Tykistö

[Tvälups]

160 KRH 58

Iipot (SolTam) niitä taisivat enemmän rakennella Tampellan suunnittelutyön pohjalta.

 

[miheikki]

Tuossa tutkielmassa oli 160 mm heittimen kehittämisestä seuraavaa.

http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/74279/SM281.pdf?sequence=1 sivu 43

Tampella ehdotti vuoden 1953 syyspuolella, että puolustusvoimille kehitettäisiin tykistöllisiin tehtäviin järeäksi luokiteltava 160 mm:n kranaatinheitin. Keskustelujen alkuvaiheessa puolustusvoimat toivoi, että uuden aseen kantaman tulisi olla vähintään 10 kilometriä. Tampella konstruoi aseen ja esitteli puolustusvoimien johdolle prototyypin 1955. Ilmeisesti asia ei edennyt Tampellaan toivomalla tavalla ja nopeudella, sillä tehdas esitteli aseen pian tämän jälkeen myös ulkomailla. Toimenpide oli liikaa puolustusvoimien johdolle, joka oli edellyttä-nyt aseen pitämistä salaisena ainakin jatkoneuvottelujen ajan. Tykistön johto seurasi kaikesta huolimatta edelleen aseen kehittelyä pyytäen viimein heittimen kokeiltavakseen. Jostain syystä valmistaja pitkitti aseen antamista puolustusvoimien tutkittavaksi. Vasta vuonna 1957 Tampella luovutti yhden 160 millimetrin kranaatinheittimen tykistön kokeiltavaksi.


Pääesikunnan aseosasto teetti omilla varoillaan erilaisia ammuksia testejään varten. Rovajärven kesäleirin yhteydessä heitin koeammuttiin ja samalla tehtiin myös välttämättömät vetotutkimukset. Tykistön asettamaa kantamavaatimusta eli kymmentä kilometriä ei saavutettu. Lisäksi kranaattien pyrstömateriaali oli jatkuvan huolen aiheena, tosin tämä seikka olisi ollut perustutkimusten jälkeen korjattavissa. Kranaatinheitin jäi vähitellen unholaan. Tampella myi sittemmin aseen valmistuslisenssin ulkomaille.

Todennäköisesti Suomen puolustuslaitoksen huono rahatilanne oli syynä siihen, ettei asetta koskaan hankittu Suomeen. Kapteeni T Sutela päätyi vuonna 1955 Sotakorkeakoulussa tekemässään diplomityössä ratkaisuun, jonka mukaan osa vanhentunutta tykkikalustoa olisi voitu korvata järeillä heittimillä.

160 millimetrin kranaatinheittimen ampumatarvikkeiden osalta on olemassa Hans Otto Donnerin patenttiin perustuvat pitkän kantaman nuoliammukset, joita kokeiltiin 1950 – luvun lopulla. Ajatuksena niissä oli, että hoikka heinäseiväsmäinen ja ballistisesti erinomainen nuoliammus puskettiin aseesta ulos irtoavan tiivistyslaipallisen pyrstöosan avulla. Ongelmia ammuksessa tuottivat kuitenkin niin puskuosan huono irtoaminen, jolloin ammus alkoi horjua pudoten alas, ja kunnolla radalle lähteneiden ammusten seuraaminen saati löytäminen. Ammuksen hyötykuorma riitti vain häirintätuleen, mutta se saavutti hämmästyttävän 16 kilometrin kantaman.

 

[Tvälups]

Ja siitä erosta 120 KRH:n ja 122 H murkulan välillä: heitinmiehet aina kehuvat kuinka he voivat ampua sen kranaattinsa vaikka ämpäriin*...
No syytä onkin, sillä sen tappoteho on melko olematon verrattuna tykistön vastaavaan. Taipalsaaressa eräs 120mm kranaatti harhautui lentoradaltaan ja osui kankaalla köllöttävän petäjän latvaan (sen ainoan!). Petäjästä 20-150m etäisyydellä oli oppilasjoukkue matkalla ampuma-asemiin. Kräks-pum - "mitä vittua!?! Suojaan!" ilman, että yksikään henkilö sai osumaa pienimmästäkään sirpaleesta.


* joka ei edes pidä paikkaansa. Temppu on testattu Koeampumalaitoksella ja ei ota onnistuakseen edes linnoitetulta vastimelta.

 

[SJ]

Suomessa on muistaakseni rakennettu joskus proto 160-millisestä heittimestäkin? Tvälups varmaan osaa kertoa enemmän.

Muistaakseni kantama ei ollut tarpeeksi, jotta isompi heitin olisi ollut merkittävästi parempi. Israelille kelpasi.

 

[SJ]

Ja siitä erosta 120 KRH:n ja 122 H murkulan välillä: heitinmiehet aina kehuvat kuinka he voivat ampua sen kranaattinsa vaikka ämpäriin*...
No syytä onkin, sillä sen tappoteho on melko olematon verrattuna tykistön vastaavaan. Taipalsaaressa eräs 120mm kranaatti harhautui lentoradaltaan ja osui kankaalla köllöttävän petäjän latvaan (sen ainoan!). Petäjästä 20-150m etäisyydellä oli oppilasjoukkue matkalla ampuma-asemiin. Kräks-pum - "mitä vittua!?! Suojaan!" ilman, että yksikään henkilö sai osumaa pienimmästäkään sirpaleesta.


* joka ei edes pidä paikkaansa. Temppu on testattu Koeampumalaitoksella ja ei ota onnistuakseen edes linnoitetulta vastimelta.

Tuosta on pakko kysyä, kun tähän mennessä KRH:n tappotehoa ei ole juurikaan valitelti missään muualla. Eli:

Oliko korkeallakin latvassa? Sirpaleethan menevät pitkälti kranaatin kylkien suuntaisesti, 20 metriä alempana olevat ukot voisivat olla suojassa.

Millä puolella runkoa se räjähti? Puun imee kyllä sirpaleita kuten pitkälti kaikki muukin meteriaali, joten sirpalepeitto harvenee merkittävästi. Puun kappaleet eivät ole hirveän vaarallisia enää 20 metrin päässä johtuen materiaalin painosta, joten sekään ei aiheuttaisi vaaraa.

Vai oliko kyseessä sellainen harjoituskranaatti, joka kyllä räjähtää, mutta ei juuri sirpaloidu?

Mitä taas tulee tuohon sankkoon, niin kuulemma tarkoitus on kuitenkin saada sirpaleita siihen, eikä täysosumaa. Tai näin heitinmies jossakin selitti.

 

[Tvälups]

Latvaräjähdys noin 8-9m korkeudella ja sillä puolen puuta missä joukkue oli etenemässä. 120mm sirpalekranaatti.

 

[Tvälups]

Tuossa tapauksessa olivat kaikki onnettaret ja suojelusenkelit ukkojen apuna, mutta jätti se herroihin sellaisen pettymyksen pahan maun mieleen. Etenkin kun tykkipuolen kaverit jaksoivat siitä muistutella...

 

[SJ]

Tuossa tapauksessa olivat kaikki onnettaret ja suojelusenkelit ukkojen apuna, mutta jätti se herroihin sellaisen pettymyksen pahan maun mieleen. Etenkin kun tykkipuolen kaverit jaksoivat siitä muistutella...

On täytynyt olla, ei tuo muuten selity. Meinaan, että KRH:n tappotehosta on paljon empiiristäkin tietoa saatavilla, eli ei se voi olla tehoton.

 

[Tvälups]

En väitä kranaatinheittimistöä tehottomaksi. Pois se minusta!

Täällä vain vertailtiin 120mm krh:n ja 122mm haupitsin kranaatteja, ja jälkimmäinen on se tehokkaampi, Hands down.
Esimerkkinä mutta ei yleistyksenä sitten tuo Taipalsaaren onnettomuus.

Heittimistön etuna on parempi maastoliikkuvuus keveytensä ansiosta, tykistö vie kuitenkin voiton kantamansa ja tehokkuutensa ansiosta.

 

[baikal]

Ja 152/155 millinen lienee taas tehossaan toista maata kuin 122? Kranaatin paino on taas reilut tuplat ainakin. Voi se olla mylläkkä torjuntamaalissa, johon posottaa parikin pstoa. Saa siinä istua vaikka rautakuoressakin niin orpo voi olla olo.

 

[Tvälups]

Ja 152/155 millinen lienee taas tehossaan toista maata kuin 122? Kranaatin paino on taas reilut tuplat ainakin. Voi se olla mylläkkä torjuntamaalissa, johon posottaa parikin pstoa. Saa siinä istua vaikka rautakuoressakin niin orpo voi olla olo.

Näinhän se on. 6" tehokkuus on yli tuplaten 122mm ammukseen verrattuna.

 

[miheikki]

Mites näitten samankokoisten putkien logistiikan kanssa on? Haupitsin mukana tuleva varustemäärä on huomattava verrattuna kranaatinheittimeen. Tuntuisi siltä, että yhden haupitsin kuljettamisessa on sama vaiva kuin 2-3:n raskaan heittimen liikuttelussa.

 

[baikal]

Miten hyvin heittimet ja haupitsit sopivat "virtaviivaisen ja ketterän" puolllustuksen tulivoimaksi vähänkään pidemmällä aikajanalla, mitä arvelette?

 

[Tvälups]

Miten hyvin heittimet ja haupitsit sopivat "virtaviivaisen ja ketterän" puolllustuksen tulivoimaksi vähänkään pidemmällä aikajanalla, mitä arvelette?

Ruotsista voi katsastella esimerkkiä...

 

[Samses]

Ovat afgaanit oppineet putkea kääntämään. Kysymys onkin kuinka nopeasti teletabit oppivat samat hommat?

Vanha kunnon D-30 eli 122 H 63:han se siinä. Jos britit tai jenkit ovat afgaanit kouluttaneet, niin on todennäköisyys aika korkea että kouluttajat ovat käyneet aseeseen tutustumassa Niinisalossa.

(EDIT: Riittänee että kuvat näkyvät yhden kerran. -setämies-)

Eikös afgaanit ole ite käyneet täällä hakemassa oppinsa

Kyllä olen nähnyt uutisen että ainakin yksi ryhmä afgaanejakin on käynyt Niinisalossa, mutta olen ymmärtänyt niin (paremmin tietävät korjatkaa tarpeen vaatiessa) että pääasiassa koalition kouluttajat hakevat opin Niinisalosta ja vievät sen kohdemaahan. Ainakin tämä PV:n lehdistötiedote kertoo asiasta näin, ja tietää myös kertoa että syksyn 2008 ja tammikuun 2012 välillä koulutettuja oli 189 hlöä eli melkoinen määrä.

http://tinyurl.com/bo4wncp

Niin liekkö haluna estää turvapaikka prosessit

Oli tänään uutinen intin nettisivuilla että seuraava 122 H 63:lle koulutettavien brittien ja jenkkien satsi tulee ensiviikolla:

****

Suomi kouluttaa Ison-Britannian ja Yhdysvaltojen sotilaita valmentamaan Afganistanin turvallisuusviranomaisia
Maavoimat antaa tykistön erikoiskoulutusta 28 ulkomaalaiselle sotilaalle Tykistöprikaatissa 13.-19.1.2013. Koulutukseen osallistuu Ison-Britannian ja Yhdysvaltojen sotilaita, jotka koulutuksensa jälkeen lähtevät tukemaan Afganistanissa tapahtuvaa Afganistanin kansallisarmeijan (ANA) koulutusta.

Koulutus perustuu suomalaisten erityisosaamiseen neuvostovalmisteisen 122 H63 -tykistökaluston käsittelyssä ja ammunnassa.

Sotilaiden kouluttaminen on osa kriisinhallintaoperaatio ISAF:n MAT-ohjelmaa (Military Advisor Training, entinen OMLT), jonka tavoitteena on Afganistanin turvallisuusrakenteiden pysyvä kehittyminen maan vakauden parantamiseksi.

Afganistanin oman armeijan koulutuksella pyritään yhtenäistämään ANA:n toimintatapoja vastaamaan ISAF-operaatioon osallistuvien maiden joukkojen ja sotilaiden toimintatapoja. Koulutustapahtumat vahvistavat osallistuvien maiden välistä yhteistoimintaa erityisesti kriisinhallinnan alalla.

Koulutus aloitettiin Suomessa elokuussa 2008 ja toteutetaan nyt kymmenettä kertaa. Tähän mennessä Suomi on kouluttanut Tykistöprikaatissa ulkomaalaisia tykistökouluttajia Afganistaniin yhteensä 207 sotilasta yhdeksästä eri maasta.

*****

 

[Tvälups]

Surkeinta tuossa 122H63 (ja muiden neuvostotykkien) erikoisosaamisessa on se kuinka suomalaiset eivät osaa käyttää suuntaimen venäläistä matka/asetusrumpua...

 

[Leppis]

Surkeinta tuossa 122H63 (ja muiden neuvostotykkien) erikoisosaamisessa on se kuinka suomalaiset eivät osaa käyttää suuntaimen venäläistä matka/asetusrumpua...

Tuo matkarumpu riittäisi varmasti afgoille joiden epäsuorantulen käyttö perustuu siihen että ammutaan äänen suuntaan.

 

[ctg]

http://www.militaryphotos.net/forums/showthread.php?222284-Today-s-Photos-Thursday-January-17th-2013&p=6535913&viewfull=1#post6535913

 

[ctg]

As the U.S. tries to hand over responsibility for the Afghan war to the new Afghan military it’s built, some very old weapons systems are poised to become crucial: the mortar and the howitzer.

The plan for 2013 is for the 66,000 U.S. troops in Afghanistan to draw down to an as-yet-undecided size at an as-yet-undecided pace. Those that remain will take a back seat to Afghans by the spring, as the Afghans plan and execute their own operations, a subtle shift from the “partnered” patrols the U.S. emphasized in 2012. Only the Afghans don’t yet have some of the crucial equipment, particularly fighter aircraft and attack helicopters, to help units that come under fire.

With the Afghans’ relative absence of close air support, “what we must do, then, is bring the surface fire capability to fruition, and that’s the indirect fire, observed indirect fire,” Army Lt. Gen. James L. Terry, the day-to-day commander of the war, told reporters at the Pentagon on Wednesday. Chief among them: the D-30 howitzer, a Russian-built 122 mm gun, and 60 mm mortars.

“So now instead of calling back up into the air, they have those organic capabilities inside those formations,” Terry said.

Pentagon officials cautioned that that doesn’t mean the U.S. air war is going to come to an end in 2013. But it’s on a downward trajectory. According to U.S. Air Force statistics, in 2012, U.S. warplanes fired their weapons 4,095 times, the lowest level recorded since 2009′s pre-surge 4,165 weapons releases. Close air support sorties in total were down to 28,471 last year — higher than in 2009, but still lower than their 2010 and 2011 levels.

But the whole idea is to shift the burden of the war onto the nascent Afghan forces. And with Afghan air power running behind Afghan ground forces, protecting Afghan forces under attack is going to be largely a ground responsibility. Terry praised “Afghan solutions” like the rise of a “mobile strike force, an armored wheeled-based platform” that seven Afghan battalions will use. As of now, it’s unarmed, so its purpose is to help Afghan troops survive an attack rather than repel one, but “potentially we’ll look at if we need to put a gun system on one of those platforms.”

Less clear is what the smaller complement of U.S. troops in Afghanistan in 2013 will do in their forthcoming “security force assistance” formations, of which there will be over 400. Their mission will be to train, advise and assist the Afghans as the Afghan troops plan and execute their own fights. But Terry signaled that U.S. forces won’t just be sitting on their bases and advising headquarters staffs.

“This is not simply about doing less,” Terry said, but rather about giving the “right resources” to the Afghans, at the battalion-level and above, so they can hold territory from insurgents.

“Those [U.S.] organizations are not purely headquarters focused, but they are focused, then, on increasing the capability with the Afghans. It doesn’t mean they won’t be going out on patrol with them, either,” Terry said, adding that “some of this training will obviously have to be done in contact” with insurgents — especially providing some of the “enabling capabilities,” like the air support that only the U.S. can provide for now.

Until the Afghans build up their own air force and air-attack specialties, Afghanistan’s soldiers are about to launch a lot more artillery strikes.

http://www.wired.com/dangerroom/2013/01/afghanistan-artillery/

 

[Korsumajuri]

Toisesta threadista:

PzH2000 aihe kuuluu kylläkin tykistön puolellle, mutta mainittakoon että noissa apumoottorilla varustetuissa haupitseissa on rajoituksensa. Eli toisin kuin monesti luullaan, niin ne eivät varsinaisesti itse aja tuliasemaan, vaan ne tuodaan lähettyville, muutaman sadan metrin päähän asemista ja moottoria käytetään tarvittaessa vain asemaan ajoon ja tuliaseman vaihtamiseen; mikäli vastustaja havaitsee tykistön asemat. Tykkiä ympäröivä panssari on aivan olematon ja sen päälimmäinen tarkoitus on suojata kevyimmiltä jalkaväen aseilta, kuten kivääreiltä. Kessiä ja kranaatteja vastaan se on voimaton. Tosiasiassa laite on hidas ja kantama aivan olematon (sadoista metreistä, muutamaan kilometriin), joten jalkaväen, tai tykistökeskityksen yllättäessä, se tuskin pääsisi muutenkaan pakoon ja on kokonsakin puolesta erittäin helppo maali. Toisinsanoen hinta on reippaasti suurempi siihen saatavaan hyötyyn nähden, joka erottaa sen perinteisestä, kokonaan vedettävästä haupitsista. Joten tässä mielessä Jyrki toimi tosi fiksusti.

En ymmärrä miten apumoottorilla varustetun haupitsin haavoittuvuus tekee PzH2000:sta huonon. Kyse on täysin eri asejärjestelmistä. Jyrki ei ole koskaan toiminut fiksusti.