Tykistö

thelistener kirjoitti:
Tosiaan Ukrainalle ei tuota noissa tykeissä ole ja mm. hoitaa/nopeuttaa tykin asemaanajoa GPS yms avulla. eli ei pelkästään ammunnanhallintaan.

122h63 edustaa ukrainassa
Klikkaa laajentaaksesi...

:facepalm:

Tässä vertailun vuoksi hieman hiotumpaa tulitoimintaa 122H63-kalustolla: 122H63. Toki iso tykkiryhmä, mutta samaan sujuvuuteen päästään pienemmälläkin ryhmällä, kunhan toimintaa on harjoiteltu ja jokainen ymmärtää, mitä ollaan tekemässä.

Tässä 152H55-tulitoimintaa pienemmällä tykkiryhmällä Suomesta: 152H55. Tällä vehkeellä tulitoiminta on käytännössä samanlaista (joskin isommasta kaliperista johtuen raskaampaa) koska molemmissa tykeissä on kartussilaukaus ja puoliautomaattinen kiilalukko.
 
Viimeksi muokattu:
Tilley kirjoitti:
Tasaisestihan tuota vanhaa kalustoa on poistunut sitä mukaa kun a-tarvikkeet happanevat. Me ammuttiin 105H61-37:lla vuonna 2001 ja se oli kuulemma viimeisiä kertoja kun sillä mallilla ammutaan. A-tarviketta käytettiin oikein tuhlailevasti, saatiin hyvää kokemusta pitkäkestoisemmasta ja rajusta tulitoiminnasta, ei ollut pelkkää odottelua. Esteitä ja peitteitä ammuttiin jatkuvalla syötöllä (este = 12 kranaattia per tykki). Pari pyrstörikkoista ammusta tuli, eli ammus hajoaa osittain ammuttaessa. Pitää erikoista särisevää ääntä lentäessä ja lentää vähintään satoja metrejä väärään paikkaan. Omien joukkojen yliampumislupaa ei (ehkä juuri tuosta syystä) ollutkaan.
Klikkaa laajentaaksesi...
ptriups kirjoitti:
105 H 61-37 oli meillä vielä koulutuskäytössä ja muistelen, että 105 H -patteristojakin olisi ollut tuolloin vielä tarkoitus perustaa.
Klikkaa laajentaaksesi...
105 H61-37 oli tärkeässä roolissa 1990-luvun jälkipuoliskolla, kun 76 mm kuulat loppuivat. Niitä vanhempia Tampelloja oli vuosituhannen vaihtuessa jäljellä vielä aika tarkkaan 100 kpl, vaikka yksi psto oli lahjoitettu virolaisille. Sodanajan kalustojen (cal 122, 130 ja 152-155) varauskuulilla ei ollut mahdollista suorittaa harjoitusammuntoja, kuin pieneltä osin kuten oli tehty aikaisemminkin. Niinpä päätettiin tilata 150.000 kpl vanhoista sodanaikaisista 105 mm laukauksista kunnostettuja kotimaisia harjoitusatarvikkeita. Trotyylitäytteisiä ja muuten oikean kaltaisia, mutta kantamaa vähemmän. Tilaus tehtiin v. 1996 tai -97. Kaikenlaisia yllätyksiä tuli vastaan: 105 H33:n panokset oli kaikki varastoinnin aikana pilaantunu. Kranaatit röntgenkuvattiin ja ultraäänitarkastettiin 100 %:sti. Kelvollisia löytyi sen verran että koulutuslaukauksia valmistui lopulta 120.000 kpl. 105 mm ns. pitkä kranaatti oli nimensä mukainen eikä lukko mahtunut sulkeutumaan, koska hylsy jäi sentin verran ulos panoskammiosta. Varsin ihmeellinen asia sikäli, että laukausyhdistelmät koeammutaan, ennenkuin niitä on lupa käyttää ra-ammunnoissa. Pitkän tutkimisen jälkeen pääteltiin, että koeammunta oli kuitenkin suoritettu eri hylsyllä, joka 25 mm lyhyempänä sopi hyvin paikoilleen. Erilaisia hylsyjä riitti, kun 105 mm tykkejä oli Tampellan tekemien lisäksi myös harvinaisemmat 105 H33 ja 105 H41 sekä vielä 105 H29 ja jo 1970-luvun lopussa poistettu 105 H10,13 (huomaa mallimerkinnän kirjoitus).

Sotavarustehyväksyminen vielä viivästyi ja yksi kevätleiri jouduttiin ampumaan niin, että kaikilla tst-osastoilla oli 122 H63 kalusto. Jos nämä 120.000 kuulaa tosiaan ammuttiin pois muutamasaa vuodessa, niin tulimuotoja on saanut laittaa taivaalle ihan urakalla. Toisaalta monesti ammunnoissa on ammuttu lopussa ennalta suunnittelemattomia iskuja kun ammunnalle määrätty aika on uhkaavasti päättymässä ja kuulia vielä jäljellä. Ainakin vuosituhannen vaihteeseen asti oli aina tiukka vaatimus ns. leiritulimuodoista (isku = 1 kerta alkaessa ja toinen päättyessä).

Särisevä ääni syntyy, kun kranaatin johtorengas katkeaa. Ei siis ole pyrstörikko, joka piti samanlaista ääntä. Molemmat oli yleisiä sodanaikaisilla kranaateilla. Katkennut rengas jarruttaa ammuksen lentoa ja se jää lyhyeksi kuten jo todettiin. Omien joukkojen yliampuminen oli ja on sallittua ainoastaan erikoisluvalla, jonka saaminen edellyttää, että kyseisellä laukausyhdistelmällä on tilastollisesti riittävä määrä oikein toimineita ammuntakertoja.
 
Viimeksi muokattu:
Shadowmon kirjoitti:
Kiva tuo varmistus sauvalla että onko murkula varmasti lähtenyt(?) En tiedä onko jokin rauhanajan varmuusjuttu vai mikä :D
Klikkaa laajentaaksesi...
Taitavat hoonata panoskammiota tuolla mopilla. Onkohan kyse siitä, että halutaan varmistaa, ettei panoskammiossa ole mitään kytevää joka sytyttäisi ladattavan irtopanoksen ennen aikojaan?

Jos näin, niin prosessi on sama kuin suustaladattavilla mustaruutitykeillä 😃
 
Mielenkiintoinen tuo @Old Boy yllä kirjoittama juttu harjoitusampumatarvikkeista ja niiden hankinnoista. Olisi voinut luulla Itä-Saksan jäämistöstä tulleen niin paljon itäkaliberien ampumatarvikkeita, että siitä olisi riittänyt harjoituskäyttöönkin? Oliko sitten kuitenkin niin, että edes DDR ei pitänyt aivan tolkuttomia ampumatarvikevarantoja, vaan luotti saavansa tarvittaessa täydennyksiä Varsovan liiton liittolaisilta?
 
Old Boy kirjoitti:
105 H61-37 oli tärkeässä roolissa 1990-luvun jälkipuoliskolla, kun 76 mm kuulat loppuivat.
Klikkaa laajentaaksesi...
Oliko tässä siis ennakointi kyseessä kun kolmituumaiset kudit oli loppumassa? Joskus kuulin tarinan että vielä vuosituhannen vaihteessa oli wanha kunnon 76 K 02 leiritykkinä.
 
Radar kirjoitti:
Onko jollakin tietoa 155mm ammuksen hinnoista. Nyt puhutaan sitten ihan perusmurkulan hintaa.
Klikkaa laajentaaksesi...
Nopea googlaus ja quorasta:

How much does a 155mm round cost?

“How much does a 155mm round cost?”

Cost to the US Army for a M795 (HE) projectile only (no propellant, no fuze, etc but with lifting plug and supplementary charge included) is about US$330 in 2019.

M549A1 (HE-RAP) projo only, unit cost is about US$1000 (2019).


www.quora.com

How much does a 155mm round cost?

Answer (1 of 4): “How much does a 155mm round cost?” Cost to the US Army for a M795 (HE) projectile only (no propellant, no fuze, etc but with lifting plug and supplementary charge included) is about US$330 in 2019. —————- M549A1 (HE-RAP) projo only, unit cost is about US$1000 (2019).
www.quora.com www.quora.com


Löytyi myös oheinen tutkielma vanhojen ja modernien tehosta:

To recover the growing deficit between American and near-peer mobile artillery ranges, the US
Army is exploring the use of the M982 Excalibur munition, a family of long-range precision projectiles. This
paper aims to analyze the effectiveness of the M982 in comparison to the M795 and M549A1 projectiles to
further the understanding of what this new asset contributes.

 
Viimeksi muokattu:
Parvekekyttääjä kirjoitti:
Mielenkiintoinen ketju (vaikka hän nyt ilmeisesti sössii USA:n prosessiajat täysin)

https://twitter.com/x/status/1528124826057162755

Tukee sitä mitä sanoin aikasemmin: IR sensori jokaisen vähänkin kalliimman laitteen katolle ja enemmän Stingereitä mukaan (tai joku muu tapa tuhota droneja). Drone joka törmää toiseen droneen saattaisi olla halvempaa.
Klikkaa laajentaaksesi...

Mahtaakohan ITO-2005(M) olla vastaava? Herätesytyttimestä tiettävästi tehtiin herkempi, niin tehoaa myös pienempiin maaleihin, mutta riittääkö se pienimpiä lennokkeja vastaan?
 
Tässä vähän sitä kritiikkiä. Eli Telenko vaikuttaisi puhuvan koko lailla paskaa aiheista mitkä ei liity tiukasti logistiikkaan. Tuo lakimies ja tunti tulenavaukseen USAlla oli Trentillä kuvioissa jo viime kerralla twitter-ketjussa ja ei ole edelleen korjannut vaikka tällaisia täystyrmäyksiä on näkynyt. Myös sellaisilta, jotka vaikuttaa oikeasti olevan tykistötaustaisia.
https://twitter.com/x/status/1528392302351118336
https://twitter.com/x/status/1528441352714760192
mwi.usma.edu

Attacking the City of Razish - Modern War Institute

In this episode of MWI’s Urban Warfare Project Podcast, John Spencer is joined by three guests. Col. Michael Simmering is the commander of the Operations Group at the National Training Center […]
mwi.usma.edu mwi.usma.edu
(eli on siis NTC:n katutaistelukoulutuksen kruunuharjoitus Razishin tekokaupunkiin)

No, onneksi ei ole ihan yhtä pihalla näine Ukraina clout-ketjuineen kuin Sushko ja Tomi T Ahonen. Vaikka kolmikossa on selkeästi yhteinen piirre tehdä tuollaisia liian sulavia maailmanselitysketjuja.
En tiedä onko sitten siihen formaattiin ja niiden saamaan huomoon liian helppo rakastua. Kun Kamil Galeevkin töppäsi viimeisimmässään, jossa esitti että venäläiset olisi muka odottaneet Kiinan käyttävän tilausuuden hyväkseen eli Taiwaniin.
https://twitter.com/x/status/1528628782474866689
 
Viimeksi muokattu:
The U.S. Army has decided to cancel the science and technology research effort for a potential program to develop a strategic long-range cannon, the service confirmed.

Long-Range Precision Fires is a top priority for the Army when it comes to developing a modernized force capable of facing off against near-peer adversaries like China. The Strategic Long-Range Cannon, or SLRC, could provide a way to achieve artillery ranges of 1,000 nautical miles.

Congress directed the Army to stop funding the long-range cannon in its fiscal 2022 appropriations act, and “based on that direction, the Secretary of the Army decided to terminate the [SLRC] project this year,” Ellen Lovett, Army spokesperson said in a May 20 statement to Defense News.

The decision also “eliminates potential redundancy, and ensures we effectively use tax dollars to achieve modernization objectives,” she wrote. “Pursuing the effort could cost billions of dollars even if the science and technology effort succeeded because the Army would have to enter into a development program, procure the system, and create entirely new units to operate it.”
Klikkaa laajentaaksesi...
www.defensenews.com

US Army terminates science and technology effort for strategic long-range cannon

The Army has zeroed out funding for the Strategic Long-Range Cannon science and technology effort to focus on other long-range precision fires priorities.
www.defensenews.com www.defensenews.com

hold on to your horses, gentleman

The Army still has four other long-range fires programs set to reach operational Army units in 2023: Extended Range Cannon Artillery (ERCA), the Long-Range Hypersonic Weapon (LRHW), the Mid-Range anti-ship Missile (MRC) and the Precision Strike Missile (PrSM).
Klikkaa laajentaaksesi...
Eli, tiede osuus on taas laitettu hyllylle ja proto projektit etenee. En tiedä kuinka montaa kertaa ko projekti on nostettu haudasta ja laitettu sinne takaisin, mutta homma näyttää aika selkeältä kehitykseltä kaluston suhteen. 70 km ER kanuuna on mahdollinen lähivuosina. Hypersooninen tykistöohjus myös liikkuu eteenpäin, ja uskon että jenkeillä tulee olemaan niitä enemmän kuin 12.
 
nudtegent kirjoitti:
Tavalliset 155mm kestävät kai n. 30k normaaliammusta [edit: jos muistan oikein, ja lähde oli vain että joku väitti], mutta M777:t kevytmetalleineen ilmeisesti vain n. 2000 2600. Ja paljonko noilla oli ammuttu ennen toimitusta? Tämä saattaa tulla myöhemmin ongelmaksi. Ja tarkkuus heikennee käytön myötä.

edit: joku lähde:
https://twitter.com/x/status/1525926270030209031
Klikkaa laajentaaksesi...

Siirsin tänne Ukraina-ketjusta 155 tuliputken laukausmääräarvioinnin taustaksi.

Arvelen, että viiteviestissä on dekadivirhe 155 mm tuliputken kestoikäarviossa (kuten esittämänsä tiedon luotettavuutta viestin lähettäjä itse terveesti arvio, josta(y)!).
Suurikaliiperisen tykin rihlattu tuliputki kestää ehkä ~1000....(4000) laukausta "suurinta panosta", ja ehkä 3000 .... (20000) laukausta "pienempiä panoksia tai pienintä panosta". Tyypillisesti ja karkeasti arvioituna kestoikä pienille panoksille/putkea vähemmän rasittavilla laukauksille on 3...5 * suuren panoksen /paljon putkirasitusta aiheuttavien laukausyhdistelmien laukausmäärä.

Mitoituksessa pyritään siihen, että putki kuluu loppuun. Se on turvallinen vaurio (kuten lähtönopeuden putoaminen ja vaihtelu --> hajonta kasvaa, lievä johtorengaskuluminen / ohivuoto jne), jolloin aseella ampuva miehistö on turvassa "oman aseen vaikutukselta".

Toinen vauriomuoto väsymisvaurio, on katastrofaalinen asemiehistön kannalta, kun / jos putki särkyy / murtuu ammuttaessa. Oheisessa artikkelissa on kuvia katastrofaalisesta vauriosta (artikkelin kuva Figure 11./sivulla 8.)

Tuossa vielä viite 175 mm tykin tuliputken pahoihin ongelmiin Vietnamin sodan alkuvaiheessa. Sen perusteella USA:ssa aloitettiin suurikaliiperisten tuliputkien valmistuksessa autofretointi "normaalitekniikkana" ja muitakin menettelyjä otettiin käyttöön aseturvallisuuden takaamiseksi.
Alunperinkin 175 mm tuliputken kestoikä oli vain muutamia satoja laukauksia (=400 ls wear life).

Käyttäjän kannalta turvallisesti mitoitetulla tuliputkella väsymiselinikä laukausmääränä on pidempi kuin kulumiselinikä ts. tuliputki hylättäisiin kulumisen vuoksi.

Tykistömuseossa / Museo Militariassa on esillä halkaistu kotimainen 155 K 83 tykinputki (lienee myös kotimaisesta Lokomon takeesta valmistettu tuliputki), jolla on ammuttu >2500 ls. Putki lienee hylätty kulumisen vuoksi. Kotimaisten tykkien tuliputket ovat kromaamattomia ja autofretoimattomia, joten +2500 ls osoittaa niiden materiaalin ja rakenteen olevan kohtuudella kunnossa ja kilpailukykyisiä ulkomaisiin verrokkeihin nähden.

Autofretoinnilla voidaan tuliputken väsymiselinikä 2...4 -kertaistaa autofretoimattomaan putkeen nähden karkeasti arvioituna. Kulumiseen autofretointi ei vaikuta.

M777 putki on ihan tavallinen autofretoitu teräksinen tuliputki, jossa ei liene kromipinnoitetta panoskammiossa / rihlauksessa, koska tykin konstruktion alkuperä on Britanniassa!
Rihlatun osan kromaus on hieman hankalaa ja sitä ovat harrastaneet järjestelmällisesti pidemmän aikaa vain USA:laiset.
M777 jatkokehityksen osalta lienee päädytty siihen, että uudet putket tullaan kromaamaan ("tai pinnoittamaan sisäputki jotenkin muuten, jos uusi, ympäristöyställinen, kromauksen korvaava teollinen pinnoitusmenetelmä saadaan käyttöön") kulumiseliniän lisäämiseksi.

PZH2000 tuliputki lienee edistyksellisin (ja ehkä kallein) tuotantoon saakka päässyt JBMoU yhteensopiva (155/52 kal, 23 l lataustilavuus) tuliputki teknisessä mielessä tällä hetkellä. Se on autofretoitu, osittain kromipinnoitettu, mutta ei koko rihlatulta pituudeltaan ja muitakin hienouksia lienee käytetty putken sisäpinnan käsittelyssä/valmistuksessa.

Tuliputken kulumisesta / hylkäyskriteeristä hyvä raportti ohessa iltalukemiseksi, jos tekninen katsanto (aseinsinööriporno) aiheeseen kiinnostaa:

Ja jälleen: Aihetta on varmasti käsitelty tässä ketjussa aiemminkin, joten sorry jo etukäteen mahdollinen ja todennäköinen toisto. Kertaus on opintojen äiti.
 
ERAkko kirjoitti:
Siirsin tänne Ukraina-ketjusta 155 tuliputken laukausmääräarvioinnin taustaksi.

Arvelen, että viiteviestissä on dekadivirhe 155 mm tuliputken kestoikäarviossa (kuten esittämänsä tiedon luotettavuutta viestin lähettäjä itse terveesti arvio, josta(y)!).
Suurikaliiperisen tykin rihlattu tuliputki kestää ehkä ~1000....(4000) laukausta "suurinta panosta", ja ehkä 3000 .... (20000) laukausta "pienempiä panoksia tai pienintä panosta". Tyypillisesti ja karkeasti arvioituna kestoikä pienille panoksille/putkea vähemmän rasittavilla laukauksille on 3...5 * suuren panoksen /paljon putkirasitusta aiheuttavien laukausyhdistelmien laukausmäärä.

Mitoituksessa pyritään siihen, että putki kuluu loppuun. Se on turvallinen vaurio (kuten lähtönopeuden putoaminen ja vaihtelu --> hajonta kasvaa, lievä johtorengaskuluminen / ohivuoto jne), jolloin aseella ampuva miehistö on turvassa "oman aseen vaikutukselta".

Toinen vauriomuoto väsymisvaurio, on katastrofaalinen asemiehistön kannalta, kun / jos putki särkyy / murtuu ammuttaessa. Oheisessa artikkelissa on kuvia katastrofaalisesta vauriosta (artikkelin kuva Figure 11./sivulla 8.)

Tuossa vielä viite 175 mm tykin tuliputken pahoihin ongelmiin Vietnamin sodan alkuvaiheessa. Sen perusteella USA:ssa aloitettiin suurikaliiperisten tuliputkien valmistuksessa autofretointi "normaalitekniikkana" ja muitakin menettelyjä otettiin käyttöön aseturvallisuuden takaamiseksi.
Alunperinkin 175 mm tuliputken kestoikä oli vain muutamia satoja laukauksia (=400 ls wear life).

Käyttäjän kannalta turvallisesti mitoitetulla tuliputkella väsymiselinikä laukausmääränä on pidempi kuin kulumiselinikä ts. tuliputki hylättäisiin kulumisen vuoksi.

Tykistömuseossa / Museo Militariassa on esillä halkaistu kotimainen 155 K 83 tykinputki (lienee myös kotimaisesta Lokomon takeesta valmistettu tuliputki), jolla on ammuttu >2500 ls. Putki lienee hylätty kulumisen vuoksi. Kotimaisten tykkien tuliputket ovat kromaamattomia ja autofretoimattomia, joten +2500 ls osoittaa niiden materiaalin ja rakenteen olevan kohtuudella kunnossa ja kilpailukykyisiä ulkomaisiin verrokkeihin nähden.

Autofretoinnilla voidaan tuliputken väsymiselinikä 2...4 -kertaistaa autofretoimattomaan putkeen nähden karkeasti arvioituna. Kulumiseen autofretointi ei vaikuta.

M777 putki on ihan tavallinen autofretoitu teräksinen tuliputki, jossa ei liene kromipinnoitetta panoskammiossa / rihlauksessa, koska tykin konstruktion alkuperä on Britanniassa!
Rihlatun osan kromaus on hieman hankalaa ja sitä ovat harrastaneet järjestelmällisesti pidemmän aikaa vain USA:laiset.
M777 jatkokehityksen osalta lienee päädytty siihen, että uudet putket tullaan kromaamaan ("tai pinnoittamaan sisäputki jotenkin muuten, jos uusi, ympäristöyställinen, kromauksen korvaava teollinen pinnoitusmenetelmä saadaan käyttöön") kulumiseliniän lisäämiseksi.

PZH2000 tuliputki lienee edistyksellisin (ja ehkä kallein) tuotantoon saakka päässyt JBMoU yhteensopiva (155/52 kal, 23 l lataustilavuus) tuliputki teknisessä mielessä tällä hetkellä. Se on autofretoitu, osittain kromipinnoitettu, mutta ei koko rihlatulta pituudeltaan ja muitakin hienouksia lienee käytetty putken sisäpinnan käsittelyssä/valmistuksessa.

Tuliputken kulumisesta / hylkäyskriteeristä hyvä raportti ohessa iltalukemiseksi, jos tekninen katsanto (aseinsinööriporno) aiheeseen kiinnostaa:

Ja jälleen: Aihetta on varmasti käsitelty tässä ketjussa aiemminkin, joten sorry jo etukäteen mahdollinen ja todennäköinen toisto. Kertaus on opintojen äiti.
Klikkaa laajentaaksesi...
Hyvää infoa. Ukrainassa alkanee siis tippua kalustoa pois vahvuudesta jossain vaiheessa kiihtyvällä tahdilla pelkän loppuun kulumisen vuoksi. Jossain oli kerrottu laukausten määräksi 100k/kk ja kalusto ei kuitenkaan ole ollut täysin käyttämätöntä alunperinkään.
 
Ihmettelen miksi tykistön putket ovat heikompia kuin 1940-luvulla. Katselimme kerran yhden 150 H 40 haupitsin kantakirjasta laukausmääriä kesältä 1944. Kiivaimpien taisteluiden aikana ammuttiin yli 300 laukausta ja koko kesän aikana yli 2500 laukausta.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top