Sopivasti viikonloppulukemista, kiitos vinkistä!
Sain opinnäytetyön nyt ajatuksella luetuksi, oli tosi mieenkiintoista luettavaa! Opinäyte siis pohtii Venäjän epäsuoran tulenkäytän kehittymistä taktisella (ja vain taktisella) tasolla NL:n lopusta eteenpäin, käyttäen Gruusian, Ukrainan ja Syyrian sotien julkisesti saatavilla olevia tietoja taustanaan.
Tässä joitakin omia nostoja.
NL:n aikana luotettiin massiivisen epäsuoran tulenkäytön voimaan läpimurtotaisteluissa, jonka jälkeen mekaaniset ja motoroidut joukot etenevät voimakaasti vastustajan syvyyteen. Vaikka Gruusian sota nosti esille paljon puutteita, itse lyhyen sodan aikana näin juuri tapahtui. Venäjän joukot etenivät nopeasti syvyyteen, gruusialaisten saadessa taktisella tasolla onnistumisia, mutta siihen ne jäivät.
Tästä ensimmäisenä nostona tuo signaturessani olevan kirjan ulkomuistista siteeraama 50-60-luvun suomalainen näkemys, jossa todetaan että Suomella ei ole taktisia ydinaseita, joten meidän tulee saada vastaava vaikutus aikaan tykistön massiivisella tulenkäytöllä. Tähän nykyinen hajautettu taistelutapa tuo haasteensa, johtuen varsinkin D-30 -kaluston lyhyestä kantamasta.
Ukrainassa monet Gruusian opetukset oli jo osin korjattu, mm. tiedustelulennokit olivat nyt käytettävissä. Venäjä sai siellä tunnetusti onnistumisia aikaiseksi hyvän tiedustelunsa ansiosta (yksi Gruusian sodan akilleen kantapäitä), ja lennokeilla ehkä jopa vain varmistettiin, että tiedusteltu kohde oli yhä siellä missä sen piti ollakin. Massiivinen tuli tuotti ukrainalaisille suuria tappioita, jopa 85% heidän tappioistaan sodan aikana on ollut epäsuoran vaikutusta. Toisaalta, venäläinen tykistö sai toimia rauhassa, koska Ukrainalla ei esimerkiksi ollut vastatykistötutkia (krh tutkia taisi olla) käytössään. Siispä patterit siistissä ja tiiviissä avorivissä, vailla huolen häivää vastatykistötoiminnasta.
Toinen nosto, eli luojan kiitos tämä keskeinen PV:n puute on nyt vihdoin muistaakseni ensi vuonna tulossa kuntoon. Kun Venäjä (turha kai enää nykyisessä maailmantilassa puhua keltaisista kookakkosista) olisi tilanteessa, jossa toimisi meitä vastaan, heidän olisi pakko ottaa vastatykistötutkat ja omien asemien nopea paljastuminen huomioon. Vihdoinkin!
Syyriassa ei vastaavaa tarkkaa kuvaa Venäjän kyvykkyyksistä sinällään ole, heillä on omaa kalustoa siellä lähinnä raskaita raketinheittimiä, mutta tulen tiedustelu ja johtamisyksiköt siellä on. Lennokkien määrä ja tulenkäytön nopeus on kasvanut, esim taktisen tason lennokit ovat ilmeisesti suoraan taktisella tasolla pataljoonan käytössä. Operatiivisen tason lennokit sitten lisäksi.
Tästä kolmantena nostona, että hajautettu taistelutapa on varmaan ainoa tapa jolla venäläisiä joukkoja vastaan voi tosiaan operoida. Jämähdä yhteen paikkaan, niin tuho on varmaa. Tähän liittyen meidän tiedustelu, tulenosoitus, tilannetieto ja sen välittäminen viestintäkalustolla, ja näin saatu tulen massiivinen ja tarkka käyttö on avain asemassa. Onneksi Moukarit, ja 155mm pidempi kantama ja erikoisammukset (joita myös toki raskailla raketinheittimillä), ja onneksi Moukari optio. Käytetään se.
Massiivinen epäsuora tuli on jatkossakin meidän taktinen ydinaseemme. Toivottavasti tämä kyvykkyys säilytetään, vaikka ei niin seksikästä suurille joukoille olekaan kun ilmasta-maahan aseet ja möyryävät panssarit.
