Tykistö

Meillähän on ne 122-milliset jotka täyttävät tuon lokeron. Etenkin jos tykeille pitää joka tapauksessa hankkia myös a-tarvikkeet. Ei tykeistä ole aika jättämässä.
Sanoinkin jahka aika jättää. Joo tiedän ettei ole vielä ajankohtainen kysymys.
 
Sanoinkin jahka aika jättää. Joo tiedän ettei ole vielä ajankohtainen kysymys.
Voi olla että me emme ole näkemässä sitä aikaa kun tykit ovat mekaanisesti lopussa. Tuon kaluston ongelma on se että ampumatarvikkeet happanevat mutta niitä saa halutessaan hankittua lisää.
 
Voisi olla sille 122 mm onteloperäkranaatille vientimenekkiäkin mikäli se kehitettäisiin myytäväksi tuotteeksi asti ja tuotettaisiin omaan varastoon sen verran, että vähintään osa tykeistä pysyisi käyttökelposena 2030-2040 luvuille saakka.

Kaliberi on käytössä lähinnä banaanivaltioissa. Ei taida menestyä vientipyrkimykset Myanmariin tai pimeimpään Afrikkaan.

Herää myös kysymys, mitä tuollainen onteloperä sitten maksaa. Lähestyykö hinta jo tavallista 155 millistä?
 
Ei ole harvinaista ammunnoissa, johtuu joko siitä ettei kranaatti ole asettunut oikein, kartussi on kolhiutunut tai sitten ukko on purettava ja koottava uudelleen. Tämän jälkimmäisen tykkimiehistö osaa (varusmiehet ml) vaikka silmät kiinni tai vähintään ainakin ennen osasivat.
Harmiton lyöntivirhe tuotti mieleyhtymän ja naurunpurskahduksen talven ampumaleirillä tykin jumiutuessa hajoavista ja itsensä kokoavista varusukoista, kun kranaatin uudelleen asettaminen ja kartussin tarkastus eivät tuottaneet tulosta.

Sorry OT
 
Kaliberi on käytössä lähinnä banaanivaltioissa. Ei taida menestyä vientipyrkimykset Myanmariin tai pimeimpään Afrikkaan.

Herää myös kysymys, mitä tuollainen onteloperä sitten maksaa. Lähestyykö hinta jo tavallista 155 millistä?
Maallikkona ajatellen "tavallinen 155 mm" taitaa olla nykyisin myös onteloperäammus, joko semmoinen, johon ontelo on muokattu valmiiksi tai sitten sellainen, johon kuoren matalaan peräkuoppaan liitetään kierreliitoksella joko helmakappale (saadaan "syvä" onteloperäammus) tai perävirtausyksikkö. Tätä liitosversiota edustaa meidän 155 tkr 88 (LU111 Fin) ja useimmat nykyiset ampumatarvikkeet kuten edellisen jatkokehitelmä LU211. Niitä voi ampua sellaisenaan, helmakappaleen kanssa (tavallisimmin kai näin) tai perävirtausyksiköllä varustettuna, kun halutaan ampua pitkälle, korkeille lentoradoille (MRSI) tai laakeana lentoradalla nopeasti (130 merimaalikranaatti-vainaa).
NATO:n perusammusmalli lienee L15 ammus ja sen johdannaiset (DM121), joissa oli alkujaan (ja edelleenkin useimmissa massavalmistetuissa) matala"peräkuoppa" eli matala peräontelo.
Nykyään sitäkin saanee myös perävirtausyksiköllisenä, ainakin BAE kaupittelee kehittämäänsä XL12EI HE-ER ammusta.
USA:n 155 M795 on vastaava ammus, mutta ulkoballistiikaltaan lyhyemmän kantaman ammusmalli. Siihenkin on ollut vireillä perävirtaus-, raketti- ja hybridiversio kantaman kasvattamiseksi.

Vanha tasaperäinen 155 mm M107 ammus on korvattu lännessä vähintään matalan peräontelon omaavilla ammuksilla, mutta M107 valmistetaan edelleen jonkin verran, muttei enää päätuotteena 155mm kalustolle, koska se ei lennä pitkälle, siihen mahtuu vähän räjähysainetta (~6 kg vs 11 kg L15/M795), sirpaloituu huonosti (~2000 sirpaletta vs 5000...10 000 sirpaletta uudemmat ammuskuoret, M107 sirpaloitumista voitaisiin hieman korjata modernimmalla ammusteräksellä) eikä se kestä pitkäputkisen 155 mm kaluston (39 ja 52 kal putket) laukausrasituksia suurilla panoksilla ammuttaessa ilman muutoksia.

Johdannon perusteella 122 mm onteloperäammus ei voi olla suhteessa sen kalliimpi kuin 155 mm "perusammus". 122 mm ammuksen hintaa laskevat esim:
Kuoren valmistus
- kevyempi kuori --> vähemmän materiaalia, helpompi käsittely ("mahtuu enemmän lavalle") kaikissa valmistusvaiheissa
- pienempi koko (poikkileikkaus ja pituus) --> helpompi puristaa, työkalut kevyempiä, valmistuslaitteet kevyemmällä rasituksella ja kuluvat vähemmän

R-aineet ja ruudit
- 122 mm vähemmän r-ainetta kuoreen ja pienempi panos eli vähemmän ruutia panoksessa kuin 155 mm laukauksilla
+ 122v mm tarvitaan kartussihylsy, jota ei 155 mm irtopanoslaukauksissa ole. Hylsy nostaa 122 mm laukauksen hintaa, mutta 155 irtopanoksen rakenne voi myös olla "kallis", kun sen pitää palaa täydellisesti siten, että putkeen / panoskammioon ei jää "palojäänteitä". Todennäköisesti 155 mm on kalliimpi ruuti- ja panospakkaustekniikka perinteiseen kartussihylsytekniikkaan verrattuna.

Ampuminen:
- 122 mm aseiden tuliputket kestävät enemmän laukauksia (pieni paine, matala lähtönopeus, kevyt ammus, pienempi lämpökuorma ja kaliiperi jne) kuin 155 mm tuliputket

122 mm vs. 155 mm kranaattien kustannuksiin vaikuttaa länsivertailussa se, että 155 mm on lännen pääkaliiperi ja 122 mm on Varsovan liiton jäänne länsimaisittain ajateltuna.
Kiinnostaa se kuitenkin lännessäkin sen verran, että esim. Rheinmetall / Diehl valmistaa panosruuteja erityisesti 122 mm laukauksiin.

Lopulta pitäisi verrata "tulosta" eli vaikutusta maalissa sekä kantamia ja laskea niille kustannus- tai hyötyparametri, jos selvittää laukaustyyppien edullisuutta. 122 mm HE-ammuksen räjähdysainetäytto on ~3,6 kg, joten sitä pitäisi ampua ~3 ls jokaista 155 mm (L15 / ~11 kg HE) laukausta kohden tai 2 laukausta jokaista 155 M107 (HE massa < 7 kg) laukausta kohden, jos tuhovaikutusta arvio HE-määränä maalialueelle toimitettuna.

Pelkästään kranaatinkuoren valmistuskustannuksina 122 mm "onteloperä" lienee suhteellisen edullinen 155 mm perusammukseen nähden.

122 mm kranaateista on muuten kroatialaisilla mielenkiintoinen tutkimus, jossa perusampumatarviketta (OF-462) verrataan paranneltua aerodynaamista kuorta käyttävään onteloperäkranaattiin ja sen kanssa samanmuotoiseen perävirtauskranaattiin. Ilmeisesti täyssarjapanoksella ammuttuna onteloperä lisää kantamaa n. kilometrin ja perävirtausyksikkö n. 3,5 km.
Pilkun viilausta ;) lainaukseen:
Lehti, jossa julkaisu on, on kroatialainen (hr), mutta artikkelin kirjoittajat ovat serbejä Belgradin Sotateknillisen yliopiston Military-akatemiasta.
Minulla oli pdf-kopio samaisesta artikkelista, ilmeisesti käsikirjoitusvaiheesta ja olin merkannut sen virheellisesti bulgarialaiseksi :whistle:. (Pata kattilaa soimaa)

Arvelen, että lainatussa tekstissä on kommentoitu tuloksia pienellä korolla (14,22-astetta) ammuttaessa, jolloin koeammuntakantamat ovat (EXP) 10500 / 11200 / 14300 m, viiteartikkelin taulukko Table 3.
Ehkä pitäisi verrata maksimikantaman antavan koron (44,70-astetta) tuloksia: (EXP) 16200 / 19 700 / 21 300 m, artikkelin taulukko Table 4, jolloin kantamalisäykset ovat 0 / 3500 / 5100 m ja suhteellisesti 0 / 21 % / 31 % alkuperäiseen standardi-ammukseen verrattuna.

Panoksen arvelen olevan täyspanos / Full Charge (jakamaton), joka antaa Ase- ja asejärjestelmäopin mukaan 690 m/s lähtönopeuden (122 H63 tykillä ammuttuna). Se vastaa esim. Kintex:n myyntitietoja "122 mm 3VOF5 ROUND WITH OF-462 HIGH-EXPLOSIVE PROJECTILE FULL CHARGE" -laukaukselle, vo=690 m. Lupaavat kylläkin hieman pidemmän kantaman 17370 m peruslaukaukselle kuin artikkelin mitattu maksimikoeammuntakantama (16200 m). Täyssarjapanokselle (Reduced charge) lupaavat vo=565 m/s ja kantamaksi 12900m. Asejärjestelmäopin mukaan vo=561 m/s. Ohessa linkit Kintex-täyspanoslaukauksen ja sarjapanoslaukauksen tietoihin:

Ohessa vielä tekstilainaus serbien 122 mm Gvodzika kehitysversion ampumatarvikeosiosta armyrecognition-tietokannasta:
"In terms of range, the howitzer can fire OF-462 HE projectiles up to 15.2 km, M10 BT HE projectiles up to 18.3 km, and M10 BB HE projectiles up to 21.5 km. The rate of fire is 6 rounds per minute, and the system can operate in MRSI (Multiple Rounds Simultaneous Impact) mode, allowing it to fire 5 to 6 shells almost simultaneously."
Tekstilainauksen lähde: https://armyrecognition.com/defense...zes_2s1_gvozdika_self-propelled_howitzer.html

EDIT: 1) Ammuksen tehoarvio HE-massan perusteella lisätty.
2) Maksimikantaman koroarvo 44,7-astetta lisätty.
 
Viimeksi muokattu:
152 kuulia oli myöskin tarpeeksi 152 H 88-projektin epäonnistumisen johdosta. Siitä lisää esimerkiksi Museo Militarian Kylmän sodan puolustusteollisuusseminaarissa 13.10.2024, avoin kaikelle kansalle eikä vaan tutkijoille kuten toinen Museo Forum Marinum bruukaa tehdä.

Tämähän kuulostaa kiinnostavalta. Jotain ennakkotietoja? 152 H 88-projektista en ole nähnyt julkisuudessa muita lausuntoja kuin että se olisi ollut menestys, paitsi että käyttöikä jäi sitten kuitenkin lyhyeksi kun kaikki 152H -kalusto päätettiin stenata.
 
152 H 88-projektista en ole nähnyt julkisuudessa muita lausuntoja kuin että se olisi ollut menestys, paitsi että käyttöikä jäi sitten kuitenkin lyhyeksi
Kaikki on menestystä! Olethan lukenut Laivaston historian osa 2, joka maalaa mustankin valkoiseksi kertoessaan pieleen menneistä asioista. Mutta ei mennä nyt meripoikiin, kun sitä varten on omat langat. Huonoja hankintoja teki ainoastaan Ilmavoimat, kuten täällä on aikaisemmin jo todettu. Muuten ovat kaikki projektit olleet aina onnistuneita, kuten esimerkiksi toinen täällä perustellisesti käsitelty järjestelmä 55 S 55. Ei kukaan yleensä linkkejä avaa, mutta jos sen tekee, voi verrata Reserviläisen artikkelia sekä mun "kirjallisuusarviointia". Aihe ja ase on sama, jota ei sisältöja vertaamalla uskoisi. Tero Tuominen on pätevä militääritomittaja, yksi harvoista joka kykenee kirjoittamaan kaikista puolustushaaroista. Kukaan ei vaan osaa kaikkea kaikesta.


Tämähän kuulostaa kiinnostavalta. Jotain ennakkotietoja?
Olen nähnyt seminaarin alustavan esiintyjälistan sekä esitysten aiheet. Useimmat esitelmöitsijöistä tunnen ja he olivat aikanaan virkatoimissaan todella niiden asioiden päällä joista kertovat. Ja ei, @Old Boy ei ole yksi puhujista, paikan päälle varmaankin tulen. Seminaarin puuhamiehet tiedottavat ohjelmasta aikanaan, oletan että se tapahtuu Militarian verkkosivujen kautta esim 6 kk ennen H-hetkeä. Toivottavasti ei tuu haukkumisia, kun laitoin tänne nyt pienen teaserin sisällöstä.
 
Viimeksi muokattu:
Maallikkona ajatellen "tavallinen 155 mm" taitaa olla nykyisin myös onteloperäammus, joko semmoinen, johon ontelo on muokattu valmiiksi tai sitten sellainen, johon kuoren matalaan peräkuoppaan liitetään kierreliitoksella joko helmakappale (saadaan "syvä" onteloperäammus) tai perävirtausyksikkö. Tätä liitosversiota edustaa meidän 155 tkr 88 (LU111 Fin) ja useimmat nykyiset ampumatarvikkeet kuten edellisen jatkokehitelmä LU211. Niitä voi ampua sellaisenaan, helmakappaleen kanssa (tavallisimmin kai näin) tai perävirtausyksiköllä varustettuna, kun halutaan ampua pitkälle, korkeille lentoradoille (MRSI) tai laakeana lentoradalla nopeasti (130 merimaalikranaatti-vainaa).
NATO:n perusammusmalli lienee L15 ammus ja sen johdannaiset (DM121), joissa oli alkujaan (ja edelleenkin useimmissa massavalmistetuissa) matala"peräkuoppa" eli matala peräontelo.
Nykyään sitäkin saanee myös perävirtausyksiköllisenä, ainakin BAE kaupittelee kehittämäänsä XL12EI HE-ER ammusta.
USA:n 155 M795 on vastaava ammus, mutta ulkoballistiikaltaan lyhyemmän kantaman ammusmalli. Siihenkin on ollut vireillä perävirtaus-, raketti- ja hybridiversio kantaman kasvattamiseksi.

Vanha tasaperäinen 155 mm M107 ammus on korvattu lännessä vähintään matalan peräontelon omaavilla ammuksilla, mutta M107 valmistetaan edelleen jonkin verran, muttei enää päätuotteena 155mm kalustolle, koska se ei lennä pitkälle, siihen mahtuu vähän räjähysainetta (~6 kg vs 11 kg L15/M795), sirpaloituu huonosti (~2000 sirpaletta vs 5000...10 000 sirpaletta uudemmat ammuskuoret, M107 sirpaloitumista voitaisiin hieman korjata modernimmalla ammusteräksellä) eikä se kestä pitkäputkisen 155 mm kaluston (39 ja 52 kal putket) laukausrasituksia suurilla panoksilla ammuttaessa ilman muutoksia.

Johdannon perusteella 122 mm onteloperäammus ei voi olla suhteessa sen kalliimpi kuin 155 mm "perusammus". 122 mm ammuksen hintaa laskevat esim:
Kuoren valmistus
- kevyempi kuori --> vähemmän materiaalia, helpompi käsittely ("mahtuu enemmän lavalle") kaikissa valmistusvaiheissa
- pienempi koko (poikkileikkaus ja pituus) --> helpompi puristaa, työkalut kevyempiä, valmistuslaitteet kevyemmällä rasituksella ja kuluvat vähemmän

R-aineet ja ruudit
- 122 mm vähemmän r-ainetta kuoreen ja pienempi panos eli vähemmän ruutia panoksessa kuin 155 mm laukauksilla
+ 122v mm tarvitaan kartussihylsy, jota ei 155 mm irtopanoslaukauksissa ole. Hylsy nostaa 122 mm laukauksen hintaa, mutta 155 irtopanoksen rakenne voi myös olla "kallis", kun sen pitää palaa täydellisesti siten, että putkeen / panoskammioon ei jää "palojäänteitä". Todennäköisesti 155 mm on kalliimpi ruuti- ja panospakkaustekniikka perinteiseen kartussihylsytekniikkaan verrattuna.

Ampuminen:
- 122 mm aseiden tuliputket kestävät enemmän laukauksia (pieni paine, matala lähtönopeus, kevyt ammus, pienempi lämpökuorma ja kaliiperi jne) kuin 155 mm tuliputket

122 mm vs. 155 mm kranaattien kustannuksiin vaikuttaa länsivertailussa se, että 155 mm on lännen pääkaliiperi ja 122 mm on Varsovan liiton jäänne länsimaisittain ajateltuna.
Kiinnostaa se kuitenkin lännessäkin sen verran, että esim. Rheinmetall / Diehl valmistaa panosruuteja erityisesti 122 mm laukauksiin.

Lopulta pitäisi verrata "tulosta" eli vaikutusta maalissa sekä kantamia ja laskea niille kustannus- tai hyötyparametri, jos selvittää laukaustyyppien edullisuutta. 122 mm HE-ammuksen räjähdysainetäytto on ~3,6 kg, joten sitä pitäisi ampua ~3 ls jokaista 155 mm (L15 / ~11 kg HE) laukausta kohden tai 2 laukausta jokaista 155 M107 (HE massa < 7 kg) laukausta kohden, jos tuhovaikutusta arvio HE-määränä maalialueelle toimitettuna.

Pelkästään kranaatinkuoren valmistuskustannuksina 122 mm "onteloperä" lienee suhteellisen edullinen 155 mm perusammukseen nähden.


Pilkun viilausta ;) lainaukseen:
Lehti, jossa julkaisu on, on kroatialainen (hr), mutta artikkelin kirjoittajat ovat serbejä Belgradin Sotateknillisen yliopiston Military-akatemiasta.
Minulla oli pdf-kopio samaisesta artikkelista, ilmeisesti käsikirjoitusvaiheesta ja olin merkannut sen virheellisesti bulgarialaiseksi :whistle:. (Pata kattilaa soimaa)

Arvelen, että lainatussa tekstissä on kommentoitu tuloksia pienellä korolla (14,22-astetta) ammuttaessa, jolloin koeammuntakantamat ovat (EXP) 10500 / 11200 / 14300 m, viiteartikkelin taulukko Table 3.
Ehkä pitäisi verrata maksimikantaman antavan koron (44,70-astetta) tuloksia: (EXP) 16200 / 19 700 / 21 300 m, artikkelin taulukko Table 4, jolloin kantamalisäykset ovat 0 / 3500 / 5100 m ja suhteellisesti 0 / 21 % / 31 % alkuperäiseen standardi-ammukseen verrattuna.

Panoksen arvelen olevan täyspanos / Full Charge (jakamaton), joka antaa Ase- ja asejärjestelmäopin mukaan 690 m/s lähtönopeuden (122 H63 tykillä ammuttuna). Se vastaa esim. Kintex:n myyntitietoja "122 mm 3VOF5 ROUND WITH OF-462 HIGH-EXPLOSIVE PROJECTILE FULL CHARGE" -laukaukselle, vo=690 m. Lupaavat kylläkin hieman pidemmän kantaman 17370 m peruslaukaukselle kuin artikkelin mitattu maksimikoeammuntakantama (16200 m). Täyssarjapanokselle (Reduced charge) lupaavat vo=565 m/s ja kantamaksi 12900m. Asejärjestelmäopin mukaan vo=561 m/s. Ohessa linkit Kintex-täyspanoslaukauksen ja sarjapanoslaukauksen tietoihin:

Ohessa vielä tekstilainaus serbien 122 mm Gvodzika kehitysversion ampumatarvikeosiosta armyrecognition-tietokannasta:
"In terms of range, the howitzer can fire OF-462 HE projectiles up to 15.2 km, M10 BT HE projectiles up to 18.3 km, and M10 BB HE projectiles up to 21.5 km. The rate of fire is 6 rounds per minute, and the system can operate in MRSI (Multiple Rounds Simultaneous Impact) mode, allowing it to fire 5 to 6 shells almost simultaneously."
Tekstilainauksen lähde: https://armyrecognition.com/defense...zes_2s1_gvozdika_self-propelled_howitzer.html

EDIT: 1) Ammuksen tehoarvio HE-massan perusteella lisätty.
2) Maksimikantaman koroarvo 44,7-astetta lisätty.
Kiitos täsmennyksistä. Oletin äkkiseltään tuossa jutussa käytettyjen kantamien olleen täyssarjapanoksella, koska tuo reilu 10 km osuisi juuri täyssarjapanoksen maksimikantamaan, en lukenut sitä sen tarkemmin. Hyvä tietää, että kantaman lisäys aerodynamiikaltaan paremmalla kranaatilla pelkällä onteloperälläkin olisi jo noin huomattava (tosin käytännön kantama olisi todennäköisesti reilu 17,5 km) - sillä päästäisiin jo todennäköisen hajonnan kannalta lähelle tavallisen "tyhmän" ampumatarvikkeen ja ohjautuvien ampumatarvikkeiden (mm. PGK-sytyttimellisten) kustannustehokkuusrajaa.

Sikäli kun nykyisiä 122 mm ampumatarvevarastoja siis uusittaisiin kotimaisella tuotannolla myös kranaattien osalta, niin olisi varmaankin järkevintä tehdä se tuon Vammaksen suunnitteleman kranaatin pohjalta, liitettävällä helmakappaleella? PVY:llä varustaminen tuskin on kovin järkevää lähinnä taktisen tulenkäytön tykkeihin ellei aivan nichenä, kun se lisää hajontaa ja operatiiviseen tulenkäyttöön on kuitenkin omat pidemmän kantaman välineensä, ja tuonne yli 20-22 kilometriin operatiivisessa tulenkäytössä vaikuttaminen on jo kustannustehokkaampaa ohjautuvilla ampumatarvikkeilla, ellei kyse ole laajasta aluemaalista.

Nythän periaatteessa olisi mahdollisuus uusia myös 122 mm ampumatarvikevarastot ainakin osittain EU:n piikkiin, lähettämällä vanhimmasta päästä itäampumatarviketta Ukrainaan ja hankkimalla tilalle uutta kotimaista. Tässä varmaankin rajoittavana tekijänä nousee esiin tuotantokapasiteetti, kun voitaneen olettaa, että 155 mm ja 122 mm kilpailevat osittain samasta tuotantokapasiteetista, ja 122 mm lienee vain marginaalisesti nopeampaa tuottaa. Toisaalta Ukrainaan annettava ampumatarvike olisi silloin jo olemassa, ja sen korvaaminen paremmalla kotimaisella ampumatarvikkeella kasvattaisi suorituskykyä 122 H- ja 122 PSH-kalustossamme.
 
Viimeksi muokattu:
Kiitos täsmennyksistä. Oletin äkkiseltään tuossa jutussa käytettyjen kantamien olleen täyssarjapanoksella, koska tuo reilu 10 km osuisi juuri täyssarjapanoksen maksimikantamaan, en lukenut sitä sen tarkemmin. Hyvä tietää, että kantaman lisäys aerodynamiikaltaan paremmalla kranaatilla pelkällä onteloperälläkin olisi jo noin huomattava (tosin käytännön kantama olisi todennäköisesti reilu 17,5 km) - sillä päästäisiin jo todennäköisen hajonnan kannalta lähelle tavallisen "tyhmän" ampumatarvikkeen ja ohjautuvien ampumatarvikkeiden (mm. PGK-sytyttimellisten) kustannustehokkuusrajaa.

Sikäli kun nykyisiä 122 mm ampumatarvevarastoja siis uusittaisiin kotimaisella tuotannolla myös kranaattien osalta, niin olisi varmaankin järkevintä tehdä se tuon Vammaksen suunnitteleman kranaatin pohjalta, liitettävällä helmakappaleella? PVY:llä varustaminen tuskin on kovin järkevää lähinnä taktisen tulenkäytön tykkeihin ellei aivan nichenä, kun se lisää hajontaa ja operatiiviseen tulenkäyttöön on kuitenkin omat pidemmän kantaman välineensä, ja tuonne yli 20 kilometriin operatiivisessa tulenkäytössä vaikuttaminen on jo kustannustehokkaampaa ohjautuvilla ampumatarvikkeilla.

Nythän periaatteessa olisi mahdollisuus uusia myös 122 mm ampumatarvikevarastot ainakin osittain EU:n piikkiin, lähettämällä vanhimmasta päästä itäampumatarviketta Ukrainaan ja hankkimalla tilalle uutta kotimaista. Tässä varmaankin rajoittavana tekijänä nousee esiin tuotantokapasiteetti, kun voitaneen olettaa, että 155 mm ja 122 mm kilpailevat osittain samasta tuotantokapasiteetista, ja 122 mm lienee vain marginaalisesti nopeampaa tuottaa. Toisaalta Ukrainaan annettava ampumatarvike olisi silloin jo olemassa, ja sen korvaaminen paremmalla kotimaisella ampumatarvikkeella kasvattaisi suorituskykyä 122 H- ja 122 PSH-kalustossamme.
Jossain lehtijutuista oli maininta että Nammon laajennusten jälkeen linjalta voisi tulla kahta erilaista ampumatarviketta. Mikähän tuo toinen todennäköisimmin olisi?

Tai sitten ymmärsin/muistan väärin?
 
Jossain lehtijutuista oli maininta että Nammon laajennusten jälkeen linjalta voisi tulla kahta erilaista ampumatarviketta. Mikähän tuo toinen todennäköisimmin olisi?

Tai sitten ymmärsin/muistan väärin?
Näin oli lehtijutussa mainittu. Aika helppo päätelmä olisi se, että linja voisi puskea 155 mm ja 122 mm a-tarviketta. Kumpikin on Suomessa käytössä ja oma veikkaus tosiaan on, että 122 H roikkuu mukana vielä kauan. Nyt pääsisi hyvin uusimaan varastoja 122 mm ammuksista...
 
Viimeksi muokattu:
Näin oli lehtijutussa mainittu. Aika helppo päätelmä olisi se, että linja voisi puskea 155 mm ja 122 mm a-tarviketta. Kumpikin on Suomessa käytössä ja oma veikkaus tosiaan on, että 122 H roikku mukna vielä kauan. Nyt pääsisi hyvin uusimaan varastoja 122 mm ammuksista...
122 olisi ilmeinen vaihtoehto. Joku voi keksiä muitakin.
 
Ainakaan linkki ei tarttunut vielä foorumin hakuun...


Talous|Aseteollisuus

Pirkanmaalla valmistetaan Ukrainassakin käytettäviä ammuksia – Nyt Nammon tehdas odottaa EU:lta ja valtiolta uutta laitosta​

Sastamalan kranaatinkuoritehdas viisinkertaistaa tuotantonsa Ukrainan sodan takia.



Valmistuspäällikkö Rony Lappalainen Nammo Lapua oy:n ammustehtaalla Sastamalassa. Kuva: Kalle Parkkinen / Lehtikuva
Tuomas Savonen STT

4.2. 8:32
Tulisena pätsinä loimottavan uunin luukku avautuu, ja tulenkestävään hopeanväriseen huppuun puettu robottikoura nostaa punaisena hehkuvan kranaatinkuoren uunista. Robotti jäähdyttää kranaatinkuoren upottamalla sen vesipolymeeriseokseen.


Meneillään on 155-millisen tykistökranaatin kuoren lämpökäsittely eli karkaisu Nammo Lapua oy:n Sastamalan tehtaalla Pirkanmaalla.

”Lämpökäsittely on yksi kuoren valmistuksen tärkeimmistä vaiheista. Siinä määritellään materiaalin mekaaniset ominaisuudet. Sen pitää kestää tykinputkessa valtavia voimia ja toisaalta sirpaloitua räjähtäessä oikein”, valmistuspäällikkö Rony Lappalainen kertoo.


Nammon ammustehtaalla Sastamalassa valmistetaan 155 mm ammusten kuoria teräksestä. Kuva: Kalle Parkkinen / Lehtikuva

Sastamalan tehtaalla valmistetaan tykistön ja kranaatinheitinten ammuskuoria. Kuva: Kalle Parkkinen / Lehtikuva
Jatkossa Nammon Sastamalan-tehtaan robottikoura saa jäähdyttää kranaatinkuoria entistäkin tiiviimpään tahtiin, sillä paikallisjohtaja Ilkka Heikkilän mukaan tehdas on tänä vuonna viisinkertaistamassa tuotantonsa verrattuna Venäjän hyökkäyssodan alkamista edeltäneisiin vuosiin.


Tuotannon kasvun taustalla on Ukrainan sota, sillä tykistöammukset ovat keskeisessä roolissa Suomen Ukrainalle antamassa tuessa. Suoraan Ukrainaan ei Sastamalan tehtaalta tuotteita lähde, vaan Nammo toimittaa kranaatinkuoret ja yhtiön Vihtavuoren tehtaalla valmistetut ammusosat Puolustusvoimille, joka vastaa kranaattien täytöstä. Puolustusvoimien varastoista osa materiaalista lähtee Ukrainaan.


Heikkilän mukaan Sastamalassa on parhaillaan käynnissä yli kymmenen miljoonan euron investoinnit, kun tuotantolinjan alkupään 1980-luvulta periytyvää teknologiaa ollaan modernisoimassa ja samaan aikaan kranaatinkuoria muotoilevia sorveja ollaan uudistamassa.


Heikkilän mukaan Nammolta löytyy valmiutta ja halukkuutta kasvattaa tuotantomääriä merkittävästi vielä tämänvuotisistakin luvuista.


Nammo on tehnyt EU:n ammustuotantoa tukevaan Asap-hankkeeseen hakemuksen, jonka toteutuessa yhtiö rakentaisi kokonaan uuden tuotantolaitoksen tykistökranaateille. Uuden laitoksen kapasiteetti moninkertaistaisi edelleen yhtiön tämänvuotisen, aiemmasta viisinkertaistetun tuotantokapasiteetin.

Heikkilän mukaan uuden laitoksen pystyttäminen edellyttäisi myönteistä päätöstä paitsi EU:ssa myös kotimaassa, sillä hankkeeseen tarvittaisiin rahoitusta myös Suomen valtiolta.


EU:n Asap-hankkeesta on Heikkilän mukaan odotettavissa päätöksiä maalis–huhtikuun aikana. Nammo on yksi EU:n suurimmista tykistöammusten valmistajista, joten Heikkilä uskoo, että yhtiön hakemus ei jää vaille huomiota Brysselissä.


Nammon paikallisjohtajan Ilkka Heikkilän mukaan yhtiöltä haluaisi kasvattaa tuotantomääriään entisestään. Sastamalan tehdas on tänä vuonna viisinkertaistamassa tuotantonsa verrattuna Venäjän hyökkäyssodan alkamista edeltäneisiin vuosiin Kuva: Kalle Parkkinen / Lehtikuva
”Toivottavasti ne tahtotilat Ukrainan tukemiseksi, joista päivittäin luemme uutisista, nyt konkretisoituvat”, Heikkilä sanoo.


”Jos hankkeelle tulee vihreää valoa, meillä on valmius lähteä tekemään laitehankintoja kesällä. Kyseessä olisi kahden vuoden projekti eli projektiaikataulun mukaan meillä olisi kesällä 2026 uusi tehdas käyttöönottovaiheessa, jos EU:sta ja kotimaasta löytyy tarvittavat tuet.”


Uuden tuotantolaitoksen sijoituspaikka voisi Heikkilän mukaan olla Sastamala – etenkin, kun nykyisen tehtaan vierestä löytyisi hyvin tilaa uudelle laitokselle – mutta muitakaan vaihtoehtoja ei ole suljettu pois.

Pirkanmaan rajalla sijaitseva Sastamala jää liian kauaksi Tampereen, Turun ja pääkaupunkiseudun kasvukolmion kärjistä, jotta kaupunkien taloudellinen toimeliaisuus vetäisi sitä mukanaan. Väkiluku on laskenut kymmenessä vuodessa noin 2 000 asukkaalla. Vaikka Nammon tehtaan työntekijämäärä lasketaan vain kymmenissä, sen kasvu on kaupungille tärkeää.


Nammon Sastamalan-tehdas saa tärkeimmän raaka-aineensa suomalaiselta terästehtaalta, josta toimitetaan Sastamalaan rekoilla noin kahdeksanmetrisiä ja 800 kiloa painavia jyhkeitä terästankoja.


Sastamalassa tangoista sahatut teräskappaleet kuumennetaan induktiouunin avulla yli tuhatasteisiksi. Tämän jälkeen niistä muotoillaan hydraulipuristimella kranaatinkuoren aihio, josta sitten sorvaamalla, lämpökäsittelyllä ja pintakäsittelyllä saadaan halutunlainen ammuksenkuori.


Tehtaan tuotantolinja on pitkälle automatisoitu, ja valmistuspäällikkö Lappalaisen mukaan työvoimaa tarvitaan ennen muuta prosessin valvontaan ja laadunvarmistukseen. Tykistöammusten kuorissa laadun pitää olla viimeisen päälle – esimerkiksi kuorien 155 millin kaliiperin pitää olla kohdallaan millin sadasosien tarkkuudella.


Jokainen kranaatinkuori käy läpi muun muassa ultraäänitarkastuksen, jossa tarkastetaan, ettei kuoressa halkeamia.


”Jokainen täältä lähtevä kuori on käynyt läpi sataprosenttisen automaattitarkastuksen ja myös ihmisen tekemän tarkastuksen. Laadunvarmistuksen rooli korostuu tämäntyyppisissä tuotteissa ehkä enemmän kuin joissain muissa tuotteissa”, Lappalainen sanoo.


Sastamalan tehtaan tuotantolinja on pitkälle automatisoitu, mutta työvoimaa tarvitaan prosessin valvontaan ja laadunvarmistukseen. Kuva: Kalle Parkkinen / Lehtikuva
Sastamalan tehdas on parin viime vuoden aikana tuotannon kasvun myötä tuplannut työntekijämääränsä nykyiseen neljäänkymmeneen. Lappalaisen mukaan tehtaalla työskennellään tällä hetkellä pääosin kahdessa vuorossa, mutta joissain työvaiheissa töitä painetaan kolmessa vuorossa.

”Tehdas toimii lähes täydellä kapasiteetilla, mutta henkilöstöä ja vuoroja lisäämällä tuotantoa voidaan vielä jonkin verran kasvattaa nykyisestä”, Lappalainen sanoo.


Viime vuonna tehtaalle palkattiin Lappalaisen mukaan toistakymmentä uutta työntekijää. Työvoiman saatavuus on Lappalaisen mukaan ollut hyvä, ja pääosin uudet työntekijät ovat löytyneet Sastamalasta. Tehtaan työntekijöistä useimmilla on metallialan koulutus ja kokemusta konepajateollisuudesta. Lisää väkeä tehtaalle ollaan Lappalaisen mukaan palkkaamassa nytkin.


Lappalaisen mukaan Sastamalan tehtaalla on viihdytty hyvin ja vaihtuvuus on ollut vähäistä. Osaltaan työntekijöiden viihtyvyyttä parantaa sekin, ettei ammusten kuoria valmistavalla tehtaalla käsitellä lainkaan räjähtäviä aineita. Ukrainan sodan aiheuttaman kysynnän kasvun myötä näyttää Lappalaisen mukaan siltä, että työt eivät ole aivan heti loppumassa.


”Meillä on työkuorma tiedossa vähintään kolmeksi vuodeksi eteenpäin. Kovin moni työpaikka tai toimiala ei pysty tällä hetkellä sanomaan samaa”, Lappalainen sanoo.


Heikkilän mukaan tilanne on sama muillakin Nammon Suomen-tehtailla. Tilauskannat ovat vahvoja ja liikevaihdon näkymät kasvavia.


”Vaikka sota loppuisi nyt, niin varastoja pitää täyttää vielä monen vuoden ajan. Ainakin vuoteen 2030 asti näkymät ovat aika selkeät”, Heikkilä sanoo.


Koska Puolustusvoimat on Nammon Sastamalan-tehtaan pääasiakas, täytyy kaikkien tehtaalle palkattavien käydä lävitse Puolustusvoimien turvallisuusselvitys. Viiden vuoden välein uusittavat turvallisuusselvitykset eivät ole Lappalaisen mukaan aiheuttaneet pulmatilanteita.


Vahvan Puolustusvoimat-kytkennän takia tehtaalle ei voida palkata ulkomaisia työntekijöitä, sillä heidän kohdallaan riittävän kattavien turvallisuusselvitysten tekeminen ei ole mahdollista.


Milla Kuusela on ainoa Nammon Sastamalan tehtaalla työskentelevä nainen. Hän muutti Sastamalaan Vaasasta, opiskeli kultasepäksi ja on nyt valmistanut noin vuoden ammuskuoria tehtaalla. Kuva: Hanna Pihlajamäki
Turvallisuusnäkökohtien lisäksi rekrytointiprosessissa nostetaan Lappalaisen mukaan esille myös työhön liittyvät eettiset kysymykset.


”Se realiteetti täytyy kaikkien ymmärtää, että täällä tehdään kuoria raskaisiin ammuksiin, joista osa menee välikäsien eli Suomen valtion kautta Ukrainaan”, Lappalainen sanoo.


”Ennen Ukrainan sotaa tilanne oli vähän toinen. Silloin tuotteet menivät varastoon pahan päivän varalle ja toivottiin, ettei sitä pahaa päivää koskaan tule. Nyt konkretia on käynnissä.”


Ilkka Heikkilä ymmärtää, että ammustuotannossa toimiminen voi herättää ristiriitaisia ajatuksia.

”Kaikkihan me tietysti rauhaa toivomme. Totta kai se on ristiriitainen asia, että tuotteidemme kysyntä kasvaa Euroopassa käytävän sodan takia, mutta sille me emme mahda mitään. Meidän roolimme on tehdä parhaamme, että pystymme vastaamaan meille tuleviin kyselyihin”, Heikkilä sanoo.
 
122 olisi ilmeinen vaihtoehto. Joku voi keksiä muitakin.

Tehdäänkö kranaatinheittimien ampumatarvikkeet samoilla linjastoilla vai onko niille jokin oma tehtaansa? 120 mm kävisi nimittäin järkeen, varsinkin, jos vaikkapa Nemoa havitellaan 6X6-alustalla... Mutta myös niille sadoille ja taas sadoille vedettäville raskaille kranaatinheittimille.
 
Tehdäänkö kranaatinheittimien ampumatarvikkeet samoilla linjastoilla vai onko niille jokin oma tehtaansa? 120 mm kävisi nimittäin järkeen, varsinkin, jos vaikkapa Nemoa havitellaan 6X6-alustalla... Mutta myös niille sadoille ja taas sadoille vedettäville raskaille kranaatinheittimille.
Kuvittelisin krh-ammuksen valmistusprosessin astetta kevyemmäksi mut joku viisaampi varmaan tietää.

Jossain päin Suomea niitä heittimistön ammuksiakin valmistetaan.
 
Kuvittelisin krh-ammuksen valmistusprosessin astetta kevyemmäksi mut joku viisaampi varmaan tietää.

Jossain päin Suomea niitä heittimistön ammuksiakin valmistetaan.
Nammon tuotteiden mukaan "Mortar 120 HE Extended Range" ammuksen kuori (AMOS/Nemo maksimikantamien ammus) on "Forged Steel" eli se tehdään puristamalla /vetämällä tangosta samaan tapaan kuin tykin ammuksien kuoret. Koneistus on "erilainen"(ei ole johtorengasta eikä sen kaipaamia työvaiheita), joten se tehtäneen eri tuotantolinjalla ja sen varmaan voisi ulkoistaa alihankkijalle pienin lisälaiteinvestoinnein tarpeen vaatiessa. Ohessa linkki tuotteeseen:
120 mm ER-HE ammusta voidaan pitää "hiutaleena" valmistusmäärien suhteen, kun 3m:n krh tuliputkia on käytössä vielä nykyisin vain vähän (meillä AMOS). Ammusta voi ampua (ilman kantahylsyä) tavallisella heittimelläkin, mutta ei merkittävän pitkälle tavallisen krh-aseen painerajoista ja suuren panoksen suupaineesta (=melu asehenkilöstölle) johtuen. Tavallisella heittimellä kannattaa ampua valurautakuorisia ammuksia.

Tavallinen 120 mm krh ammuksen kuori on valurautaa "cast iron" eli kuoriaihio tulee valimolta ja se koneistetaan eri linjalla kuin tykin ammuskuoret. Ohessa Nammo versioon linkki:

Valaisu- ja savuammuksien kuorien osat (kaksiosainen kuori, jotta elementit "pullahtavat" ulos lennon loppuvaiheessa) lienevät terästakeita tai -puristeita joko lämpökäsiteltyinä loppulujuuteeensa tai kaipaavat vielä lämpökäsittelyä jossakin työvaiheessa koneistuksien lisäksi.

Taannoisessa Foorumin viestissä (ehkä 1/2 - 1 vuoden takaa) oli Sastamalasta otettu kuva, jossa kuormalavalla näkyneet "puikulat" joku foorumilainen tunnisti 81 krh kuoriksi, joten samalta tehtaalta raskaiden aseiden ammusten kuoret (tykin tai krh:n ammuskuoret) tulevat normaalisti Suomessa. Huoltovarmuusmielessä koneistusta tehtäneen pienerissä siviiliteollisuudessa, ja se saattaa viimeaikaisten uutisten perusteella hieman lisääntyä.
 
Eikös tuo ollut jo ennestään palstalaisille ilmiselvää?
Itsellä kuva, että joo, varautumissuunnitelma on tämä. Mutta nyt siis PV:n vahvistus, että näitä alihankkinan tilauksia yksityispuolen teollisuuden suuntaan todella tehdään. Ehkä tätäkin tosiaan jo tehty, en vaan ollut itse bongannut mistään.
 
Back
Top