Tykistö

[PH]

Järkevintä lienee pitää tulevaisuudessa 122 millisiä vedettäviä rivissä supistetulla vahvuudella ja kaikille aseille tuliasemapäätteet osoitettuna. 122 PSH:t lienevät elinkaarensa lopussa, käytetään loppuun.

Asehankinnat tulee kohdistaa 155 milliseen kalustoon. Vedettävää kalustoa ei kannattane hankkia, ellei sitten saada jonkun kummallisen yhteensattuman kautta hankittua poistohintaan esimerkiksi M777-kalustoa käytettynä ja järkeviä määriä. Jos uutta joudutaan ostamaan, niin ilman muuta itseliikkuvaa.

105mm kalustoa tänne tuskin halutaan ostaa ja hyvä niin.

 

[von Fyrkendahl]

122 PSH:t lienevät elinkaarensa lopussa, käytetään loppuun.

Tätähän joku voisi pitää erinomaisena perusteena toimittaa ko. kalusto erääseen nimeltä mainitsemattomaan maahan tositoimiin, joissa Gvozdikat voitaisiin sananmukaisesti käyttää loppuun. "Go out with a bang" ja silleen.

 

[Mikfin70]

122 PSH:t lienevät elinkaarensa lopussa, käytetään loppuun.

Eiköhän niissä ole edelleen kilometrejä ja putkella elinikää jäljellä, kun ensivuonna JTR on siirtymässä jälleen niiden vm-joukkotuotantoon.

 

[Kyylä]

Eiköhän niissä ole edelleen kilometrejä ja putkella elinikää jäljellä, kun ensivuonna JTR on siirtymässä jälleen niiden vm-joukkotuotantoon.

Se kai ennustaa noin kymmentä vuotta rivissä? Noin 2035 voivat sitten ollakin tiensä päässä.

 

[PH]

Eiköhän niissä ole edelleen kilometrejä ja putkella elinikää jäljellä, kun ensivuonna JTR on siirtymässä jälleen niiden vm-joukkotuotantoon.

Elinkaaren lopussa nuo silti lienevät, kun katsotaan kokonaiskäyttöikää?

 

[Mikfin70]

Elinkaaren lopussa nuo silti lienevät, kun katsotaan kokonaiskäyttöikää?

Sen tietää vain PV mikä on jäljellä oleva elinikä. Ovat edelleen neljän tst-os päätykistökaöustoa.

 

[Huhta]

Tuskin 105-millisiä kannattaisi meille hankkia vain siksi koska Nato. Ei niitä varmaan käytettynä saisi mistään mainittavaa määrää, ja uutena tulisi suhteettoman kalliiksi, eikä kuitenkaan teknisessä mielessä olisi parannus D-30:een. Eiköhän nykyinen vedettävä kalusto käytetä loppuun ja sen jälkeen mennään krh/155mm-linjalla.

Eikös 105 mm kaliberissa ole tarjolla (yhtenä vaihtoehtona) valmiita patruunalaukauksia? Se voisi helpottaa logistiikkaa ja nopeuttaa toimintaa tuliasemissa. M913 tulee mieleen. Mutta olisiko se sitten kokonaisuutena minkäänlainen parannus verrattuna D-30:n kanssa jatkamiseen, niin se on tosiaan toinen kysymys.

Ja tykeistä, niin britithän ovat ketjun viimeisten sivujen perusteella korvaamassa omia L118-tykkejään. Kai niitä toista sataa siellä ainakin on, eli jonkinlaista määrääkin saisi. Lisäksi jenkeillä on kai lähemmäs tuhat M119-tykkiä ja hekin etsivät jotain korvaajaa.

 

[rukkaskikka]

Sky News on saanut haltuunsa asiakirjan, joka on mahdollisesti aito 14. syyskuuta 2022 päivätty kauppakirja, jolla Iran myy Venäjälle lähinnä tykistön ampumatarvikkeita.

Sky News kertoo, että haastattelemiensa asiantuntijoiden mukaan asiakirja on uskottava (plausible).

"While it was not possible to verify the authenticity of the contract, Sky News showed the file to a number of experts. They said the content was "plausible" and the date - 14 September 2022 - matched with separate reporting about this kind of transaction allegedly taking place."

Arms contract shows Iran has sold Russia ammunition for Ukraine war, says security source

An informed source has claimed the document is "100% authentic". It shows various types of ammunition worth just over $1m (£800,000).

news.sky.com

Sky Newsin jutussa on linkki pdf:ään, jossa kauppakirja ilmeisesti kokonaisuudessaan:

https://components.news.sky.com/files/Ir-Ru-Contract-Scanned.pdf

Gurkhan on referoinut juttua blogissaan ja liittänyt mukaan kaksi kuvakaappausta yllämainitusta asiakirjasta. Noissa on kerrottu USD yksikköhintoja mm. 122mm ja 152mm kranaatinkuorille, messinkihylsyille ja kranaateille. Myös 122mm D-30 haupitsin putken hinta on mainittu, samoin kuin hinta 125mm 2A46M vaunukanuunan putkelle.

Телеканал Sky News опубликовал контракт России с Ираном на поставку оружия

gurkhan.blogspot.com

 

[fulcrum]

Eikös 105 mm kaliberissa ole tarjolla (yhtenä vaihtoehtona) valmiita patruunalaukauksia? Se voisi helpottaa logistiikkaa ja nopeuttaa toimintaa tuliasemissa. M913 tulee mieleen. Mutta olisiko se sitten kokonaisuutena minkäänlainen parannus verrattuna D-30:n kanssa jatkamiseen, niin se on tosiaan toinen kysymys.

Ja tykeistä, niin britithän ovat ketjun viimeisten sivujen perusteella korvaamassa omia L118-tykkejään. Kai niitä toista sataa siellä ainakin on, eli jonkinlaista määrääkin saisi. Lisäksi jenkeillä on kai lähemmäs tuhat M119-tykkiä ja hekin etsivät jotain korvaajaa.

Jos tykki on poistumassa isoimmista käyttäjämaista, niin se nyt ei ole varsinaisesti argumentti hankkia sitä, jos kohta 105-millinen kalipeerina tulee maailmalla säilymään käytössä pitkään. Mutta niin tulee 122-millinenkin. Kanto kaskessa on kuitenkin ammukset jotka pitäisi hankkia selvällä rahalla jos tykille halutaan merkittävä käyttöikä, ja joille ei olisi käyttöä missään itseliikkuvassa tykkimallissa. Herää kysymys, eikö sitten ole vain sama ostaa 122-millisiä ammuksia olemassaoleville aseille?

 

[Mikfin70]

122 mm kranaattia ja kartussia ladataan edelleen Suomessa joten olisi hölmöä luopua kalustosta, koska on itämaista.

1990-luvulla tehtiin tutkimus eri tykkikaliberien vaikuttavuudesta maalissa ja 105 mm teho jäi todella paljon heikommaksi, kuin 122 mm tykin.

 

[Mölkky]

122 mm kranaattia ja kartussia ladataan edelleen Suomessa joten olisi hölmöä luopua kalustosta, koska on itämaista.

1990-luvulla tehtiin tutkimus eri tykkikaliberien vaikuttavuudesta maalissa ja 105 mm teho jäi todella paljon heikommaksi, kuin 122 mm tykin.

Just näin, samaa oon tulkuttanu kyllästymiseen asti. Ammukset ei muodosta ongelmaa meillä. Linjoja käsittääkseni on myös Euroopassa, Tšekki ja puola tulee ensimmäisenä mieleen. Bulgaria käynnisti linjat uudestaan, samoin Ukraina sai tuotannon käyntiin. On varmaan muuallakin.

Varsin meidän maastossa pienikaliberiset kannattaa unohtaa kokonaan. 122mm ja 120 heitinkin on pikkasen heppoisia, mutta silti tarpeen omaan tehtäväänsä.

 

[Kyylä]

Jos tykki on poistumassa isoimmista käyttäjämaista, niin se nyt ei ole varsinaisesti argumentti hankkia sitä, jos kohta 105-millinen kalipeerina tulee maailmalla säilymään käytössä pitkään. Mutta niin tulee 122-millinenkin. Kanto kaskessa on kuitenkin ammukset jotka pitäisi hankkia selvällä rahalla jos tykille halutaan merkittävä käyttöikä, ja joille ei olisi käyttöä missään itseliikkuvassa tykkimallissa. Herää kysymys, eikö sitten ole vain sama ostaa 122-millisiä ammuksia olemassaoleville aseille?

Yksinkertaiset ratkaisut ovat usein parhaita.

 

[Huhta]

Jos tykki on poistumassa isoimmista käyttäjämaista, niin se nyt ei ole varsinaisesti argumentti hankkia sitä, jos kohta 105-millinen kalipeerina tulee maailmalla säilymään käytössä pitkään. Mutta niin tulee 122-millinenkin. Kanto kaskessa on kuitenkin ammukset jotka pitäisi hankkia selvällä rahalla jos tykille halutaan merkittävä käyttöikä, ja joille ei olisi käyttöä missään itseliikkuvassa tykkimallissa. Herää kysymys, eikö sitten ole vain sama ostaa 122-millisiä ammuksia olemassaoleville aseille?

Aiemmin pohtimani koulutusaspekti voisi puhua 105 mm puolesta. Ainakin olettaisin 105 mm ampumatarvikkeiden olevan halvempia kuin 122 mm, samaan tapaan kuin 122 mm ampumatarvikkeet ovat oletettavasti halvempia kuin 155 mm ampumatarvikkeet. Eli koulutuskäytössä enemmän harjaantumista samalla rahalla?

Mutta SA-käytön kannaltahan 122 mm kaluston elinkaaren jatkaminen olisi tietysti ihanteellista. Parempi vaikutus maalialueella, foorumipuheiden mukaan hyvä tykki ja käyttäjätkin on koulutettu valmiiksi. Jos oikein hurjaksi mennään, niin myös 122 PSH 74:t peruskorjataan ja modernisoidaan käytettäväksi hamaan tulevaisuuteen, jolloin ampumatarviketta voi hankkia enemmänkin.

 

[Samovarius]

Aiemmin pohtimani koulutusaspekti voisi puhua 105 mm puolesta. Ainakin olettaisin 105 mm ampumatarvikkeiden olevan halvempia kuin 122 mm, samaan tapaan kuin 122 mm ampumatarvikkeet ovat oletettavasti halvempia kuin 155 mm ampumatarvikkeet. Eli koulutuskäytössä enemmän harjaantumista samalla rahalla?

Uskallan ihan ilman eri lähdeviitettä arvata, että on taloudellisesti merkittävästi kannattavampaa investoida yksinkertaisesti 122 mm ampumatarvikkeiden lisähankintoihin, kuin investoida 105 mm kalustossa niin itse putkiin, ampumatarvikkeisiin, tyyppikoulutukseen, huoltoon sekä lisääntyneen kalustokirjavuuden tuomiin logistisiin haasteisiin.

Tolleen vertailun vuoksi, 130 ja 152 mm kalustosta luovuttiin/luovutaan lähinnä näihin syihin (*Köh* "vanheneminen" *köh*) vedoten.

 

[Huhta]

Uskallan ihan ilman eri lähdeviitettä arvata, että on taloudellisesti merkittävästi kannattavampaa investoida yksinkertaisesti 122 mm ampumatarvikkeiden lisähankintoihin, kuin investoida 105 mm kalustossa niin itse putkiin, ampumatarvikkeisiin, tyyppikoulutukseen, huoltoon sekä lisääntyneen kalustokirjavuuden tuomiin logistisiin haasteisiin.

Totta! Potentiaalinen säästö per laukaus lienee tosiaan mitätön, optimistisestikin arvioiden enintään muutaman satasen luokkaa per laukaus, jos kilohintaa ajatellaan vakioksi, todennäköisesti vähemmän, koska työstöajassa ym. ei liene senkään vertaa eroa. Ei oikeuttane 122 millisten vaihtoa 105 milliin.

Kaliberi	Kranaatin massa
155 mm (M795)	35,42 kg
122 mm (3OF56)	21,76 kg
105 mm (M1)	14 kg

Tolleen vertailun vuoksi, 130 ja 152 mm kalustosta luovuttiin/luovutaan lähinnä näihin syihin (*Köh* "vanheneminen" *köh*) vedoten.

Eiköhän ne ampumatarvikkeet vanhentuneet ihan oikeastikin. Itäblokistahan se itäkaliberien ammuttava enimmäkseen tuli, ja rautaesiripun romahtamisesta on nyt jo kulunut yli 30 vuotta.

(Vaihdettu 105 mm ampumatarvike.)

 

[Iso-Mursu]

155 mm kranaateista puheen ollen.

Suomen ainoa kranaattitehdas kuusinkertaistaa tuotantonsa

Länsimailla olisi nyt rahaa varattuna Ukrainan auttamiseen aseilla. Se ei kuitenkaan tunnu riittävän: miljardeista huolimatta esimerkiksi 155 millimetrin kranaateista on huutava pula.

suomenkuvalehti.fi

• Jaa Facebookissa
• Jaa Twitterissä
• Jaa sähköpostilla

Maalausta odottavia 155 millimetrin kranaatteja Nammon Sastamalan tehtaalla.

155 mm​

Tavallinen tykistökranaatti on yksinkertainen tuote, jonka valmistukseen on nyt valtavasti rahaa. Silti niitä ei saada Ukrainaan tarpeeksi.

aseteollisuus 7.6.2023
Teksti Jarmo Raivio Kuvat Markus Pentikäinen

Keltainen robotti nappaa suurta pulloa muistuttavan harmaan metallinkappaleen otteeseensa, nostaa sen ripeästi ilmaan ja syöttää kyljellään olevalta puhelinkopilta näyttävään työstökoneeseen. Koneessa odottaa samanlainen kappale, jonka kantaan sorvi on muotoillut kiiltävän uran. Robotti nostaa sen odottamaan tukevalle telineelle. Siitä sen poimii varovasti toinen robotti.
Jalkapallokentän kokoisessa tehdashallissa liikkuu toukokuisena perjantaiaamuna enemmän robotteja kuin ihmisiä. Työnjako on nykyaikaiselta tehtaalta tuttu: Koneet tekevät raskaat työt, ihmiset valvovat koneita.
Tuote on kuitenkin hieman erikoisempi: 155 millimetrin tykistökranaatti. Nammon tehdas Sastamalassa on Suomen ainoa kranaatteja valmistava tuotantolaitos.
Tuotannon väkivaltaisemmat vaiheet ovat tässä vaiheessa jo ohi. Viereisessä hallissa on linjan alkupää, jossa pitkiä terästankoja sahataan isoja metallilimppuja muistuttaviksi vajaan metrin paloiksi. Ne kuumennetaan punahehkuisiksi ja muotoillaan suurilla puristimilla vaihe kerrallaan kranaattia muistuttaviksi metalliaihioiksi.
Aihiot lämpökäsitellään, jotta kranaatin kuori saadaan sen räjähtäessä sirpaloitumaan halutulla tavalla. Sen jälkeen karkeasta aihiosta työstetään useassa vaiheessa valmis kranaatti. Lopuksi se maalataan – armeijanharmaaksi.
Kranaattia kutsutaan 155-milliseksi, koska sen halkaisija on 15,5 senttimetriä. Kyseessä on Nato-maiden käytetyin tykistöammus.
Ammuttaessa tykkiin ladataan ensin kranaatti ja perään ruutipanos. Perusmallin 155-millinen kranaatti kantaa yli 20 kilometrin päähän. Erikoismalleja voidaan ampua 40 kilometriin, eli Helsingin Rautatientorilta lähes Järvenpäähän asti.
Nammon oman tuote-esitteen mukaan 155 millimetrin peruskranaatti on ”kustannustehokas ratkaisu, kun haetaan parasta mahdollista suorituskykyä kevyesti panssaroituja ja pehmeitä maaleja vastaan.”
Hieman suoremmin sanottuna kranaatin räjähtäessä sen 30 kiloa painava teräskuori sirpaloituu. Räjähdyksen paine on tappava 50 metrin etäisyydelle, lentävät sirpaleet jopa 200 metrin päähän.

Nammon tehtaalla on tarkoitus siirtyä tekemään osa töistä kolmessa vuorossa. © Markus Pentikäinen
Ukrainan sodassa on puhuttu paljon 2000-luvun aseista. On olkapäältä laukaistavia Javelin-panssarintorjuntaohjuksia. On satelliittiohjattuja täsmäraketteja ampuvia Himars-raketinheittimiä. On aseistettuja Bayraktar-lennokkeja.
Suuri osa esimerkiksi viime talven taisteluista näyttäisi kuitenkin hyvin tutulta ensimmäisen maailmansodan jalkaväkimiehelle. Venäläiset ja ukrainalaiset ovat kaivautuneet bunkkereihin ja mutaisiin juoksuhautoihin. Vastustajia yritetään tappaa ja heidän asemiaan murtaa samalla tavalla kuin yli sata vuotta sitten: tykistöllä.
Maan puolustusministeriön mukaan Ukrainan tykistö ampui keväällä pelkästään 155 millimetrin kranaatteja 110 000 kappaletta kuukaudessa. Jos tykistön ammuksista ei olisi pulaa, olisi kranaatteja ukrainalaisten oman arvion mukaan ammuttu 594 000 kuukaudessa, eli lähes 20 000 kappaletta joka päivä.
Venäjä taas on ampunut Ukrainassa tyhjäksi lähes loppumattomia neuvostoaikaisia kranaattivarastojaan. Vielä kesällä 2022 venäläiset ampuivat tykeillä neljä kertaa enemmän kuin Ukrainan armeija. Sittemmin hyökkääjäkin on joutunut vähentämään tykistön käyttöä kranaattipulan takia.
Sota Ukrainassa on kestänyt pian 500 päivää. Lähes yhtä kauan Ukrainaa tukevat liittolaismaat ovat yrittäneet keksiä, mistä ne saavat riittävästi aseita lähetettäväksi rintamalle. Erityinen ongelma ovat 155 millimetrin kranaatit.
Ukrainan ylivoimaisesti suurin aseellinen tukija on Yhdysvallat. Lokakuussa 2022 se ilmoitti armeijamaisella tarkkuudella toimittaneensa Ukrainaan 1 094 000 kappaletta 155 millimetrin tykinammuksia. Määrän haaliminen kasaan vaati Israeliin ja Lähi-itään sijoitettuihin varmuusvarastoihin kajoamista ja kranaattien lainaamista Etelä-Korealta.
EU asetti maaliskuussa 2023 oman miljoonan kranaatin tavoitteensa. Siinä unioni käyttää ensin miljardi euroa hieman orwellilaisesti nimetystä rauhanrahastostaan 155 millimetrin kranaattien ostamiseen. Aseet hankitaan jäsenmaiden armeijoiden varastoista ja niitä toimitetaan parhaillaan Ukrainaan.

 

[Iso-Mursu]

155 mm kranaateista puheen ollen.

Suomen ainoa kranaattitehdas kuusinkertaistaa tuotantonsa

Länsimailla olisi nyt rahaa varattuna Ukrainan auttamiseen aseilla. Se ei kuitenkaan tunnu riittävän: miljardeista huolimatta esimerkiksi 155 millimetrin kranaateista on huutava pula.

suomenkuvalehti.fi

• Jaa Facebookissa
• Jaa Twitterissä
• Jaa sähköpostilla

Maalausta odottavia 155 millimetrin kranaatteja Nammon Sastamalan tehtaalla.

155 mm​

Tavallinen tykistökranaatti on yksinkertainen tuote, jonka valmistukseen on nyt valtavasti rahaa. Silti niitä ei saada Ukrainaan tarpeeksi.

aseteollisuus 7.6.2023
Teksti Jarmo Raivio Kuvat Markus Pentikäinen

Keltainen robotti nappaa suurta pulloa muistuttavan harmaan metallinkappaleen otteeseensa, nostaa sen ripeästi ilmaan ja syöttää kyljellään olevalta puhelinkopilta näyttävään työstökoneeseen. Koneessa odottaa samanlainen kappale, jonka kantaan sorvi on muotoillut kiiltävän uran. Robotti nostaa sen odottamaan tukevalle telineelle. Siitä sen poimii varovasti toinen robotti.
Jalkapallokentän kokoisessa tehdashallissa liikkuu toukokuisena perjantaiaamuna enemmän robotteja kuin ihmisiä. Työnjako on nykyaikaiselta tehtaalta tuttu: Koneet tekevät raskaat työt, ihmiset valvovat koneita.
Tuote on kuitenkin hieman erikoisempi: 155 millimetrin tykistökranaatti. Nammon tehdas Sastamalassa on Suomen ainoa kranaatteja valmistava tuotantolaitos.
Tuotannon väkivaltaisemmat vaiheet ovat tässä vaiheessa jo ohi. Viereisessä hallissa on linjan alkupää, jossa pitkiä terästankoja sahataan isoja metallilimppuja muistuttaviksi vajaan metrin paloiksi. Ne kuumennetaan punahehkuisiksi ja muotoillaan suurilla puristimilla vaihe kerrallaan kranaattia muistuttaviksi metalliaihioiksi.
Aihiot lämpökäsitellään, jotta kranaatin kuori saadaan sen räjähtäessä sirpaloitumaan halutulla tavalla. Sen jälkeen karkeasta aihiosta työstetään useassa vaiheessa valmis kranaatti. Lopuksi se maalataan – armeijanharmaaksi.
Kranaattia kutsutaan 155-milliseksi, koska sen halkaisija on 15,5 senttimetriä. Kyseessä on Nato-maiden käytetyin tykistöammus.
Ammuttaessa tykkiin ladataan ensin kranaatti ja perään ruutipanos. Perusmallin 155-millinen kranaatti kantaa yli 20 kilometrin päähän. Erikoismalleja voidaan ampua 40 kilometriin, eli Helsingin Rautatientorilta lähes Järvenpäähän asti.
Nammon oman tuote-esitteen mukaan 155 millimetrin peruskranaatti on ”kustannustehokas ratkaisu, kun haetaan parasta mahdollista suorituskykyä kevyesti panssaroituja ja pehmeitä maaleja vastaan.”
Hieman suoremmin sanottuna kranaatin räjähtäessä sen 30 kiloa painava teräskuori sirpaloituu. Räjähdyksen paine on tappava 50 metrin etäisyydelle, lentävät sirpaleet jopa 200 metrin päähän.

Nammon tehtaalla on tarkoitus siirtyä tekemään osa töistä kolmessa vuorossa. © Markus Pentikäinen
Ukrainan sodassa on puhuttu paljon 2000-luvun aseista. On olkapäältä laukaistavia Javelin-panssarintorjuntaohjuksia. On satelliittiohjattuja täsmäraketteja ampuvia Himars-raketinheittimiä. On aseistettuja Bayraktar-lennokkeja.
Suuri osa esimerkiksi viime talven taisteluista näyttäisi kuitenkin hyvin tutulta ensimmäisen maailmansodan jalkaväkimiehelle. Venäläiset ja ukrainalaiset ovat kaivautuneet bunkkereihin ja mutaisiin juoksuhautoihin. Vastustajia yritetään tappaa ja heidän asemiaan murtaa samalla tavalla kuin yli sata vuotta sitten: tykistöllä.
Maan puolustusministeriön mukaan Ukrainan tykistö ampui keväällä pelkästään 155 millimetrin kranaatteja 110 000 kappaletta kuukaudessa. Jos tykistön ammuksista ei olisi pulaa, olisi kranaatteja ukrainalaisten oman arvion mukaan ammuttu 594 000 kuukaudessa, eli lähes 20 000 kappaletta joka päivä.
Venäjä taas on ampunut Ukrainassa tyhjäksi lähes loppumattomia neuvostoaikaisia kranaattivarastojaan. Vielä kesällä 2022 venäläiset ampuivat tykeillä neljä kertaa enemmän kuin Ukrainan armeija. Sittemmin hyökkääjäkin on joutunut vähentämään tykistön käyttöä kranaattipulan takia.
Sota Ukrainassa on kestänyt pian 500 päivää. Lähes yhtä kauan Ukrainaa tukevat liittolaismaat ovat yrittäneet keksiä, mistä ne saavat riittävästi aseita lähetettäväksi rintamalle. Erityinen ongelma ovat 155 millimetrin kranaatit.
Ukrainan ylivoimaisesti suurin aseellinen tukija on Yhdysvallat. Lokakuussa 2022 se ilmoitti armeijamaisella tarkkuudella toimittaneensa Ukrainaan 1 094 000 kappaletta 155 millimetrin tykinammuksia. Määrän haaliminen kasaan vaati Israeliin ja Lähi-itään sijoitettuihin varmuusvarastoihin kajoamista ja kranaattien lainaamista Etelä-Korealta.
EU asetti maaliskuussa 2023 oman miljoonan kranaatin tavoitteensa. Siinä unioni käyttää ensin miljardi euroa hieman orwellilaisesti nimetystä rauhanrahastostaan 155 millimetrin kranaattien ostamiseen. Aseet hankitaan jäsenmaiden armeijoiden varastoista ja niitä toimitetaan parhaillaan Ukrainaan.

Pitäsi jaksaa kaivaa esille tuolta noita vanhoja kirjoituksiani, ja kahtoa paljonko olen veikannut modernin sodan kranaattien kulutuksen per päivä

 

[fulcrum]

Sota Ukrainassa on kestänyt pian 500 päivää. Lähes yhtä kauan Ukrainaa tukevat liittolaismaat ovat yrittäneet keksiä, mistä ne saavat riittävästi aseita lähetettäväksi rintamalle. Erityinen ongelma ovat 155 millimetrin kranaatit.
Ukrainan ylivoimaisesti suurin aseellinen tukija on Yhdysvallat. Lokakuussa 2022 se ilmoitti armeijamaisella tarkkuudella toimittaneensa Ukrainaan 1 094 000 kappaletta 155 millimetrin tykinammuksia. Määrän haaliminen kasaan vaati Israeliin ja Lähi-itään sijoitettuihin varmuusvarastoihin kajoamista ja kranaattien lainaamista Etelä-Korealta.
EU asetti maaliskuussa 2023 oman miljoonan kranaatin tavoitteensa. Siinä unioni käyttää ensin miljardi euroa hieman orwellilaisesti nimetystä rauhanrahastostaan 155 millimetrin kranaattien ostamiseen. Aseet hankitaan jäsenmaiden armeijoiden varastoista ja niitä toimitetaan parhaillaan Ukrainaan.

Miljoona kranaattia on tietenkin paljon, mutta jos pieni ja köyhä Suomi pystyi sen määrän tuottamaan vuodessa jatkosodan aikana, niin aika kumma jos EU ei pystyisi samaan. (olkoonkin että iso osa kranaateista oli siihen aikaan kolmituumaisia)

1. maailmansodan aikana miljoonan kranaatin kulutusta kutsuttiin "tiistaiksi".

 

[Huhta]

Miljoona kranaattia on tietenkin paljon, mutta jos pieni ja köyhä Suomi pystyi sen määrän tuottamaan vuodessa jatkosodan aikana, niin aika kumma jos EU ei pystyisi samaan. (olkoonkin että iso osa kranaateista oli siihen aikaan kolmituumaisia)

1. maailmansodan aikana miljoonan kranaatin kulutusta kutsuttiin "tiistaiksi".

Tietokoneellako ne kranaatit valmistetaan? Valmistusteollisuus on siirretty Kiinaan jo vuosikymmeniä sitten.

 

[J0h1F]

Eikös 105 mm kaliberissa ole tarjolla (yhtenä vaihtoehtona) valmiita patruunalaukauksia? Se voisi helpottaa logistiikkaa ja nopeuttaa toimintaa tuliasemissa. M913 tulee mieleen. Mutta olisiko se sitten kokonaisuutena minkäänlainen parannus verrattuna D-30:n kanssa jatkamiseen, niin se on tosiaan toinen kysymys.

Ei valmiita patruunalaukauksia kuitenkaan: vaikka hylsy on kiinni kranaatissa ladattaessa, niin laukausta valmistellessa panospussit valmistellaan kuten kartussilaukauksissakin.

Tolleen vertailun vuoksi, 130 ja 152 mm kalustosta luovuttiin/luovutaan lähinnä näihin syihin (*Köh* "vanheneminen" *köh*) vedoten.

Näillä kaliipereilla oli myös oleellisesti vähemmän tuotantoa lännessä, siinä missä 122 mm on NATO-maissakin aika monessa käytössä. Jopa USA:lla muuten on ollut FMS-toimitusketjut 122 mm itäampumatarvikkeelle liittolaistensa tarpeisiin (oli ainakin viime vuosikymmenellä FMS-katalogissa).