Ukrainaketjussa ja tässä ketjussa on käyty keskustelua Venäjän tykistöammuksien ja -aseiden määristä ja riittävyydestä Ukrainan sodan suhteen. Tässä viestissä on hieman taustatietoa ja lähteitä tuliputkitakeiden tuotantoresursseihin entisessä NL:ssa ja mahdollisuuksiin Venäjällä perustuen CIA:n julkiseksi tulleeseen raporttiin vuoden 1983 tilanteesta.
Ohessa linkki CIA:n raporttiin kylmän sodan ajoilta (1983) itävaltalaisen tuliputkitaontateknologian (rotaatiotaonta, Rotary Forging) siirtymisestä Neuvostoliittoon. Raportin mukaan NL hankki 1974...1983 raskaiden aseiden tuliputkiaihioiden rotaatiotaontaan soveltuvia koneita 4 kpl sekä lukuisia pienikaliiperisten piipputakeiden (<8 mm) ja keskikaliiperin (20...75 mm) putkitaeaihioiden valmistukseen soveltuvia laitteita. Konekaupan lisäksi NL oli kiinnostunut hankkimaan itselleen rotaatiotaelaitevalmistuksen lisenssit, mutta siihen ei suostuttu. Suurikaliiperisia aseita tuliputkineen NL:n arvioitiin valmistaneen vuonna 1980 ~
3500 kpl (3 taekonetta käytössä), joka ei sisällä varaosa- tai vientitoimitusten tuliputkia.
Lukemisen arvoinen raportti NL:n piippuaihioiden ja tuliputkiaihioiden tuotantomäärien arvioinnista niille, joita aihe kiinnostaa. Tuotantoarviot ovat ehkä yläkanttiin tarkoituksellisesti, jotta kongrenssilta saadaan rahaa omiin hankkeisiin. Petiittitekstissä mainitaan NL:n televisiosta nähdyn yhden raskaan SXP-55 takomakoneen olevan Zaporozh:ssa, "umpitanko tuotannossa", solid ingot. Toinenkin kone oli sinne toimitettu.
Itävaltalainen taelaitetoimittaja GFM GmbH on edelleen toiminnassa:
www.gfm.at
CIA:n raportin mukaan saman laitettoimittajan SXP-55 takomakone on Watervliet Arsenal:ssa USA:ssa. Sillä on taottu USA:n raskaiden tykistö- ja panssarivaunujen tuliputkien aihiot ja nykyisin se taitaa olla ainoa toimittaja tuliputkitakeille USA:ssa. Ohessa video, jonka mukaan vuosina 2009... 2011 Watervliet Arsenal:ssa tuotettiin >
1200 tuliputkea yhteensä (videon kohta 2:02) eli vuotuinen tuotanto >
400 putkea tuolloin.
Aiemmin rotaatiotaontaa on käsitelty viestissä, jonka videosta ilmenee, että Watervliet:n laitteisto on otettu käyttöön vuonna 1974.
NL:n jäljiltä Venäjällä voi olla 1970-80 luvulta peräisin olevina ainakin 2 suurikaliiperisten tuliputkien taeaihioiden tekoon soveltuvaa rotaatiotakomalaitetta. 2 muuta konetta tuskin ovat käytössä mahdollisen sijantinsa Zaporozh:ssa vuoksi. Vuoden 1980 CIA:n tuotantomääräarvion perusteella Venäjä ehkä kykenisi 2:lla koneella tuottamaan >2200 suurikaliiperista tuliputkea vuodessa kiivaana normityönä yhdessä vuorossa ja ehkä ~9000 taeaihiota /v. #sotamooodissa", 2 vuorossa, jos kiirettä takomoissaan pitävät. Epävarmuustekijänä on, miten kriittisiä laitteita ja kapasiteettia on ylläpidetty / huollettu NL:n lopun ja Venäjän aikana, kun itse asetuotanto on ollut vähäistä.
Yleisistä mielipiteistä ja valtavirran arvioista poiketen voisi varovaisesti päätellä niinkin, ettei Venäjältä raskaiden aseiden tuliputket välttämättä ihan heti ampumalla lopu ja he kykenevät niiden taeaihioita tuottamaan (2 laitteella) merkittävän määrän esim. USA:aan (1 laite) verrattuna, mutta jäänevät jälkeen, kun Euroopan Nato-maiden takomot huomioidaan. Ainakin kaksi kaupallista laatutakomoa Länsi-Euroopasta löytyy ja lisäksi kansallisista syistä ylläpidettäviä takomoita sekä Länsi- että Itä-Euroopasta, joiden kyvykkyydestä ei liene varmuutta. Tuliputkien koneistamoita löytyy riittävästi Euroopasta myös pitkien tuliputkien (52 kal, jopa 52+ kal pituuksille) valmistamiseksi.