Rakettiavusteinen kantaisi 21 kilsaa, mutta ei taida olla vaivan arvoinen.
Rakettiavusteinen kantaisi 21 kilsaa, mutta ei taida olla vaivan arvoinen.
Commander
Kenraali
Käsittääkseni mukana olleita ei ole julkaistu. Tarjouspyyntöjen lähettämistä edelsi ainakin hyvin kattava markkinakartoitus tietopyyntöineen. Sekä uusia että käytettyjä vaihtoehtoja tutkittiin. Ymmärsin hinnan ja esim käytetyn kaluston saatavilla olleen määrän asettaneen kovia reunaehtoja.
fulcrum
Greatest Leader
Huhta
Greatest Leader
No juu, kieltämättä silmiinpistävän matala maavara. Noin muutoin tulee vahvasti fiilis sellaisesta 90-lukulaisesta käsityksestä lähitulevaisuuden taistelukentästä. Liekö häivettä tavoiteltu?
Kustaanmiekka
Kenraali
Kainuun prikaatissa osa varusmiestulenjohtajista koulutetaan myös ilmatulenjohdon tehtäviin.
maavoimat.fi
Ilmatulenjohtaja tarvitsee tietoa uhkista maassa ja ilmassa. Prosessin kulku on seuraavanlainen: Ensin tuettavan joukon johtaja antaa käskyn kohteen tuhoamisesta. Tämän jälkeen JFST-tiimi etsii kohteen tarkan sijainnin eli tuottaa maalitietoa ilmatulenjohtajalle, joka laatii tulikomennon. Komento välitetään tykistön tuliasemille ja hävittäjien lentäjille, jotka aloittavat uhkien tuhoamisen. Yhteyttä pidetään läpi tilanteen: kohdehan voi aina siirtyä. Tulenjohto tarkkailee maaliin saatua vaikutusta.
Tulenjohtajan pitää osata laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Teknistä taitoa ja nopeaa reagointikykyä tarvitaan. Tulenjohtajat käyttävät erilaisia laitteita, ja heidän pitää tietää, miten eri asejärjestelmät ja tuliyksiköt toimivat.
– Tulenjohtaja on kuin taistelukenttien kapellimestari! Tulenjohtaja määrittää, mihin laitetaan kranaatit tulemaan, Kontola kuvaa. Tehtävä vaatii hänen mukaansa matemaattista osaamista sekä kykyä hahmottaa kokonaisuuksia, reagoida ja tehdä oikeita ratkaisuja nopeasti.
Hyvä laskupää on eduksi tulenjohtotehtävissä.
– Kaikissa tuliyksiköissä tuli käyttäytyy eri tavalla, joten pitää laskea muun muassa eri lentoratoja, Kontola toteaa.
Ilmatulenjohtaja ja varusmiesten JFST-tiimin johtaja Kainuun prikaatista kertoo, että tulenjohtotehtävissä tarvitaan myös englannin taitoa.
– JFST-varusmiesten pitää osata valmistella tulikomentoja ja oppia erikoissanastoa englanniksi. Kaikilla länsimailla on yhtenäinen sanasto, ja se on ikään kuin STOP-merkki liikenteessä – kaikki ymmärtävät sen merkityksen.
– Mutta ei tämä mitään rakettitiedettä ole. Lukion englannilla pärjää kyllä! Kontola kannustaa.
Tulenjohtajat toimivat näköalapaikalla -
Ilmatulenjohtaja tarvitsee tietoa uhkista maassa ja ilmassa. Prosessin kulku on seuraavanlainen: Ensin tuettavan joukon johtaja antaa käskyn kohteen tuhoamisesta. Tämän jälkeen JFST-tiimi etsii kohteen tarkan sijainnin eli tuottaa maalitietoa ilmatulenjohtajalle, joka laatii tulikomennon. Komento välitetään tykistön tuliasemille ja hävittäjien lentäjille, jotka aloittavat uhkien tuhoamisen. Yhteyttä pidetään läpi tilanteen: kohdehan voi aina siirtyä. Tulenjohto tarkkailee maaliin saatua vaikutusta.
Tulenjohtajan pitää osata laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Teknistä taitoa ja nopeaa reagointikykyä tarvitaan. Tulenjohtajat käyttävät erilaisia laitteita, ja heidän pitää tietää, miten eri asejärjestelmät ja tuliyksiköt toimivat.
– Tulenjohtaja on kuin taistelukenttien kapellimestari! Tulenjohtaja määrittää, mihin laitetaan kranaatit tulemaan, Kontola kuvaa. Tehtävä vaatii hänen mukaansa matemaattista osaamista sekä kykyä hahmottaa kokonaisuuksia, reagoida ja tehdä oikeita ratkaisuja nopeasti.
Hyvä laskupää on eduksi tulenjohtotehtävissä.
– Kaikissa tuliyksiköissä tuli käyttäytyy eri tavalla, joten pitää laskea muun muassa eri lentoratoja, Kontola toteaa.
Ilmatulenjohtaja ja varusmiesten JFST-tiimin johtaja Kainuun prikaatista kertoo, että tulenjohtotehtävissä tarvitaan myös englannin taitoa.
– JFST-varusmiesten pitää osata valmistella tulikomentoja ja oppia erikoissanastoa englanniksi. Kaikilla länsimailla on yhtenäinen sanasto, ja se on ikään kuin STOP-merkki liikenteessä – kaikki ymmärtävät sen merkityksen.
– Mutta ei tämä mitään rakettitiedettä ole. Lukion englannilla pärjää kyllä! Kontola kannustaa.
fulcrum
Greatest Leader
Pitemmän kantaman versiota (aerodynaamisempi kranaatti) tarjoavat ainakin Kiina ja Serbia. Sen kantama olisi yli 18 kilometriä, eli 2-3 kilsaa lisää tulisi kantamaa. Onhan sekin jotain. Kiinalla ainakin olisi myös kuorma-ammuksia tarjota. Wikipedian mukaan serbien kataloogiin kuuluisi myös 21.5km kantava kranaatti, mutta en tiedä millainen se olisi. Tyyppinimen 'BB' voisi tarkoittaa perävirtauskranaattia??
Eli tuolla BB yksiköllä kantamaksi saataisiin suunnilleen sama kuin NATO standardin 39 kaliberimittaisella 155mm:n tykillä. Siis 155mm:n peruskranaatilla. En tiedä kaikkia yksityiskohtia, mutta tuollaiset ammukset voisivat olla ihan hankkimisen arvoisia koska jos vihollinen aikoisi asettaa tykistönsä noiden kantaman ulottumattomiin, niin tulen tarkkuus heikkenee vastaavasti.
Mutta ikuisuus kysymys on tietenkin se, että moniko tykeistä on enää siinä kunnossa, että kannattaa hankkia lisää ammuksia. 122PSH74 sitten vielä erikseen.
ajs178
Respected Leader
Jos olen ymmärtänyt oikein, niin D-30 -tykkiä hankittiin merkittävä määrä DDR:stä korvaamaan kenttäarmeijan 2.
maailmansodan aikaista kalustoa ja ilmeisesti sitä ei ole varusmieskoulutettu ollenkaan. Jos tämä pitää paikkansa, niin nuo tykit ovat varmasti aika hyvässä kunnossa. A-tarvikkeet vanhenevat ja se on iso ongelma, jonka myötä tykit saatetaan poistaa käytöstä, jos ei ole rahaa hankkia uusia eriä a-tarvikkeita.
Huhta
Greatest Leader
Jos siis tarkoitat Venäjää etkä kirjoita yleisellä tasolla, niin taitaa olla toiveajattelua. Venäjän tykistö on pääosaltaan itseliikkuvaa, mikä heikentää suomalaisen vastatykistön mahdollisuutta saada osumia. Toisekseen Suomen kyky paikantaa ne vihollisen ampuvat aseet ei ole kovin kummoinen. Pari hassua vastatykistötutkaa ja pienehkö armada kevyitä lennokkeja eivät tee kesää, vaikka ovatkin hyvä alku. (Plus tossutiedustelu, elsoporukat, kaverien satelliittit jne. kyvyt, jotka lienevät vähemmän relevantteja vastatykistötoiminnan kannalta.) Kolmanneksi, suomalaisten 155 mm kalustoa luulisi riittävän vastatykistötoimintaan ihan tarpeeksi, jos vain maaleja löydetään, ja jollakin pitäisi tukea myös omia maajoukkoja - siinä riittänee 122 mm kalustolle työtä ihan tarpeeksi.
Ehkä ainoa hyvä peruste ostaa pidemmälle kantavaa ampumatarviketta olisi mahdollisuus saada suojaa vihollisen vastatykistöltä. Pitkälle ampuvaa 152 mm putkea ja raketinheittimiähän Venäjällä kyllä on, mutta jos haluaisi paikantaa tykit ennen kuin suomalaiset aloittavat tulitoiminnan, niin lennokeilla joutuisi etsimään tykkejä isommalta alueelta.
Huhta
Greatest Leader
Kyllä sille D-30:lle on koulutettu varusmiehiä. Vai miten luulet, että sitä operoitaisiin tarpeen tullen, kun kukaan ei osaisi sitä käyttää?
Mutta varusmieskoulutushan ja tykkien kunto sinänsä ei ole ongelma pahimmasta päästä. Koulutustarkoituksissa harvoin ammutaan täyspanoksella, jolloin kuluminen jää vähäisemmäksi, eikä ne laukausmäärätkään yleensä vedä vertoja sodan ajan laukausmäärille. Ampumatarvikkeet ja niiden vanheneminen on se ongelma, kuten on usein käyty läpi.
Ja mahdollisuus kattaa tykistöllä suurempi alue tai keskittää tulta useammalla yksiköllä.
Huhta
Greatest Leader
Tämäkin. Etenkin pohjoisessa tai muulla suhteellisen joukkotyhjiön alueella.
Mutta, katsotaan nyt. Eiköhän se 122 mm kalusto mene pataan, jahka ampumatarvikkeet ovat lopussa. Saman kohtelun ovat tähän saakka saaneet muutkin itätykit, jopa pitkäkantamainen 130 mm kalusto, joten en epäile hetkeäkään 122 mm kaluston poistumista. Panostukset taitavat mennä muualle kuin kakkos- ja kolmosportaan joukkojen tykistöön, eikä syyttä.
Unohdat nyt ne satelliitit. Lennokkeja tarvitaan varmistamaan että kohde on tosi eikä valemaali. Meillä ei ole kykyä vaikuttaa heidän kalustoon avaruudessa muuta kuin offensiivinen cyber.
Huhta
Greatest Leader
Venäjän kuvaussatelliittikapasiteetti ei ymmärtääkseni ole länsimaisella tasolla, ei laadullisesti eikä määrällisesti. Pitkään kuvasivat filmillä ja nyt ovat ilmeisesti saaneet muutaman reaaliaikaiseen tiedusteluun soveltuvan kuvaussatelliitin kiertoradalle.
Persona (satellite) - Wikipedia
List of Kosmos satellites (2501–2750) - Wikipedia
Eli ajallinen kattavuus jää aika heikoksi ja pilvipeite muodostaa oman ongelmansa silloin kun sitä on. Miten lie resoluutiokaan maastoutetun tykin poimimisen kannalta. En siis näe satelliitteja kovin ensisijaisena välineenä venäläisten vastatykistötoiminnassa.
Lisäys: Mielenkiintoisen oloinen katsaus.
He pystyvät tarkkailemaan liikennettä ilman että me tiedämme sen tapahtuneen. Se auttaa antamaan osviittaa missä tykit voivat sijaita ja lennokilla se varmistus sen sijaan että ne haahuilevat kentällä metsästämässä kohteita.
rukkaskikka
Majuri
Serbialainen vuonna 2019 julkaistu tutkimusselostus, jossa vertaillaan kolmen eri 122mm kranaatin (vakio, hollow base, perävirtaus) CFD-mallinnuksella laskettuja kantamia kokeellisiin tuloksiin. Hieman erikoisesti selostuksessa ei taideta mainita lähtönopeuksia, mutta ne ovat vähän ristiriitaisesti esitetty kuvissa 13 ja 15 (Figure 13, Figure 15): kuvan 13 mukaan kaikkien lähtönopeus olisi noin 720 m/s, kuvan 15 mukaan vakiokranaatti noin 690 m/s, muilla noin 720 m/s. Taulukon 4 mukaan kokeelliset saadut kantamat 44,70 asteen korolla olivat vakio 16200 metriä, hollow base 19700 metriä ja perävirtauskranaatti 21300 metriä.
Tutkimus ladattavissa:
Suurella todennäköisyydellä näin.
Ylimatruusi
Kapteeni
Kertokaas amatöörille mikä osa ammuksista vanhenee?
ja voiko niitä vanhenevia osia vaihtaa?
ja voiko niitä vanhenevia osia vaihtaa?
Kaikki kemiallinen