Tykistön tarkastaja eversti Pasi Pasivirta kertoo tykistön Tulikomentoja-aselajilehdessä 2/2017 s.5 : näin:
Hankintasopimukseen sisältyy myös laaja optio lisähankinnoista mukaan lukien varaosat.
Mitä sitten tuo laaja optio tarkoittaneekaan?
Muutamista lisätykeistä tuskin on kysymys.
https://issuu.com/sirkkaojala/docs/tukom2_2017_netti
Lisäksi reserviläisen artikkelissa kerrotaan näin:
http://www.reservilainen.fi/uutiset/k9_thunder_ampuu_ja_poistuu_90_sekunnissa
Suomen ETYJ:lle tekemän ilmoituksen mukaan meillä oli vuonna 2016 yhteensä 1 566 epäsuoran tulen asetta. Niistä 698 oli 120 mm kranaatinheittimiä. Tykeistä eniten oli varastoissa neuvostovalmisteisen kevyen 122 mm D30-haupitsin (122 H 63) eri versioita (471 kappaletta).
Suomi siirtyi telatykkien aikaan vuonna 1991. Tuolloin ostettiin hajoamassa olevasta Neuvostoliitosta 2S5 Giasint (Hyasintti) -telakanuunoita, jotka saivat Suomessa tunnuksen 152 TelaK 91. Niissä ase oli avoasennuksessa, eikä vaunu tarjonnut miehistölle suojaa tulitoiminnan aikana.
Entisestä Itä-Saksasta ostettiin vuosina 1992 ja 1994 niin ikään neuvostoliittolaisia 2S1 Gvozdika (Neilikka) -panssarihaupitseja (meillä 122 PsH 74). ETYJ-ilmoituksen perusteella niitä oli Suomessa vuonna 2016 72 kappaletta.
Vaunut ovat osoittautuneet tehokkaiksi ja käyttökelpoisiksi. Neuvostokalusto on kuitenkin jo iäkästä ja modernimmalle aseelle on jo ollut tarvetta.
Suomeen ostetaan Etelä-Koreasta 48 käytettyä panssarihaupitsia. Niillä on ajettu keskimäärin 3 000–4 000 kilometriä. Tela-alustan kestävyys on kymmeniä tuhansia kilometrejä.
Tykkien putkien käyttöiästä on jäljellä 90 prosenttia. Järjestelmän arvioidaankin olevan Puolustusvoimissa käytössä ainakin vuoteen 2050 asti.
Tyypin arvioidaan olevan tuotannossa ainakin vuoteen 2025.
K9 kykenee ottamaan liikkeestä vastaan maalitietoa Puolustusvoimien johtamisjärjestelmistä. Omaa sijaintiaan se päivittää muun muassa GPS-satelliittipaikannustiedon pohjalta. Kun K9 pysähtyy tuliasemaan, se on valmis ampumaan vain 30 sekunnin kuluttua.
Tuo aika kuluu lähinnä tykin putken irrottamiseen etuosassa olevasta automatiikalla toimivasta kuljetustuesta ja aseen suuntaamisesta maaliin. Teloilla liikkuva 47 tonnia painava K9 ei tarvitse ampuessaan pyöräalustaisten tykkien tavoin hydraulisesti alaslaskettavia maatukia.
MRSI-tuli-iskussa (Multiple Rounds Simultaneous Impact) K9 voi ampua nopeassa tahdissa kolme kranaattia eri korotuksilla ja panoksilla siten, että ne iskevät maaliin samanaikaisesti.
Jos uhka-arvio on korkea, ammunta kestää tyypillisesti vain 30 sekuntia ja K9 on jälleen liikkeessä 30 sekunnin ajovalmistelujen jälkeen. Siten Shoot and Scoot -iskuun menee kokonaisuudessaan minimissään vain 90 sekuntia.
K9:n panssarointi kestää keveiden konetuliaseiden ja sirpaleiden vaikutusta. Lisäksi ylipaineistettu vaunu tarjoaa suojaa kemiallisilta aseilta ja ydinlaskeumalta. Apuaseena on 12,7 mm konekivääri.
Etelä-Koreassa on käytössä K9-kaluston rinnalla K10-latausvaunu. Se kykenee syöttämään kanuunahaupitsille lisää ampumatarvikkeita vaunut yhdistävää liukuhihnaa pitkin niin, että kummankin miehistöt ovat panssaroinnin suojassa. Mukaan mahtuu 104 kranaattia.
Meillä on toistaiseksi päädytty ratkaisuun, jossa K9 saa A-tarviketäydennyksensä maastokuorma-autoista. Nopeus ei juuri kärsi, mutta suoja luonnollisesti ei ole vastaava. Suomella on kuitenkin optio hankkia myös K10-vaunuja.