Tykistö

Vilkaisin nopeasti länsinaapurin tykistökehitystä Wikipediasta.

FH77:n toimitukset 1979-1984. Archerin kehitystyö alkoi 1995 ja FMV tilasi vuonna 2003 kaksi prototyyppiä, jotka toimitettiin 2005 ja 2006. Vuonna 2009 tehtiin massatuotantotilaus valmistajalle ja ensimmäiset esisarjayksilöt toimitettiin Ruotsin armeijalle vuonna 2013.

Ei ehkä ihan helpoin tie, joskin konstruktiokin oli vähän monimutkaisempi (automaattilaturi) kuin mitä täällä voisi kuvitella haluttavan. Osin ehkä myös pitkän tauon syytä? Paha tosin arvioida, missä määrin laivatykkien valmistus on edesauttanut hommaa.

Edit: Jaha, Intialle tehtiin vielä FH:ta vuosina 1986-1991...
 
Old Boy kirjoitti:
122 K60:lla oli ongelmia puoliautomaattilukon toiminnassa. Ne oli pikkujuttuja, jotka olis korjaantunu, jos tykkiä olisi käytetty sen myöhempien versioiden (siis 155 K:t) tavoin. Tavallaan näin tapahtuikin, kun tehtiin 130 mm rt-muunnos, joka sekin jäi aseeseen liittymättömistä syistä käyttämättömäksi. Tykkiä tilattiin ainoastaan 12 kpl, kun neukuilta saatiin edullisesti 130 K54. Tykkimiesten Tulikomentoja-lehden artikkeli parin vuoden takaa valottaa tätä kilpailutilannetta.

Kirjoittaja olisi voinu lisätä, ettei meidän 1950-luvun PV:llä ollut osaamista speksien asettamisen lisäksi ammussuunnittelun tai -tuotannon eikä ruutienkaan kanssa. Parhaat tekijämiehet oli siirtyneet siviilitöihin 122 K60:n pääsuunnittelijan maj evp Paavo Mannisen tavoin. Nliitosta saatiin heti valmiina kaikki se, mikä olisi pitänyt ite meillä kehittää. Vieläpä halpaan hintaan lainarahalla ilman korkoa ja samalla summalla pystyttiin myöhemmin viemään kotimaista työtä neukuille.

BTW; teet hyviä postauksia, mutta tämä oli toinen korjaukseni samasta Tampella 122 K60 asiasta. Oli menetys forumille, kun jäsen @veetee lopetti tänne kirjoittamisen, mutta hänen lähteensä kertoivat ainoastaan teollisuuden näkökulman. Joka siis ei oo koko totuus. En tiedä saako täällä mainostaa, mutta liittymällä jonkun tykkimiesjärjestön jäseneksi saa muutamalla kympillä vuodessa hyvää tietämystä nyky- ja menneiden vuosien tykistöstä.

Katso liite: 63474Katso liite: 63475Katso liite: 63476
Klikkaa laajentaaksesi...
Niin no, nyt mainitsin kuitenkin nuo suurpiirteisesti. Toki teollisuuden näkökulmasta laukauksen speksit ovat heille se ongelma, jos he eivät saa niillä asetta toimimaan, tilaajalle se taas on koneiston ongelma, että eivät ole tehtaalla saaneet speksaamaansa laukausta toimimaan siinä.

Olisi ollut mielenkiintoista, mitä tuosta olisi saatu aikaan irtopanoslaukauksella, jolla Tampella ne 155 mm tykkinsä lopulta kehitti. Toki se olisi silloinkin ollut uniikki laukausyhdistelmä ja panosjärjestelmä. Jossain vaiheessa olisi voinutkin olla järkevää ampumatarvikevarastojen yhteneväisyyden takia tehdä niin, että pitkän kantaman kalusto olisi ollut 122 K (eikä 130 K) ja lyhyen kantaman 122 H, jolloin olisi voitu tilata kaikkeen vain 122 mm kranaatteja.
 
J0h1F kirjoitti:
teollisuuden näkökulmasta laukauksen speksit ovat heille se ongelma, jos he eivät saa niillä asetta toimimaan, tilaajalle se taas on koneiston ongelma, että eivät ole tehtaalla saaneet speksaamaansa laukausta toimimaan siinä.
Klikkaa laajentaaksesi...
Suuresti arvostamani entinen jäsen @veetee katsoo asiaa koneinsinöörin eikä tykkimiehen silmin. Siksi hän nosti nämä kertomasi pikkujutut esille. Ne on nyt muuttunu täällä ainoaksi totuudeksi eikä enää kannattaisi kirjoittaa mitään tästä poikkeavaa. Siinä @veetee on oikeassa, että Tampella teki osuutensa mutta PV:n vastuulla ollut atarvike oli epäonnistunut. Asejärjestelmä pitäisi suunnitella kerralla kokonaisuutena eikä niin, että ensin katsotaan mitä teollisuus saa aikaiseksi. Samahan tapahtui myöhemmin155 K83:n suhteen. Sille ostettiin lisenssikuulaa ja panoksia kehiteltiin ainakin vuosituhannen loppuun asti.
J0h1F kirjoitti:
Olisi ollut mielenkiintoista, mitä tuosta olisi saatu aikaan irtopanoslaukauksella, jolla Tampella ne 155 mm tykkinsä lopulta kehitti. Toki se olisi silloinkin ollut uniikki laukausyhdistelmä ja panosjärjestelmä. Jossain vaiheessa olisi voinutkin olla järkevää ampumatarvikevarastojen yhteneväisyyden takia tehdä niin, että pitkän kantaman kalusto olisi ollut 122 K (eikä 130 K) ja lyhyen kantaman 122 H, jolloin olisi voitu tilata kaikkeen vain 122 mm kranaatteja.
Klikkaa laajentaaksesi...
Jokainen täällä ymmärtää irtopanoksen ja kartussilaukauksen erot. Kyse on kuitenkin vain erilaisesta tavasta tiivistää panoskammio takapäästä. No tietysti palojätteet poistuu panoskammiota likaamasta, mutta tämäkin on pienempi juttu. Jos taas palataan 1950-luvulle ja tykkisuunnitteluun, niin eihän Suomella silloin ollu riittäviä edellytyksiä ammus- ja ruutisuunnitteluun. Se ammus kopioitiin erinomaisen venäläisen 122 K31:n kranaatista sellaisenaan ja myöhemmin osoitttautui, ettei ruudinkaan ominaisuudet ollu kunnossa. Saimme tietoa lisää kun maahan tuli 130 K:n sekä Boforssin 120 mm laivatykin atarvikkeet. Ne kiikutettiin tietysti hetimiten PV:n tutkimuslaitokselle ihmeteltäviksi. Tampellan 122 K60:n osalta tämä tapahtui kuitenkin liian myöhään. Kun ostamme neukuilta 10 pstoa näitä 130:ia, niin sen jälkeen emme enää tarvitse Tampellan kaukotykkiä. Lohdutuksena kaavailtiin kevyen 105 mm tykin kehittämistä kotimaassa, mutta tämäkin kaatui, kun PV:n komentaja Simeliuksen ajamaa määrärahoja nostavaa K-ohjelmaa ei Kekkonen hyväksyny.

Ajatus käyttää samaa 122 mm kranaattia olisi tietysti logistisesti hyvä. Se ei kuitenkaan onnistu,. sillä pitkä amet edellyttää ns. pitkää kranaattia, joita oli jo II MS aikana 152 H37:lle ja 105 H33:kin. Haupitsille suunniteltu ammus ei myöskään kestä kanuunan suurempaa lähtösysäystä. Tai tulisi tarpeettoman kalliksi ja vaikeammaksi valmistaa, jos laitettaisiin kestämään.
 
Huhta kirjoitti:
Vilkaisin nopeasti länsinaapurin tykistökehitystä Wikipediasta.

FH77:n toimitukset 1979-1984. Archerin kehitystyö alkoi 1995 ja FMV tilasi vuonna 2003 kaksi prototyyppiä, jotka toimitettiin 2005 ja 2006. Vuonna 2009 tehtiin massatuotantotilaus valmistajalle ja ensimmäiset esisarjayksilöt toimitettiin Ruotsin armeijalle vuonna 2013.

Ei ehkä ihan helpoin tie, joskin konstruktiokin oli vähän monimutkaisempi (automaattilaturi) kuin mitä täällä voisi kuvitella haluttavan. Osin ehkä myös pitkän tauon syytä? Paha tosin arvioida, missä määrin laivatykkien valmistus on edesauttanut hommaa.

Edit: Jaha, Intialle tehtiin vielä FH:ta vuosina 1986-1991...
Klikkaa laajentaaksesi...
Kaikkihan on mahdollista, mikäli aikataulu joustaa ja rahaa riittää. Siinä on kuitenkin vissi ero laitetaanko tilauksen jälkeen ahjo kuumaksi, vai aletaanko suunnitella suunnittelun aloittamista. Ruotsissa näkyy olleen yllättävänkin lyhyitä taukoja jatkumossa, oletin noita pidemmiksi. Ehkä Patriallakin on ollut jonkinlaista harrastusta tykkisektorilla, vaikka siitä ei olekaan pidetty meteliä? Se joka tietää ei välttämättä kerro. Aina toisinaan voivat omat olettamat mennä rytinällä metsään.
 
Mikfin70 kirjoitti:
Uskoisin että kestää samat, erot itse tykissä on pieniä D-30 puuttuu savunpoistin.
Klikkaa laajentaaksesi...

Tuo muuten vastaa kysymykseen mitä mietin. Eli jos 2S1:t säilytetään käytössä, niin kannattaisikohan jemmata joitakin vedettäviä tykkejä varastoon varaosiksi? Putket eivät ainakaan siis ole yhteensopivia.
 
SJ kirjoitti:
Tuo muuten vastaa kysymykseen mitä mietin. Eli jos 2S1:t säilytetään käytössä, niin kannattaisikohan jemmata joitakin vedettäviä tykkejä varastoon varaosiksi? Putket eivät ainakaan siis ole yhteensopivia.
Klikkaa laajentaaksesi...
Eivät ole, se on järjestelmän heikkous. Hyvä puoli 2S1 osalta on, että tykkejä on paljon jolloin koulutus ei kuluta putkia loppuun.
 
  • Tykkää
Reactions: PSS
Jossain oli, että K9:n putken elinikä olisi nykyisessä mallissa 1000 laukaisua ja uudemmassa 1500? Voivatko tuollaiset luvut pitää paikkansa?
 
Raveni kirjoitti:
Jossain oli, että K9:n putken elinikä olisi nykyisessä mallissa 1000 laukaisua ja uudemmassa 1500? Voivatko tuollaiset luvut pitää paikkansa?
Klikkaa laajentaaksesi...

Wikipediassahan noin lukee:

New rifling and chrome plating will increase barrel life from 1,000 rounds to 1,500 rounds, longer range, and allow faster firing rate.
Klikkaa laajentaaksesi...

Kuulostaa normaalilta ammuttaessa aina täyspanoksella. Tosin ei kai aina ammuta täyspanoksella maksimi ametille, joten putken eliniän pitäisi kasvaa.

www.quora.com

How often do modern artillery pieces need to change their barrels?

Answer (1 of 5): The current expectation when specifying modern 155mm Artillery is around 2000 -2500 rounds EFC. EFC stands for Effective Full Charge; that is to say, a full power charge. Artillery is often fired at lower charges ( if a long range is not required, then lower charges are fired.)...
www.quora.com www.quora.com
 
Mikfin70 kirjoitti:
2S1 putki kestää ainakin 4800 ls tykin kantakirjan mukaan sellaisen laukausmäärän olen yhdellä nähnyt ammutun. Toki panoksen suuruudella on myös merkityksensä.
Klikkaa laajentaaksesi...

Olisikohan tuo ollut tarkoituksella muita enemmän kulutettava yksilö? Viat ja kulumat tulevat ensiksi esiin siinä, ja kokemusta voidaan sitten hyödyntää loppujen tykkien kunnossapidossa?

Edusti tuo sitten keskimääräistä yksilöä taikka poikkeuksellisen kulunutta, ei väliä sinänsä, niin näistä suomalaisen tykistön suurista ampumamääristä herää yksi kysymys. Miksi suomalainen tykistö ilmeisesti ampuu rauhan aikana enemmän kuin esim. läntisissä Nato-maissa ammutaan? Tällainen mielikuva minulle ainakin on välittynyt foorumia lukiessa, kun miettii sitäkin megalomaanista harjoituskranaattierää, josta @Old Boy kirjoitteli melko hiljan.

Toisaalta ilmavoimat lentää sitten taas vähemmän ja mm. tarkka-ampujien osalta on kuulunut, ettei pystytä ammuttamaan riittäviä määriä. Eli?
 
Huhta kirjoitti:
Olisikohan tuo ollut tarkoituksella muita enemmän kulutettava yksilö? Viat ja kulumat tulevat ensiksi esiin siinä, ja kokemusta voidaan sitten hyödyntää loppujen tykkien kunnossapidossa?
Klikkaa laajentaaksesi...
Tykin kantakirjan mukaan n 1000 ls oli ammuttu Saksassa ja loput Suomessa vm-koulutuksessa eri ampumaleireillä. Vaunu purettiin varaosiksi.
 
Vastaan tänne, koska tekniset keskustelut ei kuulu ukraina-ketjuun. En lukenut kuin pari sivua siellä eteenpäin eli en tiedä oliko tähän asiaan lisää viestejä.

Ohjus-tiedustelija kirjoitti:
Kun tätä tykistön touhua lennokki näkökulmasta ukraina vs. ruski on seurannut ja materiaalia on jo aika runsaasti, niin tulee aika selkeään johtopäätökseen:
Erityisesti jotain tuollaista kovakuorista muutaman vaunun osastoa kohtuu hajallaan toisistaan ja pienellä määrällä jalkamiehiä ei ole mitään mieltä tänä päivänä enää ampua perinteisellä murkulalla. Ohjautuvien osumistodennäköisyys aivan jäätävän kova vaunuihin ja perinteisellä suurin osa menee harakoille / tuhon aikaan saaminen ihan tuurista kiinni.

Lihavammat sumput erikseen (kuten ne vaunuja täyteen ahdetut kylän raitit), tosin niihinkin ohjautuva puree huomattavasti tehokkaammin. Oikeastaan keskittyisin perinteisellä murkulalla lähinnä elävää voimaa ym. pehmeää ajoneuvo massaa sisältäviin kohteisiin sekä hetkiin juuri ennen hyökkäystä (molempiin suuntiin). On toki muistettava että maantiede/maasto sumputtaa joukkoja niin isossa kuin pienemmässäkin mittakaavassa paljon todennäköisemmin täällä meillä kuin ukrainassa. Todella kova läpimurto ja voiman osoitus ohjautuvilta A-tarvikkeilta tämä sota! Heijastunee tulevaisuudessa täällä meilläkin perinteisten putkien määrään ja A-tarvikkeen jakaumaan. Sikäli loistava tilanne uudistua että on Naton tuki jatkossa, koska kyseiset A-tarvikkeet ovat huomattavan kalliita ja yksin merkittävien varastojen ylläpitäminen liki mahdotonta.

Edit: yllä olevaan videoon liittyen en itseasiassa ihan ymmärrä miten pelkästään GPS-ohjautuvilla murkuloilla saadaan laaki ja vainaa osumia telatykkeihin :oops: Möllöttääkö ne noissa metsäsaarekkeissa tuntikausia paikoillaan? Esim. lasermaalinosoitukseen hakeutuvat tai omalla kuvantavalla hakupäällä olevat murkulat ymmärtäisin (kun riittää että tiedetään metsäsaarekkeen koordinaatit), mutta ei liene ihan muutaman minuutin homma saada luokkaa alle +/- 5m tarkat gps-koordinaatit jokaisesta yksittäisistä vaunuista esim. tuosta kuvaavasta lennokista?:unsure: Ne kun pitäisi keretä vielä syöttämään siihen matkaan lähtevään murkulaankin...

Meillähän on ymmärtääkseni tulenjohtajille laitteita jotka paikantavat itsensä ja siitä laitteen laserilla osoittamalla maalia laite laskee tarkan koordinaatin myös varsinaiselle maalille. Miten asia hoidetaan ukrainassa? Onko jatkuvassa liikkeessä olevissa lennokeissa niin hienot/automaattiset vermeet?? Ja tarkoitan siis nyt nimenomaan tuollaista vaunun kokoisen pistemaalin tarkkaa paikannusta.
Klikkaa laajentaaksesi...

Eli kysymykseen miten maalinpaikannus toimii.

Riippuu tietysti käytetystä lennokista, mutta jos lähdetään liikkeelle taktisista lennokeista kuten suomessa Ranger tai vaikka Hornetin maalinosoitussäiliöstä. Homma perustuu omaan sijaintiin, sensorin kulmatietoon ja maastotietokantaan. Näillä saadaan passiivisesti määritettyä maalin koordinaatit. Eli oma sijainti on tiedossa (INS, satelliittipaikannus, mahd jotkin radiopaikannusmenetelmät) ja sensorin tähtäinristikko viedään maaliin, jonka jälkeen tietokone laskee käyttäen hyväksi maastotietokantaa (maastonkorkeus) mihin koordinaatteihin tähtäispiste osoittaa. Hyvin yksinkertaista ja koordinaatit päivittyvät jatkuvasti tähtäyspisteen liikkeen mukaan. Tarkkuuteen vaikuttaa tietenkin oman sijainnin tarkkuus, sensorin kulmatiedon tarkkuus ja lavetin vakaus sekä maastotietokannan tarkkuus, unohtamatta tähystyskulmaa sekä etäisyyttä kohteeseen. Eli jos katsotaan pienellä kulmalla kauemmas "horisonttiin" niin tarkkuus on heikompi kuin esim suoraan alaspäin katsottaessa. Lisäksi jos sensorin kulmanmittaustarkkuus on vaikka 1 aste niin tietysti koordinaattien tarkkuus on heikompi kun etäisyys kohteeseen kasvaa.

Sensorilavetin pienentyessä kuten mikro/minilennokit niiden ominaisuudetkin heikkenevät. Pienissä lennokeissa paikannus voi perustua pelkästään yksinkertaiseen lennokin asentosensoriin sekä satelliittipaikannukseen ja jos kamerasta ei tule kulmatietoa pitää maalinpaikannuksen perustua selkeästi kameran kuvasta tunnistettaviin maastonkohtiin, kuten risteykset, rakennukset tai osoittamalla kamera suoraan alaspäin.

Parhaimmillaan saadaan tuotettua hyvinkin tarkkaa maalitietoa nopeasti.

Noista twitter videosta ei kannata vetää kovinkaan pitkälle vietyjä johtopäätöksiä. Voi hyvin olla että useastikin lennokin kuvalla ei ole juurikaan tekemistä esim maassa tapahtuvien räjähdysten kanssa, eli maalitus on tapahtunut jostain muualta (toinen lennokki) ja vaikuttava asejärjestelmä ei välttämättä ole se mitä otsikossa sanotaan tai mistä kuvaa videolle on lisätty.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top