Mistä tuo varmuus kumpuaa?
Ilmakampanjoita on onnistuneesti käytetty poliittiseen eristykseen ajautuneita maita vastaan. Ukraina-skenaarion todennäköisyydestä puolestaan on hyvin erilaisia näkemyksiä. Joidenkin mukaan Venäjä käyttäisi sellaista tässä ja nyt, jos Suomi hakisi Natoon, ja vaikka ei käyttäisikään, niin edelleenkään Suomen nykyinen kansainvälispoliittinen asema ei ole sementoitu. Ehkä 10 vuoden kuluttua EU on hajonnut ja konkurssikypsä Suomi kyyhöttää itätuulen puhinassa. Mikäli Suomi joutuu tuolla tavoin tuuliajolle ja nykyjohtoinen Venäjä voi asiaan vaikuttaa, niin Venäjä todennäköisesti yrittää pitää Suomen tuuliajolla eikä päästä Suomea vapaaehtoisesti uuteen liittoon Naton tai Pohjoismaiden kanssa.
Perinteistä kaikkien puolustushaarojen yhteisoperaationa suoritettavaa hyökkäystä ajatellenkin maavoimien heikkous on kriittistä, koska ilmavoimat tarvitsee aikaa vihollisen kuluttamiseen. Sitä ei ole, jos joku ei sido vihollista taisteluun siinä matkalla. Helsinkiin on rajalta päivämatka. Pari yhteenottoa maakuntakomppanioiden kanssa ei tuo montaa tuntia lisäviivettä armeijakunnan etenemiseen. Jos ilmavoimat ja merivoimat saavat tällä vuosikymmenellä "kaiken" ja maavoimat "ei mitään", niin 30-luvulla syntyy melkoinen epäsuhta. Toki jos ilma- ja merivoimat saavat tällä vuosikymmenellä "kaiken" (toivomansa) sijaan kaksi-kolme kippoa ja 30-40 hävittäjää, niin sitten maavoimienkin "ei mitään" alkaa näyttää kohtuullisemmalta tasapainolta.