kimmo.j
Respected Leader
K9 on tehty ja sitä myöden käytössä aika paljon enemmän.
Huhta
Greatest Leader
Kyllä, mutta jos tuotanto ei edelleenkään ole sarjatuotantoa, niin onko varaosien hinnassa suurta eroa? Paljonko tulee eroa osan kappalehinnassa, jos CNC-myllyllä tehdään vaikka 48 kpl tai 1000 kpl jotakin osaa?
kimmo.j
Respected Leader
Hyvä kysymys, kuvittelisin riippuvan osasta.
Koneistaminen ei ehkä ole se kallein juttu, mutta jos pitää vaihtaa piirilevy, saattaa olla toinen juttu.
fulcrum
Greatest Leader
Gripen on hyvä, haluan näitä lisää -> no problemo, tilausta kirjaan. Archer on hyvä, haluan näitä lisää -> tough shit, enempää ei ole.
Ei niitä tusinaa ylijäämää kukaan halunnut joten aika moni taisi tulla samaan tulokseen kuin minä. Kuvaavaa on että kroatialaiset laskivat Pzh2000:n tulevan halvemmaksi (!).
Näytti olleen leiritykkinä ennen poistoa.
152H55
Alikersantti
Jep, 2007 näiden kanssa tuli rähjättyä. 122 H 63:lla, mitä SA-kalustoksi uhkailivat, ammuttiin vain suorasuuntausammunnat, muuten aikalailla ammunnat ja asemarallit 152:lla. Omalle jaokselle osui kannuslevyllinen versio, asealikin kertoessa valinnasta pääsi tykkiryhmänjohtajalta kummelimainen "voi perkele"; kiilamallin lavetti olisi ollut tykäriystävällisempi...
152H55
Alikersantti
Tulikos muuten työkalu-Saksasta myös ammusta? Muistojen pohjukkaan on syöpynyt saksankielinen paperikäikäle ammuslaatikon kyljestä, ala-astesaksalla tunnistin tekstin "Bulgarische". Myös panosten rakenteessa oli eroja, kotimaisessa (?) jäykät, ehkä keinokuituiset panospussit ladottiin kartussin pohjasta törröttävään messinkitankoon, kun taas noissa "ulkolaisissa" oli muistaakseni peruspanoksessa ohuempi ja heiveröistä kangasta oleva ruutitäytteinen "kyrpä", mihin rengasmaiset panospussukat ladottiin.
Kyllä tuli amitsuuniakin ja mitä olen kirjallisuudesta ymmärtänyt niin tuli paljon.
Oon joskus kyllä tajunnut, että moisia on joskus hankittu. Mutta unohtuneet pirulaiset
152H55
Alikersantti
Itse ammuntahan ei D-20 ja D-30-kalustolla juuri eroa, asemaanajo ja tuliasematoiminta pulskemman siskon kanssa tietysti työläämpää; 122 liikkuu pahempaankin paikkaan tykkiryhmän lihasvoimalla, kiitos köykäisyytensä ja fiksun painopisteensä.
---
Aikoinaan KarPr:n loppusodassa pääsi jotenkin kansandemokraattisten palvelustovereiden kokemukseen käsiksi, kun 152:sta kiskoneen Masin jarrut antautuivat, ja käsky kävi hakea Kraz 255 Vekaran "kisamontusta". Kolmas kokeiltu yksilö taisi hörähtää käyntiin, ja asemaralli hieman ylimalkaisine jarruineen jatkui, kunnes gona-kuskille tuli tarve vaihtaa löpötankin syöttöä. Ei ollut kuulunut koulutukseen, joten moto-au:ta seurannut kapiukko sai viimeinkin toisen säiliön käyttöön, ja matka tuliasemiin jatkui.
---
Aikoinaan KarPr:n loppusodassa pääsi jotenkin kansandemokraattisten palvelustovereiden kokemukseen käsiksi, kun 152:sta kiskoneen Masin jarrut antautuivat, ja käsky kävi hakea Kraz 255 Vekaran "kisamontusta". Kolmas kokeiltu yksilö taisi hörähtää käyntiin, ja asemaralli hieman ylimalkaisine jarruineen jatkui, kunnes gona-kuskille tuli tarve vaihtaa löpötankin syöttöä. Ei ollut kuulunut koulutukseen, joten moto-au:ta seurannut kapiukko sai viimeinkin toisen säiliön käyttöön, ja matka tuliasemiin jatkui.
Commander
Kenraali
A-tarvikkeista en tiedä, todnäk tuli, mutta myöhemmin jaagattiin varaosia muistaakseni mm Unkarista!
Wagner
Luutnantti
Kranaattikonekivääri on vastaus olemattomaan ongelmaan.
kimmo.j
Respected Leader
Sen takia niitä onkin ostettu viimeisen 50 vuoden aikan tuhansittain eri asevoimille, eri puolille maailmaa.
Täydellä kaasulla taas pöpelikköön.
Wagner
Luutnantti
Uskosi sotilaiden kykyyn ostaa aina niitä kustannustehokkaimpia aseita on hellyttävää
Maailmansotien välissä eri maiden armeijoissa eli uskomuksia ratsuväkeen, taistelulaivoihin, "lentokoneet ovat leluja", "pommikone pääsee aina läpi" jne.
Lisäksi ideat kevytpanssarivaunuista, joita pulpahtelee esiin aina silloin kuin edellisestä sodasta on kulunut riittävästi aikaa.
kimmo.j
Respected Leader
Et ole esimerkissäsi väärässä, mutta ratsuväki ja yms. on kuopattu, tai muutettu nykyaikaan soveltuvaksi.Uskosi sotilaiden kykyyn ostaa aina niitä kustannustehokkaimpia aseita on hellyttävää
Maailmansotien välissä eri maiden armeijoissa eli uskomuksia ratsuväkeen, taistelulaivoihin, "lentokoneet ovat leluja", "pommikone pääsee aina läpi" jne.
Lisäksi ideat kevytpanssarivaunuista, joita pulpahtelee esiin aina silloin kuin edellisestä sodasta on kulunut riittävästi aikaa.
Kranaattikonekivääri "keksittiin" vietnamin sodan tiimellyksessä ja käyttäjä määrä on kasvanut koko ajan. Uusia aseita on tullut ja niitä on hankittu. Konseptin ovat omaksuneet kaikki "blokit" ja kaikissa merkittävissä asevoimissa on niitä käytössä.
Tietenkään kyse ei ole mistään kaikkivoipaisesta, joka paikkaan sopivasta aseesta.
Perusteluitakin toki olisi kiva saada. Mutu-tuntuma ei riitä aina.
Wagner
Luutnantti
1. Tulivoima. Vertaan kranaatti-kk:ta 81mm heittimeen. Ovat suunnilleen samanhintaisiakin.
Kr-kk ampuu 350rds (rounds)/min 220g kranaatteja, patruunan kokonaispaino 270g. Käytännöllinen tulinopeus ehkä 200rds/min, koska kranaatit ovat 32 ammuksen vöissä (H&K aseessa). Eli 44kg/min.
81mm heitin (M252) ampuu hetkellisesti 20-30 4.5kg kranaattia, eli 90-135 kg/min.
2. Ampumaetäisyys. Kr-kk ampuu lähinnä näköetäisyyden päähän, 81mm heitin jopa 6 kilometrin päähän. Sillä on mahdollisuus ampua myös ohjautuvia kranaatteja (RCGM).
3. Suoja. Kr-kk ampuu suoraan, krh pääsääntöisesti epäsuorana (=suojassa vihollisen suorasuuntaustulelta).
Tämä näkyy tietenkin tappioluvuissa (krh -henkilöstöllä noin puolet kiväärimiesten tappioista 1941-1945).
Sotiemme Maxim -konekivääri oli tulivoimainen ja tehokas kolmijalkajalustansa ja tulivoimansa ansiosta. Nestejäähdytteisenä sillä voitiin ampua tuhansia laukauksia sen ylikuumenematta. (Venäläiset pitivät sitä varastoissaan 70 -luvulle asti torjumaan mahdollisisia kiinalaisten ihmisaaltohyökkäyksiä [Max Popenker]).
Toisaalta se oli raskas, 40-50 kiloa jalustoineen, kuten kranaatti-kk. Se on siis ryhmäase etulinjassa, ja Maximin tavoin sillä tulee olemaan taipumusta vetää vihollistulta puoleensa. KK -henkilöstön tappiot olivat noin kaksinkertaiset tavalliseen kiväärimieheen verrattuna siitäkin syystä, että 2-3 miestä on aseensa vierellä.
[Tappiolukujen lähde: A.A: Sihvo: Jalkaväkemme henkilöstölle asetettavista lukumääräisistä ja laadullisista vaatimuksista sen sodan ajan organisaatiossa.Tiede ja Ase No 14]
Krkk:n pääasiallinen käyttö on nimenomaan tarjota tulivoimaa suora-ammunan keinoin. Kyseessä ei missään nimessä ole kevyen kranaatinheittimen korvaaja tai kilpailija. Käyttötarkoitukset täydentävät toisiaan.
Suomessa kevyen kranaatinheittimen maksimitulinopeudeksi määritellään 18-20 kranaattia minuutissa. 30 kranaattia minuutissa on täysin teoreettinen luku, varsinkin jos tarkoitus on osuakin maaliin. Sen verran itsekin seurannut tuliasematoimintaa, että tuossa 20 kranaatissakin per minuutti on tekemistä enemmän kuin tarpeeksi.
Kuten aiemmin jo totesin, KRKK:n pääasiallinen käyttö on tarjota suora-ammuntatukea kun taas kevyellä kranaatinheittimellä ammutaan epäsuoraa tulta. Toki kevyellä heittimelläkin voi ampua suorasuuntauksena, mutta tämä ei liene useimmissa tilanteissa tarkoituksenmukaista. Kevyen kranaatinheittimen älyammukset lienevät melkoinen kuriositeetti. Toisaalta myös kranaattikonekivääriin on saatavilla sirpalekranaatin lisäksi esimerkiksi savukranaatteja ja HEDP-ammuksia, joilla voidaan vaikuttaa myös (kevyesti) panssaroituihin maaleihin.
KRKK on mahdollista asentaa myös ajoneuvon kehälavettiin. Kyseessä on toki painava konstruktio, eihän siitä mihinkään pääse. Tulivoima on kuitenkin suorasuuntausaseeksi melkoinen painoonkin suhteutettuna. Ymmärtääkseni Suomessa käyttöalue on lähinnä rakennetulla alueella.