Tykistö

Unohtuivatko AT2 ja GMLRS-AW?

Eivät.

AT-2 on miina, vieläpä maanpäällinen sellainen, joten se on helpohko havaita ja raivata. Sopivat paremmin häirintään ja vihollisen liikkeen kanavointiin kuin vihollisen tuhoamiseen.

GMLRS-AW taas on samanlainen kallis täsmäjytky kuin unitäärikärkinenkin, vain sirpalevaikutusta on paranneltu. Asiaa voi verrata käsikraatteihin. Nykyiset esisirpaloidut ovat kyllä käyttökelpoisempia kuin säilyketölkin kaltaiset vanhat kyhäelmät, mutta silti ne ovat vain käsikranaatteja.

GMLRS-AW sisälsi aiemman foorumianalyysin mukaan kahdenkokoisia sirpaleita, toiset pieniä, toiset isoja, jos oikein muistan. Isommankin sirpaleen läpäisy laskee etäisyyden kasvaessa, kun taas vaunun kannelle laskeutuva ontelopanos vaikuttaa aina samalla teholla ja läpäisy on 5+ cm RHA (+painevaikutus). Ontelopanos myös iskee aina vaunun heikoimpaan kohtaan, kattoon, ja se tekee sen melko lailla optimikulmassa.

M26-kuormaraketeissa on yli 500 tytärammusta, osassa melkein 650. T-72:n pinta-ala on n. 25 neliömetriä. Ts. jos tytärammukset leviäisivät tasaisesti, niin yhdellä raketilla kattaisi yli 1,25 hehtaaria ja voisi laskea saavan yhden osuman jokaiseen vaunuun sillä alueella. 1,25 hehtaarin ympyrän säde on yli 60 metriä. Mikä lienee GMLRS-AW:n raskaan sirpaleen läpäisykyky esim. 30, 45 ja 60 metrin etäisyyksillä? Veikkaan, että ei kovin kummoinen.
 
Onko olemassa paikkoja missä massa sulutteella päästään tavoitteeseen? Mieleen tulee georgian sodasta se tunneli ja sille vievä tie missä naapuri jurnutti aikansa.

Mitä tarkoitat tavoitteella? Sitäkö, että valmisteluilla luodaan -tunnelia vastaava- väylä, jota on pakko käyttää? Suuret vesistölinjat muodostavat toki luonnollisen hidasteen raskaalle kalustolle, uintikykyisiä kevyitä joukkoja voi toki lipua melkein minne vaan.

Onhan isoilla yhtymillä liikkeenedistämiskalustonsa, mutta mikään Mooseksen taikamiekka sekään pointti ei ole.

Valmisteltu itäsuomalainen kusiränni on oikeasti kusiränni. Mutta eipä pidä luulla liikoja. Niin piti olla Laatokan pohjoispuoli vuonna -39 mahdoton alue divisioonatason liikkeille.....mutta kyllä niitä divisioonia vaan tulla ornahteli kohti länttä useampikin. Toki ja onneksi menestys jäi vähän vajaaksi, mutta liikettä oli.

Pitkän maan puolustaminen ihan yksin alkaa olla kyllä liikaa luvattu, jos -koko maa aiotaan- pitää omissa rukkasissa.
 
T-72:n pinta-ala on n. 25 neliömetriä. Ts. jos tytärammukset leviäisivät tasaisesti, niin yhdellä raketilla kattaisi yli 1,25 hehtaaria ja voisi laskea saavan yhden osuman jokaiseen vaunuun sillä alueella.

Patterin kasettien tyhjentäminen kymmenelle hehtaarille tekisi gutvanaa. Mutta haaveiksi tuon mainitun aseen rankin tulivoima jäi.
 
Tykistö ja a-tarvikkeet, a-menetelmät ja mahdollisuudet.

Onko päälle vyöryvää panssarilauttaa vastaan edelleenkään muuta kuranttia tenhovoimaista a-menetelmää kuin ampua tyhmää rautaa ja vähän hitokseen`?

Tarkoille pitkänkantaman erikoisa-tarvikkeille on varmasti paikkansa. Mutta jääkö keskusteluista helposti sellainen kuva, että -erikoisa-tarvike on SE- ja tyhmä rauta joutaa poistaa. Mikä tahansa asetehdas tekee videon, jossa esitellään viimeisintä a-tarviketta, jolla osuu ämpäriin kymmenien kilometrien päästä.

Liikkuva aluemaali, jos tällainen ilmaisu sallitaan, ei ole mitenkään luonteeltaan sellainen, että -pistemaaliammunta- ratkaisisi taistelua.

Kahtokkee nyt vaikka jäsen @Hanski n aloittamaa vitjaa, jossa esitellään normivahvuinen kaartin ps-divisioona. Ei sellaisen hyökkäykseen juurikaan voida -asemien edessä- vaikuttaa erikoisa-tarvikkeilla tarpeeksi. Sellaista yhtymää voidaan kutitella pistemaaliammunnoin ja kenties ampua liiskaksi erikoismaaleja.

Onko torjuntamaali vieläkään mikään jo historian pölyttämöön siirrettävä turhake? Luulen, että tuollainen ym. vastustaja suorastaan huutaa tarvetta ampua ja paljon mieli menestyä puolustajan näkökulmasta.

Tuleeko tykistön käyttötarpeista hieman väärä kuva, kun katsellaan tehtaiden pr-sp-videoita?
Taas balalaikalta hyvä kirjoitus. Edelleen hirvittää kun täällä mietitään tykistön lukumäärän pienentämistä ja perustellaan sitä liikkeellä ja täsmäammuksilla. Edelleen tykistömme pitäisi perustua lukumäärään ja mahdollisuuteen käyttää täsmä-ammuksia.
 
Viimeksi muokattu:
Tarkoitin juurikin että rsrakh:lla potentiaalia olisi, jos ostetaan sopivaa A-tarviketta.

Järjestelmät toki täydentävät toisiaan ja kokonaissuorituskyky ratkaisee. Ongelmana on haavoituvuus. Oletuksena molemmat osapuolet toimivat hajaryhmityksessä, mutta toisella on enemmän lavetteja, kattavampi ilmasta maahan vaikuttamis kyky ja enemmän tiedustelukykyä. Joudumme panttaamaan vaikuttamista puolustussodassa.

Meillä pitää pysyä nuotit tiukasti käsissä, että suorituskykyämme käytetään ja varjellaan mahdollisimman optimaalisesti.

Pitävätkö oletukset välttämättä paikkaansa?

Tiedustelussa meillä on se etu, että olemme saaneet kehittää sitä vuosikymmenet vain Venäjää vastaan. Venäjä taas on joutunut jakamaan voimiaan. Käytössä oleva teknologia (elektroniikka) lienee myös parempaa täällä kuin naapurissa. Lisäksi meidän kavereilla on ihan toisenlainen läsnäolo kiertoradoilla kuin Venäjällä.

Ja tuo hajautus. Käsittääkseni meillä on varauduttu hajauttamaan koko tykistö jo jonkin aikaa (toki esim. tykkikohtaiset paikannuslaitteet puuttuvat valtaosasta kalustoa). Mahtaako Venäjä olla samalla tasolla vielä tai edes lähitulevaisuudessa? Uusimmissa kaluissa on toki pelit ja vehkeet, mutta tarkoitankin lukumääräisesti merkittävämpää NL:n perintöä.
 
Vertailin muutes meidän K9:ää ja venäläisten yleisintä 152mm panssarihaupitsia. Meidän K9 pystyy ampumaan puolitoista kertaa pidemmälle, meidän K9 pystyy ampumaan 6-8 laukausta minuutissa kolmen minuutin ajan ja 2-3 laukausta minuutissa tunnin ajan kun 2s3 taas pystyy korkeintaan neljään laukaukseen minuutissa ja pidemmällä aikavälillä yhteen laukaukseen minuutissa.

K9 vaikuttaa kyllä sellaiselta, että patteri sitä vastaa patteristoa 2s3-haupitsia.

2s3 on vanhempaa kalustoa. 2s19 on samaa ikäluokkaa Ukkosen kanssa. Eikä sen suoritusarvoissa hirmuisesti ole eroa.

Ehkä myös kannattaa tosiaan @baikal hengessä muistaa, että idässä on pelkästään näitä 2s19 putkia yli 700 kpl + 300 vedettävää. 2s3 on käytössä noin 1000 lisää.

K-9 Ukkosia meillä on käsittääkseni noin 50. Joten ostetaan nyt ainakin se lisäoptio mikä käsittääkseni meillä on ennen kuin lähdetään Uralille:).
 
Vertailin muutes meidän K9:ää ja venäläisten yleisintä 152mm panssarihaupitsia. Meidän K9 pystyy ampumaan puolitoista kertaa pidemmälle, meidän K9 pystyy ampumaan 6-8 laukausta minuutissa kolmen minuutin ajan ja 2-3 laukausta minuutissa tunnin ajan kun 2s3 taas pystyy korkeintaan neljään laukaukseen minuutissa ja pidemmällä aikavälillä yhteen laukaukseen minuutissa.

K9 vaikuttaa kyllä sellaiselta, että patteri sitä vastaa patteristoa 2s3-haupitsia.


Onkohan vain nykyään?


2s19 eri versioita valmistettu noin 1100 kpl alkaen 1989. Näkyi jo tsetsenia ykkösessä. Sen jälkeen näkynyt ihan joka puolella. Tsetsenia 2,Georgia, itä-ukraina.

M1 versiota toimitettu vuodesta 2000 ja Uusinta m2 versiota toimitettu vuodesta 2014 alkaen.


Uusimmat toimitukset.
Esim tämän mukaan tänä vuonna tulisi 35.

https://www.defenseworld.net/news/2...M_152MM_Self_propelled_Artillery#.Xyg2sWSU8zQ


2019

https://defence-blog.com/news/army/russian-army-to-receive-40-modern-artillery-systems-in-2019.html
 
Ja uutta tulossa tuon 2s19:n tilalle:

2S35 Koalitsiya-SV


"The Koalitsiya-SV outperforms the best foreign and domestic versions by 30-70% in terms of the firing range, by 50-200% in terms of the accuracy of fire, by 50% in terms of the rate of fire and by 50-200% in terms of the time of accomplishing a combat task," he said.

An unmanned robotized combat module makes this weapon unique. A combat crew of three men operates the self-propelled vehicle in the chassis’ isolated compartment. The Koalitsiya-SV also operates an artillery gun with high ballistic properties, which ensures its large firing range.

"The accuracy of fire has been increased thanks to the onboard automated fire adjustment system based on the results of its own trajectory measurements. The required firing mode is ensured by the automated operation of the bore cooling system by a coolant injection."

The 2S35 Koalitsiya-SV self-propelled howitzer is designated to destroy a potential enemy’s command posts, communications centers, artillery and mortar batteries, the armor, including tanks, anti-tank weapons, air and ballistic missile defense systems and manpower.

The Koalitsiya-SV is armed with a 152mm gun with a rate of fire of over 10 rounds per minute, which is higher than the speed of other artillery systems. This rate of fire is ensured by the special design of the gun-loading mechanism. The howitzer’s weapon suite also includes a remotely-controlled station with a Kord machine-gun.

As the press office of the Uralvagonzavod defense manufacturer earlier told TASS, the trials of the latest Koalitsiya-SV self-propelled artillery system will be completed in 2022.

5603237.jpgparad_15.jpgparade22.jpg
 
AW-raketti ei kyllä vertaudu millään tasolla käsikranaattiin. Maalivaikutus on erilaista kuin kuorma-ammuksilla, eikä se raskaammin panssaroituihin vaunuihin tehoa, mutta aluevaikutukseen ase on määritelty ja suuniteltu, ja niin sitä on suunniteltu käytettävän meilläkin.
 
Pitävätkö oletukset välttämättä paikkaansa?

Tiedustelussa meillä on se etu, että olemme saaneet kehittää sitä vuosikymmenet vain Venäjää vastaan. Venäjä taas on joutunut jakamaan voimiaan. Käytössä oleva teknologia (elektroniikka) lienee myös parempaa täällä kuin naapurissa. Lisäksi meidän kavereilla on ihan toisenlainen läsnäolo kiertoradoilla kuin Venäjällä.

Ja tuo hajautus. Käsittääkseni meillä on varauduttu hajauttamaan koko tykistö jo jonkin aikaa (toki esim. tykkikohtaiset paikannuslaitteet puuttuvat valtaosasta kalustoa). Mahtaako Venäjä olla samalla tasolla vielä tai edes lähitulevaisuudessa? Uusimmissa kaluissa on toki pelit ja vehkeet, mutta tarkoitankin lukumääräisesti merkittävämpää NL:n perintöä.

Oletuksen oikeellisuus on aina kysymysmerkki. Ei kannata kuitenkaan rakentaa tulevaisuutta tämän päivän best case oletuksen varaan.

Ei välttämättä ole tiedustelun vahvuus, että sitä kehitetään yhtä vastustajaa vastaan. Vastustaja on päässyt käytännössä kokeilemaan eri tapoja eri toimijoita vastaan. Osaavat kyllä poimia rusinat pullasta ja adaptoitua meitä vastaan tavoilla, jotka poikkeaa meidän olettamasta toiminnasta. Meillä on oppimiselle käytössä oleva aikaikkuna melko pieni, kun vastustaja on aloitteellinen osapuoli. Elektroniikka on niin hyvää kun kukin ostaa. Ei meillä ole etumatkaa kuin ajoittain joissain yksittäisissä kohdissa. Emme voi laskea liikaa "kavereiden" varaan. Niillä voi olla eri prioriteetit & intressit ja tiedon saatavuus, viive ja suodattuminen on kysymysmerkki.

Venäjällä on osaaminen, kyky ja kalusto hajautettuun toimintaan. Ei toki kaikilla joukoilla ja kalustoilla, mutta laajenevassa määrin. Jos katsovat toimintatavan tuovan lisäarvoa niin päättävät toimintatavan käytöstä.

Ei Suomella tule koskaan olemaan Venäjän veroista sotilaallista suorituskykyä. Riittä kun on riittävästi suorituskykyä ja luja tahto. Naapuri lopulta tiputtelee muuttujat kulloiseenkin yhtälöön ja päättää mitä tekee.
 
Mistä on peräisin käsitteet piippu ja putki? Onko järjestelmä tuotu Saksasta, Ruotsista, Venäjältä vai onko se ihan omaa keksintöä? Englanniksi piippu ja putki ovat kuitenkin vain "barrel" - oli väljyys sitten yli tai alle 20 mm.
 
Tykistö siirtyy enemmissä määrin pyörien päälle kaikkialla.
50199270451_410d86fdc7_k.jpg
 
Viimeksi muokattu:
Onko olemassa paikkoja missä massa sulutteella päästään tavoitteeseen? Mieleen tulee georgian sodasta se tunneli ja sille vievä tie missä naapuri jurnutti aikansa.
Katsonut näitä videoita joissa venäläinen panssari juuttuneena piippua myöten mutaan, niin tullut mieleen että isot pumput pumppaamaan vettä järvistä ja lammikoista itärajan sopivasti valituille pelloille ja tämä rajoittaisi mahdollisia kulkureittejä. Jo pelkkä uhka kiinnijuuttumisesta saattaisi pistää miettimään vaihtoehtoisia kulkureittejä.
 
Katsonut näitä videoita joissa venäläinen panssari juuttuneena piippua myöten mutaan, niin tullut mieleen että isot pumput pumppaamaan vettä järvistä ja lammikoista itärajan sopivasti valituille pelloille ja tämä rajoittaisi mahdollisia kulkureittejä. Jo pelkkä uhka kiinnijuuttumisesta saattaisi pistää miettimään vaihtoehtoisia kulkureittejä.
Tulvittaminen on paikoin ihan toimiva vaihtoehto. Käytännössä se taitaa vaatia melko suuret valmistelut, mikä on ongelmallista.
 
Tulvittaminen on käsittääkseni vieläkin mukana keinovalikoimissa. Sillä saadaan vihollisen kulku pysäytettyä taikka pahasti hidastumaan isolla alueella.
Viime sodan aikana tulvittamista kokeiltiin ja Salpalinjaankin kuului myös tulvituseste.


Salpalinjan vahvin osa alkaa Luumäen Kivijärven rannalta ja johtaa etelään Suomenlahdelle saakka. Kahden kilometrin päässä Luumäen Salpalinjan kiviesteistä on yksi linjan ainutlaatuisimmista paikoista. Sen tarkoitus oli johtaa vettä vihollisen eteen.

Suunnitelman teki teknillisen korkeakoulun vesirakennuksen professori Viljo Castren. Ajatuksena oli tehdä tulvitusjärjestelmä, jolla vettä ohjataan järvestä toiseen. Se onnistuisi, sillä Kivijärvi on noin 15 metriä korkeammalla kuin parin kilometrin päässä oleva Urpalanjärvi.

Jos pääpuolustuslinja pettäisi, hyökkäys pysähtyisi viimeistään tähän vesiesteeseen.

Laskelmien perusteella Urpalanjärven pinta nousisi tulvituksessa vain noin puoli metriä, mutta siitä huolimatta vesi valtaisi alleen 100 hehtaaria alavaa peltoa. Kaikkiaan vesi tekisi vihollisen panssariaseille ja jalkaväelle 10 kilometriä pitkän esteen.

Kivijärven rannassa muistona on betoninen sulku.

Salpalinja historiassa Kivijärven tulvitusjärvestelmä on poikkeuksellinen, sillä sitä myös käytettiin. Jatkosodan kiivaimpina hetkinä näytti siltä, että neuvostojoukot saattaisivat edetä syvemmälle Suomeen. Padot aukaistiin 7.7.1944.

Viiden vuorokauden kuluttua padot oli suljettava, koska uoma alkoi pettää ja koko Kivijärvi uhkasi tyhjentyä.
 
Katsonut näitä videoita joissa venäläinen panssari juuttuneena piippua myöten mutaan, niin tullut mieleen että isot pumput pumppaamaan vettä järvistä ja lammikoista itärajan sopivasti valituille pelloille ja tämä rajoittaisi mahdollisia kulkureittejä. Jo pelkkä uhka kiinnijuuttumisesta saattaisi pistää miettimään vaihtoehtoisia kulkureittejä.

Ei edellisessä mutta sitä edeltävässä viestissä oli juuri keskustelua putkesta ja piipusta! :D Ellet sitten tarkoita vaunun konekiväärin piippua. :unsure:
 
Tulvittaminen on paikoin ihan toimiva vaihtoehto. Käytännössä se taitaa vaatia melko suuret valmistelut, mikä on ongelmallista.

Ei kai patojen räjäyttäminen nyt sentään niin suuria valmisteluja vaadi? Toki järvenlaskut vaativat usein enemmän työtä, jos niin pitkälle mennään.
 
Back
Top