Tykistö

Viime viikolla oli Kainuun Tykistörykmentin alueellinen tykistöharjoitus Rovaniemellä. Jutussa Rovajärven ampumakentällä kuusitykkisen 152 K 89 -harjoitustulipatterin ammunnasta juttua.

"Neuvostoliitto uusi kenttätykistönsä kalustoa 1970-luvulla, jolloin syntyi kaksi hyvin paljon toisiaan muistuttavaa tykkimallia: tela-alustainen itseliikkuva 2A37 (myöhemmin 2S5) sekä nyt käsiteltävä vedettävä 2A36 (myöhemmin 2S3). Jälkimmäinen sai kutsumanimekseen Giasint-B (Гиацинт-Б) eli suomeksi hyasintti. Molempia on ollut omallakin kenttätykistöllämme, mutta tela-alustaisen 152 TELAK 91:n käyttö loppui lähinnä huoltojärjestelmän puuttumisen vuoksi jo viitisen vuotta sitten. Kun Hyasintti-kanuunoiden tilalle oli tulossa uudet tykkimallit jo 1980-luvun lopussa, niitä voitiin tarjota myyntiin Suomelle. Kaupat 24:stä 152 K 89:stä sekä 18:sta Telakanuunasta olivat lähes viimeiset Puolustusvoimiemme Neuvostoliitosta tekemät bilateraalikaupat."

Katso liite: 40968

Kohta varmaan saadaan lukea kuin UAZ oli ihan hyvä ja GTP turha. Tai Migillä ois pärjänny paremmin kuin Hornetilla...
 
Viime viikolla oli Kainuun Tykistörykmentin alueellinen tykistöharjoitus Rovaniemellä. Jutussa Rovajärven ampumakentällä kuusitykkisen 152 K 89 -harjoitustulipatterin ammunnasta juttua.

"Neuvostoliitto uusi kenttätykistönsä kalustoa 1970-luvulla, jolloin syntyi kaksi hyvin paljon toisiaan muistuttavaa tykkimallia: tela-alustainen itseliikkuva 2A37 (myöhemmin 2S5) sekä nyt käsiteltävä vedettävä 2A36 (myöhemmin 2S3). Jälkimmäinen sai kutsumanimekseen Giasint-B (Гиацинт-Б) eli suomeksi hyasintti. Molempia on ollut omallakin kenttätykistöllämme, mutta tela-alustaisen 152 TELAK 91:n käyttö loppui lähinnä huoltojärjestelmän puuttumisen vuoksi jo viitisen vuotta sitten. Kun Hyasintti-kanuunoiden tilalle oli tulossa uudet tykkimallit jo 1980-luvun lopussa, niitä voitiin tarjota myyntiin Suomelle. Kaupat 24:stä 152 K 89:stä sekä 18:sta Telakanuunasta olivat lähes viimeiset Puolustusvoimiemme Neuvostoliitosta tekemät bilateraalikaupat."

Katso liite: 40968


vedettävä 2A36 (myöhemmin 2S3).

Siis mitä? Ettäkö 2A36 ja 2S3 tarkoittaisivat samaa välinettä?
 
" Siten ammuttiin myös täyspanosta, jolloin rauhanaikana käytetään ns. pitkiä laukaisunaruja. Tykkimiehillä riitti juoksemista, kun jokaisen laukauksen jälkeen piti 30 metrin päästä palata tykille lataamaan ja tarkistamaan suuntaus. "

Ysärinä kerrotun legendan mukaan jos tällä tykillä ammutaan täyspanos, niin tykkimiehistö kuolee. Jotain perää asiassa siis oli!
 
Tässä Nigeriaa ja Boko Haramia käsittelevässä jutussa mainitaan tälläinen seikka. Onko tämä Suomessa merkittävä ongelma?

Artillery shells often fail to detonate when hitting the damp soil, leaving a trove of explosives that the rebels turn into roadside bombs, says Ahmad Salkida, the editor of HumAngle, a digital news site.
 
Kohta varmaan saadaan lukea kuin UAZ oli ihan hyvä ja GTP turha. Tai Migillä ois pärjänny paremmin kuin Hornetilla...
Siis mitä? Ettäkö 2A36 ja 2S3 tarkoittaisivat samaa välinettä?
Kaikki tykkimiehet tietää, että venäläiset osaa tehdä erinomaisia vedettäviä tykkejä. Ranskikset opetti sitä heille jo Keisariajalla vuodesta 1890 lähtien. Kun nämä 152 K89:t valmistu, oli maan tykkiteollisuudella jo melkein 100 vuoden kokemus. Montako insinööri- sekä metallimiessukupolvea siihen mahtuu? Kotimaisilla tykeilllä on ollu omat laatuongelmansa. Ne johtuvat lähinnä pienistä valmistussarjoista, joiden välillä oli "aikagappeja". Sellaisista ei venäläisen valmistamilla aseilla ole tietoakaan. Eli se vertailuista UAZ iin tai Hornet vs MiG 29.

Veli @Rannari n bongaamaa virhettä en tekstistä enää löytäny. Suomen Sotilaan toimitus lienee siten forumin seuraajia myös. Muuten ihan asiallinen artikkeli.

Perinteisessä suuliekkikuvassa on poikkeuksellisen reippaasti 46 kg kranaattia tykille tuova ammusmies. Juokseminen kranaatti sylissä oli ainakin ennen kiellettyä.

1591878072929.png
 
Viimeksi muokattu:
Kaikki tykkimiehet tietää, että venäläiset osaa tehdä erinomaisia vedettäviä tykkejä. Ranskikset opetti sitä jo Keisariajalla vuodesta 1890 lähtien. Kun nämä 152 K89:t valmistu, oli maan tykkiteollisuudella jo melkein 100 vuoden kokemus. Montako insinööri- sekä metallimiessukupolvea siihen mahtuu? Kotimaisilla tykeilllä on ollu omat laatuongelmansa. Ne johtuvat lähinnä pienistä valmistussarjoista, joiden välillä oli "aikagappeja". Sellaisista ei venäläisen valmistamilla aseilla ole tietoakaan. Eli se vertailusita UAZ iin tai Hornet vs MiG 29.

Veli @Rannari n bongaamaa virhettä en tekstistä enää löytäny. Suomen Sotilaan toimitus lienee siten forumin seuraajia myös. Muuten ihan asiallinen artikkeli.

Perinteisessä suuliekkikuvassa on poikkeuksellisen reippaasti 46 kg kranaattia tykille tuova ammusmies. Juokseminen kranaatti sylissä oli ainakin ennen kiellettyä.

Katso liite: 40997

Tyhmä kysymys kun en ole tykistön miehiä. Ainot homma mitä tykistöstä osaan tehdä, niin olen hyvä maali.

Tämä puheen aiheena oleva tykki voi lyhimmillään ampua 7000m asti. Niin mitkä ovat muiden tykkiemme pienimmät ampumaettäisyyvet.
 
Artillery shells often fail to detonate when hitting the damp soil, leaving a trove of explosives that the rebels turn into roadside bombs
No ei ole kostea maaperä syynä, jos tulee suutari. Rannikkotykistöhän se vasta kosteille maalialueille ampuu ja silti sytyttimet toimii. Tykistöammuksen nopeus maalissa on 300-800 m/s eli se tulee ääntä nopeammin eikä maalin maaperän laatu siis vaikuta. Epäilen huonoa koulutustasoa syyksi: On ammuttu liian loivalla tulokulmalla tai sytyttimissä on ollu erilaisia kuljetusvarmistimia, jotka on unohtunu poistaa. Ehkä vielä todennäköisempää olisi, ettei sytyttimiä ole säilytetty asianmukaisesti. Mekaaninen sytytin on sisältä kuin tiukkaan pakattu rannekello.
 
No ei ole kostea maaperä syynä, jos tulee suutari. Rannikkotykistöhän se vasta kosteille maalialueille ampuu ja silti sytyttimet toimii. Tykistöammuksen nopeus maalissa on 300-800 m/s eli se tulee ääntä nopeammin eikä maalin maaperän laatu siis vaikuta. Epäilen huonoa koulutustasoa syyksi: On ammuttu liian loivalla tulokulmalla tai sytyttimissä on ollu erilaisia kuljetusvarmistimia, jotka on unohtunu poistaa. Ehkä vielä todennäköisempää olisi, ettei sytyttimiä ole säilytetty asianmukaisesti. Mekaaninen sytytin on sisältä kuin tiukkaan pakattu rannekello.

Voidaan myös kysyä, että mistä ne ammukset on hankittu?

Tulipahan mieleen: Eikös Nigeria käytä Boforsin tykkejä? Siis sitä samaa mitä myivät Intiaan? Ottaen huomioon, että siinä käytetään Hiab-nosturia ammusten käsittelyyn, niin on täysin mahdollista että nuo kuljetusvarmistimet voivat unohtua paikalleen.
 
Tulipahan mieleen: Eikös Nigeria käytä Boforsin tykkejä?
Heiltä näyttää löytyvän vaikka mitä. Väkiluvultaan lähes 200 miljoonaisen valtion tykkikaluston määrä ei vaikuta suurelta suomalaisen lukijan silmissä.


Aijemmin mainittu juttu spoilerin takana, jos jotain sattuu kiinnostamaan, mutta törmää maksumuuriin. On kyllä offtopic.

In the dry season, Nigeria’s army puts Boko Haram on the back foot
But the coming rains could bog it down and let the jihadists regroup

The chief of staff of Nigeria’s army, General Tukur Buratai, has often declared victory over Boko Haram, a jihadist group known for kidnapping girls and strapping bombs to children. But it was only in April, after soldiers from neighbouring Chad attacked the rebels’ bases, that he felt confident enough to move his headquarters from Abuja, the sleepy federal capital, to Borno state, the heart of the insurgency. It was intended as a signal that Nigeria was entering the final stages of a bloody war that has raged for more than ten years and cost perhaps 40,000 lives, according to the Armed Conflict Location & Event Data Project (acled), a non-profit organisation based in America.

Nigerian forces claim to have made big advances and to have killed more than 1,000 insurgents in recent weeks. Few Nigerians believe the government’s numbers or that it is winning the war, since it has been saying so since late 2015. But audio messages released by Abubakar Shekau, the leader of Boko Haram’s main faction, since April suggest the group is indeed hard-pressed. In one of them he wept and prayed for protection from the “devilish” army as he urged his men to stand firm.

But some Nigerian soldiers, casting a weather eye at the horizon, are less confident that the army can keep up its advance in the months ahead. In the dry season, which runs roughly from October to April, the cloudless sky is ideal for air strikes. The ground is baked hard enough for armoured vehicles to move around. Leaves and grass shrivel up, enabling government troops to spot insurgents far away.

The coming rains, though, will turn the earth to knee-deep mud, says a staff sergeant in the army. Soldiers in bogged-down trucks will become sitting ducks. The insurgents, who often zip around on motorbikes, may regain the initiative. “The only thing we do in the rainy season is ambush,” says the sergeant. Artillery shells often fail to detonate when hitting the damp soil, leaving a trove of explosives that the rebels turn into roadside bombs, says Ahmad Salkida, the editor of HumAngle, a digital news site.

The seasonal ebb and flow of the war is becoming wearingly familiar. acled data suggest that government attacks on Boko Haram pick up in the dry season. At this time the group lies low, leaving most of the attacking to Islamic State West Africa Province, a splinter group with links to jihadists in Syria and Iraq.

In the rainy season the army usually retreats into its base camps dotted across Borno. But last year several of them were overrun. Some reckon that 750 soldiers and police were killed in 2019, almost twice as many as have been killed in any other year of the war (the government withholds figures). As a result, the army retreated even farther, into a handful of “super camps”. The lull let Boko Haram recruit men and raise funds.

Yet there is some hope that this time the seasonal cycle may be broken. After Mr Shekau’s faction killed 92 Chadian troops in March, Chad retaliated fiercely with an offensive that killed 1,000 rebels and led to the capture of huge weapon caches. Nigerian forces are also adapting their tactics to the weather, swapping their heavy trucks for lighter Toyota pickups, says Murtala Abdullah, a security analyst. These may have lighter armour and firepower but are less likely to get bogged down. Much will depend on whether the army keeps up the pressure or takes another rain-check.
 
Heiltä näyttää löytyvän vaikka mitä. Väkiluvultaan lähes 200 miljoonaisen valtion tykkikaluston määrä ei vaikuta suurelta suomalaisen lukijan silmissä.


Aijemmin mainittu juttu spoilerin takana, jos jotain sattuu kiinnostamaan, mutta törmää maksumuuriin. On kyllä offtopic.

In the dry season, Nigeria’s army puts Boko Haram on the back foot
But the coming rains could bog it down and let the jihadists regroup

The chief of staff of Nigeria’s army, General Tukur Buratai, has often declared victory over Boko Haram, a jihadist group known for kidnapping girls and strapping bombs to children. But it was only in April, after soldiers from neighbouring Chad attacked the rebels’ bases, that he felt confident enough to move his headquarters from Abuja, the sleepy federal capital, to Borno state, the heart of the insurgency. It was intended as a signal that Nigeria was entering the final stages of a bloody war that has raged for more than ten years and cost perhaps 40,000 lives, according to the Armed Conflict Location & Event Data Project (acled), a non-profit organisation based in America.

Nigerian forces claim to have made big advances and to have killed more than 1,000 insurgents in recent weeks. Few Nigerians believe the government’s numbers or that it is winning the war, since it has been saying so since late 2015. But audio messages released by Abubakar Shekau, the leader of Boko Haram’s main faction, since April suggest the group is indeed hard-pressed. In one of them he wept and prayed for protection from the “devilish” army as he urged his men to stand firm.

But some Nigerian soldiers, casting a weather eye at the horizon, are less confident that the army can keep up its advance in the months ahead. In the dry season, which runs roughly from October to April, the cloudless sky is ideal for air strikes. The ground is baked hard enough for armoured vehicles to move around. Leaves and grass shrivel up, enabling government troops to spot insurgents far away.

The coming rains, though, will turn the earth to knee-deep mud, says a staff sergeant in the army. Soldiers in bogged-down trucks will become sitting ducks. The insurgents, who often zip around on motorbikes, may regain the initiative. “The only thing we do in the rainy season is ambush,” says the sergeant. Artillery shells often fail to detonate when hitting the damp soil, leaving a trove of explosives that the rebels turn into roadside bombs, says Ahmad Salkida, the editor of HumAngle, a digital news site.

The seasonal ebb and flow of the war is becoming wearingly familiar. acled data suggest that government attacks on Boko Haram pick up in the dry season. At this time the group lies low, leaving most of the attacking to Islamic State West Africa Province, a splinter group with links to jihadists in Syria and Iraq.

In the rainy season the army usually retreats into its base camps dotted across Borno. But last year several of them were overrun. Some reckon that 750 soldiers and police were killed in 2019, almost twice as many as have been killed in any other year of the war (the government withholds figures). As a result, the army retreated even farther, into a handful of “super camps”. The lull let Boko Haram recruit men and raise funds.

Yet there is some hope that this time the seasonal cycle may be broken. After Mr Shekau’s faction killed 92 Chadian troops in March, Chad retaliated fiercely with an offensive that killed 1,000 rebels and led to the capture of huge weapon caches. Nigerian forces are also adapting their tactics to the weather, swapping their heavy trucks for lighter Toyota pickups, says Murtala Abdullah, a security analyst. These may have lighter armour and firepower but are less likely to get bogged down. Much will depend on whether the army keeps up the pressure or takes another rain-check.

Kuulostaisi että heillä olisi käyttöä nasuille tai pankuille, mutta olettaisin että niiden käyttö vaatisi liikaa teknistä osaamista kuin tuolla on käytössä.
 
"Uutta ammuttavaa ei taas lähes vuorenvarmasti hankita. Nythän se ei olisi edes kauppapoliittisesti mahdollista mutta kun valikoimasta löytyy ainoastaan sirpalekranaatti, eivät tältä osin täyty mitkään 2000-luvun hankintojen vaatimukset."

Osaako joku avata tuota SS:n hyasintti-jutussa olevaa kohtaa? Lähinnä tuota loppua sirpalekranaateista ja 2000-luvun vaatimuksista. Ja kauppapolitiikasta puheenollen eikö 152mm kranaatteja/panoksia valmisteta muka missään muualla kuin Venäjällä? Ukraina, Serbia, Bulgaria jne?
 
Perusmoga: Käsi jäi lukon väliin.

Onnettomuustiedote - Rannikkoprikaatin joukkokoulutuskauden ampumaharjoitus


MerivoimatRannikkoprikaati 11.6.2020 10.09
Tiedote

Rannikkoprikaatin toimeenpanemassa joukkokoulutuskauden ampumaharjoituksessa Hangon Russarössä sattui tykistöammunnoissa henkilövahinko torstaina 11. kesäkuuta 2020 noin klo 08.55.

Rannikkoprikaatin harjoitusjoukkoihin kuuluvalle varusmiehelle sattui henkilövahinko, jossa hänellä jäi käsi tykin lukon väliin ampumatoiminnassa.

Henkilö sai raajavammaan välittömän ensiavun onnettomuuspaikalla harjoituksen lääkintähenkilöstön toimesta.

Henkilö on evakuoitu sairaalatasoiseen hoitoon ja hänen läheisiään on tiedotettu tapahtuneesta.

 
Heiltä näyttää löytyvän vaikka mitä. Väkiluvultaan lähes 200 miljoonaisen valtion tykkikaluston määrä ei vaikuta suurelta suomalaisen lukijan silmissä.


Nigerialaisilla näyttää olevan käytössä D-74. Tätä on vissiin joskus meille harkittu mutta päätetty ostaa isompi & tehokkaampi M-46? Wikin artikkelin mukaan ammukset eivät ole yhteensopivia 122mm haupitsikaluston kanssa.
Käyttäjälista näyttää viittaavan siihen että näitä olisi sitten joskus halvalla dumpattu köyhempiin maihin.
 
Uutta ammuttavaa ei taas lähes vuorenvarmasti hankita.
Osaako joku avata tuota SS:n hyasintti-jutussa olevaa kohtaa? Lähinnä tuota loppua sirpalekranaateista ja 2000-luvun vaatimuksista. Ja kauppapolitiikasta puheenollen eikö 152mm kranaatteja/panoksia valmisteta muka missään muualla kuin Venäjällä? Ukraina, Serbia, Bulgaria jne?
Eihän atarvikkeita voi valmistaa ilman tykkiä, jolla ne tulisi ampua. Kun käyttäjämaista löytyy Moldovan, Georgian ja Valko-Venäjän kaltaisia maita, niin en usko niillä olevan tykistön atarvikkeiden tuotantoa. Ukrainalla ehkä olisi, mutta minkälaiset on valmistusmäärät tällaiselle harvinaisemmalle mallille. Kuvissa on näkyny ainoastaan uudempaa Msta-B tykkiä. Sitäpaitsi taitavat tarvita amitsiooninsa ite...

Voidaan myös kysyä, laitetaisiinko vähiä rahojamme tällaiseen kaliberiin, johon on saatavissa ainoastaan sirpalekranaatti. Nykyään pitäisi olla kuorma- ym erikoisammuksia sekä valmius ohjautuville sytyttimille ym. herkkuja. Logistisesti 24 tykin fleetti omassa kaliberissaan on tietysti epätarkoituksenmukainen. Hauska detalji on maininta täyspanoksen ruutimäärästä 19 kg. Kun kaliberi kaksinkertaistuu 305 mm:n, kuluukin ruutia jo 10-kertainen määrä.

Oheisena Suomen Sotilaan jututusta kopioitu kuva atarvikkeista. Kupariset johtorenkaat on unohtunu suojata, kun kranaatit on menny maalaamoon. Tai ylimaalattu jostain muusta syystä. Kranaatteja ei kyetä puristusprosessissa tekemään tarkalleen samanpainoisiksi. Nämä ovat painoluokkaa "-" eli normipainosta seuraava alaspäin. Merkintä näkyy kaliberin alapuolella.

Lehden facebookissa on kommentointimahdollisuus. Sieltä voisi myös saada vastauksen, mitä tarkoittivat. Osa kommenteista on selvästi paikkansapitämättömiä tyyliin: "Olin tämän tykkimallin ensimmäinen varusmiestykinjohtaja vuonna 1989, kun suoritimme esittelyammunnan kenraali Valtaselle."

1591971209575.png
 
Viimeksi muokattu:
Tätä on varmaan ennenkin kysytty, mutta olisiko putkien uudelleenporaaminen 155-millisiksi aivan mahdoton ajatus? Vedettävä kanuunakalusto sinänsä ei varmaan ole kuitenkaan ihan heti poistumassa.
 

Pääkaupunkiseudun tykkimiehillä on oma tykistöaiheinen forum, josta löytyi videokuvaakin edellä jo käsitellystä 152 K89-kaluston ammunnoista. Lyhyestä vidistä käy hyvin ilmi tämän kaluston erikoisuudet:

00:07 Ampuma-arvojen välitykseen käytetään nyt läppärin sijasta 1980-luvun tuliasemapuhelinjärjestelmää. Tietokone laskee komentopaikalla sivusuunnan "50-05" sekä korotuksen "445".

00:30 "Kaksi kertaa yhteislaukaus lataa" jolloin valmiiksi latauskourussa ollut kranaatti ladataan koneellisesti ja kartussi samoin perässä. Tykkiä ei vielä laukaista.

00:40 Ketjulatauslaitetta käytetään putken vasemmalla puolella olevasta vivusta. Tykin tultua ladatuksi siirtyy värkki itsekseen pois tieltä.

00:50 "Yhteislaukaus huomio tulta!" Kainuussa ei kättä näköjään ojenneta suoraksi sivulle komennon "huomio" osalla eli kyseessä on ohjesäännön alueellinen soveltaminen!

00:55 Kun tykki on lauennut hylsy tulee ulos ja latauskouru siirtyy valmiiksi paikoilleen. Nämä tapahtuvat automaattisesti.

01:00 Tykkimies sijoittaa kranaatin latauskouruun varsin kevyen näköisesti, vaikka murkula painaa 46 kg. Tampella-kalustossa saman tekee kaksi miestä kantolaitteella.

01:05 Kartussin tuoja ei samantien siirrykään pois putken takaa, jolloin suuntaaja joutuu häntä hoputtamaan. Tykkiä ei saa laukaista, jos putken takana on joku.
 
Back
Top