Siirsin tänne Ukraina-ketjusta, kun asia on tykistökranaatin valmistusta sivuavaa keskustelua Ukrainan oman 152 mm ampumatarviketuotannon aloituksen suhteen ja viestien sisältö muuttuu valmistusteknisempään suuntaan, joka ei välttämättä kiinnosta Ukraina-ketjun seuraajia laajemmin. Lainausviesteistä pääsee Ukraina-ketjun viestien alkulähteille. Ohessa lainaukset:
Jälkimmäiset kuvat näyttä turhan pahasti sorvatuille kappaleille, pinnan heijastus on hyvin saman kaltainen, alla esimerkki sorvatusta pinnasta:
Katso liite: 71171
tosin kuvien resoluutio on mitä on niin vaikeaa sanoa varmaksi.
Voi olla hiottukkin, toi sun sorvikuvas on alumiinista
Omaan viestiini olisi pitänyt kirjata, että ammuskuoren
aihio kuumapuristetaan.
Se on hyvä, että on kuori sorvatulla/koneistetulla pinnalla. Kuumapuristettu aihio tietysti koneistetaan ensin karkeasti ja lopulta tarkemmin mittoihinsa. Sitten kuoret on tapana pintakäsitellä ja lopuksi maalata kuten keväiset 152 Giatzint ammuskuoren osat oli maalattu koneistuksen jälkeen. Protoja ja testikappaleita voidaan tietysti tehdä ja ampua maalaamattoman
akin, mutta palveluskäytössä tuskin niin tehdään. Nuo viestikirjo
ituksella "pintakäsitellyt" ammukset lienevät poikkeus, sodan propaganda-mielessä kuvattuja yksilöitä.
HE-ammuskuoren sisäpinta on pakko maalata tai massata jotenkin niin, että räjähdysaine siihen tarttuu hyvin, jotta se pyörisi ammuskuoren mukana sisä- ja ulkoballistisessa vaiheessa.
Ulkopuolen maalaus (tai muu vastaava korroosiosuojaus) ei tietenkään ole täysin välttämätöntä, mutta korroosiosyistä se lienee tarpeen ammuksen myöhempien valmistusvaiheiden vuoksi. Esim. kuoren räjähdysainetäytön aikainen räjähdysaineen jäähdyttäminen sulasta kiinteäksi tehdään hallitusti siten, että täyttöön ei jää huokosia. Joskus jäähdytys tehdään vesihauteessa, jolloin ulkopinnaltaan pintakäsittelemättömän (esim maalaamattoman) kuoren korrosiovaara on ilmeinen. Pitkäikaisvarastointi hapettaa pintakäsittelemättömän kuoren ulkopinnan, joten varastointi edellyttää korroosiosuojausta.
Ammuskuoren ulkopinnan tulee olla hieman karkea ulkoballistisista syistä, joita en ymmärrä niin syvällisesti, että osaisin sen tähän yksinkertaistaa. Se liittynee rajakerrosteoriaan eli ilmavirtauksen irtoamiseen ja irtoamistapaan ammuskuoren pinnasta lennon aikana siten, että ammuksen kokonaisvastus minimoituu ja viimeisetkin sadat kantamametrit saadaan varmasti hyödyksi. Tästä on tehty Suomessakin tutkimusta 1980-90 luvulla TKK:n Aerodynamiikan laboratoriossa. Raportit eivät liene julkisia (MATINE A-sarjan tutkimusraportteja), mutta kai ne tositarvitsijoille vielä löytyvät arkistojen aarteina. Ammuskuoren viimeistelylastun koneistusarvot (teränirkon pyörimissäde, nousu tms??) määräytyvät ulkoballistiikan perusteella ja ne merkitään kuoren valmistuspiirustuksiin, jotta ammukseen jää
sopivan karhea pinta sorvauksen ja mahdollisten pintakäsittelyjen jälkeen. Pintaa ei hiota ts. pinta ei ole niin sileä.
Keväisessä viestissä 152 Giatzint ammustuotannon aloituksesta Ukrainassa 2018 oli linkki länsiammusten valmistustekniikka ohjeeseen MIL-HDBK-756, jonka sivulta 49 (pdf sivu) löytyy kuumapuristetun ammuskuoren päävalmistusvaiheet tankoaihion sahauksesta,....., maalaukseen. Ohessa vaiheet karkeasti kuvana:
Ukrainalaisissa ja venäläisissä ammuksissa vaiheessa 5 johtorengas puristetaan kuoreen koneis
tettuun ja pohjalta pyällettyyn johtorengasuraan hitsaamisen sijasta ja lopuksi koneistetaan muotoonsa. Hitsaaminen ei luonnistu 152 mm tuliputken rihlauksen edellyttämälle korkealle ja kapealla johtorengasgeometrialle. Hitsausta käytettiin alunperin ohuiden (kuten kuorma-ammukset tai RAP) ammuskuorien johtorenkaissa, koska niiden kuori ei kestänyt johtorenkaan puristusta uraansa. Nykyisin hitsausta tai sen kaltaista ainetta lisäävää menetelmää käytetään pitkankantaman (>>40 km, varaudutaan > 52 kal tuliputkien ampumatarvi
kkeisiin) ammuksien johtorengaskiinnityksessä, koska niiden johtorengasmateriaalit eivät ehkä kestäisi puristuksen edellyttämää muodonmuutosmäärää ts. venymäkyky lujilla (ja ehkä haurailla) materiaaleilla on huono verrattuna pehmeämpiin kupariin, kupariseoksiin tai puhtaaseen rautaan, joita perinteisesti on ammuksien johtorengasmateriaalina käytetty.
Ohessa keväisestä viestistä poimittu linkki MIL-HDBK-756 vuoden 1991 pdf-tiedostoversioon. Sieltä löytyy paljon raskaiden ampumatarvikkeiden valmistustekniikkaan liittyviä asioita metallurgiasta koneistukseen ja pintakäsittelyyn, osa- ja komponenttivalmistukseen liittyen tuotantovälineistä lähtien USA:n ohjeistamilla menetelmillä. Siihen kannataa sadepäivänä tutustua, jos aihe kiinnostaa.
EDIT: kirjoitusvirheitä
korjattu ja uusia vihreitä lisätty.