Tykistö

[StmSvejk]

En tiedä mikä hyvin pieni määrä on sinun mielestä, mutta 477 kpl 122 mm putkea ei korvata millään 16 putkella taikka vähemmällä. Raketinheittimillä päästään ehkä lukumääräisesti putkia vastaavaan määrään, mutta tuliyksikköjen määrää se ei korvaa, eikä niiden aikaansaamaa peittoa.

477kpl putkia on 26 (26,5) patteristoa eli tuliyksikköä. Kantama 14km, peitto 616km2. Peitto siis 26:lla pstolla 16000km2. 100km kantavalla 155K tuliyksiköllä yhden tuliyksikön peitto 31415km2. Toki Kouvolassa oleva 155 K yksikkö ei voi korvata Kemijärvellä olevaa pstoa, mutta jotain osviittaa luvut antanevat.

Itse veikkaisin, että suomalainen realistinen säästöratkaisu voisi olla mitä erinäisimpien täsmäammusten hankkiminen nykyiselle 155 K vedettävälle kalustolle. Ellei sitten ylijäämämarkkinoilta tule onnenkantamoisia. 100km kantavien täsmäammusten tulevaisuudessa vedettäväkin tykki on ihan soiva peli. Tykistön tulen teho todennäköisesti parantuisi huimasti nykytilanteeseen verrattuna. Samalla myös logistinen taakka olisi huikeasti pienempi nykyiseen verrattuna.

Onko tämä tornihuhu?

En ole Oulusta, tullee on konditionaali. RAP-ammuksia 120mm KRH:lle on jo olemassa Thalesin RAP-ammuksia samoinkuin venäläisillä omiaan, noin 13km kantamalla eli hyvinkin lähellä 122 H:n kantamaa. GPS- ja inertiaohjauspakkaukset ammuksille halpenevat jatkuvasti, samalla myös taistelukärjen koon vaatimus pienenee tarkkuuden kasvamisen myötä. Samalla tulee ottaa huomioon 120mm KRH:n pienemmät vaatimukset tuliasemalle ja suurempi tulinopeus (12ls/min vs 6ls/min).

http://www.janes.com/article/45403/firepower-from-france-id14d2

Epäilisin myös kovasti, että 81mm KRH:lle tullaan myös kehittämään RAP/täsmäammuksia.

Kokonaisuudessaan epäilen, että nykyisen kaltaiset alueelliset joukot tullaan laittamaan seuraavassa kokoonpanohärdellissä pitkälti luiskaan koska a) niiden kalusto vanhenee käsiin ja b) suurimman tehon tullessa epäsuoralla tulella sekä tietyillä keskeisillä asejärjestelmillä (mm. pst-ohjukset) suurelle jalkaväkimäärälle ei ole vain tarvetta. Tilalle tulee alueellisia tiedustelu / tulenkäyttö / sulutus / suojaus / suora vaikutus -kokoonpanoja joiden miesmäärä voi olla hyvinkin pieni nykyiseen nähtynä.

 

[kertakenttään]

477kpl putkia on 26 (26,5) patteristoa eli tuliyksikköä. Kantama 14km, peitto 616km2. Peitto siis 26:lla pstolla 16000km2. 100km kantavalla 155K tuliyksiköllä yhden tuliyksikön peitto 31415km2. Toki Kouvolassa oleva 155 K yksikkö ei voi korvata Kemijärvellä olevaa pstoa, mutta jotain osviittaa luvut antanevat.

Itse veikkaisin, että suomalainen realistinen säästöratkaisu voisi olla mitä erinäisimpien täsmäammusten hankkiminen nykyiselle 155 K vedettävälle kalustolle. Ellei sitten ylijäämämarkkinoilta tule onnenkantamoisia. 100km kantavien täsmäammusten tulevaisuudessa vedettäväkin tykki on ihan soiva peli. Tykistön tulen teho todennäköisesti parantuisi huimasti nykytilanteeseen verrattuna. Samalla myös logistinen taakka olisi huikeasti pienempi nykyiseen verrattuna.



En ole Oulusta, tullee on konditionaali. RAP-ammuksia 120mm KRH:lle on jo olemassa Thalesin RAP-ammuksia samoinkuin venäläisillä omiaan, noin 13km kantamalla eli hyvinkin lähellä 122 H:n kantamaa. GPS- ja inertiaohjauspakkaukset ammuksille halpenevat jatkuvasti, samalla myös taistelukärjen koon vaatimus pienenee tarkkuuden kasvamisen myötä. Samalla tulee ottaa huomioon 120mm KRH:n pienemmät vaatimukset tuliasemalle ja suurempi tulinopeus (12ls/min vs 6ls/min).

http://www.janes.com/article/45403/firepower-from-france-id14d2

Epäilisin myös kovasti, että 81mm KRH:lle tullaan myös kehittämään RAP/täsmäammuksia.

Muuten hyvä, mutta ne on rihlatuille heittimille.

 

[StmSvejk]

Muuten hyvä, mutta ne on rihlatuille heittimille.

Kyllä, koska kyseessä ovat ohjaamattomat ammukset. Ohjatuilla ammuksilla rihlaamattoman heittimen pienempi tarkkuus voidaan kompensoida.

 

[Old Boy]

Nenosesta ja hänen vaikutuksestaan Suomen kt:n kehittämiseen kiinnostuneelle voi suositella kirjaa (se on vähän niin kuin netti, mutta paperilla ja yleensä sille on jonkilainen julkaisukynnys) "Tykistönkenraali Vilho Petter Nenonen", kirjoittaja ye-eversti Matti Alajoki, julkaisija Otava, 1975.

Vahinko, etteivät tykkimiehet ole saaneet aikaiseksi parempaa elämänkertaa Nenosesta kuin Alajoen teos. Ei valaise Nenosta henkilönä juuri ollenkaan, mm ei mainita mitään hänen perheestään, joka syntyi varsin erikoisella tavalla. Nenosen rooli vuoden 1918 Päämajassa kuvataan epätäsmällisesti ja hänen syrjäyttämisensä v. 1937 suorastaan harhaanjohtavasti. Parempaa analyysiä Nenosesta Jatkosodan tykistön johtajana kaipaisi myös siitäkin syystä, että v. 1975 olisi ollut runsaasti mukana olleita vielä muistelukunnossa. Ainakin olisi syytä ollut ottaa kantaa tuhottoman monimutkaisiin ampumamenetelmiin, joita onkin sitten yksinkertaistettu näihin päiviin asti. Tällä en tietenkään halua kiistää Nenosen mittavia ansioita tykistömme kehittäjänä ja koulutuksen johtajana. Siihen hänellä oli aikaa ainoastaan 20 vuotta. Sitä voi verrata vaikka monelle forumilaiselle tuttuun vapaaehtoisen maanpuolustukseen. Eli mitä siinä on saatu aikaan 25 vuodessa.

kirja kertoo paljon tykistön tulenkäytön menetelmien kehittämisestä ja tykistön käytöstä sotiemme aikana.

Tältä osin kirja on hyvä katsaus tykistön kehitykseen ja kirjoitettu lukijaystävällisella ja hauskallakin tavalla. Hyvin paljonhan näistä metodeista on edelleen käytössä. Kaikessa ei Nenonen kuitenkaan onnistunu! Siteeraan suoraan ym kirjasta:

"Kaikki laskelmoivat, että kun tullaan leirille niin saa elää vapaan halunsa mukaan. Yöllä kuljetaan yöjalassa ja alkoholia käytetään runsaasti. Kaukjärven veneetkin ovat usein kadoksissa."

Oman tykkimiestaipaleeni alkupään leirikertomuksiin lähes 40 vuotta sitten olisi voinut kirjoittaa täsmälleen samat sanat! Veneseikkailuja tapahtui myös Rovajärvellä. 1900-luvun leireillä joukot lähtivät aamuisin harjoituksiin ja palasivat illalla useinmiten (ei aina) takaisin kuten varuskunnassa ikään. Henkilökunnalla oli pääosa viikonlopuista tai ainakin sunnuntai vapaata palveluksesta, mutta nämä ei kaikille riittänyt. Nythän leirit ovat tiiviitä ja lyhyitä yhtämittaisia sotaharjoituksia eikä saunaoluitakaan suvaita vaikka olisikin vapaailta palveluksesta.

Näistä vanhoista tulenjohtometodeista pitää kirjoitella jotain tulenjohtolankaan, joka on viettäny hiljaiseloa.

 

[Deleted member 266]

Lisää kirjoja:

"V P Nenonen - elämä tykistölle", toim. Jyri Paulaharju, Suomen tykistämuseon julkaisu n:o 9, 2009.

"Tykistökenraali V.P. Nenonen kertoo", Tykkimiehet ry, 1983.

"...sanoi kenraali Nenonen - anekdootteja tykistökenraalista", Tykkimiehet ry, 1983.

 

[Old Boy]

"V P Nenonen - elämä tykistölle", toim. Jyri Paulaharju, Suomen tykistämuseon julkaisu n:o 9, 2009.

"...sanoi kenraali Nenonen - anekdootteja tykistökenraalista", Tykkimiehet ry, 1983.

Jyri Paulaharju kirjoitti uuden elämänkerrallisen teoksen syystä, jonka jo mainitsinkin ylempänä. Eli Alajoen kirja ei kertonut Nenosen henkilöstä oikein mitään. Valitettavasti iso osa tämän julkaisun teksteistä on kierrätystavaraa Paulaharjun aikaisemmasta tuotannosta. Vitsikirjakin tykistökenraalista on laadittu. Ostin sen tuoreeltaan 80-luvulla mutta nyt kadonnnut jonnekin kotikirjaston uumeniin. En siksi osaa nyt kertoa tarkempaa luonnehdintaa.

Ev V. Nenonen: Tykistön ampumaoppi Tykkimiehet ry näköispainos, 1995

Tämä kirja on uusintapainos Nenosen Suomenlinnassa tykistöupseerien täydennyskoulutuksessa pitämien luentojen monisteesta, josta syntyi ensimmäinen suomalainen ampumaoppi v 1919. Kirja kertoo paljon Nenosesta sekä myös Venäjän I MS:n kenttätykistön korkeasta teknisestä tasosta. Tykkimiesten kulmayksiköstä piirusta on kaikkien tykkimiesten tuntema havainnollinen ja kansanomainen määritelmä. Sitä en kuitenkaan tähän toista; ei nykykielellä OPSEC vaan paremminkin julkaisukelpoisuuden vuoksi. Nenonen sen sijaan käyttää piirun tieteelliseen määrittelemiseen kaksi kokonaista kirjasen sivua. Muukin teksti on sellaisella tasolla että luultavasti saisi nykyajan kandikin panna parastaan. V. 1920 oli oppilaiden lähtötaso hyvin vaihteleva joten tuskin opit ihan kaikille perille menivät.

 

[Panssari Salama]

Poika aloitti asepalveluksen, ja kaivelin omia inttimuistoja esille piirongin laatikosta. VaaRPston kauluslaatat olivat mustat punaisella reunuksella, muistaakseni koska oli motorisoitu osasto. 1980-luvun puolivälissä ei mekaanista tykistöä tainnut ollakaan, eikö niin että telahaupitsit tulivat vasta Itä-Saksa kaupan myötä, vai muistanko väärin.

Käyttikö mikään muu tykistöyksikkö mustia kauluslaattoja, tietääkö kukaan?

Toinen himmeli mitä ihmettelin oli pieni messinkinen "K" joka oli kai lomapuvussa. Mikä se taas olikaan, muistaako kukaan? Kävin AuK:in mutta en muista liittyykö siihen mitenkään.

 

[Sardaukar]

Poika aloitti asepalveluksen, ja kaivelin omia inttimuistoja esille piirongin laatikosta. VaaRPston kauluslaatat olivat mustat punaisella reunuksella, muistaakseni koska oli motorisoitu osasto. 1980-luvun puolivälissä ei mekaanista tykistöä tainnut ollakaan, eikö niin että telahaupitsit tulivat vasta Itä-Saksa kaupan myötä, vai muistanko väärin.

Käyttikö mikään muu tykistöyksikkö mustia kauluslaattoja, tietääkö kukaan?

Toinen himmeli mitä ihmettelin oli pieni messinkinen "K" joka oli kai lomapuvussa. Mikä se taas olikaan, muistaako kukaan? Kävin AuK:in mutta en muista liittyykö siihen mitenkään.

Itsellä oli varusmiehenä olkaimissa SavPr tunnus, viestijoukkojen tunnus ja niiden välissä tuo K. Eli tarkoitti erillistä komppaniaa.

 

[Panssari Salama]

Itsellä oli varusmiehenä olkaimissa SavPr tunnus, viestijoukkojen tunnus ja niiden välissä tuo K. Eli tarkoitti erillistä komppaniaa.

Jes, täytyy olla joku sellainen. Löysin kuvan itsestäni lomapuvussa, eikä mulla ollut mitään "K" merkkiä missään, eli siksi ei varmaan soita mitään kelloja. Täytyy olla jotain krääsää mitä ostin TJ0 lätsääni sodesta, täynnä kaikenlaista kimmeltävää

 

[Sardaukar]

Jes, täytyy olla joku sellainen. Löysin kuvan itsestäni lomapuvussa, eikä mulla ollut mitään "K" merkkiä missään, eli siksi ei varmaan soita mitään kelloja. Täytyy olla jotain krääsää mitä ostin TJ0 lätsääni sodesta, täynnä kaikenlaista kimmeltävää

Saattoi olla myös numero 3...mutta vähän samanlaiseen viittaa.

 

[J0h1F]

Poika aloitti asepalveluksen, ja kaivelin omia inttimuistoja esille piirongin laatikosta. VaaRPston kauluslaatat olivat mustat punaisella reunuksella, muistaakseni koska oli motorisoitu osasto. 1980-luvun puolivälissä ei mekaanista tykistöä tainnut ollakaan, eikö niin että telahaupitsit tulivat vasta Itä-Saksa kaupan myötä, vai muistanko väärin.

Käyttikö mikään muu tykistöyksikkö mustia kauluslaattoja, tietääkö kukaan

Rannikkotykistöllähän nuo olivat käytössä, ja kaiketi yhä nuo ovat listattuna rannikkotykistön kauluslaattojen väreiksi: Hangon rannikkopatteristossa palvelleella kaverini isällä oli myös mustat kauluslaatat punaisilla reunuksilla.

 

[Panssari Salama]

Rannikkotykistöllähän nuo olivat käytössä, ja kaiketi yhä nuo ovat listattuna rannikkotykistön kauluslaattojen väreiksi: Hangon rannikkopatteristossa palvelleella kaverini isällä oli myös mustat kauluslaatat punaisilla reunuksilla.

Ihan totta, RT:n väri eikä mikään Vaasan erikoisuus. En tainnut koskaan tavata ketään RT-kollegaa, ei käyty koskaan missään linnakkeilla, ja kesäpaukuttelukin (pääharjoitus) meillä oli keskenämme Porkkalassa Upinniemen varuskunnan ranta-alueilla, jonne siirrytiin moottori/junamarssilla. Talvipaukuttelut oli taas Rovajärvellä maavoimien kanssa. Vaasasta käytiin muuten Kokkolan lähellä Lohtajan kuvakauniilla rantamäntykankailla.

 

[Stokes]

Itsellä oli varusmiehenä olkaimissa SavPr tunnus, viestijoukkojen tunnus ja niiden välissä tuo K. Eli tarkoitti erillistä komppaniaa.

Ja olihan meillä vielä numero 3...

 

[Old Boy]

Käyttikö mikään muu tykistöyksikkö mustia kauluslaattoja, tietääkö kukaan?
Toinen himmeli mitä ihmettelin oli pieni messinkinen "K" joka oli kai lomapuvussa.

Mustat kauluslaatat oli panssarivoimilla ja pst-pataljoonalla, jota (siis jälkimmäistä) joskus siis pidettiin niin tärkeänä, että toimialalla oli oma pataljoona Pspr:ssä. Musta on myös sotilaspappien laatan väri. Rannikkotykistön laatat oli itse asiassa mustia vain vuoteen 1962 asti ja sen jälkeen muuttuivat (tykistön) punaisiksi sinisillä reunoilla. Kunnes taas vuonna 1984 muuttuivat takaisin mustiksi vuoteen 1998, jolloin koko aselaji liitettiin Merivoimiin.

Kirjain K oli erillisyksikön tunnus, kuten jo todettiin. Se saattoi olla ja aikaisemmin usein olikin ei kirjain vaan numero. Nämä jälkimmäiset olivat viesti- tai autokomppanioita. Kuuluivat osana yhtymään, kuten edellä SavPr:n suhteen kuvattiin. Tai sitten olivat "vielä erillisempiä" eli toimivat samalla kasarmialueella toimivasta yhtymästä täysin erillään.

 

[Viljami]

Suorituskyky voidaan korvata hyvin pienellä määrällä 155K kalustoa varustettuna erilaisin täsmäammuksin. Putket voivat olla vaikka hinattaviakin, sillä jos ampumaetäisyys on esim. 100km ja ammuttava laukaisumäärä 1-2, tuliasema yksittäisen tykin, ei liikkuvuudella ole niin paljon väliä. Realistista on odottaa, että hankittava tykkityyppi on riippuvainen siitä, mitä ylijäämämarkkinoilla on saatavissa.

Lisäksi käyttöön tullee 81mm ja 120mm rakettiavusteisia ohjautuvia krh-ammuksia joilla päästään 122 H:n kantamaan.

Varmaankin täsmäammukset tulevat parantamaan tulen tehoa ja siten myös vähentämään tarvittavien putkien määrää. Oletettavasti tulevaisuudessakin on kuitenkin tarvetta massamaisemmallekin tulenkäytölle, joten 122 H 63:n korvaaminen ei liene mahdollista ihan pienellä putkimäärällä. Toki isompi kaliiberi jo itsessään pienentää tarvittavaa määrää. Ja jos nuo uudentyyppiset ammukset heittimiin ovat tulevaisuudessa realismia, niin siinä lienee sitten osa ratkaisua.

 

[Nojatuolistrategi]

Varmaankin täsmäammukset tulevat parantamaan tulen tehoa ja siten myös vähentämään tarvittavien putkien määrää. Oletettavasti tulevaisuudessakin on kuitenkin tarvetta massamaisemmallekin tulenkäytölle, joten 122 H 63:n korvaaminen ei liene mahdollista ihan pienellä putkimäärällä. Toki isompi kaliiberi jo itsessään pienentää tarvittavaa määrää. Ja jos nuo uudentyyppiset ammukset heittimiin ovat tulevaisuudessa realismia, niin siinä lienee sitten osa ratkaisua.

”Moukari”-kauppaan sisältyy kaksi optiota: K9 (toinen edullinen erä, joka on ”suuri” tai ”laaja”) + K10.

Spoiler

Maavoimien johto on nähnyt tykkimiesten K9 hankinnan erittäin tärkeäksi, mutta kertoo, että on ollut äärimmäisen vaikeaa saada tämä hanke mahtumaan Maavoimien rahoituskehykseen. Jostain piti löytää varat riittävän suureen tykkimäärään välttämättömän huoltojärjestelmän lisäksi. Ratkaisuksi on innovatiivisesti keksitty poikkeuksellisen pitkä 7 vuoden toimitusaika. Aluksi Suomeen tulee pikaisesti muutama vaunu, jotta Millog voi aloittaa edellä kuvatun ”suomettamisen” ja puolustusvoimat henkilökunnan kouluttamisen. Sen jälkeen loput vaunut saapuvat vuoteen 2024 mennessä. Koska Korea on periaatteessa sotaakäyvä maa, sopii verkkainen toimitusvauhti myös sen armeijalle, joka siten ehtii varmasti saada uudet tykit tänne laivattujen tilalle. Molempien puolustusvoimien edut ovat näin kohdanneet, eikä K9 näin toimittaessa estä jotain muuta yhtä tärkeää hankintaa.

Kauppaan ilmoitettiin myös sisältyvän mahdollisuus jatkokauppoihin. Suomen Sotilas selvitti puolustusministeriöstä mitä tämä käytännössä tarkoittaa: Korean valtio on sitoutunut myymään Suomelle tulevaisuudessa toisenkin erän käytettyjä K9 tykkejä edulliseen hintaan. Määristä suostuttiin Suomen Sotilaalle kertomaan ainoastaan, että se on suuri. Optio, eli mahdollisuus lunastaa edullisia K9:ä on voimassa aina 2020 -luvun loppupuolelle asti. Mitään uusia 2020 -luvulle ulottuvia K9 -hankintojen rahoitussuunnitelmia ei silti vielä ole, kerrottiin Suomen Sotilaalle.

Aikaisemmin on kuitenkin ilmoitettu, että muista kun 155 mm kaliipereista luovutaan asteittain. Toisaalta kenttätykkejämme kohtaa massavanheneminen 2020 -luvun jälkipuoliskolla, kun noin 500 kpl 122 mm haupitsia tai vähintäänkin niiden ampumatarvikkeet tulevat tiensä päähän. Siten voidaan olettaa, että edellä mainittu optio myös käytetään, ja varat siihen löydetään vaikka kiven alta. Listahinnoin tykkejä tietysti voitaisiin hankkia koska tahansa, mutta sellaisen kaupan rahoittaminen olisi Maavoimille vielä vaikeampaa.

Suomen kenttätykistö mallia 2030 koostuisi siten K9 -panssarihaupitseista sekä kotimaisista Patria/Tampella vedettävistä 155 mm:n kanuunoista.

http://www.suomensotilas.fi/suomella-lisaoptio-k9-panssarihaupitseihin/

Etelä-Koreassa on käytössä K9-kaluston rinnalla K10-latausvaunu. Se kykenee syöttämään kanuunahaupitsille lisää ampumatarvikkeita vaunut yhdistävää liukuhihnaa pitkin niin, että kummankin miehistöt ovat panssaroinnin suojassa. Mukaan mahtuu 104 kranaattia.

Meillä on toistaiseksi päädytty ratkaisuun, jossa K9 saa A-tarviketäydennyksensä maastokuorma-autoista. Nopeus ei juuri kärsi, mutta suoja luonnollisesti ei ole vastaava. Suomella on kuitenkin optio hankkia myös K10-vaunuja.

http://www.reservilainen.fi/uutiset/k9_thunder_ampuu_ja_poistuu_90_sekunnissa

 

[StmSvejk]

Varmaankin täsmäammukset tulevat parantamaan tulen tehoa ja siten myös vähentämään tarvittavien putkien määrää. Oletettavasti tulevaisuudessakin on kuitenkin tarvetta massamaisemmallekin tulenkäytölle, joten 122 H 63:n korvaaminen ei liene mahdollista ihan pienellä putkimäärällä. Toki isompi kaliiberi jo itsessään pienentää tarvittavaa määrää. Ja jos nuo uudentyyppiset ammukset heittimiin ovat tulevaisuudessa realismia, niin siinä lienee sitten osa ratkaisua.

Mikä tämä tarve pohjimmiltaan olisi? Torjunnassakin tärkeimpiä ovat ensiksi maaliin tulevat kranaatit joita voi olla vähemmin kunhan ne osuvat. Iskussa ja peitteessä määrällinen tarve on suurempi, mutta veikkaisin että kunhan suht koht jatkuvasti tulee
kuulaa kenttään pysyvät päät alhaalla.

 

[ctg]

Poland will soon add Lockheed Martin’s High Mobility Artillery Rocket System (HIMARS) to its inventory. The government has decided to obtain the weapon system directly from the US rather than procuring the same capability through a consortium led by the Polish Armaments Group (PGZ). The acquisition is part of Poland’s Homar program that seeks to obtain a squadron-level fire module of multiple rocket launchers. The program aims to provide the Polish Army with a capability of striking targets at distances of up to 180 miles.

HIMARS is a highly-mobile artillery rocket system offering the firepower of MLRS on a wheeled chassis. HIMARS is operated by a crew of three – driver, gunner and section chief – but the computer-based fire control system enables a crew of two or even a single soldier to load and unload the system. In addition to the standard MLRS round, HIMARS is capable of launching the entire MLRS family of munitions, including the extended-range rocket, the reduced-range practice rocket and all future variants. HIMARS carries a single six-pack of MLRS rockets, or one army tactical missile system (ATACMS) missile.

https://www.defenseindustrydaily.co...ent-spains-s-80-still-having-a-siesta-040357/

 

[kertakenttään]

https://www.defenseindustrydaily.co...ent-spains-s-80-still-having-a-siesta-040357/

Mitähän tuolla ""Standard MRLS round" oikein halutaan tarkoittaa...

 

[ctg]

""Standard MRLS round" oikein halutaan tarkoittaa...

HiMarssin normi puikkoa?