Tykistö

Belgian_army_to_receive_16_additional_CASESAR_NG_self-propelled_howitzers.jpg

CEASAR NG

The Land Component of the Belgian army will receive 19 additional CAESAR NG 155mm self-propelled howitzers, in addition to the 9 already ordered from the French group Nexter, the Belgian Ministry of Defense confirmed this Wednesday, June 29, to the Belgian newspaper L’Echo.
The CAESAR NG is an improved variant of the previous version of the CAESAR but uses the same 155 mm/52 caliber cannon mounted on a 6x6 truck chassis produced by Arquus. The gun has a maximum firing range of 40 km with standard ammunition. In February 2022, French company Nexter secured a contract to develop the CAESAR 6X6 New Generation (NG) artillery system for the French Army. The production of the CAESAR NG for the Belgian army will be carried out in parallel with the CAESAR NG produced for the French army to maintain interoperability and cooperation with the French and Belgian armies.

The design of the new 6X6 CAESAR NG will have the same configuration as the previous versions but features new improvements in terms of protection and mobility. The CAESAR NG is motorized with a new powerful engine developing 460 hp instead of 260 hp on the previous version. It will be also equipped with a new automatic transmission and a new chassis produced by the French company Arquus. The new improvements of the CAESAR NG also include a new firing control software, radio communication system CONTACT as well as a communication jamming system BARAGE produced by the French company Thales.

The armor of the CAESAR NG cabin has been increased to offer more protection against the firing of small arms and blasts of IEDs (Improvised Explosive Devices).
 
Hyvää perusasiaa ja kuvaa niitä valtavia määriä joita entisen Neuvostoliiton jäljiltä jäi, mutta mikäli ne ovat olleet vaarallisia Ukrainassa jo 2000-luvun alussa niin sitä ne ovat myös Venäjällä 2020-luvun alussa. Jutussa sanotaan, että 35 vuotta olisi järkevä maksimi säilytysikä ammuksille. Häiritsevää koko tekstissä on minusta se vimma millä Ukrainan aseistusta on 2000-luvun alussa haluttu karsia kaikin mahdollisin keinoin ja yhtenä keppihevosena on olleet nämä laajat ammusvarikot josta keskustelu siirretään myös jalkaväen muihin aseisiin jne. Ja olematta yhtään puolueellinen niin hämmästyttävästi sieltä tulee innokkaimpina aseistariisujina tietyt Länsi-Euroopan valtiot, mutta lukekaa itse ja tehkää omat johtopäätöksenne. Ei ole energiapolitiikka ollut ainoa jossa Ost-politik on ollut valloillaan.
Näissä on todennäköisesti ollut motivaationa harmaan/laittoman asekaupan kitkeminen. Aika moni entinen itäblokin/eks-NL maa teki massia (tai joku siinä maassa teki massia) myymällä vanhaa neuvostoaseistusta 3. maailman puskasotiin.
fea_film_cage.IMG_09-16-2005_DT5GMJB.jpg

Kyynikko voisi huomauttaa että samalla on ilahdutettu eurooppalaisia puolustustarvikevalmistajia, joiden oli vaikea hintakilpailla puoli-ilmaisen neukkuylijäämän kanssa...
 

Erittäin viihdyttävä video. Yleensä en halua päälleliimattua audiota, mutta juuri tässä Yakety Sax (Se Benny Hill musiikki) olisi omiaan.Tähän tykkiin liittyi myös Bofors lahjusskandaali, johon silloinen Intian pääministerikin liitettiin. Selostajana Apu Nahasapeemapetilon
 
Viimeksi muokattu:

Erittäin viihdyttävä video. Yleensä en halua päälleliimattua audiota, mutta juuri tässä Yakety Sax (Se Benny Hill musiikki) olisi omiaan.Tähän tykkiin liittyi myös Bofors lahjusskandaali, johon silloinen Intian pääministerikin liitettiin. Selostajana Apu Nahasapeemapetilon

Mitähän nuo tykkijullit ovat melessään ajtelleet, kun heille on koulutettu tätä tykkijumppakoreografiaa!
 
En tiedä onko sulatettu ja tyhjennetty, mutta kyllä muistan että sinne kasaan ihan isoissa ammuslaatikoissa trukilla tavaraa vietiin. Millainen skaala erilaista tavaraa niiden laatikoiden sisällä oli, ei ole minun tiedossani.

Tässä oli monta hyvää pointtia, ja vaikka itse en tiedä, niin minulla on tosiaan ammattilaislähde perhepiirissä 40 vuoden kokemuksella jolta selvittää. Tätä postausta on hyvä käyttää referenssinä kysellessä.
Meiltä lienee poistunut melkoinen määrä tykistön kaliipereiden aseita (76, 105, 130,152 mm lyhytputkiset) a-tarvikkeineen ja venäläisen vaunukaluston T-55/T-72 ampumatarvikkeet sekä suuri määrä muutoin vanhentunutta a-tarviketta kuten esim. ne Ähtärin onnettomuuden 40 mm It-laukaukset käytöstä, joten niiden laatikoita on saanut pinota massaräjäytyksiin.

Ohessa vähän kuumaa vettä/vesihöyryä myllyyn:
Ammustyhjennyksestä kuumalla vedellä/höyryllä ohessa patentti 1924 vuodelta (melkein 100 v:n takaa):

Slovakian puolustusteollisuusjätti tarjoaa vanhojen ampumatarvikkeiden tarkastusta/arviointia, kunnostusta, modernisointia tai hävitystä.
Ohessa purkaminen ja tyhjennys
jonka lopusta voi ladata hyvän yhteenvedon powerpoint-esityksenä. Videosta näkee hylsylaukauksen purkamista turvallisesti.

Kohtuullisen fiksu tapa heillä huolehtia ampumatarvikkeiden elinkaaren loppuvaiheesta. Ei ole pakko odotella hallitsematonta varikkoräjähdystä tai hallitusti massaräjäyttää taivaan tuuliin hyvät romumetallit. Hävittämistapa on kustannus- ja resurssikysymys.

Teknisesti TNT ja sen seokset soveltuvat hyvin ammuskuorien täyttöön valamalla ja niiden sulatuspurkamiseen, koska TNT:n sulamislämpötilan (~ +80oC) ja räjähdys-/syttymislämpötilan ~+240 oC välillä on iso ero, jolla lämpötila-alueella voi puuhastella. (Ks. viestin lopusta TM:n uutinen).

Haitta: Ammuttaessa on ymmärrettävä, että ammusta ei pidä jättää pitkäksi aikaa kuumaan putkeen (>80 oC putken sisäpinnalla), jottei TNT sula ja siten irtoa kuoren seinämästä. Tällöin on vaara, että TNT ei pyöri ammuksen kuoren mukana (rihlatussa tykinputkessa) ja se syttyy kitkan vaikutuksesta ennen aikojaan. Tähän liittyen lienee turvaohjeita toimenpiteille, jos aseella sattuu viivästys tai ase ei laukea. Yritetäänkö heti uudelleen, odotellaanko hetki (huono vaihtoehto kuuman putken tapauksessa) vai odotetaanko pitkään (155 mm tykin putkella ehkä useita tunteja jäähtyminen?), yritetäänkö jäähdyttämällä nopeuttaa lämpötilan laskua jne.... Turvaohjeet sen kertonevat tapauskohtaisesti.

Tuossa eräs "uusi" tarjokas TNT:n korvaajaksi TM:n uutisoinnin mukaan 2018. Määrät ovat olleet vielä aika pieniä, 25 g, eriä, jos oikein ymmärsin. Ohessa linkki:
Onkohan tuo edennyt pilottivaiheeseen vai jäikö gramma-luokkaan?
 
En ole muistaakseni nähnyt suomalaisista BONUS-ammunnoista kotimaisia videoita, joten laitetaan tämä tänne Ukraina-vitjan sijaan (tai arvaisin että kyllä tämä sieltä jo löytyy).

Näyttäisi tosiaan BONUS-ammukselta, hyvin näyttäisi toimivan. Tulikomentoja!


Muoks laitetaan vielä tämä jo aiemmin nähty video myös tähän yhteyteen muistin virkistykseksi

 
U.S Armyn tykistön pitkän kantaman (155 mm) projekti ERCA , on pysähtynyt, nyt aseen (Paladin panssarihaupitsin kehitys) kanssa ilmenneiden vaikeuksien vuoksi, jos oheista tuoretta uutista on uskominen.
"The U.S. Army ERCA (Extended Range Cannon Artillery) is stalled because of reliability problems with the new cannon itself. Eighteen months ago, the ERCA prototype achieved a decade old goal of using a longer barrel cannon firing an extended range Excalibur GPS guided shell to accurately hit a target 70 kilometers distant."
Lähde: https://www.strategypage.com/htmw/htart/articles/20220702.aspx

Aiemmin (5/2022 uutinen) olivat jo keskeyttäneet pitkälle ampuvan tykin kehitysprojektin, mutta tuo ERCA projekti oli vielä hengissä:

Mielenkiintoista on, että ovat törmänneet mm. useasti havaittuun perusasiaan. Johtorengas ei kestä, kun putkea pidennetään ja lähtönopeudet kasvavat ja ehkä paineetkin nousevat uuden panoksen myötä, vai onko uudessa panoksessa hitaampaa ruutia enemmän ja siten painepulssi pitkässä putkessa kestää pidempään, ehkä molempia. Tuliputki ja latauslaite ovat myös olleet murheena. Homman piti olla helppoa ja tekniset temput hallinnassa, mutta eipä ollutkaan. Projekti venyy....

Jos uutiset ovat totta, niin Ukraina-arvioissa tykistön kantamia miettiessä tai kantamasektoreita piirrellessä kannattaa sädettä lyhentää reilusti esim Bogdan aseen mainituista 60 km:n arvoista.
Oletan, että jos ei USA:n resursseilla saada hommaa toimimaan pitkäksi jatketulla tuliputkella (58 kal), niin ei 60...70 km:iin ammuta kotitekoisilla (eurooppalaisilla) 52 kal putkillakaan, paitsi ehkä VLAP-ammusta PZH2000 Etelä-Afrikassa todennetusti.

Nyt olisi Rheinmetall:lla näytön paikka omalla 155/60 kal asesuunnitelmillaan ja Rheinmetall/Denel VLAP-ammuksella.
PZH2000 (52 kal/ 23 l /JBMoU)) on ammuttu Rheinmetall / Denel VLAP ammusta 67 km:iin ja perävirtausammusta BB +47 km, mutta kumpaakaan ammusta ei liene toimitettu Ukrainaan.
Ohessa viite vanhaan uutiseen (2019) koeammunnoista, josta löytyvät tarkat metrimäärät ym. tiedot ennätystuloksista sekä pohdinta 60 kal aseen mahdollisista suoritusarvoista.

Kannattaa huomata, että lentorataa korjaava/ohjaava sytytin lyhentää äärikantamaa arvioilta 10 %. Luonto tasottaa...
 
U.S Armyn tykistön pitkän kantaman (155 mm) projekti ERCA , on pysähtynyt, nyt aseen (Paladin panssarihaupitsin kehitys) kanssa ilmenneiden vaikeuksien vuoksi, jos oheista tuoretta uutista on uskominen.
"The U.S. Army ERCA (Extended Range Cannon Artillery) is stalled because of reliability problems with the new cannon itself. Eighteen months ago, the ERCA prototype achieved a decade old goal of using a longer barrel cannon firing an extended range Excalibur GPS guided shell to accurately hit a target 70 kilometers distant."
Lähde: https://www.strategypage.com/htmw/htart/articles/20220702.aspx

Aiemmin (5/2022 uutinen) olivat jo keskeyttäneet pitkälle ampuvan tykin kehitysprojektin, mutta tuo ERCA projekti oli vielä hengissä:

Mielenkiintoista on, että ovat törmänneet mm. useasti havaittuun perusasiaan. Johtorengas ei kestä, kun putkea pidennetään ja lähtönopeudet kasvavat ja ehkä paineetkin nousevat uuden panoksen myötä, vai onko uudessa panoksessa hitaampaa ruutia enemmän ja siten painepulssi pitkässä putkessa kestää pidempään, ehkä molempia. Tuliputki ja latauslaite ovat myös olleet murheena. Homman piti olla helppoa ja tekniset temput hallinnassa, mutta eipä ollutkaan. Projekti venyy....

Jos uutiset ovat totta, niin Ukraina-arvioissa tykistön kantamia miettiessä tai kantamasektoreita piirrellessä kannattaa sädettä lyhentää reilusti esim Bogdan aseen mainituista 60 km:n arvoista.
Oletan, että jos ei USA:n resursseilla saada hommaa toimimaan pitkäksi jatketulla tuliputkella (58 kal), niin ei 60...70 km:iin ammuta kotitekoisilla (eurooppalaisilla) 52 kal putkillakaan, paitsi ehkä VLAP-ammusta PZH2000 Etelä-Afrikassa todennetusti.

Nyt olisi Rheinmetall:lla näytön paikka omalla 155/60 kal asesuunnitelmillaan ja Rheinmetall/Denel VLAP-ammuksella.
PZH2000 (52 kal/ 23 l /JBMoU)) on ammuttu Rheinmetall / Denel VLAP ammusta 67 km:iin ja perävirtausammusta BB +47 km, mutta kumpaakaan ammusta ei liene toimitettu Ukrainaan.
Ohessa viite vanhaan uutiseen (2019) koeammunnoista, josta löytyvät tarkat metrimäärät ym. tiedot ennätystuloksista sekä pohdinta 60 kal aseen mahdollisista suoritusarvoista.

Kannattaa huomata, että lentorataa korjaava/ohjaava sytytin lyhentää äärikantamaa arvioilta 10 %. Luonto tasottaa...

Noista testin kantamista ilmeisesti suurin osa saavutettiin uuden täyspanoksen ansiosta? Kranaatithan taisi olla jo pidempään markkinoilla olleita Assegai-perheen tuotteita ja putket yhtä lukuunottamatta standardeja 155mm/52-cal/23l tai 155mm/39-cal.

Vaikka noi oikein pitkän kantaman laukaukset netissä paljon kiinnostusta herättää niin silti pitää muistaa että esim hajonta tai komponenettien kestävyys ei ole se ainoa negatiivinen asia. Assegai-perheen kranaateissa taitaa ainakin räjähdeainemäärä olla lähtökohtaisesti pienempi ja kun mennään VLAPin tyyppiseen rakettiavusteiseen ammukseen se vielä noin puoliintuu. Räjähdeainemäärä ei tietenkään yksistään kerro koko totuutta maalivaiktuksesta, mutta suuntaa se antaa.

Toki jossain tilanteissa tarvitaan normaalista poikkeavaa yli 40 km kantamaa, kuten Ukrainakin osoittaa, mutta olisiko se kuitenkin järkevämpää toteuttaa muulla tapaa.
 
Toki jossain tilanteissa tarvitaan normaalista poikkeavaa yli 40 km kantamaa, kuten Ukrainakin osoittaa, mutta olisiko se kuitenkin järkevämpää toteuttaa muulla tapaa.
Toinen tapa on vauhtia lisäämällä, esim raidetykki. Kolmas voisi olla tekemällä murkulasta liitopommin, eli antamalla sille siivet ja navigointimodulin, jota se lennon aikana käyttäisi stabiloimaan itsensä ja navigoimaan kohteeseen.
 
Nuo ultra pitkien etäisyyksien kranaatit eivät tule olemaan valtavirtaa vielä vuosikymmeneen vaikka kaikki projektit valmistuisivat tänään koska varastoissa on lähes yksinomaan peruskranaatteja ja niitäkin ilmeisesti vähemmän kuin olisi suotavaa. Mutta niiden lisäarvo on siinä, että vihollisen tykistökomentaja ei tiedä onko niitä, millä joukoilla niitä on ja paljonko niitä on. Se tuo rajoitteita, jotka olisi mukava ohittaa olankohautuksella. Järkevä ei ohittaisi ja pitäisi tykkinsä etäämmällä, kun käsketään niin nehän sitten viedään kantamalle ja kas kummaa niitä perkeleitä löytyikin sopivasti sen verran että patteristo pyyhkiytyi pois kalusto ja muonavahvuudesta. Etulinjan mosureita niillä ei tarvitse kurmoottaa siihen riittää muutkin välineet.
Tämä Ukrainan sota on osoittautunut, että maalien paljastaminen sekä osoittaminen on tällä vuosituhannella helppoa, kyse on sitten vain välineistä millä maalivaikutusta saadaan tarpeeksi.
 
Ukrainaketjussa ja tässä ketjussa on käyty keskustelua Venäjän tykistöammuksien ja -aseiden määristä ja riittävyydestä Ukrainan sodan suhteen. Tässä viestissä on hieman taustatietoa ja lähteitä tuliputkitakeiden tuotantoresursseihin entisessä NL:ssa ja mahdollisuuksiin Venäjällä perustuen CIA:n julkiseksi tulleeseen raporttiin vuoden 1983 tilanteesta.

Ohessa linkki CIA:n raporttiin kylmän sodan ajoilta (1983) itävaltalaisen tuliputkitaontateknologian (rotaatiotaonta, Rotary Forging) siirtymisestä Neuvostoliittoon. Raportin mukaan NL hankki 1974...1983 raskaiden aseiden tuliputkiaihioiden rotaatiotaontaan soveltuvia koneita 4 kpl sekä lukuisia pienikaliiperisten piipputakeiden (<8 mm) ja keskikaliiperin (20...75 mm) putkitaeaihioiden valmistukseen soveltuvia laitteita. Konekaupan lisäksi NL oli kiinnostunut hankkimaan itselleen rotaatiotaelaitevalmistuksen lisenssit, mutta siihen ei suostuttu. Suurikaliiperisia aseita tuliputkineen NL:n arvioitiin valmistaneen vuonna 1980 ~3500 kpl (3 taekonetta käytössä), joka ei sisällä varaosa- tai vientitoimitusten tuliputkia.

Lukemisen arvoinen raportti NL:n piippuaihioiden ja tuliputkiaihioiden tuotantomäärien arvioinnista niille, joita aihe kiinnostaa. Tuotantoarviot ovat ehkä yläkanttiin tarkoituksellisesti, jotta kongrenssilta saadaan rahaa omiin hankkeisiin. Petiittitekstissä mainitaan NL:n televisiosta nähdyn yhden raskaan SXP-55 takomakoneen olevan Zaporozh:ssa, "umpitanko tuotannossa", solid ingot. Toinenkin kone oli sinne toimitettu.

Itävaltalainen taelaitetoimittaja GFM GmbH on edelleen toiminnassa:

CIA:n raportin mukaan saman laitettoimittajan SXP-55 takomakone on Watervliet Arsenal:ssa USA:ssa. Sillä on taottu USA:n raskaiden tykistö- ja panssarivaunujen tuliputkien aihiot ja nykyisin se taitaa olla ainoa toimittaja tuliputkitakeille USA:ssa. Ohessa video, jonka mukaan vuosina 2009... 2011 Watervliet Arsenal:ssa tuotettiin >1200 tuliputkea yhteensä (videon kohta 2:02) eli vuotuinen tuotanto >400 putkea tuolloin.

Aiemmin rotaatiotaontaa on käsitelty viestissä, jonka videosta ilmenee, että Watervliet:n laitteisto on otettu käyttöön vuonna 1974.

NL:n jäljiltä Venäjällä voi olla 1970-80 luvulta peräisin olevina ainakin 2 suurikaliiperisten tuliputkien taeaihioiden tekoon soveltuvaa rotaatiotakomalaitetta. 2 muuta konetta tuskin ovat käytössä mahdollisen sijantinsa Zaporozh:ssa vuoksi. Vuoden 1980 CIA:n tuotantomääräarvion perusteella Venäjä ehkä kykenisi 2:lla koneella tuottamaan >2200 suurikaliiperista tuliputkea vuodessa kiivaana normityönä yhdessä vuorossa ja ehkä ~9000 taeaihiota /v. #sotamooodissa", 2 vuorossa, jos kiirettä takomoissaan pitävät. Epävarmuustekijänä on, miten kriittisiä laitteita ja kapasiteettia on ylläpidetty / huollettu NL:n lopun ja Venäjän aikana, kun itse asetuotanto on ollut vähäistä.

Yleisistä mielipiteistä ja valtavirran arvioista poiketen voisi varovaisesti päätellä niinkin, ettei Venäjältä raskaiden aseiden tuliputket välttämättä ihan heti ampumalla lopu ja he kykenevät niiden taeaihioita tuottamaan (2 laitteella) merkittävän määrän esim. USA:aan (1 laite) verrattuna, mutta jäänevät jälkeen, kun Euroopan Nato-maiden takomot huomioidaan. Ainakin kaksi kaupallista laatutakomoa Länsi-Euroopasta löytyy ja lisäksi kansallisista syistä ylläpidettäviä takomoita sekä Länsi- että Itä-Euroopasta, joiden kyvykkyydestä ei liene varmuutta. Tuliputkien koneistamoita löytyy riittävästi Euroopasta myös pitkien tuliputkien (52 kal, jopa 52+ kal pituuksille) valmistamiseksi.
 
Ukrainaketjussa ja tässä ketjussa on käyty keskustelua Venäjän tykistöammuksien ja -aseiden määristä ja riittävyydestä Ukrainan sodan suhteen. Tässä viestissä on hieman taustatietoa ja lähteitä tuliputkitakeiden tuotantoresursseihin entisessä NL:ssa ja mahdollisuuksiin Venäjällä perustuen CIA:n julkiseksi tulleeseen raporttiin vuoden 1983 tilanteesta.

Ohessa linkki CIA:n raporttiin kylmän sodan ajoilta (1983) itävaltalaisen tuliputkitaontateknologian (rotaatiotaonta, Rotary Forging) siirtymisestä Neuvostoliittoon. Raportin mukaan NL hankki 1974...1983 raskaiden aseiden tuliputkiaihioiden rotaatiotaontaan soveltuvia koneita 4 kpl sekä lukuisia pienikaliiperisten piipputakeiden (<8 mm) ja keskikaliiperin (20...75 mm) putkitaeaihioiden valmistukseen soveltuvia laitteita. Konekaupan lisäksi NL oli kiinnostunut hankkimaan itselleen rotaatiotaelaitevalmistuksen lisenssit, mutta siihen ei suostuttu. Suurikaliiperisia aseita tuliputkineen NL:n arvioitiin valmistaneen vuonna 1980 ~3500 kpl (3 taekonetta käytössä), joka ei sisällä varaosa- tai vientitoimitusten tuliputkia.

Lukemisen arvoinen raportti NL:n piippuaihioiden ja tuliputkiaihioiden tuotantomäärien arvioinnista niille, joita aihe kiinnostaa. Tuotantoarviot ovat ehkä yläkanttiin tarkoituksellisesti, jotta kongrenssilta saadaan rahaa omiin hankkeisiin. Petiittitekstissä mainitaan NL:n televisiosta nähdyn yhden raskaan SXP-55 takomakoneen olevan Zaporozh:ssa, "umpitanko tuotannossa", solid ingot. Toinenkin kone oli sinne toimitettu.

Itävaltalainen taelaitetoimittaja GFM GmbH on edelleen toiminnassa:

CIA:n raportin mukaan saman laitettoimittajan SXP-55 takomakone on Watervliet Arsenal:ssa USA:ssa. Sillä on taottu USA:n raskaiden tykistö- ja panssarivaunujen tuliputkien aihiot ja nykyisin se taitaa olla ainoa toimittaja tuliputkitakeille USA:ssa. Ohessa video, jonka mukaan vuosina 2009... 2011 Watervliet Arsenal:ssa tuotettiin >1200 tuliputkea yhteensä (videon kohta 2:02) eli vuotuinen tuotanto >400 putkea tuolloin.

Aiemmin rotaatiotaontaa on käsitelty viestissä, jonka videosta ilmenee, että Watervliet:n laitteisto on otettu käyttöön vuonna 1974.

NL:n jäljiltä Venäjällä voi olla 1970-80 luvulta peräisin olevina ainakin 2 suurikaliiperisten tuliputkien taeaihioiden tekoon soveltuvaa rotaatiotakomalaitetta. 2 muuta konetta tuskin ovat käytössä mahdollisen sijantinsa Zaporozh:ssa vuoksi. Vuoden 1980 CIA:n tuotantomääräarvion perusteella Venäjä ehkä kykenisi 2:lla koneella tuottamaan >2200 suurikaliiperista tuliputkea vuodessa kiivaana normityönä yhdessä vuorossa ja ehkä ~9000 taeaihiota /v. #sotamooodissa", 2 vuorossa, jos kiirettä takomoissaan pitävät. Epävarmuustekijänä on, miten kriittisiä laitteita ja kapasiteettia on ylläpidetty / huollettu NL:n lopun ja Venäjän aikana, kun itse asetuotanto on ollut vähäistä.

Yleisistä mielipiteistä ja valtavirran arvioista poiketen voisi varovaisesti päätellä niinkin, ettei Venäjältä raskaiden aseiden tuliputket välttämättä ihan heti ampumalla lopu ja he kykenevät niiden taeaihioita tuottamaan (2 laitteella) merkittävän määrän esim. USA:aan (1 laite) verrattuna, mutta jäänevät jälkeen, kun Euroopan Nato-maiden takomot huomioidaan. Ainakin kaksi kaupallista laatutakomoa Länsi-Euroopasta löytyy ja lisäksi kansallisista syistä ylläpidettäviä takomoita sekä Länsi- että Itä-Euroopasta, joiden kyvykkyydestä ei liene varmuutta. Tuliputkien koneistamoita löytyy riittävästi Euroopasta myös pitkien tuliputkien (52 kal, jopa 52+ kal pituuksille) valmistamiseksi.
Kuinkas Suomi? Miten meidän putket on valmistettu? Missä on Tampellan vermeet nykyään? Myyty Rainerille vitosella?
 
VTT joskus haasteli näistä. Muistaakseni laitteet löytyisi Vammalasta, mutta ei enää tietotaitoa.
Vammalassa on varmaankin ollut aihioiden koneistukseen tarvittavia työkaluja. Sen sijaan tuliputkien aihioita ei ole pystytty takomaan pitkään aikaan. Ilmeisesti VTT kertoi:

"Tosiaan, vielä 130/53TK:aan koetettiin ostaa Lokomon putkiaineita, huonolla menestyksellä. Yhdysvalloista ostetut "Ameriikan putket" päätyivät tiivistepesä/tiiviste/tiiviistevastemateriaaleiksi ("Broadwellin rengas"-mallinen tiivistys), aihioita kun oli valmistusprosessissa menty oikomaan kylmänä, vaikka se Tampellan speksissä onkin no-no, ja lopputulos oli, että putket vääntyilivät joka työstövaiheessa. Niinpä aihioita alettiin ostaa Euroopasta. Ainakin "minun aikani" eli 1990 jälkeisen ajan kaikki Tampellan/Vammaksen/Patrian krh-/tykinputkiaihiot on ostettu Saksasta, Ranskasta ja Belgiasta, ostoyritys Ruåtsista ei oikein sujunut:eek:."

Aiheeseen liittyen, kirjoitus tuliputkien materiaaleista ja lujuuteen liittyvistä asioista:

Tuliputkien NDT tarkastuksesta:
 
VTT joskus haasteli näistä. Muistaakseni laitteet löytyisi Vammalasta, mutta ei enää tietotaitoa.
VTT:llä oli enemmän dokumentteja kuin muilla tähän threadiin osallisista yhteensä.
Kiitti vaan vitusti kun hääditte Veskun tältä foorumilta.
 
VTT:llä oli enemmän dokumentteja kuin muilla tähän threadiin osallisista yhteensä.
Kiitti vaan vitusti kun hääditte Veskun tältä foorumilta.
No niinpä. Veeteetee oli aikoinaan varsin aktiivinen jo nykyään sangen hiljaiseksi muuttuneessa Axis History Forumin Suomi-osassa. Tietäjä isolla Teellä.
 
Back
Top