Tykistö

Taitaa jäädä haaveeksi raskaan kaluston ilmakuljetukset. M777 nyt varmaan mahtuu Casaan, mutta mitä iloa siitä on yksinään tai pelkän jalkaväen kanssa? Ajoneuvokalusto taas ei siirry ihan pienillä koneilla ja tyyliin prikaatin siirtämiseksi täytyy olla tolkuttomasti konekalustoa, jos se halutaan raijata Helsingistä Lappiin tai Lapista Helsinkiin nopeammin kuin ko. pumppu siirtyy sinne maateitse.
Niin, etenkin sitä kapasiteettia, Nythän ilmakuljetuskapasiteettimme on käytännössä 0.
Pari Casaa ja muutama kopteri, jos sattuu olemaan lentokelpoisia. Kun olisimme hankkineet koeteltua kalustoa, jolla onnistuu vaikkapa mobilisaatio, niin kuvittele vaikka 20 tällaista kunnon kopteria viemässä autot, miehistöt, ammukset ja tykit oikeaan mobilisaatiokohtaan, josta lyhyehkö maasiirtymä tuliasemaan ja bingo. Pari dronea siirtymään mukaan ja saadaan täsmätykistö mobilisoitua 400 km.n päähän 3 tunnin marssilla. Voi hyvä jumala kuinka vitun väärässä olette. :)
"M777 nyt varmaan mahtuu Casaan, mutta mitä iloa siitä on yksinään tai pelkän jalkaväen kanssa? Ajoneuvokalusto taas ei siirry ihan pienillä koneilla"
[/URL]
 
Viimeksi muokattu:
Mistä noin päättelit? Suomen teollistuotettu paripotero kestää kaiken paitsi jäykkänä ammutun 152 täysosuman, ja sittenkin osumistarkkuus pitää olla 2x2m laatikossa. Lisäksi osumia tarvitaan useita pelkän ryhmän tuhoamiseen. Bunkkerityyppisen salpalinjan tai esim rannikkotykkien osalta olisin enemmän huolissani.

Dronen torjuntaan pitäisi panostaa huomattavasti nykyistä enemmän.
Ilmaräjähteinen termobaarinen kranaatti riittävänä ryöppynä tekee selvää pehmeistä maaleista vaikka ovat poteroissa. Samaten Uraganin, Smerchin tai Tornadon ampuma raketti. Niitä riittää ja on käytettykin ilmeisesti Ukrainassa. Vastapuolen tykistön ja pitkän kantaman rakh etäisyydet sekä tulivoima ovat sitä luokkaa että ei kannata jäädä alle vaikka olisi betonipotero. Liikkuvuus ja naamiointi sekä harhautus (maalit) ovat mielestäni nykypäivää avoimessa sodassa jos ollaan.

Tykistö tuottaa kovimmat tappiot sodissa ja se on ollut selvää jo pitkän aikaa. En usko että jalkaväellä ilman panssarisuojaa on paljon taistelukykyä jäljellä kunnon keskityksen jälkeen. Lisäksi dronen ohjaamana noita Krasnopol-ammuksia ja tulevaisuudessa Glonass-ohjautuvia kranaatteja voidaan ampua yksittäin tarkasti poteroita ja muita linnoitteita vastaan.
 
Ilmaräjähteinen termobaarinen kranaatti riittävänä ryöppynä tekee selvää pehmeistä maaleista vaikka ovat poteroissa. Samaten Uraganin, Smerchin tai Tornadon ampuma raketti. Niitä riittää ja on käytettykin ilmeisesti Ukrainassa. Vastapuolen tykistön ja pitkän kantaman rakh etäisyydet sekä tulivoima ovat sitä luokkaa että ei kannata jäädä alle vaikka olisi betonipotero. Liikkuvuus ja naamiointi sekä harhautus (maalit) ovat mielestäni nykypäivää avoimessa sodassa jos ollaan.

Tykistö tuottaa kovimmat tappiot sodissa ja se on ollut selvää jo pitkän aikaa. En usko että jalkaväellä ilman panssarisuojaa on paljon taistelukykyä jäljellä kunnon keskityksen jälkeen. Lisäksi dronen ohjaamana noita Krasnopol-ammuksia ja tulevaisuudessa Glonass-ohjautuvia kranaatteja voidaan ampua yksittäin tarkasti poteroita ja muita linnoitteita vastaan.

Onneksi vastustajalla ei ole rajattomasti vaikuttamis eikä maalinosoittamiskykyä. Toki kykenevät painopisteeseen kohdistamaan rankasti tarkkaa tulta. Mutta jos rupeavat taistelupareja tuhoamaan yksitellen drone maalinosoituksella ja täsmäammuksilla niin alkaa vastustajan liike kyllä pysähtymään. Jos dronen tarkasti paikantaman tst parin tuhoamiseen kuluisi keskimäärin esim. kolme ohjattua kranaattia ja kulutus kasvaisi heti moninkertaiseksi kun dronen paikkannus ei ole ihan tarkka tai naamioiminen, valelaitteet yms. heikentävät maalinosoituksen laatua, niin alkaisi vihollisen vaikutuskyky olla kuormitettuna ja esim. meidän vastatoimille aukenisi kelpoinen ikkuna.

Ei vihollisen tehokkaimmatkaan konventionaaliset aseet pysty täydelliselläkään osumalla yhdellä ohjuksella tai pommilla tekemään hyviin puolustusasemiin ryhmää suurempia tappiota. Kun ryhmiä on paljon ja kaikilla asemia, vaihtoasemia, suoja-asemia, valeasemia yms. niin todennäköisyydet eivät ole täysin synkkiä.

Liike paljastaa ja me oltaisiin puolustussodassa. Joskus on pakko asemat pitää. Kullekin toimintatavalle on paikkansa ja kirjava ja joustava toiminta sitoo vastustajan resurssit laajemmin ja vaikeuttaa vastustajan tavoitetta kehittää toistettavaa voittokonseptia taistelutavakseen.

Jos pitäisi itse valita, niin mieluummin otan mitä tahansa tulta niskaan 4h poteron kaivuun jälkeen, kun esim. CV:n uumenissa. (paitsi kallioisessa tai ylen kivikkoisessa maastossa...)

Linnoittaminen on edelleen keskeinen osa nykyaikaista taistelua ja kehittyy muiden taistelutaitojen ja välineiden rinnalla.
 
Onneksi vastustajalla ei ole rajattomasti vaikuttamis eikä maalinosoittamiskykyä. Toki kykenevät painopisteeseen kohdistamaan rankasti tarkkaa tulta. Mutta jos rupeavat taistelupareja tuhoamaan yksitellen drone maalinosoituksella ja täsmäammuksilla niin alkaa vastustajan liike kyllä pysähtymään. Jos dronen tarkasti paikantaman tst parin tuhoamiseen kuluisi keskimäärin esim. kolme ohjattua kranaattia ja kulutus kasvaisi heti moninkertaiseksi kun dronen paikkannus ei ole ihan tarkka tai naamioiminen, valelaitteet yms. heikentävät maalinosoituksen laatua, niin alkaisi vihollisen vaikutuskyky olla kuormitettuna ja esim. meidän vastatoimille aukenisi kelpoinen ikkuna.

Ei vihollisen tehokkaimmatkaan konventionaaliset aseet pysty täydelliselläkään osumalla yhdellä ohjuksella tai pommilla tekemään hyviin puolustusasemiin ryhmää suurempia tappiota. Kun ryhmiä on paljon ja kaikilla asemia, vaihtoasemia, suoja-asemia, valeasemia yms. niin todennäköisyydet eivät ole täysin synkkiä.

Liike paljastaa ja me oltaisiin puolustussodassa. Joskus on pakko asemat pitää. Kullekin toimintatavalle on paikkansa ja kirjava ja joustava toiminta sitoo vastustajan resurssit laajemmin ja vaikeuttaa vastustajan tavoitetta kehittää toistettavaa voittokonseptia taistelutavakseen.

Jos pitäisi itse valita, niin mieluummin otan mitä tahansa tulta niskaan 4h poteron kaivuun jälkeen, kun esim. CV:n uumenissa. (paitsi kallioisessa tai ylen kivikkoisessa maastossa...)

Linnoittaminen on edelleen keskeinen osa nykyaikaista taistelua ja kehittyy muiden taistelutaitojen ja välineiden rinnalla.
Tarkka-ampujakaan ei tapa kompanialista miehiä tuosta vain. Tarkka-ampuja kuitenkin luo pelkoa vastapuolessa, että koska osuu kohdalle. Tykistönkään ei tarvitse tuhota puolustavaa joukkoa. Riittää, että puolustava taho huomaa, että tuho on mahdollinen. Laskee tehokkaasti moraalia sekä joukon tehoa. Pelko meinaan. Tykistö on ollut suurimpia tappion aiheuttajia ja tuo taitaa nykyään vain korostua. Samalla suojautumisen teho on vähentynyt tykistön tarkkuuden sekä toiminnan nopeuden lisääntyessä. Aluevaikutukseen naapuri on kehittänyt sitten ihan muuta. Ei varmasti tee hyvää olla TOS-1:n vaikutusalueella edes vaikka kallioon louhitussa sirpalesuojassa.
 
  • Tykkää
Reactions: ctg
Tarkka-ampujakaan ei tapa kompanialista miehiä tuosta vain. Tarkka-ampuja kuitenkin luo pelkoa vastapuolessa, että koska osuu kohdalle. Tykistönkään ei tarvitse tuhota puolustavaa joukkoa. Riittää, että puolustava taho huomaa, että tuho on mahdollinen. Laskee tehokkaasti moraalia sekä joukon tehoa. Pelko meinaan. Tykistö on ollut suurimpia tappion aiheuttajia ja tuo taitaa nykyään vain korostua. Samalla suojautumisen teho on vähentynyt tykistön tarkkuuden sekä toiminnan nopeuden lisääntyessä. Aluevaikutukseen naapuri on kehittänyt sitten ihan muuta. Ei varmasti tee hyvää olla TOS-1:n vaikutusalueella edes vaikka kallioon louhitussa sirpalesuojassa.

Jep taistelussa pelottaa moni asia. Tos olisi ilmanmuuta pahimmasta päästä. Onneksi noita on vähän ja ollakseen tehokkaista, niiden pitää kulkea taistelevien osien mukana eli niihin pääsee vaikuttamaan. Jos vihollisen doktriini on lyödä linnoitetut asemat tosseilla niin me ollaan jo voitettu. Jos tst saadaan siihen tilaan että vihollinen joutuu ampumaan alueelle useamman pakan tosseilla tai kylvämään napalmia rynnäkkökoneista, niin liike on jo pysäytetty ja meillä on mahdollisuus kääntää taistelun luonnetta eduksemme. Toki tuossa mekin vuodetaan verta rankasti, mutta aina sitä ei voi välttää. Hyvällä linnoittamisella yms. toki kevennetään omien tappioiden taakkaa.

Kallioon louhittu suoja on pop. Vihollisella ei ole mitään helppoa tapaa massamaisesti tuhota suojautunutta joukkoa ja lopputulos on varma vain jos kävelevät paikalle.
 
Poland_and_UK_to_market_Polish-made_Krab_155mm_self-propelled_howitzer_925_001.jpg


According to information released by the Polish defense website Defense 24, on September 10, 2020, Polish Company HSW (Huta Stalowa Wola) and BAE Systems from the United Kingdom will sign a memorandum of understanding to market the Krab a Polish-made 155mm tracked self-propelled howitzer.

The new memorandum of understanding will be signed soon, providing a new collaboration between Polish Company HSW and British company BAE Systems to offer new export opportunities for the Polish-made 155mm tracked self-propelled howitzer Krab.

The Krab is the latest generation of 155mm self-propelled howitzer manufactured by the Polish company Huta Stalowa Wola (HSW) in cooperation with BAE Systems and OBRUM. The Krab is based on the South Korean self-propelled howitzer K9 chassis fitted with the turret of the British AS90 (Braveheart) self-propelled howitzer.

The Polish Company Huta Stalowa Wola (HSW) has signed a contract for the delivery of artillery vehicles to the Polish Army for a total amount of €1 billion including 24 Krab 155mm self-propelled howitzer armored vehicles. At the end of June 2019, a batch of series manufactured Krab 155mm self-propelled howitzers has been introduced into the inventory of the Sulechów-based 5th “Lubuski” Artillery Regiment of the Polish army.

The KRAB 155mm self-propelled howitzer is fitted with the turret of the British AS90 (Braveheart) 155 mm self-propelled gun. The turret is mounted at the rear of the tracked chassis. Turret traverse is through a full continuous 360º and weapon elevation is from -3.5° to +70º. s. The gun can fire all standard 155mm NATO projectiles with a range from 4.7 to 40 km. An automated loading system enables the gun to fire with a burst rate of three rounds in fewer than ten seconds, an intense rate of six rounds a minute for three minutes, and a sustained rate of two rounds a minute. The vehicle can carry a total of 40 shells and 48 charges, with 29 rounds in the turret and 11 in the chassis.

The Krab is powered an MTU MT 881 Ka-500 water-cooled diesel developing 1,000 hp at 2,700 rpm coupled to an Allison Transmission X1100-5A3 automatic transmission with 4 forward and 2 reverse gears. It can run at a maximum road speed of 67 km/h with a maximum cruising range of 650 km.
 
Sopivasti viikonloppulukemista, kiitos vinkistä! :)
Sain opinnäytetyön nyt ajatuksella luetuksi, oli tosi mieenkiintoista luettavaa! Opinäyte siis pohtii Venäjän epäsuoran tulenkäytän kehittymistä taktisella (ja vain taktisella) tasolla NL:n lopusta eteenpäin, käyttäen Gruusian, Ukrainan ja Syyrian sotien julkisesti saatavilla olevia tietoja taustanaan.

Tässä joitakin omia nostoja.

NL:n aikana luotettiin massiivisen epäsuoran tulenkäytön voimaan läpimurtotaisteluissa, jonka jälkeen mekaaniset ja motoroidut joukot etenevät voimakaasti vastustajan syvyyteen. Vaikka Gruusian sota nosti esille paljon puutteita, itse lyhyen sodan aikana näin juuri tapahtui. Venäjän joukot etenivät nopeasti syvyyteen, gruusialaisten saadessa taktisella tasolla onnistumisia, mutta siihen ne jäivät.

Tästä ensimmäisenä nostona tuo signaturessani olevan kirjan ulkomuistista siteeraama 50-60-luvun suomalainen näkemys, jossa todetaan että Suomella ei ole taktisia ydinaseita, joten meidän tulee saada vastaava vaikutus aikaan tykistön massiivisella tulenkäytöllä. Tähän nykyinen hajautettu taistelutapa tuo haasteensa, johtuen varsinkin D-30 -kaluston lyhyestä kantamasta.

Ukrainassa monet Gruusian opetukset oli jo osin korjattu, mm. tiedustelulennokit olivat nyt käytettävissä. Venäjä sai siellä tunnetusti onnistumisia aikaiseksi hyvän tiedustelunsa ansiosta (yksi Gruusian sodan akilleen kantapäitä), ja lennokeilla ehkä jopa vain varmistettiin, että tiedusteltu kohde oli yhä siellä missä sen piti ollakin. Massiivinen tuli tuotti ukrainalaisille suuria tappioita, jopa 85% heidän tappioistaan sodan aikana on ollut epäsuoran vaikutusta. Toisaalta, venäläinen tykistö sai toimia rauhassa, koska Ukrainalla ei esimerkiksi ollut vastatykistötutkia (krh tutkia taisi olla) käytössään. Siispä patterit siistissä ja tiiviissä avorivissä, vailla huolen häivää vastatykistötoiminnasta.

Toinen nosto, eli luojan kiitos tämä keskeinen PV:n puute on nyt vihdoin muistaakseni ensi vuonna tulossa kuntoon. Kun Venäjä (turha kai enää nykyisessä maailmantilassa puhua keltaisista kookakkosista) olisi tilanteessa, jossa toimisi meitä vastaan, heidän olisi pakko ottaa vastatykistötutkat ja omien asemien nopea paljastuminen huomioon. Vihdoinkin!

Syyriassa ei vastaavaa tarkkaa kuvaa Venäjän kyvykkyyksistä sinällään ole, heillä on omaa kalustoa siellä lähinnä raskaita raketinheittimiä, mutta tulen tiedustelu ja johtamisyksiköt siellä on. Lennokkien määrä ja tulenkäytön nopeus on kasvanut, esim taktisen tason lennokit ovat ilmeisesti suoraan taktisella tasolla pataljoonan käytössä. Operatiivisen tason lennokit sitten lisäksi.

Tästä kolmantena nostona, että hajautettu taistelutapa on varmaan ainoa tapa jolla venäläisiä joukkoja vastaan voi tosiaan operoida. Jämähdä yhteen paikkaan, niin tuho on varmaa. Tähän liittyen meidän tiedustelu, tulenosoitus, tilannetieto ja sen välittäminen viestintäkalustolla, ja näin saatu tulen massiivinen ja tarkka käyttö on avain asemassa. Onneksi Moukarit, ja 155mm pidempi kantama ja erikoisammukset (joita myös toki raskailla raketinheittimillä), ja onneksi Moukari optio. Käytetään se.

Massiivinen epäsuora tuli on jatkossakin meidän taktinen ydinaseemme. Toivottavasti tämä kyvykkyys säilytetään, vaikka ei niin seksikästä suurille joukoille olekaan kun ilmasta-maahan aseet ja möyryävät panssarit.
 
Tästä ensimmäisenä nostona tuo signaturessani olevan kirjan ulkomuistista siteeraama 50-60-luvun suomalainen näkemys, jossa todetaan että Suomella ei ole taktisia ydinaseita, joten meidän tulee saada vastaava vaikutus aikaan tykistön massiivisella tulenkäytöllä
Massiivinen epäsuora tuli on jatkossakin meidän taktinen ydinaseemme.
Muistit oikein, mitä Kesseli kirjassaan tykistötaktiikkamme historiasta kirjoitti. Useamman tykistöryhmän (2-4 patteriston yhden johdon alla toimiva taktinen yksikkö) massiivinen taktiseen ydinaseeseen verrattava tulenkäyttö ratkaisutaistelussa kuului kuitenkin Kylmän sodan aikaan. Joukkoja vähennettiin heti 1990 alkaen niin, ettei se enää ole mahdollista. Vielä vähemmän tulevaisuudessa kun nykyiset alueellisten joukkojen tykit alkaa vähitellen poistua riveistä. Maavoimillahan ei ole mahdollisuutta todeta: Maamme pinta-ala on yhtä suuri kun aikaisemminkin ja tarvitsemme entisten tilalle saman määrän uusia kalliita tykkejä vielä kalliimpine atarvikkeineen.
 
Viimeksi muokattu:
Sain opinnäytetyön nyt ajatuksella luetuksi, oli tosi mieenkiintoista luettavaa! Opinäyte siis pohtii Venäjän epäsuoran tulenkäytän kehittymistä taktisella (ja vain taktisella) tasolla NL:n lopusta eteenpäin, käyttäen Gruusian, Ukrainan ja Syyrian sotien julkisesti saatavilla olevia tietoja taustanaan.

Tässä joitakin omia nostoja.

NL:n aikana luotettiin massiivisen epäsuoran tulenkäytön voimaan läpimurtotaisteluissa, jonka jälkeen mekaaniset ja motoroidut joukot etenevät voimakaasti vastustajan syvyyteen. Vaikka Gruusian sota nosti esille paljon puutteita, itse lyhyen sodan aikana näin juuri tapahtui. Venäjän joukot etenivät nopeasti syvyyteen, gruusialaisten saadessa taktisella tasolla onnistumisia, mutta siihen ne jäivät.

Tästä ensimmäisenä nostona tuo signaturessani olevan kirjan ulkomuistista siteeraama 50-60-luvun suomalainen näkemys, jossa todetaan että Suomella ei ole taktisia ydinaseita, joten meidän tulee saada vastaava vaikutus aikaan tykistön massiivisella tulenkäytöllä. Tähän nykyinen hajautettu taistelutapa tuo haasteensa, johtuen varsinkin D-30 -kaluston lyhyestä kantamasta.

Ukrainassa monet Gruusian opetukset oli jo osin korjattu, mm. tiedustelulennokit olivat nyt käytettävissä. Venäjä sai siellä tunnetusti onnistumisia aikaiseksi hyvän tiedustelunsa ansiosta (yksi Gruusian sodan akilleen kantapäitä), ja lennokeilla ehkä jopa vain varmistettiin, että tiedusteltu kohde oli yhä siellä missä sen piti ollakin. Massiivinen tuli tuotti ukrainalaisille suuria tappioita, jopa 85% heidän tappioistaan sodan aikana on ollut epäsuoran vaikutusta. Toisaalta, venäläinen tykistö sai toimia rauhassa, koska Ukrainalla ei esimerkiksi ollut vastatykistötutkia (krh tutkia taisi olla) käytössään. Siispä patterit siistissä ja tiiviissä avorivissä, vailla huolen häivää vastatykistötoiminnasta.

Toinen nosto, eli luojan kiitos tämä keskeinen PV:n puute on nyt vihdoin muistaakseni ensi vuonna tulossa kuntoon. Kun Venäjä (turha kai enää nykyisessä maailmantilassa puhua keltaisista kookakkosista) olisi tilanteessa, jossa toimisi meitä vastaan, heidän olisi pakko ottaa vastatykistötutkat ja omien asemien nopea paljastuminen huomioon. Vihdoinkin!

Syyriassa ei vastaavaa tarkkaa kuvaa Venäjän kyvykkyyksistä sinällään ole, heillä on omaa kalustoa siellä lähinnä raskaita raketinheittimiä, mutta tulen tiedustelu ja johtamisyksiköt siellä on. Lennokkien määrä ja tulenkäytön nopeus on kasvanut, esim taktisen tason lennokit ovat ilmeisesti suoraan taktisella tasolla pataljoonan käytössä. Operatiivisen tason lennokit sitten lisäksi.

Tästä kolmantena nostona, että hajautettu taistelutapa on varmaan ainoa tapa jolla venäläisiä joukkoja vastaan voi tosiaan operoida. Jämähdä yhteen paikkaan, niin tuho on varmaa. Tähän liittyen meidän tiedustelu, tulenosoitus, tilannetieto ja sen välittäminen viestintäkalustolla, ja näin saatu tulen massiivinen ja tarkka käyttö on avain asemassa. Onneksi Moukarit, ja 155mm pidempi kantama ja erikoisammukset (joita myös toki raskailla raketinheittimillä), ja onneksi Moukari optio. Käytetään se.

Massiivinen epäsuora tuli on jatkossakin meidän taktinen ydinaseemme. Toivottavasti tämä kyvykkyys säilytetään, vaikka ei niin seksikästä suurille joukoille olekaan kun ilmasta-maahan aseet ja möyryävät panssarit.
Pohdin tuota sen kannalta, että vastatykistötutkathan näkyy myös viholliselle päin muiden tutkien tavoin. Kun puhutaan työkistöstä niin luulisi laukaisu paikan näkyvän ilmatiedustelulle suhteellisen kauas ja sitäkin kautta pystyttäneen löytämään ampuneet tykit ja näin vaikuttamaan myös niihin.
 
Tässä linkin jutussa alkaa hahmottua 2020-luvun tykistö. Venäjä on siirtänyt Krimille vanhoja vedettäviä MSTA-B -kanuunoita, jotka yhdessä Orlan30-lennokeilla ja laserohjautuvilla Krasnopol-ammuksilla nostavat kenttätykistön tehoa merkittävästi. Orlan hoitaa laservalaisun, johon Krasnopol ohjautuu. Olisiko myös Suomessa syytä tutkia 155 mm Copperhead+lennokki -yhdistelmää?
 
Tykistö näyttelee ratkaisevaa osaa Armenian ja Azerien välisessä sodassa ilmavoimien puuttuessa proxy valtioilta lähes kokonaan. Onko sieltä tullut jo porukalle mieleen jotain uutta oppia? Vai pelkästään vanhan tiedon vahvistamista.
 
Back
Top