Tykistö

Kyllä, itse pidin touhua omituisena kunnes löysin tämän projektin, homma on mielestäni ihan selvä ja noita tulee heti kun kukaro sallii.
Olen aivan samaa mieltä! ATACMS-hankinnan peruuntuessa syynä ilmoitettu ohjuksen vanhanaikaisuus kuulosti tuolloin erikoiselta. Selvästi jo silloin on suomalaisille ilmoitettu, että odottakaa muutama vuosi, niin parempaa on tiedossa.

Toivottavasti Suomen nykyiset MLRS:t tukevat suoraan Deep Strikea, ettei jouduta taas monimutkaisiin ja kalliisiin integrointioperaatioihin! Jos ohjus istuu plug-and-play -tyyppisesti lavetteihin, näitä varmasti tullaan näkemään myös Suomessa. Ja aloituspakkaus voi ihan hyvin olla se muutama ohjus, kyllä niitä sitten Raytheonin pojat värkkäävät lisää suomalaisten AMEXin luotttorajan antamissa rajoissa...

EDIT vielä: Onko missään näkynyt mainintaa, millaisia taistelukärkiä Deep Strikeen on tulossa?
 
Olen aivan samaa mieltä! ATACMS-hankinnan peruuntuessa syynä ilmoitettu ohjuksen vanhanaikaisuus kuulosti tuolloin erikoiselta. Selvästi jo silloin on suomalaisille ilmoitettu, että odottakaa muutama vuosi, niin parempaa on tiedossa.

Toivottavasti Suomen nykyiset MLRS:t tukevat suoraan Deep Strikea, ettei jouduta taas monimutkaisiin ja kalliisiin integrointioperaatioihin! Jos ohjus istuu plug-and-play -tyyppisesti lavetteihin, näitä varmasti tullaan näkemään myös Suomessa. Ja aloituspakkaus voi ihan hyvin olla se muutama ohjus, kyllä niitä sitten Raytheonin pojat värkkäävät lisää suomalaisten AMEXin luotttorajan antamissa rajoissa...

EDIT vielä: Onko missään näkynyt mainintaa, millaisia taistelukärkiä Deep Strikeen on tulossa?


MLRS pystyy myös lataamaan 4 DeepStrike ohjusta, ATACMS ohjuksia mahtuu vain 2, taistelukärjistä en tiedä mutta on ollut puhetta kyvystä osua myös liikkuviin maaleihin ja kantamaa on se 500km.
 
Olen aivan samaa mieltä! ATACMS-hankinnan peruuntuessa syynä ilmoitettu ohjuksen vanhanaikaisuus kuulosti tuolloin erikoiselta. Selvästi jo silloin on suomalaisille ilmoitettu, että odottakaa muutama vuosi, niin parempaa on tiedossa.

Toivottavasti Suomen nykyiset MLRS:t tukevat suoraan Deep Strikea, ettei jouduta taas monimutkaisiin ja kalliisiin integrointioperaatioihin! Jos ohjus istuu plug-and-play -tyyppisesti lavetteihin, näitä varmasti tullaan näkemään myös Suomessa. Ja aloituspakkaus voi ihan hyvin olla se muutama ohjus, kyllä niitä sitten Raytheonin pojat värkkäävät lisää suomalaisten AMEXin luotttorajan antamissa rajoissa...

EDIT vielä: Onko missään näkynyt mainintaa, millaisia taistelukärkiä Deep Strikeen on tulossa?

Pitäisin aika erikoisena, jos DeepStriken voisi heittää nykylavetteihin suoraan... Ohjelmistopäivityksellä selvittäneen, mutta siitä maksettaneen taas ihan mukavia summia.

Odotan jonkinlaista tunkeumakärkeä sirpalevaikutuksella. Mahdollisesti erikseen vielä AW-tyyppinen taistelukärki. Tytärammuksiin en itse usko, liikkuviin maaleihin osuminen hoidettaneen hakupäällä.

https://www.raytheon.com/news/feature/deepstrike_precision_strike_missile

The DeepStrike missile is primarily meant to attack fixed ground locations, like helicopter staging areas or hardened bunkers.

https://www.popularmechanics.com/mi...y-new-long-range-tactical-missile-deepstrike/

One interesting feature set: DeepStrike will likely gain the ability to hit moving targets on land and at sea. Last year, defense news site Breaking Defense pointed out that ATACMS is getting upgrades to do both, making it in part an anti-ship missile. While DeepStrike does not directly have a moving target requirement, it is more broadly required to do everything ATACMS does.
 
Luulen, että Logistiikkalaitoksella jo katsotaan näitä videoita kuola suupielissä... :cool: Tämä Deep Strike tuntuisi sopivan erinomaisesti Suomelle ja juuri tämän takiahan ATACMS todettiin vanhanaikaiseksi.

Hieno vehje, mutta...

500miljoonaa hornetin pommeihin kuulostaa kovin oudolta jos tampereelta voi tulevaisuudessa ampua Tornioon, Latviaan ja Pietariin samalta lavetilta. Ehkä tätä risteilyohjuskykyä tarvitaan sitten kahdelle alustalle, ja telatykkejä/korkeatorjuntaa ei tarvita ollenkaan.
 
Olen aivan samaa mieltä! ATACMS-hankinnan peruuntuessa syynä ilmoitettu ohjuksen vanhanaikaisuus kuulosti tuolloin erikoiselta. Selvästi jo silloin on suomalaisille ilmoitettu, että odottakaa muutama vuosi, niin parempaa on tiedossa.

Tuotteet on eri valmistajan. Tuskin LM.la raytheonin tuotteita markkinoidaan.
 
Kuulostaa vielä oudommalta, että USAn virkamiehet kusisivat ison kotimaisen yrityksen murohin. Onko edes niiden tehtävä puuttua ulkomaankauppaan tuolla lailla.

Se raha päätyy jenkkeihin joka tapauksessa...

Ja se vasta kummallista olisi ollutkin, jos suomalaisille ei olisi kerrottu asiasta. Erityisesti kun suomalaiset olivat todennäköisesti asiasta jo muutenkin selvillä ja osasivat tiedustella asiaa. Yhdysvallat lopetti nimittäin ATACMS-tuotannon jo 2007. Ei tuo nyt siis mikään suuri salaisuus ollut että korvaavaa asetta on tulossa.
 
Pitäisin aika erikoisena, jos DeepStriken voisi heittää nykylavetteihin suoraan... Ohjelmistopäivityksellä selvittäneen, mutta siitä maksettaneen taas ihan mukavia summia.

Odotan jonkinlaista tunkeumakärkeä sirpalevaikutuksella. Mahdollisesti erikseen vielä AW-tyyppinen taistelukärki. Tytärammuksiin en itse usko, liikkuviin maaleihin osuminen hoidettaneen hakupäällä.

https://www.raytheon.com/news/feature/deepstrike_precision_strike_missile



https://www.popularmechanics.com/mi...y-new-long-range-tactical-missile-deepstrike/
Ammunnanhallintaan joutuu luonnollisesti lisäämään Deep Striken tiedot, tämä on varmasti pienin mahdollinen muutos. Siviilimaailmassa tämä voisi hoitua kevyimmillään tyyliin "Lataa nyt ammunnanhallintatietokoneeseesi uusi Deep Strike -app Raytheonin verkkokaupasta". Militääripuolella päivitys voisi kevyimmillään olla jokin konffitiedoston tai xml-konffin liittäminen ammunnanhallintaan. Tästä eteenpäin kaikki raskaammat integraatiot ovat mahdollisia aina lavettien muutoksiin saakka.
 
Kuulostaa vielä oudommalta, että USAn virkamiehet kusisivat ison kotimaisen yrityksen murohin. Onko edes niiden tehtävä puuttua ulkomaankauppaan tuolla lailla.
USAssa nimenomaan on kokonainen liittovaltion virasto jonka tehtävä on huolehtia ulkomaankaupasta tuolla tavalla. Suomi on hankkinut jenkkiaseensa FMS-kauppoina puolustushallituksen alaisilta puolustushaaroilta, ei suoraan valmistajilta. Tässä on monia etuja, kuten se että suorahankinnat valmistajilta ovat sallittuja vain paljon rajatummalle joukolle liittolaisia. Lisäksi myyjältä saadaan paljon apua mm. uusien aseiden käyttöperiaatteiden suunnitteluun ja tietoa mahdollisesti pian tulossa olevista paremmista vaihtoehdoista.
 
John Schindler herättelee jenkkilälää tykistöstä

http://observer.com/2018/08/post-gulf-war-us-army-unprepared-for-war-with-russian-military/

Outgunned US Army Isn’t Prepared For War With Russia
By John R. Schindler • 08/28/18 4:14pm

gettyimages-680571480.jpg

Self-propelled Russian howitzers roll through Moscow’s Red Square. KIRILL KUDRYAVTSEV/AFP/Getty Images
Ever since our lopsided victory in the Gulf War in early 1991, the U.S. military has been venerated by many Americans as an unbeatable force. How rapidly our combined air-ground offensive crushed Saddam’s large yet ponderous army gave the Pentagon an aura of invincibility. Military leaders and defense thinkers proclaimed the dawn of new era in warfare. With our advanced technology and precision strikes, everything was different.
But was it? In hindsight, the Gulf War merely confirmed what military historians always knew, namely that better weaponry and command-and-control habitually crush large numbers of less well-equipped enemies. A generation on, the “lessons” of 1991 appear no more noteworthy than the “lessons” of Omdurman in Sudan in 1898, when two brigades of British regulars easily crushed a force of 50,000 jihad-fueled natives because, as the wags of the day put it, “We have got the Maxim Gun, and they have not.”
Yet since the Gulf War, the U.S. Army’s technological edge over its potential foes— what defense doyens term overmatch—has dwindled, slowly but irrevocably. Through the decade after 1991, the army was busy managing post-Cold War cutbacks and peacekeeping in the Balkans and saw no peer-competitors anywhere. Since 9/11, as plausible rivals like Russia and China have slowly come into focus, our army has been busy managing costly and ultimately futile campaigns in the Greater Middle East. Our diffident war in Afghanistan, America’s longest by a good margin, is in its 17th year, and strategic victory is now as far off as it has ever been there.

That American strategy-making is flawed is now painfully evident, but until recently the tactical success of our military seemed at least like a safe assumption. It does no more. A generation of down-punching against third-rate insurgents in Afghanistan and Iraq has proved to be poor preparation for combat against enemies who can seriously contest the modern battlefield.
Russia’s military performance in Ukraine since 2014, where the Kremlin’s undeclared war continues on low boil, has proven to be a particular eye-opener for the U.S. Army. In eastern Ukraine, Russian ground forces have demonstrated impressive acumen in electronic warfare, where their ability to rapidly geolocate Ukrainian forces by tracking their communications—including the careless use of mobile phones in the combat zone—has led to the deaths of many Ukrainian troops.
However, our weakness in EW, as the Pentagon terms it, does not surprise. Even in the 1980s, Soviet expertise in what they tellingly term radio-electronic combatoutpaced the U.S. Army’s, while our perennial communications indiscipline, which cost many American lives in Vietnam, shows no signs of going away either. Our army is now trying frantically to catch up with the Russians in EW, but we’re behind a full generation, and achieving parity in the vitally important battle in the ether will prove expensive and time consuming.

Genuinely shocking, though, is how far ahead the Russians have gotten in artillery. That arm is the great killer on the modern battlefield, for over a century now, and Russian gunnery has always been impressive. Their artillery was fearsome in the time of the tsars (“The Irish fight well, but the Russian artillery’s hotter than Hell,” as a popular ditty had it during the Crimean War), and so it has remained. Stalin referred to his guns as “the God of War” and it’s no exaggeration to state that the Red Army in 1944-45 blasted its way clear to Berlin with its massive artillery corps.
But the U.S. Army’s gunnery was no less impressive. Our artillery was the guarantor of victory in the Second World War on all battlefronts. Contrary to Hollywood myth making, the U.S. Army had serious defects in the fight against the Wehrmacht. Outside a few elite units, our infantry was subpar, while our tanks were death traps compared to German models. Our gunnery, however, was world class, and the U.S. Army’s field artillery outpaced Hitler’s gunners in precision and weight of shell. For all his bluster about tanks, General George S. Patton spoke the truth when he stated, “I do not have to tell you who won the war. You know our artillery did.”
It was the same for decades after. In Korea and Vietnam, our field artillery saved the day—and countless lives—time and again, allowing outnumbered American infantry to prevail in battle, while the U.S. Army’s prowess in precise, long-range gunnery crushed Saddam’s army in the Gulf War just the same. That vital overmatch has evaporated since 1991.

In the generation since the Cold War ended, the Russian military has maintained its traditional competence in gunnery, fielding new classes of field artillery, both guns and missiles, while the U.S. Army has stagnated. A brief look at the current situation reveals the extent of the problem. Russian maneuver brigades possess a regiment’s worth of artillery, two battalions of self-propelled 152 mm howitzers plus a battalion of rocket-launchers, 54 artillery pieces in all. In contrast, our heavy brigades possess just a single battalion of no more than 24 155 mm self-propelled howitzers (and in Stryker brigades the howitzers are towed, not self-propelled).
The situation repeats above the brigade level, with the Russians having more artillery pieces and, worse, they customarily outrange American models by a good margin, sometimes twice as much. In terms of range and weight of shell, the Russians today possess alarming advantages over the U.S. Army. Only in target acquisition do we seem to be at an advantage, thanks to drones and better tactical intelligence, but that edge, too, is slipping. Having grown accustomed to drones overhead nonstop, against enemies who cannot shoot them down, the U.S. Army may be in for a rude awakening in a contested fight.
Worst of all, the field artillery branch’s crisis has been building for 15 years, as deployments of gunners as infantry in the Middle East have eroded skills. Not only have new weapons not been acquired, basic gunnery acumen has atrophied among officers and NCOs. A full decade ago, artillery officers were sending up warning flares, with some terming theirs a “dead branch walking.” Nobody took action, so the army’s artillery shortfall is now a national security crisis. Current efforts to make good for a lost generation, trying to catch up to the Russians in gunnery, are promising but long overdue. This crisis was years in the making and will be years in the unmaking.

The U.S. Army should therefore face the prospect of doing battle with Ivan with healthy trepidation for a good while yet. Their track record is not encouraging. Historically, our army has a habit of losing opening battles, often badly, due to unreadiness, as at Kasserine Pass in early 1943 and with Task Force Smith in the summer of 1950. In the past, there has always been time to learn lessons from defeat and catch up. The next time there may not be.
Underestimating the Russians, particularly in gunnery, has a long and undistinguished history. In the summer of 1914, the Austro-Hungarian Army went to war against the tsar’s forces with unwarranted confidence. Vienna’s artillery situation resembled ours today, with their units facing Russians armed with more, better, and longer-ranged guns. Disaster followed, as recounted in my recent book Fall of the Double Eagle, with Habsburg forces being literally blasted off the battlefields of Galicia by superior enemy artillery. Austria-Hungary lost 420,000 men in just three weeks, the entire strength of the prewar army, and never recovered. This is the fate the U.S. Army must avoid.
 
Tänne vaan kans

IDF to get more surface-to-surface missiles

Yaakov Lappin, Tel Aviv - IHS Jane's Defence Weekly
29 August 2018
p1692992_main.jpg

An M270 MLRS with Romach pods is seen during an exercise in northern Israel on 20 February 2017. Source: Israel Defense Forces


The Israeli Ministry of Defense (MoD) has signed a contract worth hundreds of millions of shekels with Israel Military Industries (IMI) for surface-to-surface missiles, it was announced on 27 August.
Defense Minister Avigdor Lieberman said the acquisition would support the establishment of a new missile force within the Israel Defense Forces’ (IDF’s) ground forces. “[This is] the first acquisition deal for the missile force, which will enable coverage within seconds of any spot at various ranges,” he said.

He added that some of the missiles are already in production and some are completing research and development. “We are purchasing and developing accurate firepower systems, which will enable the IDF to focus and magnify its attack systems.”

IMI said in a statement that the missiles will give the IDF an immediate response capability at a lower price “compared to other weapons systems” that it did not identify.

Neither the MoD nor IMI specified which missiles are covered under the new contract, but IMI reposted on its website a Yedioth Ahronoth article that reported that one is an improved version of the Accular that is already in service with the IDF’s Artillery Corps.

The Accular system is currently available with 122 mm or 160 mm projectiles that are guided by the global navigation satellite system (GNSS). IMI says they have a range of 40 km and an accuracy of less than 10 m circular error probable (CEP).

Contrary to what Yedioth Ahronoth reported, the Accular is not known to be in service with the Artillery Corps, which has used IMI’s slightly shorter-range 155 mm Romach (or Romah) with its M270 multiple rocket launchers since 2016


https://www.janes.com/article/82633/idf-to-get-more-surface-to-surface-missiles
 
Riippuu kovasti minkälainen hallitus tulee.
Kahdenkeskinen puolustusyhteistyösopimus Israelin kanssa, kiitos.
Unohtakaaa koko juttu!
Maavoimien epis kaipaisi tosiaan lisää tavaraa raketinheitinpuolelle. Onko se jotain HIMARS-tyyppistä tai jotain muuta selviää noin 2030, kun tulevat suurhankinnat on maksettu. Ja ostot Israelista edellyttävät tietynlaista hallitusta, kuten on nähty. Jos nyt enää onnistuu lainkaan, kun ei onnistunu tanskalaisillekaan.
 
Äh, Israelilaiset perustavat firman vaikkapa Saksaan ja aseet ostetaan sieltä (a la Eurospike). Se ostaa aseet Israelista ja me siltä. Problem solved.
Näin toimittiin kun 90-luvulla hankittiin tykistölle laserhyrriä. Silloin israelilainen alkuperäistoimittaja oli melkein Valtakunnansalaisuus. Vähän myöhemmin tuli iso lennokki Ranger, jonka hankinta Sveitsistä meni samalla tavoin "sukkana" läpi poliittisessa päätöksenteossa. Mutta alkuperä paljastui kun vempeleet saatiin Suomeen. Onneksi oli tunnettu tykkimiesten ystävä Lipponen PM. Häneltä ei kukaan poliittinen toimija kai uskaltanut kysyä miksi ostimme iippoaseita tai ainakaan nostaa julkista hälyä.

Vuosituhannen vaihteessa piti kuitenkin kenttäradioita hankittaessa kertoa oikea alkuperä. Nytkään ei hälyä tullut kun sama Lipponen jatkoi edelleen. Mutta tappavien aseiden osto Israelista edellyttää oikeita puolueita hallituksessa, kuten tänä kesänäkin nähtiin. Kaikki tämä on tietysti vain nettiin sopivaa ajatusleikkiä sillä toinen perusteeni oli huomattavsti painavampi.
 
Back
Top