Olisiko siinä järkeä? Jos tarvitsee vaikuttaa kauas ja liikkuvaan maaliin, jolloin ammuksen ohjattavuudella voi olla merkitystä, niin voidaan käyttää PST-ohjusta (esim. LAHAT). Lähietäisyyksillä taas ohjaamatonkin projektiili osuu nykyisillä ammunnanhallintajärjestelmillä suurella todennäköisyydellä.
Okei, ohjattava nuoliammus olisi kiva tuohon väliin keskipitkille matkoille, koska aktiivipuolustusjärjestelmien olisi vaikeampi torjua se kuin PST-ohjus. Mutta yksi mutta pitää esittää: ohjausjärjestelmä todennäköisesti sekä keventäisi nuolta (piirilevyn tiheys on pienempi kuin volframilla) että lisäisi vastusta (ohjaussiivekkeet, elektroniikka jne.), ts. nuolen läpäisykyky heikkenisi. Käsittääkseni 120 mm nuoliammuksen läpäisy alkaa nykyiselläänkin käydä marginaaliseksi pidemmillä etäisyyksillä panssaroinnin kehittymisen ansiosta, joten liekö läpäisyn heikkeneminen siedettävissä oleva asia?
Sen sijaan suurempikaliberisissa panssarivaunukanuunoissa tuollainen saattaa olla tulevaisuutta. Eli jos konseptin kehittää toimivaksi 120 mm psv-kanuunoissa, kenties toivottua heikommalla myyntimenestyksellä, niin teknologiaa olisi luultavasti helppo soveltaa myöhemmin 130 mm ammuksiin.
Oikeiden panssarimiesten mietteitä asiasta olisi mielenkiintoista kuulla.
@Lepard @CV9030FIN