa kalustoa ja tilanne tulee vain pahenemaan tulevaiduudessa sotamateriaalin koko ajan kallistuessa...
Huhta
Greatest Leader
Ahaa! Sain viestistäsi sellaisen kuvan, että kansainväliset harjoitukset ovat nykyisellään riittämättömiä, ja että niitä pitäisi lisätä selvästi.
Nykytilanteessahan Suomi osallistuu Nato-harjoituksiin melko aktiivisesti. Ilmavoimat etunenässä, mutta myös muut puolustushaarat. Esimerkkeinä nyt rannikkojääkärit ja BALTOPS 2015 sekä SKJA ja Saber Strike. Eiköhän nuo riitä pitkälle, jos halutaan vain vähän suorittaa vertailuja.
No, onhan tuokin tapa promota Nato-jäsenyyttä Suomen kansalle. Tiedä sitten, toimiiko, ja olisiko tehokkaampiakin keinoja arsenaalissa.
Suomella maavoimat ovat iskukykyisimpien joukossa Euroopassa, panostuksia toki tarvitaan jotta ne säilyvät sellaisina.
Suomi pystyisi tällä hetkellä hypoteettisessa konfliktissa jauhamaan Kroatian kivikaudelle.
Täysin poliittisia valintoja, jos Suomella on varaa kaikkeen hulluun ja järjettömään niin on myös varaa pitää Hämeenlinnassa ja muualla linjat pyörimässä.
Huhta
Greatest Leader
No, lienee selvää, että sama koskee myös vihollista. T-72, T-80, BMP-2, BTR-80 jne. ovat vanhentuvaa kalustoa, jota Venäjä ei korvaa ihan hetkessä uudemmalla kalustolla.
Wikipedia ei ole kaikista luotettavin lähde, mutta antaa silti osviittaa:
https://en.wikipedia.org/wiki/Russian_Ground_Forces#Equipment
Budjetti huomioiden on kiistämätöntä, että Suomi on pystynyt pitämään liki erinomaista materiaalista tasoa. Tämä heijastuu myös tulevaisuuteen. Meillä on taistelu- ja rynnäkköpanssarivaunuja 2030-luvulle, modernit viesti- ja johtamisjärjestelmät tärkeimmille joukoille, hävittäjiä 2020-luvun paremmalle puolelle ja ilmatorjunnassa vasta hankitut NASAMS ja Stinger. Kuljetuskalustoakin on kohtuullisesti myös tulevaisuudessa, kunhan modernisointeihin löydetään rahaa.
Toivoisin itsekin enemmän rahaa kalustohankintoihin, mutta tällä mennään ja nykyiselläkin vahvuudella saadaan paljon aikaan! Tulevaisuuden kannalta ydinkysymys on lähinnä ilmavoimien törkeän kallis, mutta välttämätön, hävittäjähankinta ja merivoimien kallis, mutta tärkeä, alushankinta. Jää kiinni puolustusbudjetin mahdollisista tulevista korotuksista ja erillisrahoituksista, miten Suomen puolustuskyky kehittyy. Jos erillisrahoitukset noihin hankkeisiin saadaan, mitä kieltämättä epäilen itsekin, niin ei Suomen puolustus tule heikkenemään suhteessa viholliseen.
Huhta
Greatest Leader
Kunpa ilmavoimillekin löytyisi noita panostuksia. Pelkät maavoimat voivat menestyä hyökkäyksessä, mutta maavoimat yksinään eivät voi menestyä puolustuksessa.
Ilmavoimia tarvitaan molemmissa ja niiden ylläpito onkin ainoa perusteltu syy karsia maavoimien kokoa, sen täytyy näkyä siellä.
kertakenttään
Ylipäällikkö
Mitenköhän paljon eri Pohjoismaiden vaatimukset tykistön suhteen menevät päällekkäin ja mitä kukin ylipäätään on hakemassa? Kellään tietoa millä rahalla Norja ja Tanska ovat uutta kalustoa hankkimassa.