Olet oikeassa! Määritelmä on nykyisin vakiintunut tähän vaikka nykyiset järjestelmät eivät ole enää haupitseja. Meidän BT-42:kin oli sitten ollut ainoastaan "maaailman ensimmäinen kääntyvällä..jne"
Viimeksi muokattu:
BT-42 siis.
High school -varustuksessa tässä:
Minun on todella vaikea kuvitella kyseistä laitetta siten, että sitä EI olisi suunniteltu telahaupitsiksi.
Siihen laitettiin aseeksi haupitsi, ja koko torni konstruotiin siten, että siellä pystyy ampumaan yläkorolla.
Kyseinen tykki valikoitui pienen peräytymänsä vuoksi aseeksi, jotta mahtui torniin, eikä tornin sivusuuntauksessa ollut käytännössä lainkaan ajateltu panssaritaistelun vaatimuksia. Korotusmekanismihan tuli haupitsin mukana ja sivusuunta alkuperäisen BT-7 tornin kääntökoneistosta.
Kenttätestienkään jälkeen sitä ei muutettu muuten kuin lisäämällä siihen toinen veivi.
Vaunuja ei valmistettu panssarikomppaniallista, eikä pataljoonaa, vaan 18 kpl, siis patteristo.
.. mutta sitten joko Mika tai Aki (tuossa ylhäällä) tai joku suomalainen kerppa(anteeksi slangi) keksi, että mitäs sitä tarjoaa moottoroiduille joukoille pätevän liikehtimiskykyisen ja hyvällä suojalla varustetun epäsuoran, kun niistä saa söpöjä rynnäkkötykkejä japanilaisten riemuksi.
Olemme forumilla aika lailla eri asemassa kun ne jotka 1942 päätöksen tekivät, sillä me tiedämme mitä tapahtui myöhemmin. Päätöksentekohetkellä meidän panssarivoima muodostui T26-vaunuista eli Vickerseistä 45 mm tykkeineen. Oli selvää että nämä olivat vanhentuneita oikeastaan jo 1941. Kun uusien vaunujen saamisesta Saksasta ei ollu mitään tietoa ruvettiin kyhäämään kotimaista tst-panssarivaunua.
Projekti pitkittyi eikä lopputulos ollu sellainen kun olisi pitänyt kuten kuvasit. Olisihan suuntausmekanismi varmaan osattu suunnitella psv-maiseksikin mutta niin ei tehty vaan jätettiin aseeseen suuntaus tykistön tapaan. Psvaunussa se on hidas ja hankala. Meillä oli hirvittävä pula teknisistä toimihenkilöistä jota kuvaa hyvin se että BT-projektin pääsuunnittelijalla oli kakkostehtävä johtaa Syvärin voimalaitoksen kunnostustöitä Itä-Karjalassa.
JaegarPlatoon sivuston mukaan BT42:n suurin korotus on ainoastaan 25 astetta joka estäisi kokonaan käytön ps-haupitsina. En ole ehtinyt Parolaan tarkistamaan asiaa oikeasta vaunusta mutta aion joskus sen kyllä tehdä. Patteristo muuten tuohon aikaan kasitti 12 eikä 18 tykkiä. Se ei tietysti asiaa muuta, tarvitaanhan vara-aseitakin. Henkilöstöstä oli tosin pulaa, etenkin johtajista eli tämä olisi voinut olla oikea este. Mahdollisesti tälle tykkimallille ei myöskään ollu varastossa paljoa tykistön atarvikkeita. Psv-käyttöön oli taas jo tehty erikoiskranaatteja, muutenhan siinä ei paljoa kulu.
Viimeksi muokattu:
Tällaisia olisi ehkä voitu saada Ruotsista v 1942, jos olisi vaikka tehty edullisia krh-vastakauppoja. Landsverk m/42 taistelupanssarivaunu. Varustettu 75 mm kanuunalla jolla oli suuri lähtönopeus. Ruotsi teki näitä melkein 300 ja käytti kunnes Centurionit tuli 1950-luvun loppuvuosina. Tornit käytettiin vielä uudelleen rannikkotykistössä ja satamien sekä lentokenttien kiinteinä linnoitteina.
Tuohon olisi kyllä hyvä saada jokin sellainen lähde, joka osoittaa että tämä oli tavoitteena. Mikään lopputuloksessa ei viittaa siihen. JOs tuo oli tavoite, niin lopputuloksen valossa näyttäisi siltä, että ryhdyttiin kyhäämään kesämökkiä ja koska tulikin laituri, niin sehän on siinä - kesämökki.
Ketkä tekivät päätöksen ja onko siitä olemassa jotain kirjallisia todisteita? Miksi ihmeessä kukaan vähänkin ammattitaitoinen sotilas päättäisi laittaa taistelupanssarivaunuun haupitsin ? Suomalaiset olivat jo saaneet kokemusta T-34 vaunuista ja niitä oli saatu saaliiksikin. Tarvittavan taistelupanassarivaunun speksit olivat varmasti tiedossa.
Parolassa voi kyllä yrittää mitata BT-41:tä, mutta voi jäädä saalis kapeaksi. Siellä ei sellaista taida olla
Patu
Kenraali
Parolassa voi kyllä yrittää mitata BT-41:tä, mutta voi jäädä saalis kapeaksi. Siellä ei sellaista taida olla
Ei ehkä BT-41:stä, mutta BT-42 löytyy.
Tosiaan, numeroa liian pieni tyyppimerkintä! Panssaridivisioonasta on kirjoitettu runsaasti teoksia; tieto löytyy sieltä. Tykiksi valikoitui 114H koska sellaisia oli saatavissa. Olen samaa mieltä että mahdollisimman epäsopiva valinta, mutta niin se vaan on.
Rajajääkäri
Ylipäällikkö
Tuo tulen nopeus hämmästyttää, jos vertaa sitä nykyisiin, esim. meidän "Moukariin" tai Pzh 2000:een...?
Jos yleisen käyttökelpoisuuden jättää huomiotta, ei voi kuin hämmästellä ja ihailla ruotsalaista insinöörityötä.
Omassa päivittäisessä työssä olen tekemisissä ruotsalaisten kanssa ict-puolen kehitysasioissa, ja välillä tuskastelee toimintakulttuuria joka tuntuu suomalaisesta jopa hieman huvittavalta. Mutta sitten nämä vehkeet, vimpaimet ja kaiken maailman ratkaisut välillä pysäyttävät nostamaan hattua tuolle länsinaapurille. Ei sillä, tekevälle sattuu ja joskus tulee maailmanluokan innovaatioita ja toisinaan historian marginaaliin jääviä viritelmiä. Mutta kyllä mä
Yksittäinen rivi pitkässä listassa vaatimuksia voi kerrannaisineen tehdä sen että laite kokonaisuutena muuttuukin ajateltuun käyttöön sopimattomaksi. Suomesta tulee mieleen vaikka 122 K 60. Ensin vaaditaan suurta hinausnopeutta ja sen jälkeen moititaan ominaisuuksia jotka aiheutuivat juuri siitä hinausnopeudesta.
En tiedä miksi tämä on muodostunut mulle pakkomielteisen rakkaaksi aiheeksi. Pahoittelut siitä, en koita spämmätä tai olla väkisin eri mieltä.
Panssaridivisioonasta on tullut luettua jonkinlainen määrä teoksia, mutta myönnän kyllä että aukkoja on taatusti on runsaasti. Siltä osin, kuin olen itse niitä lukenut, yleinen premissi on että BT-42 olivat rynnäkkötykkejä, huonoja sellaisia. Niistä muodostettiin yksiköt ja miehet koulutettiin rynnäkkötykeille. Mutta kaipaisin sellaista aineistoa, jossa on annettu toimeksianto lähteä suunnittelemaan modifikaatiota BT-7:aan siten, että suunnittelutyön tuloksena syntyy .. mikä (rynnäkkötykki vai panssarihaupitsi).. Tietenkin tässä on vielä sekin ongelma, että kyseisenä ajankohtana ei mitä ilmeisimminkään ollut olemassa termiä panssarihaupitsi ja mahdollisesti käytetyn rynnäkkötykki-termin (se lienee ollut jo sakemanneilta jotenkin käännettävissä) merkityskin on voinut olla tulkinnanvarainen, tai erilainen suunnittelijoille kuin toimeksiantajille.
Jos tarkoitus on ollut kehittää tulitukiajoneuvo(vaikka sitten kitkalutkutin) ja toimeksiannossa on jäänyt ilmaisematta miten taistelua on tarkoitus tukea, se selittäisi asian.
Mutta on todella vaikea käsittää kuinka panssariaseen edustaja vuonna 41/42 olisi tilannut BT-42:n kaltaisen laitteen taisteluvaunuksi. Kohtaamistaistelu T-26 kärjen kanssa olisi ollut aika nopeasti ohi, BT-42 :lla ei olisi ollut käytännössä mitään mahdollisuuksia. Miksi panssarimiehet olisivat halunneet sellaisen..
JR49
Respected Leader
Pystymättä tuomaan kovin suurta lisäarvoa keskusteluun, muistelen, että Sturmeja on myös pystytty käyttämään epäsuoraan tuleen. Olisinko nähnyt jopa aiheesta valokuvan Normandian suunnalta. Suomessa ei kuitenkaan käytetty. Että terminologia ja suunniteltu käyttö on mahtanut olla harvinaisen epäselvä ja tulkinnanvarainen tätä tehdessä.
Jälkiviisausvitamiinin nauttimisella varmaan olisi ollut fiksuinta tehdä T-26 tai BT-5/7 -pohjaisia rynnäkkötykkejä 76 K 36 -putkella. Olisi tullut yksinkertaisia ja T-34:n tuhoamiskelpoisia vaunuja, joille olisi voinut hankkia vieläpä Saksasta parempaa a-tarviketta jos oikein muistan. Mutta, toki jälkiviisaus on aina parasta kylmänä!
Tai vaikka tämmöisiä edes. Eipä tuokaan tainnut tosin olla mikään menestys.
Mutta, nauttien tuota vitamiinia; T-26 vaunuista olisi kyllä saanut Pak-40:sille oivia tykinvetäjiä ja niiden merkitys T-34:sten ja muiden saalistamisessa olisi saattanut olla huomattavasti suurempi.
Juu, torni pois ja menoksi. Mutta kyllähän esim. Romania sai aikaan Maresalin ja eivät sakujen Jagdpanzeri, Marderit tai Hetzerkään edustaneet kuuminta hitekkiä vaan järkevää resurssien käyttöä. Tuskin BT-42:n tekeminen ihan resurssivapaata touhua oli.
Kuudelle uskoisin. Tuolla hirvityksellä on tarkoitus korvata kokonainen patteri BM-21:iä.
Pitää muuten mainita, että tuossa vempeleessä on yksi paha vika mikä haittaa pahasti käyttökelpoisuutta. Eli se, että se ampuu yhden raketin kerrallaan. Patteri BM-21:ä ampuu raketit nopeammin.
No eipä tosiaankaan olisi kannattanut! Eikä ollu mahdollistakaan, sillä vielä v. 1960 eivät moniputkiset raketinheittimet olleet kehittyneet 1900-luvun jälkipuoliskon tasolle. Heillähän periaatteeksi tuli jo II MS:n kuluessa valmistaa itse aseensa suurvaltojen tapaan. Se onnistuikin, kun oli teollista perinnettä sekä riittävät määrärahat. Mutta raketinheitintietämystä ei ollut lainkaan. Eihän niitä Ruotsiin hankittu myöhemminkään.
Mitä taas tulee tykkiin ja raketinheittimiin muuten, nin niillä on ihan erilaiset tehtävät. Jälkimmäisillä ei pääse "suureen tulentiheyteen". Sehän tarkoittaa kranaattia/pinta-alayksikkö. Raketinheittimiä käytetään laajoja aluemaaleja vastaan, jossa iso ympyränmuotoinen hajonta ei haittaa. Tykillä suurin osa kranaatteja osuu pienelle alueelle vaikka pitkänomainen hajontakuvio vie osan kranaateista maalista pois. Tehokkaimpia ovat ekat kranaatit ja sen jälkeen nopeasti seuraavat uudet ryöpyt. Tämähän johtuu siitä, että ensimmäisiä iskemiä' ei maalissa kuule, kun ne tulee ääntä nopeammin. Tähän tarpeeseen "kranaattilipas" oli erinomainen keksintö, sekin ensimmäinen laatuaan maailmassa. Löytyy myös melken samanlaisena uudesta Archer-ajoneuvotykistä.
J0h1F
Ylipäällikkö
Luinkin tästä jostain, että tuohon uuteen M109:n versioon olisi tarkoitus asentaa jopa 58-pituuskaliiperinen putki.