Tykistö

[Huhta]

Suomi ilmoitti 122mm haupitsien määräksi 471 vuonna 2019. Itseasiassa tuo luku ei ole muuttunut sen salailujutun lopettamisen jälkeen, kun aseita mukamas pidettiin laivaston kirjoissa tai jotain. Lisäksi mainitaan 72 122mm panssarihaupitsia.

Tuo ilmoitusten lukujen täsmäämättömyys on ruodittu moneen kertaan läpi. Onhan se järjetöntä, että kun toisessa lapussa pitäisi olla kaikki kama ja toisessa vain joukoille kuuluva kama, niin joukoille kuuluvaa kamaa yhteenlaskettaessa päästäänkin yllättäen suurempaan lukumäärään kuin mitä kokonaisuudessaan on ilmoitettu olevan.

https://maanpuolustus.net/threads/tykist%C3%B6.283/post-250944

https://maanpuolustus.net/threads/tykist%C3%B6.283/page-342

 

[Huhta]

Puhut nyt tästä ajasta etkä jostain menneestä? Veikkaat ettei NATO/meidän hallinto toimi jos Venäjä tulevaisuudessa keskittää joukkoja rajalle?

Puhun tulevaisuudesta.

Päättäjät vaihtuvat, ajat muuttuvat, asiat unohtuvat ja sotakirveet haudataan. Esim. Suomi havaitsi poikkeuksellista sotilaallista toimintaa Neuvostoliitossa Tsekkoslovakian kriisin aikoihin v. 1968. Liikekannallepanoa ei tehty, vaikka reilu 20 vuotta aiemmin oli käyty kuolinkamppailua Neuvostoliittoa vastaan. No, neuvostojoukot menivät onneksi Prahaan... jos olisivat tulleet tänne, meidät olisi yllätetty housut kintuissa (pl. se yksi legendaarinen rannikkolinnake).

Samoin olisi voinut luulla, että vuoden 2008 Georgian sodan jälkeen olisi ymmärretty Venäjän tavoitteet ja häikäilemättömyys? Tai viimeistään Krimin valtauksen jälkeen? Mutta ei, hyökkäys Ukrainaan 2022 oli sekin yllätys hyvin monille.

 

[Rannari]

Toisaalta kalusto edustaa yhtä pitkäkantamaisimmista tykeistämme ja itätykiksi ampumatarviketilannekin lienee harvinaisen hyvä (hankittu samalla kuin tykitkin, eli ei sen vanhempaa kuin n. 30 vuotta, ja 152 TELAK:n eläköittämisen myötä ampumatarviketilanne lienee vieläkin parempi)?

Kysymys on kai loppupeleissä siitä haluammeko auttaa Ukrainaa vai ainoastaan olla auttavinamme. Todellinen auttaminen on mahdollista niin että vauriot omassa päässä jäävät maltillisiksi. 152K:n poistuminen tekisi kokonaisuuteen kolon mutta maltillisen sellaisen eli noin 10% oman luokkansa aseista. Sehän on erinomainen asia jos saamme laitettua vielä hyvän satsin ammuttavaakin mukaan.

 

[Mäksä]

Tuo ilmoitusten lukujen täsmäämättömyys on ruodittu moneen kertaan läpi. Onhan se järjetöntä, että kun toisessa lapussa pitäisi olla kaikki kama ja toisessa vain joukoille kuuluva kama, niin joukoille kuuluvaa kamaa yhteenlaskettaessa päästäänkin yllättäen suurempaan lukumäärään kuin mitä kokonaisuudessaan on ilmoitettu olevan.

Kaikki asian ruotiminen on ajalta, jolloin tuo 471 oli uusi juttu, jota epäiltiin virheeksi. Nyt se on säilynyt raporteissa vuosikaudet, julkisesta valtavirtalehdistön ruotimisesta huolimatta. Tällä perusteella se vaikuttaisi mielestäni parhaalta lähteeltä mitä meillä on. Tiedämme, että Suomi valehteli noissa raporteissa ennen, mutta onko meillä mitään syytä epäillä nykyisten raporttien paikkansa pitämistä? Miksi PV myöntäisi valehdelleensa ja paljastaisi suuret asemäärät, mutta yhä sen jälkeenkin valehtelisi?

 

[Shadowmon]

Puhun tulevaisuudesta.

Päättäjät vaihtuvat, ajat muuttuvat, asiat unohtuvat ja sotakirveet haudataan. Esim. Suomi havaitsi poikkeuksellista sotilaallista toimintaa Neuvostoliitossa Tsekkoslovakian kriisin aikoihin v. 1968. Liikekannallepanoa ei tehty, vaikka reilu 20 vuotta aiemmin oli käyty kuolinkamppailua Neuvostoliittoa vastaan. No, neuvostojoukot menivät onneksi Prahaan... jos olisivat tulleet tänne, meidät olisi yllätetty housut kintuissa (pl. se yksi legendaarinen rannikkolinnake).

Samoin olisi voinut luulla, että vuoden 2008 Georgian sodan jälkeen olisi ymmärretty Venäjän tavoitteet ja häikäilemättömyys? Tai viimeistään Krimin valtauksen jälkeen? Mutta ei, hyökkäys Ukrainaan 2022 oli sekin yllätys hyvin monille.

Nyt ollaan kuitenkin tilanteessa missä Suomi on pitänyt armeijastaan huolta tosi hyvin moniin muihin länsimaihin nähden. 2014 asti ollaan varauduttu Suomessa Venäjän iskuun Ukrainan opetursten perusteella.
2022 oli jenkeillä hyvin tilanne hallussa, Briteillä kanssa mutta näillä mailla onkin maailman paras tiedustelu. Nykyinen Ukrainan sota ei enää ole mikään "pieni kahakka" kuten Georgian sota 2008, tähän länsimaatkin osallistuvat nyt isosti.

Venäjä tulee olemaan vuosikymmeniä heikko, toki ajat muuttuu mutta vaikea nähdä että varsinkaan NATO-maana tässä jahkattaisiin ja joukkoja ei tänne ajoissa lähetettäisi. Täytyy muistaa että kun Venäjä tänä vuonna joukkoja kasasi Ukrainan rajalle niin NATO- vahvisti joukkoja Baltiassa ja Puolassa.

 

[Rannari]

Lieköhän meillä on missään vaiheessa ollut 500 kpl? Olisikohan 471 suurin luku, jonka olen nähnyt... Pienempääkin lukua (234 kpl) on näkynyt. 471 on ymmärtääkseni varmudella ylisuuri luku, koska se on käsittääkseni ajalta ennen kuin Suomi myi D-30:tä Virolle sen nelisenkymmentä tykkiä. Eli jäljellä oleva määrä voisi olla yli 400, mutta se voi olla paljon pienempikin riippuen A) hajonneiden määrästä B) varaosiksi puretuista C) sulatetuista D) Ukrainalle lahjoitetuista.

Keskustelua D-30 määrästä tuosta viestistä eteenpäin:

https://maanpuolustus.net/threads/protolab-pmpv-6x6-miehist%C3%B6nkuljetusajoneuvo-misu.4711/post-284252

Lisäksi tykit tarvitsevat ampumatarvikkeensa ollakseen tehokkaita, tykki muutamalla tuliannoksella on lähinnä paraatikalu. A-tarviketilanteesta on vielä huonommin tietoa kuin putkimääristä. Kaluston poisto ampumatarvikkeiden vanhenemisen takia on kuitenkin ollut pitkään esillä alan julkaisuissa eikä varastot vanhene kerralla, vaan ajanmittaan. Eli vaikka tykkejä olisikin, niin laukausmäärää per tykki jyvitettäessä voidaan päätyä suhteellisen vaatimattomiinkin lukuihin. Ja mikä on sellainen tykistön suurvalta, jolta loppuu ammuttava ensimmäisen viikon jälkeen?

Kansainvälisessä vertailussa Suomen tykistö tulee kylläkin olemaan vahva jatkossakin. Brittiarmeija, Ranskan armeija, Saksan armeija... kestämme helposti vertailun niihin myös ilman D-30:tä.

510kpl taitaa olla suurin määrä joka 122H:n osalta on tilastoissa näkynyt mutta sekään ei välttämättä ole koko totuus. Tuosta määrästä on sittemmin viety osa tykeistä Viroon. Ennen Saksan kauppoja ilmoitettiin rivivahvuudeksi 276kpl. Noiden lisäksi on voinut olla X kpl varakaluja.

 

[Mölkky]

Venäjän sotilaat eivät myöskään ole osoittaneet pelkuruutta samassa mittakaavassa kuin irakilaiset sodissaan. Siellä USA:lla oli myös n. puolen vuoden voimakeskitys alueelle ennen sotaa, jolla varmistettiin voitto.

Tässä on sellainen ero, ettei Irakilaisilla ollut mitään keinoa taistella jenkkejä vastaan. Taistelu ei oikeastaan koskaan edes alkanut irakilaisten osalta. En lähtisi tästä hakemaan vertailukohtaa.

 

[Huhta]

Nyt ollaan kuitenkin tilanteessa missä Suomi on pitänyt armeijastaan huolta tosi hyvin moniin muihin länsimaihin nähden. 2014 asti ollaan varauduttu Suomessa Venäjän iskuun Ukrainan opetursten perusteella.
2022 oli jenkeillä hyvin tilanne hallussa, Briteillä kanssa mutta näillä mailla onkin maailman paras tiedustelu. Nykyinen Ukrainan sota ei enää ole mikään "pieni kahakka" kuten Georgian sota 2008, tähän länsimaatkin osallistuvat nyt isosti.

Venäjä tulee olemaan vuosikymmeniä heikko, toki ajat muuttuu mutta vaikea nähdä että varsinkaan NATO-maana tässä jahkattaisiin ja joukkoja ei tänne ajoissa lähetettäisi. Täytyy muistaa että kun Venäjä tänä vuonna joukkoja kasasi Ukrainan rajalle niin NATO- vahvisti joukkoja Baltiassa ja Puolassa.

Täytyy muistaa, että kun Trumpista tuli USA:n presidentti, niin mediassa ja tällä foorumilla pohdittiin vakavasti, onko USA sitoutunut Natoon ja Baltian puolustukseen ja voisiko Trump tehdä etupiirijaon Putinin kanssa. Biden on kyllä Suomen kannalta mies paikallaan tässä hetkessä, täytyy nostaa hänelle siitä hattua.

Venäjän heikkous ja kehitys on pirun vaikea ennustettava. Kommarit syöksivät tsaarin vallasta ja Suomi suoritti omia "erikoisoperaatioitaan" Venäjällä. 20 vuotta myöhemmin Neuvostoliitto meinasi työntää aatteensa alas myös meidän suomalaisten kurkuista. Se ei onnistunut, mutta Neuvostoliitto kävi joka tapauksessa ison sodan Saksaa (ja mm. Suomea) vastaan menettäen hirveästi miehiä ja materiaalia, Ukraina on sen rinnalla pientä. Sitten Neuvostoliiitto dominoi puolta Eurooppaa liki puoli vuosisataa kilpaillen maailmanherruudesta Yhdysvaltojen rinnalla. Gorbatsov hajotti imperiumin ja nyt meillä on naapurinamme tämä entisen KGB-miehen johtama "Italian kokoinen talous". Historia on hullun omaelämäkerta...

Hypoteettisena kehityssuuntana voisi esittää, että Putin syöstään vallasta ja Navalnyi nousee Venäjän johtoon. Navalnyi uudistaa maata, kitkee korruptiota, rakentaa oikeusvaltion ja modernisoi armeijaa. Sijoittajat palaavat takaisin Venäjälle. Eurooppa muokkaa puolustustaan jälleen kohti kriisinhallintaa, koska rauha on laskeutunut. Samaan aikaan Yhdysvallat siirtää painopistettään yhä enemmän Kiinaa vastaan. Sitten tämä hullutus lähtee pyörimään taas kerran - jos ei Navalnyin kädestä, niin hänen seuraajansa tai seuraajan seuraajan.

 

[Mölkky]

Täytyy muistaa, että kun Trumpista tuli USA:n presidentti, niin mediassa ja tällä foorumilla pohdittiin vakavasti, onko USA sitoutunut Natoon ja Baltian puolustukseen ja voisiko Trump tehdä etupiirijaon Putinin kanssa. Biden on kyllä Suomen kannalta mies paikallaan tässä hetkessä, täytyy nostaa hänelle siitä hattua.

Venäjän heikkous ja kehitys on pirun vaikea ennustettava. Kommarit syöksivät tsaarin vallasta ja Suomi suoritti omia "erikoisoperaatioitaan" Venäjällä. 20 vuotta myöhemmin Neuvostoliitto meinasi työntää aatteensa alas myös meidän suomalaisten kurkuista. Se ei onnistunut, mutta Neuvostoliitto kävi joka tapauksessa ison sodan Saksaa (ja mm. Suomea) vastaan menettäen hirveästi miehiä ja materiaalia, Ukraina on sen rinnalla pientä. Sitten Neuvostoliiitto dominoi puolta Eurooppaa liki puoli vuosisataa kilpaillen maailmanherruudesta Yhdysvaltojen rinnalla. Gorbatsov hajotti imperiumin ja nyt meillä on naapurinamme tämä entisen KGB-miehen johtama "Italian kokoinen talous". Historia on hullun omaelämäkerta...

Hypoteettisena kehityssuuntana voisi esittää, että Putin syöstään vallasta ja Navalnyi nousee Venäjän johtoon. Navalnyi uudistaa maata, kitkee korruptiota, rakentaa oikeusvaltion ja modernisoi armeijaa. Sijoittajat palaavat takaisin Venäjälle. Eurooppa muokkaa puolustustaan jälleen kohti kriisinhallintaa, koska rauha on laskeutunut. Samaan aikaan Yhdysvallat siirtää painopistettään yhä enemmän Kiinaa vastaan. Sitten tämä hullutus lähtee pyörimään taas kerran - jos ei Navalnyin kädestä, niin hänen seuraajansa tai seuraajan seuraajan.

Olisiko liikaa toivottu, että tälläkertaa otettaisiin opiksi aiemmista virheistä. Voi olla, että on, toisaalta Kiinan nousu on huomioitava Euroopassakin.

 

[Huhta]

Olisiko liikaa toivottu, että tälläkertaa otettaisiin opiksi aiemmista virheistä. Voi olla, että on, toisaalta Kiinan nousu on huomioitava Euroopassakin.

Optimismi on eurooppalaisen turvallisuuspolitiikan tärkeimpiä kulmakiviä.

Viime vuosina foorumilla on joskus pohdittu, että eläisimme vuotta 1938 tai 1939. Nyt minusta kuitenkin tuntuu, että nykytilanne vertautuu paremmin ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheisiin. Seuraavaksi Venäjä irtautuu epäsuositusta sodasta ja Venäjän johto vaihdetaan. Suomen vaaranpaikat tulevat parinkymmenen vuoden kuluttua, kun maa on taas päässyt jaloilleen.

Tai sitten tosiaan elämme toisen maailmanpalon alkuvaiheita, tällä kertaa Saksan ja Hitlerin tilalla vain on Venäjä ja Putin. Saa valita, kumpaa aikaa elämme.

 

[Shadowmon]

Olisiko liikaa toivottu, että tälläkertaa otettaisiin opiksi aiemmista virheistä. Voi olla, että on, toisaalta Kiinan nousu on huomioitava Euroopassakin.

Luultavasti osin opitaan, taisaalta ei. Vertaa vaikka siihen että armeijasta Suomi on pitänyt aikojen saatossa hyvin huolta, toisaalta poliitikot on olleet mukana kaiken maailman kaasuputkihankkeissa ja pitäneet Putinia vaarattomana ystävänä.
On meidän jokaisen vastuulla että Venäjän vaarallisuutta viedään eteenpäin myös tuleville sukupolville, ettei taas unohdu.

 

[Mölkky]

Optimismi on eurooppalaisen turvallisuuspolitiikan tärkeimpiä kulmakiviä.

Viime vuosina foorumilla on joskus pohdittu, että eläisimme vuotta 1938 tai 1939. Nyt minusta kuitenkin tuntuu, että nykytilanne vertautuu paremmin ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheisiin. Seuraavaksi Venäjä irtautuu epäsuositusta sodasta ja Venäjän johto vaihdetaan. Suomen vaaranpaikat tulevat parinkymmenen vuoden kuluttua, kun maa on taas päässyt jaloilleen.

Tai sitten tosiaan elämme toisen maailmanpalon alkuvaiheita, tällä kertaa Saksan ja Hitlerin tilalla vain on Venäjä ja Putin. Saa valita, kumpaa aikaa elämme.

Oma näkemys on, että elämme Neuvostoliiton hajoamisen seuraavaa vaihetta. Imperiumit on historiassa hajonneet aina sotimalla, niin tälläkin kertaa näyttää olevan. NL/Venäjä on käynyt sotaa käytännössä tauotta kahdeksankymmentäluvulta lähtien. Oma arvaus on, että nyt ollaan hajoamisen puolessa välissä. Sotaa jatkuu sillä arviolla seuraavat 40-vuotta! Osa tätä prosessia on Kiinan nousu, itäosien Venäjästä näen väistämättä päätyvän osaksi Kiinaa tai sen valtapiiriä. Vallan vaihto Venäjällä ainoastaan katkaisee hajoamisen hetkeksi, jos uusi vallanpitäjä on viisas. Lopputulos on silti sama, Venäjä tulee hajoamaan ja se koskettaa meitä. Nyt meni kyllä osin ohi otsikosta, sikäli ei että tykistöä tullaan tarvitsemaan jatkossakin. Ikävä kyllä.

 

[Huhta]

Kysymys on kai loppupeleissä siitä haluammeko auttaa Ukrainaa vai ainoastaan olla auttavinamme. Todellinen auttaminen on mahdollista niin että vauriot omassa päässä jäävät maltillisiksi. 152K:n poistuminen tekisi kokonaisuuteen kolon mutta maltillisen sellaisen eli noin 10% oman luokkansa aseista. Sehän on erinomainen asia jos saamme laitettua vielä hyvän satsin ammuttavaakin mukaan.

Kuvittelisin, että on aiemminkin vanhenevaa ja vähemmän merkityksellistä tavaraa kuin 152 K. Esim. 122 mm kalusto on vähemmän suorituskykyistä ja sen ampumatarvikkeiden pääosa lienee hivenen vanhempaa? Entä vanhemmat 81 ja 120 KRH ampumatarvikkeet, tellut ja kevyet kertasingot?

Samaten voisi pohtia, onko Ukrainalla tarpeeksi rynkkyjä tai ainakaan patruunoita. Varastorasvatut kalasnikovit Ukrainaan ja ne DDR-patruunat perään? 100 000 aseella varustaisi 10 prosenttia Ukrainan miljoona-armeijasta. Elohopeanalli ei aiheuttane tykytyksiä ukrainalaisille, kun lyijymyrkytyksen riski on paljon suurempi, ja samalla vältymme tarpeelta hävittää nuo patruunat Ekokemissä kovalla rahalla. Samalla nopeutetaan kotimaassa uusien kiväärien hankintaa (jos uusi RK ei vielä ole valmis tuotantoon, niin sitten kasvatetaan Sakon 7.62 kiväärin hankintamäärää ja aikaistetaan toimituksia).

 

[Rannari]

Kuvittelisin, että on aiemminkin vanhenevaa ja vähemmän merkityksellistä tavaraa kuin 152 K. Esim. 122 mm kalusto on vähemmän suorituskykyistä ja sen ampumatarvikkeiden pääosa lienee hivenen vanhempaa? Entä vanhemmat 81 ja 120 KRH ampumatarvikkeet, tellut ja kevyet kertasingot?

Samaten voisi pohtia, onko Ukrainalla tarpeeksi rynkkyjä tai ainakaan patruunoita. Varastorasvatut kalasnikovit Ukrainaan ja ne DDR-patruunat perään? 100 000 aseella varustaisi 10 prosenttia Ukrainan miljoona-armeijasta. Elohopeanalli ei aiheuttane tykytyksiä ukrainalaisille, kun lyijymyrkytyksen riski on paljon suurempi, ja samalla vältymme tarpeelta hävittää nuo patruunat Ekokemissä kovalla rahalla. Samalla nopeutetaan kotimaassa uusien kiväärien hankintaa (jos uusi RK ei vielä ole valmis tuotantoon, niin sitten kasvatetaan Sakon 7.62 kiväärin hankintamäärää ja aikaistetaan toimituksia).

Käsittääkseni Ukrainalta on tullut vähän eksaktimpaa toivomuslistaa kuin -lähettäkää jotain-

Jos toivelistalla on raskaat kanuunat niin 152K saattaisi osua hyvinkin yksiin tarpeiden kanssa. Mikäli haluttiin vain raskasta tulitukea niin Krh:t täyttävät sen lokeron. Jos kiväärit ja patruunat niin siihenkin voisi tosiaan löytyä ratkaisu. Pst-kalustoa meiltä onkin Ukrainaan jo kaivettu.

 

[Mikfin70]

Ovat pitäneet 122 Psh 74 kertausharjoituksen.

 

[TheRomanRuler]

Tässä on sellainen ero, ettei Irakilaisilla ollut mitään keinoa taistella jenkkejä vastaan. Taistelu ei oikeastaan koskaan edes alkanut irakilaisten osalta. En lähtisi tästä hakemaan vertailukohtaa.

Totta, mutta täytyy muistaa että Venäjän armeija ja yhteiskunta on aina ollut kykenevä suuriin uhrauksiin. Moni maa ei yksinkertaisesti olisi pystynyt niin suuriin tappioihin, monelta maalta olisi isot osat armeijaa ja ehkä koko valtio antautuneet.

Ihan mahdollista olettaa että seuraavassa sodassa Venäjä on paremmin varautunut ja kansa taas valmiina suuriin uhrauksiin. Ja ei Ukrainan sotakaan ole vielä ohi.

 

[Mikfin70]

Linkki katkesi.

 

[Huhta]

Käsittääkseni Ukrainalta on tullut vähän eksaktimpaa toivomuslistaa kuin -lähettäkää jotain-

Jos toivelistalla on raskaat kanuunat niin 152K saattaisi osua hyvinkin yksiin tarpeiden kanssa. Mikäli haluttiin vain raskasta tulitukea niin Krh:t täyttävät sen lokeron. Jos kiväärit ja patruunat niin siihenkin voisi tosiaan löytyä ratkaisu. Pst-kalustoa meiltä onkin Ukrainaan jo kaivettu.

Totta tuokin. Mutta uskoisin toiveita löytyvän vähän joka saralta, ja itäkalustoa lahjoitettaessa vältytään koulutusvaikeuksilta.

BBC kertoi Ukrainan aseavun koordinoinnista kesäkuussa.

Inside the room where Ukraine orders arms from the West

From an attic room in Germany, the West coordinates the supply of arms to Ukraine - but is it enough?

www.bbc.com

Military personnel from dozens of countries bash the phones and pore over computer screens. They include a small team from Ukraine, led by a three-star general. At the start of each day he sets out what his country needs. The situation in the Donbas appears increasingly bleak, but here in Stuttgart there's more a sense of urgency than panic.


Around one set of desks a team is tasked with locating supplies. Sometimes they'll find a nation willing to provide weapons, but will then have to track another country for the right ammunition or the means to transport them. They've now developed a database where the Ukrainians can list their priorities. Donor nations can access that information and decide what they're willing and able to supply.

In the early days of the war the IDCC tried to source stocks of old Soviet weapons and ammunition from former Soviet bloc countries - the same systems Ukraine's armed forces had been using for decades. Brig King says those supplies have slowly been running out. There is now just one factory in Europe that produces Soviet-compatible 152mm artillery ammunition.

Slowly, they have been transitioning to Nato-standard equipment. Over the past few months Ukraine has been sent more than 100 M777 US howitzers and 300,000 rounds of 155mm ammunition.

This brings an additional challenge, as Ukrainian forces need to be trained in how to use the weapons and ammunition. The IDCC is organising that training outside Ukraine. Some Ukrainian troops are now being trained in the UK on new artillery guns and British-supplied multiple rocket launchers. Simpler systems can be taught virtually, using videos and training manuals.

 

[Rannari]

Totta tuokin. Mutta uskoisin toiveita löytyvän vähän joka saralta, ja itäkalustoa lahjoitettaessa vältytään koulutusvaikeuksilta.

BBC kertoi Ukrainan aseavun koordinoinnista kesäkuussa.

Inside the room where Ukraine orders arms from the West

From an attic room in Germany, the West coordinates the supply of arms to Ukraine - but is it enough?

www.bbc.com

Kaikki varmasti kelpaa ja apuja lähtee koordinoidusti. Voi hyvin olla että tuollainen 24kpl vedettäviä kanuunoita ei herätä intohimoja suuntaan tai toiseen. Silloin ne varmasti pidetään Suomessa.

 

[Huhta]

Kaikki varmasti kelpaa ja apuja lähtee koordinoidusti. Voi hyvin olla että tuollainen 24kpl vedettäviä kanuunoita ei herätä intohimoja suuntaan tai toiseen. Silloin ne varmasti pidetään Suomessa.

Toisaalta sekin olisi hassua, että itäkaman käydessä vähiin sitä sitten hillottaisiin täällä Suomessa. Tosin tilanteemmekin on vähän eri kuin monella muulla valtiolla. Ja sitten taas on se pikainen GMLRS-toimitus USA:n omista varastoista Suomelle sekä EU:n ja USA:n lupaukset/suunnitelmat hyvittää avunantajia...

Ei se nyt välttämättä huono asia ole, jos esim. 152 K ampumatarvikkeineen on onnistuttu vaihtamaan päikseen esim. useampaan sataan GMLRS-rakettiin.